Jump to content
Naimisiin.info

Listataanpas tähän vastoinkäymisiä


maijaK

Recommended Posts

...viesti jatkuu osa 2/5

Eli tatu jatkaa!

4. Juhlapaikan järjestelyt oli suunniteltu niin, että edellisenä iltana olisin itse käynyt viemässä kaikki koristeet, tarvikkeet, kukat ym. ja järjerstellyt vihkisalin, juhlatuvan, makuukamarin, rantasaunan ja takkahuoneen meille hääparille. Ei onnistunut, sillä juhlapaikan isäntäpari oli unohtanut sanoa venäläiselle matkanjärjestäjälleen, että on tuommoiset häät tuossa tammikuussa. Eli edelliset vieraat olivat lähdössä pois juhlapaikasta hääpäivän aamuna klo 10 ja meidän vihki- ja hääjuhlamme alkaisi klo 16. No, ei mitään hätää näin jälkeenpäin nähtynä, vein kamat paikalle edellisenä iltana ja emäntä ja isäntä apulaisineen laittoivat kaiken kuntoon ja kaikki oli niin kuin sovittiinkin etukäteen. Mutta pienoista stressiä tuli kyllä, kun ei tiennyt onko kaikki niin kuin pitäisi... Kiitimme emäntää kyllä miljoonin kiitoksin, kun kaikki oli niin hyvin hoidettu sitten kireästä aikataulusta huolimatta!

5. Morsiamen hiuskoristeruusujen ja sulhsen vieheen piti olla samanlaiset. Vaan eivätpä olleetkaan. Oli hääkampaukseen meno ja hain kolme hiuskoristeruusua kukkakaupasta. Ovella huomasin, että nämä ruusut olivatkin avustajien hiusruusujen värisiä. Ei hätää, sain kolme oikeanväristä parissa minuutissa. Samassa huomasin, että vieheetkin olivat erilaiset kuin piti olla ! Sulhasen viehe oli oikea, mutta kaksi avustajien viehettä olivatkin samanlaiset sulhasen vieheen kanssa, vaikka piti olla erilaiset. No eipä muuta, kuin nopea vaihto. Todella onni onnettomuudessa, että noita kaikkia ruusuja oli vielä jäljellä kukkakaupassa, olisi voinut käydä toisinkin. Asiallista ja hyvää palvelua tuli noista erhdyksistä huolimatta ja asiaa auttoi sekin, etten morsiamena ollut kuitenkaan tuli pyllyn alla eli oli aikaa noihin korjauksiin! Samoin morsiuskimpussa alunperin piti olla kolmenvärisiä ruusuja, mutta ei saanut kuin kahdenvärisiä. Tämä ei haitannut mitään, saattoi olla pikemminkin parempi koko kimpun ja kokonaisuuden kannalta.

6. Sormuksia sai korjailla ihan urakalla. Ensin kaiverrus meni uusiksi, kun vihkipäivä siirtyikin viikolla eteenpäin. Ei hätää, hyvin onnistui, vaikka lisähintaa (25 e) tulikin. Sitten morsiamen sormus oli liian iso. Pienennys häiden jälkeen maksoi 22 e.  

7. Juhlapaikan koristeeksi ovien ympärille ja pöytiin piti tulla lastusatiininauhastatehtyjä ruusukkeita kiinnitettynä tylliharsoon. Morsianpa sitten ruusukkeita näperteli iltapuhteinaan...Tuli aika kiinnittää ruusukkeet tylliharsoon. Ei, ei tullut mitään kiinnittämisestä, ei saanut kiinnitettyä nätisti...Vähän harmitti, kun oli tullut aikaa kulutettua turhaan. Tylliharsot tulivat sitten pöytiin ilman ruusukkeita, ympärillä alkuperäiseen suunnitelmaankin kuulunutta helminauhaa. Kauniitahan niistä tuli silti! Onneksi ruusukkeita saatiin käytetyksi auton koristeluun, ettei ihan täysin turha askartelua sitten ollutkaan!

...viesti jatkuu...

Muokattu: , käyttäjä: Trio
Link to comment
Share on other sites

  • Replies 238
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

...viesti jatkuu: osa 3/5

Eli tatu jatkaa!

8. Kaikki nuo seitsemän edeltävää juttua eivät ole mitään verrattuna tähän seuraavaan! Eli kanttorin saaminen oli ikävämpi juttu, mutta onneksi näin jälkeenpäin kaikki meni kuitenkin hyvin. Tuolloin ei vain naurattanut, ei sitten yhtään!

Juhlapaikan emäntä kertoi, että paikkakunnalla olisi kanttori, joka on ollut sairaseläkkeellä, mutta olisi käytettävissä soittajaksi. Kyseessä oli n. 50- vuotias nainen. Otin häneen yhteyttä ja kerroin, että meillä olisi soitettavana sähköpianolla kaksi marssia sekä kolme virttä häissämme. Marssit olivat tuntemattomat kanttorille ja lähetin hänelle nuotit. Soitin väliaikatietoja harjoittelusta pariin otteeseen ja lopulta sovimme koesoiton juhlapaikalle kaksi viikkoa ennen häitämme.

Koesoitto oli järkytys minulle!  >:(Kun näin ihmisen, jo ulkonäkö ja käytös (mm. iloton vaisu olemus)herättivät epäilyksen, joka varmistui koesoittoa sulhasen kanssa kuunnellessamme. Koesoitto oli sovittu meidän tahdostamme siksi, että saisimme kuulla marssit ja virret kokonaisuudessaan soitettuina niin kuin ne hääpäivänä soitettaisiin. Mutta, mutta kanttorin mokat olivat siis seuraavat:

1. Kanttori kysyi millä nopeudella toinen marssi soitettiin. Meillä oli marssi cd: llä ja soitimme sen. Kanttori kauhistelee" Minä olen opetellut soittamaan marssin paljon nopeammalla tempolla! Voi ei!" Kysymys mielissämme oli tässä vaiheessa, eikö nuoteissa kerrota, miten kappale soitetaan? Musiikkia en itse soita, enkä ymmärrä nuoteista mitään, olen vain ollut tuollaisessa luulossa... Kanttori sitten "harjoitteli" edessämme marssin soittamisen hitaammin..Soitti sitten marssin toisen kerran ja se vasta oli kuultavaa: seitsemän selvästi kuultavaa virhettä yhden marssin aikana! Kyllä tuntui pahalta! Kanttorilla oli ollut kuukausi aikaa harjoitella, me hääparina kuvittelimme, että kanttori olisi soittanut marssin ainakin lähes virheettömästi jo koesoitossa. Paraskommentti kanttorilta oli hänen lopetettuaan soittonsa: " Lupaan harjoitella". Siis lupaa harjoitella, kun soittamisen piti olla jo kaikin puolin valmista? Ja häihin oli aikaa enää kaksi viikkoa... :'(

...juttu jatkuu...

Link to comment
Share on other sites

tatun viesti jatkuu: osa 4/5

Kanttorin mokailu jatkuu:

2. Kanttori toi mukanaan 13- vuotiaan tyttärensä, joka soitti toiseen marssiin viuluosuuden. Kun marssi oli soitettu(lähes virheettömästi), äiti sanoi tyttärelleen" Ai niin, et vikaan tulla soittamaan silloin hääpäivänä". Tytär kysyi todella hämmästyneen näköisenä" Äiti, mitä minulla silloin on?" Kanttori vastasi" Sinulla on silloin samaan aikaan soittotunti ja et voi olla siitä pois, koska sinulla on konsertti edessä". Tytär istui äitiään katsoen, suurin piirtein suu auki, ja eikä osannut sanoa enää sanaakaan. ...Kysymys kuuluu, eikö 13- vuotias tiennyt muka omasta soittotunnistaan tuona hääpäivänä?  ???

Epäilenpä, taisi äidin kateus nousta esille, sillä tytär soitti viulua kauniisti ja virheettömästi. Ehkäpä oli paha, että tällöin kanttorin omat virheet tulivat selvästi kuultaville..Hämmästyin, sillä viikko aiemmin kanttori oli sanonut puhelimessa, että hyvä kun alkuperäinen hääpäivämme siirtyi viikolla eteenpäin, sillä alkuperäisen aikana tytär oli matkoilla eikä olisi viulua voinut soittaa! No, eipä voinut nytkään, vaikka päivä olikin siirtynyt.  :-/Pyysin sitten, että kanttori soittaisi marssin, niinkuin se hääpäivänä kuultaisiin. Hän soitti, lähes ilman virheitä.

3. Pyysin kanttoria soittamaan kolme toivomaamme virttä. Kanttori sanoi " Ei minulla ole niiden nuotteja mukana". Siis koesoittotilanne ja kanttori ei ole ottanut nuotteja mukaansa!? >:( Oliko ammattimaista toimintaa? No, eipä ollut, ei siltä kuulostanut!  >:(Olisin itkenyt, jos ei olisi niin paljon naurattanut sisäisesti! Juhlapaikasta löytyi yhden virren nuotit ja kanttori soitti yhden säkeistön. Kahden muun virren saveltä kanttori tapaili ulkomuistista jonkun verran.

...viesti jatkuu...

Link to comment
Share on other sites

tatun viesti jatkuu: osa 5/ 5

eli kanttori...

Olin sokissa! Pyysin sulhasta neuvotteluun toiseen huoneeseen. Sanoin, ettei tuollaista soittajaa voi ottaa pilaamaan meidän hääpäiväämme. Mutta ei sitä voinut sanoa suoraan päin naamaa...

Ja häihimme oli aikaa vain kaksi viikkoa! Jippii, ollaanko ilman elävän musiikin soittajaa koko häät? Kanttorin kanssa sovimme sitten, että tapaamme hääpäivänä ja hän soittaa kaikki musiikit.

Seuraavana aamuna soitin kotikuntani kanttorille. Hän ei voinut tulla soittamaan, koska oli vapaalla ja ei tuntenut marsseja kovinkaan hyvin. Silloin tältä tytöltä pääsi ensimmäinen ja miltei ainoaksi jäänyt itku kolmen kuukauden häävalmistelujen takia!

Siis tämä kanttori tulisi soittamaan ja pilaisi meidän vihkimisemme! No, hätähän ei ollut tämännäköinen. Viidessä minuutissa ryhdistäydyin ja kokosin itseni. Marssit olivat meillä cd:llä. Päätin, että ne soitetaan cd:ltä ja kanttori saa soittaa virret, jos osaa. Lupasin itselleni, että mikäli hän soittaisi täysin virheitä täynnä olevaa säestystä, kehottaisin kanttoria poistumaan ja heti! Soitin kanttorille ja sanoin, ettei koesoitto ollut sitä mitä odotin ja että soittaisimme marssit levyltä. Kanttori tähän " Niin, kuulostaahan se paljon mahtavammalta soitettuna levyltä!"Hän ei varmasti tajunnut itse lainkaan sitä, että hän teki soitoissaan ihan tolkuttomasti virheitä. Musiikkiasia on kuitenkin vihkimisessä tärkeää, onhan se ainutlaatuinen tilanne, eikä tuollaista kukaan halunne pilaamaan iloa!

Loppujen lopuksi musiikkiasiat häissämme menivät hyvin. Kanttori teki vain pari virhettä virsiä soittaessaan. Ja levyiltä soitetut marssit soivat upeasti ja arvatkaa mitä- nolla virhettä!  

Loppujohtopäätöksenä oli, että kyseessä oli sairaseläkkeellä oleva ihminen.....

Tässäpä nämä valitukset, kylläpä helpotti! Ja oppia ikä kaikki, eikö niin, kanssakulkijat!!!??

Muokattu: , käyttäjä: Trio
Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

kukkien kanssa oli ongelmia meilläkin...

sulhon sisko teki floristina kukkamme ja lupasi tuoda kukat tullessaan juhlapaikalle. Edellisenä päivänä vielä varmistin, että kukat ovat tuntia ennen juhlan alkua paikalla, eli viimeistään kolmelta. Kyseessä oli siis kimput minulle ja lapsilleni, sekä sulhasen, kaason ja bm:n vieheet. Tämän tunnin aikana oli tarkoitus ottaa hääkuvat kimpun ja vieheiden kanssa.

Kaaso ja bm ottivat vieraat vastaan heidän saapuessaan juhlapaikalle puoli neljän aikoihin, mutta kukkia ei vieläkään ollut paikalla. Lopulta varttia vaille neljä äitini soitti, että kukat ovat vihdoin saapuneet.

Me emme tietenkään enää voineet kukkia tulla juhlapaikalta noutamaan, joten sovimme, että otamme kukat juuri ennen kuin tulemme juhliin sisälle.

Kun sitten olin pakkasessa saanut kiinnitettyä sulhaseni vieheen paikalleen ja löysin viimein pahvilaatikosta oman kimppuni, oli se järkytys. Kimppu ei ollut edes hyvällä mielikuvituksella sellainen kuin olin toivonut, enkä sitä todellakaan voi kauniiksi kuvailla.

Aikaa ei ollut kuitenkaan surkutteluun vaan piti mennä kipin kapin sisälle juhlaa aloittamaan.

Onnesta juhla alkoi puheella, jonka ajaksi annoin kimpun tietenkin kaasolleni ja lopun aikaa kimppu olikin pöydällä maljakossa... tosin ennen kuin kimppu ehti maljakkoon asti tippui siitä jo ensimmäinen ruusu keskeltä pois.

kimppu oli pieni täysin pallo kimppu, josta roikkui kaksi ruusua alaspäin kuin juuri tippumaisillaan. pallon ympärillä oli muutama lehti ja runsaasti havun näköistä kasvia... kimppu oli niin tiivis, että sen katsominen alkoi lähes ahdistaa.

noh, vieheet olivat todella kauniit ja morsiustyttöjen kimput myös. Eikä se kimppu juhlissa ehtinyt harmittaa alkujärkytyksen jälkeen. Juhlat onnistuivat muuten kaikin puolin niin loistavasti, että tälläinen pikku juttu ei niitä onnistunut edes hetkauttamaan

Muokattu: , käyttäjä: Trio
Poistin toimimattoman kuvan. -Trio-
Link to comment
Share on other sites

Kimppuun liittyy myös meidän vastoinkäyminen. Muun muassa...

Olin tilannut liljakimpun, yhdellä pitkällä varrella ja silkkinauhalla sidottuna. Ensialkuun oli epäselvää se, että mahdanko edes saada koko liljaa tummanpunaisena, kuten tahdoin. No, se asia onneksi hoitui. To-iltana floristi soitti ja sanoi toivovansa, että kukat haetaan liikkeestä mahdollisimman myöhään perjantaina, koska kukat eivät ole auenneet.... Okei, sovittiin että sulho hakee justiinsa ennen kuvausta eli noin puoli kahden aikaan.

Eivätpä olleet liljat kuitenkaan auenneet. Kaksi ja puoli kukkaa oli avoinna, loput (kuusi) olivat nupuillaan.... Muutoin kimppu oli kuten pitikin, ja oikeastaan ihan kaunis sellaisenaankin. Jopa niin, että valokuvaaja ihastui täysillä ja tahtoi ottaa pari otosta pelkästä kimpusta  ;D

Toinen seikka. Kanttorimme oli kadottanut nuottinsa, ja Purcelin Trumpettisoiton sijaan saimme alkumarssiksi jotain aivan käsittämätöntä sovellusta, minä en sitä kyennyt miksikään tietyksi marssiksi tunnistamaan mutta eipähän tuota kerinnyt enää siinä vaiheessa jäädä ihmettelemään sen enempää... Onneksi sentään loppusoitto -Prinsessa Ruusunen- oli paljon paremmin iskostunut kanttorin takaraivoon...

Muokattu: , käyttäjä: Trio
Link to comment
Share on other sites

Öäm....Mun kommentit löytynee jos jostain muusta ketjusta, mutta

Sanonpa vaan, että jos kukkakaupan floristeista kaksi on eri mieltä ko. kukan saatavuudesta, niin kannattaa ottaa varman päälle. Muuten joutuu sanomaan Voi Pe...le keskellä Halosta kun ollaan ostamassa äipälle juhlavaatteita ja toinen menettää hermonsa. Juu, minä myös, improvisoinhan kimpun puhelimessa kukkia näkemättä ja luotan siihen, että tyrinyt floristi tietää, mitä tarkoitan "intohimonpunaisella".

Ja tää oli ainoa _oikea_ ongelma...Tai pahin tuli ilmi vasta viikkoja häiden jälkeen, mutta se siitä. Siihenkään en voinut itse vaikuttaa, joten ei kannata murehtia. Vain omia mokia kannattaa tosissaan harmitella. Suku on pahin!

Nim. "Mitä siitä, että hääkuvassa näkyy silikoniolkain tai että piirsin pukuuni huultenrajauskynällä ennen kuvaa meikkiä korjatessa." Ne näkee vain itse  

Muokattu: , käyttäjä: Trio
Link to comment
Share on other sites

Kokonaisuutena häät menivät hyvin, mutta aina jotain pientä sattuu.. kuten autot...

viikkoa ennen häitä tulin äidin luo "valmistelemaan". Totesi äidin auton kytkimen olevan lopussa - luottokorjaajalta ei löytynyt aikaa korjata autoa. Yritettiin ajella varovasti.

2pv ennen häitä sulho sai hääauton katsastettua ja lähdettiin kaaso & bestmanin kanssa katsomaan juhlapaikkaa. K & B ajoivat edellä hääautolla, me perässä sulhon autolla. Ekassa risteyksessä meidän automme perää ajettiin - puskuri & lamppu säpäleiksi, auto säilyi ajokunnossa. ONNEKSI hääauto ehti alta pois emmekä me loukkaantuneet.

Valmistelut jäivät vähän viime tippaan. Aamuyöllä lähetin kaaso paran nukkumaan ja jäin itse koristelemaan kakkua & viimeistelemään pukua. Kaaso kärsi stressiä viimehetken valmisteluista ja siitä ettei osannut auttaa. Minä olin siis bridezella!!

Menimme kampaajalle äiti, kaaso ja minä yhdessä. Kerroin kampaajalle että ensin laitetaan kaaso, sitten minä ja viimeisenä äiti, sekä ajat jolloin kaason ja minun pitää lähteä meikkiin. Kampaaja laittoikin äidin ja kaason ensin valmiiksi ja sitten vasta minut. Kun olin valmis, tajusin olevani 30 min myöhässä meikistä. Kiireesti meikattavaksi ja ihana meikkaaja meikkasi minut puolessa tunnissa. (eikä veloittanut kuin päivämeikistä, kun ei kerran tehty "kabaree meikkiä")

Minun piti olla juhlapaikalla tuntia ennen vihkimistä, mutta koska olimme 30 min myöhässä tuli vähän kiirus.

(Onneksi vihkimistä ei aloiteta ennenkuin morsian saapuu vihkitodistus mukanaan..) Lisäksi koska auton kytkin oli huonossa kunnossa, ei auto kulkenut kuin 90 km/h eli ylinopeutta ei kaaso ajellut.  Saavuimme paikalle 10 min ennen vihkimistä. Pikanopea vaatteiden vaihto & sulhasen ja bestmanin viimeistely. Vihkiminen pääsi alkamaan korkeintaa 5 min myöhässä. ;D

Häämarssiksi ystävämme soitti prinsessa ruususta haitarilla, kun kumma ulina alkoi kuulua... ja soiton loputtuakin ulina hetken jatkui vielä. Paikan omistajien koira oli yhtynyt marssiin 8)

Pappi oli meille ennestään tuntematon ja vihkikeskustelussa olimme kertoneet hänelle rakentavamme taloa. Vihkipuheessaan hän sitten lainasi raamatun kertomusta hiekalle rakentamisesta. Sulhanen alkoi hytkyä naurusta ja morsiammellakin oli pokasta pitelemistä ja varmaan myös puolella juhlavieraista. No, onneksi nopea älyinen pappi muutti puhettaan ja totesi etteivät nämä raamatun ohjeet täydellisiä ole ja tosi asiassa hiekkamaa on ihan hyvä rakennusalusta. Niin on ja meidän talon alla sitä on metri kaupalla.

Loppu päivä sujuikin sitten paljon paremmin ja häät olivat oikein hauskat.  Onneksi omista häistään ei voi myöhästyä.

Link to comment
Share on other sites

Meilläkin kaikki pääpiirteissään meni mallikkaasti mutta:

- hääauton keskuslukitus oli pesun jälkeen jäätynyt niin, ettemme meinanneet päästä ovesta sisälle

- unohdin häälaukkuni sakastiin, minkä huomasin vasta juhlapaikalla, velipoika kävi hakemassa kesken juhlien sen kirkolta

- pukuni oli jostain ihmeen syystä auennut selästä :-[ jossain vaiheessa juhlaa ja korsetti paistoi avoimesta selkämyksestä... toivottavasti ei ollut pitkään näin; todennäköisesti ei, koska kukaan ei asiasta minulle huomauttanut, vaan huomasin epäkohdan itse!

- hameeni helma oli sittenkin liian pitkä, joten jouduin kannattelemaan sitä edestäpäin häävalssia tanssittaessa, ettemme olisi molemmat kompastuneet siihen

- pitopalvelun oli hieman laiskanpuoleinen toiminnassaan, mutta ruoka oli onneksi hyvää

- juhlapaikan cd-soitin ei suostunut soittamaan kaikkia poltettuja levyjä (testicd:n kylläkin ed. päivänä!), joten osa suunnitellusta musiikista jäi väliin

- emme huomanneet hankkia yöpalaa etukäteen hääyöpaikkaan, vaan jouduimme ottamaan taksin ja ajamaan neljän aikaan yöllä taksilla lähimpään aukiolevaan mäkkäriin

Aika pienin kommelluksin siis selvittiin...

Muokattu: , käyttäjä: Trio
Link to comment
Share on other sites

  • 5 months later...

Ei meillä ollut paljon kommelluksia. Bändi haalittiin kasaan kahessa viikossa (alunperin ei ollu tarkotus ottaa bändiä ku serkun piti tulla laulamaan karaokevehkeiden avustuksella, niitä laitteita ei kuitenkaan saatu mistään!) Esteettömyystodistus saatiin papille vasta n.5 min. ennen vihkimistä, koska mun meikki viivästyi ja bestman oli hakemassa mua meikkaajalta ja sillä oli se todistus. Sulhanen oli jättänyt plastronin liivin päälle eikä alle niinkuin sen kuuluisi olla (niin siinä käy kun ei ole perään katsomassa ;D). Kaaso huomasi tämän vasta juhlapaikalla ja korjasi asian. Siinä ne meidän kommellukset taisi olla... Ai niin, tallasin minä pari kertaa pukuni helman päälle kirkossa. Se matto on oikein ihanteellinen silkkipuvulle tarttumismielessä. Kädet meinas loppua kesken ku piti pitää sulhoa kädestä, ja yrittää kimppukädellä nostaa hameenhelmaa ;D

Link to comment
Share on other sites

  • 3 months later...

Meillä näin: vaihdoin alttarilla vähän väliä painoa jalalta toiselle sillä seurauksella, että näytin sitten tärisevältä  :-[ Pientä vinoilua on sitten tullut asiasta kuultua  ;) Juhlapaikalla tarjoilijoiden toiminnassa olisi ollut parantamisen varaa. Muuten kaikki onnistui  :D

Link to comment
Share on other sites

Häistä on jo tovi ja näitä lukiessa huomaan, että pääsimme todella vähällä.

Ensimmäinen paniikin poikanen oli kirkko, minkä varasin ja sainkin tietää, että remontti venyy eikä kirkko ole siis vapaa vaan paketissa. Kuvaksen kun piti tapahtua kirkon luona niin ... Onneksi oli aikaa vielä melkein vuosi. Toinen oli pitopaikka olin varannut sen vuotta ennen ja kun soitin tarkistaakseni saisimmeko tanssipaikaksi erillisen piharakennuksen niin minulle sanottiinkin, että koko paikka ei olekaan meille vaan baari ja terassi on auki kaikille vaikka oli ensin ollut puhe, että koko paikka on vain ja ainoastaan meille. Suuttumustani lisäsi paikan pitäjä kun hän rupesi tivaamaan, että onko se nyt niin tärkeää ettei paikalla ole muita kun meidän vieraamme. Sanoin todella napakasti, että kyllä häiritsee, että en todellakaan halua vieraita ihmisiä häitäni juhlimaan ja baarissa notkumaan. Sain tietää, että jos haluamme paikan vain meille niin pitää maksaa 2000€ kun paikka menettää terassi ja baari rahat siltä päivältä. Juu niin menettää, mutta saa meidän ruokailusta ja baarin käytöstä hyvät rahat. Soitin sulhaselle ja päätimme, että mitään emme sieltä ota ja soitin paikkaan ja peruin. Onneksi saimme ihanan paikan tilalle ja olin enemmän kuin tyytyväinen paikkaan.

Meidän piti päästä koristelemaan paikkaa pe kun häät olivat la, mutta sain meiliä paikalta, että heillä onki pe jokin iso tilaisuus eikä näin ollen ollut mahdollista päästä paikkaa koristelemaan. Sovimme, että viemme koristeet paikalle pe päivällä ja he laittavat ne paikalleen la. Tämä osoittautuikin hyväksi järjestelyksi saimme vietettyä rauhallisen ja mukavan illan ja kiristelu oli tehty todella hyvin enkä olisi muutamaa juttua itse edes tajunnut.

Sukkanauha unnohtui, mutta ei haitannut.

Edellinen päivä olikin sitten kaikkea muuta kun se ilta eli netti otti ja levisi. No eihän tuo olisi muuten ollut mikään ongelma, mutta viime hetken infot bändille ja kuvaajalle oli vielä tekemättä. No ei kun hakemaan uutta modeemia ja siivuos jäi sitten sulhaselle, mistä hän oli kyllä onnellinen kun jännitti niin kovasti. Vietin siis edellisen yön vanhemmillani ja sulhanen siivosi unohtaen jännityksensä kotia, jossa vietimme hääyömme.

Pukeutuessa bestmannin kanssa sulhanen huomasi housujen olevan rikki haaroista. Kuvista tuli iloisia kun nauroin katketakseni kun asia minulle kerrottiin. Itse astuin kunnolla hameeni päälle kun vanteet olivat irrotettavaa mallia ja menivät liikaa päälekän, mutta menoa se ei haitannut eikä sitä kukaan muu huomannut kun minä, äitini ja kaaso. helman muotoon tämä ei onneksi vaikuttanut vaan puku oli todella kaunis.

Itse päivä meni todella hyvin eikä sadekaan tullut koskaa pitopaikkaamme vaikka jonkin matkan päässä tuli vettä kun ...

Meidän piti toimittaa paikalle DVD soitin, mutta sekin jäi viemättä ,mikä oli loppujen lupuksi hyvä kun lapset olivat ulkona koko illan ja pitivät siellä hauskaa. Asiasta kiiteltiin meitä monta kertaa vaikka emmehän me säähän voi vaikuttaa, mutta vieraat luulivat, että lapsille oli järjestetty pihelle toimintaa. Sanoimme kyllä, että lapset itse ohjelman järjestivät.

Mukava asia kuvaajan puolelta oli, että oli ottanut minun mitään huomaamatta kuvia kun jaoin lapsille yli jääneitä hääkarkki rasioita ja sain siis suuren lauman ihailijoita perääni. Lapset tuntuivat ensin arastelen minua no he eivät ole ennen minua sen näköisenä nähneet eivätkä varmaan enään toiste näe.

Pääsimme todella vähällä kun muiden kertomuksia lukee, mutta näin kävi meille ja koko päivästä on vain mukvai muistoja.

Link to comment
Share on other sites

Ainoa oikeasti oleellinen asia on, että riitelin äitini kanssa ennen häitä todella pahasti sillä seurauksella, että hän halusi katkaista kaiken yhteydenpidon. :'(

Ei meillä mitenkään lämpimät välit olleet ennenkään, mutta tällä hetkellä tuntuu tosi kurjalta. Molemmat olivat kai aika stressaantuneita, ja mopo karkasi käsistä. Olisi ehkä sittenkin pitänyt karata kahdestaan maistraattiin, olisi vältytty tältä ja kaikki olisi ennallaan. :'(

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...
  • 2 weeks later...

Jaahas...no tietysti ennen häitä sattui kaikkea pientä, mutta hääpäivän aamuna anoppi ja äitini menivät hääpaikalle tarkistamaan, että kaikki on kunnossa. No kaikki näytti hyvältä, kunnes anoppi aukaisi yhden kotikaljapullon...KAIKKI 70 litraa kotikaljaa, jotka oli tehty, menivät pilalle, hääpaikan keittiö oli täynnä kaljakuohua ja siellä ne äiteet sitten siivoilivat ja tyhjensivät niitä pulloja laariin...ja isät lähtivät ostamaan kaupasta ei-niin-hyvää-kotikaljaa

Tuossa vaiheessa oli huumori vielä kaukana...70 litraa ei ole mikään pieni määrä...

Muokattu: , käyttäjä: Trio
Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

häistä on jo jonkin aikaa muistankohan vielä. (Hääpäivänä kaikki meni oikein onnistunnesti)

mutta järjestelyissä oli välillä sähläystä

-koekampauksessa huomasin että mun ja kampaajan toiveet ei olleet ollenkaan samalla linjalla.

kampaaja halusi tehdä ihan erilaisen kun olin haaveillut. Vaihdoin kampaajaa vain viikko ennen häitä.

- vieraskirja unohtui kokonaan

-unohdimme kutsua yhden tuttavamme!!se oli vahinko

-hääaamuna helminauha katkesi (sain uuden)

ei tuu nyt tässä muuta mieleen

Muokattu: , käyttäjä: Trio
Link to comment
Share on other sites

  • 6 months later...

Tähän mennessä tapahtunutta:

Annoin miehen tehtäväksi järkätä musiikin ja siten myös esiintyjät hääjuhlaan. Suunnitelma A meni pieleen, sillä n kuukausi sitten kävikin ilmi, että kyseisellä bändillä on keikka jossain Latviassa juuri sinä päivänä. Suunnitelma B ei ole vielä varmistunut, joten varaudumme ottamaan käyttöön suunnitelman C...

Vierailla on ilmoittautumisaikaa vielä tämä viikko ja tähän mennessä vähän alle puolet kutsutuista ovat ilmoittaneet tulevansa. Varmaan joukossa on jokunen sellainen henkilö, jotka ovat tulossa, mutta eivät ole vaivautuneet meille kertomaan. Soittokierrosta ensi viikolla, niin jospa se vierasmäärä siitä selviäisi...

Kanttoriin on saatu kertaalleen yhteys sitkeän tavoittelemisen tuloksena, mutta hän ei vielä siinä vaiheessa osannut kauheasti sanoa kuinka toivomamme kirkkomusiikki onnistuu. No jospa se jotenkin järjestyy, onhan tässä vielä melkein neljä viikkoa aikaa.

Häiden jälkeen näitä varmaan tulee enemmän, sillä kaikki on mahdollista ainakin ihmiselle, jota on paiskattu yhtä hyvällä tuurilla kuin minua. Suurimmat jännitykseni kohdistuvat mahaani, joka on suhteellisen stressiherkkä. Kiva juttu jos alttarille mennessä alkaa kouristaa kun se on yleensä merkki siitä, että tarttis päästä vessaan...

Link to comment
Share on other sites

Kaikki sujui hyvin ja päivä oli täydellinen, paitsi seuraavat asiat:

- Kukkakauppa muutti morsiuskimpun, sulhasen ja bestmanin vieheiden, kaasojen rannekukkien ja heittokimpun kermanvalkoiset shampanjaruusut tavallisiksi, vaaleanpunaisiksi ruusuiksi minulta mitään kysymättä.

- Ensimmäinen ruusu tipahti kimpusta 15 min kimpun hakemisen jälkeen. Sitten niitä tipahtelikin useampia pitkin iltaa...

- Kukkakauppa oli muuttanut kaasojen rannekukkien hinnat 50 % kalliimmaksi, vaikka mikään ei muuttunut --> saimme tästä hyvitykseksi lahjakortin (rahoja emme saaneet takaisin), mutta en kyllä suosittele kyseistä kukkakauppaa.

- Meikkipohja oli paksu pakkelikerros ja rajaukset tummat ja paksut --> olisin osannut meikata todennäköisesti paremmin ja luonnollisemmin itse.

- Meikki ja kampaus kesti suunniteltua pidempään, koska meikkaaja joutui koko ajan korjailemaan pohjaa --> tästä syystä myöhästyimme kuvauksesta 15 min.

- Pitopalvelumme tarjoilu ja muutkin asiat tökkivät pahasti. Siitä kerron joskus enemmän.

Muutoin kaikki taisi mennä ilman suurempia kommelluksia.  

Muokattu: , käyttäjä: Trio
Link to comment
Share on other sites

No, suurin juttu taisi olla hääviinien varastaminen kellarikomerosta. Huomasimme sen vasta edellisenä päivänä, mutta onneksi ehdittiin Alkoon hakemaan täydennystä.

Muut jutut oli niin pieniä, että muut eivät varmaan niitä huomanneet. Boolista unohdimme yhden ainesosan, kimppu ei ollut ihan sellainen kuin toivoin (se oli tosi tiukkaan pakattu mitä nimenomaan en toivonut ja kaikkea muuta kuin pyytämäni luonnollinen), yksi vieras pyörtyi auringonpaisteessa vihkimisen aikana, pappi sekoili sanoissaan. Vannehame rupesi haoamaan kesken iltaa, samoin laahuksen lenkki ja talloin tanssiessani helmoille. Lohdutukseksi muille, nuo muut asiat otin kyllä tosi lunkisti enkä ruvennut rähjäämään niistä. Hyvä nousuhumala varmaan tasoitti tunteita...

Näitä juttuja ei varmaan voi välttää, kun kyseisenä päivänä ei voi itse hoitaa ja muistaa kaikkea... Tai sitten pitää olla tosi kontrollifriikki, joka käy toisten hermoille. Mä kyllä kävin kolmasti kampauksessa ja neljästi meikissä samoilla ihmisillä, koska mun päätavoite oli tulla kauniina paikalle ja sanoa tahdon. ja se onnistuikin tosi hyvin! Että kannattaa panostaa ajallisesti ja rahallisestikin niihin asioihin, joita pitää itse tärkeänä.

Muokattu: , käyttäjä: Trio
Link to comment
Share on other sites

Meillä sattui seuraavanlaisia vastoinkäymisiä:

- Juhlapaikan pöydät olivat keskenään niin erikokoisia, että vieraiden sovittaminen tilaan alkoi käydä tukalaksi. Onneksi pitopalvelu toi omia pöytiä ilman lisäveloitusta.

- Kampaus oli muuten hieno, mutta edestä mitäänsanomaton. Otsalle jätetyt hiukset liimautuivat kuumuudessa hikiseksi valuvaksi hiustupsuksi.

- Pitopalvelu oli luullut, että tuomme oman kakunkoristeen. Me taas olimme sanoneet pitopalvelulle, että otamme sen heidän vakiokakunkoristeen. Niinpä kakussa ei ollut lainkaan koristetta. (Tätä ei moni varmaan edes huomannut, sillä kakun päällä oli mukavasti hattaraa)

- Harmittaa, että otin kaikki valokuvat ilman huntua (kirkossa ja alkuillasta juhlissa minulla oli huntu).

- Viralliset kuvat eivät olleet sellaisia kuin olisin toivonut

- Emme muistaneet ottaa juhlapaikalla yhteiskuvia esim. vanhempien kanssa

- Häämatkan hotellin ilmoitettiin olevan remontissa emmekä vielä viikko ennen häitä tienneet pääsemmekö lähtemään matkalle. Lopulta saimme vielä paremman hotellin.

- Yöruokana olleet nakit loppuivat kesken (onneksi oli leipää ja salaatteja)

Ei mitään sen pahempaa ja kovasti kaikki kehuivat juhlaamme onnistuneeksi!  :D

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Meille ei käynyt mitään suurempaa mokaa hääpäivänä, mutta jälkikäteen häävideota katsellessa huomasin, että videokamera oli jumiutunut kirkossa juuri ennen Tahdon-sanoja. Vähän harmi, mutta ei voi mitään. Onneksi on kirkosta sentään alku- ja loppumarssit saatu kuvattua:)

Link to comment
Share on other sites

Ei meillekkään mitään kauhean häiritseviä mokia sattunut..

-Edellisenä päivänä kun menin hakemaan pukuani se oli liian pitkä ja se piti uudestaan lyhentää.

-Olin saanut jalat sisään hääpukuun ja kun nostettiin sitä ylös niin jalkani oli laahuksen päällä ja toinen laahuksen ylhäällä pito napeista hajoisi.

-Kimppuuni oli jäänyt siitepölyä ja arvatkaa oliko se puvulla jo ennen kun mentiin kuvauksiin.

-Ostin sellaiset alushousut jossa on sukkanauhat kiinni, ja kun minulla on pikkasen pyöreämmät jalat niin sukat lähti valumaan alaspäin vieden alushousut mukanaan... Jouduin valokuvaajan luona pitämään alushousuista kiinni kun käveli.. Otin sitten sen jälkeen nauhat irti sukista ja olin sukat nilkoissa loppuillan.

-Muistutin miehelleni siitä että sitten alttarista lähtiessä käännytään toisiimme päin ja lähdetään poispäin kävelemään, mutta minäpä käännyin itse vahingossa väärinpäin, sulho sitten käänsi minut oikeinpäin=)

-Kimpun tietysti unohdin kaasolle alttarilta lähtiessä.. kaaso kipitti tuomaan sen minulle..

Mikään näistä ei kuitenkaan pilannut täydellistä päiväämme :-X

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...

×
×
  • Create New...