Ewy

Kosinnan odottelu vol. III

737 posts in this topic

On 9.1.2020 at 02.15, wannabebride86 said:

Pakko tulla tänne vuodattamaan... alkaa nimittäin hiukan jo ärsyttämään tämä odottelu. Ollaan oltu miehen kanssa reilu 2 vuotta ja sovittu alussa että naimisiin ja lapsia 5 vuoden sisällä. Tuntuu ettei millään mene jakeluun että jos ja kun halutaan kirkkohäät niin kirkko varattava about vuotta ennen ja juhlapaikat jne.. Halutaan kesähäät ja kesälomat sattuu samaan aikaan joka neljäs vuosi. Ja minä en ainakaan suostu siihen että pyydän vapaaksi viikon ennen häitä (kesäisin ei meidän työpaikalla edes onnistu) ja sitten teen ihan hulluna töitä että saan tunnit täyteen. Itse haluan olla lomalla ennen ja jälkeen häiden viikon. Häämatkan ehtii sitten vaikka myöhemmin.

Joka tapauksessa on selvä että me menemme vielä naimisiin, olen ostanut paljon koristeluita ja tiedän häiden tyylin ja myös mies on tämän hyväksynyt.

En vain ymmärrä tätä odottelua kosinnan suhteen. Ja olemme sopineet että mies kosii. Sormukset ollaan sovittu että käydään yhdessä ostamassa kosinnan jälkeen, eli siitäkään ei voi olla kiinni. En halua kysellä ja "painostaa" koska jos alan kysellä ja miehellä onkin jokin suunnitelma kosinnan suhteen, niin saattaa siirtää sitä vielä eteenpäin..

En vain jaksa odottaa enää...

Sielunsiskot, vertaistukea.

Vähän myöhässä tulee tää mun vertaistuki, mutta itse olen kosintaa nyt odotellut oikeasti aktiivisesti yli vuoden... Olin ihan varma, että kun viime keväänä tää otettiin puheeksi, niin uudenvuodenaatto olisi ollut se päivä. Mutta ei, mitään ei tapahtunut ja pahoitin kyllä mieleni todella pahasti. Asiasta puhuttiin, mutta ei kuulemma vielä. Kysyin karkauspäivänä poikaystävältä, että mitä hän olisi vastannut jos olisin kysynyt ja hän mulle sanoi, että oli ihan varma, että olisin kosinut ja vastaus olisi ollut kyllä. Mutta siitä huolimatta ei elettäkään tee kosinnan suhteen. 

Asiasta ekan kerran puhuttu siis tosissaan 03/2019 ja nyt mennään 07/2020 eikä merkkiäkään. Ollaan seurusteltu melkein 3 vuotta, asuttu yhdessä kaksi vuotta. Vakaalla pohjalla, mutta välillä syö aivan h*lvetisti, että kosintaa ei näy eikä kuulu, vaikka poikaystävä tasan tietää miten tärkeää se mulle olis. Välillä käy mielessä, että pitääkö takaovea auki... :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä jälleen kerran käytiin keskustelua lähitulevaisuuden raharei'istä, että mihin kaikkeen tarvis säästää rahaa ja minkä verran. Mies taas mainitsi että pitäis varmaan sitä hääkassaakin miettiä. Kuulemma nyt hänestä tuntuu, ettei sen tarve olisi enää kovin kaukana tulevaisuudessa :D en silti pidättelisi hengitystä tässä odotellessa. Mahdollisesti tuossa lokakuun tienoilla, kun meillä on jonkin sortin vuosipäivä? Miehellä on yks tietty päivämäärä ylhäällä kalenterissa, "koska syyt", vaikkei yleensä olla vuosipäivää mitenkään vietetty.

Mulla on myös synttärit vielä tässä välissä, mutta en usko että siihen kuitenkaan ajoittaa, ellei sitten ole tosi kriisissä synttärilahjan kanssa :D vähän haikeaa kyllä, kun täytän pyöreitä ja vielä jokunen vuosi sitten toivoin, että olisin siihen mennessä jo naimisissa. Mutta näillä mennään.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä edelleen odotellaan kosintaa. Sormuksia oon katellu vihkisormusta myöten, samaten häämekkoja ja oon miehellekin puhunut eli tietää. Eikä oo pistäny pahakseen kun tietää millainen höpsöttäjä olen. Hääsäästötili on käytössä ja yhdessä suunniteltu että häät on 2022/2023. Mutta miksi se ei pirulauta kosi !? 

Opukka likes this

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaksi viikkoa sitten mies kosi yhteisellä lomareissulla yhdeksän vuoden seurustelun jälkeen! Oli jo vuosi sitten pohtinut kosivansa, mutta aina tilanteissa jännittänyt liikaa :D nyt kärsimättöminä odotetaan sormusten valmistumista

Vaniella, Opukka and Teamo like this

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yksi kaveripariskunta ilmoitti kihlautuneensa, eivät ole vielä julkistaneet asiaa, sillä halusivat huomaavaisesti varmistaa, onko asia minulle ok. Siis siksi, että minulla on parin viikon päästä synttärijuhlat, eivätkä halua varastaa valokeilaa tuoreella kihlauksellaan, vaan halutessani pitävät asian salassa juhlien yli.

Totesin että tietenkin tulevat kihlaparina paikalle, ja vähän vitsillä naureskelin, että siinä illan mittaan voi kyllä käydä niin, että otan pari lasia liikaa skumppaa ja päädyn parkumaan miksei koskaan ole minun vuoroni. Aloinkin oikeasti vähän pelätä, toteutuuko tämä kauhukuvia :D

Opukka likes this

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan nyt kaikessa hiljaisuudessa aloitettu säästämään häitä varten ja sovittiin että häät ovat kesällä 2022. :wub: Olen katsellut sormuksia, mutta mies sanoi ostavansa sen vasta kosinnan (jonka hän ehdottomasti haluaa tehdä) jälkeen. Menemme siis virallisesti kihloihin vasta kun hääpäivä on päätetty, siihen asti pitäisi malttaa olla kertomatta kenellekään. Luulen että joulun jälkeen saan jo aloittaa kunnolla hääsuunnitelmat. :)

Opukka likes this

Share this post


Link to post
Share on other sites

En vaan ymmärrä. Ensimmäisen kerran naimisiin menosta puhuttu 03/2019 ja nyt mennään 12/2020. Eli olen odotellut kosintaa nyt kohta melkein 2 vuotta... Välillä mietin, että olenko vain idiootti, kun odotan vain? Mitä jos hän ei ole kosinut, koska ei halua naimisiin kanssani? Ahdistuu ainakin kovasti aina, kun nostan aiheen esille (kun alkaa usko loppumaan) ja syyksi kertoi, että pelkää, että lähden ennen kuin hän ehtii kosimaan (olen tasan kertonut miten tärkeä tämä asia minulle on). 

Onko muilla samoja ajatuksia? Alkaako usko loppumaan ja tuntee itsensä idiootiksi? :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Opukka; Usko alkaa loppumaan täälläkin. Kun aloimme seurustella vähän reilu kolme vuotta sitten, otin esille että haluan naimisiin ja mahdollisesti lapsia 5 vuoden aikana. Tämä sopi miehelle ja sovittiin että naimisiin ennen lapsia ellei yllätystä satu. No täällä tosiaan odottelen edelleen kosintaa ja usko ja toivo alkaa hiipumaan. Monta mahdollista kosintapäivää on mennyt ja jos ei minun 35 vuotis synttäripäivään mennessä kosi niin sitten aion kysyä että mikä mättää, pitääkö alkaa itse kosintahommiin? (ollaan siis sovittu että mies kosii ja sormusta ei tarvitse olla) 

Alkaa todella turhauttaa.. Eli ymmärrän sua Opukka ja muitakin kosintaa odottelevia aivan 100 %

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onnea Gyda!

Varmasti se pahalta tuntuu jos itse olisi valmis kihlautumaan paljon aiemmin kuin mies. Varsinkin jos ei ole ihan varma tuleeko sitä kosintaa koskaan, tuntuu ikävältä jos ei voi päättää omasta tulevaisuudestaan.

Minä en ollut oikeastaan edes miettinyt koko asiaa, kun olemme olleet suhteellisen vähän aikaa yhdessä, mutta kun mies rupesi puhumaan naimisiin menosta, heräsi minullakin innostus asiaa kohtaan. Nyt yritämme lasta ja mies jo puhui että pitäisikö käydä vain pikaiseen maistraatissa jos vauva ilmoittaa tulostaan. Minä kyllä haluaisin vaikka ihan pienet häät mieluummin ja kyllä mieskin oli samaa mieltä että kirkossa mieluummin ja juhlat samalla. 

Kosintaa ei kuitenkaan ole kuulunut eikä varmaan tule tämän vuoden puolella. Eikä nyt koronan takia edes tiedä milloin pääsee naimisiin. Jännitystä kuitenkin lisää se, että sattumalta löysin työkalupakista sormusrasian ja pakkohan minun oli katsoa onko siellä sormus vai korvakorut. Sormushan se siellä ja vielä sama josta olen puhunut. :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä alkaa jo epätoivo iskeä. Harmittaa kun ollaan puhuttu alustavasti, että milloin ja millaiset häät haluttaisiin, mutta ilmeisesti ei sitten kuitenkaan olla oltu ihan samalla viivalla. Kaiken tän odottelun jälkeen omakin into on laskenut koko hommaa kohtaa. Edelleen olen sitä mieltä että haluan naimisiin ennen lapsia, mutta nyt alkaa jo tuntua että se naimisiinmeno onkin sitten vain välttämätön paha, ja sama sit hoitaa se vaan alta pois lounastauolla maistraatissa -tyylisesti. Toki ihan järjellä ajatellen on ihan hyväkin juttu laskea rimaa häiden suhteen. Kivat häät maksaa enemmän rahaa, ja onhan sille rahalle nyt muitakin käyttökohteita. 

Muutenkin vielä muutama vuosi sitten mulla oli haaveissa kaveripainotteiset juhlat, missä juodaan skumppaa ja bailataan aamuun asti. Nyt kun ikää tulee lisää ja elämäntilanteet muuttuu niin tuollaiset juhlat alkaa tuntua ihan utopistiselta ajatukselta :D 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nassis; Tiedän todellakin tunteen tuosta, että epätoivo alkaa iskeä. Harmittaa täälläkin, kun ollaan puhuttu naimisiinmenosta jo aikaa sitten. Mutta tuntuu ettei ymmärrä miltä minusta tuntuu ja todellakin tuntuu myös siltä ettei olla ihan samalla viivalla. Itse olen edelleen ihan innoissani katselemassa sormuksia ja mekkoja. Näyttänyt miehellekin kuvia mekoista että mitä mieltä on ja saanut niistä palautetta yms. Mutta en ymmärrä että mitä mies jahkailee..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kosittiinko ketään ystävänpäivänä? ;)

Voin ilokseni ilmoittaa, että minua kosittiin kuukausi sitten viikonloppulomalla. Mies oli varannut yllätykseksi unelmien mökin Lapista ja siellä takkatulen loimussa hän kysyi odotetun kysymyksen. :D Nyt on kuukausi mennyt hääjärjestelyissä, kihlajaiset on juhlittu ja hääpaikka sekä kirkko on varattu. 

Hassua, että kihlaus tuntui meille molemmille todella suurelta asialta, vaikka mikään parisuhteessa ei varsinaisesti muuttunutkaan. Mieskin sanoi että asuntolaina tuntui pikkujutulta verrattuna kihlaukseen. :blush:

Vieläkään en ole ihan kokonaan tajunnut, miten uskomattoman onnekas olen kun sain itselleni noin mahtavan miehen. En voisi onnellisempi olla. :wub:

Edited by Teamo

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now