Jump to content
Naimisiin.info

SAA LUKITA! Ohjeita USA:n viisumeiden hakuun K-1 (kihlattu)


Recommended Posts

Ja muuten, kiitos Ellinora (sinä taisit olla vinkin antaja tuosta Happiness is... Blogin Annista?.) Laitoin hälle juuri pari päivää sitten mailia, ja ollaan nyt rustailtu useita maileja ja oon lueskellut blogia ja hihitellyt samankaltaisille huomioille jenkkiläisestä elämänmenosta, mitä itsekin oon tehnyt. Ja sovittiin jo, että tavataan tässä heti kun pääsen Missouriin ja oon asettunut aloilleni. :) Tästä se kotiutuminen alkaa! :) Ja helpottaa kummasti, kun tietää että lähellä asustelee samanhenkinen suomea höpäjävä! :)

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 1k
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Top Posters In This Topic

^^ Olipas mielenkiintoista lukea sinun kokemuksiasikin Epatoivoinen! Boston on myos yksi lempparikaupungeistani! Tosi hienoa, etta siella on noin paljon Suomalaisia!

Minunkin mieheni on republikaaniperheesta ja kayvat kirkossa, mutta mies ei niinkaan, kumpaakaan. Miehen perhe ei minun onneksi paljon politisoi, joten olen paassyt helpolla. Exan kanssa oli eri juttu, hanen aitinsa kanssa oltiin koko ajan tukkanuottasilla. Vanhoillinen aitinsa nimesi minut greencard hunteriksi ja varoitti poikaansa, etta mina jatan hanet heti, kun saan gc:n. Yllatys olikin suuri, kun lahdinkin opiskelemaan eri osavaltioon, enka jaanyt exan kotipiiaksi (heidan mielestaan naisen paikka on kotona). Exan aiti oli muutenkin anoppi-kokelas helvetista ja kun erosimme olin helpottunut etten joudu ikina nakemaan sita negatiivista eukkoa. Han ei muun muassa ymmartanyt miksi emme kayttaneet Euroopassa dollareita, piti meita suomalaisia typerina kun juhlimme 4th of Julyta joulukuussa (jep), outoina kun emme vieta thanksgivingia jne. Han oli myos sita mielta, etta kaupungeista hanen poikansa pitaa olla varovainen, koska siella yritetaan varastaa hanen sisaelimiaan. Han oli niin hyvin ruokkinut lapsensa, etta heidan sisaelimensa olivat varmasti kovaa valuuttaa. Esiaviollinen seksi oli saatanasta, ja minun lukemani Cosmopolitan pornolehti jne. You get the picture.

Mita shortseihin tulee, niin Nebraskassa ne oli must. Ekan kerran kun laitoin mekon paalle, ymmarsin miksi. Jos ei halua Marilyn Monroe momentteja, pidetaan shortsit jalassa :) Keskella ei mitaan nimittain tuulee koko ajan. Mutta Vermontissa pidin paljon lyhyita mekkoja, niinkuin kaikki muutkin. Ja tuosta "vilauttelusta" minulla on hauska kokemus. Asuessani dormissa avasin kerran oven pelkassa kylpypyyhkeessa (joku koputti, niin duh, avasin tietenkin), siella oli yksi tuttu poika jonka ilme oli ihan nakemisen arvoinen :D Taman jalkeen han kavereineen kavi muutaman kerran kokeleimassa, jospa olisin taas pyyhe paalla...

Miespuolisiin ystavista, minakin olen tavannut useimmat amerikkalaiset miespuoliset ystavat siten, etta he ovat yrittaneet iskea minua :) Kaikkien kanssa ei ole paasty yhteisymmarrykseen, ettei mitaan tapahdu, mutta niiden joiden kanssa ollaan, ovat parhainpia ystaviani.

Mullakin on Missourissa muuten pari kertaa mekon kanssa käynyt tuo Marilyn Monroe-moment, ja pari kertaa on ollut hyvin otettu miespuolinen yleisö ;) Mutta hemmetti, kun siellä tuulee ihan koko ajan :) Mulla on shortsien kanssa asenneongelma, mun mielestä mun koivet näyttää kahdelta paksulta puutukilta, auta armias varsinkin silloin kun istun jossakin. Yäk, ei mitään kaunista katseltavaa. (tai no, omissa silmissä ei ainakaan)

Huumorintajusta tuli sellainen mieleen, että suomeksi mulla on aika härski huumorintaju ja oon aika avarakatseinen mitä tulee alastomuuteen jne, ja pissakakka-huumori naurattaa kaikkein eniten. Varmaan tullut noiden miespuolisten kavereiden myötä.. Jenkeissä sitä ei ihan samalla mittakaavalla voi

viljellä, ja sillon kerran kahdessa vuodessa kun mietin, että voisin olla englanniksi hauska niin on supistettava suu suppuun, kun seura ei oikein salli härskejä alapääjuttuja :) Mutta pari kertaa oon kyllä onnistunut sanomaan sopivassa seurassa jotain hauskaakin, ja jälkeenpäin pari siipan jenkkikaveria onkin kuulemma miettinyt, että nekin haluais suomalaisen tyttöystävän kun ne on niin rentoja ja hauskoja. Ja niillä on muuten monella mielikuva, että me suunnnilleen tallustetaan menemään täällä tissit paljaina pitkin kaupungin katuja :) En oo korjannut tätä mielikuvaa, nauraen oon aina vaan käskenyt niiden matkustaa Suomeen ja tarkistamaan tilanteen itse :)

Link to comment
Share on other sites

Epätoivoinen, !! Mä oon kans joskus ajatellu, et oon adoptoitu, juuri samoista syistä! Alko siis hymyilyttään kun luin sun tekstiä. Yleensä kun kaikki suomalaiset on niin sauna- ja ruisleipäkansaa ja mä oon aina tuntenu itteni vähä oudoks kun en mistään oikein suomalaisesta välitä.

Meillä oli kans vähän vaateongelmaa nyt kesällä, kun miehen äiti oli tulossa kylään ja tapasin sen siis ekaa kertaa. Mun kaikki shortsit ja hameet oli ilmeisesti liian lyhyitä miehen mielestä, kun tää alko ruokaostoksilla katteleen mulle jotain hirveitä baggy shortseja ja puhuun kuinka mun täytyy "dress right".. Totesin et mun vaatevarasto saa kyllä kelvata, ja hyvin näytti loppujen lopuks kelpaavan kun ei mies mitään sit sanonu. Muutenhan sille kelpaa mun lyhyet vaatteet kyllä, mutta perheensä kanssa näköjään pitää olla vähän tarkempi. Mies btw kans heittää aina housut heti jalkaan kun herää, pitää vissiin seuraavalla kertaa alkaa hengaileen alusvaatteissa ympäri kämppää ja kattoo mitä se siitä tuumaa :D

Link to comment
Share on other sites

Kyllä mäkin taisin joskus äitiltä kysästä, että ootko nyt ihan varmasti mun äiti :) Syystä, että mä tykkään huidella pitkin poikin maailmaa, ja mulla on ehtymätön matkustelun ja uusien kulttuurien tuntemishalu. Meen äiti viihtyy kotona ja sen mielestä on parasta kun saa koko päivän siivota paikat putipuhtaaksi ja sen jälkeen istahtaa telkkarin ääreen salkkareita katsomaan. Kaupassa käynti naapurikunnassa on viikon kohokohta... No, mutta äiti on onnellinen niin ja se on pääasia. Isä taas on hyvin erilainen (tästä syystä ovat ehkä aikoja sitten eronneetkin), ja sen puolesta en epäilekkään adoptiota. :) Ainakaan isän puolelta... Sen kanssa on aikanaan koluttu maita ja mantuja ympäriinsä.

Mulla ei ei yleensä siipan kanssa ole ollut vaate/pukeutumisongelmia, lähinnä painvastoin. Se tuntuu olevan aina hyvin tyytyväinen mun asuvalintoihin ja myös kivan usein muistaa kehua, että näytän nätiltä tänään :) (Aika ihanaa muuten, entisellä suomalaisella poikaystävällä oli tapana kysyä, että en kai mä NOIN lähde ulos. Tai mikä parasta, jälkikäteen sanoa, että kun sullakin oli se säkki päällä eilen... Voitte vaan kuvitella kuinka hyvältä pienetkin kehut sen jälkeen tuntuu!) Muiltakin ihmisiltä saan yleensä jenkeissä kehuja, mikä mua sinällään ihmetyttää. Kuten oon jo aiemmin tainnut tällä palstalla mainita, mun vaatteissa ei ole mitään erikoista. Päinvastoin, mä itse luokittelen itseni jopa välillä vähän tylsäksi. Oon ollut vuosia duunissa Espritillä, joten ko. merkki on aika vahvasti esillä mun vaatekaapissa vaikken muuten merkkivaatteista juuri perusta. Välillä tuolla Springfieldissä tulee kyllä vähän ylipukeutunut olo, kun mennään esim. perjantai-iltana johonkin baariin istuskelemaan. Mulla on yleensä esim. kapeet farkut, saapikkaat, toppi/paita ja yleensä huivi. Tykkään myös pienistä asusteista; roikkuvista korviksista tai sitten mulla on jonkunsortin kaulaketju ja rannekoruja. Eli ts. suomalaisesta näkökulmasta ihan tavallisen tallustajan outfit, mutta usein tulee olo, kun olisin vähintäänkin menossa pikkumusta-cocktail bileisiin, kun muut tytöt suosii juoksulenkkareita, roikkuvia kulahtaneita farkkuja/college-housuja ja huppareita. Hmmmmmph. Välillä tulee jopa kiusallinen olo, vaikka tiedän, että täällä Suomessa hukkusin vaan ihan massaan. :)

Adidaksen juoksulenkkarit=american dream. NOT. Jos mä joskus alan niitä käyttää muuta kuin salilla/juoksulenkillä/auton tankkausreissulla, please tulkaa pelastamaan mut!

Link to comment
Share on other sites

Tosiaan, USA:ssa labels (=nimikkeet?) on paljon tärkeämpiä, juurikin tuo naimisissa/naimaton on iso osa ihmisen identiteettiä. Ja yhteiskunnallisesti hyväksytyt roolit mukaanlukien sallitut tekemiset ja ystävät, on paljon sukupuolipainotteisempia.

Riippuu kylla henkilosta enemman kuin kansallisuudesta.

Ainoa poikaystava joka koskaan minulle on yrittanyt maaritella sallittua kaveripiiria - ja niin viela etta kaikkien pitaisi olla naispuolisia, oli suomalainen. Lahdin kylla saman tien kavelemaan siita suhteesta tuon kuultuani...

Toi häveliäisyys on musta joskus kyllä huvittavaa, ja se vaatii itseltäkin opettelemista ettei esim. ala vaihtamaan vaatteita in-law -perheen edessä taikka kun on yökylässä jossain marssi tyytyväisenä esim. pikkareissa ja topissa aamulla sängystä vessaan.

Ooh.. tota, siis Suomessako sitten vaihdetaan vaatteita tai riisuudutaan inlawsien ollessa samassa huoneessa? (Minulle ei tulisi mieleen vaihtaa edes aidin ollessa samassa huoneessa. Kuten ei myoskaan oikein kayda saunassa tai uimassa minkaan sukulaisten tai puolison kautta sukuun kuuluvien kanssa, paitsi oman puolison).

Link to comment
Share on other sites

Osa "suomalaisuuden" ominaisuuksista taitaa muuten olla aika sukupolvisidonnaisia.

Eli esim. vanhemmillani (jotka olivat vanhoja minut saadessani) oli aina tapana kayda ystaviensa luona kylassa, ja naihin vanhojen ihmisten kylailyihin naytti aina liittyvan (suodatin)kahvinjuonti. Ja aina vaimon kuului ilmeisesti taikoa jostain mahdollisimman montaa lajia makeaa kahvileipaa kahvin seuraksi. Samaan kaavaan kuului toki mm. valittelua maailman menosta, ja kehuskelua omilla sairauksilla (jotkut tuntuivat minusta rakastavaan tautejaan yhta paljon kuin lapsiaan, eli "sappikiveni ovat niiiin kauhean kipeita ja vaivallisia" tuli ulos suusta samanlaisesti kuin "poikani valmistuu tohtoriksi ensi viikolla", samalla ylpeydella saavutuksista).

Mutta jotkut ovat toki mainineet ettta tuo sairauksista puhuminen ym olisi esim. saman ikapolven saksalaisten keskuudessa suosittua.

Ja tuo kavereilla kahvittelu kuuluu jotenkin vain siihen vanhempiin sukupolviin. Ainakin minusta. En erityisemmin pida kakuista enka muusta makeasta (ainakaan kahvileipana - jos tarvitsee makeaa niin vaikka pieni pala jotain kunnon tummaa suklaata kiitos), ja ei oikein tunnu luontevalta tuollainen kahvittelu. Tosin vaikka kavereista vain muutama on Suomessa, olettaisin etta siellakin olevilla alkaa olla 1) suolaisempi maku syotavien suhteen (sen sijaan etta olisi aina jotain makeaa), 2) normaalimpaa se etta tavataan jossain kahvilassa, pubissa ym - eipahan tarvitse kenenkaan siivoilla eika osallistua siihen kokkaus-draamaan joka aina naytti edeltavan noita kahvituksia...

Eli tuo suomalainen kahvitteluperinne ja dramatiikka jai kylla ihan puhtaasti vanhempieni sukupolveen.

Samoin jaivat oikeastaan kaikki perinneruoat... loytyyhan niihin ohjeita, mutta kun ei koskaan ole erityisemmin olleet omaan makuun, miksi ihmeessa tehda niita?

Jostain aina silloin talloin lukee etta comfort foods olisivat niita mista piti lapsena. Ei kylla tasan ole - mulle mieluummin vaikka korealaista ja sichuan kuin mitaan mautonta. :)

Ja jotkut kirjailijat tuntuvat liian vanhanaikaisilta itse kokeiltavaksi, esim. Paatalot ja Hietamiehet ym.

Vai lukeeko niita nuoremmatkin kuin 70+? (Paasilinnan Janiksen vuosi viela menee, nuo muut jaa lukematta)

Ja jotkut uudet kotkotukset nayttavat hassuilta kun ne ovat tulleet muotiin sen jalkeen kun on itse lahtenyt pois. Esim kun aikanaan nain ekan kerran sauvakavelijoita (joku kerta vanhempia katsomassa kaydessa), ne olivat oudon nakoisia, ja edelleen ovat.

Ja muidenkaan makujen ei varmaan tarvitse menna nappiin siihen miten niiden "pitaisi" olla pelkastaan syntymapaikan tai paikan jossa asui lapsena pohjalta.

Paikan jossa asui lapsena ei tarvitse olla se ainoa jossa tuntee itsensa kodikkaaksi. (yksikaan paikka, asunto, kaupunki jne jossa olen asunut ja tuntenut itseni erityisen kodikkaaksi ei muuten ole ollut Suomessa)

Vuodenaikojen radikaalia vaihtelua ei ole pakko kaivata vain siksi etta paikassa jossa lapsena asuessa oli sellaista. (Irlanti oli jo ihan tarpeeksi paha kaamosmasennuksen kannalta, ja siella ei ole laheskaan yhta pimeaa kuin Suomessa)

Ruokalajien joista piti lapsena ei tarvitse olla se ultimate comfort food aikuisena, jos matkalla loytyy jotain mista itse pitaa enemman.

Se etta lapsena ollessa ainoat suklaat mita loytyi oli Fazeria ja Pandaa ei tarkoita etteiko kunnon tummasta suklaasta saisi nauttia aikuisena jne. Kuten myoskaan sita etta salmiakista pitaisi pitaa tai sita pitaisi kaivata maailmalla.

Suomipopin, surkeiden suomalaistangojen tai humppien ei myoskaan tarvitse olla sita musiikkia josta olisi pitanyt lapsena tai josta myohemmin tulisi joku ahaa jonka jalkeen niista lahtisi joku harmoninen tasapaino itsensa kanssa.

Eli jos ei asuinpaikassa tulekaan yhta synkkaa ja varikasta syksya, voi vaikka nauttia siita etta jouluna voikin menna varvastossuissa ja t-paidassa ulos. :) tai tehda/hankkia jouluperinneruoista ainoastaan pipareita jos huvittaa. Tai "kuusen" voi koristella rosmariinipensaaseen tai vaikka banaanikasviin jos huvittaa.

Tai etta asuinkaupunki ei tunnu Helsingin tapaiselta pikkukaupungilta vaikka olisikin asukasluvultaan pienempi.

Tai etta maailmalta loytyy itselle uusia suosikkiruokia ihan uusista ja oudoista kulttuureista :) (miksi menna ulos syomaan jotain mita osaa itse tehda helposti kotona?)

Kylla niita nauttimisen arvoisia asioita luulisi loytyvan ajan myota ;)

Anyway, rambling aside... toivottavasti kaikki (varsinkin itarannikolla) on kunnossa.

Link to comment
Share on other sites

^Tx, ehkä tuo oli kärjistetysti multa kirjoitettu eli menin hieman ääripäähän, mutta en mä tarkoittanut sitä että kenellekään sallitut asiat saneltaisi tai elämää käskemällä rajoitettaisi. Edelleen oon kuitenkin sitä mieltä, että täällä annetaan paljon enemmän arvoa avioliitolle, jolloin tuo naimisissa/naimaton -erottelu tulee tärkeämmäksi. Tämä riippuu toki henkilöstä sekä taustasta, ja vähemmän konservatiivisilla ihmisillä eroa ei niinkään huomaa. Roolijako siis vaimon ja miehen perinteisiin rooleihin on jonkun verran korostetumpaa, jolloin "pojat hakkaa puita ja kiroilee ja tytöt nyplää pitsiä ja laittaa ruoan" -asettelu on täällä mun mielestäni paljon selkeämpää.

Toki mun mielipiteisiin vaikuttaa omat taustat, sekä se mitä tunnen ja olen nähnyt tästä valtavasta maasta, joka toki on aika pikkuosa.

Mä saatan vaihtaa housut anopin edessä taikka villapaidan. En alusvaatteita toki, enkä tarkoituksellisesti hypi edessä puolialasti, mutta jos nyt olen heillä yötä ja nukun olkkarin sohvalla, niin en mä juokse vessaan lukon taakse vetämään verkkahousuja päälle taikka vaihtamaan päälypaitaa taikka housuja, tai kiskomaan hillitöntä vaatekerrosta päälle jottei kukaan näe kun nousen sängystä. Ja sister-in-lawn edessä olen hyppinyt myös alusvaatteilla, ja hänkin on nyt tottunut siihen että voi itsekin vaihtaa vaatteensa jos olen vieressä.

Ehkä mun perhe on sitten tosi höveli, koska minä käyn alasti saunassa siskoni, äitini ja isoäitini kanssa. Pikkuveli ja isä vaihtavat vaatteensa missä sattuvat (meidän maatilan suihkuhuoneessa ei ole pukuhuonetta).

Link to comment
Share on other sites

Ooh.. tota, siis Suomessako sitten vaihdetaan vaatteita tai riisuudutaan inlawsien ollessa samassa huoneessa? (Minulle ei tulisi mieleen vaihtaa edes aidin ollessa samassa huoneessa. Kuten ei myoskaan oikein kayda saunassa tai uimassa minkaan sukulaisten tai puolison kautta sukuun kuuluvien kanssa, paitsi oman puolison).

Niin, tosiaan, kyllahan tama Suomessakin vaihtelee. Itse olen omasta mielestani haveliaisemmasta paasta, mutta silti esimerkiksi suomalaisen miespuolisen kaverin ja hanen vanhempiensa kanssa oltiin kerran viikon roadtripilla ja nukuin koko matkan samassa sangyssa miespuolisen ystavani (ei siis seurustelukumppanini) kanssa. Ja olimme tosiaan samassa huoneessa hanen vanhempiensa kanssa ja hanen vanhenpansa kylla vaihtoivat vaatteensa ihan siina samassa huoneessa, eika se minua niin haitannut. Jotenkin se niin riippuu seurasta, kaverini ja hanen perheensa olivat todella rentoja tyyppeja. Itse kavin vaihtamassa alusvaatteet vessassa, koska se taas tuntui itsestani luonnolliselta.

Aviomieheni taas ei vaihda alusvaatteita edes minun edessani, vaikka siis luonnollisesti olen nahnyt hanet ilman vaatteitakin :D Mutta sitten taas amerikkalainen kamppikseni suihkutteli desinfiointiainetta uusiin nannilavistyksiinsa meidan jaetussa huoneessa, kaantyi toki poispain. Eli vaihtelua on siis amerikkalaisissakin. Omasta kokemuksestani amerikkalaiset ovat kuitenkin keskimaarin haveliaampia kuin suomalaiset ja useat meille suomalaisille "luonnolliset" asiat tuntuvat amerikkalaisista (yleistaen) saadyttomilta.

Link to comment
Share on other sites

Mulla kans tuo englanti aiheuttaa välillä ongelmia. Oon kanssa siipalle sanonut, että ihan oikeasti mulla on ihan hyvä huumorintaju ja saan ihmiset joskus nauramaankin mun jutuille. Englanniksi se on lähinnä sitä, että äännän/sanon jotakin hassusti, ja se on niiden mielestä niiiiiiin huvittavaa. Mua se alkaa vaan ottaa päähän :) Ja tosiaan kun oikein vituttaa, niin olis kivaa kun vois oikein kunnolla ärripurreilla, tuntuu että englanniksi riidellessä se kiukun pahin särmä kaatuu siihen kieleen. Mutta oppia ikä kaikki, eiköhän se sieltä joskus 10 vuoden päästä tule...

Juu, kyse on nimenomaan tosta läpänheitosta! Oon tottunu heittää sarkastista läppää ja saan ihmiset jopa nauramaan, niin kyllä syö naista, kun se ei sit englanniksi jossain illanistujaisissa onnistukaan! Sit on ihan luuseri fiilis, että jengi kelaa mun olevan joku pystyyn kuollu tylsimys. Huumorissahan on lähes tulkoon aina kyse ajoituksesta, kun suomeksi tulee heti mieleen, että mitä tähän heittäis... Oon sitte yrittäny Timille selittää, että "mulle tulee heti mieleen mitä oisin heittäny siihen suomeks, mut englanniks lyö vaan tyhjää..." ugh!!! Tim on sit vitsillä heittäny kaverilleen, että entäs jos musta paljastuukin täys bitch, kun alkaa se oma luonnollinen reaktio irtoo englannikskin jossain vaiheessa, hah.

Link to comment
Share on other sites

^^ Olipas mielenkiintoista lukea sinun kokemuksiasikin Epatoivoinen! Boston on myos yksi lempparikaupungeistani! Tosi hienoa, etta siella on noin paljon Suomalaisia!

Minunkin mieheni on republikaaniperheesta ja kayvat kirkossa, mutta mies ei niinkaan, kumpaakaan. Miehen perhe ei minun onneksi paljon politisoi, joten olen paassyt helpolla. Exan kanssa oli eri juttu, hanen aitinsa kanssa oltiin koko ajan tukkanuottasilla. Vanhoillinen aitinsa nimesi minut greencard hunteriksi ja varoitti poikaansa, etta mina jatan hanet heti, kun saan gc:n. Yllatys olikin suuri, kun lahdinkin opiskelemaan eri osavaltioon, enka jaanyt exan kotipiiaksi (heidan mielestaan naisen paikka on kotona). Exan aiti oli muutenkin anoppi-kokelas helvetista ja kun erosimme olin helpottunut etten joudu ikina nakemaan sita negatiivista eukkoa. Han ei muun muassa ymmartanyt miksi emme kayttaneet Euroopassa dollareita, piti meita suomalaisia typerina kun juhlimme 4th of Julyta joulukuussa (jep), outoina kun emme vieta thanksgivingia jne. Han oli myos sita mielta, etta kaupungeista hanen poikansa pitaa olla varovainen, koska siella yritetaan varastaa hanen sisaelimiaan. Han oli niin hyvin ruokkinut lapsensa, etta heidan sisaelimensa olivat varmasti kovaa valuuttaa. Esiaviollinen seksi oli saatanasta, ja minun lukemani Cosmopolitan pornolehti jne. You get the picture.

Mita shortseihin tulee, niin Nebraskassa ne oli must. Ekan kerran kun laitoin mekon paalle, ymmarsin miksi. Jos ei halua Marilyn Monroe momentteja, pidetaan shortsit jalassa :) Keskella ei mitaan nimittain tuulee koko ajan. Mutta Vermontissa pidin paljon lyhyita mekkoja, niinkuin kaikki muutkin.

Repesin ihan totaalisesti tolle sun ex-anopille! :D Mistä noita hulluja oikeen sikiää... Mun suomalainen ex-anoppi oli myös anoppi helvetistä. Ex-aviomieheni ja koko hänen suku oli kotoisin Pohjois-Karjalasta, tosin mies oli itse muuttanut sieltä jo alle 2-kymppisenä pois. No tämä anoppi helvetistä piti mua aina "pinnallisena helsinkiläisenä" - ja vihasi mua koko sen ajan kun oltiin 7 vuotta yhdessä. Onneksi pääsin siitä eukosta ja koko niiden kierosta suvusta eroon.

Muuten kun kerroin niistä konservatiivi-liberaali kulttuurieroistamme, kuten myös niistä lyhyt farkkuhame - shortsit jutuista, ni jäi tarinan loppu kertomatta:

eli kyllä me käytiin sitten shoppailemassa mulle niitä shortseja, haha. Ei sen takia, ettäkö antaisin ukon päättää mitä pidän päällä, mutta alko itteenikin häiritsemään se, että erotuin joukosta ja siten sain sitten pitkillä koivillani extra huomiota joka paikassa, jota en välttämättä kaivannut. Mutta komppaan Heidiä täysin, en tod ole mikään shortsi-ihminen, tosin mulla kompleksi on perseestä, ei jaloista. No niin, menipä "syvälliseksi" taas, huh huh! :D

Ai niin ja vielä lisäys konservatiivi-liberaali kulttuurieroista: meinasin vetää 5 hour energyni väärään kurkkuun, kun Tim Skypessä tässä syksyllä sanoi, että sitten kun mennään perhejoulua viettämään New Jerseyhyn Timin vanhempien luokse, niin meidän pitää nukkua eri huoneissa, koska ei olla naimisissa. Eka luulin, että se heittää läppää, enkä uskonut, mutta tosissaanhan se oli. Siis mitä vi***a... Mulle oli kuulemma paikka vierashuoneessa ja hän nukkuu sitten jossakin muussa huonessa. Huh huh... No nyt sit lokakuussa Timin vanhemmat oli tullu käymään Bostonissa, ni olivat sitten sanoneet Timille, että me saadaan nukkua samassa huoneessa, koska Tim on jo 37-vuotias. Siis voi elämä mitä menoa! :D Mutta tämä konservatiivi-liberaali asettelu taitaa jossain määrin olla myös meidän suhteen suola. Tim pitää sitä outona, mutta hauskana, että näiltä hulluilta eurooppalaisilta (crazy Euros), joihin mäkin ja mun perhekin siis kuuluu, voi odottaa about mitä vaan. Siis kun mä olin ollut vasta 1kk Jenkeissä, ni mun äiti jo kysyi multa meidän seksielämästä Skypessä, että kai se toimii, kun sehän on parisuhteen yksi tärkeimmistä asioista ---- ja toisessa päässä on siis Timin vanhemmat, jotka tyyliin odottaa, että me nukutaan eri huoneissa, kun ei olla naimisissa. Voi hyvänen aika :D

Link to comment
Share on other sites

Välillä tuolla Springfieldissä tulee kyllä vähän ylipukeutunut olo, kun mennään esim. perjantai-iltana johonkin baariin istuskelemaan. Mulla on yleensä esim. kapeet farkut, saapikkaat, toppi/paita ja yleensä huivi. Tykkään myös pienistä asusteista; roikkuvista korviksista tai sitten mulla on jonkunsortin kaulaketju ja rannekoruja. Eli ts. suomalaisesta näkökulmasta ihan tavallisen tallustajan outfit, mutta usein tulee olo, kun olisin vähintäänkin menossa pikkumusta-cocktail bileisiin, kun muut tytöt suosii juoksulenkkareita, roikkuvia kulahtaneita farkkuja/college-housuja ja huppareita. Hmmmmmph. Välillä tulee jopa kiusallinen olo, vaikka tiedän, että täällä Suomessa hukkusin vaan ihan massaan. :)

Adidaksen juoksulenkkarit=american dream. NOT. Jos mä joskus alan niitä käyttää muuta kuin salilla/juoksulenkillä/auton tankkausreissulla, please tulkaa pelastamaan mut!

Haha, repesin! :D Nyt mun on pakko kysyy tässä vaiheessa, kun kirjoitit aikaisemmin, että Kansas City on Helsingin ohella sun lempparikaupunkeja, niin eikö se Kansas City sitten ole ns. junttila vai onko mulla aivan väärä käsitys? Siis mulla ei ole itellä mitään käytännön kokemusta, mutta en tiedä mistä olen sellaisen käsityksen saanut. Eikös ysärin lopussa ollu se suomalainen leffaki kuin Going to Kansas City vai mikä se oli, jossa Mikko Nousiainen näytteli sitä jäbää. No mut jostain kuitenkin oon saanu sellainen kuvan, että siellä on tyyliin aika pysähtynyt vai oonko väärässä? Niin kui sä viihdyit siellä sitten, kun erotut joukosta (positiivisella tavalla) jo ihan vaatetuksenkin puolesta? :)

(muoks: näyttelijän sukunimi muutettu)

Muokattu: , käyttäjä: Epätoivoinen
Link to comment
Share on other sites

Välillä tuolla Springfieldissä tulee kyllä vähän ylipukeutunut olo, kun mennään esim. perjantai-iltana johonkin baariin istuskelemaan. Mulla on yleensä esim. kapeet farkut, saapikkaat, toppi/paita ja yleensä huivi. Tykkään myös pienistä asusteista; roikkuvista korviksista tai sitten mulla on jonkunsortin kaulaketju ja rannekoruja. Eli ts. suomalaisesta näkökulmasta ihan tavallisen tallustajan outfit, mutta usein tulee olo, kun olisin vähintäänkin menossa pikkumusta-cocktail bileisiin, kun muut tytöt suosii juoksulenkkareita, roikkuvia kulahtaneita farkkuja/college-housuja ja huppareita. Hmmmmmph. Välillä tulee jopa kiusallinen olo, vaikka tiedän, että täällä Suomessa hukkusin vaan ihan massaan. :)

Adidaksen juoksulenkkarit=american dream. NOT. Jos mä joskus alan niitä käyttää muuta kuin salilla/juoksulenkillä/auton tankkausreissulla, please tulkaa pelastamaan mut!

Haha, repesin! :D Nyt mun on pakko kysyy tässä vaiheessa, kun kirjoitit aikaisemmin, että Kansas City on Helsingin ohella sun lempparikaupunkeja, niin eikö se Kansas City sitten ole ns. junttila vai onko mulla aivan väärä käsitys? Siis mulla ei ole itellä mitään käytännön kokemusta, mutta en tiedä mistä olen sellaisen käsityksen saanut. Eikös ysärin lopussa ollu se suomalainen leffaki kuin Going to Kansas City vai mikä se oli, jossa Mikko Nousiainen näytteli sitä jäbää. No mut jostain kuitenkin oon saanu sellainen kuvan, että siellä on tyyliin aika pysähtynyt vai oonko väärässä? Niin kui sä viihdyit siellä sitten, kun erotut joukosta (positiivisella tavalla) jo ihan vaatetuksenkin puolesta? :)

(muoks: näyttelijän sukunimi muutettu)

Joo sillo 90-luvulla sen leffan tulon aikoihin se varmaan vielä olikin aikamoinen tuppukylä :) Mutta nyt se on kyllä nostanut profiilia ihan huikeesti, ja tosiaan tsempannut kovasti päästäkseen irti tosta junttila-maineesta. Voisin sanoa, että kyllä se varmaan keskilännessä kuuluu parhaimmistoon, mut tietty ei mitään jakoa esim. Bostonin, NYkin tms kanssa :) ... Mutta joka kerta kun oon ollut useemman viikon jumissa Springfieldissä, niin visiitti Kansas Cityyn on ihan niin kuin wow, ihmisethän oikeasti osaa pukeutua eikä ihan joka ikinen enää ajele vastaan avolava-autolla niin kuin Simpson-citysssä.

Mulla on tietty Kansas Cityä kohtaan henkilökohtainen side, kun asuin siellä sen vuoden ja toistaseks se vuosi on ollut mun tähän astisessa elämässäni kaikin tavoin ehdottomasti paras! Ei vain mitä tulee Shawnin tapaamiseen, mutta ylipäätään. Ja kun KC toimi näyttämönä tälle mun vuodelle, niin sikskin ehkä tykkään siitä niin paljon :)

Huh, ei kyllä käy kateeks kun kuuntelee teidän juttuja anopeista from hell jne. Mulla on aina käynyt tuuri siippojen perheiden kanssa, onneksi. Shawninkin perhe on huippumukava ja jenkeiksi aika avarakatseisia ja moderneja. Liekö useat matkat Eurooppaan ehkä tehneet niistä vähän suvaitsevaisempia. Ollaan aina saatu nukkua samassa huoneessa, ja itse asiassa Shawnin äitipuoli (tai no melkin kuin äiti, kun ovat olleet Shawnin isän kanssa naimisissa 27v.) suositteli mua lukemaan sen Fifty Shades of Grey-trilogian (jos ette muuten oo lukeneet, suosittelen. Ja nimenomaan enkuksi), ja sitten se vaan hymisi, että kun pääsen ekassa kirjassa noin sivulle 80, niin on parempi varmistaa, että siippa löytyy näköpiiristä, kun alkaa tunteet kuumeta. Öh, että näin meillä :) Mutta ihana se perhe kyllä on, mutta varsinkin tuo äitipuoli on varsin voimakastahtoinen nainen, eli vähän kauhulla alan sen kanssa suunnittelemaan niitä meidän hääbileitä, kun pelkään, että se jyrää mut alleen ja järjestää sellaset juhlat kun SE haluaa. Pitää vaan nyt jo henkisesti valmistautua olemaan tarpeeksi vahva sanomaan oma mielipiteeni. Onhan kyse sentään kuitenkin meidän, ei hänen päivästä, vaikka arvostankin vanhempien lupautumista maksumiehiksi.

Komppaan muuten Eveä kyllä edelleen siinä, että kyllä mun mielestä silti sukupuoliroolit on enempi pinnalla jenkeissä kuin Suomessa. Mutta tämä on tosiaan mun omiin kokemuksiin perustuva ajatus. Esimerkiksi, jos ollaan sukalaisviikonloppua viettämässä, niin mut on tuomittu naisten seuraan juttelemaan vaippamerkeistä ja parhaasta kokolattimattopesuaineesta sillä välin, kun miehet saa tehdä kaikkea jännää! No tämä nyt on ehkä hieman kärjistettyä, mutta.. Ja kerran kun siipalle valittelin yksinäisyyttä ja kaverien puutetta, se vaan lohdutteli, että kyllä sä kohta TYTTÖkavereita löydät. Mä sanoin, etten halua pelkästään mitään TYTTÖkavereita, niin siihen hän vaan tuumas, että aika vaikea mun on kyllä saada mitään poikakavereitakaan, varsinkiin seurustelevia sellaisia. Kulttuurierot vaan sanelee sen siellä, että se ei vaan oo niin "soveliasta" mitä Suomessa..

Paljon tulee siis suomitytölle opittavaa. Ja kun tosiaan esim. mä käyn kyllä äidin, siskon ja mummon kanssa saunassa ja monesti mukana on siskon mies ja niiden vekarat plus sekalainen seurakunta muita sukulaisia. Puhumattakaan, jos kaveriporukassa mennään mökille, ei siellä mitään saunavuoroja ole. Siinä istutaan pylly vasten pyllyä jonkun toisen poikaystävän kanssa, eikä siinä oo mitään kummallista. Ja baarissa, kun ei jaksa jonottaa vessaan niin änkeydytään tyttökaverin kanssa samaan koppiin, eikä siinäkään oo mitään ihmeellistä (siis suomikavereiden kesken). Jenkeissä en tätä ehkä lähtis yrittämään... Tai no, mun KC:ssa asuvat kaverit on kyllä aika epäamerikkalaisia, että ei ne ehkä ihmettelis sitä..

Ps. Vielä Tyylistä: Olin harjotteiluaikana töissä KC:ssa sellasessa pyörivässä fine dining-kattoravintolassa. Erään kerran sinne saapui pariskunta juhlistamaan jotain 30:nnettä hääpäiväänsä ja leidi oli tilaisuuden kunniaksi oikein laittautunut. Tukka oli tupeella, meikkiä, kimaltava paita, kapeat farkut ja JUOKSULENKKARIT. Oikeasti. Eiks tuo tilanne nyt olis vaatinut vähän panostusta? Korkkarit tai edes ballerinan tyyppiset. Ihan jotkut muut kuin JUOKSULENKKARIT. Huoh. Tervetuloa keskilänteen. Joten jeps, Epätoivoinen. Usein tulee huikeita itsetunto-boosteja :)

Link to comment
Share on other sites

Ai niin ja vielä lisäys konservatiivi-liberaali kulttuurieroista: meinasin vetää 5 hour energyni väärään kurkkuun, kun Tim Skypessä tässä syksyllä sanoi, että sitten kun mennään perhejoulua viettämään New Jerseyhyn Timin vanhempien luokse, niin meidän pitää nukkua eri huoneissa, koska ei olla naimisissa. Eka luulin, että se heittää läppää, enkä uskonut, mutta tosissaanhan se oli. Siis mitä vi***a... Mulle oli kuulemma paikka vierashuoneessa ja hän nukkuu sitten jossakin muussa huonessa. Huh huh... No nyt sit lokakuussa Timin vanhemmat oli tullu käymään Bostonissa, ni olivat sitten sanoneet Timille, että me saadaan nukkua samassa huoneessa, koska Tim on jo 37-vuotias. Siis voi elämä mitä menoa! :D Mutta tämä konservatiivi-liberaali asettelu taitaa jossain määrin olla myös meidän suhteen suola. Tim pitää sitä outona, mutta hauskana, että näiltä hulluilta eurooppalaisilta (crazy Euros), joihin mäkin ja mun perhekin siis kuuluu, voi odottaa about mitä vaan. Siis kun mä olin ollut vasta 1kk Jenkeissä, ni mun äiti jo kysyi multa meidän seksielämästä Skypessä, että kai se toimii, kun sehän on parisuhteen yksi tärkeimmistä asioista ---- ja toisessa päässä on siis Timin vanhemmat, jotka tyyliin odottaa, että me nukutaan eri huoneissa, kun ei olla naimisissa. Voi hyvänen aika :D

Kasittaakseni tama, etta ei-naimisissa oleva pari joutuu nukkumaan eri huoneissa vieraillessaan vanhemmilla on amerikassa aika yleista, onko jollain painvastaisia kokemuksia? Mutta vahan pisti naurattamaan, kun kyseessa on kuitenkin heidan 37-vuotias lapsensa :D Me ollaan nukuttu anoppilassa samassa huoneessa, mutta siina vaiheessa, kun anoppilassa ekaa kertaa yota olin, niin meilla oli jo lapsukainen.

Mutta sitten tama infamous exani... mina en saanut hanen vanhemmillaan edes menna kaymaan ylakerrassa, jossa makuuhuoneet olivat! Nukuin siis alakerrassa telkkarihuoneessa. Exan aidilla oli nimittain sellainen kasitys, etta raskaaksi voi tulla ihan ilman, etta mitaan tekee (en jaksanut alkaa valistamaan hanta, exalle kylla kerroin totuuden hedelmoittymisesta :D) ja koska masturbointi on syntia, heilla ei ollut edes makuuhuoneissa ovia, etteivat poikansa vaan itsesaastuta. En ymmarra millainen avioelama exan vanhemmilla oli, kun ei ollut ovea, mutta ehkapa seksi oli saatanasta myos avioliitossa, poislukien lastenteko... Exan aiti oli kylla ihan serious denial, jos uskoi taman eri kerroksissa nukkumisen vaikuttavan meidan suhteeseen, kun kerran asuimme yhdessa opiskelukaupungissamme. Talleen jalkeenpain voi naureskella naille jutuille, aikoinaan se huvitti vahan vahemman :)

HeidiShawnilla on kylla hauska tuleva anoppi! Meillakin muuten jyrattiin minun ideani haajuhlasta, tosin ei pelkastaan anopin, vaan myos sister-in-lawn toimesta. Jalkimmainen on todella voimakastahtoinen tyyppi, ehka hieman pelottavakin... no meillahan oli kyseessa kakkoshaat eli olin saanut jo ykkoshaat Suomessa jarjestaa ihan oman mielen mukaan, joten annoin sitten heidan tehda mita halusivat, kun en jaksanut riidellakaan. Jalkeenpain minua jai harmittamaan vaan haakakun koriste, kun olisin halunnut toisenlaisen :(, mutta juhlat olivat muuten tosi onnistuneet. Toivottavasti HeidiShawn saat paremmin pidettya puolesi :)

HeidiShawnin tyylikuvaus kuulostaa niin tutulta :D Tosin miehen perhe on vahan eri tyylia, kun sister-in-law omistaa trendi vaatekaupan, vaatteet tyyliin Carrie Underwood/Miranda Lambert. Sisko on myos kylapahasen valokuvaaja, silla on kylla niin hauskoja perhepotretteja, siis vaatteiden puolesta. Oottakaas, jos loydan jostain jonkun hyvan niin vilautan sita hetkeksi tanne...

Link to comment
Share on other sites

Heidi, ihana, mäki haluun tommosen anopin! :)

Vielä joulukuussa Mike ei halunnu esitellä mua äidilleen, sano vaan kuinka sen mielestä ois syntiä kun asutaan yhdessä vaikkei olla naimisissa.. En sit tiedä selittikö omaansa, vai oliko anoppi jostain syystä mielensä muuttanu siihen mennes kun meillä kesällä tuli käymään. Ihan omassa sängyssä sain nukkua. Se oli silloin vaan yhen yön, niin ei ehtiny oikein tutustuun. Pelolla siis oottelen edelleen miten käy kun päästään paremmin tutustuun; onko se anoppi from hell! Kovasti se kyllä huomas sanoa, kuinka Miken serkku tapas suomalaisen tytön ja kun tämä tulikin raskaaks; tyttöhän halus vaan lapsen tältä serkulta.. Vähän tuli semmonen olo, et jahas, kiva kun vihjailet et mäkin oisin tässä vaan kusettamassa poikaas. Jäi mulle vähän hyvät fiilikset anopista, mut toisaalta ei sit todellakaan, kun ei se mikään niiiiin ystävällinen ollu. Se täytyy muuten lisätä, et anoppi on italialainen, mut syntyny ja kasvanu jenkeissä. En sit tiiä kuinka paljon se vaikuttaa sen mielipiteisiin ja muuta.

Link to comment
Share on other sites

Okei mä en enää koskaan valita mun tulevasta jenkkiperheestä, oon näemmä päässyt todella helpolla! Huh huh :) Mullahan on kaksi anoppia, ja molemmat on kyllä tosi mukavia. Siipan oikea äiti on jäänyt tavallaan vähän vieraammaksi, kun aina tunnutaan hengailevan siellä Shawnin isällä ja äitipuolella. Mutta siellä on kyllä oikeesti tosi hauskaa ja rentoa, ja siellä on aina tosi kiva käydä. Onneks asuvat siellä Springfieldissä, niin niitä tulee tavattua usein. Siipan sisko on muutaman vuoden mua vanhempi, ja myös tosi tosi mukava. Mulla oli edellisessä parisuhteessa poikaystävän sisko from hell, ja ei oikeastaan koskaan tultu ollenkaan juttuun. Nyt on onneks siinä(kin) kohtaa käynyt tuuri.

Mutta tosiaan kyllä pelottaa vähän ne hääjuhlat. Mä en tykkää mistään hörselöistä jne, ja haluaisin pienet ja intiimit häät, ehkä joku 50-70 vierasta ihan max. Tähän siipan äitipuoli vaan naurahti, että sweetheart, pelkästään meillä on jo niiiiin paljon ystäviä, että niistäkin tulee jo se 150. Puuh. Onpa tosi kivaa saada OMIIN häihin sen vanhempien tuttuja, joita en oo koskaan edes tavannut. Mut pitää kai ajatella lahjapöytää vaan... :grin: Siipan perhe on siellä Springfieldissä vähän semmosta "kermaa" niin senkin takia mä vähän panikoin noista bileistä. Mä vihaan olla huomion keskipisteenä, ja tälläsenä jörönä suomalaisena se on entistä vaikeampaa. Mulle pidettiin jo tossa elokuussa bridal showerit, josta tunsin ehkä viisi tyyppiä ja se lahjojen avaustilanne oli ihan kauhee, kun kaikki tuijotti mua ja piti olla just semmonen AAHHHH NIIIIIIIIIN Ihana lahja, voi että!! Just TÄLLÄSTÄ mä oon aina toivonut. Poskilihaksia vähän särki illalla siitä hymyilemisestä :) No onneks skumppa virtasi, niin pystyi edes vähän heittäytymään siihen fiilikseen mukaan. Ja sitten piti tietty rustata kiitoskortit kaikille.. Oli tosi hienoa kirjotella henkilökohtaisia viestejä tyypeille, jota ees mun siippakaan ei tunne :)

No mut ei kai pidä valittaa... Onnekas taidan olla :)

Ps. Ellinora, pistää miettimään miten ne sun exän vanhemmat oli laittanut sen pojan alulle? Sikisikö se pyhästä hengestä vai mitenkä? Vai oliko niillä sitten kuitenkin jotain salaisia seksiorgioita jossain kylppärissä tai hämyisessä tienvarsimotellissa? :P

Link to comment
Share on other sites

Mä oonkin miettiny, et millasia häitä muut täällä meinaa järjestää/järjesti. Mike haluaa kans pienet häät, joka on mulle ihan ok koska tuskin mun tuntemia ihmisiä on kauheesti tulossa, enkä mä sinne kaipaa ihmisii joista en oo tyyliin ikinä kuullukkaan. Se myös haluais, et mentäis eka naimisiin ja juhlittais vaan pienellä Vegas kaveriporukalla, ja sit joskus myöhemmin pidettäis ihan kunnon juhlat jonne kutsuttais sukulaisia/kaukaa tulevia kavereita.. Mä vaan haluaisin kaikki ne lähimmät ihmiset paikalle silloin kun sanotaan tahdon ihan ekaa kertaa, niin mulla on vähän dilemma tän asian kans. Jotenkin pari kaveria tuntuu oottavan jotain mahtavia häitä, ja sit ne saakin jonku viiden minsan seremonian ja baariin lähdön jos kutsun ne ekoihin häihin :D Mut tietty tää rajallinen aika hankaloittaa kunnon juhlien järjestämistä, niin se tässä saattaa tulla esteeks, eikä se saanko Miken suostuteltua kunnollisiin yksiin häihin. Sillä ei oo toi aika huolena, vaan se, et jos siellä on sukulaisia, niin häät ei millään voi olla fun..

Link to comment
Share on other sites

^ Meilla olin kakkoshaat Nebraskan tyyliin eli cowboyhattuja, rivitanssia, rukouksia ja paljon olutta. Itse en tosin jalkimmaista juo, mutta olen muutenkin kummajainen Nebraskassa, koska joudun valttamaan elainproteiineja ravinnossani. Taisivat olla kylapahasen historian ensimmaiset haat, joissa oli kasvisruokavaihtoehdot! :) 70% vieraista en ollut elaissani ennen nahnyt ja kaikki toivottelivat "welcome to the family" ja mina halasin heita kaikkia, vaikken yleensa tykkaa vieraiden ihmisten halailemisesta :) Muutamia haakuvia loytyy blogista.

Ja kopsaan tahan loppuun viela PennyV:n aikaisemman tekstin, tulkaa tuonne keskustelemaan :)

Mä pistän pääni sisään vanhana tätinä ja yritän esittää tuimaa... Ja sitten kun on K1, niin meikäläiset on yrittäneet (mukamas) siirtyä jutustelemaan muita ryhmäpäikkyyn, joka näkyy jäsenille, jotka on hakeneet itselleen morsian-, herra-, rouva-, tai muun statuksen seuraavasta ketjusta. http://www.naimisiin...an-titteli-tms/

Ollaan jo sivulla 41. Eli kohta saadaan jo aloitettua uusi K1-ketju tännekin. Pitää varmaan ottaa linkit talteen ketjun alusta kohta, ja päivittää. On kivaa nähdä, että löytyy "vertaistukiryhmiä" myös suomalaisille. :)

Link to comment
Share on other sites

Hyvä Ellinora, munkin oli tarkoitus tulla tänne muistuttamaan tuosta toisesta linkistä. Kivempi jutella niitänäitä ja avautua tarpeen vaatiessa enemmänkin kirjautumista vaativassa ketjussa, kun tämä toinen näkyy kaikille ja kenelle tahansa.

Tosi kivaa kuulla kaikkien kokemuksia ja tuntoja kulttuurieroista ja muutosta ja kaikesta, ihanaa että paikalla on vilkkaita keskustelijoita!

Link to comment
Share on other sites

Ja kun tosiaan esim. mä käyn kyllä äidin, siskon ja mummon kanssa saunassa ja monesti mukana on siskon mies ja niiden vekarat plus sekalainen seurakunta muita sukulaisia. Puhumattakaan, jos kaveriporukassa mennään mökille, ei siellä mitään saunavuoroja ole. Siinä istutaan pylly vasten pyllyä jonkun toisen poikaystävän kanssa, eikä siinä oo mitään kummallista. Ja baarissa, kun ei jaksa jonottaa vessaan niin änkeydytään tyttökaverin kanssa samaan koppiin, eikä siinäkään oo mitään ihmeellistä (siis suomikavereiden kesken). Jenkeissä en tätä ehkä lähtis yrittämään... Tai no, mun KC:ssa asuvat kaverit on kyllä aika epäamerikkalaisia, että ei ne ehkä ihmettelis sitä..

Anteeksi jos taas sohaisen ampiaispesään, mutta mulla on sellanen fiilis, että sisä-suomalaisilla tai maalla kasvaneilla on paljon hövelimpi suhtautuminen näihin saunomisasioihin? Kun eiks siellä harjotella sitä mökeillä pienestä pitäen. Mä en ole koskaan mennyt miespuolisen kaverin tai sukulaisen kanssa saunaan - en edes veljieni tai isäni kanssa sen jälkeen kun täytin 10v.! Vihaan saunaa, mutta joskus sata vuotta sitten äiti tai ex-poikaystävä/ex-aviomies sai mut saunaan raahattua. Eli on Suomenkin sisällä näitä kulttuurieroja. Mun kaveripiirissä kukaan ei mökkeile, myös mä vihaan mökkejä (jos ne ei ole sähköllä, sisävessalla ja vesijohtovedellä varusteltuja, haha), mökkeilyä ja hyttysiä, joten koskaan ei olla myöskään kavereiden kanssa harjoiteltu sitä, että mentäis saunomaan miespuolisten kavereiden kanssa.

Suomen sisälläkin on siis paljon eri kulttuurieroja - saati sitten USAn kokoisessa maassa.

Link to comment
Share on other sites

Huh, ei kyllä käy kateeks kun kuuntelee teidän juttuja anopeista from hell jne. Mulla on aina käynyt tuuri siippojen perheiden kanssa, onneksi. Shawninkin perhe on huippumukava ja jenkeiksi aika avarakatseisia ja moderneja. Liekö useat matkat Eurooppaan ehkä tehneet niistä vähän suvaitsevaisempia. Ollaan aina saatu nukkua samassa huoneessa, ja itse asiassa Shawnin äitipuoli (tai no melkin kuin äiti, kun ovat olleet Shawnin isän kanssa naimisissa 27v.) suositteli mua lukemaan sen Fifty Shades of Grey-trilogian (jos ette muuten oo lukeneet, suosittelen. Ja nimenomaan enkuksi), ja sitten se vaan hymisi, että kun pääsen ekassa kirjassa noin sivulle 80, niin on parempi varmistaa, että siippa löytyy näköpiiristä, kun alkaa tunteet kuumeta. Öh, että näin meillä :) Mutta ihana se perhe kyllä on, mutta varsinkin tuo äitipuoli on varsin voimakastahtoinen nainen, eli vähän kauhulla alan sen kanssa suunnittelemaan niitä meidän hääbileitä, kun pelkään, että se jyrää mut alleen ja järjestää sellaset juhlat kun SE haluaa. Pitää vaan nyt jo henkisesti valmistautua olemaan tarpeeksi vahva sanomaan oma mielipiteeni. Onhan kyse sentään kuitenkin meidän, ei hänen päivästä, vaikka arvostankin vanhempien lupautumista maksumiehiksi.

Mun suomalaisen ensirakkauteni äiti eli mun eka anoppi oli oikea unelma. Siitä tuli mulle läheisempi kuin mun oma äiti oli mulle silloin! Se järjesti mun YO-juhlat ja kaikki. Se on yks maailman ihanimmista ihmisistä. Ja se sanoi kaikille, että se rakastaa mua kuin omaa tytärtään. Kuka suomalainen anoppi oikeesti sanoo miniästään niin?!?! Ja mitä kertoo siitä, että vaikka mä olen eronnut sen pojasta jo n. 10 vuotta sitten, niin silti hän vieläkin lähettää mulle hyvän joulun toivotukset ja synttärionnittelut tyyliin "me kaikki ikävöidään sua". Mä olen joskus oikeesti ajatellut, että mun pitäis alkaa olee yhdessä sen miehen kanssa vain ja ainoastaan sen takia, että sen äiti ja koko perhe oli niin ihania! Se äiti oli myös kovin liberaali kaiken hyvän päälle, että kerran kun järki taas jätti kaiken keskellä ja puuhailtiin jotain anoppilassa, niin anoppi tuli vaan rykimään kohteliaasti ovelle vähän niinkuin vinkiksi, että voitais pitää pienempää ääntä, täällä ollaan vielä hereillä. Haha! :D

Link to comment
Share on other sites

Timin vanhemmista:

en oo siis tavannut niitä vielä, mutta aluksihan ne olivat aivan kauhuissaan ja pitivät mua vain greencard ja citizenship hunterina, joka on vain Timin rahojen perässä, ja joka haluaa vain kansalaisuuden ja kaappaa lapset Suomeen. Tim naureskellen kertoi alussa juttuja kuinka sen äiti lähetti sille kokoajan sähköposteja ja linkkejä, joissa varoitellaan näistä naishuijareista. Silloin kyllä otin sen itse tosi raskaasti, mutta toisaalta ymmärsin, koska noita naisia ihan oikeastikin on olemassa. Mutta kyllä sitten sain raivarit, kun eräs päivä se oli lähettänyt Timille varoituksen naishuijarista, joka oli "Svetlana from Helsinki Finland". Sain ihan kammoraivarit, että ettekö te tajua, että Svetlana ei tod edes ole mikään suomalaisen naisen nimi!!! Kiva kun nää venäläiset ja baltialaiset pilaa suomalaistenkin maineen.

No mutta. Timin vanhemmille oli käänteentekevää tuo viime kesä. Tim ahkerasti päivittää Facebookiaan ja siellä sitten onnellisesti teki tilapäivityksiä, että milloin oli mun kanssa whale watching risteilyllä ja milloin oltiin eri osavaltiossa casinolla ja milloin auringonlaskupurjehduksella Bostonin edustalla. Sitten sen vanhemmat jo 3 viikon kuluttua alkoi kommentoimaan munkin kommentteja Facebookissa ja äiti tykkäsi jopa mun kuvasta, joka oli otettu Helsingistä. Ja hyvä ice breaker on labradorinnoutajat, joita on sekä mun perheellä että Timin perheellä! Timin isä sitten ensin alkoi tykkäämään meidän labbiksista Facebookissa - ja tänään se tykkäsi jopa mun lapsuudenkuvasta. Aww! Eli siis kyllä ne lämpenee. :) Tim sanoi, ettei niillä ole enää mitään epäilyksiä - olivat jutelleet paljon, kun ne oli käyny Timin luona Bostonissa tässä lokakuussa.

Mutta sitten sattui taas grande katastroooofi! :D Mua lähinnä naurattaa. Eli siis Timin vanhemmat oli käymässä Timin luona Bostonissa lokakuussa, ja ne nukkui huoneessa, jonne mä jätin joitain mun kamoja viime kesänä, kuten jotain kosmetiikkaa boxeihin pöydälle ym. No Tim sitten itse oli mun vikana päivänä siellä tuonut mun rojuihin liukkarin, jonka ostin viime kesänä. No kysyin sitten sen vanhempien lähdön jälkeen Skypessä, että otitko sen liukkarin pois sieltä, kun se törrötti heti ensimmäisenä siinä pöydän päällä huoneessa, jossa sun vanhemmat nukkui? No sehän ryntäs heti kattomaan - ja siellähän se oli ollut pöydällä mun kosmetiikkaboxissa päällimmäisenä. Se oli sitten elämääkin suurempi katastrofi, että vanhemmat olivat nähneet 37-vuotiaan miehensä pöydällä jotakin sellaista - siis Timin mielestä. Mua lähinnä nauratti, mutta yritin olla empaattinen ja sympaattinen, kun miehen maailma tästä niin kovasti järkkyi. :D

Link to comment
Share on other sites

^ Meilla olin kakkoshaat Nebraskan tyyliin eli cowboyhattuja, rivitanssia, rukouksia ja paljon olutta. Itse en tosin jalkimmaista juo, mutta olen muutenkin kummajainen Nebraskassa, koska joudun valttamaan elainproteiineja ravinnossani. Taisivat olla kylapahasen historian ensimmaiset haat, joissa oli kasvisruokavaihtoehdot! :) 70% vieraista en ollut elaissani ennen nahnyt ja kaikki toivottelivat "welcome to the family" ja mina halasin heita kaikkia, vaikken yleensa tykkaa vieraiden ihmisten halailemisesta :) Muutamia haakuvia loytyy blogista.

Ihana jouluteema ollut teidän häissä! :) Tykkään!

Link to comment
Share on other sites

Hei kaikki, oon ollu vähän aikaa hiljaa ni aattelin taas kirjottaa jotain :)

Mies on töissä Nykissä nyt (tai no ainakin viikon vapaalla, kiitos Sandyn) ja hirveesti ollu ongelmia (ihan ku joku suurempi voima olis meijän viisumin hakemista vastaan!) mutta nyt vihdoin saadaan hakemus lähtemään... aivan hirveä ikävä, mutta sinänsä mua ei haittaa olla vielä Suomessa jonkin aikaa kun on kiva duuni ja omaa yritystä perustamassa (jota voin sit myös jenkeissä jatkaa :)) ja joulukin on kohta :)..toivottavasti mies saa vapaata <3.

Hassua lukea noita teidän kokemuksia amerikkalaisita miehistä ja niiden konservatiivisistä perheistä. Mun mies on syntynyt New Yorkissa, mutta hänen vanhemmat on dominikaaneja. Myös hänen lähimmät ystävänsä. Ja latinokulttuuri on taas ihan eri maailmasta :D vaikka jenkeissä asuukin. (Ja esim latinotytöt ei pahemmin piilottele vartaloaan, joten mäkin voin laittaa päälle mitä vaan ilman ihmettelyä tai sanomisia :D)

Tuleva anoppi on niin ihana ja lämminsydäminen. Harmi vain, hänen englanti on aika huono, joten meidän kommunikaatio on jäänyt aika vähiin (vaikka ollaan jonkin aikaa asuttu saman katon alla :)) Ehkä ihan hyvä :D

Epätoivoinen, mikäs teijän tilanne nyt olikaan? :)

Link to comment
Share on other sites

Guest
This topic is now closed to further replies.

×
×
  • Create New...