Jump to content
Naimisiin.info

Kaason kanssa ongelmia -vuodatusketju (yhdistetty ketjuja)


Lizzy

Recommended Posts

Tulin juuri kotiin, oli tapaamassa kaasoani. Pakko vähän vuodattaa tänne, on ajatukset niin sekaisin ja paha olo.

N. kuukausi sitten mulla oli hetkellisesti todella vaikeaa, en viitis paljastaa tarkemmin mutta hyvin läheinen ihminen oli sairaalassa ja serkkuni ollut onnettomuudessa. Lisäksi mulla oli työ- ja opiskelustressiä aika tavalla. No, menimme silloin kaason kanssa kahville. Kaaso oli 10 min myöhässä, josta suutuin...mutta noin 10 min päästä pyysin anteeksi suuttumistani ja kerroin että mulla oli vaan tosi paha mieli muista jutuista. Kaaso sanoi ymmärtävänsä ja halasi mua yms yms ja luulin että kaikki oli hyvin.

No, n. kuukausi meni ja mun synttärit siinä myös. Kaasosta ei kuulunut mitään. Nyt sitten otin häneen yhteyttä itse koska halusin tavata, mulla oli sellainen olo että jotain on pielessä tai hän on jostain vihainen kun ei ollut soittanut synttäreinäni tai kysellyt miten menee (olin kuiteskin kertonut viimeksi nähdessämme että ei mene hyvin, masentaa ja häiden suunnittelu tuntuu turhanpäiväiseltä kun huolestuttaa vain läheisten terveys). No, menimme syömään ja aluksi vielä pyysin anteeksi edellisen kerran takia. Kaaso siihen että ei halunnut ottaa puheeksi mutta voisinko olla purkamatta tulevaisuudessa pahaa oloani häneen. Kuulemma oli todella loukkaantunut viime kerrasta ja alkanut miettiä asioita ja todennut että mä olen häntä aikaisemminkin loukannut ja hänellä paha olo mun tapaamisen jälkeen ja muisti kaikkia juttuja mitä oli tapahtunut n. 10v sitten...Olen temperamenttinen ihminen ja meill on ollut riitoja, mutta luulin että ne on kaikki sovittu ja että viime kerta oli sovittu. Kaaso vielä lisäsi että hän aikoo hoitaa kaason homman velvollisuudentunnosta kun on siihen lupautunut mutta olisi hyvä pitää vähän miettimisaikaa meidän ystävyyden kanssa. Sanoi vielä että siis tekee kaiken mitä on sovittu häiden suhteen mutta "ei voi luvata mitä tuntee" ja ei voi olla ihan että jee jee ihanaa...

Elikkä, ongelma on tällä hetkellä että en halua kaasoa joka ajattelee musta ja meidän häistä noin. Vaikka "sovimme" asian ja oli ihan kivaa loppuillasta, asia jäi kaivamaan mieltäni. Hääpäivä on kuitenkin tosi tärkeä, enkä haluaisin silloin vierelleni ihmistä joka "ei voi luvata mitä tuntee" eli ei voi luvata mitä musta ajattelee...haluan ihmisen joka on aidosti onnellinen puolestani ja tukee mua, onko se liikaa pyydetty?

Kaaso on jo järkkäämässä polttareita, ja häät ovat 2 kk päästä, joten on vähän huono aika vaihtaa kaasoa. Kutsukorteissakin on jo kaason nimi ja puhnumero ilmoittautunisen vastaanottajana mun ja sulhon äitien lisäksi. Juhlaohjesäännön prittaamme ensi viikolla ja siihen ois toki vielä mahdollista esim. laittaa kahden kaason nimet, joista toinen ois tämä alkuperäinen ja toinen eräs läheinen ystäväni jonka kaasona itse olin ja joka varmasti olisi tukenani ja iloitsisi puolestani ja jonka tunteisinn voisin luottaa...

Arvostan toki kaikkea mitä kaasoni tekee mutta siihen tulee vain hyvin karvas lisämaku jos tiedän hänen toimivan velvollisuudentunnosta. Tuntuisi paremmalta itse asiassa kuin jos kaaso vain peruisi.

Äh, en tiedä mitä tekisin! En haluais murehtia tällaisia nyt...Pitäiskö vaan antaa kaason hoitaa velvollisuutensa "nimellisesti"? Mun luokse tulee kuitenkin häitä edeltävänä iltana mun tyttökavereita ja kaaso pääsee paikalle ehkä vasta myöhään illalla. Kampaajalle ja meikkiin oltais menossa yhdessä. Kaaso ei juonna mitään joten sekään ei ole ongelma. Onhan mulla muita ihania kavereita  :-[  

Link to comment
Share on other sites

Guest Katjuliini

On kyllä hankala tilanne. Olisko mahdollista pyytää toista kaasoa, että kaasoja olis sitten kaks eikä mikään menis pieleen ainakaan sen takia ettei toista kiinnosta/huvita? Ja tarkottikohan kaaso tosissaan tota "ei voi luvata mitä tuntee"-juttua vai olisko sanonu ilkeyksissään jos on sulle jostain loukkaantunu? Ihmissuhteet on kyllä vaikeita, mutta jotenkin musta tuntuu että sitä joko ollaan tai ei olla kavereita, eikä mietitä että oltaisko.. Sanoinko mahdollisimman vaikeasti?  ::)

Muoks: piti vielä kommentoida, että munkin täytyy aina saada purkaa kaikki asiat (niin isot kuin pienet) ihmiselle/ihmisille, joita pidän läheisinä ystävinäni, kenelle niitä sitten puhuu jos ei ystäville? Ankeeta, miksi pitää sanoa että toiv. et enää pura häneen asioita. Onko kaasolla jotain vaikeuksia omassa elämässä, jos hän ei jaksa tällä hetkellä vaan enempää murheita?

Link to comment
Share on other sites

Vaikka ei ollu kauheen fiksua suuttua siitä kymmenen minuutin myöhästymisestä, niin tuntuu kuitenki tosi hassulta että läheinen ihminen pyytää ettei ystävä yrittäis jakaa asioita hänen kans. Ymmärtäisin, jos hän olis pyytäny ettei häneen pureta esim. kiukkua pahoittamalla mieltä, mutta jos kaaso tarkoitti, ettei ylipäätänsä jaksa kuunnella...(?)

Mä juttelisin vielä kaason kans ja kysyisin, että haluaako hän hoitaa sitä kaason hommaa. Jos ei kiinnosta, niin hän vois hoitaa sen ilmottautumisosion, mutta muuten voisit ottaa tilalle sen toisen hyvän ystäväs. Joka tapauksessa mä pyytäisin sitä toista ystävää ainaki kakkoskaasoks.

Link to comment
Share on other sites

Mulle (ex)kaasona sattui vähän samanlainen tilanne...Samanlaisia juttuja oli taustalla morsiamen kanssa, sä sentään pysähdyit kysymään asioista kaasoltasi ja hän uskalsi sanoa jonkunmoisen mielipiteensä...Meille kävi päinvastoin, välit vaan katkesivat hyvin kitkerästi, onneksi häihin oli vielä aikaa ja olemassa oli jo toinen, morsiamen paras ystävä, kaasona. Nyt ei enää ole edes olemassa kaveruus suhdetta :-/ Ymmärrän kyllä toisaalta sen, että sun kaasosi kokee asiat näin, voi olla itselläänkin raskasta omassa elämässään, muttei halua kertoa, sulle, morsiamelle, kellä muutenkin varmasti on mietittävää, OMISTA murheistaan (vaikka pitäisi jos ollaan kerta ystäviä). Omasta kriisistä viisastuneena sanoisin, että koita kaikkesi puhua asiasta, jos haluat, ettei välinne katkea kokonaan. Ihmissuhteita ei kuitenkaan helposti rakenneta ja jos ihminen on sulle tärkeä, kriiseistäkin voi selvitä. Mutta älä myöskään hyväksy kaasoksi sellaista, kuka ei ole täydellä sydämellä mukana. Sen voit hänelle kyllä sanoakin? Tai luulisi, ettei hän halua edes olla kaaso enää, eli itse peruu..

Tsemppiä ja voimia!

Link to comment
Share on other sites

Guest Dannii
Mä juttelisin vielä kaason kans ja kysyisin, että haluaako hän hoitaa sitä kaason hommaa. Jos ei kiinnosta, niin hän vois hoitaa sen ilmottautumisosion, mutta muuten voisit ottaa tilalle sen toisen hyvän ystäväs. Joka tapauksessa mä pyytäisin sitä toista ystävää ainaki kakkoskaasoks.

samoin tekisin minä.

Link to comment
Share on other sites

Kiitos kaikille tuesta ja hyvistä neuvoista!  :-X

Soitin sitten eilen kaasolle ja sanoin että tämä kaaso-asia jäi mulle vielä vähän epäselväksi...kerroin että mulle oli jäänyt paha mieli kun hän sanoi että hoitaa rooliansa velvollisuudesta, ja kerroin että haluan hommaan jonkun joka on mukana koko sydämellään ja iloinen mun puolesta. Kaaso sanoi että oli tosiaan vain sanonut kyseiset asiat vihaisena eikä niitä tarkoittanut, ja että haluaa kyllä olla kaasona ja hoitaa homman niin hyvin kuin osaa ja tottakai on iloinen mun puolesta. Ja että kun sanoi ettei voi luvata tunteistaan sinä päivänä niin tarkoitti että ei voi olla ihan varma mitkä fiilikset itsellä on, mutta että se päivä on mun päivä ja hän tukee mua kaikessa.

Nyt on siis ihan jees fiilikset. Hyvä että asia tuli puhuttua. Kaaso on vanhin ystäväni ja tietysti haluan säilyttää ystävyyden. Luulen myös että kaasolla itsellään on ehkä vähän vaikeata nyt, 3v. kestänyt suhde loppui viime vuonna mutta hän vielä käsittelee asiaa ja tapailee exää kaverina, tämän että ovat vielä yhteydessä ja homma on "harkinnassa" sain siis kuulla vasta viimeksi kun olimme syömässä. Tuen häntä tietysti tässä minkä voin ja aionkin tulevaisuudessa enemmän ottaa puheeksi hänen asioitaan, ne ovat ehkä jääneet taka-alalle hääsuunnitelmien takia.

No mutta eiköhän tämä tästä! Hyviä hääodotteluja kaikille!  ;)

Link to comment
Share on other sites

Guest Mumbo Jumbo(Guest)

Ikävä sanoa näin mutta vaikuttaa siltä, että sinulla Lizzy olisi asiassa peiliin katsomisen ja kriittisen itsetutkiskelun paikka.Sanoit olevasi "temperamenttinen" ja kuulemma aiemminkin riidellyt kaasosi kanssa.Kuulostaa minun korvaani siltä,että kaasosi on ainoastaan saanut tarpeekseen tunteenpurkauksistasi ja ailahtelevista mielialoistasi.Ei anteeksipyyntö kuules aina poista sitä pahaa mieltä jonka ystävän kiukuttelu aiheuttaa!Ehkä sen särön ystävyydessä voi korjata vielä yhden kerran jälkeen,mutta sitten kun sama toistuu niin ei se niin helppoa ole!Ymmärrän toki sinua nykyisessä tilanteessasi,ei kai kukaan halua kaasoa joka ei ole täydellä sydämellä hommassa mukana.Mielestäni voisit hyvin kertoa tämän kaasollesi ja vapauttaa hänet tehtävästä.Lähettäkää vaikka vieraille uusi kortti jossa on uuden yhteyshenkilön puhelinnumero, ei se niin iso homma loppujen lopuksi ole.Polttaritkin ehtii joku uus henkilö vielä ihan hyvin järjestämään.

Link to comment
Share on other sites

Hei mumbojumbo! Selvennän vielä että olemme kaason kanssa riidelleet viimeksi 8 vuotta sitten. Itse en edes muista mistä. Sitä edellinen kerta josta hän oli loukkaantunut tapahtui vielä kaukaisemmassa historiassa, 11 vuotta sitten. Eli kyse ei todellakaan ole mistään sellaisesta että kiukuttelen hänelle jatkuvasti. 3 vuotta sitten loukkaannuin hänelle sellaisesta että olimme sulhon kanssa järkänneet mökin juhannukseksi kavereille ja hän siellä sitten sanoi muille kavereilleni että tuli koska ei ollut muita suunnitelmia. Ja en siis silooin todellakaan mitenkään raivonnut tai kiukutellut vaan pyysin jutella kahden kesken ja kerroin että se mitä hän sanoi loukkasi mua.

Mulla on paljon hyviä ystäviä ja niinkuin ystävien kanssa joskus käy niin joidenkin kanssa joskus ollut riitaa. Mutta kukaan muu ystävä ei ole sanonut mulle tällaisesta. Mun mielestä ystävyyteen pitää kuulua se että voi sanoa jos on jostain loukkaantunut ja ystävän kanssa voi myös sopia ja unohtaa.  

Ymmärrän kyllä kaasoani. Olen tarjoutunut vapauttamaan hänet tehtävästä kuten ehdotit mutta hän ei sitä halua, kuten ilmenee edellisestä viestistäni.  

Link to comment
Share on other sites

Guest ex-kaaso(Guest)

Todella ihanaa huomata, että joku osaa ottaa oman kaasonsa ja hänen tunteensa huomioon. Itselläni kävi niin, että ystäväni elämä pyöri vuoden ajan mielessä vain ja ainoastaan häät häät ja häät. Hääjuhlassakaan ei minkäänlaista huomiota muhun ei edes keskustelunpoikasta.

Vaikka onkin kyseessä sinulle ja tulevalle miehellesi tärkeä päivä niin on tärkeää, että teitä tukevat henkilöt kokevat olevansa osa sitä päivää ja tärkeä osa teidän elämää.

Hienoa, että olette saaneet asian selvitettyä ja joskus aina välillä on hyvä miettiä myös omaa käytöstä. Ei se kaason tehtävä mikään yksinkertainen ole loppujen lopuksi - hoida sataa asiaa, kukkaro koetuksella ja kukaan ei kysy mitä sulle kuuluu. Opin mielettömän paljon kaasona olemisen aikana, miten haluan hoitaa asiat kun itse sanon tahdon (mikä on vielä salaisuus ;D).

Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...
Guest Rouva06

Toivoisin, että joku ottaisi kantaa:

Uutena vuotena pyysin ystävääni kaasoksi. Han lupautui mutta toivoi, että ottaisin myös toisen henkilön (jonka tiesi että pyytäisin joka tapauksessa) mukaan, sillä on itse mennytä äskettäin naimisiin, ja tietää kaasoilun teettävän paljon työtä-- varsinkin jos kaasolla on vaativa työ.

Kaikki meni alkuun ok, molemmat suunnittelivat täysillä. Kun sitten piti alkaa tekemään asioita ei toisella ollutkaan aikaa-- oli menoa juuri silloin, ja silloin. Kun hän viimein saapui (kokonaiset kaksi kertaa) oli hän ensimmäisellä kerralla 1,5h ja toisella 2,5h myöhässä.

Myöhemmin toinen kaaso kertoi, että polttari ym. suunnittelu ei toimi, sillä toinen ei suostu tekemään sovittuja hommia.

Päätin pyytää kolmannen kaason.

Nämä kaksi kaasoa ovat todella kultaisia ja ihania. He pitävät jatkuvasti yhteyttä ja ovat valmiita tekemään kanssani koristeita ym. Kolmas kaaso ei pidä mitään yhteyttä. Häihin on neljä viikkoa eikä me olla saatu sovittua mitään yhteistä suunnitteluhetkeä. hän ei soita, ei vastaa, eikä vastaa viesteihini (kuin noin kolmen viikon viiveellä jos sitäkään)

Pitäisikö minun sanoa hänelle etten halua hänen enää olevan kaasoni. Mielestäni ei ole reilua näitä kahta kaasoa kohtaan...

Link to comment
Share on other sites

Mä olen miettinyt tuota kaason roolia. Mielestäni kaasolta vaaditaan tosi paljon. Nyt kun olen itse tahkonnut tämän häähössäilun, suunnittelun, etsimisen ja päättämisen kanssa useamman kuukauden ajan, ja sitten kun kaikki vihdoin on valmista, olen varmasti enemmän kuin innoissani jos saan auttaa kavereita häiden kanssa. Asiat läpikäyneenä motivoituneena kun kerran on omat häät olleet kyseessä hommasta on hyvä maku suussa. Olisinko osannut/jaksanut hössätä toisen puolesta ennen kuin oma sulhanenkaan oli kiikarissa.. En tiedä.

Oma tilateeni on nyt auvoinen ja hääjutut on elämän tärkeimpiä, mutta entä kaason tilanne? Jos kaasolla ei ole suhdetta, tai hän on muuten vain elämäänsä tyytymätön? Mieti siinä sitten teemavärejä. Mulle kävi niin, että koska useampi kavereistani oli kauhistellut aikaisempien kaasoilujensa vaivalloisuutta, en sitten kehdannut ketään hommaan nakittaa ;). Olen toki jo jakanut muutamia luottamustehtäviä, ja tulen niin tekemään kun edistymme suunnittelussa, mutta perusduunin olemme tehneet sulhasen kanssa. Ei häiden järjestämisen kuitenkaan tarvi käydä työstä. Mutta apua kyllä kaivataan...

Ja Rouva06:lle: jos ykköskaaasosi ei voi järjestää aikaa ei hän ota tehtäväänsä kunniatehtävänä. Hän ehkä loukkaantuu näön vuoksi jos, mutta on oikeasti helpottunut. Pidä kiinni nistä kahdesta jotka sua oikeasti tsemppaavat.

Link to comment
Share on other sites

Rouva06: jos tämä henkilö kerran on alunperin ollut innostunut tehtävästään ja nyt yhtäkkiä ei enää edes vastaa puheluihin, niin minulle tulisi kyllä ensimmäiseksi mieleen huolestua kaason puolesta - onko sairas, läheinen kuollut, työpaikka mennyt alta? - kuin ruveta välittömästi vetämään herneitä nenään ja miettimään kaasonvaihtoa. Ota siis selvää mikä on asian todellinen laita ennen kuin alat täällä morkkaamaan kaasoasi!

Link to comment
Share on other sites

Hmm. Mielenkiintoista ihmissuhdesettiä.

Ketjun aloittajalle kommentoisin, että itse olen erään läheisen kanssa sellaisessa tilanteessa, että hän ryöpyttää usein mulle ihan kympillä omia juttujaan, tuntemuksiaan jne. Mulla ei juurikaan ole suunvuoroa eikä liioin kysellä, mitä kuuluu. Välillä on olo kuin jäisi katujyrän alle ja silloin saattaa pinna palaa -  voisikohan olla samantyyppinen reaktio ollut kaasollasikin? Mutta joka tapauksessa hyvä, että olette saaneet välinne selviteltyä.

Rouva06:n tapauksessa taas jäin miettimään, mitä alunperin kaasojen kanssa oli sovittu tehtävistä, ajankäytöstä jne vai oliko sovittu mitään. Jos kerran lupautuu kaasoksi, eikö sen jälkeen ole oikeutta enää kieltäytyä mistään? (Myöhästely yms. on toki lapsellista - pitäisi kertoa, mitä on oikeasti vialla.)

Ja eivätkö kaasot voi keskittyä erilaisiin hommiin taipumustensa mukaisesti? Hiljainen käsityöihme auttaa askastelussa mutta joviaali rähmäkäsi hoitaa juontotehtävät?

Ja tuo mahdollinen sairastuminenkin tai muu vastaava, vakava syy on toki varteenotettava vaihtoehto, jos ihminen yhtäkkiä lopettaa kommunikoinnin.

Link to comment
Share on other sites

Guest Nurmi
Ota siis selvää mikä on asian todellinen laita ennen kuin alat täällä morkkaamaan kaasoasi!

Luulisi kuitenkin, että aikuinen ihminen osaisi avata suunsa, varsinkin niin läheiselle ihmiselle, joka on pyytänyt hänet kaasokseen :-?. Jos toinen vain sanoo aina, ettei ehdi jne. eikä selitä asiaa sen enempää, niin tuleehan siinä väistämättä sellainen olo, ettei toista paljon kiinnosta. Jos taas kiinnostaa ja on vaikea elämäntilanne, josta ei halua enempää avautua, hyvälle ystävälle voi takuulla sanoa, että en nyt vaan pysty enkä pysty selittämään, mutta luotathan minuun. Asia olisi sillä selvä ja morsian saisi nauttia häidenalusajastaan kiinnostuneiden kaasojen kanssa ja voisi tukea ystäväänsä vaikeassa tilanteessa, kun ei tarvitsisi olla laiminlyönneistä närkästynyt.

Link to comment
Share on other sites

Guest Rouva06

Aivan, hän on kyllä hyvä suunnittelemaan mutta silloin kun pitäisi saada asioita aikaiseksi, häntä ei tavoita  :-?  Hän ei ole kovin sosiaalinen ja uskon tämän olevan ongelma. Kuulin myös juuri että hänen avomiehensä ei pidä siitä että käyttää niin paljon aikaa (vaikka todellisuudessa ei edes ole) häidemme suunnitteluun...

Itseasiassa kysyin jo keväällä että jos ei tahdo aikaa löytyä niin voin pyytää muita avuksi, silloin hän alkoi taas suunnitella... joka jäi taas sille asteelle.

Harmi, pelkään että meidän ystävyys on kaikonnut-- toisin kuin niiden kahden muun kanssa, me pidämme paljon yhteyttä tätänykyä muutenkin.

PS.kaasoillakin alkaa pinna palaa koska eivät saa yhteyttä häneen eikä hän suostu sopimaan tehtävistä niin että kaikille olisi tasapuolisesti asioita hoidettavaksi (näin minä olen asiasta kuullut)

Link to comment
Share on other sites

Guest Ötökkä(Guest)
Aivan, hän on kyllä hyvä suunnittelemaan mutta silloin kun pitäisi saada asioita aikaiseksi, häntä ei tavoita  :-?  Hän ei ole kovin sosiaalinen ja uskon tämän olevan ongelma. Kuulin myös juuri että hänen avomiehensä ei pidä siitä että käyttää niin paljon aikaa (vaikka todellisuudessa ei edes ole) häidemme suunnitteluun...

Itseasiassa kysyin jo keväällä että jos ei tahdo aikaa löytyä niin voin pyytää muita avuksi, silloin hän alkoi taas suunnitella... joka jäi taas sille asteelle.

Harmi, pelkään että meidän ystävyys on kaikonnut-- toisin kuin niiden kahden muun kanssa, me pidämme paljon yhteyttä tätänykyä muutenkin.

PS.kaasoillakin alkaa pinna palaa koska eivät saa yhteyttä häneen eikä hän suostu sopimaan tehtävistä niin että kaikille olisi tasapuolisesti asioita hoidettavaksi (näin minä olen asiasta kuullut)

Näinhän se aina menee, että toiset ovat niitä ideanikkareita, jotka keksivät parhaat jutut, mutta käytännön toteutuksen kohdalla ovat jo suunnittelemassa uusia asioita. Toiset taas ovat niitä, joilta ei juuri järkeviä ideoita saa, mutta jotka kyllä osaavat hienosti toteuttaa toisten keksintöjä. Näin se työelämässäkin menee - suunnittelija ja raksamies on erikseen.

Korvaani särähti (taas kerran) tuo, kun kaasot eivät saa kolmatta kiinni, joten eivät pysty jakamaan tehtäviä tasapuolisesti. Mielestäni kaasolla ei pitäisi olla juurikaan mitään konkreettisia tehtäviä, puhumattakaan että niitä olisi niin paljon, että pitäisi saada tasapuolisesti jaettua. Eli olisiko tässä perinteinen "kaaso ei tiennyt, mihin soppaan päänsä pisti"-kuvio? Vai olisiko kaaso raskaana ja huonovointinen? Tai lasta yrittämässä, mutta huonolla menestyksellä, ehkä juuri saatu selville lapsettomuus?

(En nyt tosin tiedä, ymmärsinkö jotain väärin, kun ensin kaaso oli mennyt itse naimisiin, ja toisessa viestissä hänellä on avomies.)

Itse olen sitä mieltä, että jos kyseessä on läheinen ystävä, pitäisi jo kaasoa pyydettäessä tietää, onko kyseessä ideanikkari vai käytännön toteuttaja, kiireinen ja aina menossa vai useammin tekemistä vailla kotosalla, askarteluihminen vai yleisön viihdyttäjä. Sen mukaan pitäisi miettiä, mitä kaasolta pyytää - ja yleensäkin, onko kaasolta pakko pyytää muuta kuin henkistä tukea?

Olen oman ystäväni kohdalla huomannut, että elämäntilanteiden erilaisuus saattaa johtaa siihen, että yhtäkkiä huomaakin aina vain kuuntelevansa tuntikaupalla toisen (samoja) juttuja eikä toista kiinnostakaan minun asiani tippaakaan. Vaikka kyse olisi toisen elämässä tosi tärkeästä jutusta, ystävyys ei toimi ilman tasapainoa ja vastavuoroisuutta. Kun vielä vuorokausirytmit ovat kovin erilaiset, alkaa jäädä puheluita ja viestejä vastaamatta, jos ne tulevat aina nukkumaanmenoaikaan tai keskellä työpäivää/yötä.

Link to comment
Share on other sites

  • 1 year later...

Hei!

Ajattelin kirjoitella tänne asiallisten kommenttien ja viisaiden neuvojen toivossa.  :'( Pyydän anteeksi jo etukäteen, tekstistä tulee varmasti pitkä, mutta kirjoittaminen on terapeuttista ja tekee hyvää.

Taustatietoja sen verran, että kruunaamme rakkaan mieheni kanssa kahdeksan vuoden seurustelun avioliitoksi helmikuussa 2008. Ajankohta siis lähestyy hurjaa vauhtia!

Ongelmanani on täysin muuttunut kaaso, surullista sanoa, entinen paras ystäväni. Olemme olleet ystäviä noin seitsemän vuoden ajan. Sen jälkeen, kun pyysin häntä kaason tehtävään vuosi sitten, on tapahtunut paljon. Hän muutti naapurimaahan miehensä työn takia, mutta käy kuitenkin hyvin usein Suomessa.

Tätä naista on nykyään pelottava tavata. Saan niskaani kamalia huutomyrskyjä, joiden aikana kaasoni silmät kiiluvat ja sylki lentää. Minut haukutaan aivan lyttyyn, olen mitä milloinkin: itsekäs, inhottava, empatiakyvytön ja ilkeä. Ja tämä yleensä ensimmäisellä tapaamisella muutaman kuukauden eron jälkeen. Kun hän on ulkomailla, pidämme yhteyttä sähköpostitse ja Skypen kautta, ja kaikki on hyvin. En yksinkertaisesti pystyisi loukkaamaan häntä niin paljon, että ansaitsisin ryöpytyksen. Kasvotusten on helvetti irti. :'(

Raivokohtausten lisäksi olen jatkuvasti haukkumisen kohteena. Pieniä piikkejä lentelee, liittyen kaikkeen vähemmän tärkeään lauluäänestäni edellisen päivän käytökseeni. Liikun hänen ympärillään kuin tulisilla hiilillä, varoen jokaista askeltani. Ja aina teen kuitenkin jotain väärin, ja saan kuulla siitä.  :-[

Kun hän viimeksi lähti takaisin ulkomaille, olin helpottunut. Oli ihanaa olla rauhassa kiusaamiselta. Mutta tänään sain sähköpostia: melko pitkän sepustuksen, jossa eriteltiin huonoja puoliani ja itsekkyyttäni. Miksikö? Koska olin unohtanut lähettämästäni sähköpostiosoitteiden listasta yhden osoitteen.

Nyt varmaan ajattelet, että miksi edes harkitsen tämän ihmisen pitämistä kaasonani. Yhden raivokohtauksensa jälkeen hän kuitenkin romahti itkemään, että ei oikeasti ole minulle vihainen. Hänellä ei ole mitään tekemistä ulkomailla – mies on töissä, nainen istuu kotona eikä oikein uskalla käydä edes ulkona. Hänellä ei ole paikallisia ystäviä, ei harrastuksia, ei mitään. Tätä painetta kuulemma sitten purkaa minuun, jolla on melko vilkaskin sosiaalinen elämä. Ja ystävyytemme oli niin vahva silloin joskus, etten vaan hentoisi jättää tätä naista pois häistäni.

Mutta en jaksaisi pelätäkään. Mitä jos yksi raivokohtaus tulee polttareissani, tai vielä pahempaa, häissäni? Ja jos yhden sähköpostiosoitteen puuttuminen oikeuttaa kritisointiin, mitä tuleekaan tapahtumaan kuukausi ennen häitä, kun asiat alkavat oikeasti pakkautua niskaan?

Minua kiusattiin joskus nuorempana, ja olo on tällä hetkellä aika sama kuin silloin.  :-[ Haukkuja tulee, teki sitten mitä tahansa. Kertokaa rakkaat ihmiset, mitä voisin tehdä? Onko kukaan muu samanlaisessa tilanteessa? Pudotanko kaason pois häistä vai yritän ymmärtää ja jatkaa, vaikkakin saarnoja kuunnellen?

Kiitos kun jaksoit lukea.  :-/  :)

Link to comment
Share on other sites

Luin ja olen sanaton.

Olet selvästi kuitenkin rakas, kun hän noin uskaltaa purkaa sinuun. Mutta väärin tuo on. Väärin.

Omaa kaasoani ei tunnu kiinnostavan ollenkaan. Todella hämmästyttää, koska olin itse hänen kaasonsa ja vuosikausia ollaan oltu kavereita eikä hän ole koskaan ollut noin välinpitämätön.

Itse olen yrittänyt tehdä muiden kanssa juttuja, olisiko sinulla jotakin muuta ihmistä olemassa? Selvästikin hänellä on siellä jossakin tosi kamalaa.

Tuleekohan joillekin pitkäikäisille kavereille joku ihmeellinen paniikki, kun ystävä menee naimisiin? En tiedä. Mekin ollaan oltu miehen kanssa kohta 8 vuotta ja lapsiakin on jo kaksi.

Mene ja tiedä, kummallisia asioita nämä ovat.

Sano kuitenkin suoraan mikä ahdistaa, jospa huomaisi itsekin kunnolla. Luulisi aikuisen ihmisen osaavan koota itsensä.

Ellei sitten tarvitsisi jo lääkärin apua? Vähän siltä kuulostaa.

Link to comment
Share on other sites

Guest Anna-Elina

Tämä nyt on tällaista keittiöpsykologiaa, kun ei ihmisiä tunne henkilökohtaisesti, mutta aivan selvää on minusta se, että ystävälläsi on ongelmatilanne: kriisi elämässään ja hääjärjestelyt tulevat hänelle aika vaikeaan paikkaan. Sinä et minun mielestäni ole tämän vaikean tilanteen keskuksessa tai velvollinen ratkomaan sitä, vaan kyse on ystävästäsi ja kuulostaa todella siltä, että satut nyt olemaan "vain" hänen negatiivisten tunteidensa purkamiskohde.

Tuo hänen tilanteensa (ulkomailla vain miehen työn takia - ei ystäviä, harrastuksia, sosiaalista elämää eikä juuri mitään tekemistä) voi todella aiheuttaa vakavaakin masennusta, etenkin jos on aiemmassa asuinpaikassaan ollut hyvin sosiaalinen ihminen. Kuulostaa juuri siltä, että hän on omaan tämänhetkiseen elämäänsä todella pettynyt eikä ole onnellinen; tämä väistämättä heijastuu lähes kaikkeen mitä hän tekee.

Olisiko sinun mahdollista ottaa itsellesi toinen kaaso, jos kaason itsellesi haluat? Vielä sekin, että kaverisi asuu ulkomailla, voi olla etenkin lähempänä häitä tiukka paikka, jos tekemistä on paljon.

Minusta on päivänselvää, että kaasosi olisi ensin hoidettava oma tilanteensa kuntoon ja vasta sitten ajateltava kaasoilua ynnä muita ei-hänen-elämäänsä-suoranaisesti-koskettavia juttuja. Ongelma ei nimittäin tunnu missään nimessä olevan teidän keskinäisessä suhteessanne, vaan ystävälläsi etkä todennäköisesti ole ainoa, joka on hänen purkauksiensa kohteena. Toivottavasti tilanne selviäisi edes jotenkin, tuntuu todella ikävältä, että joudut onnellista päivääsi odotellessa miettimään tällaisia juttuja.  :-/  

Link to comment
Share on other sites

Hyviä pointteja tuossa yllä!

Kehottaisin nyt vaan ottamaan asian esille. Puhumaan rehellisesti siitä, että sinusta tuntuu pahalta, ja yrittää saada hänet avautumaan omista ongelmistaan. Tämä aika on kuitenkin ihanaa, kun häitä suunnittelee ja sinun aikasi tuntuu nyt menevän kaason asioiden miettimiseen. Siis reilusti kissa pöydälle!

Miltäs tuo vaihtoehto kuulostaa että ottasit toisen kaason? Olisiko joku, joka olisi läheinen myös kaasollesi? Joku, joka ymmärtäisi myös kaasoa ja hänen tilannettaan..

Tsemppia sinulle!

Link to comment
Share on other sites

Suurkiitokset teille hyvistä vastauksista! Minulla on kyllä toinenkin hyvä ystävä, jonka olen tällä hetkellä nimittänyt häideni seremoniamestariksi. Kaasoni ei, yllätys yllätys, kovin hyvin tule tämän naisen kanssa toimeen.

Toisen kaason pyytäminen on kuitenkin hyvä idea. Pelkään vaan, että siitä voi nousta aivan hirvittävä meteli. Sinänsä olen itsekin tähän tilanteeseen syyllinen, että olen aivan liian vietävissä ja herkkä tällaisissa asioissa. Eikö hääpäivä ole se yksi päivä elämässä, jolloin saakin ehkä olla edes vähän itsekäs...? En kuitenkaan ole vaatinut kaasoltani mitään muuta kuin että on tukenani tuolloin.

Tuntuu siltä, että parasta olisi kun kaasoni löytäisi asuinpaikastaan kaverin, tai menisi puhumaan ammattiauttajalle. Jonkinasteinen masennus on varmaan kehittymässä, näin siis maallikon silmin katsottuna. Asiasta on kuitenkin hankala puhua, sillä olen jo niin tottunut vaan välttelemään asioita kaasoni kanssa - puhumisesta seuraisi todennäköisesti lisää raivoamista ja haukkuja. Eikä ole kiva kuulla tasaisin väliajoin omia huonoja puoliaan listattuna.  :-/

Mutta silti, ennen ulkomaille muuttoaan ystäväni oli ihana, todellinen ystävä. Lojaali, hauska ja mielettömän hyvää seuraa.  :'( On ikävä sitä aikaa.

Mutta kiitos siis vielä, kyllä se siltä näyttää, että kissa täytyy nostaa tässä asiassa pöydälle... en halua pilata muuten niin ihanaa aikaa suremalla ja pelkäämällä.  :-/

Link to comment
Share on other sites

Ajattelinpa kaivaa tämän vanhan ketjun esille laittaa vielä päivitystä tuosta alkuperäisestä tilanteesta, kun onhan se aina kiva tietää miten loppujen lopuksi kävi.

Kesäkuussa 2006 mulla oli siis todella paha mieli kaasoni käytöksestä. Mietin ja itkeskelin asiaa pari viikkoa, oli muuten ehkä ikävimmät fiilikset mitä koskaan kenenkään ystävän kanssa ollut. Kerroin toiselle läheiselle ystävälleni sitten pahasta mielestäni ja sen keskustelun aikana mulle kirkastui että en todellakaan halua sitä ihmistä lähelle itseäni tärkeänä päivänä. Soitin kaasolle samantien ja yritin vielä avata keskustelua, onko jokin vialla ym. Hän huusi raivostuneena minun olevan törkeä jne. Sanoin sitten että ehkä on parempi ettet ole kaasona ollenkaan etkä tule häihin. Lähetimme vielä pari sähköpostia asiasta mutta ei auttanut, tuntui kuin hän olisi vaan täynnä vihaa.

Pyysin kahta muuta hyvää ystävääni kaasoiksi ja he suostuivat ilomielin tehtävään. Hääpäivä oli ihana ja onnellinen ja mulla oli kaksi ihanaa kaasoa tukenani.

Jälkeenpäin mulla on ollut todella hyvä olo tästä päätöksestä. En nyt kaikkia yksityiskohtia tähän viestiin laita, mutta olen jälkikäteen tajunnut että ex kaason kanssa olimme kasvaneet erilleen jo jonkin aikaa ja ilmeisesti sitten kateus sen ystävyyden lopullisesti pilasi. Emme ole olleet yhteyksissä tämän jälkeen ja täytyy sanoa että ikävä ei ole edes ollut.

Link to comment
Share on other sites

Hui, kuullostaa todella rankalta vaiheelta elämässä - teidän molempien elämässä. Nyt rakas morsian, Maddy 82, ota itseäsi niskasta kiinni. Häiden järjestelyistä saa stressiä muutenkin kuin "hirviö kaasoa" pelätessä. Kerro kaasollesi tunteistasi ja siitä, ettet jaksa moista käytöstä häihin saakka, lupaa tukesi hänen vaikeaan elämäntilanteeseen (sen mitä Suomesta käsin voit tehdä) ja ota itsellesi toinen kaaso. (siis toinen tämän edellisen lisäksi, jollei hän itse hommasta vetäydy). Kerro vaikkapa, että tarvitset täältä itsesi läheltä toisen kaason ja toivot silti tämänkin olevan tukenasi hääpäivänäsi.

Voimia!  :-X

Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

Hei. Myös minusta ajatus toisesta kaasosta on hyvä. Et jätä tätäkään ystävääsi pois järjestelyistä, ja toisen kaason pyytämiseen on hyvä syy: välimatka ja nykyisen kaasosi uusi elämäntilanne, joka varmasti vaatii häneltä itseltään voimia ja keskittymistä. Jos kaasosi tästä loukkaantuu, anna loukkaantua.* Kun selität asian hänelle, hän varmasti pikkuhiljaa ymmärtää tilannettasi. Ei ole oikein jos joudut omana hääpäivänäsi miettimään, mitä voit sanoa, jottei hän esim. pukeutuessasi ala sättiä. Myös minä kannustan avoimeen keskusteluun hänen kanssaan. Voimia ja iloa häiden odotukseen!

*muoks: tarkoitan siis, että jos ystäväsi tahtoo päästää höyryjä uutisen kuultuaan, anna hänen raivota hetki. Kyllä hän varmasti aikanaan rauhoittuu, olettehan ystäviä.

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Reply to this topic...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Loading...
×
×
  • Create New...