kaakaomuro

Kihlat, lupaus avioliitosta

330 posts in this topic

Mä taidan kuulua tähän uudenaikaisempaan siipeen tässä asiassa, meillä ainakin kihlaus oli merkityksellinen asia itsessään, se oli meille molemmille merkki sitoutumisesta toisiimme. Häät taas ainakin minä - käsittääkseni myös tuleva siippa - koen julkisena seremoniana jolla juhlistetaan kyllä meidän sitoumustamme toisiimme ja tietynlaisena siirtymäriittinä, se kun vaan on aina kiva juhlistaa oman elämän eri tilanteita :) Mutta en todellakaan koe että sitoumukseni alkaisi häistä.

Olemme ajatelleet mennä naimisiin 2012 kesällä eli olemme silloin olleet kihloissa noin 4,5 vuotta ja seurustelleet reippaasti yli 5. Ja kyse ei ollut mistään teinikihloista, ihan aikuisia ihmisiä oltiin ja molemmilla jo parisuhdehistoriaa kanssa ;) Häät ovat jotain mistä olemme puhuneet siinä kuin muistakin tulevaisuudensuunnitelmista ja mieheni kyllä aloitti keskustelun "jos mentäisiin naimisiin.." mutta meillä ei ollut mitään tiettyä kosintaa, se olisi tuntunut meidän parisuhteessamme oudon teatraaliselta kun puhumme asioista niin paljon. Tai siis olisin tiennyt että se on tulossa joten ei olisi ollut pointtia :P

Kihloista täytyy kyllä sanoa että mies yllätti siltä osin että aikaisti muutamalla kuukaudella kihlautumista ja ehdotti uutta ajankohtaa samana päivänä kuin mitä oli ajatellut :D Siinä sitten sormusshoppailemaan, illalla kun oli vielä isot juhlat meillä (uusi vuosi) ja emme halunneet niiden muuttuvan kihlajaisiksi niin sormukset laitettiin uudestaan sormeen vasta seuraavana päivänä ;)

Ympäristön reaktioista yllätyin jonkin verran, pari oman ikäistäni ystävää olivat heti että millois häät on ja miksi ei kutsuttu kihlajaisiin ja huoh :P Me haluttiin pitää kihlautuminen meidän kahden välisenä erityisenä asiana, häät on sitten kaikelle kansalle :) Piti sitten joidenkin kanssa käydä tämä keskustelu että MEILLE kihlautuminen itsessään on jo lupaus sitoutumisesta, naimisiin mennään sitten kun ja jos siltä tuntuu ja kun budjetti onnistuu. Ei ole vielä lapsia eikä erityisemmin omaisuuttakaan joten sikälikään siviilisäädyn ei tarvinnut hetimiten muuttua.

Minusta tässä on kuitenkin kyse juuri siitä mistä itse ajattelet siinä olevan kyse eli nykypäivänä jokaisella on jo oikeus muodostaa oma käsityksensä omasta parisuhteestaan ja siihen liittyvien rituaalien ja juhlien merkityksestä. Eli ei minua loukkaa yhtään että joku muu ajattelee kihlauksen olevan lupaus avioliitosta mutta ei minusta kellään ole oikeus ottaa itseensä siitä että minusta minulla on oikeus määritellä oman parisuhteeni rajat ja säännöt. Olipas julistus, ja vielä näin aamupäivällä :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kihlat ovat lupaus avioliitosta. Sen sanoo Suomen laki. Jos ette ole sopineet menevänne naimisiin, ette ole kihloissa. Jos murhaan jonkun se on Suomen lain mukaan murha, halusin sitä kuinka kutsua miksikä muuksi tahansa. En ymmärrä, miksi ihmisillä on tarve alkaa muuttamaan virallisia termejä ja lakeja omien mieltymystensä mukaan. Jos ette sovi naimisiin menosta, ette ole kihloissa vaikka kuinka haluaisitte niin uskotella itsellenne ja toisillenne. Keksikää joku uusi termi sille mitä olette (sopineet), mutta älkää yrittäkö muuttaa sitä mitä laissa sanotaan. Jos ette ole valmiita sopimaan naimisiin menosta, ei termi kuulu teille.

Mielestäni on lähinnä huvittaa miten ihmiset voivat ajatella lakia mielipideasiana. "Minun mielestäni me olemme kihloissa vaikka emme mene naimisiin, meille se tarkoittaa eri asiaa." Haluaisin kuulla kun joku murhaaja yrittää selitellä syyttömyytään "Minä en murhannut häntä koska tämä ei mielestäni ole murha ja tämä on minun henkilökohtainen mielipiteeni ettekö te voi pakottaa kaikkia ajattelemaan kuten te."

Mies ja nainen, jotka ovat sopineet avioliittoon menemisestä toistensa kanssa, ovat kihlautuneet.
Edited by ASM

Share this post


Link to post
Share on other sites

joopajoo, siviilisääty ja murha meneekin kivasti yhteen ;) siis lain määritelmä voi olla mitä vaan mutta yleinen käsitys on että ihmiset ovat kihloissa kun ovat näin keskenään sopineet, vaihtaneet sormuksia ja kertoneet siitä muille ihmisille. kihloissa olemisella ei ole tietääkseni mitään merkitystä siviilisäädyn tai oikeudellisen aseman suhteen, lain määritelmäkin on luultavasti jäänne niiltä ajoilta kun perheillä oli pääasiassa yksi elättäjä joten oli hyvin tärkeää että kihlaus oli määritelty laissa jos tuli epäselvyyttä es. miehen lähtiessä lätkimään. mutta varmasti lain silmissä olimme kihloissa sitten kun olimme ekaa kertaa puhuneet naimisiinmenosta eli tämä oli ennen kuin itsemme (ja lähipiirimme) mielestä "menimme kihloihin" eli ostettiin sormukset ym.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ No tämä vaatii sen, että kihlaus jotenkin irroitetaan avioliittoon liittymättömäksi asiaksi. Kun se kuitenkin on iät ja ajat ollut vain se aika ennen naimisiinmenoa kun odotellaan häitä tapahtuvaksi. Ei siis mikään erillinen oma asiansa. Kihloja ilman ajatusta häistä ei ole ollut olemassa. Olen jo aiemminkin ilmaissut mielipiteeni, mutta mustakin olisi selkeämpää jos näille kihloille ilman avioliittolupausta keksittäisiin joku muu termi ettei aina aina tarvitsisi kysellä, että oletteko te nyt siis kihloissa vai "kihloissa".

Share this post


Link to post
Share on other sites

siis lain määritelmä voi olla mitä vaan mutta yleinen käsitys on että ihmiset ovat kihloissa kun ovat näin keskenään sopineet, vaihtaneet sormuksia ja kertoneet siitä muille ihmisille.

Yleinen käsitys on nimenomaan se, että kun ihmiset ovat näin tehneet, ovat he myös aikeissa mennä naimisiin. Muuten se ei ole kihlaus, eivätkä sormukset ole kihlasormukset.

Sen sijaan itse olen sitä mieltä, ettei hääpäivän tarvitse välttämättä olla päätetty kihlauksen yhteydessä, riittää että pariskunta on yhtä mieltä siitä, että naimisiin mennään. Oli se sitten viikon päästä, kun esteidentutkinta on suoritettu, tai viiden vuoden päästä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minullekin kihlautuminen tarkoittaa sitä hetkeä, kun lupaudutaan menemään naimisiin toisen kanssa. Usein siis kosintaa, tyyliin "tuletko vaimokseni/miehekseni" ja "mennäänkö naimisiin ensi kesänä", jota seuraa asiasta sopiminen. Kihloja voi juhlia halutessaan kihlajaisilla ja kihlautumisen merkkinä voi pitää sormusta.

Kihloissa oleminen on tietysti aika tuon kihlautumistapahtuman ja naimisiinmenon välissä. Kihla-aika on tarkoitettu häiden valmisteluun ja naimiisiinmenoon valmistautumiseen. Tarkan hääpäivän sopiminen ei välttämättä kuulu olennaisesti kihlautumiseen, mutta summittainen aika olisi syytä sopia. Tietysti kihla-aika saattaa olla joskus pitkäkin, jos juhlia varten esimerkiksi tarvitsee säästää rahaa...

Juurikin näin, olen aivan samaa mieltä. Meille oli miehen kanssa molemmille selvää, että kihloihin mennään sitten kun kosinta tapahtuu. Häiden ajankohtaa aloimme myös heti kosinnan jälkeen miettimään ja kuukausi kihlauksen jälkeen kirkko oli jo varattu.

Ehkä nuorempana ollaan kauemmin, monia vuosiakin kihloissa, mutta itselle 27-vuotiaana oli selvää että asiat menevät meillä näin. Olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen alkanut kunnioittaa perinteitä avioliiton ja kihlauksen suhteen. Parikymppisenä olin vielä sitä mieltä, että kihloissa voi hyvinkin olla monta vuotta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyl se meillä oli selvillä että mennään naimisiin mut vasta paljon myöhemmin kun ei ole mikään kiire ja nyt vasta olemme aloittaneet häiden alustavaa suunnittelua... :gihlat:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kuulun myös siihen kastiin, jolle kihlaus on lupaus tulevasta avioliitosta. Huomasin kyllä joskus vuosia sitten, että kotikylällä esiinty näitä teinikihloja ihan älyttömästi, eikä kovin moni uskonut niitten 14-15 -vuotiaana solmittujen kihlojen johtavan mihinkään (en siis nyt tässä mitenkään dissaa nuorena solmittuja suhteita, itsekin oon ollu mieheni kanssa 16-vuotiaasta asti). Jotenkin minua silti yllätti se, että näitä "teinikihloja" ilmeisesti esiintyy tosi yleisesti myös aikuisten ihmisten keskuudessa :huh: Me mentiin miehemme kanssa kihloihin 8 vuoden seurustelun jälkeen (oltiin silloin 24-v ja 26-v eli suht aikuisia jo) ja ilmoitettiin siitä sitten perheillemme sanoilla "mentiin kihloihin" eikä "ollaan menossa naimisiin". Ihmettelin sitten jo vähän loukkaantuneena miks KUKAAN perheenjäsen ei kysellyt mitään tulevista häistä. Kyllähän ne tietty onnitteli kihlojen johdosta, mutta vähän vaisu vastaanotto se kuitenkin oli. Lopulta tulin siihen tulokseen, että ne ei vaan yksinkertaisesti oo tajunnut että me suunniteltiin jo siinä vaiheessa alle vuoden päähän häitä... Sitten lopulta testasin asian ujuttamalla sanan häät puolihuolimattomasti keskusteluun ja johan sieltä alko tulla sellasta "Kenen häät? Ai teidän häät? Ootteko te menossa naimisiin? Voi miten ihanaa!" -vastaanottoa. Se oli todella hämmentävää. Kuvittelin, että meidän vanhempien sukupolvelle vielä kihlat automaattisesti tarkottaa nimenomaan niitä tulevia häitä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me mentiin miehemme kanssa kihloihin 8 vuoden seurustelun jälkeen (oltiin silloin 24-v ja 26-v eli suht aikuisia jo) ja ilmoitettiin siitä sitten perheillemme sanoilla "mentiin kihloihin" eikä "ollaan menossa naimisiin". Ihmettelin sitten jo vähän loukkaantuneena miks KUKAAN perheenjäsen ei kysellyt mitään tulevista häistä. Lopulta tulin siihen tulokseen, että ne ei vaan yksinkertaisesti oo tajunnut että me suunniteltiin jo siinä vaiheessa alle vuoden päähän häitä...

Aika hassua, että olitte olleet noin pitkään jo yhdessä, mutta kukaan ei osannut heti yhdistää kihlajaisuutisia häihin. Tuntuisi hassulle olla ensin yhdessä monta vuotta ja sen jälkeen monta vuotta kihloissa. Siitäkö sitten monen vuoden päästä alkaisi vasta sukulaisten mielestä suunnittelemaan häitä? :D Meiltä kyllä suurin osa perheenjäsenistä kysyi häistä, mutta muutamat muut läheiset olivat yllättyneitä, "ai ensi vuonna jo häät?-tyyliin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ No sitä mäkin ihmettelin :huh: Mutta kai niitten logiikka sit tosiaan oli, että kun näin hirveen kauan jahkailtiin sitä kihloihin menoa niin sitten jahkaillaan saman verran vähintäänkin että päästää naimisiin asti. No, mun mies on kyllä vähän jahkailevaa tyyppiä (itse olisin voinut kihloihin mennä aika paljon aiemminkin mutta annoin herran mietiskellä suht rauhassa.. ainakin parhaani mukaan :D ), että kai ne sitten sen takia suhtautu uutiseen vähän varovaisesti.. No, pääasia että kuitenkin lopulta hokasivat ja alkoivat vähän innostumaankin (no, ainakin sulhasen puolen väki) :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä myös ystäväpiirissämme pariskunta jotka menivät kihloihin puolen vuoden seurustelun jälkeen, eikä mitään mielenkiintoa tai suunnittelua häistä, eli heilläkin tavallaan tämä kihlautuminen on vain merkiksi muille, että tässä nyt ollaan vakiinnuttu. En tietenkään tuomitse nopeasti eteneviä pariskuntia, tuli vain mieleen tämä kihaluksen merkitys nykyään.

Ja minua ja kihlattuani kummaksutaan 3 vuoden seurustelun jälkeen, kun kihloihin mentiin ja ilmoitettiin että häät ovat viimeistään vuonna 2013 (näillä näkymin). Sai myös aikaan huudahduksia " Mitä ? Ai meette oikeesti naimisiin?! Wau!"

Että kyllä meille molemmille oli selvää mitä kihlaaminen meille merkitsee, loppu elämää yhdessä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olen ehdottomasti tuon virallisen määrittelyn kannalla!

Minua ärsyttää suunnattomasti nämä ihmiset jotka ovat "kihlautuneet" ilman avioliittoaikeita. Omasta lähipiiristäni löytyy useita sellaisia ihmisiä! Mm. kaksi siskoani ja mieheni sisko puolisoineen, jotka kaikki ovat kieltäytyneet menemästä naimisiin. Siskot ovat kaikki yli 25-vuotiaita. Vanhin siskoni oli kihloissa myös edellisessä suhteessa, mutta he eivät menneet naimisiin. Tuntuu omituiselta, että me menisimme mieheni kanssa suvustamme ensimmäisinä ja kenties ainoaina naimisiin, ja varsinkin kun olemme suvun nuorimmat. Toki olen sen verran suvaitsevainen, etten välitä mennä heille asiasta urputtamaan, koska eipä se minua liikuta mitä he sormessaan kantavat ja minkä merkityksen he ovat sille antaneet.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olin alunalkaenkin sitä mieltä, että kihlasormuksia ei vaihdeta ellei naimisiin olla myöskin menossa. Miehellä toinen kierros meneillään (ja lopulliseksi myös jääkin!) ja edellisessa suhteessa ei käynyt pienessä mielessäkään viedä suhdetta sen pidemmälle, vaikka eukko kuinka halusi ja asiasta vihjaili. Ilmoitti myös minulle, että naimisiin hän ei mene mistään hinnasta... Minulle olisi käynyt myös sekin, että ilman sormuksia elellään yhdessä, mutta kihlautuminen merkitsee minulle sen verran paljon, että siihen en turhanpäiten lähde.

Loppu hyvin, kaikki hyvin, sillä hääpäivä ollaan päätetty ja sulho on itsekin yhtä innoissaan asiasta. ^_^

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuten Avioliittolaissa sanotaan: "Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet".

Eli saman "vanhanaikaisuuden" kannalla ollaan täälläkin! :flirt: Ja oikeastaan tuosta lainkohdastahan voi päätellä ettei kihlausta edes ole ilman avioliittoaikeita. Eri asia taas on laittaa sormukset vain sormeen ja olla "kihloissa".

Itse ajattelen, että kun kihloihin menee, myös avioliitto tulee (vähintäänkin ajatuksen tasolla) ajankohtaiseksi. Mielestäni kihlausta ei tarvitse välttämättä virallistaa avioliitoksi vuoden- tai kahdenkaan päästä, kunhan se on aikomus joskus tehdä. :)

Kuten on ilmennyt, Suomessa esiintyy paljon nk. "teinikihloja" (näköjään wikipediassakin tuo termi; enkä siis missään nimessä tarkoita sitä, etteikö nuorena sovittu kihlaus voisi johtaa avioliittoon!). Pohjois-Amerikassa törmäsin nimitykseen "Promise-ring" eli "lupaussormus", jotka seurusteleva pari saattoi vaihtaa lupauksena tulevasta kihlauksesta, joka siis johtaa avioliittoon. Tällä siis parisuhteelle saatiin jokin ulkoinen "vakavuussymboli", joka voisi olla mielestäni käytössä Suomessakin, ainakin tapauksissa joissa "kihlautuvilla" ei avioliitto käy vielä edes mielen vieressä.

Eli tuon avioliittolain mukaan me ollaan oltu miehen kanssa sit jo yli vuos kihloissa.. vaikka vasta muutama viikko sitten mies kosi.. :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

siis lain määritelmä voi olla mitä vaan mutta yleinen käsitys on että ihmiset ovat kihloissa kun ovat näin keskenään sopineet, vaihtaneet sormuksia ja kertoneet siitä muille ihmisille.

Yleinen käsitys on nimenomaan se, että kun ihmiset ovat näin tehneet, ovat he myös aikeissa mennä naimisiin. Muuten se ei ole kihlaus, eivätkä sormukset ole kihlasormukset.

Sen sijaan itse olen sitä mieltä, ettei hääpäivän tarvitse välttämättä olla päätetty kihlauksen yhteydessä, riittää että pariskunta on yhtä mieltä siitä, että naimisiin mennään. Oli se sitten viikon päästä, kun esteidentutkinta on suoritettu, tai viiden vuoden päästä.

Meillä on juurikin tuo tilanne että vaikka mies kosikin niin häät on vasta aikaisintaan kuuden vuoden päästä. Tahdotaan itse maksaa omat häät ja itse olen kahden lapsen kanssa vielä kotona. Kolmatta suunnittelemme kovasti.. :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Samaa mieltä olen, kuten moni muukin, että kihlaus on lupaus avioliitosta. Ja että, se avioliitto olisi lähitulevaisuudessa.

Sulho oli alkuun sitä mieltä, että kihloihin mentäessä pitää hääpäivä olla päätettynä, itse ajattelin, että riittää "mihin mennessä" päivä sovitaan (ettei ihan ikikihloiksi mene..). Nyt on siis tarkempi päivämäärä "kypsyttely" menossa :girl_smile:

Mutta tärkeintä on, että kumpikin osapuoli on samaa mieltä asiasta. Eli joko se on lupaus avioliitosta automaattisesti tai molemmat tietävät, että se on vasta osoitus "vakavammasta" seurustelusta. Surullista olisi, että kumpikin ajattelee ihan toisin asiasta...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kihlaus on lupaus avioliitosta, näin meilläkin. Kolmen vuoden päähän suunniteltu hääpäivää, sulhon opinnot on silloin saatu päätökseen. Kihla-aika on hieman pidempi kuin olis tarpeen, mutta molemmille on niin päivänselvää, että elämänkumppani ja suuri rakkaus on löytynyt, joten mihimpä tässä kiire ois? :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulle on tämän melkein 24:n elinvuoden aikana muodostunut kihlautumisesta varsin pinnallinen kuva, sen verran on tullut nähtyä ja luettua näistä teinitytöistä, jotka 14-16 -vuotiana ihkuttelevat " Minun poikkis osti mulle sormuksen purkka-automaatista, ollaan nyt kihloissa ihqdaa <3<3<3". Ei tarkoituksena loukata niitä, jotka ovat kyseisessä iässä kihloihin menneet ja ovat saman henkilön kanssa menneet naimisiin, poikkeuksia löytyy kaikkialta :)

Kuitenkin, itselleni kihlaus ja kihlasormus kuulostaa täysin turhalta touhulta, ja enemmän vain (teko)syyltä saada lisää kimaltavia kalleuksia naisen sormeen. Tosin minä olen tällainen laiska morsio. Tiedetään, että tämän vuoden puolella käydään miehen kanssa maistraatissa, joten kait sitä sitten "kihloissa" ollaan. Ei ole tarkoitus kyllä kenellekkään mainostaa, kertoa vain sukulaisille ohimennen, että tänä vuonna sitten. Ei suunnitteluja, ei kirkkoja, ei mekkoja, vain itse seremonia nopeasti maistraatissa lähisuvun kanssa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hih, nyt vasta tajusin, että olen kihloissa. :) Naimisiin ollaan menossa, mutta minua ei varsinaisesti kosittu, eikä sormuksia ole vaihdettu. Mies tosin on kysynyt jo muutaman kerran haittaako, että tulee vain yksi sormus, mutta en sen takia ole naimisiiin menossa, joten ei todellakaan! Emme ole kertoneet naimisiinmeno aikeista kuin muutamalle, joten emme puhu olevamme kihloissa tai muuta. Mutta sitähän lain mukaan olemme.

Itse aiheeseen, mielestäni kihlaus on lupaus avioliitosta. Itse en ola koskaan ymmrätänyt, että mennään kihloihin, mutta ei naimisiin. Sehän ei silloin ole kihlaus vaan muunlainen vakiintuminen. Tosin henkinen puolihan on tärkeempi joku voi pitää kihlausta henkisesti jo niin isona asiana, että ei tunne, että avioliittoa tarvitaan. Ei se kuitenkaan silloinkaan voi olla rinnastettavissa avioliittoon, joka on juridisesti ihan eri asia, vaikka itse olisi mitä mieltä tahansa.

Kuvittelin, että mies kosisi ja koko tapahtuma olisi romanttinen, mutta menee se näinkin. Kuitenkin minulle se avioliitto on tärkeämpi, siis ihan henkisesti miten asian ajattelen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jännä juttu... Pakko ottaa osaa,että saa vähän soppaa sekoitettua....ja kiivaimmat keskustelijat suututettua omalla postauksella! ;P

Mä olen aina ollut sitä mieltä,että lupaus avioliitosta syntyy,kun

- "mennään kihloihin" aka. vaihdetaan sormukset ja sovitaan näin

- jompikumpi kosii

- sovitaan yhdessä naimisiinmenosta ja kenties hääpäiväkin.

Me sulhon kanssa "menimme kihloihin" (jota emme siis olekaan olleet,lain mukaan) 5kk seurusteltuamme. Olimme tunteneet vuoden ennen seurustelun alkua. Ja taidettiin sillä "kihlaus"hetkellä ajatella,että rakastetaan toisiamme paljon ja halutaan suhde vakiinnuttaa.

Molemmilla ollut lapsuudesta asti ajatus,että haluaa joskus naimisiin ja perheen. Sormustenvaihtohetkellä ei kyllä naimisiinmenosta puhuttu halaistua sanaa,saati sovittu hääpäivää.

Nyt kuitenkin,6 vuotta yhdessä oltuamme olemme menossa naimisiin. Eli OLEMME KIHLOISSA. Vaikka nuo kultaiset rinkulat vasemmissa nimettömissä on killuneet jo 5,5v. Mä oon luullut siis ihan muuta. Eihän me olla kihloissa oltukaan!! Siis vasta kun sovittiin hääpäivä,eli noin 7-8kk. WOW.

Ja sit antaa bolemiikin herätä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin, kyllähän jokainen voi vaihtaa renkaita ihan kenen kanssa haluaa. Ketkään eivät kuitenkaan ole kihloissa ennen kuin on sovittu naimisiinmenosta, mielellään päivä lukkoon lyötynä.

Edited by Kaley

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minullekin kihlautuminen tarkoittaa sitä hetkeä, kun lupaudutaan menemään naimisiin toisen kanssa. Usein siis kosintaa, tyyliin "tuletko vaimokseni/miehekseni" ja "mennäänkö naimisiin ensi kesänä", jota seuraa asiasta sopiminen. Kihloja voi juhlia halutessaan kihlajaisilla ja kihlautumisen merkkinä voi pitää sormusta.

Tässäpä oli kivasti tiivistetty myös minun käsitys kihloista ja tietääkseni tämä on myös se "virallinen" määritelmä. Me tehtiin niin, että vaikka jo aika alussa oli selvää että haluamme mennä naimisiin, niin vasta myöhemmin tuli se virallinen kosinta ja kihlautuminen jonka merkiksi hankimme sormukset. Eli jonkun määritelmän mukaan olimme ehkä kihloissa jo siitä asti kun päätimme mennä joskus naimisiin, vaikka virallisesti kihlauduimme vasta myöhemmin. Ja näinhän se varmaan aika usein onkin, ellei sitten kosinta tule aivan yllätyksenä toiselle... No joka tapauksessa kihlaus oli meille lupaus avioliitosta ja häät on näillä näkymin kesällä 2012 :)

Wikipedia: "Kihlaus on sopimus (jolla ei ole lainvoimaa tai juridista merkitystä) ja lupaus vastaisesta avioliiton solmimisesta. Sopimuksen syntymiselle ja kihlauksen pätevyydelle ei ole merkitystä onko kihlaus julkistettu vai onko sopimus vain kahdenkeskeinen. Kihlaparin miestä sanotaan sulhaseksi, naista morsiameksi ja heidän sanotaan olevan kihloissa."

Ja wikipedia tietää kaiken :grin:

Edited by Cembalo

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now