Lapset ennen avioliittoa

[Amon-Ra]

Minä olin aikaisemmin hyvin vanhanaikainen ja vakaasti sitä mieltä, että haluan naimisiin ennen kuin perustan perheen. Toisin kuitenkin kävi, ja ihan tarkoituksella.

Me oltiin oltu yhdessä n. kolme vuotta kun keskusteltiin vakavasti siitä mitä elämältä haluamme. Haaveemme olivat hyvin samanlaisia, ja kumpikin totesi, että haluaa joskus lapsen/lapsia. Sitten mietittiin, että milloin olisi sopiva aika perheen lisälle. Todettiin, että koska kumpikin on koulunsa käynyt ja töissä, ja parisuhteemme on hyvä ja molemmat siihen tyytyväisiä, niin ei ole mitään syytä siirtää asiaa. Eihän niitä lapsia ihan noin vain tehdä, vaan saadaan kun suodaan. Me päätettiin silloin, että sitoudumme toisiimme loppuiäksi. Halutaan elää yhdessä loppu elämämme ja halutaan perhe yhdessä.

Hieman tämän jälkeen mieheni kosi minua ja samalla päätettiin hääpäivä. Kävipä sitten niin, että kun palasimme kihlajaismatkalta niin ajattelin että laitetaan tämä lapsi asia häihin asti hyllylle ja jatketaan sitten. Pikku-neitipä olikin päättänyt toisin ja niimpä saimme viettää ristiäiset ennen häitä  

Minusta lapsi on ns. suurempi sitoumus kuin avioliitto. Ja minulle se riittäisi vallan hyvin. Mutta koska rakastamme juhlia niin miksi jättäisimme juhlimatta hyvän syyn takia. Meistä on ihanaa juhlistaa ystävien ja sukulaisten kanssa yhteistä elämäämme ja toki samalla valaa vihkivalatkin. Toisaalta tuntuu hassulle kun yhdessä päivässä palaa niin hirmuisesti rahaa, eikä arki elämämme ja rakkautemme siinä mihinkään muutu. Samanlaisena elämä jatkaa kulkuaan.

[Ninski]

Itse haluan ehdottomasti naimisiin ennen lasten yrittämistä... toisaalta, jos lapsi tulisi suunnittelematta aiemmin, ei se olisi katastrofi sekään...

[Ninski]

Jatkan edelliseen että itse hyvin todennäköisesti pidän oman sukunimen naimisiin mennessämme joten koko perheellä ei tule olemaan samaa sukunimeä. Lasten sukunimeksi haluaisin ehkä oman sukunimeni mutta sitä en ole oikeasti vielä miettinyt loppuun saakka- ja olen melko varma että mies haluaa niin kovasti oman sukunimensä lapsille että myönnyn siihen.. Ei olle puhuttu vielä asiasta.

Meillä mä olen kans se vanhanaikainen eli ei lapsia ennen avioliittoa! Mä haluan, että koko perheellä on sama sukunimi.  

[Guest Krise]

Meillä jätettiin ehkäisy pois 10/05 ja häät oli jo silloin suunnitteilla 07.07.07 ja eipä alkanutkaan vaavia kuulumaan.. Monet itkut kerettiin itkeä, kunnes saattiin tässä kuussa ilouutinen, että ollaankin raskaana! Tammikuussa olisi laskettu aika, mikäli kaikki menee hyvin ja en näe mitään ongelmaa häiden suhteen. Lapsi on kuitenkin sitten jo puoli vuotias. Nyt kevään aikana olen huomannut. että liikaa ei kannata elämää sunnitella, se menee kuitenkin sitten jotenkin toisin. Ja jos täydellistä hetkeä lapsen saamiseen tai naimisiinmenoon jää odottelemaan, niin usein saa sit odottaakin aika kauan. En voisi olla onnellisempi, vaikka onkin paha olo ja heikottaa, kun tiedän, että massussa on meidän vauva ja häitäkin päästään tanssimaan ensi kesänä..oih!

[Plan06]

Onnea Kriselle! Minustakin lasten hankkiminen on sellainen asia, jota ei voi loppuun asti suunnitella. Häät kylläkin voi suunnitella mieleisikseen.  Olen ollut myös perinteisen mallin kannalla , että naimisiin ennen lapsien hankkimista ja niin ollaankin menossa hyvää vauhtia naimisiin. On tosi hienoa ja onnellista, että voidaan sitoutua ihan rakkaudesta toisiimme ja ilman että siihen tarvitaan lapsi.

[anniinah]

Me on käyty lapsettomuushoidoissa viime kesästä lähtien ja itketty monet itkut tän lapsettomuusasian takia ja munkin mielestä on jotenkin irvokasta lukea kommentteja, että "ensin naimisin ja sitten ainakin x-määrä lapsia"... Me mennään tänä kesänä naimisiin ja jatketaan lapsen yrittämistä, mutta kyllä se lapsi on meille henkilökohtaisesti niin iso asia, että oltais niiiiiiin onnellisia jo siitä yhdestäkin. Ja vielä sen verran, että jos me ei omaa lasta saada, niin vuodenvaihteessa on päätetty laittaa adoptiopaperit eteenpäin.

Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka eivät syystä tai toisesta koe lapsen saamista niin suurena asiana, mutta kuten joku tossa aikaisemminkin muistutteli, niin monelle nuorelle aikuiselle lasten saaminen on se ensimmäinen asia, mitä ei vaan voi etukäteen suunnitella.

[Emmuliini]

Minäkin ajattelin (samoin mies) ennen, että ei lapsia ennen naimisiin menoa ja eikä myöskään, ennen kuin koulut on loppuun käyty. Tässä sitä kuitenkin nyt ollaan..vauva tulossa tämän vuoden lopulla ja häät ens kesänä..molemmat myös valmistutaan ensi keväänä. Mutta ei haittaa vaikka vähän "väärässä" järjestyksessä asiat meneekin..

[Arkadian_Ulla]

Mielestäni on turha arvostella kummankaan kannan tukijoita. Meillä on on kolmas avioliiton ulkopuolinen lapsi tulossa, ja olemme hyvin sitoutuneita toisiimme. Avioliitto tuskin suhdettamme tulee muuttamaan millään tavalla, juridiset seikat ovat sitten asia erikseen.

Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla mitkä seikat vaikuttavat siihen, miksi ei missään nimeesä halua lapsia ennen avioliittoa? Uskonnollisen taustan omaavilta ymmärrän hyvin, mutta mikä muu asia voi olla taustalla? Enkä siis kysy tätä nyt mitenkään arvostelevasti, vaan ainoastaan suuresta mielenkiinnosta.

[uneksija]

Yhteisen sukunimen takia voisin mennä naimisiin ennen lapsia, mutta toisaalta voihan lapset ottaa miehen sukunimen heti synnyttyään ja vaan mä muutan sukunimen häiden yhteydessä. Meillä siis luultavasti niin että ennen häitä varmaankin ainakin yksi lapsi. Mutta voihan se olla että paukataan naimisiin ennen lapsia. Ei sitä koskaan tiedä   Mutta ei siis mitään tiettyä "rajavetoa" meillä tän asian suhteen...

[Peikkokeijukainen]

Tässä plussatestin tehneenä häiden ajankohta tulee olemaan aiemmin kuin oltiin ajateltu. Varmaankin tämän vuoden puolella vielä.

[Lotta-Siviä]

Lapsi saa tulla jos on tullakseen.... Jännityksellä odotan kumpi tulee ensin, häät vai lapsi?? ;D

[Mariluu]

Meiltä löytyy ihana 10 kk-tyttö ja häät kolmen viikon päästä, tai siis vajaan!   Meille ei niin kauheesti järjestyksellä ollut väliä, vaikka joissain asioissa vähän vanhanaikainen saatan ollakkin.

[Isa]

Meillä on kaksi poikaa, 4-vuotta ja 1-vuotta ja me menemme vasta nyt elokuussa naimisiin. Mitään suurempaa suunnitelmaa meillä ei ollut asian suhteen, että menemmekö ensiksi naimisiin ja sitten lapset,  vaiko toisinpäin. Me emme ole järin suunnitelmallisia ihmisiä ;-) Molemmilla on ollut jo pitkään taloudellisesti turvattua elämä, vakityöpaikat jne.  Muutenkin ei ikinä voi olla varma, että saako ylipäätänsä omia lapsia. Niin paljon on läheisillänikin ollut lapsettomuus ongelmia ja rankkoja hoitoja niihin.

Meillä asiat sujuivat omalla painoillaan näin ja molemmista tuntui hyvälle mennä naimisiin vasta lasten syntymän jälkeen. Nyt meidän perheestämme tulee virallisestikkin ja juridisestikkin yksi perhe, joilla kaikilla on sama sukunimi jne. Juridiset oikeudet ja velvollisuudet myös. Avioliitto on myös lapsien turva, jos toinen meistä kuolee ennen aikaisesti jne. Avioliitto myös ikään kuin sinetöi suhteemme. Näin on nyt hyvä :-)

[Aiiram]

Itselläni ja tulevalla miehelläni on ajatus avioliitosta ennen lapsia. Kukin kuitenkin omalla tavallaan, jokaisella on oma hyvä tapa kulkea tätä elämän reittiä  

[rinkeli2005]

Itselläni on aina ollut ajatus avioliitosta ennen lapsia, mutta kun testi näytti plussaa, pienen miettimisen jälkeen, päätettiin kuitenkin siirtää hääsuunnitelmat vasta lapsen syntymän jälkeiseen aikaan.

[weetzielina]

Hah, ollaan mun tulevan miehen kanssa sen verran kalkkiksia, ettei edes harjotella lastentekoa ennen häitä

[Guest Anna-Elina]

Mielestäni on turha arvostella kummankaan kannan tukijoita. Meillä on on kolmas avioliiton ulkopuolinen lapsi tulossa, ja olemme hyvin sitoutuneita toisiimme. Avioliitto tuskin suhdettamme tulee muuttamaan millään tavalla, juridiset seikat ovat sitten asia erikseen.

Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla mitkä seikat vaikuttavat siihen, miksi ei missään nimeesä halua lapsia ennen avioliittoa? Uskonnollisen taustan omaavilta ymmärrän hyvin, mutta mikä muu asia voi olla taustalla? Enkä siis kysy tätä nyt mitenkään arvostelevasti, vaan ainoastaan suuresta mielenkiinnosta.

Itse olen aina ajatellut, etten voi kuvitellakaan yrittäväni lasta ennen kuin olen naimisissa. Iän myötä tosin on kanta hieman pehmentynyt enkä näe asiaa niin mustavalkoisena kuin joskus näin. Lasten saaminen ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys ja jos nyt tulisin raskaaksi, niin sitten lapsi tulisi ennen naimisiinmenoa. Elämässä ei kaikkea voi suunnitella etukäteen. Tai kyllä voi, mutta suunnitelmat saattavat heittää häränpyllyä yhdessä silmänräpäyksessä.

Syy siihen, miksi tahtoisin ennen lasten saamista olla naimisissa... Ei oikeastaan ole mitään yhtä ainutta syytä. Uskonnolla sitä tuskin voin perustella, sillä hääyöhön odottaminen ei tule toteutumaan omalla kohdallani.

Haluan, että minulla, miehelläni ja lapsellani on sama sukunimi eikä synnytyksen jälkeen tarvitse käydä kaiken maailman isyyden tunnustuksissa. Haluaisin ennen lasten saamista, että tällaiset suuret parisuhteeseen liittyvät asiat ja virallistamiset olisi tehty, koska lasten saaminen ilman lujaa ja toimivaa parisuhdetta on pelottava ajatus. Haluan kuitenkin korostaa, etten suinkaan ole sitä mieltä, etteikö parisuhde voisi olla luja ja toimiva ilman avioliittoakin! Minun mielestäni kuitenkin siinä vaiheessa kun on tutustuttu, seurusteltu, asuttu yhdessä, kosittu ja kihlauduttu ja saatu aikaan (toivon mukaan) ihana vihkiminen + hääjuhla, on toisiinsa sitoutumisen eteen hieman nähty vaivaakin ja oltu pitkäjänteisiä. Asioita on varmasti ehtinyt miettiä puolelta ja toiselta, joten siinä vaiheessa kun aviopuolisoina elellään, voi jo olettaa, että toinen on vierellä aika lailla tositarkoituksella.

Nämä siis minun perusteluni, jokaisella omansa.

[Della]

-

[Guest Anna-Elina]

Ihan näin mutu-tuntumalta: luulen, että se on nykyään ihan tarkoituksellista, että lapset (tai ainakin esikoinen) syntyvät usein ennen naimisiinmenoa. Tilastojen mukaan jo liki 60 % esikoislapsista syntyy niin, etteivät vanhemmat ole naimisissa.

Aika merkittävä syy tähän voi olla se, ettei enää sillä tavalla paheksuta tai manata alimpaan helvettiin niitä pariskuntia, jotka eivät ole "kunniallisesti naimisissa" kun lapsi tulee. Ajat muuttuvat.

Nykyaikana häihin panostetaan paljon ja mikäli lapsi ilmoittaa tulostaan vanhempien ollessa "vain" avopari, ei se saa useinkaan aikaan sitä, että heti mentäisiin samalta istumalta hakemaan papin aamenet, vain jotta oltaisiin naimisissa lapsen syntyessä. Mieluummin odotellaan, että lapsi syntyy ja kasvaa, jotta saadaan keskittyä paremmin häiden suunnitteluun.

[Della]

-

[kuutuska]

Meidän tyttö on 1,5-vuotias, kun menemme ensi kesänä naimisiin. Lapsi ei ollut vahinko, vaan aivan tarkoituksella yritetty, toivottu ja odotettu.

Meillä tämä naimisiin meneminen ei liity suhteemme syventämiseen tai mihinkään muuhun syvälliseen. Olemme sitoutuneet toisiimme niin henkisesti, taloudellisesti kuin juridisestikin jo vuosia sitten niin lujasti, että avioliitto muuttaa lähinnä vain minun sukunimeni (perintöasiatkin hoidetaan luultavasti avioehdolla siten, ettei miehen perintö "joudu" minun suvulleni). Jos avioliitto olisi meille itsessään tärkeää, olisimme voineet hoitaa sen pienesti jo vuosia sitten. Mutta meille naimisiin meneminen on hyvä tekosyy järjestää isot bileet, eli häät. Jos emme haluaisi järjestää häitä, emme välttämättä menisi naimisiin ollenkaan. Siksi lapsen saaminenkin meni häiden edelle.

[wilmuska]

no, meillä on talossa neljä lasta ja häät on vasta edessä.Jotta ei olla täällä kovinkaan vanhanaikaisia. ;D

[Guest dulcet]

Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla mitkä seikat vaikuttavat siihen, miksi ei missään nimeesä halua lapsia ennen avioliittoa?

Meille ei tule lapsia ennen avioliittoa, ja syyt ovat moninaiset.

Itsekkäin syy on varmaankin se, että haluan häät ja puvun ja hörhelöt ja tästä kaikesta hassun "siirtymärituaalin". Jos minulla olisi jo lapsi, tahtoisin avioitua pienimuotoisesti, enkä ainakaan haluaisi kävellä isin käsipuolessa kirkon käytävää sulhaselleni luovutettavaksi...

Meille avioliitto on eräänlainen pyhä asia ja haluamme omalla esimerkillämme puhua sen puolesta. Se ei siis ole paperinpalanen tai sormus tai häät. Ja vaikka kuinka mekin olemme sitoutuneet ja lupautuneet toisillemme, uskon avioliiton varmasti syventävän tätä sitoutumista. Kuinka kukaan joka ei ole naimisissa voi sanoa, ettei avioliitto muuta mitään? Ei kai se ulospäin näykään. Mikään käytös ei muutu, eikä arvomaailma tai ajatukset tai rakkaus tai muut tunteet, mutta varmasti jokin. (Hei kertokaa te naimisissa olevat, että mikä se on!)

On ollut muuten iloinen yllätys huomata, kuinka kaikki (lue:kaksi) papit, joiden kanssa olen tulevien häidemme tiimoilta keskustelleet, ovat suhtautuneet niin kannustavasti ja rohkaisevasti, ja sanoneet, että ihmisten pitäisi mennä enemmän naimisiin. Ajattelin, että nykyisten tilastojen varjossa kirkkokin kyselisi, että "oletteko nyt ihan varmoja?" Papit perustelivat näkemystään täysin maallisin ajatuksin. Heidän mukaansa avoliitot - sanotte mitä sanotte - purkautuvat paljon useammin ja helpommin kuin avioliitot, kun ihmiset kokevat, että siitä on oikeasti helpompi lähteä, ja niinhän se onkin. Kun valitettavasti edes lapset eivät aina riitä yhdistäväksi asiaksi.

Niin ja vielä perustelisin omaa valintaamme ajankohdalla ja elämäntilanteella. Avioliitto sopii tähän hetkeen oikein hyvin, lapsi ei niinkään.

Tahdon herättää ajatuksia ja keskustelua ja kysymyksiä ja kertoa oman mielipiteeni, en arvostella tai kertoa oikeaa autuaaksi tekevää vastausta.

[kuutuska]

Kuinka kukaan joka ei ole naimisissa voi sanoa, ettei avioliitto muuta mitään? Ei kai se ulospäin näykään. Mikään käytös ei muutu, eikä arvomaailma tai ajatukset tai rakkaus tai muut tunteet, mutta varmasti jokin.

Okei, sanotaan, että luulen, ettei mikään muutu avioliiton myötä. Enhän voi tietää, kun en ole koskaan naimisissa ollut. Tunnemme kuitenkin toistemme ja yhteiselämämme hyvät ja huonot puolet kaikkien näiden vuosien jälkeen, enkä usko meidän kummankaan muuttuvan kovin paljoa papin aamenen myötä.

Elämäntilanteet ovat niin erilaisia. Meidän elämäntilanteeseemme lapsi sopi ennen naimisiinmenoa, toisille toisin päin. Meillä ei ollut kyllä mitään suurta periaatetta tai ideologiaa tämän järjestyksen takana, joten en pidä muunlaista ratkaisua mitenkään huonona tai epäilyttävänä.

[forelli]

Meille avioliitto on eräänlainen pyhä asia ja haluamme omalla esimerkillämme puhua sen puolesta. Se ei siis ole paperinpalanen tai sormus tai häät. Ja vaikka kuinka mekin olemme sitoutuneet ja lupautuneet toisillemme, uskon avioliiton varmasti syventävän tätä sitoutumista.

Tämä voisi olla melkeinpä minun kirjoittamani!

Se, että haluaisin naimisiin ennen kuin yritämme saada lapsia, on henkilökohtainen valinta. Jokaisella on mielestäni vapaus ja oikeus valita niin kuin parhaaksi katsoo. En missään tapauksessa tuomitse niitä, jotka toimivat toisin. Syitähän voi olla monenlaisia.