Jump to content
Naimisiin.info

Lapset ennen avioliittoa


ellu81

Recommended Posts

Mulla on itsellä lapsi edellisestä suhtesta. Siinä suhteessa elelin 6 vuotta, eikä kertaakaan puhuttu edes naimisiin menosta.

Tulevalla miehelläni ei ole omia lapsia. Eikä meillä yhteisiä.

Toki toivon, että joku päivä niitä yhteisiäkin lapsia olisi.

Minun omasta mielestä on ihan sama onko lapset syntyneet avioliitossa vai avoliitossa tai ei kummassakaan näistä.  

Pääasia, että lapsi voi hyvin, hänellä on hyvä vanhempi/vanhemmat ja se, että hän tuntee olonsa hyväksi ja turvalliseksi myös UOn kanssa.

Missään vaiheessa en ole etsinyt lapselleni isää oman isänsä tilalle, vaan kumppania itselleni, joka tulee toimeen, hyväksyy ja tykkää lapsestani.

Meidät "myydään" vain pakettina, ei erikseen.

En näe myöskään sitä mahdottomuutena, että alkaisin odottamaan lasta näin kihlausaikana.

Lapsi tulee, kun on tullakseen. Ollaan sitten naimisissa tai ei.

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 603
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

^ Kyse onkin siinä että SINUN mielestäsi heidän tulisi olla naimisissa koska heillä on lapsi ja yhteinen asuntolaina. Välttämättä KAIKKI eivät ajattele niin. Ystäväsi on VARMASTi tiennyt miehensä mielipiteen asiasta, mutta kuitenkin on tehnyt lapsen hänen kanssaan ja ottanut asuntolainan. Eli ystävääsi on turha sääliä, olisi kannattunut varmaan vaihtaa ajoissa miestä, vai? Ja voihan olla että mies ei oikeasti yksinkertaisesti halua enää toista avioliittoa, mutta kuitenkin rakastaa perhettään ja haluaa olla loppuelämänsä nykyisen avupuolisonsa kanssa yhdessä. Kyllä ne nykyisin monet avioliitotkin kariutuvat, joten avioliitto ei ole mikään tae yhdessöpysymisestä.

No, kerrottakoon vielä, että ystäväni haaveilee häistä, eikä ole ollenkaan tietoinen, että niitä on turha odottaa...

Link to comment
Share on other sites

Meille kävi näin.--> Olen siis meistä se vanhanaikainen. Tulin raskaaksi (yritys oli päällä) ja emme olleet menneet siis vielä naimisiin. Puhuimme hieman naimisiin menosta tyttären ristiäisten yhteydessä, mutta tuumattiin että se ehkä vie hieman huomion lapsen kastamisesta tai toisinpäin. Minä en halunnut sitten mennä naimisiin kun neiti oli pieni, koska pieni lapsi on niin kiinni äidissään, että minulla ei olisi ollut " rauhaa" nauttia suuresta päivästä. Nyt olemme siis viimein päättäneet mennä naimisiin 20.10.2007. Tyttö on silloin 1v 7kk eli ihana pieni neiti.

Tämä on ollut meille kaikille parhain tapa asioiden tapahtua ja edetä. Olemme onnellisia! :-X

Link to comment
Share on other sites

Minä olen meillä myös se vanhanaikainen. En halua lapsia ennen avioliittoa, mutta minulla ei ole siihen mitään sen kummempaa syytä. En vaan halua. Onhan siinä sitten hieman sitä neitseellisyys periaatetta, vaikka ei neitsyt olisikaan. Toki jos lapsi tulemalla tulee niin tervetuloa vaan...koitan silti pitää huolen ettei niin tapahdu. Luulen myös että mieheni ajattelee samoin ja osaksi sen myös tiedän.

Link to comment
Share on other sites

Myös meillä minä olen se vanhanaikainen. Miehellä on jo lapsi edellisestä suhteesta (ei avioliitto), joten hänelle sillä ei ole niin paljon väliä. Minä olen alusta pitäen sanonut haluavani mennä naimisiin ennen lapsia. Toki jos olisin sattunut/sattuisin raskaaksi ennen tulemaan, toki lapsi olisi ihan yhtä tervetullut. Tilanne on sillä tavalla helppo, että hääpäivästä on jo sovittu ja miehenikin haluaa naimisiin, mitään vauvakuumetta ei ole vielä tähän mennessä ollut ja mitään suurempaa ristiriitaa meille ei tästä asiasta ole muodostunut. Molemmat haluamme naimisiin ja molemmat yhteisiä lapsia, mutta jälkimmäisten aika ei vielä ole ollut meille ajankohtaista. Omaa periaatettani en osaa sen kummemmin selittää muuten kuin, että haluan koko perheen olevan samalla nimellä, ja suhteen olevan varmalla pohjalla, ennen kuin siihen lapsi tulee. Eihän se avioliitto sitä tietenkään yksiselitteisesti takaa, mutta omia vakaumuksiani noudattaen se meillä todennäköisemmin kestää lujemmin.

Link to comment
Share on other sites

No me avomiehen kanssa yritämme lasta. Naimisiin ollaan elokuussa -08 menossa. Lapsi on erittäin toivottu. Etenkin jo yhden keskenmenon jälkeen..

Meillä taitaa miehellä olla vielä kovempi vauvakuume kuin mulla! Jos nyt napsahtaa, niin saattaa vauva olla häitä todistamassa. Itse olin mahassa, kun vanhemmat menivät naimisiin. Se olisikin kätevä ratkaisu, että laskettu aika on vasta häiden jälkeen. Ei tulisi mitään ylläreitä, että laskettu aika onkin hääpäivänä tms.  ;D

Link to comment
Share on other sites

Meillä yritys päällä ja vihille mennään reilun vuoden päästä... olisin tyytyväinen että edes saataisiin niitä lapsia, ei mitään väliä onko avo vai avioliiton aikana...kunhan edes saataisiin... :-/  sitä vaan tosiaan sinisilmäisenä suunnittelee koko elämänsä valmiiksi viimeistä piirtoa myöten ja "lapset" mahtuu tuohon väliin... mutta ei se aina mene niin... Itsekkin sitä luuli,että kyllä ne lapset tulee HETI kun niitä haluaa... eipäs vaan olekkaan niin...

Link to comment
Share on other sites

Itsekkin sitä luuli,että kyllä ne lapset tulee HETI kun niitä haluaa... eipäs vaan olekkaan niin...

Niin. Itsekin aina kuvitteli, että kyllä ne nappulat sieltä tulee heti kun haluaa. Puoli vuotta ilman ehkäisyä ennen kuin tulin raskaaksi. Keskenmeno tuli kaiken lisäksi  :'(

Mutta suuri luotto on silti siihen, että vielä nappaa!  

Link to comment
Share on other sites

Mä olen erittäin onnellinen, että tein lapset siinä kohtaa elämääni kuin tein ja nyt vasta menen naimisiin.. Ois saattanut muuten jäädä naimisiinmeno ja lapsenteko kokonaan sen verran villi olin aiemmin.

Naimisiin mua ei ois saanut, kun en tajunnut hiljentää tahtia ennen lapsia. Kaikki ei aina tosiaan mene käsikirjoituksen mukaan, kun kaikilla ei ole sitä käsikirjoitustakaan.

Haa!! Täällä oli myös arvosteltu asuntolainan ottamista ENNEN avioitumista. Pöh ja pöh. Ihmiset elävät miten parhaaksi näkevät. Meillä on myös asuntolaina otettu ennen avioitumista eikä avioitumatta jättäminen tarkoita välttämättä suurta itsekkyyttä. Kaikille avioliitto ei ole se suhteen suurin juttu ja mun mielestäni on täysin turha mennä muiden tekemisiä arvostelemaan.

Link to comment
Share on other sites

mä itse oon siinä mielessä just vanhanaikanen, että haluan naimisiin ennen lapsia, ja ku ollaan juteltu ni kai myös mun avomies on samaa mieltä. :) ainaki sille tää käy, mut en halua lapsia myöskään ennen ku molemmat ollaan töissä, tai  ainaki mieheni, koska ei opintotuella ja äitiysrahalla tulla kyllä toimeen...

Link to comment
Share on other sites

Me yritämme saada lapsia häiden jälkeen :) Ei minkään erityisen syyn takia, vaan elämäntilanteet ovat olleet sellaiset, että emme ole muutenkaan harkinneet aiemmin. Työt ym. asiat ovat olleet niin vaiheessa aiemmin, että sen takia olemme ajatelleet odotella vielä jonkin aikaa. Nyt kun on päätetty hääpäivä, odottelemme että häät on juhlittu, ja sitten!!

Link to comment
Share on other sites

  • 3 months later...

Sitä vaan tulin mainitsemaan, että kun monet on sanoneet että juridisesti lasten on parempi syntyä avioliittoon... Ainoa homma, mikä meillä avoliitossa syntyneen lapsen vanhemmilla erosi avioparien jutuista, oli isyydentunnustus. Ja se nyt ei kovin rasittavaa ollut. Senkun käytiin paperit allekirjoittamassa. ;) Lapsellahan on vanhempiinsa aivan samanlainen juridinen suhde, olivat vanhemmat sitten naimisissa tai ei.

Link to comment
Share on other sites

^ Paitsi että toisen vanhemman kuollessa, jos ja kun lapset vielä ovat alaikäisiä, on edessä erittäin sotkuisia perintö- ja edunvalvontajärjestelyitä. Lisäksi lasten elämään vaikuttaa väkisinkin se, saako heidän elossa oleva vanhempansa leskeneläkettä tai paljonko tämä joutuu maksamaan perintöveroa.

Kummankin vanhemman eläessä ei ole mitään merkitystä, ovatko he avo- vai avioliitossa. Elämässä ei kuitenkaan voi ennustaa, mitä seuraava päivä tuo tullessaan, joten itse en ainakaan uskaltaisi tehdä lapsia avoliittoon.

Link to comment
Share on other sites

Huh, huh! Kyllä on vaikeaa keskustella mielipiteistä... No minä ainakin hankin lapset vasta avioliiton jälkeen! Hehee.  ;D Olipas surkku vitsi.

Tuppaan tähän nyt vielä oman mielipiteeni. Sen kummemmin uskonnollisia taustojani selvittelemättä pidän järkevänä hankkia lapset vasta avioliitossa. Tämä siksi, että mielestäni avIoliitto on se "ylin" sitoutumisen muoto, eikä se ole pelkkä paperinpala. Se ei ole korvaan kuiskutettu lupaus ikuisesta rakkaudesta, vaan päätös siitä, että TAHTOO sitoutua puolisoonsa yhteiskunnan edessä ja tehdä työtä suhteen eteen. Ainakin näin ideaalitapauksessa avioliitosta pitäisi ajatella, mutta näinhän ei tietenkään aina käy. Minä näkisin niin, että ihmisluonto tarvitsee jonkun tällaisen "paperinpalan", joka on todisteena parisuhteesta.

Itse en haluaisi hankkia lapsia miehen kanssa, joka ei uskaltaisi/viitsisi/välittäisi sitoutua kanssani tuolla kaikkein virallisimmalla mahdollisella tavalla. Erityisesti jos kyse on "avioliiton pelosta" eli siitä, että "kuitenkin erotaan sitten ku naimisiin ollaan menty" niin on naurettavaa hankkia lapset suhteeseen, jonka ajattelee hajoavan noin pienestä asiasta. Minulle avioituminen on osoitus siitä, että suhteemme on vakaalla pohjalla ja me KAKSI haluamme sitoutua ja vaikka kuinka olisi valmis lasten hankintaan, niin olisi fiksua olla varma myös omasta suhteesta. Haluan, että mies sitoutuu ensin minuun ja vasta sitten sitoudumme yhdessä lapsiin.

Monet sanovat, että lapsi on heille se ylin sitoutuminen, mutta minusta asia ei ole näin. Olen kuullut jonkun sanoneen, että "olen kyllä hyvä isä, mutta parisuhde ei nyt toimi" ja toinen lapsi oli muutaman kuukauden ikäinen. Se parisuhde laitetaan ensisijaisesti toimimaan, sillä se on mielestäni lapsille tärkeintä!

En ole varma sainko nyt mitään ajatustani tähän selville, mutta kunhan halusin yrittää selventää järkiperusteita omalle ja monen muunkin valinnalle. Pitkältihän tässä on kyse avioliitto käsityksestä eli kuinka tärkenänä sitä pitää. No, minä pidän sitä hyvin tärkeänä asiana ja jollekin toiselle se ei muuta mitään. En halua tuomita ketään, enkä eritoten tuomitse kenenkään lapsen elämää, joka ei ole minun mielipiteeni "mukaisesti" syntynyt! Yritin vain selventää, mikä mielestäni olisi ideaali tilanne lapselle. Eli rakastava avioliitto, jonka eteen tehdään töitä.

Link to comment
Share on other sites

Huh, huh! Kyllä on vaikeaa keskustella mielipiteistä... No minä ainakin hankin lapset vasta avioliiton jälkeen! Hehee.  ;D Olipas surkku vitsi.

Tuppaan tähän nyt vielä oman mielipiteeni. Sen kummemmin uskonnollisia taustojani selvittelemättä pidän järkevänä hankkia lapset vasta avioliitossa. Tämä siksi, että mielestäni avIoliitto on se "ylin" sitoutumisen muoto, eikä se ole pelkkä paperinpala. Se ei ole korvaan kuiskutettu lupaus ikuisesta rakkaudesta, vaan päätös siitä, että TAHTOO sitoutua puolisoonsa yhteiskunnan edessä ja tehdä työtä suhteen eteen. Ainakin näin ideaalitapauksessa avioliitosta pitäisi ajatella, mutta näinhän ei tietenkään aina käy. Minä näkisin niin, että ihmisluonto tarvitsee jonkun tällaisen "paperinpalan", joka on todisteena parisuhteesta.

Itse en haluaisi hankkia lapsia miehen kanssa, joka ei uskaltaisi/viitsisi/välittäisi sitoutua kanssani tuolla kaikkein virallisimmalla mahdollisella tavalla. Erityisesti jos kyse on "avioliiton pelosta" eli siitä, että "kuitenkin erotaan sitten ku naimisiin ollaan menty" niin on naurettavaa hankkia lapset suhteeseen, jonka ajattelee hajoavan noin pienestä asiasta. Minulle avioituminen on osoitus siitä, että suhteemme on vakaalla pohjalla ja me KAKSI haluamme sitoutua ja vaikka kuinka olisi valmis lasten hankintaan, niin olisi fiksua olla varma myös omasta suhteesta. Haluan, että mies sitoutuu ensin minuun ja vasta sitten sitoudumme yhdessä lapsiin.

Monet sanovat, että lapsi on heille se ylin sitoutuminen, mutta minusta asia ei ole näin. Olen kuullut jonkun sanoneen, että "olen kyllä hyvä isä, mutta parisuhde ei nyt toimi" ja toinen lapsi oli muutaman kuukauden ikäinen. Se parisuhde laitetaan ensisijaisesti toimimaan, sillä se on mielestäni lapsille tärkeintä!

En ole varma sainko nyt mitään ajatustani tähän selville, mutta kunhan halusin yrittää selventää järkiperusteita omalle ja monen muunkin valinnalle. Pitkältihän tässä on kyse avioliitto käsityksestä eli kuinka tärkenänä sitä pitää. No, minä pidän sitä hyvin tärkeänä asiana ja jollekin toiselle se ei muuta mitään. En halua tuomita ketään, enkä eritoten tuomitse kenenkään lapsen elämää, joka ei ole minun mielipiteeni "mukaisesti" syntynyt! Yritin vain selventää, mikä mielestäni olisi ideaali tilanne lapselle. Eli rakastava avioliitto, jonka eteen tehdään töitä.

tässä on muutama juttu johon minun tietenkin on pakko kommentoida..:D eli siis kyllähän avoliitossa sitoudutaan yhdessä lapsiin(siinä missä avioliitossakin) jos niitä on ruvettu hankkimaan, lapsen saaminen on kuitenkin elinikäinen sitoumus toiseen henkilöön, siitä ei noin vain erota toisin, kun taas avioeroja syntyy vuosittain monia..

ja voihan avoliittokin olla rakastava, jonka eteen tehdään töitä..

meillä on mieheni kanssa vuoden ikäinen tytär, jo ennen kuin rupesimme yrittämään lastamme tiesimme että menemme naimisiin jossain vaiheessa, mutta se ei mielestämme ollut ensi sijainen tarve..

moni kauhisteli sitä kun emme ole naimisissa..mielestäni se on vanhanaikaista ja minä halusin näin päin...

on ihanaa että tyttäremme voi olla hääpäivänämme mukana tuossa ihanassa juhlassa ja hän tepastelee pienillä jaloillaan kirkon käytävää pitkin prinsessamekko päällään..

mutta jokaisellahan on omat vakaamuksensa ja mielipiteensä.. :)

Link to comment
Share on other sites

Miksi muuten moni ajattelee että jos hankkii lapsia mutta ei ole naimisissa niin se "johtuisi" siitä että ei halua sitoutua kumppaniin "enemmän" tai "pelkää" avioliittoa jne. Meille tuli ajankohtaiseksi ensin lapsen hankinta (saaminen) ja sitten avioliitto, emme me ajatelleet että meidän PITÄISI tehdä nämä asiat tietyssä järjestyksessä. Lapsi oli meille todella suuri sitoutumisen aste.

Toisaaltahan asian voisi kääntää myös niin, että "taitaa moni tehdä lapsia vasta avioliitossa koska eivät usko että heidän suhde kestäisi lasten saamista ilman avioliittoa". Yhtä loukkavaa minusta kuin se mitä jotkut ajattelee meistä jotka kehtaavatkin hankkia lapsia ilman papin aamenta. Hyvät ihmiset nyt eletään 2000- lukua. Se on helvetti ihan sama miten päin nämä asiat tekee. Avioliitto ei tee meistä parempia vanhempia!

Link to comment
Share on other sites

Miksi muuten moni ajattelee että jos hankkii lapsia mutta ei ole naimisissa niin se "johtuisi" siitä että ei halua sitoutua kumppaniin "enemmän" tai "pelkää" avioliittoa jne. Meille tuli ajankohtaiseksi ensin lapsen hankinta (saaminen) ja sitten avioliitto, emme me ajatelleet että meidän PITÄISI tehdä nämä asiat tietyssä järjestyksessä. Lapsi oli meille todella suuri sitoutumisen aste.

Toisaaltahan asian voisi kääntää myös niin, että "taitaa moni tehdä lapsia vasta avioliitossa koska eivät usko että heidän suhde kestäisi lasten saamista ilman avioliittoa". Yhtä loukkavaa minusta kuin se mitä jotkut ajattelee meistä jotka kehtaavatkin hankkia lapsia ilman papin aamenta. Hyvät ihmiset nyt eletään 2000- lukua. Se on helvetti ihan sama miten päin nämä asiat tekee. Avioliitto ei tee meistä parempia vanhempia!

Mie olen aika pitkälle samaa mieltä!  :) Uskon, että olen pojalleni yhtä hyvä äiti avo- ja avioliitossa. On väärin mennä sanomaan, että asiat pitää tehdä tietyssä järjestyksessä, koska ihmisillä on kuitenkin niiiiiin erilaisia elämäntilanteita ja vaiheita, jotka sanelevat nämä avo- ja avioliitot sekä lapset ja niiden järjestyksen.

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...

×
×
  • Create New...