Guest flower07

Ikäviä kommentteja

351 posts in this topic

Työnnän keltanokkana nenäni keskusteluun. En tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa näille teidän tapauksille.

Meidän häät (hui kauheeta kun kuulostaa lopulliselta  ;D) ovat hamassa tulevaisuudessa, ensi vuonna ehkä tai seuraavana. Sukulaiset tuntuvan odottavan jo sitä virallista leimaa meidän olemiselle, vaikka kolme vuotta ollaan yhdessä oltu. Kihloihin mentiin vuoden seurustelun jälkeen ja jännitin suvun reaktioita. Jälkikäteen kuulin, että toinen mummo oli jo kuukausia aiemmin kysynyt "eivätkö ne meinaa kihloihinkaan mennä, vaikka yhdessäkin asuvat". Toisaalta kihlaus on "pikkujuttu" verrattuna avioliittoon. Saa nähdä sitten kun suunnittelut pyörähtvät käyntiin... Voi olla hyvinkin monenkirjavaa kommenttia tulossa.

Meni vähän ot:ksi. Untuvikko innostui  ::)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tuleva anoppi on suhtautunut nihkeästi tuleviin häihimme. Niistä kun on hänelle kaiken näköistä vaivaa... Ihan pitää vaivautua paikalle ym. Mieheni mielestä asia ei ole näin paha, mutta minä luen anoppia paremmin rivien välistä  ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kylläpä ihmiset päästävät suustaan kaikenlaista typerää. Aika ahdistavia ja ärsyttäviä juttuja, kun voi niin hyvin eläytyä tunnelmiinne  :o

Itse jäin ihmettelemään työkaverini (miespuolisenpa tietenkin) baarissa laukomia kommentteja, kun hän kuuli minun olevan menossa naimisiin. Kaveri kysyi moneen kertaan, että "Oletko nyt aivan varma?" ja "Tiedätkö mitä kaikkea menetät?" sekä jotain tyyliin "Kyllä se parisuhde on aika iso ja raskas vastuu, haluatko todella sitä?".

Siis mitäh??? Tietääkseni tyyppi ei ole kauheasti seurustellut (mitä en ihmettele), joten millä kokemuksella hän puhuu parisuhteen 'raskaasta vastuusta'? Ilmeisesti kaveri oli sitä mieltä, että teen iiiison virheen, kun menen naimisiin mieheni kanssa, ja "menetän" siten mahdollisuuteni tähän mitä hurmaavimpaan baarien hidalgoon. Hohhoijaa ::) . Olisi sittenkin pitänyt huitaista käsilaukulla päähän...  >:(   Sen sijaan tyydyin vain kiukkuiseen saarnaan parisuhteemme todellisesta luonteesta ja sitoutumisen kauneudesta, josta tämä inhake ei tainnut kyllä vieläkään mitään tajuta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kateus on kyllä jännä asia, jolle ei tiedä itkeäkkö vaiko nauraa.

Eräs ystäväni ei ole ikinä onnistunut löytämään itselleen miesystävää, jonka kanssa olisi kulkenut pidempään kuin n. viikon (eli käytännössä hänellä ei ole koskaan seurustelusuhdetta). Lohdutusta hän ilmeisesti haki aina siitä, että minäkin olin sinkku, vaikka muut tuttavapiiristämme seurustelivatkin.  Kunnes sitten kolme ja puoli vuotta sitten minun elämässäni tapahtui muutos, enkä enää ollutkaan sinkku. Tämän seurauksena ystäväni katkaisi minuun välit vuodeksi.

Tapasimme tämän vuoden katkoksen jälkeen toisen ystäväni syntymäpäiväjuhlilla. Siellä ystäväni sanoi suureen ääneen puolisostani, jonka tapasi siis ekaa kertaa, että "ai, se onkin vaan tollanen tavallinen pikkupoika!" (eikö ole ihana kommentti).  Tämän jälkeen "ystävyys" sai taas jatkua.  Toki tähän ystävyyteen kuuluu, että joudun hieman peittelemään mm. sitä, että minusta on ihan mukava seurustella ja asua poikaystäväni kanssa. Samaten kihlauksestakin kertominen ihan rehellisesti pelotti, häistä en ole vielä edes uskaltanut mainita.

Hääkutsun lähettämistä tälle ystävällenikin jouduin miettimään muutamaan otteeseen, sillä pelkäsin aluksi että hän tulee vain juhliimme murjottamaan ja laukomaan mieltä ylentäviä kommentteja. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, ettei kateus anna hänen kuitenkaan juhliin osallistua. Voin siis rauhassa kutsua hänet, sillä ei hän paikalle ilmaannu.

Toki olen loukkaantunut ystäväni käytöksestä moneen kertaan ja välillä vannonut katkaisevani välit häneen kokonaan. Toisaalta moinen kateus, joka saa jo niin naurettavia piirteitä, saa minut säälimään ystävääni, jolla ei tosiaan miesrintamalla ja muussakaan elämässä niin kauhean hyvin mene.

Mutta siis, tarkoitukseni oli sanoa, että usein nämä ikävät kommentit todella juontavat juurensa kateudesta. Niille pitäisi aina osata vain hymähtää ja pohtia mielessään, että "ei sullakaan taas hyvin mene!". Ei se toki aina helppoa ole.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen saanut kaikenlaisia kommentteja kuulla. Tutummat ovat olleet iloisia, vähemmän tutummat eivät. Lähinnä jotain ihme kommenttia, kuten " pakko paikata virheitä vai "? Tarkoittivat siis että olenko raskaana >:( Vastasinkin tähän että olisin mielelläni raskaana, eikä raskaus ole mielestäni virhe! Tuntuu että toisten ihmisten on mahdotonta olla aidosti iloisia siitä että menemme naimisiin! No, en aio välittää siitä sen enempää, vähän aikaa kyllä tuntui pahalta..

Share this post


Link to post
Share on other sites
Sännätä? Viiden vuoden seurustelun jälkeen? ;D

Joo, tuo on mielenkiintoinen ilmiö....

Olimme yhteisen miespuolisen ystävämme kanssa iltaa viettämässä ja sulho kertoi, että olemme menossa ystävämme häihin, jonka myös tämä mieshenkilö tuntee. Hänen kommenttinsa kuului: "Naimisiin? Mikä ihmeen kiire niillä on?"

Ja kerrottakoon siis, että tämä naimisiin menossa ollut pari oli ollut yhdessä yli seitsemän vuotta....

No, tuon kommentin jälkeen katsoimme välittömästi sulhon kanssa toisiamme ja pidättelimme naurua. Mikä olisikaan reaktio, jos olisimme kertoneet myös menevämme naimisiin. Ja "vain" kolmen vuoden seurustelun jälkeen....  ;D

Näköjään naimisiin kuuluu siis mennä vasta päälle 30-vuotiaana ja ehdottomasti vasta lastenteon ja omakotitalon rakentamisen jälkeen... Olemme siis vanhanaikaisia.  ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eipä ole meille tullut kukaan suoraan sanomaan, mutta olen varma siitä, että selän takana kuhistaan, koska olemme häiden aikaan olleet (joidenkin mielestä) "vasta" 3vuotta yhdessä. Meille tämä on vaan "luonnollinen" siirtymä, oma, yhteinen talo on jo ja kihloissa oltu jo hyvän aikaa. Miksi ihmeessä kaikkea pitäisi lykätä ja siirtää aina vuodella eteenpäin, jos itsestä (molemmista!) siltä tuntuu, että se on menoa nyt?

Ja teille, jotka olette saaneet katkeria kommentteja; jättäkää ne omaan arvoonsa älkääkä antako pilata teidän iloanne ja suurta päiväänne!  :-X Uskon kyllä, että tuntuu pahalle ja kurjalle tuommonen, koska itselleni läheisten tuki ja ilo on todella tärkeä asia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

syyshäät 08, tosi kurja ystävä sinulla. Hän taitaa olla muuten tosi ihana ystävä, kun jaksat jatkaa ystävyyttä kertomistasi asioista huolimatta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Näköjään avioituminen on joillekin asia, jota ei kerta kaikkiaan voi koskaan tehdä "oikein". Me ollaan oltu yhdessä pian 15 vuotta ja joillekin se taas on ihmetyksen aihe. Eli miksi mennä naimisiin nyt, kun ei olla menty aikaisemminkaan. Esim anoppi ei ole onnitellut, eikä sivunnut aihetta mitenkään puheissaan. Kiertokautta kuulin, että oli eräälle sukulaiselle kritisoinut meidän naimisiinmenoa. Teet siis niin tai näin, aina joku vetää palkokasvin nenäänsä.

Kannattaa jättää muiden mielipiteet omaan arvoonsa ja luottaa omaan itseensä ja suhteeseensa ja tehdä juuri niin kuin MEISTÄ tuntuu oikealta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kihloihin mentiin kolmen vuoden seurustelun ja yhdessä asumisen jälkeen. Kihlajaisissa yksi sukulainen kommentoi: Ettehän vielä naimisiin ole menossa :o  No silloin ei vielä oltu päätetty vuotta. Nyt mennään kuuden vuoden seurustelun jälkeen naimisiin ja se on sopiva aika kyseisen sukulaisenkin mielestä ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites

No mä sain taas kuulla (tällä kertaa naispuoliselta) työkaverilta naimisiin menosta. Tällä rouvalla oma liitto rakoilee ja on pettänyt miestään vuosikaudet jo. Yhteisiä lapsia on 3. "ootko nyt ihan varma?" "olen" "kannattaa tosiaan harkita oikeen viimesen päälle.." "niin, no kyllä sitä harkittiin jo sillon, kun yhdessä talo ostettiin 3vuotta sitten"  ::)

meillä on tosiaan kuukaus häihin aikaa ja mitä enemmän ihmisten kanssa on tekemisissä, sitä enemmän usko avioliittoon rapaantuu. Ihan käsittämättömiä ihmisiä, mistä näitä löytyy?  :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ikäviä kommentteja tuskin voi koskaan välttää. Näissä asioissa on kuitenkin turha yrittää miellyttää kaikkia. Tai oikeastaan yhtään ketään. Riittää, että itse tietää mitä haluaa ja tekee niin. Onhan se siitä huolimatta aina kiva nähdä kun joku aidosti ilostuu uutisista.  :)

Meillä ennen kihloja oli takana lyhyt seurusteluaika, mutta ollaan tunnettu melkein kolme vuotta. Jotkut ihmettelee vauhtia, mutta eiköhän ne ikävät kommentit johdu aina siitä, että tällaisessa tilanteessa ystävät, sukulaiset ja muut kylänmiehet peilaavat omaa elämäänsä tulevan hääparin tilanteeseen ja laukovat ääneen omia peikkojaan. Parempi silloin sulkea korvat ja tuijotella sormusta! ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle ja sanottu että miks mennä naimisiin kun kaikki eroaa kumminki. Oman kaasoni puheista vähän tuli pahamieli kun sano että ootko varma ettei ole vaan hääjärjestely huumaa kun tuntuu hyvälle,ei halua latistaa mut niin hänelläkin oli ja nyt eron partaalla 6kk häistä..

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mulle ja sanottu että miks mennä naimisiin kun kaikki eroaa kumminki.  

Mulle sano mun paras kaveri just noin, kun kerroin meneväni ensi kesänä naimisiin- suoraan sanottuna mulle tuli tosi paha mieli- en myöskään ymmärrä miksei niitä "huonoja" mielipiteitä ei voi pitää vain omana tietonaan... :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Valitettava tosiasia on, että AINA tekee jonkun mielestä "väärin". Tekipä niin tai näin -tai oli kokonaan tekemättä. Ihmiset vaan ovat tällaisia. Joidenkin tyyli on, että aina on kaikessa jotain vikaa ja toiset saattavat ihan ajattelemattomuuttaan pullautella sammakoita suustaan. Olipa sanoja melkein kuka vaan, niin tietysti se loukkaa ja aiheuttaa pahaa mieltä. Haluaisin sanoa kaikille (enkä vähiten muistuttaa itseäni) että jätetään inhottavat ja loukkaavat kommentit omaan arvoonsa ja hyvillä mielin nautitaan omien juhlien suunnittelusta ja "suuren päivän" odotuksesta!  :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

*tämä ei ole suoraa kritiikkiä ketään yksittäistä palstalaista kohtaan, vaikka käytän sinä-muotoa*

Minä en oikein ymmärrä tuota kateusajattelua. Jos ihminen ei halua samoja asioita kuin sinä - ei se välttämättä tarkoita, että hän on kateellinen. Eikö sinua koskaan ärsytä, kun joku hössöttää asiasta, jonka sinä koet täysin turhaksi? Välillä kai jokainen meistä tulee kertoneeksi omia mielipiteitään - jotka kuulija saattaa kokea arvosteluksi omaa näkemystään vastaan. Minua itseäni hämmentää ihmisten suunnaton riemu ja onnittelut meidän hääsuunnitelmien johdosta.  ::) Eihän naimisiinmeno mitään muuta. Me menemme naimisiin turvataksemme toistemme talouden siltä varalta, että toiselle sattuu jotain. Tiedän, että ikäviä asioita voi tapahtua, saatamme erota joskus, siksi avioehto eron varalta on itsestäänselvyys. Toisaalta saatamme pysyä loppuikämme (oli se sitten  minkä pituinen hyvänsä) yhdessä.  Hääjuhlat järjestämme ihan vain siksi, että minusta on hauska järjestää juhlia ja mikätahansa tekosyy on hyvä tekosyy järjestää juhlat. Hääjuhliin ihmiset lähtevät kauempaakin - tavallaan pakotan kaukana asuvat ystävät kerrankin tulemaan tänne 'jumalan selän taakse' bilettämään kanssamme.  ;D

Tämä on vain minun mielipiteeni - enkä minäkään onneton todennäköisesti osaa ilmaista itseäni loukkaamatta kenenkään tuntemuksia... :-[

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ No ennen vanhaan ja nykyäänkin vielä joillekin (kuten minulle) naimisiinmeno muutti suhteessa KAIKEN (samaan asuntoon, samaan sänkyyn, yhteiselämä alkaa), joten vaikka nykyään moni elää jo kuin aviopari alttarille astellessaan niin totta kai ihmiset onnittelevat siitä. Ja kun kerran hääjuhlan järjestätte on aivan luonnollista että ihmiset osallistuvat siihen sekä tulemalla että onnittelemalla. Eivät he voi tietää että juuri teille tämä ei olekaan big deal.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ No, me tosiaan ollaan asuttu ja eletty yhdessä (="kuin aviopari"?) jo jokunen vuosi - joten meille se avioliitto todellakaan ei merkitse mitään muuta kuin jälkeenjäävän omistusoikeutta yhteiseen omaisuuteen mahdollisen kuolemantapauksen jälkeen (ja tämä kanta on ystävien tiedossa varsin hyvin). Kumpikaan meistä ei kuulu kirkkoon eikä usko korkeampiin voimiin, joten siltäkään kannalta avioliitto ei ole meille merkityksellinen. Ja valitettavasti asioita tulee peilattua oman elämänsä näkövinkkelistä. Minä itse kun olen käytännön elämässä huomannut, ettei mikään laki vaadi avioliittoa ennenkuin voi/saa/pystyy/kykenee asumaan ja elämään yhdessä sekä jakamaan vuoteen. ;) Toki muut ihmiset saavat tehdä kuten itse parhaaksi katsovat. Juuri sitä yritin tuossa saada sanottua (olen huono ilmaisemaan itseäni), että varmaan jokainen sortuu joissain asioissa ihmettelemään toisten tekemisiä. Kuten minä nyt esimerkiksi ihmettelen suhtautumista meidän häihin.   ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kun alunperin tänne foorumille rekisteröidyin, en tod. olettanut, että tähänkin ketjuun vielä kirjottaisin  :-/

Nyt tilanne on todellakin muuttunut ja suoraan sanottuna v****taa ankarasti!  >:(

Eli siis, tilanne on tämä:

Olemme olleet yhdessä kaksi vuotta, kihloissa kohta vuoden. Yhdessä asuttu 1½ vuotta. Molemmat seurusteltu aikaisemminkin pitkään. Mieheni oli exänsä kanssa 4 vuotta, joista jonkin aikaa kihloissa. Itse olin avoliitossa exäni kanssa

reilu 3v. Emme ole siis ns. eilisen teeren poikia.

Naimisiin olemme menossa ensi vuoden syyskuussa. Juhlapaikka varattu yms. Oma sukuni on todella innoissaan, koska

kukaan ei olettanut minun ikinä menevän naimisiin. Olin aina sitä niin ehdottomasti vastaan, mutta kun tapaisin nykyisen

mieheni, möläytin välittömästi äidilleni, että tuon miehen kanssa menen vielä naimisiin  ;D

Kihlajaisjuhlat vietettiin tammikuussa ja ilmoitimme tuolloin, että menemme parin vuoden sisällä naimisiin. Oma sukuni

on tarjoutunut innoissaan auttamaan järjestelyissä, jopa rahallisesti, jota en tod. pyytänyt saatika sitten odottanut!  :o

Mieheni suku on ollut ihan hiljaa, asiasta ei mitään puhetta. Nyt sitten kun mieheni ilmoitti ystävällisesti vanhemmilleen, että

toiveena olisi häissä, että vieraat tulisivat juhlavaatteissa niin johan alkoivat avautumaan!  :o Mieheni äiti totesi, että onko

tämä joku minun keksimä juttu mihin olen hänen poikansa pakottanut. Kerrottakoon sen verran, että minun sukuni, niin kuin ihmiset yleensä, tajuavat tulla juhlavaatteissa häihin, mutta sulhasen vanhemmat voisivat hyvin pamahtaa paikalle verkkareissa. Tämän lisäksi mieheni äiti alkoi vaatimaan, että hän haluaa häistämme rennon juhlan. Just joo, kun he eivät osallistu edes millään tavalla niin sulkisivat suunsa!  >:(

Eikä tässä vielä kaikki, nyt vkonloppuna mieheni kävi sitten kotonaan (asuvat kaukana) ja siellä oli nyt sitten vanhemmat ilmoittaneet, että heitä ei kiinnosta meidän häämme yhtään. On heidän mielestään todella huono idea, että menemme naimisiin. Juhlavaatetusta mieheni äiti sanoi HARKITSEVANSA ja totesi "no katotaan nyt millaisen jätesäkin vedän päälleni".

Olen kuulemma huono puoliso miehelleni, kun määräilen ja meidän olisi pitänyt olla 7v yhdessä ennen häitä. Sitten oli kerrottu miehelleni tilastoja avioeroista yms. Ja lapsia kuulemma oletetaan sitten tulevan heti kun olemme naimisissa.  ::)

Anteeksi nyt vaan, mutta mieheni aloittaa juuri lääketieteen opiskelut ja minun olisi tarkoitus lukea esimiehen at. Enkä edes pidä lapsista.  ::)

Tulipas tästä viestistä pitkä, noh...oli vaan pakko purkaa!  ;D

Lisätäänpä vielä sen verran, että meillä ei ole mikään kiire mennä naimisiin. Molemmista se vain tuntuu luonnolliselta ja oletin mieheni sukulaistenkin sen tajuavan, kun kihloihinkin mentiin.  ::)

Minusta on inhottavaa, että toiset ihmiset alkavat luettelemaan milloin sopiva hetki mennä naimisiin, varsinkin kun mieheni vanhemmat ovat yhdessä vain sen takia, etteivät kehtaa erota. Tilanne on kuulemma aina ollut se, jo silloin kun mieheni oli lapsi. Ja tämän on siis sanonut mieheni. Omat vanhempani erosivat 16 avioliittovuoden jälkeen, mutta en silti tod. tuijottele mitään tilastoja. Jos ero tulee, niin tulee. Ei kaikkea voi suunnitella ja laskelmoida etukäteen!  ::)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Tuossa lienee taas se tilanne, ettei osata ajatella asioita muuten kuin omalta kantilta. Koska heillä on onneton avioliitto = avioliitot ovat aina onnettomia - eikä kukaan tietenkään omille lapsilleen epäonnea toivo. Ja ärsyttäähän se jos joku ei näe päivänselvää asiaa ja väen vängällä tahtoo elämänsä pilata (ts antaa naisen pilata oman elämänsä). ;) Valitettavaa käytöstä, mutta koita antaa heidän mököttää keskenään. Iloitse omasta onnestasi - sinähän sen paremmin tiedät kuin muut.  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuulin jälkeenpäin, että eräs sukulainen oli kihlajaisissamme sanonut "tuo pari ei kauan yhdessä pysy", (menimme siis kihloihin puolen vuoden seurustelun jälkeen) saas nähdä mitä tämä ihminen sanoo, kun kuulee, että ollaan menossa naimisiin.

Muutamalta sukulaiselta on jo tähän mennessä tullut "toiveita" häidemme suhteen. Häiden jatkopaikan ja päivän saisi ainakin ilmeisesti muuttaa, jos joku muu kuin me päättäisi asiasta  ::)

Paras jättää ihan omaan arvoonsa tuollaiset, me teemme, niinkuin meistä parhaalta tuntuu ja nyt tuntuu siltä että aviopariksi ruvetaan  ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites

tulipa sitten kerrottua naima-aikeista kaverille..Me pidetään pienen budjetin häät (jos nyt sellaisia on edes..) ja ollaan tämänhetkisten suunnitelmien mukaan tarjoomassa "vain"  keittoruoka, kakkukahvit + iltapala +juomat. ei siis ole varaa tarjota mitään kymmenen sortin gourmet- ravintolaillallista..Kylläpä tuli taivastelua ja nenännyrpistystä tarjoilusta, mikään ei ollut kaverin makuun..vieraslistaankin piti puuttua, vaikka eiköhän itse tiedetä, et ketä halutaan häitämme viettämään. Ehdottomasti olis pitänyt kutsua sellaisia tyyppejä (myöskin hänen kamujaan), joiden kanssa ei olla oltu vuosikausiin missään tekemisissä..oikeesti tuli mieleen, et jos tyypillä on tällainen asenne nyt, niin kannattaako sitä sit edes pyytää tulemaan, jos mikään ei ole kohdallaan.. NYPPII!!! >:(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niitä tuntuu olevan kaikilla. Täällä ilmoittautuu myös yksi hyvin pahojen kommenttien uhriksi joutunut morsian. Huokaus...  :'(

Joskus vain mietityttää, miksi näiden ikävien ihmisten pitää niitä "ihania" letkautuksia viljellä. Ikinä ei tule ajatelleeksi sitä, että tällä naimisiinmenevällä ihmisellä on oikeasti erilainen suhde kuin tällä kateellisella ihmisellä. Tämän ihmisen mielestä morsian/sulhanen ei voi olla onnellinen, saati oikeasti haluta naimisiin.

Sulhaseni isoäiti on eräs sellainen piikki lihassani. Hän on joskus oikein ihanalla päällä. Kiva kiva, mukavalta kuulostaa. Sitten pahoina päivinä hän sanoo heti, että ei mitään häitä tarvitse pitää. Häät ovat ihan turhia. Menette vain naimisiin maistraatissa ja se siitä. Mitään juhlia ei tarvitse teidän pidellä eikä kannatakaan. Helpompi erota sitten, kun ei ole lakisotkuja selviteltävänä. Kivaa, eikö? Pelottaa kutsua hänet häihin, koska hän voi nakella siellä sitten mitä tahansa kommentteja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Eiköhän niitä lakisotkuja voi tulla, vaikka vain "karkaisi" maistraatissa kahdestaan vihille? ;D Ei tuollaisille kommenteille kannata edes korviaan lotkauttaa, vanhat katkeroituneet tai dementoituvat ihmiset nyt päästävät jos jonkinmoisia sammakoita...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Minusta on inhottavaa, että toiset ihmiset alkavat luettelemaan milloin sopiva hetki mennä naimisiin, varsinkin kun mieheni vanhemmat ovat yhdessä vain sen takia, etteivät kehtaa erota.

Luulen tietäväni, mitä tarkoitat  >:( Me emme ole vielä menneet kihloihin, joten ei kellekään ole tullut mieleen kommentoida mahdollista tulevaa naimisiinmenoakaan. Sen sijaan kun viime talvena muutin mieheni luo ~ 10 kk seurusteltuamme, niin johan muuttui muutama lähipiirin ihminen mielipideautomaatiksi. Silloin tuli muutamalle ihmiselle ilmeisen pakottava tarve luetella, kuinka kauan oli itse ollut suhteessa eikä vielä ole muuttanut/voisi muuttaa yhteen. Eihän se välttämättä ole mitään loukkaavaksi tarkoitettua, mutta kyllä minä tiedän, kuinka kauan ovat yhdessä olleet ja sen hetkiset asumisjärjestelyt tiesin vielä paremmin. Miksi niitä pitää alkaa ladella toiselle siinä vaiheessa ja siihen sävyyn? Ei siinä mitään, jos sen kaltainen keskustelu käytäisiin ihan hyvässä hengessä ja molemminpuolisesti, mutta tuli sellainen olo, että jos/kun joskus kihlautumisesta ja avioliittoaikeista ilmoittaa, niin odotettavissa on samanlainen ilmoitusluontoinen puheenvuoro koskien sitä, miten "mepä ollaan oltu jo x vuotta yhdessä eikä olla kihloissa niin miten te nyt tuolla tavalla"... Ehkä se sitten on niin kuin joku jo aiemmin sanoi, että tällaiset tilanteet saa ihmiset punnitsemaan omia suhteitaan aika spontaanisti eivätkä kaikki ehkä vain tule ajatelleeksi, että iloiset asiat suhteeseen liittyen kerrottuaan joku odottaa ehkä onnitteluja, ennemmin kuin parisuhteen tilan tarkastelua ja toisten suhteen varsin suorasanaista kommentointia  ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now