Jump to content
Naimisiin.info

Kaduttaako miehen nimen ottaminen?


Ei

Recommended Posts

  • Replies 128
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Mulla toi tyytyväisyys uuteen nimeen on vaihdellut tän reilun kahden kuukauden avioliiton aikana välillä "Ei kaduta yhtään, olen tyytyväinen" - "Kaduttaa, mutten kehtaa vaihtaa". Tänään olotila on toi jälkimmäinen ja vastasin sen.

Nimenvaihto oli mulle alunperin todella vaikea päätös. Halusin kuitenkin yhteisen sukunimen ja otin sitten mieheni nimen. Toistaiseksi olen ollut tosi tyytyväinen, vaikka uusi nimi onkin vähän hankala. Mutta eilen iski hirvittävä epäluulo uutta nimeä kohtaan. Olen nimittäin laittanut parin kuukauden aikana joitakin (mielestäni) todella hyviä työhakemuksia paikkoihin, joihin sopisin todella hyvin, mutta yhtään vastausta hakemuksiini ei ole tullut! Vähän hiipii mieleen epäilys, että johtuuko siitä, että nimeni kuulostaa nyt ihan venäläiseltä ja tää suomalaisten suhtautuminen venäläisiinhän on nyt "tutkitustikin" aika kielteinen. Hakemuksistani ei käy ilmi, että menin juuri naimisiin, joten äitiyslomapelosta ei pitäisi olla kyse.

Edit: Mulle on soittanut tänään kaksi työnantajaa, joten ehkä mä vähän hätäilin ton nimiahdistukseni kanssa... Taisin sortua juuri siihen, mitä inhoan eli kun jonkin vähemmistön edustaja tulkitsee kaiken häneen kohdistuvan kohtelun johtuvan rasismista/ennakkoluuloista... Eli nyt ei taas enää kaduta tuo nimenvaihto.  

Link to comment
Share on other sites

Tuossa ei ollut hyvää vaihtoehtoa mun kysymykseen: kaduttaako, ettet ottanut?

Mies kun tuota on jo ehtinyt minulta kysymään, ja ottamaan selvää nimenmuutoksen menettelytavoistakin

On se saanut mut ajattelemaan - edelleenkään en haluaisi vaihtaa nimeäni, mutta olisiko perheen yhteinen nimi ollut hänelle tärkeämpi, kuin mitä antoi ymmärtää kuullessaan aikoinaan minun varmaksi muodostuneen mielipiteeni asiasta..? Etten vain tullut olleeksi jotenkin jyrkkis silloin tahtomattani

Link to comment
Share on other sites

Miehen nimen ottaminen sinänsä ei kaduta, koska haluan, että perheellä on yhteinen nimi. En kuitenkaan aina jaksa olla asiasta hirveän innoissani, koska minulla on ilmeisesti vielä jonkinlainen identiteettikriisi tämän nimiasian suhteen. Uskon kuitenkin, että pikkuhiljaa opin kyllä tuntemaan tämän uuden nimen omakseni.

Link to comment
Share on other sites

Kyllä mie vähän surutyötä teen edelleen tuon sukunimen kanssa.

Otin miehen sukunimen pitkän harkinnan jälkeen, koska halusin olla nimeä myöten samaa perhettä. Lisäksi mun mielestä on nastaa, että meidät tiedetään heti aviopariksi, kun sanotaan nimemme.

Tämä uusi sukunimi tuntuu kuitenkin aika tylsältä. Se on -nen-loppuinen ja aika ankean kuuloinen. Kuulostin paljon räväkämmältä vanhan sukunimen kanssa.

Mutta tässä sitä nyt ollaan, vaihtamaan en enää rupea. Totun varmasti ajan myötä.

Link to comment
Share on other sites

V**uttaa vaan se kaikki rahanmeno mikä meni nimenvaihtamiseen.

Aivan, kaikesta siitä vaivasta puhumattakaan. Mutta ei kaduta, olen täysin tyytyväinen uuteen nimeeni. Mulla oli TOSI harvinainen sukunimi, joten tavallaan se olisi ollut kiva pitää, mutta oon kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että kun naimisiin menen, otan mieheni nimen. Ja ihan kiva nimi kyllä on sekin  

Link to comment
Share on other sites

Olen yllättynyt miten koville se on monella ottanut. Siis nimenvaihto. Mitenköhän se meikäläisellä, kun yli 30 vuotta on jo ollút sama nimi?

Kävin testaamassa Väestörekisterin sukunimikonetta ja totesin, että mun sukunimikaimoja on kymmeniä tuhansia ja miehen alle 10 (jotka tunnen kaikki). Muutenkin miehellä on paljon kivempi nimi. Mä aion vaihtaa.

Saa nähdä valitanko jälkikäteen...

Link to comment
Share on other sites

Ei nyt sinänsä kaduta, mutta en riemustakaan hypi. Kyllä se tuo kivaa yhteenkuuluvuuden tunnetta kun on sama nimi, mutta pientä identiteettikriisiä pukkaa.

Sama täällä. Mulla ei oo ikinä ollut kaimaa (siis etu- ja sukunimi sama) ja nyt huomasin esim. lääkärissä, että mun nimisiä (siis tällä uudella nimellä) tuli pitkä lista :( Mun oma sukunimi on vaan meidän suvulla ja miehellä on ihan tavallinen suomalainen nimi, joten vähän tuntuu oudolta. Mutta kaikkeen tottuu - vai mitä ???

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Sekä että.. Otin kaksoisnimen koska en halunnut kokonaan eroon omasta joka on aika harvinainen ja osa identiteettiäni. Halusin kuitenkin myös yhteenkuuluvuuden tunnen... joten nyt olen saanut sen jatkoksi tavallisen -nen sukunimen jolla on helpompi tilata asioita jne, joten välillä käytän vaan sitä. Passissa sen sijaan ja muutamissa muissakin paikoissa on vain vanha nimeni. Se mikä harmittaa on että viralliseni sukunimeni on nyt toodella pitkä, mikä välillä ärsyttää...  

Link to comment
Share on other sites

Ei kaduta. Entinen nimi oli harvinainen ja kaksiosainen, uusi on paljon helpompi eikä sitä tarvitse aina olla tavaamassa. Kun etunimikin on erikoinen (ei löydy kalenterista) on mukavaa, että edes toinen nimi on suhteellisen tavallinen. Lisäksi minusta oli kiva saada yksiosainen nimi kaksiosaisen tilalle. Ja tietysti on mukavaa kun molemmilla on yhteinen nimi.

Link to comment
Share on other sites

  • 6 months later...
  • 2 weeks later...

Ei todellakaan kaduta.

Noh, kaksoisnimi olisi tietty voinut olla kiva, mutta luovuin ajatuksesta jo kauan ennen vihkimistä, kun haluttiin molemmilla olevan häiden jälkeen sama sukunimi.

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...

×
×
  • Create New...