Ewy

Kosinnan odottelu vol. III

730 posts in this topic

Onko muilla havaittavissa tämmöistä jännää ilmiötä, että on samalla ihanaa sekä ärsyttävää jos mies kutsuu vaimoksi? :D Mun mies välillä kutsuu mua vaimoksi, toisaalta oon ihan että "aaaws! se ajattelee mua vaimona" mutta toisaalta "prkl! tekis jotain asian eteen eikä tolleen vihjailis" :D Yks päivä se läpällä heitti jotain että "ei vaimo ollutkaan tehnyt ruokaa" tms, mä siihen sitten vastasin että "ei sulla ole vaimoa, vaikee sellasen tehdä ruokaa jota ei ole olemassa" :D Vaikka samalla salaa mielissään kutsumanimestä joka toivottavasti jonain päivänä on korrekti :tender:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä uusi odottaja ilmoittautuu seuraan. :) Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä reilu kolme vuotta, tulevaisuudestamme (myös häistä) olemme jutelleet ja tunnumme olevan kaikesta aika samoilla linjoilla. Miehelleni nämä tulevaisuuden suunnitelmat tuntuvat kuitenkin olevan vielä "jossain kaukana tulevaisuudessa", mutta itseni olen viime aikoina saanut luvattoman usein kiinni häidemme suunnittelusta ja haaveilusta. Jonkin aikaa olen näitä sivuja (salaa) lueskellut ja nyt on ehkä aika myöntää, että kuulun tänne odottelijoiden seuraan. Tosin tiedän, että minulla on vielä pitkä odottelu edessä, sillä en haluaisi miestäni mitenkään kihloihin painostaa.

 

Tauriel, minulla ihan samat fiilikset tuosta vaimo sanasta! :D Toisaalta se tuntuu niin ihanalta, kun mies kutsuu minua vaimoksi, mutta sitten välillä ehtii tulla jo se masis etten vaimo ole oikeasti vielä vuosikausiin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla alkaa olee fiilis että joulun tienoilla saattaisi tapahtua... Mutta toisaalta se sama fiilis on ollut köh, pari kertaa aiemminkin tuloksetta. Mies kyseli että valmistunko joulukuussa kuten olin ajatellut, tästä vedin johtopäätöksen että valmistuminen = kosinta. Nyt vaan äkkiä viimeiset esseet kasaan niin nähdään jatkuuko odottelu vai pääseekö jo muihin ketjuihin :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Inhottava osa meillä naisilla. Kun lukee tätä palstaa, niin selkeesti paistaa se läpi että miten riippuvaisia me ollaan vanhanaikaisista normeista. Mies on se joka päättää ja tekee sen ratkasevan liikkeen. Epäreiluahan tää o :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä nainen voi ihan yhtä hyvin kosia :D Mutta mä en halua viedä itseltäni sitä yhtä romanttisinta tekoa, mitä voin mieheltä saada :tender:Varsinkin kun toi ei mikään yltiöromanttinen tapaus ole että vastaavaa rakkaudenosoitusta ei luultavasti ole ihan heti tiedossa ;) Kai siinä taustalla haluaa olla "perinteinen" ja miehen tavoiteltavana, vaikka toisinpäinhän tää näyttäis menevän oikeesti :ph34r:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen samaa mieltä siitä, että myös nainen voi kosia (oma äitinikin on itse kosinut). :) Tiedän myös, että olisin saanut myöntävän vastauksen, jos olisin karkauspäivänä kosinut, mutta samalla se olisi ollut miehelleni suuri pettymys, sillä hänelle se tuntuu olevan hyvin tärkeää, että juuri mies kosii. Ja vaikka olisin saanut myöntävän vastauksen, en olisi voinut olla varma, että mieheni on oikeasti valmis avioliittoon. Sitten, kun hän kosii, voin olla varma siitä eikä minun tarvitse ilon keskellä pohtia myös sitä, että onko hän oikeasti valmis vai tekeekö sen vain, jotta minä olen onnellinen. Se on myös syy, jonka takia yritän olla kotona ihan hissuksiin asiasta, etten vain painota häntä tekemään liian aikaisin jotain mihin ei ole valmis. Meilläkään ei arjessa mitää yltiöromantiikkaa näy, joten haluan myös kokea sen romattisen hetken, kun mieheni joskus kosii. :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites
On 2015-03-09 at 19.53, Amoureuse said:

Heissan kaikille,

Ajattelinpa minäkin viimeinkin kommentoida tähän ketjuun kun aina olen tätä salaa lueskellut anonyyminä... Hyvin samanlaisia tuntemuksia löytyy minultakin kuin teiltä muiltakin. Yhdessä ollaan oltu kahdeksan vuotta, joista muutama ollaan asuttu yhdessä. Ikää on päälle parikymmentä vuotta ja minä alan olla lopenkyllästynyt odottamaan. Suhteessamme ei ole mitään muuta vikaa kuin tämä etenemisenpuute. Rakastan häntä ja hän minua. Emme voi kuvitellekaan elämää ilman toisiamme.  :) Siispä en ymmärrä miksei tässä jo samantien voisi kihloja marssia ostamaan. Alan jo katkeroitua tästä ja asiasta on puhuttu miehen kanssa useaan otteeseen. Hän on muutenkin luonteeltaan kauhea jahkailija, mutta muilla elämänosa-alueilla se haittaa niinkään. Eletään kuin aviopari konsanaan, vaikkei sitä vielä ollakaan. Oman ahdistuneisuuteni lisäksi muiltakin ihmisiltä ympärillä alkaa kuulua jo sellaista painostusta, että sukulaisiakin haluaa jo vältellä ettei taas tarvitsisi voivotella kun ei kihloja vieläkään näy. Turhauttaa niin ettei sanotuksi saa... :( 

Yhdyn tunteeseesi! Täällä ihan vastaava tilanne ja mua turhauttaa ihan älyttömästi :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tervetuloa Cabella ja ihan samaa mieltä kanssasi: toki nainenkin voi kosia, mutta haluan että mies tekee sen a) perinteitä kunnoittaen, b ) jotta tiedän, että hän tekee sen omasta tahdosta eikä minua miellyttääkseen! :) tiedän jankanneeni niin paljon kihloista (tai niiden puutteesta) että mies tuskin moneen vuoteen voi kosia ihan vapaasti niin ettenkö epäile, että hän yrittää miellyttää minua. On tämä naisena olo hankalaa kun haluaa tulla yllätetyksi..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Naisena olo on kyllä kieltämättä hankalaa, kun haluaa tulla yllätetyksi! :D Yksi parhaista ystävistäni on menossa ensi kesänä naimisiin eli hääaiheelta ei voi välttyä. Vaikka ystäväni häät myös mahdollistavat "luvallisen häistä puhumisen" kotona niin silti vähän nyt jo jännittää, että kuinka häähuuruissa olen kotona ja onnistunko puhumaan häistä niin, etten joka välissä vihjaile, että milloin olisi meidän vuoro. :blush:  Siihen toivottavasti tämä sivusto vähän auttaa. :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua ei tarvii mitenkään erityisemmin yllättää, tai no yllättyisin kyllä jokatapauksessa jos kosinta nyt tulis kun alkaa usko loppua :D Toi on kyllä paha kun on muiden häitä, ei niistä osaa puhua niin etteikö omia häitä ottais puheeksi samalla.. Aloin vähän kyynelehtimään viime kesänä kavereiden häissä ku haluisin niin kovasti että omat olis jo tiedossa! Oli niin vaikee pysyä kasassa ja katso kun toiset sanoo toisilleen tahdon, se oli niin kaunista. Enkä saanut sitä kimppua taaskaan kiinni :girl_cray2: Kukaan mun läheisistä ystävistä/serkuista tms ei oo vielä naimisissa, odotan innolla ja samalla kauhulla miten rikki oon niistä, en varmaan vaan kestä kun on samalla niin ihanaa ja hajottavaa :girl_cray3:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jenni Vartiaista lainaten: "Häissä itken aina, enkä ilosta ainoastaan. Kauan luulin ettei vuoroani kuuluisi milloinkaan" :(:girl_cray:

Share this post


Link to post
Share on other sites

En minäkään halua yllätetyksi millään suurilla eleillä ja näyttävällä kosinnalla. Haluaisin vain, että kosinta olisi sillä tavalla yllätys, ettemme olisi sopineet siitä yhdessä tai käyneet valitsemassa sormukset ja sitten vaan odottelisin sitä "yllätystä" milloin mies sitten kaivaisi sen sormuksen taskustaan ja kosisi. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

En myöskään tykkää jos kutsuu vaimoksi.

Se mitä en todellakaan voi sietää on emäntä-nimitys, ainoa milloin voi noin naiselle sanoa on se jos on todella maatalon emäntänä. Koen ihan haukkumasanaksi. Ei ole ihan kerran tai pari kun joku on erehtynyt sanomaan mua "J:n emäntä" ja sitten on kyllä ollut ihan helvetti irti :rolleyes:
 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Apua, mun täytyy viimein paljastaa itseni! :lol: Oon yrittänyt olla menemättä asioiden edelle… Kauhean jännittävää oikeasti kirjoittaa tänne.

Me ollaan oltu yhdessä yli 2 vuotta, ja yhdessä asuttukin käytännössä se kaksi vuotta ja virallisestikin 1,5v. Naimisiinmenosta on pitkään puhuttu "kun" eikä "jos", myös vakavasti. Ongelma on se, että se tuli ensimmäisiä kertoja puheeksi jo niin aikaisin, että sukulaiset ja kaverit olisivat järkyttyneet kiirehtimisestä, ja päätettiin odottaa, että kihloista voisi täysillä iloita eikä jouduta perustelemaan kaikille, että ihan varmoja ollaan. Kaksi vuotta on kuitenkin jo ihan hyvä koeaika? Ollaan molemmat yli parinkympin puolivälin, opiskelu tosin vielä kesken, mikä voi viivästää. En odota mitään juuri nyt, voisi se tapahtua, mutta ei vielä harmita vaikka menisi yli vuosi.

Mäkään en haaveile suuresta kosinnasta. Ei se hollywoodyllätys voi olla, kun ei se enää yllätyksenä tule (eikä mun mielestä nykyaikana olis edes hyväksi jos näin isosta asiasta ei puhuta ensin yhdessä, vaan tulee täysin toisen aloitteesta). Olisi silti suloista saada se muisto, että elämäni mies kysyisi sen kysymyksen ja olisi selvä alku kihlaukselle, eikä pelkkä lipuminen kohti korukauppaa. 

Hahahah, mäkään en osaa päättää onko ihanaa vai todella ärsyttävää tulla kutsutuksi vaimoksi tai rouvaksi! No onhan se ihanaa, mutta samalla ärsyttävää kun ei oikeasti ole. Emännäksi ei onneksi ole kukaan yrittänyt kutsua, se on mustakin aika kamala! Maatalon lisäksi mielestäni on hyväksyttävää puhua "illan emännästä ja isännästä" jos on vieraita, mutta parisuhdestatuksena en tykkäisi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hahhah joo mustakin emäntä on ihan kamala! En hyväksy semmoista, en tosiaan ole mikään maatilan emäntä :D 

Ajatukset samat kuin Seljanmarjalla; mekin ollaan kihlautumisesta jo sovittu keskenämme, mutta "Olisi silti suloista saada se muisto, että elämäni mies kysyisi sen kysymyksen.." :flirt: Virallista kosintaa odottelen enkä koe että olisimme kihloissa, vaikka periaatteessa sen voisi niinkin ajatella kun asiasta on kerta jo sovittu. Olisi kyllä kiva jo päästä tästä tyttöystävän tittelistä :girl_to_take_umbrage2: Olen tässä taas viime päivät sormuksia katsellut ja löysin täydellisen vihkin, nyt kun on sitten yhdistelmä valmiina katottuna niin pitihän sitä heti sitten miehellekin esitellä :girl_witch: miks en vaan voi pysyä hiljaa, tämmönen vouhotus ei varmana edesauta asiaa yhtään!  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja hei Seljanmarja, muistan myös että mekin puhuttiin joskus jo puolen vuoden seurustelun tienoilla (ollaan myös oltu kaksi vuotta yhdessä, vuosipäivä on itseasiassa tällä viikolla) kihlautumisesta ja mieheni kans sanoi että muut saattaisivat vähän ihmetellä kiirehtimistä jos nyt jo kihlauduttais. Mut eiks tää kaks vuotta alkais jo riittään.. Ei kauheen hyvältä vaikuta, olivat kuulemma jsut töissä puhuneet kavereiden kanssa etteivät tajua mikä kiire ihmisillä on naimisiin <_<

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tauriel, kuulostaa niin tutulta! :lol: Onnellista vuosipäiväviikkoa :wub:

Mä en ole vielä kovin suoraan vihjaillut, että mun puolesta se "sitten tulevaisuudessa" voisi jo kohta olla ajankohtaista. Ehkä pitäisi pikkuhiljaa.. :rolleyes: Tollanen hienovarainen vihjailu voisi parhaimmillaan jopa toimia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkin oli vuosipäivä, juhlittiin sitä vasta. Hetki oli ihan täydellinen, oltiin kahdestaan luonnossa katselemassa tähtiä. Haaveilin, että mies olisi kosinut, koska paikka on muutenkin meille tärkeä. Noh ei kosinut ja pettymys on valtava... Koko tilanne on samalla todella ihana, mutta myös tosi rasittava. ollaan puhuttu että ensi kesänä naimisiin, mutta kuitenkaan sitä lopullista varmistusta ei täälläkään kuulu. Kohta todennäklisesti varataan reissun lennot, josta siis ollaan puhuttu meidän häämatkana. Saa nähä millä nimellä lennot varaan jos mies ei vieläkään polvistu...

Ärsyttää ihan todella tää tilanne, olo kuin löyhässä hirressä. En pysty suunnittelemaan yhtään mitään "julkisesti", vain salaa. Ei oo kiva jos lopullinen kosinta tulee tyyliin vasta pari kk ennen häitä ja koko odotteluaika menee osittain ärsyyntyneissä fiiliksissä :S 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos Seljanmarja :wub: Vuosipäivä meni oikein mukavasti, kosintaa ei tullut, mutta en sitä odottanutkaan.. Olen aika varma siitä ensi kesästä :D Etkai tarkoita, että minun toimintani olisi jotenkin hienovaraista? :D Sitä se ei tosiaan ole ollut aikoihin hahah! Meillä mies saa kuunnella suoraa puhetta :rolleyes:

Juumi, voi höh! Miten se nyt ei noin täydellisenä hetkenä tajunnut kosia :feminist_en:

Hääfriikki <3 likes this

Share this post


Link to post
Share on other sites
13 tuntia sitten, emmapyltsi said:

En enää oikeastaan kuulu tähän keskusteluun, mutta voin kyllä niin samaistua teihin.

Meille tuli tammikuussa 2 vuotta täyteen, ja oltiin jo ennen sitä juteltu siitä että halutaan naimisiin jossain vaiheessa. Itsesiassa mulla on seurustelun alusta asti ollut aika selkeä aikataulu jota haluaisin noudattaa :D eli siis halusin viimeistään kesällä 2016 tulla kosituksi ja naimisiin kesällä 2018. Paino sanalla viimeistään.

No, viime keväänä aloin jo ihan suoraan kyselemään, että millonkas se kosinta oikein tapahtuu, enkä olisi yhtään malttanut odottaa. Tähän hän sitten vastasi, että kesällä. Tulkitsin sitten kesän aikana toiveikkaana kaikki romanttiset tai erikoisemmat tilanteet niin, että nyt se tapahtuu! Aikaa kuitenkin kului, ja lopulta alkoi olemaan jo elokuun loppu...

Aloin todella turhautumaan odotteluun, ja mielestäni kesä loppuu kun elokuu loppuu. No, viime tippaan 27.8. se sitten vihdoin tapahtui!!! <3

Vinkkinä vaan että jos yhtään viitsitte ja miehenne sitä kestää, niin pieni painostaminen/muistuttelu ei koskaan tee pahaa :D

Voi, kunpa tuo pieni painostaminen auttaisi! Meillä on aikalailla sama tilanne, kaksi vuotta kohta mittarissa ja ollaan juteltu, että halutaan naimisiin. Itse ajattelin aina, että seurustelen yksi kaksi vuotta, ja siinä vaiheessa mies ''saa päättää'', haluaako minut ja minä hänet. Jos ei, niin se on sitten siinä.

Nyt kuitenkin alan tajuta, että olen tässä ''löysässä hirressä'' ja hääsuunnittelun salailun ihmeellisessä maassa, kuten tuolla aiemmin sitä kutsuttiinkin, kiinni esimerkiksi 5-10 vuotta... Kysyin, millon on ajatellut kosia, nimittäin ystäväni poikaystävä kuulemma aikoo kosia ''tulevana keväänä''. Ja he ovat olleet yhdessä muutaman kuukauden. Ei voi kuulemma niin tarkkaan sanoa... Välillä jaksan odottaa, mutta välillä odottaminen tuntuu älyttömän turhauttavalta. Vaikka ihana tuo poikaystävä ja nykyinen avomies onkin, niin välillä tuntuu, että hän päästäisi minut mieluummin menemään kuin kosisi minuuttiakaan aiemmin kun on hitaalla suomalaisluonteellaan ajatellut. Onhan tämänkin vallankäyttökysymys. -_- Ja voisinhan minä muina naisina kosiakin, mutta tämä yksi jääräpää on sanonut jo, että aikoo kieltäytyä jos minä kosin. :( Voi tätä suomalaista hitautta! :rolleyes: 

Miten te muut, mikä teitä auttaa jaksamaan? Hääbudjetti on jo tehty, kirkko ja paikka suunniteltu, ja olen alkanut säästämäänkin. :curtsey:Tuntuu vaan ikävältä, etten ''saa'' suunnitella häitäni ääneen - eihän niitä vielä ole edes tulossa - ja sitten viimemetreillä poikkis vaan hyppää mukaan. 

Share this post


Link to post
Share on other sites
On 8.11.2016 at 14.09, Hääfriikki <3 said:

Miten te muut, mikä teitä auttaa jaksamaan? Hääbudjetti on jo tehty, kirkko ja paikka suunniteltu, ja olen alkanut säästämäänkin. :curtsey:Tuntuu vaan ikävältä, etten ''saa'' suunnitella häitäni ääneen - eihän niitä vielä ole edes tulossa - ja sitten viimemetreillä poikkis vaan hyppää mukaan. 

En tiiä mikä auttaa jaksamaan... Muakin ärsyttää juuri se eniten, etten voi suunnitella ääneen yhtään mitään. Eli en voi olla täysin varma että ollaanko menossa ensi kesänä naimisiin vai ei... 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä tiedän, että sormukset on käyty ostaa ja kihlauspäivämäärä kaiverrettu niihin mutta milloin se kosinta sit tapahtuu, ei tietooooooo. :ph34r::o

Siksi siis tiedän sormuksista kun ehdottomasti halusin itse valita omani ja osallistua miehen sormuksen valintaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä onneksi malttamaton odotus ei rajoitu pelkästään tulevaan morsiameen, tuleva kaasoni laittoi tuossa yksi aamu viestiä, että näki jo unta kaasonhommista :D Jouduin toppuuttelemaan, että ihan vielä ei ole ajankohtaista.

Share this post


Link to post
Share on other sites
On 10/11/2016 at 10.34, Christina^ said:

Mä tiedän, että sormukset on käyty ostaa ja kihlauspäivämäärä kaiverrettu niihin mutta milloin se kosinta sit tapahtuu, ei tietooooooo. :ph34r::o

Siksi siis tiedän sormuksista kun ehdottomasti halusin itse valita omani ja osallistua miehen sormuksen valintaan.

Oi ihana, kyllä se lähellä on jo jos mies on sormukset halunnut ostaa! :wub: Itse kävin juuri katselemassa sormuksia, ja löysin täydellisen - ja se oli vielä 1000e alennuksessakin. Mietin, pitäisikö ostaa se itselle valmiiksi. Mitäpä sekään haittaisi, olen täältä lukenut että moni on tehnyt niin. Kun olen niin tarkka sormuksestani, millainen se on, ja jos sellaisen löytäisi vähän edullisemmin, niin miksipä ei. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now