pörriäinen

Mitä mieltä avioehdosta

575 posts in this topic

Hyvä asia jos kummallakin/jommalla kummalla jo omaisuutta naimisiin mennessä tai jos tiedossa on isoja perintöjä.

Teemme mieheni kanssa avioehdon ennen naimisiin menoa koska kummallakin jo aika lailla omaisuutta. Toisaalta teemme samalla istumalla myös keskinäisen testamentin jotta kuolemantapauksen sattuessa avioehto ei jätä eloonjäänyttä puille paljaille.

Ainakin vielä pari vuotta sitten avioero joka rajattiin koskemaan vain eroa (eikä kuolemaa) ei ollut aina pätevä (ts. siitä ei ollut korkeimman oikeuden päätöstä). Emme uskalla ottaa riskiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Myös testamenttiin voi tehdä ehtolausekkeen, jossa määrätään, ettei perillisen aviopuolisolla ole oikeutta ko. perintöön (tarkoitan tässä siis vanhempien testamenttia). Isäni testamentissa oli ko. lauseke ja näin esim. miehelläni tai veljeni vaimolla ei ole avio-oikeutta isäni jättämään perintöön.

Käsittääkseni miehestäsi tulee perillinen siinä tapauksessa, jos isäsi sattuisi kuolemaan ja sinä sattuisit kuolemaan ennen miestäsi. Eli aviopuolisot ovat automaattisesti toisensa perijöitä, ellei ole lapsia, jotka ovat silloin perillisen asemassa, jos aviopuolisoilla ei ole keskinäistä testamenttiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä Ansku on oikeassa, miehestäsi tulee perillinen jos sinä kuolet ensin, kuin myös veljesi vaimosta jos veljesi kuolee ennen vaimoansa. Isäsi on voinut testamentillaan rajata hänen perintönsä, mutta ei hänen testamenttinsa määrää sinun jälkeesi jäävää perintöä, siihen sinun täytyy tehdä oma testamentti.

Me tehdään avioehto, se on jotenkin itsestäänselvää. Kummankin puolelta tulee aikanaan mökkiä, sukutilaa ym., eikä haluta sukuriitoja aikaiseksi eikä toisaalta pilkkoa palasiksi niitä maita ja metsiä joita isovanhemmat ovat työllä ja tuskalla hankkineet.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta ei tunnu siltä että avioehto olis tarpeellinen, mutta mies on riitaisassa suvussaan tullut niin kyyniseksi että luulee varmaan mun vievän häneltä kaiken jos ero tulee.  :( Siinä mielessä se on epäluottamuslause. Hänen perinnöt on kuitenkin testamentattu niin että minä en niihin pääse käsiksi. Keskusteltiin sellaisestakin, että molempien ennen avioliittoa hankkimat tavarat (esim hänen autonsa) ei kuuluisi toiselle.

Itse olisin valmis luottamaan siihen että vaikka ero tulisi niin pystyttäisiin jakamaan omaisuus jotenkin järkevästi... Liian idealistista?

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mun mielestä Ansku on oikeassa, miehestäsi tulee perillinen jos sinä kuolet ensin, kuin myös veljesi vaimosta jos veljesi kuolee ennen vaimoansa. Isäsi on voinut testamentillaan rajata hänen perintönsä, mutta ei hänen testamenttinsa määrää sinun jälkeesi jäävää perintöä, siihen sinun täytyy tehdä oma testamentti.

Eräs pariskunta kuoli onnettomuudessa. Suvut alkoivat taistella perinnöstä. Riita paisui sen verran, että pariskunnan peri se puoli sukua, jonka jäsen oli elänyt kuolintodistuksen mukaan pari minuuttia pidempään :o :o Lääkärin sanelemat kuolinajat eivät olleet samat, joten näin pääsi käymään :-[

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me teemme osittaisen avioehdon, muun muassa perheyrityksemme omistusoloja suojataksemme ja miehen tulevia perintöjä ajatellen. Yhteisesti hankittu ja saatu omaisuus menee eron sattuessa tietysti 50-50, miehen lapset ja mahdolliset yhteiset lapset saavat sitten aikanaan osansa.  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuo 50-50 tarkoittaa siis omaisuuden myymistä ja varat laitetaan puoliksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mun mielestä Ansku on oikeassa, miehestäsi tulee perillinen jos sinä kuolet ensin, kuin myös veljesi vaimosta jos veljesi kuolee ennen vaimoansa. Isäsi on voinut testamentillaan rajata hänen perintönsä, mutta ei hänen testamenttinsa määrää sinun jälkeesi jäävää perintöä, siihen sinun täytyy tehdä oma testamentti.

Käsittääkseni pelkkä testamenttikään ei riitä rajaamaan tällaisessa tapauksessa puolisoa ulos, sillä puolisolla on oikeus lakiosaan. Ainoastaan avioehdolla voidaan rajata puolison osuus pois.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillekin tulee avioehto. On mielestäni reilua. Kummallakin tulee olemaan omaisuutta esimerkiksi asunnosta, mökistä, autosta jne...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä avioehto kannattaa ehdottomasti tehdä. Minun logiikallani sillä ei ole merkitystä niin kauaa kun ollaan yhdessä, ja jos ero tulee on vain kohtuullista että mahdolliset perinnöt jäävät "sukuun". Joo, tiedän, kamalan vanhoillista ;)

Mieheni ei ole asiasta kovin kiinnostunut, mutta suostunee. Muutama kuukausi on vielä aikaa taivutella.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla ei ole mitään vahvoja tunteita avioehtoa kohtaan. Sopimus siinä missä muutkin. Meille ei avioehtoa ole tulossa, sillä ei ole mitään erityisiä syitä ottaa sellainen. Avioehdonhan voi tehdä myöhemminkin, jos näyttää siltä että sellaisia perintojä on tulossa, jotka eivät saisi siirtyä "väärään sukuun".

Ihmetyttää kyllä välillä, että ihmiset suhtautuvat niin kiihkeästi avioehtoon. Onhan avioliittokin sopimus, jolla on juridisia vaikutuksia. Miksi sitä kieltelemään?

Share this post


Link to post
Share on other sites
Käsittääkseni pelkkä testamenttikään ei riitä rajaamaan tällaisessa tapauksessa puolisoa ulos, sillä puolisolla on oikeus lakiosaan. Ainoastaan avioehdolla voidaan rajata puolison osuus pois.

Otetaan tähän simppeli esimerkki. Jos joku huomaa tämän vääräksi ja pystyy sen osoittamaan selvällä lainauksella lakikirjasta, niin oikaisu on erittäin tervetullut.

Matti, isoisä

Maija, isoäiti

Ville, Matin ja Maijan ainoa lapsi

Kaisa, Villen vaimo

Veikko, Villen ja Kaisan ainoa lapsi.

Kenelläkään ei ole avioehtoa. Matilla ja Maijalla on testamentissa ehtona, että "maatila pysyy suvussa."

Matti ja Maija menehtyvät. Ville perii maatilan.

Ville menehtyy. VEIKKO perii maatilan, ei Kaisa. Kaisalle ei mene pienintäkään osaa tästä, koska Matin ja Maijan testamentti määrää, että "maatila pysyy suvussa."

En tiedä oikeaa kuvausta tuolle "maatila pysyy suvussa" termille, mutta kaikki varmasti ymmärtävät mitä tarkoitan sillä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Käsittääkseni pelkkä testamenttikään ei riitä rajaamaan tällaisessa tapauksessa puolisoa ulos, sillä puolisolla on oikeus lakiosaan. Ainoastaan avioehdolla voidaan rajata puolison osuus pois.

Niin ja selvennyksenä nyt vielä, että lakiosaan ei vaikuta mikään testamentti tai avioehto. Avioehdolla EI voi tehdä lakiosaa mitättömäksi. Avioehdolla voidaan vain määritellä, että kukin pitää mahdollisen eron tullessa ITSE hankkimansa omaisuuden tai saamansa perinnön.

Eli jo vaikka ukko ostaa auton omiin nimiinsä omilla rahoilaan avioliiton aikana ja avioeron tullessa on voimassa avioehto, niin auto menee ukolle. Jos avioehtoa ei ole, niin se menee puoliksi. Riippumatta siitä, kuka sen on maksanut ja kenen nimissä se on.

Jos talo on puoliksi molempien nimissä, niin puoliksi se menee myös avioerossa, oli avioehtoa tai ei. Jos ukko saa perintönä 1000 hehtaaria metsää avioliiton aikana ja avioeron koittaessa avioehto on voimassa, menee kaikki metsät ukolle.

Testamentilla voi itse määritellä, mitä lakiosan ulkopuoliselle ainekselle tapahtuu. Eli jos teillä on 100 000 euroa yhteisellä tilillä ja ei lapsia, niin sinun lakiosasi siitä on 25 000 euroa. Tähän kun yhdistää sinun oman puoliskosi, niin sinulla on 75 000 euroa. Jäljelle jäävän 25 000 euroa voi puolisosi antaa testamentilla vaikka kodittomille kissoille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuota...en ehtinyt lukea koko ketjua,mutta ainakin parilla viimeisellä sivulla oli aikamoisia virheitä:

Lakiosaan on oikeus vain rintaperillisellä, siis kuolleen lapsella. Ei milloinkaan puolisolla, tai muilla sukulaisilla.

Lakiosaa tulee kuitenkin vaatia. Jos vaatimusta ei esitetä voidaan se sivuuttaa testamentilla.

Avioehdolla voidaan määrätä muustakin, kuin siitä, että kumpikin pitää oman omaisuutensa. Avioehto voi olla vaikka vain toispuoleinen, eli esim. niin, että miehellä ei ole avio-oikeutta, mutta vaimolla on.  Avioehto voidaan myös laatia esim. siten, että se on voimassa vain eron sattuessa, ei puolison kuollessa. Avioehto voi myös koskea vain ennen avioliittoa hankittua omaisuutta, tai vaikka vain sen jälkeen hankittua omaisuutta yms. vaihtoehtoja on lukuisia.

Edellisen kirjoittajan (Vierasko) esimerkit eivät mene ihan noin: avio-oikeuden määrittelyssä ei kaikkea omaisuutta laiteta heti puoliksi, tässä esimerkkitapaus, jos avioehtoa ei ole:

A                                                      B

Omaisuus   100                                 omaisuus 200

velat           50                         velat           0

________________________________________

erotus         50                         erotus       200

puolisoiden yhteinen omaisuus on 250, joka jaetaan laskemallisesti 2:lla, eli saadaan 125.

Koska A:n omaisuus on 50, saa hän enemmän omistavalta B:ltä 75 tasinkoa (125-50=75). Näinmolemmat sitten omistavat 125.

Jos puolisoilla olisi ollut avioehto, joka sulkee pois kaiken aviooikeuden jäisi A:lle 50 ja B.lle 200.

Lakiosat eivät siis tässä merkitse mitään! Puolisoa suojataan toisen puolison kuollessa lesken oikeudella pitää asunto ja sen irtaimisto itsellään, mutta hän ei saa asuntoon aina omistusoikeutta, vain käyttöoikeuden.

Tässä nyt alkuun muutama korjaus

Share this post


Link to post
Share on other sites
Otetaan tähän simppeli esimerkki. Jos joku huomaa tämän vääräksi ja pystyy sen osoittamaan selvällä lainauksella lakikirjasta, niin oikaisu on erittäin tervetullut.

Matti, isoisä

Maija, isoäiti

Ville, Matin ja Maijan ainoa lapsi

Kaisa, Villen vaimo

Veikko, Villen ja Kaisan ainoa lapsi.

Kenelläkään ei ole avioehtoa. Matilla ja Maijalla on testamentissa ehtona, että "maatila pysyy suvussa."

Matti ja Maija menehtyvät. Ville perii maatilan.

Ville menehtyy. VEIKKO perii maatilan, ei Kaisa. Kaisalle ei mene pienintäkään osaa tästä, koska Matin ja Maijan testamentti määrää, että "maatila pysyy suvussa."

En tiedä oikeaa kuvausta tuolle "maatila pysyy suvussa" termille, mutta kaikki varmasti ymmärtävät mitä tarkoitan sillä.

Lapsi on tietysti perillinen, ellei vanhemmilla ole keskinäistä testamenttia. Kyse olikin lähinnä tilanteesta, jossa lapsia ei ole.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Eli jo vaikka ukko ostaa auton omiin nimiinsä omilla rahoilaan avioliiton aikana ja avioeron tullessa on voimassa avioehto, niin auto menee ukolle. Jos avioehtoa ei ole, niin se menee puoliksi. Riippumatta siitä, kuka sen on maksanut ja kenen nimissä se on.

Tätä ajoinkin takaa... Avioehdolla on rajattu pois oikeus esim. kyseiseen autoon avioerotilanteessa. Mutta entäs kuolemantapauksessa? Auto taitaa mennä puolisolle, ellei siis ole lapsia, jotka silloin ovat perijän asemassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Tätä ajoinkin takaa... Avioehdolla on rajattu pois oikeus esim. kyseiseen autoon avioerotilanteessa. Mutta entäs kuolemantapauksessa? Auto taitaa mennä puolisolle, ellei siis ole lapsia, jotka silloin ovat perijän asemassa.

Avioehdon voi määrätä koskemaan avioliiton päättymistä eroon tai kuolemaan. Yleensähän avioehto koskee vain liiton päättymistä eroon. Sellaisissa tapauksissa tietysti puoliso perisi auton. Jos halutaan pitää huoli, ettei puoliso saa esim. osaa jostain perinnöstä, avioehto kannattaa sellaisen omaisuuden osalta laittaa koskemaan myös avioliiton päättymistä kuolemaan. Jos auto olisi esim. arvokas suvussa kulkeva auto, niin kuolemaa koskeva avioehto tarkoittaisi käsittääkseni sitä, että auton omistajan vanhemmat tai sisarukset perisivät sen. Tietenkin, mikäli parilla ei ole lapsia. Meneeköhän jo sekavaksi?

Mikäli jollakin on eri käsitys, saa tietysti korjata... Noin olen itse ymmärtänyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vaikka avioehto koskisi sekä kuolemaa että avioeroa menisi auto silti puolisolle, jos lapsia ei olisi. Jos auto ei saisi mennä puolisolle tulisi avioehdon lisäksi tehdä testamentti, jossa auto testamentattaisiin jollekin kolmanne taholle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tulee avioehto koskemaan mieheni perheyritystä ja sen omistajuutta. Kaikki muu omaisuus asunto, autot, mökki onkin meillä yhteisissä nimissä. En tule siis saamaan erotilanteessa firmaan osakkeista tai osingoista etc. mitään. Mun mielestä asia enemmän kuin ymmärrettävää, eihän minulla niihin rahoihin ole osaa eikä arpaa.

Tässä ei mielestäni ole kysy luottamuksesta tai sen puutteesta vaan siitä kunnioituksesta sitä vaivaa nähden, jota koko heidän perheensä on firman eteen nähnyt. Minä en ole sen eteen joutunut koskaan tekemään mitään enkä vastaisuudessakaan puutu toimintaan mitenkään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tulee avioehto, joka koskee minun vanhempieni perheyritystä ja sen omistajuutta :) Eli lähes sama kuin pmp:llä, mutta toisinpäin.

Tuleva mieheni itse muistutti, että tehdäänhän me sitten avioehto tästä asiasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta ihan normaalia toimintaa. Meille tulee avioehto, koska minä sitä haluan. Kummallakaan ei ole mitään suurta omaisuutta tai isoja perintöjä tiedossa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olenkohan jo vastannut tähän? ::)

No mutta kuitenkin: tottakai me tehdään avioehto. Suuria omaisuuksia tai perintöjä ei ole tiedossa, mutta eihän ne siihen tarpeeseen vaikutakaan.

Ja, niin, ei me siltikään "aiota erota" ;).

Lisään vielä. Minusta joku perusteli hyvin avioehdon tärkeyttä siten, että eihän vakuutuksiakaan sen takia oteta, että olis aikomuksena polttaa talo tai ajaa kolari: joskus niin vain voi käydä vaikka kuinka yrittäisi ennalta estää. Samalla lailla avioehtokin on "vakuutus" tulevaisuuden varalle: kukaan ei voi tietää mitä tässä elämässä tulee tapahtumaan, eikä tapahtumiin voi aina mitenkään itse vaikuttaa. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei ole tarvetta avioehdolle. 9 vuotta on asuttu yhdessä ja rahat on ollut yhteiset noin 5 vuotta. Kaikki mitä on hankittu, on siis käytännössä yhteistä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tehdään. Meillä on riitaisat suvut ja toisella meistä omaisuutta enemmän kuin toisella. Olemme silti tekemässä tähän sopimukseen myös sellaisen kohdan että yhdessä hankitun omaisuuden lisäksi on toinen oikeutettu tietynlaiseen korvaukseen eron sattuessa.

Mun vanhemmilla oli avioehto ja siitä on ollut paljon hyötyä silloin, kun on ollut kiistaa sukujen välillä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tehdään perintöjä koskeva, koska molemmilla lapset edellisestä liitosta  .Yhteisymmärryksessä tehdään ilman eroaikeita!Valitettavasti koskaan ei voi sanoa ei koskaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now