Jump to content
Naimisiin.info

Meneekö muilla hermo anoppiin? (yhdistetty)


riinakata

Recommended Posts

Oma anoppini on ihana ja ajattelevainen, mutta varsin määrätietoinen ja omasta tahdostaan selkeästi ilmoittava ihminen. Appivanhemmat tukevat häitämme rahallisesti, joten on selvää että he saavat kutsua ketä tahtovat, jos vaan juhlatilaan mahtuu. Nyt vaan vähän hirvittää, että hän keksii myös muita sanelun kohteita, hän kun loukkaantuu varmasti jos hänen mielipidettään ei oteta huomioon, olemme esim. taipumassa morsiusneitoihin, vaikkei sellaisia alunperin tahdottukaan. Saa nähdä millaisia episodeja vielä järjestyy...  :P

Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...
  • Replies 308
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Voi ei niitä anoppeja!

Kai se on siinä, kun äiti on aika tärkeä naishahmo ennen kun tyttöystävät astuu kehiin. Äitiä kuunnellaan ja hänen kokemukseen ja sanaan luotetaan..voi ei..

Olen alusta asti päättänyt, että maksetaan itse häämme, jotta saadaan myös itse päättää asioista. Ja toivottavasti näin myös käy...ainakin vieraslistan kanssa jo tuli ongelmia, kun anoppini sanoi vaikka itse maksavansa haluamansa vieraiden kulut! Lisäksi pahinta on se, että anoppini osaa myös heti näyttää vaikka ei sanoisikaan mitään, jos joku asia ei häntä miellytä. Esim. kun kerrottiin ekaa kertaa(todella innoissamme), että olemme menossa naimisiin silloin ja silloin ja siinä paikassa, niin kun paikka ei sitten anoppia oikein miellyttänyt ei eipä sitten innostunut koko häistä! Että kivasti pilasi meidän molempien tunnelman, mutta onneksi sulhoni on samaa mieltä kanssani ettei anneta sen häiritä vaan tehdään kaikki asiat niin kun itse halutaan!! Eikä ollakkaan enää puhuttu mistään suunnitteluista anopin kanssa. Tylsää, sillä tiedän että hän olisi erittäin hyvä apu monissa asioissa. Onneksi sentään oma äitini antaa meidän suunnitella kaikessa rauhassa...ehkä vähän liiankin rauhassa! ;D

Link to comment
Share on other sites

meillä anoppi päällisin puolin vetää aika viileetä linjaa, mutta selän takana kuulemma suunnittelee väliin yhtä ja toista, mm. omia ystävättäriään häävieraiksi. Eivät tule. Lisäks sain pariinkin otteesen laihdutusvinkkejä , että tätä ja tätä kun teet niin saadaan sutkin laihtumaan...  ja tää oli viellä hänen reilummin ylipainoisten ystäviensä keskellä.. toi oli viimenen niitti, vaikka se pyysikin aamulla tavallaan anteeks, vähään aikaan en viittis oikeen olla tekemisissä. Muuten se kyllä mm.  tykkää ratsastaa mun ammatilla (ei oo ees juuri ylpeilemistä, moni vaan tuntee mut täällä käpykylässä jonne ehkin muuttii joku aika sitten..) ja tuoda esiin ihmeellisissä yhteyksissä meidän häitä tai just mun ammattia  tai ties mitä.. Ihan kuin pelkäis että häntä ei muuten huomata.

Link to comment
Share on other sites

Minullaon ihan mukava anoppi, mutta minua taas ärsyttää anopin lähes täysin välinpitämätön asenne häihin. En tiedä onko kyse siitä,  ettei hän tahdo puuttua toisten asioihin jne, voihan niinkin olla. Samoin minua ärsyttää suunnattomasti hänen holhoava asenteensa miestäni kohtaan. Tämä on edelleen hänen pikku poikansa, joka ei suuressa maailmassa yksin pärjää.  >:( Ei siis ihmekään, että tutustuessamme mieheni ei ollut koskaan maksanut laskujaan tai käynyt yksin ruokakaupassa.  :P

No nyt on  :D

Link to comment
Share on other sites

Mulla taas on paremmat välit anoppiin kuin omaan äitiini. Hänen kauttaan saan puvun teetettyä halvalla ompelijalla, auttaa todella paljon häiden käytännöllisissä asioissa, koska on ollut monissa häissä tarjoilemassa. Ainut asia missä välillä tulee kiukku on omien lasteni kasvattaminen, kin välillä tulee sellainen olo että olen huono äiti hänen mielestään, komennan liikaa kun hän antaa kaiken periksi.

Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

Kyllä menee ja rankasti :P Se ei edes tiedä vielä meidän hääpäivästä, mutta ei hirveesti huvittais kertoa kun se on sellanen häähullu, ettei sitten varmaan enää muusta puhuiskaan.  Ja kun menee ihan arkielämässä siihen jo hermot, niin >:( >:( On se painostanu jo jonkun aikaa, että pitäs vihille mennä, mut oon sanonu et mennään sit ku siltä tuntuu. Lapsiakin se jo toivois, mun mielestä ne sen 9 lastenlasta saa riittää toistaiseksi ;)

Mua ärsyttää eniten se, kun appivanhemmat käy täällä kuin kotonaan (tämä on siis heidän vanha talonsa, jonka he tiluksineen viime kesänä myivät siippaehdokkaalleni). He asuvat nyt n. 4 km päässä kirkolla ja lähes tulkoon joka päivä käyvät tässä. Anopin täytyy aina saada täällä vähän siivota ja reerata, mikä nostaa mun verenpainetta. Mies ei kaiken lisäks ole vielä oikein irrottautunut äidistään eli puolustelee sitä aina, kun moitin anoppia. Ei tosin mikään ihme, kun on koko ikänsä asunu kotona paitsi sen ajan kun oli ammattikoulussa ja intissä (yht. 3 v., siippa nyt 26 v.) :P Se ei tajua miltä tuntuu, kun joku toinen käy täällä PYYTÄMÄTTÄ siivoamassa ja laittelemassa paikkoja. Mun äiti käy harvoin ja tekee vain sen mitä pyydetään :-X Tulee jotenkin sellanen olo, että anopin mielestä mä en ole tarpeeksi hyvä huushollin hoidossa, kun en tee asioita samalla tavalla kuin hän aikanaan teki :P Ei mun miestä mitenkään hyysätä (siis mitään "äidin pikku kulta..."), mut aina kun tolle kakslahkeiselle tulee joku ongelma, niin se soittaa äitinsä apuun eikä edes yritä selvitä omin nokin, jos mä satun oleen poissa kotoa :-[

Appeni on aika ajoin myös tosi rasittava ja ihan älyttömän uusavuton. Se ei löydä edes mukia kaapista tai lusikkaa laatikosta, voileivänkin se saa aikaiseksi vain, jos tarvikkeet ovat valmiiksi pöydällä :o ::) Siis viimeisen päälle passattu, siipassa oli alkuun jonkin verran samaa vikaa, mutta on jo oppinut oma-aloitteisemmaksi :) Anoppi tosin varmaan meinaa, että en huolehdi miehestä, kun en tee sille voileipiä ym ym. Miten vanhanaikaista :o Sitten se kutsuu meitä aina syömään, meinaa varmaan etten minä osaa laittaa ruokaa :P

Toinen mikä appivanhemmissa ärsyttää, on se että jo ennen talokauppoja ja sen jälkeenkin ovat tuputtaneet rahaa ja varsinkin anoppi parkuu aina, kun ostetaan jotain, että onko teillä nyt varaa tuohon. Joskus ennen talokauppoja sain ihan mitättömästä työstä vähintään 20 e :P Tuntui jotenkin lahjonnalta :P Ja onhan tuo rahan tuputtaminen ja lainan antaminen hieman epäreilua siipan sisaruksia ja heidän perheitään kohtaan :( Kaiken kaikkiaan meidän raha-asioista huolehtiminen on turhaa ja erittäin ärsyttävää (ostettiin juuri uusi sohvakalusto ja taas alkoi valitus :P). Ensimmäiseksi anoppi muistaa aina murehtia meidän raha-asioita, jos kuulee meidän ostaneen jotain muuta kuin ruokaa :P Blaah. Toisaalta ton anopin kanssa on sillai helppo, kun se on sellanen arkajalka (pelkäs jäävänsä vanhaksi piiaksi aikanaan ::)), että kun sille hiukan jyrisee, niin lakkaa vähäksi aikaa se piipitys ;) Minä kun satun olemaan melko voimakastahtoinen ihminen ;) Muuten siinä ärsyttää se ylenpalttinen höösötys. Sen täytyy aina tietää kaikki kaikesta (tietää kaiken meidänkin elämästä) ja sitten se juttelee tuolle pahaselle kyläkauppiaalle, niin johan tässä kuntapahasessa kaikki tietää meidän asiat :P ::)

Oman äitini kanssa mulla on välit paremmassa kunnossa kuin koskaan :D Tosin oon miettinyt, että ne vois olla huonommatkin, jos en olis 15-vuotiaana lähteny kotoa maailmalle :-[ Äitille voin kertoa kaikesta ja se kuuntelee. Otti tän häähommelinkin tosi hyvin. Sille oli pakko kertoo jo ½ vuotta sitten, kun sillon kun mentiin kihloihin, niin se piti mykkäkoulua pari-kolme viikkoo :P Häistä ei ollut moksiskaan :) Ei tuputa mitään ja auttaa kaikessa kun pyydetään.

Ihanaa ja helpottavaa kuulla, että muillakin on hankalia anoppeja :)

Link to comment
Share on other sites

Iitu1, sun on saatava miehesi puolellesi anopin hyysäystä vastaan, muuten on tiedossa helvetilliset hääjärjestelyt ja vieläkin tuskaisempaa asioihin puuttumista, kun saatte joskus lapsia. Koettu on ja nähty myös vierestä seuraamalla.

Vaikka nykyinen anoppini on yleensä ollut ihan mukava ja puuttuu asioihimme vain kohtuudella, niin hääjärjestelyt saivat hänestä esiin välillä suorastaan "näin kuuluu tehdä"-hirviön. Nyt häiden jälkeen tilanne on taas onneksi tasoittunut.

Odotan vaan jännityksellä mitä tuleman pitää, kun meidän pitäisi IItu1:n tavoin muuttaa miehen vanhempien nykyisin asuttamalle tilalle. Todennäköisesti ainakin alkuun saan kuulla, miten tässä talossa on asiat aina tehty... Onneksi mieheni on tähän asti pysynyt tiukasti minun puolellani näissä anoppi-miniä keskusteluissa, jopa silloin kun ei ole 100% samaa mieltä minun kanssani ja sekös anoppia sapettaa ;)

Vaikka vielä päivää ennen häitä otimme anopin kanssa yhteen, oli hääpäivä mitä aurinkoisin ja ihanin  :-X, eikä kinasteluista ollut tietoakaan :D

Tsemppiä kaikille anoppien kanssa!

Link to comment
Share on other sites

Mun anoppi on oikeesti niin kauhee, että voisin taas itkeä kaikkea sitä mielipahaa, mitä se minulle aiheuttaa! :'(

Kopioin eräästä toisesta keskustelusta, kun en enää jaksa kirjoittaa:

Mies kysyi tänään äidiltään (40v) voisiko hän huolehtia pikkutytöstämme meidän hääyön ajan. Anoppi oli vastannut, ettei oikein tiedä ja kysynyt miksi me ei voida olla tytön kanssa! Anoppi olettaa myös, että minun äitini (54v) järjestelee meidän häitä, leipoo ja tekee sinne ruokia ja lähtee juhlasta viimeistään kymmeneltä hoitamaan lastamme! Ja meidän mielestämme ihmiset (äitini ja kaasot), jotka tekevät niin paljon työtä häiden vuoksi saavat rentoutua ja nauttia juhlasta! Argh!

Ja kun mieheni oli lopettanut puhelun äitinsä kanssa, soitti miehen isä ja kysyi joko mieheni on tehnyt AVIOEHDON!!!! Missään prkl:n välissä emme ole aikoneet tehdä avioehtoa (perintöjä koskevasta vähän puhuttiin, muttei meidän KODISTA)!!! Mitä ihmettä se sille nihilistille kuuluu onko meillä avioehto vai ei!  

Voiko kutsujen perumisia tehdä?Nyt aloin vakavasti sitä miettimään...

Tähän vielä selvennystä, äidilläni on niska kamalassa kunnossa. Hän ei juuri voi päätään kääntää, eikä lääkäri voi asialle muuta kuin ehdottaa lopullista niskan jäykistämistä!  :( Silti äitini haluaa, että yhdessä teemme meille 4-kerroksisen kakun (taitoa vaativia mokkakakkuja ja mieheni lempparia mansikkakakkua) ja tekee lasten pöytään lihapullat ja iltapalaksi kinkkupiirakkaa. Yritän toppuutella äitiäni, mutta hän haluaa auttaa!

Anoppini ei ole puolella sanalla kysynyt voiko olla avuksi (ei tarvitse olla, mutta miten hyvä mieli meille tulisi jos edes kysyisi).

Anoppi haluaa olla mummo vain silloin kun hän itse sitä haluaa. Äitini on kyllä monesti tarjoutunut lapsenvahdiksi, mutta siihen en aio suostua, sillä haluan äitini juhlivan (hän juhli viimeksi vuonna 2004 veljeni häissä) ja toisen siskoni häissä hän tarjoutui tyttöämme hoitamaan.

Olen taas ihan rikki ääliö-appivanhempien takia. Tiedän, etteivät he haluaisi meidän menevän naimisiin, olenhan vain tavallinen duunari-vanhempien kasvattama huonosti kouluttautunut tyttö (yo ja 2 ammattia), joka ehdottomasti haluaa naimisiin vain miehen vanhempien omaisuuden takia. PASKAA! >:(

Link to comment
Share on other sites

Voi ei Miss Silver Pink..!!   >:( Tosi kurja anoppi! Toi on kyllä kaksinverroin pahempi kuin mun! Mun anoppi nyt on vielä suht koht siedettävä (jos vain sulkee korvansa  ;)) mutta toi menee jo äärimmäisyyksiin!  :o Jaksamista sulle kovasti! Teidän häistä tulee mahtavat joka tapauksessa  :-X Ja voithan aina sanoa, että anoppi ei ole tervetullut  ;) Et kai sä siinä mitään häviä..? Jos teidän välit ei ole nytkään kaksiset, niin mitä menetät?!  ;D Tsemppiä ja voimia!

Link to comment
Share on other sites

  • 1 year later...

Meidän häihin ei anoppi ole sanonut mitään, johtuen täysin siitä syystä, että he eivät hyväksy tulevia häitä. Me ei saatais appivanhempien mielestä mennä naimisiin nyt eikä koskaan. (mä olen kuulemma niin kamala ihminen)

Ja jos ne häät tulee, he eivät kuulemma ole sitten tulossa. Ja kun suku kuulee, etteivät he tule, niin luultavasti sulhasen sukulaisetkaan eivät tule.

Ainoa hyvä puoli asiassa on se, että mä saan ihan rauhassa suunnitella häitä, eikä anoppi ole koko ajan päättämässä asioista mun puolesta. Vaikka loppujen lopuksi niissä häissä ei kamalasti suunniteltavaa ole, paljon jää juhlapaikan omistajan kontolle ja me vain saavutaan juhliin :) sopii mulle, anopista on jo yksinään niin paljon päänvaivaa..

Vaikka mä luulen, että kyllä sulhasen vanhemmat sinne häihin tulee (vaikka näyttäiskin nyrpeää naamaa) niin sitähän ei pidä heille ilmaista. Joten ei voi muuta kuin antaa niiden rauhassa yrittää tuhota meidän suhdetta seuraavat 4kk ja nöyrtyä se jälkeen tulemalla häihin. Toki siinä vaiheessa on ohjelma lyöty lukkoon ja jos mä millään pystyn asiaan vaikuttamaan, niin appivanhempien puheet eivät ohjelmaan mahdu.

Link to comment
Share on other sites

Guest Tilanteen hyväksynyt

Mun tulevat appivanhemmat eivät ole mitenkään kiinnostuneita häistämme, siis ei mitenkään. Kun aikanaan ilmoitimme kihlautumisestamme ja sitten kaksi vuotta myöhemmin vihkipäivän, oli vastaus "Aijaa. No, onneks olkoon..." ja jonka jälkeen he jatkoivat rauhassa television katselua. Kun puhumme häistä, he vaihtavat aihetta.

Olemme seurustelleet yhteensä pian yhdeksän vuotta ja olen vasta nyt hyväksynyt, etten ole anopille mieleinen. Olen viimein ymmärtänyt myös sen, että vika ei ole minussa vaan hän ei pitäisi kenestäkään muustakaan, joka on "ryövännyt" hänen poikansa häneltä. Arkielo on ollut huomattavasti helpompaa, kun ei ole enää tarvinnut yrittää miellyttää anoppia kaikessa vaan olen keskittynyt pitämään viileän asialliset välit. Välillä tietenkin vitjattaa, kun minua ei pidetä minään ja minulle ei puhuta yhtään mistään miestäni ja minua koskevista päätöksistä (kuten: he hommasit meille/minulle mitään puhumatta kotivakuutuksen, auton ja miehelleni henkivakuutuksen yms.) Luojan kiitos, kuitenkin mieheni on huomannut miltä tilanne minusta tuntuu ja on puolellani.

Pahaksi onneksi myöskään omat vanhempani eivät osallistu kovinkaan innokkaasti häävalmisteluihin, koska isäni on erittäin ailahtelevainen ja temperamenttinen luonne, jolloin kotona on 24/7 tilanne päällä. Näin ollen en voi ollenkaan luottaa vanhempieni ja veljieni apuun sillä, jos tilanne on päällä on kaikki muu toissijaista.

Noo, aina ei voi voittaa, eipähän ainakaan ole kukaan sotkemassa mun suunnitelmia.

Link to comment
Share on other sites

Meillä anoppi ei ole ongelma vaan se appiukko. Hän on alusta asti kritisoinut suunnitelmiamme. Hänen mielestään meidän pitäisi pitää vain perheelle kakkukahvit ettei vaan rahaa kuluisi. Toisaalta, kun ilmoitimme pitävämme aika suuret häät, joihin tulee paljon kavereita, pitäisi sitten kutsua koko heidän puolen sukunsa kaikkia serkun serkkuja myöten meidän kustannuksellamme, jotta hän saisi kunnon sukujuhlat. Koska kaikkia yllättäen emme voi kutsua, murjotetaan siitä sitten taas muutama viikko. Hän haluaa "tarkistaa" kutsuvieraslistamme ja soitella itse sukulaisille heidän tulemisistaan, vaikka kutsuihin tulee selvästi, että vastauspyynnöt osoitetaan meille. Juhlatkin pitäisi hänen mielestään loppua ennen kello kymmentä, vaikka ne alkavat muutenkin vasta alkuillasta. Puhetta hän ei aio pitää eikä haluaisi osallistua myöskään kättelemään vieraita.

Appiukko on kaikin tavoin normaalissa elämässäänkin kitsain mies jonka tunnen. Aina kun häät tulevat puheeksi, rupee appikukko puhumaan rahasta, kuinka paljon kaikki maksaa ja kuinka meidän ei pitäisi järjestää isoja häitä jos siihen ei ole varaa. Me maksamme itse häämme ja olemme juhlat sen mukaan järjestäneet. Hän ei kuluihin osallistu millään tavoin, vaikka kyllä tarjoutuikin, mistä kieltäydyimme, jotta hän ei todellakaan kuvittelisi, että voisi tehdä päätöksiä puolestamme. Häämatkamme (alle 700€/hlö) on hänestä ylettömän kallis. Hääyöksi varatusta hotellista emme hänelle ole viitsineet edes kertoa, kun sitä kauhistelua hinnoista ei enää jaksa...

Millä oikeudella appiukko luulee että hän voi kommentoida meidän rahankäytöstämme ja muuten suunnitelmiamme?!!!

Link to comment
Share on other sites

Meillä on tähän asti ollut anopin kanssa hyvät välit ja tuntuu, että olen ollut oikein mieleinen miniä. Viime aikoina on kuitenkin alkanut tuntua siltä, että välit ovat viilenneet ja hääjärjestelyt eivät juuri anoppia kiinnosta. Sulkilla on kolme nuorempaa veljeä, joista yhdellä on kaksi pientä lasta. Tuntuu että anoppia ei juuri muu kiinnosta, kuin nämä ihanat lapsenlapset ja heidän tekemisistään hän jaksaa aina jauhaa. Koko sulkin perhe asuu maalla samassa "kaupungissa" ja ovat siksi paljon tekemisissä keskenään. Me olemme hieman erityyppisiä kuin sulkin veli perheineen ja olemme panostaneet opintoihin ja lapsien teonkin olemme päättäneet jättää häiden jälkeiseen tulevaisuuteen. Elämme aktiivista kaupunkilaisen nuorenparin arkea ja tuntuu, että se jollain tavalla kismittää anoppia. Pyrimme käymään vierailulla heidän luonaan lähes joka kuukausi. Tuntuu, ettei sekään riitä! Viimeksi kun muutama viikko sitten näimme veljen lapsen ristiäisissä anoppi tokaisi lähtiessämme että "nähdään sitten varmaan seuraavaksi ensi jouluna"!

Menin täysin sanattomaksi ja pahoitin mieleni toden teolla. Olen jo mielessäni päättänyt, että jos asenne on jo valmiiksi tuollainen, en aio vaivata häntä hääjärjestelyillä jatkossa. Meillä on suunnitteilla tyylikkäät ja meidän näköisemme ravintolahäät, ja sellaiset on myös tulossa:)

Link to comment
Share on other sites

huh millaisia kokemuksia monella täällä on!

itselläni on aivan ihana tuleva anoppi. eikä omaan äitiinikään mene hermot, eikä siskoon tai sulhasen mummoon jne :D lisäksi vielä meidän molempien äidit tulevat loistavasti toimeen keskenään ja soittelevat silloin tällöin toisilleen vaihtaakseen kuulumisia, ei pitäisi tulla anoppien välisiä taisteluitakaan. toivon vaan että näin jatkuu ettei yhtäkkiä tilanne muutu...

tsemppiä teille joilla on ongelmia anopin tai äidin jne kanssa!

Muokattu: , käyttäjä: aaliyah
Link to comment
Share on other sites

Kyllä menee!

Mun tuleva anoppi.... kun ilmoitettiin häistä tuli heti että pitää olla pienet ja niitä ja niitä ei kutsuta.... no onneks mä oon sinällää samaa mieltä että pienet häät mutta kun kutsuu kaikki LÄHIMMÄT on se jo 80 henk.

Sitten kun anoppi kysyi tuleeko alkoholia ja vastasin kyllä, ilmoitti hän etteivät tule häihin. no omapa on häpeänsä. Puvun kun ostin ni heti tuli kritiikkiä että olisi pitänyt vain vuokrata. mutta ihan sama. meijän häät!

Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

Sulhasen valinta kysymys ;). Eli valitettavasti mä en ole koskaan päässyt tutustumaan hänen äitiinsä, koska hän on kuollut noin 10v sitten... :(

Häissäni haluaisin kumminkin jollakin tavalla kunnioittaa hänen äitiään, kun on kasvattanut niin ihanan miehen, jostakin lehdestä luin kimppuun liitettävästä medaljongista, onko muita ideoita??

Link to comment
Share on other sites

Sulhasen valinta kysymys ;). Eli valitettavasti mä en ole koskaan päässyt tutustumaan hänen äitiinsä, koska hän on kuollut noin 10v sitten... :(

Häissäni haluaisin kumminkin jollakin tavalla kunnioittaa hänen äitiään, kun on kasvattanut niin ihanan miehen, jostakin lehdestä luin kimppuun liitettävästä medaljongista, onko muita ideoita??

Jos olet valmis luopumaan kimpustasi niin voisitte yhdessä miehesi kanssa viedä sen anopin haudalle. (tämä toki onnistuu vain siinä tapauksessa, että anoppi ei lepää toisella puolella Suomea/maailmaa :huh:)

Käsittääkseni melko yleinen tapa on asettaa juhlapaikalle johonkin näkyvälle sijainnille kuolleen perheenjäsenen valkokuva, siihen voi sitten viereen tehdä pientä asetelmaa esim. kukista tai kynttilöistä. Näin voisitte ajatella anopinkin olevan mukana tärkeässä juhlassanne :) Miehesi on varmasti otettu kun haluat muistaa hänen äitiään hääpäivänänne, toivottavasti keksit teidän juhlaan sopivan tavan sen toteuttamiseen.

Link to comment
Share on other sites

Täältähän löytyi sopiva ketju mun tämän illan tunteille! Tullaan yleensä anopin kanssa hyvin toimeen, vaikka erilaisia ollaankin. Tänään kuitenkin hermostuin häneen ekaa kertaa hääjärjestelyiden suhteen.

Haluamme suht pienet juhlat joissa on paikalla meille oikeasti läheiset ihmiset eikä niitä, jotka "kuuluu" kutsua. Sulholla on suuri suku ja hän päätti rajata serkkunsa pois koska ei ole teini-iän jälkeen ollut heihin oikein yhteydessä. Kaksi läheisintä serkkuaan hän kutsuu, heidät minäkin tunnen. Anopin mielestä kaikki serkut pitää tietenkin kutsua. Raivostuttavinta asiassa on, että kun sulho sanoo äidilleen, että serkut ei ole tulossa, niin tämä sanoo "ok, te saatte tietysti sen päättää". Kuitenkin hän tänään taas puhelimessa selitti minulle, että ne serkut pitää kutsua. <_< Luuleeko hän minun päättäneen asiasta? Myös ilmeisesti anopin paras ystävä olisi pitänyt kutsua. :blink: Häissämme tulee olemaan ~70 vierasta ja sulhon sukua olisi tarjolla saman verran, eikö anoppi tajua, että jostain pitää karsia? Ja onko niin vaikeaaa ymmärtää, että haluamme tähän herkkään hetkeemme mukaan läheiset ja että sellaista ihmistä, johon ei ole ollut yhteydessä kymmeneen vuoteen, ei voi oikein sanoa läheiseksi?? Toivoisin, että anoppi kävisi tämän läpi poikansa kanssa, minä en halua olla se, joka julistaa ettei heidän sukulaisiian tule... :( Onneksi omat vanhempani ymmärtävät oman suvun karsintani. :-X (terveisiä vaan äitille jos luet tätä ;) )

Ostamani kaitaliinatkin kai olivat anopista turhaa. <_< Juhlapaikan ilmaiset, valkoiset liinat olisi riittäneet. Mutta kun minä haluan vihreät kaitaliinat.

Tuntuupa hyvältä avautua. ;) Kiitos vertaistuesta!

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...



×
×
  • Create New...