Meneekö muilla hermo anoppiin? (yhdistetty)


riinakata

Recommended Posts

Menee. Menee ihan arjessa lähes joka päivä. Yritän pitää asialliset välit, vaikka lähes jokainen kerta kun nähdään, mietin että miten tollaisella naisella on niin kiltti ja kultainen poika. Odotan kauhulla sitä hetkeä, kun kuulee häistämme. Kihlautumisesta kuultuaan nainen, joka ei juuri käytä alkoholia, tirpaisi oikein kunnon kännin. Tiedossa on varmaan melkoista valitusta jokaisesta päätöksestämme, koska tyyppinä hän vain on niin negativinen ja kaksinaamainen ihminen.

 

kuulostaa ihan omalta anopiltani. Järkyttävä sairas narsisti jota omat lapsetkaan ei voi sietää eikä me olla hänen kanssaan missään tekemisissä, mieheni ainoastaan äitienpäivänä ja jouluna näkee. Varmaan tulee ajaa mun yli autolla kun kuulee häistä! :D

Vertaistukea! Mä tässä jo mietin, että jos vika olisi minussa ja ajattelin vielä koittaa olla vähän empaattisempi. Anopilla on ollut pieniä harmeja viime aikoina ja ajattelin sitten, että mahtaisiko hääuutinen piristää (kerromme vasta kesäkuussa). Kysyin sitten mieheltä, että ehkä tämä vähän toisi iloa. Mies katsoi mua vähän aikaa ja totesi, että enpä usko. Että näin......

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 308
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Menee hiukan mutta ei ehkä kuten muilla. Anoppi ei ota mihinkään kantaa, ei suunnittele, ei ehdota mitään, ei keskustele häistä. Toisaalta ei myöskään tuputa mielipidettään tai "pakota" mihinkään.

Meillä melko sama tilanne. Ku häistä kerrottiin niin ihmetteli että onpa meillä kiire (häiden aikaan yhdessä 6v..), ja sitte ku kerroin ettei aiota koko sukua kutsua, niin stressasi että ne joita ei kutsuta vihastuvat heille asiasta... Muutenki kuulosti että on tässä vähän sulateltavaa ja hirvee stressi tulee järjestelyjen kanssa jne. Mutta uutisen kertomisen jälkeen ei ole kysyny MITÄÄN koko häistä, mikä tietenki vähän harmittaa ku ei osoita minkäänlaista innostusta asiasta. Mutta toisaalta saadaanpahan järkätä ihan oman näköiset häät ku ei ole tuputtamassa omia näkemyksiään joka asiaan. Muuten meillä on anopin kanssa hyvät välit.

Muokattu: , käyttäjä: isle
Link to comment
Share on other sites

  • 10 months later...

Löytyipäs osuva ketju! Menee hermo, menee todellakin! Itse tarkoitus kustantaa koko häät, omat vanhempani ovat ilmoittaneet osallistuvansa jonkin verran kuluihin. En tiedä meinaavatko anoppi ja appiukko osallistua kuluihin, en sitä tosin odota, emmekä aio ottaa puheeksikaan.

 

Anoppi päällepäsmäröi ihan joka asiassa. Miten sen saisi nätisti ilmaistua, että nämä ovat meidän juhlat ja vieläpä niin, että viesti menisi perille. :girl_cray2: Vieraslistaan ovat saaneet vaikuttaa, olen kysellyt alustavaa listaa jo joulukuussa. Helmikuussa pyysin lopullista vieraslistaa ja he ilmoittivat että tässä kaikki, muita ei tule. Tämän varmistin vielä myöhemminkin, ja lista oli nyt siinä. Ilmoitin lähettäväni kutsut tiettynä ajankohtana ja päivää ennen kuin olin viemässä kutsuja postiin, anoppi soittaa ja kysyy, onko kutsut jo tehty ja onko ylimääräisiä kun vielä pitäisi nämä ja nämä ja nuo kutsua. Olin hiukan näreissäni asiasta. :skilletgirl:  Sen verran tunsin onneksi anoppiani, että olin sentään ymmärtänyt tehdä muutaman ylimääräisen. Minun puoleltani on sen verran enemmän kutsuttuja, joten katsoin parhaaksi antaa anopille tahtonsa läpi.

 

Ilmoitin anopilleni lahjalistamme osoitteen, jonka voi antaa lahjavinkeistä tiedusteleville. Anoppi oli tietenkin käynyt katsomassa mitä siellä on. Hänellä olisi tuon tilalle itseltä antaa meille sitä ja tätä. Se on meidän tekemämme häälahjalista ja piste. Eräs asia listalla oli arvoltaan 75e. Anoppi tokaisi tästä, että jos pariskunta sen ostaa, se on ihan liian pieni lahja! :huh: Hääruoan suhteen oli myös painavaa sanaa: pitää ehdottomasti olla sitä ja tätä.  Entäs onko hääkarkit, aina on kaikilla hääkarkit! Meillä ei ole. "Mutta aina kaikilla on!" Meille ei tule. Juhlapaikan koristeiden suhteen anoppi meinasi vetää ihan överit. Kaikenlaista tilpehööriä ja röyhelöä voisi laittaa. Me itse siis haluamme mahdollisimman yksinkertaiset koristeet. Anoppi suutahti kun jouduimme lähes joka asiaan sanomaan ei, lisäksi minä olin todella pahalla päällä tapaamisemme jälkeen. Anoppi tulee todennäköisesti laittamaan juhlapaikkaa hääpäivää edeltävinä päivinä ja pelkään pahoin, että saamme riidan aikaiseksi ja meidän juhlapäivämme menee pilalle. :girl_sad: Toivon todella, että anoppi tulee juhlapaikalle vasta hääpäivänä. Meillä on jo selvät mielikuvat siitä mitä haluamme joka asian suhteen, ja anopilla tietenkin omat mieltymykset, jotka eivät valitettavasti kohtaa meidän mieltymysten kanssa... Miten se pitää tehdä nätisti selväksi ja miten sen saa menemään perille?

Muokattu: , käyttäjä: säihkysilmä
Link to comment
Share on other sites

säihkysilmä: paras tapa olisi varmaan laittaa mies asialle. Hänen äitinsähän kyseessä on, joten pojan tehtävä on myös saada äiti ymmärtämään, että kyse tosiaan on teidän päivästänne ja teidän juhlistanne. Äidit myös vähemmän herkästi ottavat nokkiinsa oman pojan kommenteista. Tsemppiä!

 

Pakko myöntää, että toisinaan kyllä revin hiuksia oman anoppini kanssa... 

Inhoan ylikaiken sitä, että anoppini kohtelee miestäni kuin pikkupoikaa. Kolmekymppiselle miehelle lässytetään kuin pikkulapselle (tekee tätä myös miehen pikkusiskolle), ruoka kannetaan nenän eteen ja ollaan niin huolissaan, että haluammeko varmasti nyt tuoda muka mukanamme ne ruoat, joita itse haluamme syödä, kun "meillä täällä kaapissa olisi pullaa ja piparia ja kakkua". Niin kauan kuin pöydässä ei ole niitä ruokia, joita ruokavalioomme tällä hetkellä kuuluu, tuomme omat ruokatarvikkeet mukanamme.

 

Toinen asia, jossa menetän usein hermoni anopin kanssa on se, että hän sanoo yhtä ja tekee toista. Esimerkkinä tästä esim. toisessa ketjussa mainitsemani "häät ovat teidän, pitäkää just sen näköiset kuin teille sopii" vs. "meillä täällä maalla on kuitenkin perinteenä kutsua nämä sukulaiset, nämä naapurit ja nämä naapureiden lapset häihin, antaa perinteiset hääkarkit vieraille, mennä perinteisesti kirkossa naimisiin, juhlia perinteisesti seuraintalolla, tarjota perinteistä suomalaista pitopalveluruokaa, tanssia perinteinen häävalssi"... Meille ei perinteet merkitse mitään, joten emme niitä vaali häissämmekään. Tämä saattaa aiheuttaa kitkaa...

 

Esitetään, että uudet makuelämykset ovat mahtavia kokemuksia, mutta siinä vaiheessa, kun pottujen sijaan pöytään lyödäänkin simpukoita muuttuu ilme kuin myrkyn syöneeksi "ei kiitos, en pidä näistä". Tämä on takuuvarma vastaus kaikkeen siihen, mitä arvon anoppi ei ole koskaan edes maistanut. Tämä tapa on tarttunut myös miehen siskoon, jonka ruokavalio koostuu paistetusta jauhelihasta ja tuoreesta kurkusta. Naamaa nyrpistellään kaikelle muulle ja maistetaan tyylin haarukan piikin päästä kielellä. Samaan hengenvetoon myös kummastellaan sitä, miten mies nykyään syö "kalaa ja muita eksoottisia ruokia", joita ei lapsuudessaan syönyt. Lähes innolla (not) odotankin, mitä arvon anoppi ja käly tulevat sanomaan ei-niin-perinteisestä fingerfood-buffetista häissämme.  <_<

 

Samoin esitetään, että uudet kokemukset ovat mahtavampaakin mahtavampia. Ehdotimme, että viettäisimme appiukon 60-vuotisviikonlopun Gdanskissa (eivät ole matkustaneet Suomen ulkopuolelle koskaan muulla kuin ruotsinlaivalla), niin vastauksena "ei käy, liian vaikeaa ja siellä pitäisi osata ulkomaankieliäkin". Ei sitten, tuskin tulemme tämän jälkeen enää ulkomaanreissua ehdottamaan, koska turha sitä on uusia asioita kokeilla. Saattaisivat vahingossa vaikka pitää niistä ja mitä siitäkin sitten tulisi? Ja mitä naapuritkin sanoisivat, kun nekin käyvät vain koti-Suomessa kylpylälomilla? 

 

Ärsyttävä tapa taas kummallakin appivanhemmalla on se, että aamupalaa syödessämme (nousemme miehen kanssa sängystä vasta sen jälkeen, kun vanhemmat ovat aamukahvinsa ryystäneet) sekä appi että anoppi tulevat seisomaan keittiöön ja katsomaan, kuinka aamupalaa syömme. En ole itse aamuihminen, joten syömiseni kyttääminen ja kevyt, hassunhauska small-talk aamutuimaan ei mieltäni paranna lainkaan. Laittaa vain v*tuttamaan vain pahemmin.

 

Joidenkin muiden ongelmiin hirviöanoppiensa kanssa nämä omat "ongelmani" kuulostavat aivan mitättömiltä. Ne kuitenkin aiheuttavat hermojen menetystä.  :huh:

Muokattu: , käyttäjä: nilmelwen
Link to comment
Share on other sites

  • 2 months later...
Guest kujallaj

No, pakko kai se on itekki jo avauduttava.

 

Mun anoppi on semmosta häseltävää mallia joka kohtelee poikiaan pikkulapsina.

Meillä on (toistaseks) ihan hyvät välit, häistäkin ollaan vähän keskusteltu saunassa käynnin lomassa.

Mutta, kun sen pitää aina inttää vastaan, esimerkkinä

"ulkona paistaa aurinko"

"-eikä paista jos sataa vettä"

"mutta nyt paistaa"

"-mutta jos sataa niin ei paista"

 

Kaikesta huolehditaan etukäteen ennen kun mitään "pahaa" on edes kerennyt tapahtumaan.

 

Ja oon kaks vuotta kuunnellu haaveista lapsenlapsista, joo, mä oon vasta valmistunu että jos vaikka ekaks vähä työkokemusta yms enne ku alkais lapsia hommaamaan. ugh. Kai se on vaan koitettava kasvattaa pinnaa sen verran että sitä höösäämistä jaksaa. Innolla ootan joulua kun viime jouluna ilmotin että seuraava joulu ollaan miehen kanssa kotona....

 

Tsemppiä teille anoppienne kanssa :)

Link to comment
Share on other sites

  • 8 months later...

Ei voi sanoa, että suorastaan menisi hermo, mutta kyllä pinna kiristyy aika ajoin oikein olan takaa. Välillä ollaan kyllä anopin kanssa hyvinkin samoilla linjoilla ja positiivinen yllätys on ollut, että on paljon sellaisia asioita joista ollaan yhtä mieltä. Anoppi on myös monessa kohtaa ottanut huomioon minun mielipiteeni - joskin hänellä on, ehkä huomaamattaan, vähän sellainen tapa että pyrkii tuomaan välillä niitä omia ajatuksiaan esille turhankin voimakkaasti ja tulee sitten samalla ikään kuin talloneeksi minun varpailleni.

 

Riidellä ei ole tarvinnut, sillä olen pitkälti pitänyt ajatukseni - ja kiehumiseni - omana tietonani. Olen siis kyllä sanonut eriävän mielipiteeni asioista tai luvannut pohtia asiaa anopin ehdottomalla tavalla (mikä on varmaan lähtökohtaisesti ihan hyväkin asia) mutta olen sitten pitänyt pääni, mikäli siltä on tuntunut. Anoppikin on kohtelias ja ystävällinen, tosin väillä yli-innokas ja liikaa tuputtaa omia näkemyksiään siihen nähden, että nuo nyt kuitenkin on meidän häät eikä hänen.

 

Pukeutumiskysymys - eli se, miten minä, morsian, pukeudun - on ollut anopille todella iso asia ja sen tiimoilta erimielisyydet onkin tainneet olla suurimmat mitä tässä nyt on ollut. Siitä kirjoittelinkin toisaalle, joten en sen syvällisemmin asiaa ala tässä purkamaan :) Joka tapauksessa anopilla on siis ollut mielipiteensä siitä, miten minun tulisi pukeutua tai miten minun ei tulisi pukeutua - ja minä taas olen nähnyt itseni hyvinkin perinteisen näköisenä morsiamena. Pidin myöskin pääni, ja olen pukuvalintaani tyytyväinen. Anoppikin kaiketi tykkäsi puvusta, on kylläkin jälkikäteen (siis siinä vaiheessa kun oltiin jo ostettu puku) jäkättänyt miehelle, ettei ymmärrä miksi minulle mentiin ostamaan noin kallis puku. Mistään poskettoman kalliista puvusta ei ole kysymys, hinta on ihan normaalin rajoissa kun uusien morsiuspukujen hintaa miettii. Minä en kuitenkaan ymmärrä, mikä idea tuota puvun hintaakin oli nyt sitten lähteä kommentoimaan; pukuhan oli tosiaan tuossa vaiheessa jo ostettu. Mitä anoppi tuolla ajatteli saavuttavansa ja mikä siinä häntä niin häiritsi? Meidän raha-asiat on mallillaan ja puvun kustannukset tulivat meiltä itseltämme. Vaikea siis ymmärtää, mikä ongelma tässä oli. Minäkin kun lähinnä pahoitin mieleni, voi kun löytäisi tavan jolla sanoa anopille että joskus ne mielipiteet voisi tosiaan pitää ihan vain sisällään... 

 

Hössöttäminen on myös ajoittain sangen hermostuttavaa. 

Link to comment
Share on other sites

  • 3 months later...

^^ Hössöttäminen on todellakin hermostuttavaa ja ärsyttävää. Oma anoppini on todella herttainen ja sydämmellinen ihminen, mutta aivan armoton hössöttäjä ja lisäksi yleensä aina ihan pihalla kaikesta, mutta silti kuitenkin joka paikassa ja tilanteessa säätämässä ja sähläämässä. Me ei olla vielä appivanhemmille kerrottu tarkemmin hääsuunnitelmista, joten vielä ei kovaa hössötystä ole siltä osin alkanut, mutta voin vain kuvitella, kun se alkaa. Toivotaan, että olen väärässä :D

Link to comment
Share on other sites

Kunkin anoppi on kyllä hyvälle herttainen ihminen, mutta sitä hössötyksen määrää ei kestä kukaan! Meidän loppuvuodesta syntyvä lapsemme on hänen ensimmäinen lapsenlapsensa, ja siinä on jo tarpeeksi kestämistä. :)

Sksi häistä ei anopille kerrotakaan. Eikä kenellekään muullakaan. Kahdestaan menemme naimisiin. <3

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Ai että meneekö? 

 

Tiedän anopin kuuluvan marttoihin ja tiedän alueen marttojen vuokraavan astioita. Anopista oli kuitenkin ihan ylivoimaista kysyä mitä astioita martoilla mahdollisesti olisi. Soitin siis itse yhdelle anopin kavereista ja kysyin. Tuntuu, että anoppi passiivis-agressiivisesti yrittää kertoa olevansa meidän liittoa vastaan. Tai no, onhan tuo alkuaikoina sen suoraankin sanonut, mutta kuvittelin hänen tässä viidessätoista vuodessa jo asian yli päässeen. Ei näytä päässeen. Odottelen koska alkaa enemmän heitellä kapuloita rattaisiin. Ennen meidän ensimmäisen lapsen syntymää minä ja anoppi emme olleet pariin vuoteen missään yhteydessä, mutta koska halusin lastemme tutustuvan isovanhempiinsa, niin päätin yrittää antaa asioiden olla. Jos passiivisesta tulee aktiivisesti agressiivinen, niin taitaa olla aika taas jäähdytellä välejä.

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...