Jenni

Papin valinta ja varaus

670 posts in this topic

Meillä tulee olemaan naispappi.

Seurakunnassamme on kaksi miespappia ja yksi naispappi. Toinen miespappi on "eri uskontoa" kuin me ja toinen on ilmeisesti siinä vaiheessa jo eläkkeellä. Ja sit tämä naispappi on lomalla silloin (20 vuotta loma ollu samaan aikaan niin on se ensi kesänäkin, ei innostunut että tulisi lomalta vihkimään.)

Valitsimme sitten erään toisen naispapin joka on ilm. silloin toisessa seurakunnassa töissä mutta suostu tuleen vihkimään meidät. Hän on ollut yhtäaikaa minun kanssa koulussa, on ollut vartionjohtajana partiossa ollessani, eli on sitä kautta hyvä tuttu.

Jouduimme vaihtamaan jo kerran päivää kun emme ois saaneet valitsemallemme päivälle kuin tämän "eri uskontoa" olevan papin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle ei sinänsä sukupuolella ollut niin väliä, mutta meille sattui naispappi, ja parempaa emme olisi voineet saada. Meillä oli kirkollinen siunaus - ei siis vihkimistä- ja tässäkin mielessä ei-konservatiivinen naispappi sopi meille hyvin.

Meidän naispappi aika pitkälti itse muokkasi kaavan meille sopivaksi. Hän kyseli, että olisiko meistä mukavaa, jos hän tässä sanoisi näin jne.

Lisäksi tämä naispappi oli äärettömän mukava, huumorintajuinen ja sydämellinen. En väitä etteikö miehet olisi, mutta tiedän että meillä valittavina olleista vaihtoehdoista tämä pappi oli ehdottomasti sympaattisin. Minusta hän ei vienyt tilanteen juhlavuudesta mitään pois, päinvastoin, toi siihen lämpöä ja herkkyyttä. Poikkeuksetta kaikki vieraat, jotka kirkkosiunausta kommentoivat, kehuivat pappia. Mutta uskon, että tämä on ennen kaikkea enemmän persoona- kuin sukupuolikysymys.

Varmasti jos esimerkiksi oma isä on vihkimässä, tilanne on täynnä tunnetta ja lämpöä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

meillä sulhanen ja minun isä ja aivan varmasti sulhasen sukukin pitää miespappeja ainoina vakuuttavina pappeina. minusta naispappi taas voi olla perhejuhlaan juuri sopivan herkkä ja "tunteva". mummoni taas kuulee naispapin äänen jostain syystä paljon paremmin ja selvemmin kuin miespuolisten. syynä varmaan joku äänen korkeus tmv. no, koska asia ei minulle ole niin periaatteellinen ja koska suvusta löytyy yksi miespappi, niin varmaankin hänet pyydämme.  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä olis tarkoitus pyytää tehtävään mieheni setää. Todennäköisesti näemme häntä Tapaninpäivänä, jolloin olisi tarkoitus kysyä. Saa nähdä kuinka käy, hän ei nimittäin ole enää papin hommia tehnyt, mutta silti olisi kiva jos hän suostuisi. Mikäli ei onnistu, niin sitten täytyy vaan pyytää pappia omasta seurakunnasta. Ei kai sillä sitten niin väliä ole kuka homman hoitaa, kun ei henkilöä sen paremmin tunne...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Uskon, että kirjoittaja tarkoitti, että naisten asema ylipäänsä ei ole aina kovin tasa-arvoinen ja siitä usein valitetaan. Kovasti huudetaan tasa-arvon perään, mutta sitten samaan aikaan kuitenkin täällä kirjoitellaan, kuinka miespappi on jotenkin uskottavampi, vakuuttavampi tms. Eli se sitä tasa-arvosta, kun nuoret (?) naisetkin ovat sovinistisia.

Olen aivan samaa mieltä! Ja vaikka kyseessä onkin "vain" yksittäinen tapaus, niin juuri näistä yksittäisistä tapauksista muodostuu kokonaisuus, ja kokonaisuus  = asenteet. Eli minusta on erittäin tärkeää ottaa omalla toiminnallaan kantaa esim. tasa-arvo-, ympäristönsuojelu- ja ihmisoikeuskysymyksissä. Usein ihmiset tuntuvat unohtavan kokonaiskuvan ja jotenkin laskevat itsensä yhteiskunnan ulkopuolelle... Ja juuri päivänpolttavissa asioissa jokaisen valinta on aina väistämättä myös statement: jos menisin nyt kaupungille pyörimään turkki päällä, ottaisin teollani kantaa turkistarhauksen puolesta. Tämä on tietenkin sinänsä eri asia, ettei ole mitään syytä varsinaisesti vastustaa miespappeutta, mutta  itse tuntisin voimakasta tarvetta katsoa peiliin ja tutkiskella asenteitani, jos löytäisin itsestäni "mies on paljon arvokkaampi/vakuuttavampi/juhlallisempi" -tyylisiä asenteita. Samaten harkitsisin kyllä sulhasvalintaanikin uudelleen, jos hän jalkaa polkien vaatisi miespappia yllä mainituilla syillä... En ainakaan haluaisi tartuttaa tällaisia ajatuksia lapsiini (tuleviin :) ). Tuttuus-, sukulaisuus- yms. syyt ovat tietenkin aivan toinen asia, mutta miehen suosiminen vain ja ainoastaan jalkovälin varusteiden perusteella on juuri sitä puhdasta sovinismia...

Niin, ja siis meille tulee naispappi, jos se vaan mitenkään onnistuu (toivottu on, mutta työvuoroista ei vielä tiedä).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä tää häiden ulkokultaisuus on mennyt hieman liian pitkälle jos pappikin valitaan "kokonaisuuteen" sopivaksi; pitää olla mies tai nainen, pitkä tai lyhyt yms.  >:(

Henk.kohtaisesti mulle on aivan sama papin sukupuoli, rotu, koko tai muut ulkoiset seikat, sillä pääasia on, että pappi VIHKII meidät. Olen kuullut todella surkeita puheita niin mies-kuin naispapeiltakin ja samoin on hyvien puheiden laita. Mun mielestä se on persoonakysymys, ei sukupuolikysymys miten osaa asiansa esittää.

Jos taas haluaa vihkipapiksi oman kaste-, rippi tai muuten läheisen papin, niin se on todella yes mutta nää muut spekulaatiot sais ainakin meikäläisen häpeämään:-[ jos itse tällaisia miettisin...

Tarkoitus ei ole tuomita ketään, ja hyvähän se on että keskustelua käydään, mutta jotekin toi ammatit sukupuolen mukaan -asenne ois saanut jäädä viime vuosituhannelle... Ja eiköhän häissä riitä muutakin funtsittavaa kuin papin sukupuoli - vaikka se mitä toivoisi papin vihittävästä parista kertovan hääväelle! ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidät (toivottavasti) vihkii ystävämme, joka on myös kastanut pikku prinsessamme.

Tilanne selvinnee vuodenvaihteessa, kun tekevät lomalistansa. Ymmärrän kyllä perheen kanssa tehdyn päätöksen että lomalla ei töitä tehdä, loma on perhettä varten.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Eli minusta on erittäin tärkeää ottaa omalla toiminnallaan kantaa esim. tasa-arvo-, ympäristönsuojelu- ja ihmisoikeuskysymyksissä. Usein ihmiset tuntuvat unohtavan kokonaiskuvan ja jotenkin laskevat itsensä yhteiskunnan ulkopuolelle...

Juuri näin! Ihmiset kuvittelevat, että eihän heidän, pienen yksilön toiminnalla voi olla mitään vaikutusta ns. suuriin asioihin. Mutta jos kaikki ajattelisivat noin, ei tämä ihmiskunta koskaan kehittyisi mihinkään. Pienistä puroista...

Minä en ainakaan vähättele omaa panostani tämän yhteiskunnan tai koko maailman asioiden suhteen!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei väliä, onko mies vai nainen. Saisimme itse valita, mutta emme oikein tunne tämän nykyisen kotikaupunkimme pappisväkeä... Joten otetaan se joka meille annetaan! ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on siviilivihkiminen ja siunaus siihen päälle. Näin koska täällä ei pappi voi vihkiä. Siunaamassa on tuttu suomalaispappi (olen "kirkkoaktivisti") ja miehen "vakipappi", joka on kastanut, ripittänyt, konfirmoinut ... hänet ja siunannut isänsä hautaan. Tunnemme molemmat hyvin henkilökohtiasesti ja ovat muutenkin "ystäviämme". Siinäpä siis perustelut myös millä perusteilla heidät ::)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sukupuolella ei mitään väliä. Näin ei tasa-arvon takia, vaan näin käsitän asian Raamatusta.  Jumalaa voi palvella sekä mies, että nainen, ei väliä.

Mutta koska täällä ainoa suomalainen naispappi on kotiäitinä tällä hetkellä, enkä häntä kovin hyvin edes tunne ja taas yhden toisen papin, joka sattuu olemaan mies, kanssa olemme paljon tekemisissä tulee hän siunaamaan miedät. Mieheni taas on katolinen ja halusi ranskalaisen papin, niin siellä ei niitä vaihtoehtoja ole senkään vertaa, kuin minulla ::)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on toiveena tän paikkakunnan ainoa naispappi (tuleeko hän todella meille, riippuu siitä, miten pappien lomat pyörii). Ihastuin kaverini häissä, joissa oli naispappi, siihen lämpimään tunnelmaan, joka välittyi papin kautta kirkossa. Mun tapaamat miespapit on kaikki olleet vähän pelottavia... (No, mä nyt pelkään joulupukkiakin  ;)) Periaatteessa mulle on kuiteskin ihan sama, onko se mies vai nainen, joka meidät vihkii. Ja lisäksi kuulin, että tämä kyseinen "meidän" naispappi on todella miesmäinen. Joten ehkä me sit saadaan sekä nais- että miespapin vahvuudet.. Mutta tärkeintä mulle on, että tämä naispappi on kuulemma todella mukava ja ihana ihminen!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille ei papin sukupuolella ole mitään merkitystä. Kunhan on fiksu ihminen.  :) Tosin ajateltiin ensin pyytää tehtävään yhtä sulhon tuttavapappia, joka on nainen, mutta siinä ajatuksessa oli eniten takana se tuttavuus. Kyseinen tuttavapappi ei kuitenkaan ole töissä meidän kotiseurakunnassa, ja loppujenlopuksi tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että joku kotiseurakunnan papeista saa vihkiä meidät. Onpahan sitten sieltäkin joku tuttu pappi, jos vaikka hänen palveluksiaan tarvitaan joskus myöhemminkin.   :)

Vielä ei tosin ole tiedossa, kuka meidät vihkii. Kotiseurakunnassamme on sekä mies- että naispappeja, saa nähdä kuka heistä on häittemme aikaan työvuorossa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos meillä ei olisi suvun kautta pappia (joka on mies), olisin ehdottomasti halunnut aivan tietyn naispapin. Sukupuolella ei sinänsä ole merkitystä, mutta tämä ko. nainen on pitänyt todella kauniita, henkilökohtaisia ja koskettavia vihkipuheita. Nyt toki toivon, että saamme sellaisen miespapiltamme, onhan hän nähnyt elämääni jo pitkän aikaa  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei edes ajateltu kysymystä sukupuolen kannalta, hyviä pappiehdokkaita oli kolme:

avokin rippipappi (mies), mun kummitäti ja mun hyvä ystävä (nainen)

Valittiin mun ystävä, koska häät on mun kotiseudulla, josta hänkin on kotoisin. Oon kyllä tosi iloinen, että oli valinnanvaraa ja kaikki hyviä tyyppejä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle ei myöskään ole tullut mieleenkään ajatella onko pappi mies vai nainen. Minä mietin asiaa vain siltä kannalta, että halusin avioliittomme siunaajaksi ihmisen, jonka tunnen. Luonnollisin valinta oli pyytää tutuinta pappia, joka sattuu olemaan nainen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle on ihan sama kumpi se on.. Nainen käy ythä hyvin kun mies.. Isä hautajaisissa pappina oli nainen, ja hyvin se osas hommansa hoitaa.. Ihan yhtä arvokkaasti kun miehetkin! ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tulee naispappi. Valintakriteerinä ei tosin ollut sukupuoli vaan se että tiedän entuudestaan tämän papin ja hänen tyylinsä. Tosin tänään selvisi että hänen mukanaan tulee teologiharjoittelija, joka on mies. Nyt vaan jännätään tajuavatko vieraat kotivihkimisessämme kumpi on se "oikea" pappi. Ei siinä muuta, mutta etteivät menisi höläyttelemään mitä sattuu ja nolaamaan pappia ja harjoittelijaa.     ::)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me emme tunne yhtään pappia ennestään siitä serurakunnasta, jossa meidät vihitään. Periaatteesta toivoimme NAISPAPPIA. Sen tulemme myös saamaan, ja tulevasta papista olen nyttemmin kuullut pelkkää hyvää.

Persoonahan se toki tärkein on, mutta meille oli kuitenkin jotenkin hirveän tärkeätä saada nimenomaan nainen vihkimään. Ja kyllä totuuden nimissä on tunnustettava, että tietynlainen kannanotto se myös meiltä oli. Ei meillä ole mitään miespappia vastaan, ei toki, mutta kannanotto se oli sille, että kannatamme naispappeutta sydämestämme!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tulee naispappi.... ja hyvä niin  :) Minulla on jotenkin mukavampi ja luontevampi olo, kun vihkijä on nainen.

Halusin papin, josta minulla olisi jotain tietoa/kokemusta, en ole kovin uskonnollinen ihminen, joten jumalanpalveluksissa ei ole tullut istuttua, joten kovin montaa pappia en tiedä nimeltä.

Minulla oli oikeastaan kaksi vaihtoehtoa, rippipappini (nykyinen kirkkoherra) tai sitten kouluajoilta tuttu pappi, molemmat naisia. Rippipappini oli ensimmäinen vaihtoehto, mutta hänellä sattui olemaan jokin seminaari sillä viikonlopulla, mutta olen erittäin tyytyväinen siihenkin pappiin, joka meidät tulee vihkimään. Mies antoi minun päättää, koska on itse kotoisin muualta, eikä hänellä ole minkäänlaista tietoa seurakuntamme papeista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille ei merkitse mikään muu kuin se, että pappimme on ennestään tuntemamme ja erittäin mukava ihminen - sattumalta mies. Tunnen useita pappeja, miehiä sekä naisia, molempien joukossa hyvin monenlaisia persoonia. Mutta jos en tuntisi yhtään pappia, statementtina voisin kyllä haluta naispapin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla ei ole mitään naispappeja vastaan mutta vihkipapiksi halusimme ehdottomasti miespapin   ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me tavataan vihkipappimme vasta kuulemma häiden alusviikolla, ottavat meihin sitten yhteyttä. Ihmettelin kovasti, kun virkailija sanoi, että jos ei perjantaihin mennessä mitään kuulu,  niin sitten kannattaa soitella (eli häät lauantaina). Kysyin, että mistäs sitten tiedän kaiken laittaa kirkko-ohjelmaan, musikiit ym. No, asialle ei kuulemma voi mitään. Kanttorikin saattaa selvitä vasta silloin. No, ei muutakuin sitten ehkä viime tipassa torstai- tai perjantai-iltana alaetaan väsäämään kirkko-ohjelmia! Ajattelin, että kaikki hommat olisin saanut tehtyä jo hyvissä ajoin... Miten teillä muilla nämä hommat?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me tavattiin pappi viikkoa ennen häitä, eli viime perjantaina.  :-X

Mun mielestä on hyvä, että tavataan lähellä juhlapäivää, että pappikin muistaa mitä ollaan juteltu (kun ei usein paria aiemmin tunne). Edellinen päivä/ilta tuntuu kyllä turhan myöhäiseltä, luulis ettei pappikaan jätä tapaamista mielellään niin myöhään. Suosittelen, että soittelette itse papille, jos ette ole viimeistään hääviikon alussa hänestä kuulleet! Ja kyllä luulisi kanttorinkin tietävän työvuoronsa vähän etukäteen...

Share this post


Link to post
Share on other sites

No meillä oli tosiaan niin, että tavattiin pappi vasta hääviikon keskiviikkona. Saatiin papin  nimi seurakunnasta vasta pari viikkoa ennen ja häitä edeltävän viikon hän oli lomalla ulkomailla, eikä vastannut puhelimeen eikä sähköpostiin. Me oltiin jo vähän paniikissa, mutta papin mielestä ilmeisesti oli vielä ruhtinaallisesti aikaa. Kirkko-ohjelman teko jäi vähän viime tippaan. Muutenkin se mun mielestä otti meidän vihkimisen vähän liian "kevyesti", eli vihkipuhe ei loppujen lopuksi ollut kauhean henkilökohtainen.

Jos nyt saisin järjestää häät uudestaan, niin kävisin kyllä kirkossa kuuntelemassa pappeja ja pyytäisin hyvissä ajoin vihkimään sellaista, joka minua miellyttää. Me ei nimittäin tunnettu ketään meidän seurakunnan papeista etukäteen, joten ei oltais osattu pyytääkään ketään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now