Guest Vieras_syysmorsian_*

Kumpi yleisempää; isä saattaa vai sulhon kanssa yhdessä?

344 posts in this topic

Me kävellään sulhon kanssa yhdessä. Juuri eilen lueskelin vanhaa päiväkirjaani ja huomasin haaveilleeni siitä, että isäni saattaa minut. Tämä ajatus on jossain vaiheessa muuttunut ja nyt en voisi edes kuvitella muuta, kuin että kävellään sulhon kanssa kaksin. Isän kanssa on hyvät välit ja ei minulla ole mitään sitä vastaan että hän saattaisi, mutta se ei vaan tunnu omalta. Lisäksi huomasin, että omat vanhempani kävelivät myös alttarille kaksin silloin aikoinaan, joten tuskin meidän ratkaisu aiheuttaa paheksuntaa edes suvun vanhimpien, isovanhempieni, keskuudessa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me kävellään joko mieheni kanssa tai sitten kävelen yksin. Tosin meillä kyseessä on avioliiton siunaus, joten tässä tapauksessa isä ei vissiin muutenkaan saattaisi. Jos kyseessä olisi vihkiminen, voisin ehkä harkita saattamishommaa. Itse olen kuvitellut, että tuo saattojuttu on aika vanhanaikainen, mutta näköjään se on edelleenkin aika yleistä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sulhasen kanssa yhdessä kävellään alttarille, isä kun on ollut haudassa jo päälle kahdeksan vuotta, muuten kyllä olisin halunnut isän saattamaan, jos se vain olisi ollut mahdollista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä itse ainakin toivon, että isä saattaa puoleen väliin. En ole vielä kysynyt, mutta eiköhän tuo suostu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen aina ollut isin tyttö, joten isi saattaa.  :girl_haha: Lupautuikin tuossa yhtenä iltana, kun juttelimme kahden kesken asiasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on siviilivihkiminen, jossa kummankaan vanhemmat eivät ole edes paikalla, joten sulhasen kanssa menemme joka tapauksessa yhdessä.

 

Muutenkaan kukaan sukulaismies saattamassa ja luovuttamassa minua ei tunnu omalta jutulta. Perustelut: teen päätökseni itse, samoin menen avioliittoon ilman sukulaismiesten apua, enkä ole kenenkään miehen luovutettavaa omaisuutta.

 

Silti on ihan ok, jos joku toinen haluaa tärkeän sukulaisen saattamaan. Olisi jopa hauska nähdä, että saattamassa olisi useampia sukulaisia, niin miehiä kuin naisia. Se olisi aika kiinnostava veto.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen aina ollut isän tyttö nii haluan ehdottomasti et isä saattaa alttarille! <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Iskän on ihan pakko saattaaa ! Mie niin haluan nähdä kun se on punaisempi kuin yksikään tomaatti, ja kun se vakavana ja hiukan yrmynä minnuu kulettaa miehekkeeni luo :D aahahhhahaa. Komediaa kerraksiin ! 

Mutta kyllä yksinäisinä hetkinä tulee surullinen olo etten sitten ole enää isin pikku tyttö kun meen naimisiin :( Isi jää ihan yyyksin (tai asuuhan se nytkin yksin mut silti.. henkisellä tasolla? :D )

 

:-X Iskä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

mä varmaan kuljen itekseni tai miehen kaa alttarille ja tää ihan käytännön syistäkin: iskällä on keuhkoahtaumatauti ja koska häihin osallistuminenkin voi olla kyseenalaista koska kunto ei välttämättä aina anna oikein matkustaa, niin vähiten haluan vielä että hän sais siinä astmakohtausta tai muuta alttaria kohden talsiessaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos nyt haluan, että joku minut saattaa, niin sitten olkoon samantien molemmat vanhemmat. Mieluiten tahtoisin astella sulhasen kanssa, mutta hän haluaa nähdä minut vasta kun kävelen vihittäväksi, joten tuo on sitten pois vaihtoehdoista. Voi siis olla että saapastelen sitten yksin. Ei se nyt niin pitkä matka ole, varsinkaan kun ei mennä kirkossa naimisiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sulhasen kanssa kävelemme yhdessä alttarille. Nuorempana olen haaveillut, että isä saattaisi. Nyt olen sitä mieltä, että yhdessä sulhasen kanssa sinne mennään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Isä saattaa puoleen väliin ja loppumatka sulhon kanssa. Olen todella onnellinen, että isä suostui saattamaan. Vähän kyllä pelottaa, ettei se päästä irti, pienestä pitäen on siitä vitsaillut! :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Isä saattaa, mutta hyvin erilailla, kuin mitä tutuissa "vihkikaavoissa". Jos ei sada, niin menopelillä tullaan isän kanssa, sulhasen odotellessa hääpaikalla ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Iskä saattaa, halusin ehdottomasti ja pyysinkin vartavasten eräällä runolla. Iskän tyttö minäkin  :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos isä ois vielä elossa, niin ehdottomasti hän saattaisi. Mutta koska näin ei ole, niin veljeni saattaa (lähinpänä isää kummiski). On todella otettu kunniatehtävästään. Jos veljeä ei ois ollu, niin sitten vaihtoehtona ois ollu kummisetäni, joka on isän veli ja kovin samanoloinen kuin isäni oli.
Saattaminen on yksi niistä harvoista hääperinteistä, jota haluan ehdottomasti noudattaa. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Isin tyttö minäkin, mutta en silti halua faijan saattavan alttarille. Se on minusta sellainen "tavara vaihtaa omistajaa"-rituaali.

 

Meillä on vihkiminen ulkopuutarhassa, jossa tullaan kumpikin sulhasen kanssa omista suunnistamme ja kohdataan sitten vihkijän edessä. Tää sopii meille, kumpikin tulee ihan itsenäisinä, omasta tahdostaan vihittäviksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli ensiks ajatuksena että sulkin kanssa yhdessä mennään, mutta ei se käykkään. Haluan että vietetään viimene yö erillään eikä miekkonen saa nähdä mun pukua ennen vihkimistä, niin se olis mun mielestä tässä tilanteessa tyhmää mennä yhdessä  :girl_impossible:  Joten iskän kanssa on hyvä mennä  :give_heart:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensi kesänä isäni taluttaa minut alttarille :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me astellaan sulhasen kanssa yhdessä alttarille. Isä on itselleni hyvin rakas ja tärkeä ja monessa mielessä olen oikea isän tyttö, mutta silti halusin ehdottomasti tulla tulevan aviomiehini kanssa yhdessä kirkkoon. Isän kanssa asiasta kyllä juttelin, koska en halunnnut häntä loukata. Olimme kuitenkin samoilla linjoilla asian suhteen isän sanoessa, että jos en vain tykkää huonoa, niin hän mielummin osallistuu vihkimiseen eturivissä istumalla.

Omat vanhempani ja sulhasen vanhemmat ovat aikanaan tulleet yhdessä alttarille, kuten myös vielä elossa olevat mummo ja pappani, joten jatketaan tällä tavoin meidän sukujen perinteitä.

Edit. Kirjoitushäröt

Edited by Maaliskuun morsian -14

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Nimenomaan Suomessa, ja kai muissakin pohjoismaissa, perinne on ollut kavella sulhon kanssa yhdessa. Olen ymmartanyt, etta tama isa-saattaa-perinne on melko uusi Suomessa, vaikka meista parikymmppisista saattaa tuntua toisin, silla tama on ehka ollut yleisempaa viimeisen 20 tai 30 vuoden aikana. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on siviilivihkiminen, jossa kummankaan vanhemmat eivät ole edes paikalla, joten sulhasen kanssa menemme joka tapauksessa yhdessä.

 

Muutenkaan kukaan sukulaismies saattamassa ja luovuttamassa minua ei tunnu omalta jutulta. Perustelut: teen päätökseni itse, samoin menen avioliittoon ilman sukulaismiesten apua, enkä ole kenenkään miehen luovutettavaa omaisuutta.

 

Silti on ihan ok, jos joku toinen haluaa tärkeän sukulaisen saattamaan. Olisi jopa hauska nähdä, että saattamassa olisi useampia sukulaisia, niin miehiä kuin naisia. Se olisi aika kiinnostava veto.

 

Olen samaa mieltä kanssasi! Tuntusi tyhmältä, että isäni saattaisi minut "alttarille" (siviilivihkiminen meillekkin tulee). Olen kuitenkin itse valinnut mieheni, enkä todellakaan kaipaa sitä, että joku luovuttaa minut. Lisäksi isälläni on vähän alkoholiongelmaa, joten en voisi tietää missä kunnossa hän minut pystyisi saattamaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En osaa vielä sanoa.

 

Iskälle sanoin kyllä kihlautumisesta kerrottaessa, että saattais miut alttarille, mutta se ei sanonut toistaiseksi mitään.

Se on kyllä sen verran ujo, että en tiiä, haluaako saattaa. Ei toisaalta ole katastrofi, jos ei halua. Sitten mennään kaksin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on itsestäänselvää, että isäni saattaa. Koen sen tärkeäksi itselleni, sillä olen aina ollut se "isin tyttö". Erityisen tärkeää se on siksi, että olen viimeinen meistä sisarista, joka nyt avioituu, ja isäni on saattanut kaikki muutkin. Koen asian merkittäväksi myös siitä syystä, että äitini on kuollut ja isäni nykyään siis ainoa elossa oleva vanhempani.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos olisi mahdollista, niin haluaisin että isän kanssa käveltäisiin alttarille... Mun isä vaan on kuollut 4 vuotta sitten ;( <3

Yksin en halua kävellä, ties vaikka pyörryn jännityksestä :D voiko äidin kanssa mennä, vähän epätavallista kyllä ois :D kun mä haluisin et sulho näkee mut sieltä alttarilta vasta :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Äiti voi hyvin taluttaa, ei mitenkään epänormaalia. Onko sulla veljeä tai jotain muuta läheistä miestä, eno, setä tai kummisetä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now