Nocturna

Penkin alle mennyt kosinta

165 viestiä aiheessa

Se sitten tapahtui - me mentiin kihloihin ja aivan totaalisena yllätyksenä minulle. Suunniteltuihin häihin on vielä n. 2 vuotta aikaa.

Olen hyvin epäperinteinen ihminen, mutta tässä tapauksessa 1) ei ollut varsinaista kosintaa ollenkaan 2) mies ei edes laittanut sormusta sormeen minulle enkä minä ehtinyt sujauttaa miehen sormusta hänelle - en edes ehtinyt nähdä miehen sormusta ennen kuin se oli jo kädessä 3) kilhasormukseni ei sovi vihkisormuksen kanssa yhteen alkuunkaan 4) paikka oli äärimmäisen arkinen (ok, tämä ei haittaa yhtään) 5) mies loukkaantui kuin yritin hienovaraisesti huomauttaa että ehkä olisi voinut ottaa huomioon sormusostoksillaan sormusten vuosikymmenkautisen kestävyyden (hopeaa, vihkisormus onkin sitten timanttinen ja valkokultainen). Tai olisi voinut edes ottaa selvää miten kihlautuminen suurinpiirtein menee :blink:

Minulle ei ole todellakaan tärkeää sormuksen hinta, vaan kestävyys. Ihan hyvin voisin käyttää 2e sormusta jos se varmasti kestäisi läpi elämän. Tiedän jo etukäteen ettei tuo ohuehko hopea tule kestämään.

Onnellinenhan minä olin, suorastaan onnesta soikeana, mutta nyt alkuhuuman jälkeen harmittaa kun mies selittää että heitetään kihlasormukset mäkeen kun otetaan itsellemme vihkisormukset hääpäivänä. En minä ainakaan ole yhtään ainutta tunnearvokasta sormusta mäkeen heittämässä! :(

Ehkä minä olin sittenkin ilkeä miestä kohtaan, en tiedä, mutta loukkaantunut tämä on ja minä harmissani.

Onko tämä tyypillistä miehen ajattelemattomuutta vai olenko minä kamala bridezilla? Kovin on syyllinen olo "kritiikistä" :(

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Miten kihlautuminen sitten OIKEASTI menee? Mie en ole ainakaan lukenut mitään sääntöä tästä. Ei meilläkään ollut varsinaista kosintaa ja kihloihin mentiin ihan kotona arkisesti.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

En tiedä lohduttaako, mutta et ole ainoa jonka kosinta on mennyt täysin odotusten vastaisesti.

Olimme miehen kanssa puhuneet aikaisemmin kosinnasta, kihloista sekä häistä ja olin kertonut, että itse toivoisin kosinnan olevan romanttinen ja speciaali juttu. No tästä meni aikaa kuukausi pari, kun mies tokaisi kesken normaalin kauppareissun, että no mennäänkö ostamaan ne sormukset? Meikäläisen ilme oli jotenkin tälläinen :blink: Sormukset käytiin ostamassa ja kyseinen päivä niihin kaiverrettiin. Kumpikin pujotti oman sormuksensa omaan sormeensa. Onnesta olin soikena silloin, mutta pakko myöntää, että jossain vaiheessa kaiveli pahastikin, että kunnon kosintaa ei koskaan tullut ja kihloihin menokin oli kaikkea muuta kuin romanttinen..

Nyt kun kihlautumisesta on aikaa yli vuosi, on tuo tapaus jo enemmänkin surkuhupaisa ja pystyn sille nauramaan. Oli myös loppupeleissä ihan mieheni tyyppinen juttu :lol:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

En minä romantiikkaa niikään kaipaa. Yllätys oli todella hieno idea, se oli ihanaa.

Perinteisestä kosinnasta voi lukea vaikka tämän foorumin kotisivuilta tai Wikipediasta.

Minulle tuo kosinta olisi ollut vain plussaa - ei mikään pakollinen kuvio, mutta se mitä todella kaipaan on sormukset jotka kestäisivät edes muutaman kymmenen vuotta, ja sopisi vihkisormuksen kanssa yhteen. Miesparka ei edes tiennyt mihin sormeen oma sormus tulee ja ostos sopii vain vasemman käden keskisormeen :lol:

No joo, hyvä tietää etten ole ainoa :grin:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ehkä voisitte nyt mennä ostamaan yhdessä molemmille uudet, kunnolliset ja sopivat sormukset ja sitten järjestää sitten vähän romanttisempi tilaisuus niiden pujottamiselle, koska kosintaa et nyt pysty uusimaan ilman aikakonetta. Kohta voitte jo nauraa tälle episodille...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
kilhasormukseni ei sovi vihkisormuksen kanssa yhteen alkuunkaan

Hetkinen, olette juuri kihlautuneet, vihki on jo olemassa, ollut aiemminkin? Häät 2v päästä? Olenko nyt tyhmä, vai enkö vain ymmärrä jotain? Mitä meni ohi?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Vihki on vielä kaupassa, mutta kuulemma sitä saa varmasti vielä 1,5-2v kuluttua. Olin päättänyt haluamani vihkisormuksen jo kauan enne kihlasormuksia (joita ei edes alunperin pitänyt tulla ollenkaan).

Ja muutenkin, ton paksun sormuksen kanssa ei mikään vihkisormus olisi sopinut yhteen :huh:

Ei kosinnassa vihkisormusta ollut mukana vaan kihlasormukset. Mies veti vähän omalla tyylillään :D

No joo, hankittiin kokonaan sitten uudet valkokultaiset kun toi alkuperäinen sormus oli mulle liian pieni ja miehelle liian iso. Heh. Nyt alkaa jo juttu naurattaa :lol:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Monet miehet tuntuvat osaavan tuon "suoruuden" kosintatilanteessa. Oma mieheni istutti minut kerran keittiön pöydän ääreen hyvin vakavalla naamalla. Avasi meille tölkit siideriä ja sanoi "mun pitäis puhua sun kanssa yhdestä asiasta". Olin ihan varma, että se on aikonut jättää mut tai jotain. En ole koskaan nähnyt miestäni niin hermostuneena. Kädet tärisi ja millään ei meinannut saada sanaa suustaan. Kertoi lopulta, että meidän pitäisi hankkia uusi asunto. Oli hiukan ongelmia entisen kanssa. "Olisi toinenkin asia, mistä mä haluaisin puhua sun kanssa" se tuumasi. Olin ihan varma, että tulee jotain ikävää. "Mä haluan mennä naimisiin sun kanssa." Siinä se sitten oli kauan odotettu kosinta, josta on haaveiltu jo pikkutytöstä asti. Ongelmana oli, että se oli toteamus, joka ei sisältänyt minkäänlaista kysymystä. No olin kuitenkin niin onnellinen tästä, etten sillä hetkellä edes osannut toivoa muuta. Jälkikäteen sille on naurettu monet kerrat.

Kihlajaisia vietimme tuosta parin viikon päästä ihan kaksistaan. Nautimme aamiaiseksi shampanjaa, mansikoita ja vaahtokarkkeja sängyssä. Pujotimme sormukset toistemme sormiin ja kävimme illalla romanttisella illallisella.

Olisitte hyvät tytöt onnellisia siitä, että teillä yleensäkin on ihana mies, jonka kanssa olette menossa naimisiin. Ei kai moinen muodollisuus kuin kosinta voi olla noin iso juttu. Tottahan toki jokainen tyttö on haaveillut romanttisesta elokuvatyylisestä polvillaan kosimisesta, mutta toisaalta, jos kaikki hoitaisi asia samalla tavalla, ei siinä olisi enää mitään ihmeellistä. Minä ainakin muistan tuon hetken varmasti lopun ikäni. :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Olisitte hyvät tytöt onnellisia siitä, että teillä yleensäkin on ihana mies, jonka kanssa olette menossa naimisiin. Ei kai moinen muodollisuus kuin kosinta voi olla noin iso juttu. Tottahan toki jokainen tyttö on haaveillut romanttisesta elokuvatyylisestä polvillaan kosimisesta, mutta toisaalta, jos kaikki hoitaisi asia samalla tavalla, ei siinä olisi enää mitään ihmeellistä. Minä ainakin muistan tuon hetken varmasti lopun ikäni. :D

Itse ainakin olen onnellinen miehestäni, mutta tosiaan jossain vaiheessa kaiveli ja harmitti, että en saanut sitä "perinteistä" jenkkileffa tyyppistä yltiöromanttista kosintaa. Tosin kihlautuminen oli täysin mieheni näköinen juttu ja ainakin ikuisesti muistettava :)

Muokattu: , käyttäjä: safira86

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Perinteisestä kosinnasta voi lukea vaikka tämän foorumin kotisivuilta tai Wikipediasta.

Enpä nyt tässä tarkoittanut, että miten se perinteinen kosinta menee, vaan kommenttisi siitä, että mies olisi voinut "edes ottaa selvää miten kihlautuminen suurinpiirtein menee" Miun mielestä sille kihlautumistavalle ei ole mitään sääntöjä laadittu, vaan jokainen voi toteutttaa sen niinkuin haluaa. Harmi, jos et saanut toivomaasi kosintaa, mutta tuosta kommentistasi sai sellaisen kuvan, että olette nyt menneet jotenkin "väärin" kihloihin

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Voi elämä! Minun kosintani oli varmaan sitten penkin alle mennyt, koska en löytänyt sormusta leivoksesta enkä juomasta, mies ei polvistunut, ei ollut kynttilänvaloa eikä kuutamoa, ei ollut kuohuviiniä sen jälkeen. Voivoi, ei mitään, mikä kuuluu asiaan elokuvissa.

Oli vain raukea kysymys päiväunilla nenä kiinni minun nenässäni, "menetkö sinä minun kanssa naimisiin?" Mie sanoin, että "menen. Oliko tämä kosinta?" Ja tämä virnistää poikamaisesti: "Oli, tajuatko sie sitä ees vielä?" Joo, en tajunnut vielä moneen päivään, että minua oli kosittu. Mutta onnellinen olin, ihan onnea pullollaan. Mies härnäsi minua monta päivää, kun oli niin vaikea uskoa sitä juttua todeksi. En valittanut, minusta se oli just oikeanlainen ja aito kosinta. Sormus ostettiin vasta kaksi viikkoa kosinnan jälkeen ja se päivä merkittiin myös kihlajaispäiväksi.

Jälkeenpäin jotku kyseli, miten minua kosittiin, ni mie naureskelin, että kysymällä. Ja kerroin, että varsin arkisesti.

Muokattu: , käyttäjä: salza08

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

En mäkään mitään kihlautumisia odota. Musta tuntuu, etten tarvitse sellaisia 'kaavoja' siihen mikä on romanttista ja mikä ei. Mä tiedän jo nyt, että meidän kihlautuminen tulee olemaan vähän sellainen yhteinen sopimus enemmän kuin mikään yltiöromanttinen kosinta. Mä en myöskään halua kahta sormusta, joten ekat rinkulat vaihdetaan sitten kirkossa. Mä luulen että kun lopulta päätetään mennä naimisiin, se tulee tapahtumaan jotenkin ihanan arkisesti kun kaksin ollaan ja jutellaan. Ymmärrän, että jos on ollut kovat odotukset kosinnoista ja kaikesta mitä häihin liittyy, niin varmaan tulee pettymyksiä matkan varrella.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Monet miehet tuntuvat osaavan tuon "suoruuden" kosintatilanteessa. Oma mieheni istutti minut kerran keittiön pöydän ääreen hyvin vakavalla naamalla. Avasi meille tölkit siideriä ja sanoi "mun pitäis puhua sun kanssa yhdestä asiasta". Olin ihan varma, että se on aikonut jättää mut tai jotain. En ole koskaan nähnyt miestäni niin hermostuneena. Kädet tärisi ja millään ei meinannut saada sanaa suustaan. Kertoi lopulta, että meidän pitäisi hankkia uusi asunto. Oli hiukan ongelmia entisen kanssa. "Olisi toinenkin asia, mistä mä haluaisin puhua sun kanssa" se tuumasi. Olin ihan varma, että tulee jotain ikävää. "Mä haluan mennä naimisiin sun kanssa."

Minusta tämä olisi ollut ehkä täydellisin kosinta ikinä :). Mutta tietysti itse jouduin täysin puun takaa tulleen muka-romanttisen polvistumiskosinnan uhriksi. Onneksi en sentään julkisella paikalla, vaikka mies oli sitäkin miettinyt.

Aina onneksi voi lohduttautua sillä, että se varsinainen juttu eli naimisiinmeno tulee toivottavasti vastaamaan suunnitelmia ja unelmia paremmin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hmm. Mua kosittiin shellin pihassa, autossa, kun olin oman yövuoron jälkeen viemässä miestä töihin aamulla puoli seittemän. Hyvä kun pysy silmät auki saatikka tajus mitä tapahtu. Oli muuten karkauspäivä ja olin pelotellu kuukauden etukäteen että aion kosia. Ajatteli että ehtii sitten ensin. Sormuksia ei ollu ja mies on luvannu kosia sit uudestaan ku ostaa sormuksen. Haluan vaan yhden, joten sormuksien puuttuminen ei haitannu. Romanttista...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minun mielestäni on jotenkin omituista, miten elokuvista opetetaan ihmisille, miten "pitää kosia". Kun tuollaista sitten yritetään toteuttaa käytännössä, kosinta tulee puun takaa, julkisella paikalla, ja kosittu itkee, koska ei ole vielä valmis ja sormus on ruma. Kosija on miettinyt tekoa viikkokausia, odottanut "sopivaa hetkeä", pelännyt, ettei ehkä osu oikeaan kokoon ja tyyliin sen sormuksen kanssa ja on sitten kuitenkin työntänyt siihen rinkulaan puolen kuun palkkansa. Kihlapari poistuu paikalta todellisia epätoivoisia tunteitaan pidätellen, mutta on onnistunut antamaan yleisölle hienon illuusion.

Naiset eivät odota prinssiä valkealla ratsulla, mutta tässä kohdassa mielikuva polvistuvasta elokuvatähdestä puku päällä ja sormusrasia kädessä on vahva. Elämässä ja elokuvassa on yhteisiä piirteitä, mutta kumpikohan se pyrkii toista matkimaan?

Hopeisen kihlasormuksen voi varmaan korvata jollakin morsianta miellyttävälllä, tai vaikka valkokultaisella kopiolla sitten, kun on varaa, esim. jonain kihlauksen vuosipäivänä. Se voi olla todella romanttista ja siinähän voi vaikka samalla uudistaa vihkivalat.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minusta kosinta on on yksinkertaisesti tuo kysymys "menetkö kanssani naimisiin/tuletko vaimokseni/miehekseni?" ja sellaisenaan romanttinen mahtava rakkauden ja sitoutumishalun osoitus ilman mitään rituaaleja ta "seremonioita".. Ja kun kosintaan vastaa "kyllä" niin silloinhan ollaan kihlauduttu=sovittu naimisiin menemisestä. Eli ei se periaatteessa ulkoisesti ole sen kummempi asia :)

Tokihan kihlausta voi sitten juhlistaa kahden kesken tai isommalla porukalla jos niin haluaa, vaikka romanttisella illallisella. Itse kosintatilanne ei kuitenkaan tuota minusta vaadi ollenkaan.

Meillä ensimmäinen kosinta tuli täysin yllättäen kun ensimmäisellä tutustumismatkallani miehen kotimaassa mies yhtäkkiä aamulla kysyi "Will you marry me?" Aivan täydellinen kosinta hyvin arkisissa ympyröissä mies aamutakissa istumassa sänkyni laidalla. Mutta en ollut vielä valmis vastaamaan kysymykseen vaan pyysin miettimisaikaa. Kosinta sormuksen kanssa tuli 3 kuukautta myöhemmin - sitä osasin jo odottaa, koska sormuksen hankinnasta alettiin jo puhua hiljalleen.

Ensimmäinen kosinta kai "meni pieleen" siiä, että en ollut vielä valmis vastaamaan. Toinen kosinta taas siinä mielessä, että miehen käsitys kihlasormuksesta oli vähän erilainen kuin mulla (erityisesti materiaalin ja kestävyyden kannalta). Mutta sormus on niin kerta kaikkisen kaunis ja mun näköinen (ja prikuulleen sopivan kokoinen), että en halua sitä mihinkään vaihtaa. Ostetaan uusi sitten jos hajoaa :)

Muokattu: , käyttäjä: chutney

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

No siis silleen olisi voinut ottaa selvää ettei sovita omaa sormustaan keskisormeen :lol: Olisi voinut yhdellä korukauppareissulla selvitä hommasta.

Ja kyllä tämä minun työpaikka on kivempi ja yllättävämpi pakka kosia kuin mikään yltiöromanttinen illallisravintola. Just niin mun miehen tyylistä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Miten kihlautuminen sitten OIKEASTI menee? Mie en ole ainakaan lukenut mitään sääntöä tästä. Ei meilläkään ollut varsinaista kosintaa ja kihloihin mentiin ihan kotona arkisesti.

Pitää sen verran lainata itteäni ja selventää, että miusta tuo, ettei varsinaista kosintaa ollut vaan yhdessä sovittiin jutusta, oli meille se oikea tapa kosia :) Vietissäni kommentoin ekan kirjottajan tekstiä. Mie en ois kestäny sitä, jos mies ois jossain julkisella paikalla polvistunut sormuksen kanssa ja kosinu, se ois ollu niin yyh.. :lol: Ei yhtään meijän tyylistä siis :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Olisitte hyvät tytöt onnellisia siitä, että teillä yleensäkin on ihana mies, jonka kanssa olette menossa naimisiin. Ei kai moinen muodollisuus kuin kosinta voi olla noin iso juttu. Tottahan toki jokainen tyttö on haaveillut romanttisesta elokuvatyylisestä polvillaan kosimisesta, mutta toisaalta, jos kaikki hoitaisi asia samalla tavalla, ei siinä olisi enää mitään ihmeellistä. Minä ainakin muistan tuon hetken varmasti lopun ikäni. :D

Hehe. Totista sakkia ovat suomipojat. Itse en ole haaveillut miehen suorittamasta romanttisesta polvillaan kosimisesta. Minä kysyin häntä miehekseni. Se tapahtui kotioloissa, juuri sillä tyylillä kuin halusin sen tapahtuvan -yllätyksenä. Toivottavasti hän muistaa sen lopun ikänsä. Minä en sitä voi unohtaa, hetken hiljaisuuden jälkeen hän vastasi asiaan niin riipaisevan kauniisti, että vieläkin tulee tippa linssiin. Onkohan meillä nyt sitten tehty asiat väärin, kun ei ollut edes karkauspäivä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
...vai olenko minä kamala bridezilla?

Kyllä kertomasi perusteella olet (minun mielestäni).

Anteeksi vaan, ei ole taroitus olla millään tavalla ilkeä. Mutta annoinpa viestisi lopussa olevaan suoraan kysymykseen suoran vastauksen. :) Ehkäpä miestäsi jännitti koko kosimishomma, varsinkin jos hän tiesi että haluaisit sen menevän juuri jonkun tietyn kaavan mukaan?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Jos se sormus on niin tärkeä juttu, niin käykää yhdessä vaihtamassa se sopivammaksi. Tai teetä siitä kaulakoru tai jotain. Tai vaihtele tätä kihlasormusta vihkisormuksen kanssa asusta riippuen, jos haluat juuri tämän sormuksen säilyttää ja sitä joskus käyttääkin. Silloinhan on vain hyvä jos kihlasormus on täysin erilainen kuin vihkisormus! Tulee vaihtelua ja kumpaakin tunnekorua tulee käytettyä! Ei näissä jutuissa ole mitään sääntöjä ja auttaa jos alat hieman rikkomaan mielessäsi olevia ajatusmalleja siitä miten asiat pitäisi hoidetaan niin kosinnan kuin sormuksienkin suhteen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Pettymyksethän johtuu siitä, että on asettanut jollekin asialle, tässä tapauksessa kosinnalle, tietynlaiset odotukset, usein hyvin suuret odotukset. Kuinka usein mies tietää näistä naisen suurista odotuksista kihlausta ja kosintaa koskien? Miehillä taitaa monesti olla kosinnasta ja kihloihin menosta vähän erilainen käsitys kuin naisilla, jotka ovat mielessään suunnitelleet hyvin yksityiskohtaisen kosinnan. Ja sitten kun mies päättää viimein tunnustaa rakkautensa ja pyytää rakastaan menemään naimisiin kanssaan, mies saakin vain huudot kun teki kaiken "väärin". Ja mies on ymmärrettävästi aivan ymmällään. Olisi varmasti hyvä puhua asioista miehen kanssa jo ennen kosintaa, kertoa niistä omista odotuksista myös miehelle. Tässä kohtaa joku tietysti heti ajattelee, että kosinnastahan menee koko juju jos siitä etukäteen puhutaan, monelle kun taitaa olla tärkeää, että kosinta tulee yllätyksenä. Mutta niistä omista toiveista ja odotuksista kun kertoo miehelle, saattaisi välttyä pettymykseltä kosinnan suhteen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tuli mieleen, että kylläpä miesraukalle asetetaan paljon paineita, kun kosinta pitäisi mennä "tietyn kaavan mukaan" ja kun ohjeita ei siihen ole, niin hänen pitäisi lukea ne naisen kulmakarvojen asennosta. Voin kuvitella, että kosinta on tosi jännä paikka.

Toiseksi tämä näyttää olevan aika perinteinen asia eli monet odottavat passiivisesti, että mies kosisi. Miksei asiaa voisi ottaa yhdessä puheeksi?

Tuleva mieheni kosi yllättäen hyvin arkisessa tilanteessa keskellä viikkoa ja se ei yhtään haittaa. Meillä oli ollut erityisen kiva ilta yhdessä. En kaivannut mitään polvistumisia tai muita. Kosinta oli sen verran ovela (ei ollut perinteinen kysymys), että minulla kesti hetken tajuta tilanne..

Sormukset hankittiin sitten useampi viikko myöhemmin, ja saatiin molemmat sellaiset mistä pidämme.

Oltiin viime vuonna puhuttu kerran siitä hypoteettisesta mahdollisuudesta jos joskus joskus menemme kihloihin ja naimisiin. Olin kuitenkin siinä luulossa miehen kommentin mukaan, että tähän menee vielä vuosia, mutta päätin, että se ei minua haittaa. Tärkeintä on, että yhdessä on mukavaa oli sormuksia tai ei.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hyvin meni ;)

Muokattu: , käyttäjä: Roxy

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Herran jestas, mies joka on hankkinut sormukset valmiiksi! Onko mitään sen kauniimpaa ja eikö se jos joku kerro, että mies on halunnut vaalia perinteitä ja tehdä asiat "oikein"? Hän on valmistautunut ja odottanut oikeaa hetkeä, suunnitellut tilannetta ja jännittänyt.

Se, ettei mies piilottanut sormusta ruusuilla päällystettyyn sänkyyn kertoo mielestäni vain siitä, että hän halusi tehdä tilanteesta luonnollisen.

Hän valitsi sulle sormuksen rakkaudella ja ajatellen sua. Itku, ettei se sopinut sun suunnittelemaan vihkisormukseen joka on viel kaupassa mahdollisesti kahden vuoden päästä!

Kehtasitko sä oikeasti arvostella, ettei sormus kestä?!?

Jos mies kokee teennäiseksi sen "mä pujotan sormuksen sun sormeen ja katselen samalla sua koiramaisesti silmiin ruusuhampaiden välissä" niin miksi ihmeessä sä sitä vaadit? Kyllä kai mieskin on omat jenkkileffansa katsonut, jotta tietää miten meren takana kositaan.

Miten, voi miten joku voi loukkaantua ja suuttua, kun mies haluaa olla romanttinen, eikä lennätä kysymystä hetken mielijohteesta kun on tullut pohtineeksi, että joskus se on kuitenkin tehtävä.

Mulle tuli rehellisesti pahamieli sun miehen puolesta.

Me mentiin kihloihin parkkihallissa jouluaattona. Mä ilmoitin aamulla haluavani kihloihin ja mies tokaisi, että kai se on sit paree hoitaa altapois samote tein. Häitä ei kuule olla viettämässä.

Samalla, kun ostettiin miehelle sormus hän osti itselleen ketjun jossa sormus on ja pysyy jollen mä muistuta, että edes juhliin sen voisi pujottaa sormeen. Se ketju roikkuu meidän yöpöydän lampussa.

Kultasepänliikkeessä mies pohti, että kannattaako sitä sormusta edes kokeilla sormeen, kun ei se siinä juur koskaan tule olemaan. Ja miksi hemmetissä mie ylipäätään tahdon sormuksen??

Että siinä sulle romantiikkaa.

Loukkaannuinko mä? En. Se mies vei mut ostamaan sormukset ja hän puhuu musta kihlattunaan. Hän rakastaa mua. Miksi ihmeessä mun olisi pitänyt kihloihin mennessä saada joku toinen mies?

Muokattu: , käyttäjä: Macilla

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään