Nocturna

Penkin alle mennyt kosinta

164 posts in this topic

^ Mutta eikös sitä pitäisi kysyä, että mennäänkö naimisiin? :girl_impossible: Mitä tuo kihloihin meno edes tarkoittaa, jos ei kysymykseen (eli kosintaan) ota mukaan sitä päätarkoitusta ollenkaan?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mie tavallaan kosin vahingossa miestäni. Möläytin hiukan humalassa ääneen, että "I wanna marry you and have your children!" Ja mies alkoi hymyilemään ja sanoi haluavansa samaa. Sormukset hankittiin vasta useampi kuukaus myöhemmin ja sen sainkin sitten yllätyksenä. Ei siis mitään kauheen romanttista mutta olin iin onnellinen etten välittänyt :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Cressie oikeassa olet! Meillä saattoi mennä niin (en ole varma), että mies itsekin vasta seuraavana päivänä tajusi mistä kihlautumisessa oikein on kyse. Seuraavana päivänä, kun olimme menossa valitsemaan sormuksia, sovimme naimisiinmenon ajankohdasta. Periaatteessa siis meni hieman pieleen, mutta tämä "virhe" korjattiin seuraavana päivänä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä mulla sieppas, kun mies kysyi kakistelun jälkeen, että mennäänkö kihloihin. Purin hammasta, etten märise tai sano rumasti takasin, että no ei varmasti, vaan naimisiin haluan... Kysyin vastaukseksi, että yritätkö sää pyytää mua sun vaimoksi. Johon se ynisi myöntävän vastauksen. Tilanteesta oli romantiikka kaukana, kun kyseessä oli jouluaattoilta, eikä mies ollut hankkinut mulle mitään joululahjaa... En ollu sitten ihan varma, kosiko se kuitatakseen sen joululahjan puutteen vai mistä oli kyse.

No nyt ollaan kuitenkin jo ihan onnellisesti naimisissa, niin lopputulos oli kuitenkin haluttu, vaikka kyllä mun mielestä tässä kohtaa voidaan puhua jo melko penkin alle menneestä kosinnasta... :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ En tietenkään tiedä, millainen tilanne kokonaisuudessaan oli, koska en ollut paikalla (yllättävää) tai tunne miestäsi, mutta saattoiko "kakistelu" ja "yninä" johtua jännittämisestä? Jos näin oli, on mielestäni vähän kohtuutonta pahoittaa mielensä ja kuitata kosinnan menneen penkin alle, jos toista on jännittänyt kosinta niin paljon, että se on vaikuttanut kosintatilanteeseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua vähän kummastuttaa tämän ketjun 'oikea kosinta' vs 'väärä kosinta' kilpailu, jos sitä siksi voi kutsua. Pahoitteluni, jos oon käsittänyt väärin, mut tämmöset fiilikset jäi. Meitä on niin moneen junaan, että jokaisella on varmasti omat mielipiteensä 'täydellisestä' kosinnasta, oli se sitten arkinen tai pitkään suunniteltu. Jos joku haluaa kosia kuutamossa, kosikoon kuutamossa. Jos toinen haluaa kosia kotona kesken aamiasen niin siitä vaan. Tärkein asia on että molemmat osapuolet rakastavat toisiaan aidosti ja menevät kihloihin rakkaudesta ja täten yhteisestä päätöksestä. Kaikki ovat erilaisia, mutta molemmat edellä mainitsemani kosinnat ovat mielestäni aivan yhtä romanttisia, kunhan tilanne on aito ja molemmat osapuolet ovat tilanteessa omasta halustaan ja rakkaudestaan toista ihmistä kohtaan.

Minua kosittiin Pariisin kuutamossa, 4.vuosipäivänä, polvillaan. Minä vastasin myöntävästi ja me molemmat itkettiin onnesta :-X Tilanne oli täydellinen ja aivan meidän näköinen. Kosinta olisi ollut aivan yhtä täydellinen jos se olisi tapahtunut kesken kauppareissun. Aivan sama, koska olisin vastannut myöntävästi tilanteessa kuin tilanteessa. Mies tietää tämän ja kosi minua sillä ihanalla tavalla kuin kosi, koska halusi tehdä niin. Pääasia on, että me molemmat rakastetaan toisiamme sydämiemme kyllyydestä ja me tiedetään se.

Olkaa onnellisia, että teillä on joku, joka haluaa jakaa elämänsä kanssanne yhtä paljon kuin te haluatte jakaa elämänne heidän kanssaan. Rakkaus kaikkine puolineen on romanttista, oli sitten romantikko tai ei :-X Jos morsian/sulhanen on jonkun tietynlaisen kosinnan perään, niin silloin asiasta kannattaa puhua. Ja ne vähän penkin allekkin menneet kosinnat naurattaa varmasti tulevaisuudessa :) Pääasia, että te molemmat haluatte sanoa toisillenne 'tahdon' :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Komppaan täysin Tinkerbellx4:jää! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ En tietenkään tiedä, millainen tilanne kokonaisuudessaan oli, koska en ollut paikalla (yllättävää) tai tunne miestäsi, mutta saattoiko "kakistelu" ja "yninä" johtua jännittämisestä? Jos näin oli, on mielestäni vähän kohtuutonta pahoittaa mielensä ja kuitata kosinnan menneen penkin alle, jos toista on jännittänyt kosinta niin paljon, että se on vaikuttanut kosintatilanteeseen.

Kyllä jälkeen päin kysäisin, että meinasko jännittää ja onko se koko päivän jännittäny ja suunnitellu. Ei kuulemma kumpaakaan. Se (mun mies siis) on kyllä sellanen hetkessä eläjä. Jotenkin tilanteessa harmitti itellä, että se pyysi kihloihin, eikä naimisiin tai vaimoksi, vaikka nimenomaan on joskus puhuttu asiasta. Siis, että kihlaus tapahtuu, kun pyydetään vaimoksi, Kihloihin ei sinällään tarvitse jotenkin erikseen "mennä".

Mutta toki pääasia, kuten Tinkelbellkin totesi, on että olemme onnellisesti yhdessä ja rakastamme toisiamme. Mutta ei tuossa kihlaushetkessä mitään kerrottavaa jälkipolville ole. :girl_wink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihanaa, minua kosittiin, mutta vaikka ajatus olikin kaunis niin toteutus meni vähän mönkään. Mies oli odottanut sitä täydellistä hetkeä lomamatkalla ja kun sellaista ei hänen mielestä tullutkaan, niin hän polvistui ojaan yskivän turistibussin taakse ja pyysi vaimokseen. Oi miehet :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko palstalla muita kosintaansa pettyneitä? Vertaistuki olisi tervetullutta, sillä tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että mieheni kosinta oli minulle pettymys. Pettymys ennen kaikkea siksi, että olin toivonut kosintaan jonkinlaista vaivannäköä ja sitä, että mieheni olisi ottanut vaarin vihjeistäni. Olen koko yli 30-vuotisen elämäni odottanut oikeaa miestä ja nyt kun sellaisen olen tavannut tietysti myös ihanaa kosintaa. Mies on siis oikea, mutta olisin halunnut juhlistaa kihloihinmenoa edes jotenkin.

Ok, myönnettäkööt, että mieheni varmaan kuvitteli tekevänsä maailman romanttisimman teon kosiessaan ulkomaanmatkalla, romanttisessa kaupungissa. Mutta itse kosimistilanne ei olisi voinut olla vähemmän romanttinen. Matkan viimeinen päivä ja 15 minuuttia ennen lähtöä takaisin lentokentälle. Olimme kävelleet koko päivän, janoisia, väsyneitä ja hikisiä. Olisin suonut kosinnan tapahtuneen enemmän kahden kesken ja etenkin kaisessa rauhassa, jotta olisimme voineet nauttia kosinnan mukanaan tuomasta ilosta ja onnesta. Useamman kerran olin myös kertonut, että haluaisin minua kosittavan sormuksen kanssa. Viis siitä, onko sormus juuri täysin makuuni tai ei!

Nyt kosinta tuli hätäisesti melko sattumanvaraisesti valitulla paikalla ihmisruuhkassa, ilman sormusta, ja minulta kesti tovin tajuta mitä oikein oli tapahtumassa. Kaksi lausetta häneltä ja myöntävä vastaus minulta. Hieman ujostellen, sillä ainakaan minä en kykene ilmaisemaan kaikkein syvimpiä tunteitani keskellä ihmisvilinää. Varsinkaan, kun kosintapaikalla (uskonnollinen paikka) julkisia hellyydenosoituksia ei katsota kovin hyvällä. Ei aikaa hehkutella fiilistä, vaan suoraa päätä kiireella 15 korttelia hotellille, sieltä laukkuja raahaten julkisilla lentokentälle. Päivän ateria oli pikaruokapaikassa kiireessä hotkaistu pizza ja luonnollisesti seuraavaan aamuyöhön kestäneellä lennolla ei ollut mahdollisuutta kuhertaa rauhassa ja hehkuttaa näin ihanaa asiaa.

Olen varmaan todella pinnallinen ja hemmoteltu, koska aamulla heräsin jokseenkin allapäin. Hävettää olla niin turhanpäiväinen, kun sentään itkeä tirautin asiaa tarkemmin miettineenä. Ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen kihlaus, emmekä saaneet nauttia siitä ollenkaan! Myöskään häiden ajankohdasta emme ole puhuneet tai siitä, miten ja milloin julkistamme kihlauksen.

Ihmettelin kovasti, miten viikon mittaisella lomareissulla kosinta piti hoitaa näin hätäisesti. Kuulemma mies yritti kosia kahtena edellisenä iltana, mutta tuolloin olin siinä vaiheessa iltaa jo niin väsynyt reissaamisesta, että halusin hotellille nukkumaan. Eli sävy oli se, että olen itse "aiheuttanut" kosintaolosuhteeni. No, olisihan seitsemän päivän reissulla ollut muitakin otollisia ajankohtia.. Edes puolta tuntia aiemmin, pari korttelia sivummalla ja omassa rauhassa. Jopa hotellihuone olisi kelvannut. Tai miksi kosia piti juuri reissulla? Itselleni olisi riittänyt vallan mainiosti pari kynttilää omassa olkkarissa tai kaunis auringonlasku lähirannalla. Pääasia olisi ollut kiireetön tilanne, jossa olisi ollut tilaa tunteille. Saatteko ajatuksestani ollenkaan kiinni?

Tiedän, että asiaa on turha murehtia, sillä tehty mitä tehty. Mutta harmittaa kauheasti. Ei mitään fiiliksiä lähteä hakemaan sormuksia. Mies on aika epäromanttinen, joten sormuskaupoillakaa tuskin romantiikka kukkii. Häiden suunnittelukaan ei innosta, sillä mies ei ole itse millään tavalla puhunut itse häistä tai minkälaiset juhlat haluaa. Tarkistin oikein, että haluaahan hän sentään naimisiin. Ja kuulemma ehdottomasti haluaa, on vain epäromanttista tyyppiä. Rakastan miestäni, enkä voisi kuvitella elämääni ilman häntä. En vaadi jatkuvaa romantiikkaa, mutta mietin vain, että jos romantiikkaan ei panosteta edes kosinnassa, niin tuskin sitä on muutenkaan suhteessa. En oikeastaan välittäisi edes romanttisista häistä - romanttinen kosinta olisi ollut se tärkein, ja naimisiin olisi voinut mennä ihan kahden keskenkin.

Onko kenelläkään ideoita, miten voisin päästä näinkin naurettavan pikkuseikan ylitse - tuntuu tällä hetkellä todella kurjalta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ymmärrän kyllä että olet allapäin asian takia. Ehkä sun kannattaisi kertoa miehellesi millaisia ajatuksia sinulla on, siis juuri tuon minkä tännekin kirjoitit. Toivottavasti hän ymmärtää miltä sinusta tuntuu ja ehkä pystytte yhdessä tekemään jotain asialle. En tiedä auttaako se mutta voisitte esimerkiksi järjestää yhdessä jonkun romanttisen illan kotona juhliaksenne kihlausta tms. Luulenpa että tämä asia ei hirveän helposti unohdu sinulta, jos koskaan, mutta asiaa voisi varmaan lieventää jollain tavalla. Juttele miehellesi tai näytä vaikka tuo teksti minkä kirjoitit tänne hänelle jos et pysty ihan suoraan sanomaan. Kerro että et haluaisi olla allapäin tän asian suhteen ja että oikeasti olet onnellinen kihlauksesta, sekä että millaiset odotukset sinulla aina on ollut kosinnan suhteen jne.

En tiedä onko tästä yhtään apua mutta toivottavasti saat asiaan mielenrauhan ja kaikki menee hyvin. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ikävä kuulla, että olet pahoilla mielin noin iloisesta asiasta! Ymmärrän kyllä, että kuvaamasi tilanne ei kovin romanttinen ollut... Mutta mieti asiaa myös miehesi kannalta. Hänellä on varmaan ollut kovat paineet ja jännitys kosinnasta, varsinkin jos on tiennyt sinun odotuksistasi... Ja varsinkin, jos hän itsekin sanoo, ettei ole mikään romanttinen persoona. Ehkä hän yritti parhaansa! :)

Voisiko tilanteen korjata vielä, voisitte tehdä yhdessä esim. sormusten vaihdosta romanttisen ja kahdenkeskisen tilanteen. Sitä voisi sitten myöhemmin muistella yhteisenä kihlaukseen kuuluvana romanttisena hetkenä.

Ja luulen, että vuosien päästä jo naurat tuolle pieleen menneelle kosinnalle! :lol: Pääasiahan on, että haluatte olla toistenne kanssa loppu elämänne! :gihlat:

Share this post


Link to post
Share on other sites

No mutta eikös se ole tärkeintä että olette ottaneet virallisemman askelen eteenpäin suhteessanne? Ei se kosinta ole koskaan helppoa eikä varmaan montaa miestä (tai naistakaan) löydy jota se ei jännittäisi ja jos huomaa että ajatus siitä romanttisesta kosinnasta on lipeämässä käsistä kun loma loppuu pian, aika monikin voisi tehdä hätäisiä päätöksiä sen enempää miettimättä onko se paikka ja aika nyt oikea vai ei.

Jos kosinta nyt ei ollut juuri sellainen mitä halusit niin voit vielä tehdä kihlajaisista tai häistä unelmajuhlat. Ja mitä sanoit siitä romantiikasta (että voiko sitä olla muussa elämässä jos ei kosinnassa ole) niin vastaan että höpöhöpö. Ei se munkaan kosinta mikään maailman romanttisin ollut ja silti sitä on arjessa ihan sopivasti. Sitä paitsi on se omasta mielestäni aika romanttista että mies kosi kuitenkin ulkomaanmatkalla (ja oli yrittänyt kuitenkin paremmassa hetkessä sitä tehdä jo aiemmin). Eli marsumarsu vaan sinne korukauppaan ja teette yhdessä sormustenvaihdosta romanttisen hetken.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Edes puolta tuntia aiemmin, pari korttelia sivummalla ja omassa rauhassa. Pääasia olisi ollut kiireetön tilanne, jossa olisi ollut tilaa tunteille. Saatteko ajatuksestani ollenkaan kiinni?

Ymmärrettävää täysin, ja harmi että olet allapäin. Tuossa se ydin tulikin (lainaus yllä). Juuri tuo hetki kahdenkeskeinen, kiireetön aika tunteille on se avainjuttu koskinnassa. Mitä jos nyt kotiintultuanne viettäisitte tunnerikkaan (en halua sanoa romanttinen) illan kihlojen kunniaksi? Pitkä illallinen kahden kesken kotona? Vaikka katsellen lomakuvia, kilistäen uudelle askeleelle suhteessa? kenties lähipiirille "yllätys kahvittelut", jossa paljastatte kihlauksen?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei kannata stressata tuosta! Enemmänhän tilanteeseen vaikuttaa se mitä muutkin ovat sanoneet eli voitte juhlistaa kihlausta vielä jälkeenpäinkin tai järjestää kihlajaisjuhlat. Toivottavasti asia ei jää sinua vaivaamaan, viettäkää nyt vielä kahdenkesken vaikkapa ihana ilta hyvän ruoan parissa jne. ja juhlistakaa kihlausta! Eiköhän lopputulos ole tärkein :)

Edited by Frozen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miekin ehdottaisin kuherteluiltaa, jonka voit laittaa vaikka ihan itse kasaan, jos kerran mies ei oikein ymmärrä romanttisuuden päälle. Tehkää yhdessä hyvää ruokaa, ostakaa kuoharia ja ruuan kanssa juotavaksi viiniä, nauttikaa jälkkäristä, kuunnelkaa lässynlässyä musiikkia, tunnelmoikaa lomatunnelmia, tulevaisuutta ja kihlausta. Jos tuollainen myöhästynyt kuherteluilta parantaisi oloa ja kihlauksesta jäänyttä mielitilaa edes vähän.

Miehet ovat välillä vähän ulalla siitä mikä meidän naisten mielestä on romanttista ja ihanaa, joten jos mies ei sitä itse tajua, niin kannattaa ottaa asia omiin kätösiinsä ja yrittää pelastaa edes joitain mielikuvia tilanteesta ja sen jälkeisistä tunnelmista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos teillä tosiaan ei ole vielä sormuksia ostettu, niin tässähän on hyvät mahdolliuudet saada siitä sormusten pujottamisesta hyvinkin kaunis tilanne, mainio syy kilistää kuoharia ja viettää mukavaa iltaa! :) Ja toki se yhdessä tehty sormusten katselu ja hankkiminenkin ovat varmasti aika kutkuttavaa tekemistä, samoin kuin "ensimmäinen näyttäytyminen kihlaparina" esim. kihlajaisten tai muiden kahvittelujen muodossa.

Onnea kihlauksen johdosta!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miehet ei ole ajatustenlukijoita, ei kosimisasioissa eikä oikein muutenkaan. Hyvä jos ymmärtävät, vaikka rautalangasta vääntää jonkin asian. :girl_haha:

Kannattaa varmaan miettiä, miksi sinun on tärkeämpää saada sellainen kihlaus kuin sinä haluat. Miksi miehesi valitsema tapa, paikka ja aika on sinun (haave)tapaasi huonompi tai vähäarvoisempi? Sinun olisi pitänyt kosia itse, jotta olisit saanut haluamasi ajan ja paikan, mutta silloin sinua ei olisi kosittu. Kaikkea ei voi saada.

Suosittelen myös miettimään, miksi haluat että miehen olisi pitänyt esittää sinulle jotain mitä hän ei ole. Jos hän ei ole romanttinen, eikö olisi vähän teennäistä ja vaivautunutta, jos hän esittäisi sinulle jotain romanttista näytelmää ja oikeasti toivoisi olevansa jossain aivan muualla, koska tuntisi itsensä tyhmäksi teeskennellessään romanttista. Minusta tuo on vähän sama, jos sulhanen toivoisi ujon ja hiljaisen morsiamensa muuttuvan hääyöksi älyttömäksi seksipedoksi, vain koska hän tahtoisi omissa haaveissaan viettää hääyön niin. :girl_sigh: Jos toinen ei kelpaa sellaisena kuin on, kannattaa miettiä vastausta kosintaan tarkasti.

En vaadi jatkuvaa romantiikkaa, mutta mietin vain, että jos romantiikkaan ei panosteta edes kosinnassa, niin tuskin sitä on muutenkaan suhteessa. En oikeastaan välittäisi edes romanttisista häistä - romanttinen kosinta olisi ollut se tärkein, ja naimisiin olisi voinut mennä ihan kahden keskenkin.

Kyllä sitä romantiikkaa löytyy arjen keskeltä, kun osaa katsoa oikein. :) Se ei ehkä ole samanlaista kuin elokuvissa, vaan aidompaa. Minusta sinulla on aivan väärä asenne, jos pidät kihlausta häitä tärkeämpänä, mutta jokainen tavallaan. Eikös kahden kesken avioituminen ole hyvin romanttista, kun saa olla kahdestaan rakkaansa kanssa ja pääsee saman tien viettämään hääyötä? ;)

Onnittelut kihlautumisesta! :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Samaa mieltä täällä, kannattaa ottaa ilo irti siitä sormusten sormiin laitosta, jos kosinta meni "pilalle"!

Itse ajattelin saavani edes jokinlaisen kosinnan, mutta toivottoman epäromanttinen mieheni ei sellaista saanut

aikaiseksi. Joululahjaostoksilla pari vuotta sitten vinkkailin taas kultasepänliikkeen ikkunaa että vink vink, katso

sormuksia. Mies tokaisi, että jaa, no mennään sitten hakemaan ne rinkulat, ja kihlaudutaan uutena vuotena. Olin että joo, jee, mutta myöhemmin jäin miettimään että kosinnaksi ei voinut tuota kyllä sanoa. Eli minultakaan ei kysytty, että tuletko vaimokseni tms, eikä ole muuten kysytty vieläkään, vaikka häät jo kovasti tulossa..:)

No, Uudenvuoden aattona juotiin sitten parvekkeella skumppaa ja pujotettiin kahdeltatoista toisillemme sormukset. Lasit olivat jäässä ja oli pirun kylmä, mutta katsoimme hetken ilotulituksia ja pussailimme. Sitten lähetimme tekstarin kavereille että "mentiin kihloihin"..Se oli elämäni romanttisin hetki tähän asti, ja pökkelö "kosinta" unohtui kokonaan! :D Suosittelen siis kuten edellinen kirjoittaja, tehkää sormustamisesta ikimuistoinen!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi harmi, että olet noin allapäin kosinnastasi. Uskon, että miehesi on todella yrittänyt kosia tavalla, joka miellyttäisi sinua, mutta jänistänyt paineiden alla viime hetkellä. Monelle miehelle tuo kosiminen on todella haastava ja jännittävä juttu, eivätkä välttämättä saa sitä tehtyä kuten haluaisivat ja lopputulos voi olla heille itselleenkin pettymys. Pääasia kuitenkin mielestäni, että kosivat, sillä se osoittaa että toinen haluaa olla juuri sinun kanssasi.

Suosittelen samaa kuin muutkin täällä, että sormustenoston yhteydessä vietätte ihanan illan kahdestaan ja juhlistatte tilannetta. Menette vaikka ravintolaan syömään tai laitatte kotona jotain herkkuruokaa tms ja fiilistelette.

Täällä muuten on samaan aiheeseen liittyvää keskustelua

Share this post


Link to post
Share on other sites

Harmi, ymmärrän kyllä yskän. Muakin kosittiin juuri melko epäromanttisesti, tosin se taisi harmittaa miestä enemmän kuin minua. The Day meni plörinäksi meistä johtumattomista syistä, eikä ehdittykään ulos syömään. Sen sijaan mentiin muutamalle terassille ja siinähän se sitten tapahtui. Mies oli kovin pahoillaan ja lupasi kosia myöhemmin uudelleen sormuksen ja ruusujen kanssa... Se tuntui musta niin älyttömältä visiolta etten suostunut :) Mulle olis kelvannut ihan keskustelu kotisohvallakin. :)

Sen sijaan kun haimme sormukset, eli juuri tässä, teimme hyvää ruokaa ja joimme kuoharia ihan kotona kahdestaan. Sitten vasta ilmoitimme asiasta eteenpäin ja täytyy sanoa että tunnelma oli hyvä :) Siihen nyt ei mielestäni tarvita älyttömiä että tunnelmasta tulee romanttinen, lähinnä toisen kuuntelemista ja vähän pussailua. Jospa järjestäisit miehellesi illallisen tai varaisitte pöydän jostain kun menette sormuskaupoille? Ja voithan sinäkin tehdä aloitteen sormusten ostoon :) Siinä ruokaillessa on hyvä aloittaa vaivihkainen keskustelu häiden ajankohdasta jne. (Itse sanoin etten suostu menemään kihloihin, ellei siitä sovita samantien :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

No etpä ole ainut, joka on kosinta-asioissa pettynyt! Itse vihjailin miehelle kosinnasta viime syksynä, mutta lopulta kun mitään ei kuulunut, kosin häntä itse. Vastaus oli Ei, hän haluaa itse kosia minua. No sit sitä taas odoteltiin, eikä tapahtunut mitään. Joulun jälkeen aloin sitten kyselemään, et mentäiskö katsomaan sormuksia, ja mies sanoikin yllättäen et joo. Ja sit ostettiin sormukset ja se oli meidän kihlaus. Ei yhtään mitään romanttista! Mutta eipä se haittaa, nyt on päässyt sunnittelemaan ihanan romanttisia häitä ja häämatkaa!

Eli niele pettymyksesi, ja ala nauttia!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oi, kuulosti niin tutulta. Munkin miehen käsitys romantiikasta on tyyliin, että no justhan mää siivosin -osastoa. Ja olenkin kuluneiden neljän vuoden aikana oppinut, että jos haluan jotakin romanttista, joudun järjestämään sen itse :girl_mad:

Omasta kosinnasta fiilikset oli hyvin samanlaiset. Kirjoitin siitä muun muassa tarkemmin muistaakseni tuonne penkin alle mennyt kosinta -osioon. Jouduin vielä muutama viikko kosinnan jälkeen tarkistamaan sulhaselta, että haluaako hän todella naimisiin, kun aina kun otin asian puheeksi, mies jotenkin silminnähden kiristyi tai suuttui.

Vastaan lähinnä nyt rohkaistakseni, että kyllä siitä pääsee yli. Kihlaushetkellä ja vielä päiviä sen jälkeen itsellä oli vaan paska fiilis. Mietin, että olipa perseestä koko homma ja miksi musta ei tuntunut miltään. Enimmäkseen vaan harmitti koko asia ja harmistusta vain pahensi se, että jotenkin tiedostin, että tätähän mää oon odottanut ja tämänhän piti olla aivan hullun onnellista ja ihanaa.

Vielä samana iltana otin pienen rasian ja menin istumaan miestä vastapäätä sohvan rahille. Ojensin rasian miehelle ja saoin, että voitaisko ottaa uusiksi. Mies oli aivan, että mitä ihmettä, mitä täällä rasiassa on. Sanoin, että ei sillä oo mitään väliä, mutta nyt, pyydä uudestaan ja tällä kertaa Vaimoksi. ("kosiessaan" mies kysyi kihloihin, mikä mulle oli se raivostuksen paikka...)

Nykyisin oikeesti naurattaa tuo juttu. Vaikka kihlauksesta ei ole vielä vuottakaan. Olen muokkaillut omia muistojani tilanteesta tietoisesti sekä kihlaustapahtumasta muille kerrottaessa olen värittänyt asiaa huumorilla. muun muassa se, että vastasin kosintaan painokkaasti, että "siis yritätkö sää pyytää mua sun vaimoksi" on aina tarinassa mukana. Ei kannata jäädä rypemään siihen harmitukseen, eikä varsinkaan paisutella sitä muistelemalla ja selittämällä ihmisille kaikkea, mitä mies teki väärin. Kaiva (vaikka väkisin) tilanteesta hyvät asiat ja mieti vain niitä.

Ja nyt kun rupeatte häitä miettimään, kannattaa itse järjestää itselle ne romanttiset asiat siihen hommaan mukaan. Me mentiin naimisiin hyvin pienesti. Tärkeintä oli kuitenkin, että molemmat viihtyivät ja tunsivat olonsa hyväksi. Minä luovuin monista "haaveista", mutta sain maailman ihanimman miehen puolisokseni. Ja koska hän on minulle rakkain kaikessa epäromanttisuudessaan, tein kompromisseja ilolla, sillä suurinta onnea oli nähdä mies hääpäivänä onnellisena :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ulkona vihkiminen olisi kyllä tunnelmallinen, jos keli on hyvä. Mutta jos pakkasta on yli 15 astetta tai tuulee, niin enpä tiedä... Tyyni pimeä ilta ja pikkupakkaset olis kyllä ihana. Voisitte tarjota jo ennen vihkimistä jokaisen vieraan käteen kuumat glögimukit, jotka lämmittäisivät vihkimisen aikana sekä sisäisesti että ulkoisesti (käsiä) ja lopuksi toiset maljoiksi. Sitten sisälle lämpimään posket punaisina. Tuli takkaan ja ruokaa nassuun...Meille on tulossa meidän maalishäihin jätkänkynttilöitä ja roihuja talon pihalle ja järven jäälle. Sisällä on takkatuli ja alkumaljoiksi aateltiin kuumaa kaakaota, jos tarjotaan maljat ulkona.

Itse en ole ikinä oikein haaveillut häistä tai romanttisesta kosinnasta, ja sen takia en ole koskaan oikein tajunnut sitä jenkkileffameininkiä. Sen takia erään ystäväni kosinta meni penkin alle, kun hän kysyi minun mielipidettäni ja rohkaisua kosia tyttöystäväänsä. Sanoin hänelle ettei sillä ole väliä miten tai missä kosii, kunhan toinen tietää ja näkee että siinä ollaan tosissaan.

Ystäväni sitten kosi tyttöystäväänsä aamulla herättyään kun molemmat vielä loikoilivat sängyssä. Myöhemmin kyseinen tyttöystävä (joka on myös minun hyvä ystäväni) tuli valittelemaan minulle kun ei poikaystävä ollut kosinut oikein, kun hän oli odottanut ja toivonut "oikeaa" romanttista kosintaa.... Tulipa huono omatunto ja paha mieli tämän kyseisen poikaystävän vuoksi, hän kun ihan tosissaan kysyi minulta neuvoa ja oli pitkään kerännyt rohkeutta kosintaan. Eipä minusta siis ainakaan parisuhdeneuvojaksi ole...mutta en osannut muutakaan neuvoa antaa kysyttäessä, kun itse en kaipaa mitään suuria spektaakkeleita näissä asioissa.

Nyt ystäväni sitten vaatii sulhaselta vielä kunnon kosintaa myöhemmin, ja se taas tuntuu hassulta. En omalta ukoltani ainakaan osaa vaatia enempää kuin mihin tiedän hänen pystyvän luonnostaan, minulle oli valtavan suuri asia kun hän ylipäätään sai kosittua. Hyvin arkisesti omassa kodissa, mutta eikö se ajatus ja tunne ole näissä asioissa tärkein...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Edellisessä muuten tuo lainaus ei liitu asiaan mitenkään, tuli mukaan vahingossa. Eka kerta näillä sivuilla nimittäin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now