kaakaomuro

Kihlat, lupaus avioliitosta

329 posts in this topic

Ai että näitä lukiessa. Kun me aloimme seurustella reilu parivuotta takaperin päätettiin jo tuolloin, että jos jokus naimisiin mennään se on sitten toukokuussa 2011 ja 13. päivänä. Enpä ajatellut tuolloin kihlaavani itseäni saman tien heti kättelyssä :girl_haha:

Mutta kuitenkin, sormusten vaihto 6kk myöhemmin (eli meidän näkemyksestä se oikeasti kihlautuminen :D), tarkoitti myös meille lupausta tulevasta avioliitosta ja sitä kautta loppuelämästä yhdessä. Tiesimme jo tuolloin, hetken seurusteltuamme, että enää ei tarvitse etsiä. Tässä se nyt on, se ihminen jonka kanssa haluaa loppuelämänsä jakaa, niin ylä- kuin alamäetkin.

Me olemme siis ilmeisesti myöskin tätä vanhanaikaista sakkia, joiden mielestä kihloihin mennään, vasta kun ollaan valmiita sopimaan hääpäivä (joka meillä kyllä tosin oli jo :D) ja menemään naimisiin. Emmekä me ajattele menevämme naimisiin kuin tämän ainoan kerran.

Share this post


Link to post
Share on other sites

...

Edited by Susi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mentiin kihloihin silloin kun päätettiin hääpäivä. Me molemmat olimme sitä mieltä että kihloihin mennään vasta sitten kun tiedetään milloin mennään naimisiin.

Monille tutuille se tuli "yllätyksenä" että hääpäivä oli myös samalla selvillä. Ja mistään pikakihlauksesta ei kuitenkaan ollut kysymys- sillä takana oli miltei 3 vuotta yhteista taivalta kihlauksen aikaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En osaa muuten ajatellakaan kuin että kihlaus on juuri lupaus avioliitosta, ja kihlaaminen on avioliittoon pyytäminen. Ei kai silloin enää tarvitse kosia jos on jo kihloissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ymmärrän kyllä sitä, että joskus sitä vain "jämähtää" kihloihin vuosiksi, mutta en sitä, että mennään kihloihin edes aikomatta mennä koskaan naimisiin. Tulipas pitkä lause :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä meitsi on ainakin kovasti kihloissa vaikka häävuottakaan ei ole vielä päätetty :) Kyllähän tässä kuitenkin on tarkoitus naimisiin mennä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Niin, kihlaus onkin lupaus avioliitosta ja jos on sovittu naimisiin menosta, ollaan kihloissa. Ei sitä hääpäivää tai vuotta pakko ole lukkoon lyödä heti. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Niin, kihlaus onkin lupaus avioliitosta ja jos on sovittu naimisiin menosta, ollaan kihloissa. Ei sitä hääpäivää tai vuotta pakko ole lukkoon lyödä heti. :)

Tältä pohjalta lähdettiin meilläkin. Elokuussa tulee sentään kihlojakin täyteen neljä vuotta. Vuosi sitten toki alkoi kaikki hääjärjestelyt. Mutta kyllä, ajattelen sinänsä vanhanaikaisesti, että se kihlaus on lupaus avioliitosta. Omaan myös sen ajattelutavan, että ensin seurustellaan aika, sitten muutetaan yhteen, sitten mennään kihloihin, naimisiin jne. Eikä tuo ole tietenkään ainoa oikea tapa ajatella, niitä on yhtä monta kuin on ihmisiäkin. Tärkeintähän on, että omat ja puolison arvot kohtaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä ehdottomasti kihloihin meno on lupaus avioliitosta! Mutta mielestäni päivää ei tarvitse päättää, niinkuin moni muukin on täällä todennut. Mieheni kosi minua 25.6.07, kun juuri olimme ostaneet yhteisen paritalon. Nyt 25.6.10 on sitten häät. Kauan niitä suunniteltiin, mutta piti odottaa, että on rahaa järjestää häät. Onneksi unelmani toteutuu jo parin kuukauden päästä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkin ollaan molemmat samoilla linjoilla sen suhteen, että kihlat tarkoittaa sitä, että avioliittoon tähdätään. Ollaankin jo päätetty häille ajankohta ennen kuin edes julkistetaan kihlauksemme. Saa sitten nähdä, että ymmärtävätkö sukulaisetkin sen heti, meillä kun on kummallakin isosiskot, jotka ovat olleet kihloissa ties kuinka kauan ilman mitään suunnitelmia naimisiin menosta. Oma siskoni ei kuulemma aio ollenkaan naimisiin, kihloissa ovat olleet miehensä kanssa jo ainakin 15 vuotta. Voipi olla, että siskot kattoo vähän ihmeissään, että niinkö nopeasti ja niin nuorena :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Todella monet nuoret (13-15 vuotiaat) menee nykyään muuten vain kihloihin..

On hienoa esitellä kavereille kihlasormusta tai sitä kuinka vakavissaan 2kk seurustelun jälkeen ollaan..

Monelta unohtuu se kihlauksen alkuperäinen merkitys, eli lupaus avioliitosta.

Meillä on alusta asti ollut selvää että kun kihloihin mennään niin vuoden sisään mennään naimisiinkin..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kihloihin ei mennä, vaan kihloissa ollaan. Ja kihloissa ollaan siinä vaiheessa, kun ollaan (tosissaan) päätetty naimisiin menosta. Eikä se ole mikään ajankohdanvalitsemiskysymys, niin että voisi suunnitella häitä vaikka seuraavalle kesälle, mutta mennä sitten vasta kihloihin jonain tiettynä päivänä. Jos ollaan jo suunnittelemassa häitä, niin ollaan ehdottomasti jo kihloissa.

Ja teinikihlat on jotain muuta kuin oikeasti kihloissa olemista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä kyllä kihloihin ihan "mennään".

Kun mies kosii, ostetaan kihlasormukset ja sitten

aletaan suunnittelemaan häitä.

Paitsi kyllähän on niitäkin jotka menevät suoraan naimisiin,

eikä mennä kihloihin..

p.s muffeli

muotoilin ehkä tuon aiemman viestin huonosti;

tarkoitin siis sitä että kun me menimme kihloihin, päätettiin heti että

häät tulee olemaan vuoden sisällä, eikä parin/kolmen vuoden päästä.

Edited by Mammuska

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mun kommentti ei siis ollut nimenomaan Mammuskalle suunnattu vaan ihan yleensä.

Olen siis ihan samaa mieltä tuosta: kun mies tai nainen kosii ("menetkö kanssani naimisiin?") tai päätetään yhdessä asiasta ("mennään naimisiin"), ollaan kihloissa.

Tarkoitin siis tuolla kihloihin menemisellä/olemisella sitä, ettei kihloissa olemista ole olemassa ilman sitä naimisiinmenopäätöstä. Kihloissa oleminen tarkoittaa sitä aikaa tuon päätöksen ja itse vihkimisen välillä. Siksi pelkkiin kihloihin ei mun mielestä voi "mennä" vaan kihloissa ollaan tuon välivaiheen ajan.

Ja kyllä kaikki on kihloissa ennen naimisiinmenoansa. Koska ei voi mennä naimisiin päättämättä mennä naimisiin, niin kun tuo päätös on tehty, ollaan kihloissa. Viimeistään siis, kun vihkiaikaa varataan, ollaan väkisinkin kihloissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^ Miä oon myös aivan samaa mieltä muffelin kanssa!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Menimme tulevan aviomieheni kanssa kihloihin 2 viikkoa seurustelun alkamisesta ja ollaa kohta oltu 4 vuotta yhdessä ja kihloissa. Vaikka 21 vuotta olenkin ja silloin 18, ajattelen silti samaan tapaan, että kihlaus on lupaus avioliitosta ja haluan todella sitä ja haluan että myös mieheni pitää siitä asiasta kiinni.

Siksi halusinkin kysyä seuraavaa johon en meinannu löytää vastausta: mieheni tykkää käydä klubeilla ja varsinkin lapsuuden kaverinsa kanssa pitämässä hauskaa miesten kesken. Mutta kun sain tietää mieheltäni että hän ottaa sormuksen pois klubeilla vain sen takia jotta tuntemattomat muijat uskaltavat puhua ja tutustua häneen. Hän selittää syyksi minulle että hän haluaa myös naispuolisia kavereita mutta tuo on jo todella törkeää ja loukkaavaa käytöstä minua kohtaan! Mitä siis voin sanoa hänelle että hän todella ymmärtää sen loukkaavaksi minua kohtaan ja että se on jo periaatteessa kihlauksen purkamista minun tietämättäni? Onko tähän mitää lain mukaista vastausta?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Menimme tulevan aviomieheni kanssa kihloihin 2 viikkoa seurustelun alkamisesta ja ollaa kohta oltu 4 vuotta yhdessä ja kihloissa. Vaikka 21 vuotta olenkin ja silloin 18, ajattelen silti samaan tapaan, että kihlaus on lupaus avioliitosta ja haluan todella sitä ja haluan että myös mieheni pitää siitä asiasta kiinni.

Siksi halusinkin kysyä seuraavaa johon en meinannu löytää vastausta: mieheni tykkää käydä klubeilla ja varsinkin lapsuuden kaverinsa kanssa pitämässä hauskaa miesten kesken. Mutta kun sain tietää mieheltäni että hän ottaa sormuksen pois klubeilla vain sen takia jotta tuntemattomat muijat uskaltavat puhua ja tutustua häneen. Hän selittää syyksi minulle että hän haluaa myös naispuolisia kavereita mutta tuo on jo todella törkeää ja loukkaavaa käytöstä minua kohtaan! Mitä siis voin sanoa hänelle että hän todella ymmärtää sen loukkaavaksi minua kohtaan ja että se on jo periaatteessa kihlauksen purkamista minun tietämättäni? Onko tähän mitää lain mukaista vastausta?

Todella kihlaus siis myös mielestäni on lupaus avioliitosta (olen varmaan kirjoittanut tänne aiemminkin). Kuitenkin tämä viesti pisti vähän rattaita tuolla pääkopassa liikkeelle...

Sanoisin, että ylettömän törkeää käytöstä, joskin ei vissiin kovin harvinaista? :girl_sad:

Itse en sulhaseni kanssa ole kuin pari vuotta vanhempi, eikä meillä sulholle tulisi pieneen mieleenkään ottaa sormusta pois, jos hän lähtee ovesta ulos. Jos kuulisin, että näin on toimittu esim. kaverin kanssa baarissa voisi kotona olla kriisi vastassa. Minusta tuollaista on vaikeaa hyväksyä. Sitä joko ollaan yhdessä tai sitten ei olla. Minusta sinun kannattaisi keskustella kihlattusi kanssa asiat halki. Istuta kumppanisi sohvalle ja kerro rehellisesti miten asian koet. Suosittelisin myöskin keskustelemaan hieman tulevaisuudesta ja mitä kihlaus teille molemmille merkitsee.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Menimme tulevan aviomieheni kanssa kihloihin 2 viikkoa seurustelun alkamisesta ja ollaa kohta oltu 4 vuotta yhdessä ja kihloissa. Vaikka 21 vuotta olenkin ja silloin 18, ajattelen silti samaan tapaan, että kihlaus on lupaus avioliitosta ja haluan todella sitä ja haluan että myös mieheni pitää siitä asiasta kiinni.

Siksi halusinkin kysyä seuraavaa johon en meinannu löytää vastausta: mieheni tykkää käydä klubeilla ja varsinkin lapsuuden kaverinsa kanssa pitämässä hauskaa miesten kesken. Mutta kun sain tietää mieheltäni että hän ottaa sormuksen pois klubeilla vain sen takia jotta tuntemattomat muijat uskaltavat puhua ja tutustua häneen. Hän selittää syyksi minulle että hän haluaa myös naispuolisia kavereita mutta tuo on jo todella törkeää ja loukkaavaa käytöstä minua kohtaan! Mitä siis voin sanoa hänelle että hän todella ymmärtää sen loukkaavaksi minua kohtaan ja että se on jo periaatteessa kihlauksen purkamista minun tietämättäni? Onko tähän mitää lain mukaista vastausta?

Minunkin mielestäni tuo on erityisen törkeää käytöstä. Itsekin olen kihloissa oleva mies, mutta minulla ei tulisi mieleenkään ottaa sormusta pois baariin mennessäni. Pidän sormusta aina kädessäni. Mielestäni ei ole olemassa mitään pätevää syytä olla joskus ilman sitä! Vaikka on sormus baarissa käydessään voi jutella myös vastakkaista sukupuolta olevan kanssa. Silloin toinenkin osapuoli ehkä helpommin tajuaa, ettei halua olla muuta kuin kaveri. Sen sijaan, jos ottaa sormuksen pois ennen kuin menee baariin, saa siitä mielestäni sellaisen kuvan, että haluaa jotain muutakin, haluaa olla niin sanotusti vapaa "kahleista".

On myös mahdollista, että kumppanisi ei ole tullut ajatelleeksi asiaa sinun kannaltasi. Hänellä saattaa kenties olla erilainen käsitys kihlautumisen merkityksestä. Sen vuoksi suosittelen, että keskustelette siitä, mitä kihloissa oleminen teille kummallekin merkitsee. Kerrot rehellisesti, miltä sinusta tuntuu, kun hän ottaa sormuksen pois, kun menee baariin. Painotan edelleen, että kavereita voi saada, vaikka olisi sormus kädessä. Se ei ole mikään selitys!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Menimme tulevan aviomieheni kanssa kihloihin 2 viikkoa seurustelun alkamisesta ja ollaa kohta oltu 4 vuotta yhdessä ja kihloissa. Vaikka 21 vuotta olenkin ja silloin 18, ajattelen silti samaan tapaan, että kihlaus on lupaus avioliitosta ja haluan todella sitä ja haluan että myös mieheni pitää siitä asiasta kiinni.

Siksi halusinkin kysyä seuraavaa johon en meinannu löytää vastausta: mieheni tykkää käydä klubeilla ja varsinkin lapsuuden kaverinsa kanssa pitämässä hauskaa miesten kesken. Mutta kun sain tietää mieheltäni että hän ottaa sormuksen pois klubeilla vain sen takia jotta tuntemattomat muijat uskaltavat puhua ja tutustua häneen. Hän selittää syyksi minulle että hän haluaa myös naispuolisia kavereita mutta tuo on jo todella törkeää ja loukkaavaa käytöstä minua kohtaan! Mitä siis voin sanoa hänelle että hän todella ymmärtää sen loukkaavaksi minua kohtaan ja että se on jo periaatteessa kihlauksen purkamista minun tietämättäni? Onko tähän mitää lain mukaista vastausta?

No ei kyllä pitäisi sormuksen estää naispuolisten ystävien saamista. Kyllä naiset uskaltavat kaverimielessä puhua sormuksellisenkin miehen kanssa. Laki ei valitettavasti sano tähän mitään... Suomen avioliittolaissa mainitaan kihloista vain sen verran, että mies ja nainen, jotka ovat sopineet avioituvansa, ovat kihlautuneet. Sormuksella tai ilman, avioliittolupauksen tehneet ovat kihloissa.

Minusta vähän tuntuu että kihlattusi haluaa kokea sen flirtin huuman mitä yleensä baarissa ihmiset kokevat. Jos hän on havainnut sormuksen häiritsevän tätä toimintaa on hän päättänyt kulkea ilman sitä. Huomaa kuitenkin ettei tämä heti tarkoita sitä, että hän pettää. Jotkut haluavat käydä välillä baarissa kasvattamassa itsetuntoaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vitsi mua ärsyttää :skilletgirl:

Juttelin just n. kk sitten yhden miespuolisen työkaverin kanssa yleisellä tasolla naimisiinmenemisestä ja silleen. Tää työkaveri on seurustellut vajaa vuoden verran tyttöystävänsä kanssa, enkä siis olettanutkaan että välttämättä vielä on keskusteltu naimisiinmenosta.

Noh. Eilen huomasin tällä miehellä sormuksen nimettömässä, ja totesin sitten että sitä ollaan menty kihloihin. Se sitten sano että joo "Kun nyt kerta muutettiin yhteen ja ostin mun tyttöystävältä puolet sen asunnosta, ni päätettiin sit et vois mennä kihloihinkin."

Kysyin sitten, että koskas on häät, ja se vastasi "En mä tiedä. Sit joskus. Ehkä. Ei meille kummallekkaan nää sormukset sormessa mitään merkkaa."

Öööh??? Miksi sitten pitää sitä sormusta vasemmassa nimettömässä, jos se ei mitään merkkaa? Miksi sitten "olla kihloissa" jos ehkä jos sitten mietitään naimisiinmenoa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me emme ole menneet kihloihin tuolla perinteisellä tavalla. Minua ei siis ole kosittu, eikä minulla ole kihlasormusta. Mutta mielestäni olemme kihloissa sillä olemme yhdessä päättäneet mennä naimisiin ja olemme sopineet ajankohdan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tulipa tässä mieleeni kun muistelin kihlapäiväämme, että ovat nuo vanhemmatkin ihmiset jo alkaneet sekoilla tämän kihlakäsitteen kanssa. Luulisi, että 50-luvulla syntyneet ajattelisivat kihlauksen tarkoittavan sitä, että pari on nyt päättänyt mennä naimisiin. Mutta ei :D Kun kerroimme miehen vanhemmille kihlauksesta, oli sulhon isä aivan ihmeissään kun mainitsin häät. "Siis aiotteko te mennä naimisiinkin?" Sitten kun puhuttiin käden pyytämisestä morsiamen isältä, sanoi sulhon äiti, että eikai sitä kihloihin sitä lupaa tarvi pyytää. Hänen mielestään varmaankin lupaa pyydetään siis vasta sitten kun kihlapari päättää hääpäivää... Voi hyvänen aika :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me mentiin kihloihin pari kuukautta sen jälkeen kun olin täyttänyt 18, sulhanen on samanikäinen mutta syntynyt alkuvuodesta eli noin 9 kuukautta vanhempi. Meille oli alusta asti selvää, että naimisiin mennään, mutta vuottakaan ei päätetty - sovittiin että sitten, kun on rahaa.

No, rahaa ei oo vieläkään mutta vihkiminen perheiden läsnäollessa on kuukauden päästä, noin puolitoista vuotta kihloista. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me olemme kihlapari papereissa, vaikka emme ole koskaan naimisiin menossakaan.

Juridisesti kihlaus vaikuttaa parisuhteessa niin, ettei meidän tarvitse esimerkiksi todistaa kuulusteluissa/oikeudessa toisiamme vastaan. Kihlaukseen ei kuulu avio-oikeutta, mutta kuolleen kihlakumppanille voidaan tietyissä tapauksissa antaa jäämistön säästöstä avustuksena rahaa tai muuta omaisuutta sen mukaan kuin katsotaan kohtuulliseksi, jos se on toimeentulon kannalta tarpeen.

Esimerkiksi näistä syistä olemme kihlautuneet, emme vain pistäneet sormuksia sormeemme.

Sormus on ulkopuolisille näkyvä merkki siitä, että olemme parisuhteessa ja että olemme vakavissamme sitoutuneet toisiimme. Lapsia, asuntolainaa, koiraa ja yhteistä arkea kun ei päältä katsomalta näe.

Itse toki tiedämme sitoutumisemme ilman sormustakin, mutta niinpä tiedämme ilman avioliittoakin, joka taas meille on pelkkä pakotettu paperipala aamenella. Ei muuta suhdettamme mihinkään suuntaan, mutta tekee siitä muka jotenkin helvetin paljon pyhemmän. ´Just.

:)

Edited by Macilla

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now