Aliide

Miksi haluat pitää oman sukunimesi?

125 posts in this topic

Mä en oo oikeestaan kovin kauaa edes ajatellut ettenkö ottais miehen nimeä. Oon ajatellut, että ilman muuta haluan ottaa koska haluan koko perheelle yhteisen nimen. Mutta nyt parin kuukauden ajan oonkin alkanut haluta pitää omani ja luulen että päädyn siihen. Miehen nimi on todella yleinen, mulla taas harvinaisempi. Ja tykkään nimestäni tällaisena kuin se on. Lapsilla on miehen nimi. Mies on välillä itse miettinyt ääneen, että ottaisko mun nimen, mutta ei toisaalta haluta lasten nimiä lähteä muuttamaan. Näillä nimillä homma toimii nytkin, niin miksei häiden jälkeenkin.

Eli mulla syynä oman nimen pitämiseen on ihan vaan se että tykkään siitä enemmän. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kun menemme naimisiin, tuleva mieheni ottaa minun sukunimeni. Päätin jo oikeastaan lapsena, että haluan pitää oman sukunimeni. Pidän sukunimestäni, koska se on ruotsalainen ja lyhyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä myös yksi, joka haluaisi pitää oman sukunimensä (tai sitten jonkin aivan uuden yhteisen sukunimen)

Munkin tulevalla miehellä on yksi todella yleinen sukunimi, jonka ottaessani saisin monta kaimaa, kun nyt olen ainoa tämänniminen. Emme myöskään ole oikeastaan sulhon isän ja tämän suvun kanssa tekemisissä, joten heidän sukuunsa liittyminen olisi musta outoa.. Lapsiakaan emme ole suunnitelleet hankkivamme, joten niiden sukunimestäkään ei tule ongelmaa..

Ainoa harmi on se, että mies ei haluaisi vaihtaa nimeään mutta toivoisi minun olevan samanniminen kuin hän.. :( <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sinuna Essi ilmoittaisin miehelle, että jos haluaa olla kanssasi samanniminen sukunimeltään, niin herra on hyvä ja vaihtaa nimeä. Etenkin, kun sinun nimesi on harvinaisempi, on älytöntä odottaa sinun vaihtavan sitä. Tai sitten vaan pidätte omat nimet. Olen samaa mieltä Pilvin kanssa, että painostusta ei saisi nimenvaihdon taustalla olla, kyllä sen pitää lähteä omasta halusta. Kun kerroin miehelleni pitäväni oman nimeni, hän kommentoi, että olisi ollut yllättynyt, jos olisin halunnut nimeäni vaihtaa. En voisi kuvitellakaan minkäänlaista painostusta häneltä ja sitä ei onneksi tullutkaan. Eipä ole myöskään tarvetta kehottaa häntä nimenvaihtoon, molemmat kun viihdymme omien nimiemme kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sinuna Essi ilmoittaisin miehelle, että jos haluaa olla kanssasi samanniminen sukunimeltään, niin herra on hyvä ja vaihtaa nimeä. Etenkin, kun sinun nimesi on harvinaisempi, on älytöntä odottaa sinun vaihtavan sitä. Tai sitten vaan pidätte omat nimet.

Ajattelin kyllä keskustella asiasta, enkä pitää sitä ilmoitusluontoisena asiana ;) eikä meillä mitään painostusta olekaan, miehen toive vain. Toisaalta tykkään nimestäni, mutta olen myös aina haaveillut nimen vaihdosta avioliiton yhteydessä - harmi kun sattui kohdalle noin "tylsänniminen" ;D

Onneksi tässä on vielä jonkun verran aikaa miettiä..!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sinuna Essi ilmoittaisin miehelle, että jos haluaa olla kanssasi samanniminen sukunimeltään, niin herra on hyvä ja vaihtaa nimeä. Etenkin, kun sinun nimesi on harvinaisempi, on älytöntä odottaa sinun vaihtavan sitä. Tai sitten vaan pidätte omat nimet.

Ajattelin kyllä keskustella asiasta, enkä pitää sitä ilmoitusluontoisena asiana ;) eikä meillä mitään painostusta olekaan, miehen toive vain. Toisaalta tykkään nimestäni, mutta olen myös aina haaveillut nimen vaihdosta avioliiton yhteydessä - harmi kun sattui kohdalle noin "tylsänniminen" ;D

Onneksi tässä on vielä jonkun verran aikaa miettiä..!

Mutta tässähän se hassuus juuri piilee: miksi sinun nimesi on keskustelun paikka mutta miehellesi sallit oman nimen pitämisen ikään kuin ilmoitusluontoisesti? Eikö oletuksena voisi olla, että molemmat saavat pitää omansa eikä siitä tarvitsisi sen kummemmin keskustella? Jos toinen haluaa vaihtaa, niin sitten vaihtaa

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sinuna Essi ilmoittaisin miehelle, että jos haluaa olla kanssasi samanniminen sukunimeltään, niin herra on hyvä ja vaihtaa nimeä. Etenkin, kun sinun nimesi on harvinaisempi, on älytöntä odottaa sinun vaihtavan sitä. Tai sitten vaan pidätte omat nimet.

Ajattelin kyllä keskustella asiasta, enkä pitää sitä ilmoitusluontoisena asiana ;) eikä meillä mitään painostusta olekaan, miehen toive vain. Toisaalta tykkään nimestäni, mutta olen myös aina haaveillut nimen vaihdosta avioliiton yhteydessä - harmi kun sattui kohdalle noin "tylsänniminen" ;D

Onneksi tässä on vielä jonkun verran aikaa miettiä..!

Mutta tässähän se hassuus juuri piilee: miksi sinun nimesi on keskustelun paikka mutta miehellesi sallit oman nimen pitämisen ikään kuin ilmoitusluontoisesti? Eikö oletuksena voisi olla, että molemmat saavat pitää omansa eikä siitä tarvitsisi sen kummemmin keskustella? Jos toinen haluaa vaihtaa, niin sitten vaihtaa

Olen saanut vähän sellaisen käsityksen, että miehistä on jotenkin - miten sen sanoisi kauniisti? en tiedä... - "epämiehekästä" vaihtaa nimeään varsinkaan naisen sukunimeen. (Ja nyt haluan vielä korostaa, että tämä ei ole oma mielipiteeni, vaan tällaisen käsityksen olen saanut miespuolisista kavereistani vuosien aikana.) Ehkä siksi meilläkään ei ole ollut epäselvyyttä mikä miehen nimi on häiden jälkeen. Itsekin olisin ehdottomasti nimeä vaihtanut, jos toista samannimistä ei tulisi heti vastaan, nyt tilanne on vain tämä.

Sitä en ymmärrä, miksi kysymys herättää niin aggressiivisia kannanottoja..? Tässä topicissa pyörii ilmeisesti aika kovia feministejä :D Noh, itsepähän tänne tungin...

Edit. Niin ja tää keskustelu alkaa muuten meneen jo vähän OT ;)

Edited by essi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Pyörii myös aika kovia sovinisteja niiden kommenttien taustalla, joissa mies painostaa naista vaihtamaan nimensä. Ja huomaa, mikä tässä on ero: puolustaa oikeutta omaan nimeensä puuttumatta mitenkään toisen ihmisen nimivalintaan vs. pyrkiä riistämään toiselta tämän nimi. Kumpi on aggressiivisempaa tai "kovempaa"?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sukunimen vaihtamiseen painostaminen/pakottaminen on kyllä minustakin väärin (itse en tällaista kuitenkaan ole onneksi joutunut kokemaan).

Mun pointti tähän kaikkeen oli se, että mielestäni sukunimivalinnan tulee olla ihan asiallinen ja tasa-arvoinen keskustelu ja kaikkia vaihtoehtoja voi miettiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihan vaan siitä syystä, että sukunimeni on harvinainen. Meitä on tällä hetkellä 19 elossa olevaa itseni mukaanlukien, ja tuosta määrästä ainakin 3 on sellaisia, jotka ovat ottaneet nimen mennessään naimisiin enoni/serkkuni kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sukunimen vaihtamiseen painostaminen/pakottaminen on kyllä minustakin väärin (itse en tällaista kuitenkaan ole onneksi joutunut kokemaan).

Mun pointti tähän kaikkeen oli se, että mielestäni sukunimivalinnan tulee olla ihan asiallinen ja tasa-arvoinen keskustelu ja kaikkia vaihtoehtoja voi miettiä.

Essi, en tarkoittanut loukata sinua. Ajattelin vain sitä ristiriitaa, että mies toivoo yhteistä sukunimeä, mutta ilmeisesti keskustelua käydään kuitenkin vain siitä, vaihtuuko vaimon sukunimi vai ei. Eli miehen sukunimen vaihtuminen ei ilmeisesti ole lähtökohtaisestikaan ollut vaihtoehto.

En tällä halunnut kritisoida sen kummemmin sinua tai miestäsi, sillä uskon, että moni ihan asiallinen, moderni ja mukava mies ei vain yksinkertaisesti ole tullut edes ajatelleeksi nimiasiaa tuolta kantilta. En tiedä miksi näin on - ehkä siksi, että miehet kuitenkin edelleenkin kovin harvoin vaihtavat nimeään eivätkä siten saa siitä ns. mallia... Siksi on minusta joskus hyvä vähän herätellä ajatuksia siitäkin, että myös miehen nimen voi muuttaa. :) En tarkoita, että teidän pitäisi tehdä niin, koska jokainen saa minusta aivan vapaasti valita juuri sen vaihtoehdon, joka tuntuu parhaimmalta. Oikeastaan halusin vain sanoa, että jos sinusta tuntuu parhaimmalta vaihtoehdolta pitää oma nimesi, niin kannattaa sitten tehdä niin. Ja ainahan voit vaihtaa nimen myöhemminkin, jos tuntuu mahdottomalta elää erinimisenä avioparina.

Pahoittelut, että meni nyt vähän sivupoluille - vaikka kyllähän tämä aiheeseen toki liittyy. Keskustelu jatkukoon varsinaisesta aiheesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulle on ollut oikeastaan aina selvää, että en halua muuttaa sukunimeäni. Kuten muutkin täällä ovat sanoneet, tuntuisi se melkein samalta kun jos vaihtaisin etunimeäni. Vaikka sukunimeni on harvinaisempaa sorttia, ei se ollut syynä. Miehelle asia oli ok, eikä hänkään halunnut ottaa minun sukunimeäni niin näillä jatketaan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

_Pilvi_*, en ottanut kommenttiasi loukkauksena itseäni kohtaan, todennäköisesti sinä(kin) puhuit ihan yleisellä tasolla (ja ihan fiksujakin vielä ;))

Itse en vielä ole tässä nimiasian pohtimisessa edennyt ;D inhottavaa kun töissäkin tulee useasti asiakkaita tuolla miehen sukunimellä vastaan ja minusta olisi hassua olla samanniminen ko. ihmisten kanssa ilman mitään sukuyhteyttä..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä yksi nimiasian kanssa jo aikansa vääntänyt morsian. Haluaisin pitää oman sukunimeni, se on kotiseuduillani "tunnettu" ja jossain määrin ehkä arvostettukin nimi? Ainakin ennen muinoin ollut. Lisäksi sukunimeni on "hauska", ainakin usein ihmisiä tuntuu naurattavan ;) Jotkut kysyy myös että "Onko sun sukunimi oikeasti **?" :D Samannimisiä on tällä hetkellä n. 200.

Sitten se asian mutta. Miehen nimellä on sama juttu, se on ainakin vanhemman väen keskuudessa kotiseuduilla hyvin tunnettu, on hauska (ainakin Hämeessä naurattaa ;)) mutta on vieläkin harvinaisempi, samannimisiä on n. 70. Näin perinteisenä ihmisenä haluaisin ottaa miehen nimen, mutta kun en omastani haluaisi luopua! Joten tällä hetkellä ainoana vaihtoehtona tuntuu olevan kaksoisnimi, joka ei hassu ole sekään... Tai nimenomaan se on hassu, joku kaverini kauhisteli joskus, että jopas on oikea nimihirviö teillä postilaatikossa :D

Vielähän tässä ehtii pohtimaan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä yhteiseen käyttöön tuli minun eli emännän sukunimi, koska:

-mieheni oli ollut aikaisemmin aviossa ja hänen entinen vaimonsa ei ollut ehtinyt vielä avioitua uudestaan eikä ollut vaihtanut tyttönimeään takaisin. Miehellä ei tuosta suhteesta ollut lapsia, joten rannalle ei jäänyt kukaan itkemään. Itse en kuitenkaan halunnut ryhtyä kenenkään kakkosemännäksi. Meni sitten "viesti" perille uudesta eukosta niille kaukauisemmillekin tuttaville.. :)

-Miehelläni oli mhadollisuus pitää nimensä ja olisin suostunut lapset kastamaan hänen nimelleen tuossa tapauksessa, mutta mieheni halusi "yhteisen perheennimen".

Jonkin verran asiaa tuolloin kummasteltiin, mutta jopa pappi (tulen keksimistäkin vanhempi pelottavanoloinen herra.. :)) Piti ideaa hyvänä, kun mieheni oli näin pahoin ruodustaan heilunut ja aviossa nyt jo toistamiseen.. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä pidin oman sukunimen ja voin sanoa,että oli aivan loistava päätös enkä kadu ollenkaan :)

Mulle tämä nimiasia aiheutti stressin ja pitkään mietinkin,että mitä teen.

Kaaso totesi,että kyllä se sydän tietää ja jos on noin vaikeata niin kannattaa pitää oma ja vaihtaa myöhemmin jos valinta tuntuu väärältä.

Aika monet hääjuhlissa kummastelivat minun valintaani pitää oma sukinimi, osa yritti jopa suostutella,että ottaisin yhdistelmän!

Mutta päätökseni olen tehnyt enkä kadu ollenkaan! OMA SUKUNIMI <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Selitin syitä jo toisessa keskustelussa, mutta koska nimikeskustelut ovat kiinnostavia, liityn tähänkin. :)

Elikkä:

1. Tasa-arvoperiaatteet. En tietenkään ajattele, että jokainen nimensä vaihtava nainen on tossun alla, syitä on monia ja toiset parempia kuin toiset, mutta silti on kivaa puolustaa oman nimen pitämisellä naisen itsenäisyyttä ja omien juurien tärkeyttä.

2. Mieheni on ulkomaalainen ja koen suomalaisen sukunimen osaksi identiteettiäni, vaikka tyylikäs ulkomaalainen sukunimi olisikin omalla tavallaan cool.

3. Mieheni kotimaassa naiset pitävät lähes aina nimensä. Tästä syystä myös miehestä tuntuu tosi oudolta, että vaihtaisin nimeni. Perheisiin viitataan myös kummankin sukunimen mukaan, vaikka lapset saavat yleensä isänsä sukunimen. Siksi "sukunimi tekee perheyksikön" -ajatus tuntuu oudolta.

Sukunimeni on yleisyydestään huolimatta myös paikallinen sillä tavoin, että alkuperäinen asuinseutuni on arvattu oikein sen perusteella. Se on minusta ihan hauskaa, vaikka olenkin globaali ja monessa paikassa asunut kansalainen. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä on kiinnostava keskustelu. Itsekin olen jonkin verran asiaa miehen kanssa miettinyt - jos jompikumpi vaihtaisi nimensä. Miehen etunimi on kuitenkin niin epäsuomalainen, että koko nimen ääntäminen olisi todella vaikeaa, mikäli ottaisi minun sukunimeni. Niinpä hän pitää nimensä. Minulle sukunimeni taas on osa identiteettiä ja ulkomailla varsinkin se, joka muistuttaa lapsuudenperheestäni ja Suomesta. Etunimeni on sellainen, että jos ottaisin miehen sukunimen, koko nimeni olisi todella yleinen. Miehen sukunimi kun on yleisempi kuin suomalaiset Virtaset. Käytännölliset ja soinnulliset syyt siis osana tässä päätöksessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pidän tyttönimeni kahdesta syystä: Sama sukunimi poikani kanssa. Ja koen vahvasti olevani omaa sukuani :) En mitenkää osaa mieltää itselleni mieheni suvun nimeä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itsellä niin harvinainen ja erikoinen sukunimi etten halua vaihtaa ja mies haluaa pitää omansa. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuten useat muutkin, pidän oman sukunimeni, sillä se on erikoiesmpi ja mieheni sukunimi taas yksi tavallisimmista. Mieheni saisi puolestani ottaa minun sukunimen, mutta taitaa pitäytyä omassaan... taitaisi käydä liiaksi miehisyyden päälle, jos ottaisi vaimon nimen, ettei siihen kykene... Vaikka en kyllä ymmärrä mikä siinäkään nykypäivänä olisi ongelma. Mutta molemmat saadaan tehdä niin kuin parhaalta tuntuu. Tää nimiasia ei kuitenkaan ole se tärkein pointti naimisiin menossa, vaikka paljon puhututtaakin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

meillä on molemmilla kovin tavalliset sukunimet mutta halutaan silti omamme pitää. haluun pitää "oman sukuni" jatkuvuuden, enkä "siirtyä" miehen sukuun. pojallani on myös minun sukunimeni. mies harkitsi jossain vaiheessa minunkin nimeni ottamista koska hänelle asialla ei kuulema ole merkitystä, mutta tällä hetkellä nähtävästi molemmat pidettäis vaan nykyiset niin säästytään kaikelta nimenmuutoshässäköiltä. tulevaisuudessa yhteisille lapsille voidaan kuulema vaikka minun nimeni antaa, että ovat "samaa pesuetta" :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon tätä aihetta pohtinut jo yli vuoden tulematta mihinkään tulokseen.

1. Oma nimeni on harvinainen (suomessa 12kpl) ja miehellä yleisempi sukunimi (suomessa n. 160 kpl).

2. Olen sukua kaikille saman sukunimen omaaville ja tuntuisi hassulta, että jollain muulla on sama sukunimi ilman sukulaisuussuhdetta.

3. Oma sukunimi tuntuu todella omalta.

4. Jo pikkutyttönä päätin, että pidän oman nimeni. Nyt kuitenkin tuntuu, että nimenmuutos kuuluisi asiaan ja tavallaan haluaisin miehen nimen. Se toisi osaltaan lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Toisaalta tuntuisi pahalta muuttaa mieltään 20 vuoden jälkeen. Ihanku pettäis itsensä. :D

5. Yhdistelmänimi on poissuljettu, koska ei meillä silloinkaan olisi sama sukunimi. Lisäksi kummatkin joutuvat jo nyt tavaamaan nimeään ja koko yhdistelmän tavaaminen ei houkuta.

Vaakakupissa on monta asiaa nimenmuutosta vastaan ja vaan kaksi sen puolesta. Pitäisi ehkä jättää vaihtamatta, mut en tiedä. Puolisen vuotta on aikaa miettiä. Päätän varmaan vasta sitten, kun sitä virallisessa lapussa kysytään.

Miehen kanssa ollaan puhuttu asiasta ja se kovin itsevarmasti on sitä mieltä, että otan sen nimen, en vaan tiedä sitä vielä. Voi hyvinkin olla oikeassakin, mutta en oo turhia toiveita herättänyt.

Yhden asian sentään oon päättänyt: jos vaihdan nimeni, niin pidän tyttönimeni "taiteilijanimenä", koska on alalle mahdottoman sopiva. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Samoja perusteluja kuin monilla ylläkirjoittaneilla. Oma sukunimeni on erittäin harvinainen Suomessa, ja mieheni haluaa pitää oman nimensä, joten meille oli itsestäänselvää että kumpikin pitää oman nimensä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Haluaisin pitää oman sukunimeni ainakin osana nimeäni, sillä kuten Zita tuossa yllä onkin todennut, oma sukunimi tuntuu omalta ja vahvalta osalta omaa identiteettiä. Minäkin ajattelin pikkutyttönä, että haluan pitää nimeni aina, tulevaisuudessakin. En yhtään haluaisi ottaa mieheni sukunimeä, sillä en liiemmin pidä sulhon suvusta ja koko nimellä on sen vuoksi negatiivinen kaiku. Lisäksi mieheni sukunimi ei oikein sovi etunimeeni, kokonaisuudesta tulisi töksähtävä.

 

Onneksi tässä on vuosi aikaa päättää, mitä tehdä asian suhteen. Tosi hankalia nämä nimiasiatkin  :girl_to_take_umbrage2:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now