Kuka luovuttaa morsiamen?

[Korento]

Enköhän mie pyydä iskää saattamaan  Jos hän olisi jostain syystä estynyt niin isoveli olisi myös ihan hyvä vaihtoehto (sehän se enemmän on metelöinyt kun häneltä ei kysytty naimalupaa ) 

[klt3007]

Isä saattaa. Olkoonkin patriarkaalinen perinne, mutta en näe sitä niinkään minun "luovuttamisenani" aviomiehelle, vaan se on minulle ja isälle tärkeä yhteinen hetki ja kaipa myös tietynlainen siirtymäriitti.  

[Sylvi]

Isä luovuttaa. Mulle tällä ei ole niin väliä, kun olen jo niin "vanha" ja olemme asuneet yhdesdä jo vuosia. Isälle se kuitenkin on tärkeää, joten sillä mennään.

[Nettle]

Isä saattaa minut. Vaikka yhteisiä vuosia on jo miehen kanssa takana useita, en koe saattamisen olevan sen kanssa mitenkään ristiriidassa. Isä on minulle tuki ja turva monissa tilanteissa, ja tulee olemaan sitä myös hääpäivänä. Enkä ajattele hänen luovuttavan minua miehelleni, vaan hän on nimenomaan tukemassa minua jännittävässä hetkessä :))

[Zarastus]

Olen uusi täällä keskusteluissa,mutta sama ongelma itselläni...kuka saattaa alttarille?
Oma isäni on kuollut jo yli 20 vuotta sitten...jotenkin tuntuisi loogiselta pyytää kummisetääni
hoitamaan tämä alttarille saattaminen. Toki voisin myös veljeäni pyytää,mutta se ei jotenkin
ole mielestäni oikea tapa.

[riemuliini]

Oma isäni on kuollut, niin perinteinen saattaminen ei olisi edes vaihtoehto. Ehkä näin päälle kolmekymppisenä morsiona ajattelen, että pääsen sinne alttarille itsekin...  Todennäköisesti kävellään alttarille yhdessä puolison kanssa. <3

[kookkos]

Itselleni vasta kihloista haaveilevana tämähän ei ole vielä ajankohtaista, mutta kovin on kaksijakoiset ajatukset... Toisaalta tiedän, että isälleni tämä olisi hyvin tärkeää, sillä olen aina ollut oikea isäntyttö. Itse vain en ollenkaan allekirjoita tuollaista saattamista, kun en aivan nuorikaan ole. Haluan aivan omin jaloin siirtyä avioliittoon ja tasavertaisena mieheni kanssa, enkä olla luovutettavana. Ei tunnu itselle lainkaan luontevalta, mutta katsotaan, löytyisikö jonkinlainen kompromissi, kun asia tulee ajankohtaiseksi. 

[jnnmpa]

Isä ei ole koskaan ollut niin läheinen, että saattamaan pääsisi. Isäpuolta en viitsi pyytää, vaikka olisi minulle luonnollisempi valinta, koska isä on vielä tällä hetkellä kutsuttujen listalla. Joten toiveena omat lapset kulkisivat rinnalla, tai edes vanhempi poika. Jos pahalta näyttää, selviän yksinkin. Tämä "avioliittoon luovuttaminen" on itselle täysin merkityksetön, kerran naimisissa olleena ja ja kahden lapsen jälkeen tuntuisi vähintään absurdilta ajatella jonkun luovuttavan minut sulhaselle.

[pumpulipalloo]

Isä luovuttaa  En osaa kuvitella häitä ilman tätä osuutta! Vaikka olen aikuinen, jota kukaan ei voi luovuttaa kellekkään, on tämä minulle tärkeä perinne

[Tiukuvinku]

Ajatuksena ois kävellä lasten kanssa kun sulho odottelee siellä edessä. 

[wannabebride86]

Ei ole vielä kosittukaan, mutta; ehdottomasti haluan että isäni saattaa minut alttarille. Jos niin huonosti kävisi että isää ei silloin enää olisikaan, pyytäisin sitten äitiäni tähän tehtävään. Mutta iskä ehdottomasti

[Magneetti]

Miehen kanssa kaksin kävelimme. Oli ihanaa tulla yhdessä, vaikka itselläni tuli vähän kyynel silmään ja sulhanen vain virnisteli ja morjesteli kavereitaan. 

[doodles]

Sulhasen kanssa kävellään yhdessä "alttarille" maistraatissa, vaikka olenkin läheinen isäni kanssa.  Koko luovutus vaan tuntuu itsestä niin hassulta, kun eihän se isä oikeasti minusta luopuisi sanan missään merkityksessä.  

[Tellmemays]

Minä ja sulhanen ollaan eri mieltä tästä. Minä haluaisin kävellä yhdessä ilman luovutuksia. Mies taas haluaisi isäni luovuttamaan.

[Andune]

Yhdessä kävellään alttarille. Mies olisi halunnut, että isäni luovuttaa minut, koska se on hänen mielestään kiva perinne ja ajatteli, että se olisi isällenikin tärkeää. No, jos isääni yhtään tunnen, puheen pitäminen on hänelle kohokohta. Minulle tuo luovuttaminen/saattaminen ei tunnu varsinaisesti oikealta perinteeltä ja toisaalta myös vanhempani ovat aikoinaan saapuneet alttarille yhdessä samaisessa kirkossa. Ja toisaalta yhdessä alttarille saapuminen on mielestäni myös todella romanttista ja symbolista: yhdessä tähän suhteeseen on aikoinaan lähdetty, ja yhdessä päätetty astella avioliittoon.

Samaan hengenvetoon todettakoot, että ymmärrän myös, että haluaa isän saattavan alttarille. Onhan sekin erityinen yhteinen hetki. Jokainen tekee, miten itsestä parhaalta tuntuu!

[Sarma]

Isäpuoli saattelee. On kuitenkin ollut osa perhettä jo yli 20 vuotta ja oma isä on jo kuollut.