ellu81

Lapset ennen avioliittoa

604 posts in this topic

Meillä molemmat halutaan mennä naimisiin ennen kuin toivottavasti saadaan lapsia. Haluamme nyt kun molempien opiskelut ovat takana päin ensin mennä naimisiin, tehdä töitä ja nauttia mahdollisuudesta matkustaa ja mennä (helpompaa kun molemmilla on töitä :) ja sitten toivottavasti kolmen neljän vuoden päästä saamme lapsia. Toki jos ehkäisy pettäisi, olisimme onnellisia tulokkaasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me oltaisiin lapsia varmaan tehty ennen naimisiin menoa jos muuten muuten tilanteet olisi olleet sellaiset että lapsia olisi ollut meidän mielestä järkevä käydä yrittämään. Opiskelut ja töiden hakeminen on edelleen kesken ja häihin aikaa reilu 9kk, joten kai me ainaki noihin häihin asti sitten odotellaan sitä maagista "oikeaa hetkeä" lapsen yrittämiselle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me päätimme myös odottaa häiden yli. Nyt kun häät on juhlittu, niin todennäköisesti vauvakin saa lähiaikoina luvan tulla. :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites
Onko kellään muulla yhtä vanhanaikaista miestä, omani haluaa mennä naimisiin ennen lasten hankintaa...  :)

Olemme molemmat tällä kannalla, joten kädenvääntöä ei ole edes tarvinnut käydä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on aivan juuriki 1,5v maailman ihanin ja suloisin poika, täysin toivottu ja tehty, emmekä vielä ole naimisissa (kesällä 2011 olisi tarkoitus mennä).

Valitettavan totta on tuo, että mikäli puoliso kuolee, kohdellaan avopuolisoa melkeinpä kuin vierasta, tosin onneksi tähänkin on muutoksia luvasssa ja avopuolison oikeuksia tullaan kohentamaan (Suomessa kun perheellisiä naimattomia on kuitenkin jo melkoinen määrä ja asia on keskustelua aiheuttanut monien vuosien ajan). Leskeneläkkeeseen ei tällä pysty vaikuttamaan, mutta testamentti kannattaa avopuolisoiden tehdä (toki tietenkin vaihtoehto on, että lapsi perii kokonaan menehtyneen vanhempansa)! Itselleni olisi aivan se ja sama saisinko leskeneläkettä, mikäli puolisoni nyt menettäisin, mikään raha maailmassa kun ei voi häntä korvata... :girl_cray: Tietenkin toki tuosta olisi varmasti taloudellista apua, mutta ilmankin varmasti pärjää, varsinkin kun kummankin vanhemmat olisivat varmasti tukemassa (kaikilla ei näin tietenkään ole)... Hoidettavia/mietittäviä asioita puolison kuoleman jälkeen on niin paljon, etten jaksa uskoa että tuo leskeneläke paljon arkea ja asioiden hoitamista helpota, myöhemmin ehkä sitten... Lisäksi tässä maassa on monia joskus aviomiehensä/vaimonsa menettäneitä ihmisiä, jotka eivät mene uusiin naimisiin (vaikka uusi mies/nainen olisi) ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä, että menettäisivät leskeneläkkeensä, mikä ei sekään mielestäni ihan oikein ole vaikken heitä moittiakkaan voi...

Hankala juttu, eikä varmaankaan yhtä ainutta oikeaa ratkaisua ole, jokainen tallaa tyylillään ja hyvä niin :girl_blum: Tietenkin asiat ovat "helpompia" lapsen ja jäljelle jääneen puolison kannalta kun ollaan avioliitossa, mutta minä ainakin olen onnellinen näin. Toki paljon mietitytti nuo lainopilliset asiat (kun jonkin verran ole omaksi ilokseni lakia lueskellut), koska eihän tässä elämässä ikinä tiedä mitä tapahtuu! Vaikka nuoria ollaan, ei se tarkoita että tässä oltaisiin kuolemattomia... Meillä ratkaisuun kuitenkin vaikuttivat mielestämme "tärkeämmät asiat" mm, pystymmekö tarjoamaan lapsellemme taloudellista turvaa (eihän tätäkään ikinä varmaksi tiedä, tulevaa kun ei voi nähdä mutta ajatus se että molemmilla pysyvä työpaikka), eli elättämään perheemme ilman pennin venytystä, onko meidän suhteemme niin vahva, että kestämme yhdessä toisiamme rakastaen ylä-ja alamäissä, ja ennen kaikkea että pystymme antamaan aina, koko elämämme loppuun asti lapselle turvaa ja rakkautta! Meillä siis tehtiin näin, eikä päivääkään olla ratkaisuamme kaduttu! ^_^ Meillä on maaaaaaaaaaiiiiilman suloisin, kiltein ja ihanin poika ja nyt tosiaan häitä suunnitellaan kesälle 2011 :-X

Edited by Zaia

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielestäni jokainen tehköön niinkuin parhaalta tuntuu. Lakiasioiden kannalta toki on helpompaa jos pari on naimisissa, mutta tuskin tämän kannattaa antaa ratkaista asioita.

Tosin täytyy kyllä myöntää, että omalla kohdallani olen aina ajatellut tämän asian suhteen hiukan vanhanaikaisesti ja haluan mennä naimisiin ennen lapsien saamista. Onneksi häihin on aikaa enää vajaa 10 kuukautta, koska vauvakuume on jo kova... ;)

Onnea joka tapauksessa kaikille naiduille ja naimattomille vanhemmille - lapsi on elämän suurin ihme!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille molemmille oli selvää, että meidän suhteessa mennään ensin naimisiin ja hankitaan sitten lapset. Jos vauva olisi ilmoittanut tulostaan avoliitossa, niin oltaisiin menty naimisiin ennen lapsen syntymää. Mä arvostan avioliittoa ja vakaata parisuhdetta ja haluan että mun lapset syntyisivät sellaiseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei kumpikaan ole ollut asiasta ehdoton. Olisin halunnut ensin naimisiin ja sitten lapsia, mutta haluan enemmän lapsia kuin häitä, joten ajan kuluessa päädyimme antamaan lapselle luvan tulla. Katsotaan, tuleeko ennen kuin ehdimme naimisiin. Yhteinen lapsi on kuitenkin mielestämme ehdottomasti suurempi sitoumus kuin avioliitto. Avioliitolla toki haluamme turvata perhettämme juridisesti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

On niin mielenkiintoinen keskustelu, että pakko ottaa osaa ;)

Itse olen aina haaveillut tulevani äidiksi ja se on ollut pitkään elämäni tavoite. En ole haaveillut häistä enkä jossain vaiheessa edes uskonut pääseväni naimisiin. Mutta äidiksi olen tiennyt haluavani jo ainakin 12-vuotiaasta saakka. Sen vuoksi arvostan lapsen saamista paljon enemmän kuin naimisiin menoa. Toki nyt, kun olen tavannut ihmisen, jonka kanssa haluan naimisiin, myös avioliiton merkitys on korostunut ja kasvanut, mutta äitiyden edelle se ei mene.

Minulle ei ole merkitystä, saanko lapsen ennen kuin olen naimisissa vai jälkeen, koska se naimisissa oleminen ei ole tärkeintä. Tärkeintä on, että lapsi saa kasvaa perheessä, jossa vanhemmilla on vakaa ja hyvinvoiva suhde, toimiva arki ja rakastava asenne. Ja että lapsi on haluttu, siitä huolehditaan ja sitä rakastetaan. Siinä ei paljon merkitse omalla kohdallani, olemmeko miehen kanssa naimisissa. Naimisiin ehtii lapsen syntymän jälkeenkin.

Itse kun olen kokenut yhden keskenmenon ja kaksi varhaisajan keskenmenoa ja kolmen lääkärin mukaan en todennäköisesti tule raskaaksi ilman lapsettomuushoitoja, ärsyttää toden teolla ne ihmiset, jotka luulevat tulevansa raskaaksi juuri silloin kuin heidän aikatauluihinsa se parhaiten sopii! Elämä ei usein mene niin helposti... Tokihan se olisi varmasti kivaa kaikista, jos voisi määrätä itse, miten elämä menee ja miten asiat tapahtuvat, haluaisin minäkin, jos se olisi mahdollista.

Jos tulen raskaaksi ennen kuin menemme naimisiin, häitä ehkä siirretään, sitä en tiedä, aikaistetaanko vai myöhennetäänkö. Tärkeintä on, että lapsi syntyy terveenä ja hyvinvoivana ja että elämäntilanne on lapsen tulolle sopiva. Ei se, olemmeko naimisissa vai emme.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on yksi lapsi, jonka tulo oli iso yllätys. Oltaisiin tietysti voitu mennä naimisiin ennen pojan syntymää, mutta siinä vaiheessa kun naimisiin meno tuli mieleen, olisi tullut kiire järjestää häät. Kummatkin halutaan juhlatkin naimisiin menon lisäksi, ja minä lisäksi halusin mahtua hääpukuuni :girl_haha:

Olisihan se tietysti ollut ihan hienoa olla perinteisesti rouva pojan syntyessä, mutta käy tämä näinkin päin vallan hyvin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yhdyn vahvasti Edeean mielipiteeseen. Ja Edeealle paljon voimia ja jatksamista! "Lapsettomuusasia" ja toistuvat keskenmenot on vaikea polku kuljettavaksi ja todellakin vaatii ihmiseltä fyysisesti, mutta etenkin henkisesti paljon. :(

Meidän poika sai alkunsa heti kun pillerit pois jätettiin. Tästä olemme erittäin kiitollisia ja onnekkaita, sillä lapsen saaminen silloin kun on suunnitellut ja haluaisi sen tapahtuvan,on kaikkea muuta kuin itsestäänselvä asia! Itse en ikinä ole lapsen saamista pitänyt itsenstäänselvyytenä ja olenkin hyvin varovainen puhuessani siitä, että meillä "tärppäsi niin nopeasti" (kuten minulle asia ilmaistaan...). Muutamat hyvät, läheiset ja rakkaat ystäväni kamppailevat lapsettomuuden ja keskenmenojen kanssa. :( Mitenkään en voi edes kuvitella sitä tuskaa, mitä tällainen tilanne aiheuttaa, mutta tosiaan rakkaiden ihmisten kanssa jaettu suru, on viimeistään opettanut hyvin nöyräksi (vaikka minun kokemani suru on vain murto-osa ystävieni kokemasta surusta ja tuskasta heidän menetystensä vuoksi)

Itseäni kovasti ahdistaa ihmiset, jotka puhuvat tarkoista aikataulutetuista suunnitelmistaan, että lapsi tehdään tällöin ja tällöin, koska se ei todellakaan ole niin yksinkertaista... (hassua kai että sanon näin, vaikka kuulunkin niiden harvinaisten ja onnekkaiden joukkoon, jotka lapsen ovat saaneet heti kun toivottu on) Lapsi on suurin lahja kaikista, joka saadaan jos niin suodaan... No mutta johan alkaa mun jutu eksyä kovasti aiheesta! :)

Ai juu ja tuohon avioliitto asiaan vielä sen verran, että minun mielestäni avioliitossa eläminen ei automaattisesti tarkoita sitä, että suhde olisi tasapainoin, vakaa ja valmis lapsen yrittämiseen... Jotenkin osaa kommenteista lukiessa tulee vain sellainen olo, että vain aviossa parisuhde voi olla vakaa ja terve... :huh:

Mutta tosiaan kuten aiemminkin jo mainitsin, onneksi jokainen saa itse päättää ja tehdä omat ratkaisunsa sen mukaan mitä he kokevat oikeaksi heidän elämässään! Mielestäni, yhtä oikeaa tapaa ei vain ole toimia, kukin tekee miten parhaaksi kokee :flirt: Ja onnea kaikille avo-/avioliitossa eläville joilla lapsia on ja tsemppiä, jaksamista ja kärsivällisyyttä niille, jotka lasta yrittävät saada!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olisin halunnut naimisiin ennen lasten tuloa oikeudellisten seikkojen vuoksi, mutta lapsi oli tervetullut siitä asti, kun päätettiin häistä vuodelle 2009. Kun lapsi saikin melko pian tästä päätöksestä alkunsa, siirsimme häät vuodella eteenpäin, koska vauvamme olisi ollut häiden aikaan alkuperäisen aikataulun mukaan korkeintaan muutaman viikon ikäinen. Mies ei sitten halunnut käydä maistraatissa solmimassa avioliittoa ennen lapsen syntymää ja näin ollen lapsemme on reilun vuoden ikäinen, kun menemme naimisiin ja sitä juhlimme. Ei kuitenkaan haluttu lastenteon suhteenkaan odottaa, koska lähipiirissä on niin monella kestänyt pitkään ennen kuin odotettu vauva on lopulta saatu alulle. Mutta tyytyväisiä olemme molemmat siitä, että meillä on nyt lapsi, vaikka naimisissa ei vielä ollakaan. Naimisiin kun voi mennä milloin vaan, lapsia ei ihan saada oman aikataulun mukaan. Ja olemme toisiimme sitoutuneita siitä huolimatta, ettei meillä vielä ole yhteistä nimeä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tää on mielenkiintoinen keskustelu.

Mä oon ihan samoilla linjoilla Zaian kanssa tosta kun ihmiset aikatauluttaa ja suunnittelee ja sitten antaa lapsille luvan tulla. Lapset on lahja ja niitä ei tehdä vaan saadaan. Meillä on käynyt todella onnellisesti että molemmat tyttömme ovat saaneet alkunsa heti kun on jätetty ehkäisy pois, mutta todella moni ystäväni kamppailee sen kanssa ettei vaan tule raskaaksi, tai sitten tulee keskenmenoja tms. Tää ei nyt oo kellekkään varsinaisesti tarkoitettu mutta mua ärsyttää kun ihmiset oikeesti aattelee että lapset vaan tulee heti kun siihen on mahdollisuus, tai ainakin antaa niin ymmärtää.

Mutta sitten siihen alkuperäseen asiaan, me tehtiin kaikki "väärässä" järjestyksessä, ensin tuli omakotitalo ja koira, sitten lapset pienellä ikäerolla ja sitten vasta naimisiin.

Ennen lapsia en edes ajatellut haluavani naimisiin, mutta jotenkin se ajatus on kääntynyt päälaelleen ja nyt olemme menossa ensi kesänä naimisiin, tyttöjen ollessa 2½ vuotta ja 1v 2kk.

Tää ratkaisu on siis meille paras vaikka olishan se ollut toisaalta hienoa olla naimisissa ennen lapsia :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yhdyn myös muutamien edellisten mielipiteeseen siitä, että lapsi on tärkeämpi kuin mikään muu ja että lapsia ei niin vaan saada ja aikatauluteta.

Me ollaan miehen kanssa molemmat hyvin perhekeskeisiä ja lapsirakkaita, mutta avioliitolla on vähemmän merkitystä kummallekaan. Nuo lakiasiat ovat tietysti ihan hyvä pohtia, mutta meillä ne eivät olleet riittävän hyvä syy rynnätä alttarille. Tosin asumme maassa, jossa isyys tunnustetaan jo raskauden alkuvaiheessa, joten isättömäksi lapsi ei noin vain jää virallisissakaan papereissa (Ja onko sillä lopulta paljon merkitystäkään, jos isä kuolee traagisesti raskauden aikana? Kyllähän lapselle isästän kerrotaan.). Meille lapsi oli aina tärkeämpi kuin hyvä tilanne työpaikan suhteen, talon rakennus tai mikään muukaan 'järkevä' tekijä.

Tapasimme kun olimme 29 -vuotiaita. Mulla on jonkin verran tietoa lapsettomuudesta, joten me tiedettiin heti että kauaa emme odottele (naisella eka huomattava romahdus hedelmällisyydessä tapahtuu noin 33 vuoden iässä -joillakin aiemmin joillakin myöhemmin). Reilun vuoden yhdessäolon jälkeen toivotimme lapsen tervetulleeksi ja suureksi iloksemme pian lapsi ilmoittikin tulostaan.

Eräs ystäväni teki kaiken 'niin kuin kuuluukin'. Sen omakotitalon ostamisen ja vuoden häiden suunnittelun jälkeen oli aika lapselle. Tarkoitus oli saattaa lapsi alulle romanttisesti häämatkalla. Valitettavasti reilua vuotta myöhemmin he ovat nyt hedelmällisyysklinikan asiakkaita ja kiroavat, että pitikin odotella vuosia.. :( Toivon niin kovin, että heillä pian onnistuisi.

Edeealle toivon kovasti jaksamista!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pistänpä minäkin lusikkani tähän soppaan...

Aiemmin joku oli kirjoittanut (anteeks ku en muista nimimerkkiä), että on aina halunnut äidiksi, muttei niinkään naimisiin. Miä taas oon ihan päinvastainen henkilö. Oon aina halunnut naimisiin, mutten lapsia. Jos nyt kuitenkin ajatellaan, ettö haluaisin äidiksi, haluaisin kyllä olla naimisissa ennen sitä. Jotenkin se vain tuntuis helpommalta ja omalta. En kuitenkaan voi kuvitellakaan, että se olis kaikille se oikea tie. Enkä pidä siitä, että ajatellaan erilailla kuin miten itse toimimisen olevan jotenkin väärin tai jotain.

Oon samaa mieltä ihmisten kanssa, että on vähän outoa puhua lapsien tulon aikataulutuksesta, mutta toisaalta, sitä samaahan se ehkäisyn käyttökin on. Karrikoidusti voi siis aatella, et jos ei hyväksy lasten oikeaa ajoittamista elämäänsä, ei hyväksy myöskään ehkäisyä. Oon itte ollu aikalailla laman lapsi ja ns. kärsinyt vanhempien huonosta rahatilanteesta. Muistan itse joskus miettineeni, että ainakaan ennen kun oma elämä on taloudellisesti kunnossa, en lapsia hanki.. se on sittemmin muuttunu totaaliseks ei lapsia mielipiteeksi.

Noista avio-/avoparin oikeuksista perintöön ym. vielä sen verran, että avoparien on miun mielestä ihan turhaa narista, kun on niin huonot oikeudet jne. Jos ei kelpaa, niin menkää p**kele naimisiin. Ei se ole sen vaikeampaa! :girl_wink: Monella pariskunnassa juridiikka on kuitenkin aika painava asia vaakakupissa naimisiin mentäessä, niinkuin allekirjoittaneellakin!

Share this post


Link to post
Share on other sites
Noista avio-/avoparin oikeuksista perintöön ym. vielä sen verran, että avoparien on miun mielestä ihan turhaa narista, kun on niin huonot oikeudet jne. Jos ei kelpaa, niin menkää p**kele naimisiin. Ei se ole sen vaikeampaa! :girl_wink: !

Amen. Ei mulla muuta.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Pistänpä minäkin lusikkani tähän soppaan...

Aiemmin joku oli kirjoittanut (anteeks ku en muista nimimerkkiä), että on aina halunnut äidiksi, muttei niinkään naimisiin. Miä taas oon ihan päinvastainen henkilö. Oon aina halunnut naimisiin, mutten lapsia. Jos nyt kuitenkin ajatellaan, ettö haluaisin äidiksi, haluaisin kyllä olla naimisissa ennen sitä. Jotenkin se vain tuntuis helpommalta ja omalta. En kuitenkaan voi kuvitellakaan, että se olis kaikille se oikea tie. Enkä pidä siitä, että ajatellaan erilailla kuin miten itse toimimisen olevan jotenkin väärin tai jotain.

Oon samaa mieltä ihmisten kanssa, että on vähän outoa puhua lapsien tulon aikataulutuksesta, mutta toisaalta, sitä samaahan se ehkäisyn käyttökin on. Karrikoidusti voi siis aatella, et jos ei hyväksy lasten oikeaa ajoittamista elämäänsä, ei hyväksy myöskään ehkäisyä. Oon itte ollu aikalailla laman lapsi ja ns. kärsinyt vanhempien huonosta rahatilanteesta. Muistan itse joskus miettineeni, että ainakaan ennen kun oma elämä on taloudellisesti kunnossa, en lapsia hanki.. se on sittemmin muuttunu totaaliseks ei lapsia mielipiteeksi.

Noista avio-/avoparin oikeuksista perintöön ym. vielä sen verran, että avoparien on miun mielestä ihan turhaa narista, kun on niin huonot oikeudet jne. Jos ei kelpaa, niin menkää p**kele naimisiin. Ei se ole sen vaikeampaa! :girl_wink: Monella pariskunnassa juridiikka on kuitenkin aika painava asia vaakakupissa naimisiin mentäessä, niinkuin allekirjoittaneellakin!

Niin, minun ei ollut tarkoitus sanoa, etten hyväksy aikataulutusta, vaan sanoa ääneen vain se, ettei se aikataulutus aina onnistu.. Kannattaa siis vaan muistaa, että riskinsä on siinäkin, jos vuosiksi laittaa äitiystoiveensa hyllylle odottelemaan niin sanottua oikeaa ajankohtaa (jos siis äidiksi haluaa). Mielestäni kukaan muukaan ei ole sanonut, ettei hyväksyisi sitä, että lapsia toivotaan tietyllä aikataululla. Ovatpahan vain kertoneet siitä, että omalla kohdalla tällä ei ole merkitystä ja että läheltä on joutunut näkemään niitä särkyneitä sydämiä kun toivottua lasta ei kuulukaan.

Monelle parille nuo perintöasiatkaan eivät ole niin kinkkisiä.. Mulla on omissa nimissäni kämppä, jota vuokraan, ja jos jotakin kävisi, kummallekin sopisi, että se menee vain ja ainoastaan lapselle. Asumme miehen yksin omistamassa kämpässä ja mulle sopii oikein hyvin, että lapsi saa sen, jos mies kuolee (jos mies kuolisi, muuttaisimme lapsen kanssa pois siitä joka tapauksessa). En ole koskaan valittanut mitään avoparien oikeuksista eikä taitaisi tulla mieleenkään kun en keksi juuri epäkohtia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me olimme molemmat sillä kannalla, että lapsia aletaan yrittää vasta avioliiton solmimisen jälkeen. Tosin me jätimme myös seksin pois seurusteluajalta ja selibaattihan on tunnetusti ainoa varma ehkäisykeino. ;) Mielestäni täytyy rakentaa ensin vanhempien välinen suhde, joka on lapsen koti. En sano, että avioliitto on ainoa keino rakentaa sitä, mutta meille se oli.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Noista avio-/avoparin oikeuksista perintöön ym. vielä sen verran, että avoparien on miun mielestä ihan turhaa narista, kun on niin huonot oikeudet jne. Jos ei kelpaa, niin menkää p**kele naimisiin. Ei se ole sen vaikeampaa! :girl_wink: Monella pariskunnassa juridiikka on kuitenkin aika painava asia vaakakupissa naimisiin mentäessä, niinkuin allekirjoittaneellakin!

Tässä olen samaa mieltä. Me ratkaisimme oikeusasiaa ostaessamme yhteisen asunnon ja teimme tuolloin keskinäisen testamentin. Joskin verotushan toki olisi kuolemantapauksessa rankemman mukaan, koska emme ole sukua. Nyt, kun meillä on yhteinen lapsi eli rintaperillinen, ei tuolla testamentillakaan ole niin väliä enää. Avoparina emme odotakaan saavamme samanlaista kohtelua laillisesti kuin avioparina, joten siksi naimisiinmeno on edessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Noista avio-/avoparin oikeuksista perintöön ym. vielä sen verran, että avoparien on miun mielestä ihan turhaa narista, kun on niin huonot oikeudet jne. Jos ei kelpaa, niin menkää p**kele naimisiin. Ei se ole sen vaikeampaa! :girl_wink:

Täysin samaa mieltä! Samaa olen ihmetellyt monet kerrat :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen itse yhtä vanhanaikainen. :D En tiedä mistä johtuu, mutta mä haluan mennä ensin naimisiin ja sitten tehdä lapsia. Vanhanaikainen mikä vanhanaikainen sit vissiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäkin olen vanhanaikainen, ja halusin aina ehdottomasti naimisiin ennen lapsia. Nyt kun ikää alkaa jo olla (tammikuussa 28v.), niin olen alkanut ajatella, että ehkä olisi parempi antaa lapselle mahdollisuus tulla nyt, kun se vielä biologisesti on mahdollista (toivottavasti). Parin vuoden päästä ei lasta ehkä enää olekaan mahdollista saada. Siskoni on kärsinyt lapsettomuudesta jo kolme vuotta, joten viimeistään tässä vaiheessa olen ymmärtänyt, että lasta ei aina voi todellakaan "ajoittaa" omien toiveidensa mukaisesti.

Lisäksi, nyt kun olen vanhempi, niin ei se naimisissa olokaan tunnu enää niin välttämättömältä. Tuskin se muuttaa mitään parisuhteen arkielämässä, lain edessä sitten tietenkin toinen juttu.

Saas nyt nähdä miten käy, tuleeko häät vai lapsi ensin.

Edited by Arby

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on 2-v tyttö ja emme ole naimisissa.

Emme ole mitenkään joutuneet kärsimään lapsellisena avoparina.

Ainoa miinus oli isyyden tunnustaminen. Kyseltiin kierrellen ja kaarrellen, olenko pettänyt avomiestäni. Yhdeksän vuoden "seurustelun" jälkeenhän tuo pettäminen olisi mahdollista, mutta vuoden ajan tunteneen avioparin ei oleteta pettävän. ;)

Aivan naurettavaa!

Häistämme tulee bileet, ei häähäät. Lapsia sinne tulee oman lisäksi muutama, eikä se ole este maljan tai muutamankaan nostamiselle. Lapset lähtevät mummilaan ja vanhemmat jäävät juhlimaan yhdessä ystävien kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä myös on 7kk ikäinen poika ja emme ole naimisissa.

Tarkoitus oli mennä naimisiin, ennen lapsia, mutta kun poika ilmoitti tulostaan, oli ihan selvää, että häät siirtyvät.

Ja nyt ensi huhtikuussa minullekkin saadaan sitten sama sukunimi kun on perheen miehillä :)

Meillä myös mummolaan menee pikku jätkä hoitoon hääpäivänä, niin saa vanhemmat kavereineen juhlia myöhempään. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me annettiin lapselle lupa tulla pari vuotta sitten. Toki meillä vaikutti se, että olen hieman lisääntymisrajoittenen (ei siis mahdotonta kumminkaan) ja kun kerran isännän kanssa molemmat lasta haluttiin, niin jätettiin ehkäisy pois ja jatkettiin normaalia eloa "tulee-jos-on-tullakseen" -meiningillä.

No, mies sitten otti ja kosi mua heinäkuussa 2008, ja häät sovittiin elokuulle 2009. Pari kuukautta myöhemmin kummallinen oloni kuitenkin selittyi positiivisella raskaustestillä, ja päädyimme siirtämään häitä. Ei kuitenkaan aikaistettu vaan myöhäistettiin. Tärkein syy oli se, että halusin keskittyä odotukseen ja vauvaan täysillä ja sitten myöhemmin taas häihin täysillä (ja tietty turhamaisuus, haluan mahtua siihen THE pukuun... :girl_blum: ), enkä siis halunnut järjestää häitä raskaana tai pari kuukautta synnytyksen jälkeen. Myönnettäköön, että hieman ajattelimme samalla kyllä näpäyttää lähinnä miehen puolen sukulaisia... :girl_wink: Miehen suku on rasittavuuteen asti vanhanaikaista, ja kaikki odotti kieli pitkällä naimisiinmenoa kun raskaudesta kuulivat. Miehen mummo jopa "onnitteli" mua sanomalla ainoastaan "ai, se selittää miksi teillä oli niin kiire kihloihin..." Kiirepä kiire, kolmen vuoden seurustelun päätteeksi kun kihlauduttiin... Ei jaksettu edes oikaista, että vauvasta ei kihlahetkellä kyllä ollut tietoakaan... Lisäksi oletusarvo siis oli, että hipsisimme kaikessa hiljaisuudessa maistraattiin, eikä ainakaan nyt juhlia olisi sopinut, siinä tilassa... :girl_sigh:

Mutta mepä halutaan miehen kanssa ne isot, hyvät bileet mitä alunperin häiksemme suunniteltiin. Ihana poikamme siis syntyi toukokuussa, ja kirkko sekä juhlapaikka on nyt varattuna ensi heinäkuuksi, kun poikamme on 1v2kk. Se tarkoittaa toki että elämäni miehillä on vielä jokusen kuukauden eri sukunimi kuin mulla, ja se isyyshän piti käydä aikanaan tunnustamassa (eikä ollut mitenkään hankala toimenpide kaikista kauhujutuista huolimatta... :flirt: ), mutta tätä onnea en kyllä vaihtaisi :-X . Ja ehkä ne miehen sukulaisetkin järkytykseltään selviävät paikan päälle katsomaan, kun me hävyttömät astellaan "ihan kirkossa" papin puheille, ja ollaan jopa pyydetty vieraita sitä todistamaan...!!!! :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now