Lapset ennen avioliittoa

[Guest Rouva Sinkkonen]

Meillä on kanssa lapsi nyt 9kk ja ensi vuonna on kirkossa siunaus, menimme siis kahden todistajan läsnäollessa naimisiin maistraatissa. Ainoastaan mieheni toinen veli tietää avioliitosta koska oli todistamassa, muuten asiasta ei sukulaiset tiedä ja ystävistäkin vain muutama.

Näin se oli meille mukavampaa ja luontevampaa. Ensi vuonna sitten on isommat kemut ja kirkossa siunaus. Poika menee mummolaan yöksi jonkin aikaa juhlittuaan häissä.

Mutta kommentoinpa minäkin tuohon ensin avioliitto ja sitten lapset. Ajatus siis hieno ja ei todellakaan huono. Mutta aina sitä ei voi päättää milloin lapsi tulee vai tuleeko koskaan.

Edit. Lapsi oli 8kk kun menimme salassa naimisiin, mutta koko raskauden ajan hoin itselleni ja sukulaisille etten lapsen takia ole menossa naimisiin ja silloin en edes halunnut avioon.

Edited December 15, 2009 by Vihqu

[Minimii72]

Näinhän se on, että lapsia ei tehdä, ne saadaan. Itse en nuorempana ollut ollenkaan varma, haluanko omia lapsia, mutta eipä minulla silloin ollut vakavaa suhdettakaan... Kun sitten tapasin tulevan aviomieheni, olin jo 33-v ja muutaman vuoden seurustelun jälkeen oli aika päättää, haluammeko edes yrittää lapsen"tekoa". Halusimme me, ja nyt suurin ylpeytemme on reilun kahden kuukauden ikäinen poikamme En ollut ollenkaan varma, tulisinko "näin vanhana" raskaaksikaan, mutta äkkiä se sitten tärppäsi! Ja itse asiassa häitäkään ei olisi varmaan tulossa ilman lasta -olimme kyllä kihloissa mutta mies ei ollut ollenkaan innostunut ajatuksesta mennä naimisiin. Laillisen puolen olimme ratkaisseet testamentilla. Mutta yhteinen lapsi muutti myös miehen mielen, ja nyt on kirkko varattuna ensi kesälle! Mielestäni ei ole oleellista, syntyykö lapsi avo- vai avioliittoon (tai vaikka yhdelle vanhemmalle), kunhan lasta rakastetaan ja hänestä pidetään huolta!

[belle*]

Kyllä se on myös mielestäni aivan se ja sama syntyykö lapsi avo- vai avioliittoon. Lapsen yrittämistä (toivottavasti) jopa harkitaan enemmän kuin naimisiin menoa: avioliitosta pääset aina eroon, lapsesta et. Pääasia on, että vanhemmat ovat miettineet asiaa ja ovat valmiita äidiksi ja isäksi. Ja ainahan asiat eivät mene niin kuin suunnitellaan: raskaaksi voi tulla ehkäisystä huolimatta. Esimerkiksi itselläni on kuparikierukka, jonka ehkäisyteho hormonaalisiin valmisteisiin verrattuna ei ole kovin hyvä. Olemme kuitenkin asiasta keskustelleet, ja päättäneet, että jos joku lapsi maailmaan haluaa nyt tulla, niin tulkoon. Vahinkoraskaus tapauksessa ei minusta ensimmäinen vaihtoehto ole naimisiin meno. Jos se suhde ei toimi, niin mielummin sitten yksi rakastava vanhempi kerrallaan ja hyvät huoltajuusjärjestelyt, kuin pakkoavioliitto. Itse olen tälläisestä perheestä.

Me odotamme kuitenkin avioliittoon lasten yrittämistä, itse olen vasta 19-vuotias joten mielestäni tämä on aika luonnollista. Kiirekkään ei ole. Kaikki eivät avioliittoa kunnioita instituutiona, ja sitäkin pitää kunnioittaa. Enkä kummeksu tätä ollenkaan pika-avioliittojen ja erotilastojen takia... Toivoisin, että lasten yrittämistä odotettaisi pidempään kuin se 3kk tapaamisesta. On aika sattuman kauppaa, että perhe toimii vielä kymmenen vuodenkin päästä, jos ei ole puolisoon päässyt kunnolla ikinä tutustumaan. Avioliitto on pientä lasten saannin rinnalla, juurikin sitoavuutensa takia!

[Laretzkii]

Kannataa muistaa, että aikansa kun pelaa, niin jää mustapekka käteen. Kun alkaa suunnittelemaan hommaa, voi olla, että sitten kun niitä lapsia saisi tulla, niitä ei tulekkaan vaikka kuinka haluaisi. Lapset tulee, kun niitä aletaan tekemään ja ne on aina tervetulleita, oli aviossa, eli ei. Tulin isäksi 30 vuotiaana, joten en ihan teininä toki. Häitä oli suunniteltu hieman aikaisemmin, mutta tärppäsi aikaisemmin, kuin arvasimmekaan, joten siirrettiin niitä eteenpäin, että pikku tyttö oli vähän isompi. No problemo. Lapset ei ole suorite, lapset on lahja. Kun olet löytänyt sen ihmisen, jonka kansa voit elämäsi jakaa, on lapsetkin todennäköisesti tervetulleita joukkoon. Kaksi tuli toivotusti meille. Kolmas tuli hieman puskan takaa ja manailinkin, että olis saanut jäädä odottamaan... Mutta synnyttyään se on minun rakkain pieni vauva, minkä olen ikinä kohdannut.

Ei kannata suunnitella liikaa. Lapset on lahja, nauttikaa niistä.

Tässäpä olisi erittäin hyvin kirjoitettu siitä, mitä mieltä minä olen. Vielä en koe olevani valmis lapsille olen nyt 19 v. Mutta kun ensi syksynä mennään naimisiin ja totutellaan hetki yhteiseloon, niin kyllä sitten. Että kyllä tunnen kuitenkin olevani niin valmis, että parin vuoden päästä voin jättää ehkäisyn pois. Minä olen myös sitä mieltä että lapsi saadaan ei hankita. Voihan sitä suunnitella että missä välissä alkaa kokeilemaan josko niitä tulisi mutta sitä ei koskaan tiedä missä kohtaa "nappaa". Joko heti, tai sitten useamman vuoden odottelun jälkeen...

Lapsen hyvin vointi on tärkeintä kuten täällä on sanottu, joten on nykyaikana ihan sama syntyykö ne avo vai avioliittoon.

[Sahrami79]

Kun olet löytänyt sen ihmisen, jonka kansa voit elämäsi jakaa, on lapsetkin todennäköisesti tervetulleita joukkoon.

Todennäköisesti, mutta vain todennäköisesti .

Muuten kyllä ihan asiaa, liian pitkään ei kannata lasten hankintaa pantata, jos niitä siis haluaa, eikä sitä täydellistä hetkeä välttämättä koskaan tule.

[Malssi]

Jos ei oltais päätetty, että mennään heinäkuussa (tulevana vuonna) naimisiin, niin oltais jätetty tässä syksyllä ehkäisy pois. Molemmista alkoi tuntua siltä, että se on aivan sama, ollaanko naimisissa vai ei, mennään sit myöhemmin. No, kirkko, juhlapaikka, pitopalvelu jne. oli jo varattu, ulkomaisille sukulaisille ilmoitettu ja muuta, joten sit jäi kaksi vaihtoehtoa: Joko ottaa se riski, että olen raskaana häissä tai siirtää häitä. "Riski" sen takia, että jos se raskaus olisikin vaikea ja olisin sairaalassa hääpäivänä tms., serkulle kävi vähän siihen tyyliin. Ei haluta niitä enää siirtääkään, kun vain 7 kk jäljellä odotusta, mutta aivan heti sen jälkeen vauva ja monikin on tervetullut.

[belle*]

Meilläkin kun häät on pian ja tämä morsio niin nuori niin saamme luvan odottaa ensi syksyyn. Sitten käyn poistattamassa kierukan ja antaa luonnon hoitaa loput, toivottavasti. Olisimme valmiita jo nyt, mutta haluamme ehkä kuitenkin nauttia hääpäivästämme viinin kera. Onhan se uuden alku

Meillä (ta ainakaan minulla, sulho on vähän vanhanaikanen) ei ole ainakaan mitään aatosta että lasten kuuluisi syntyä avioliittoon, niitä voi tulla kun on tullakseen. Kuitenkin jos meille syntyisi lapsi avoliittoon, menisimme naimisiin juurikin juridisista syistä (ja jos siis rakastaisimme toisiamme!)

Edited December 15, 2009 by lokakuunmorsian

[MinniM]

Meillä on vuoden ikäinen lapsi, ja olemme avioitumassa piakkoin. Olen aina halunnut sekä naimisiin että lapsia, elämäntilanteestamme johtuen päätimme alkaa yrittämään lasta ensin, ja iloksemme saimmekin iki-ihanan tyttösen. Naimisissa oleminen ennen lapsen saamista ei ollut itselleni välttämätöntä, mutta lupaus avioliitosta oli kylläkin.

[Kesä2010]

Itselläni on aina ollut periaate, että ensin avioliitto, sitten lapset. Ja kesällä ollaan menossa naimisiin . Lapsia sitten toivottavasti joskus sen jälkeen.

Edited January 9, 2010 by Kesä2010

[Soon_to_be_Mrs]

Vanhanaikaisella linjalla täälläkin mennään. Vieläpä niin historiallinen näkökanta, että ensin naimisiin, sitten talon rakennus, sitten lapset, jos niitä meille suodaan.

[Anni-Iona]

Meillä mennään ensin naimisiin ja toivottavasti saadaan lapsia parin kolmen vuoden päästä. En tiedä onko kyse sitten siitä että ollaan vanhanaikaisia, mutta tämä sopii meille mainiosti. Eihän elämää tietenkään voi aina suunnitella, joten jos niin kävisi että saisimme lapsen jo nytten niin sekin olisi tervetullut ja onnellinen vaihtoehto.

[antthe]

Meillä on 2 lasta 4 ja 2 vuotiaat, emmekä ole naimisissa. Ensi kesänä olemme menossa. Olen halunnut lapsia tosi kauan, naimisiin menoa vasta lasten syntymien jälkeen. En ole kohdannut oikeastaan mitään erikoisuutta siinä ettemme ole naimisissa. Kun ostimme asunnin, vaihdoimme edunsaajiksi toisemme. Yhteiseloakin meilolä on takana jo kymmenen vuotta joten naimisiin meno ei varmasti eloa miksikään muuta.

Olen ajatellut myös positiivisia puolia siitä, että lapset tehdään ennen avioliittoa. Lapsi/ lapset muuttaa parisuhdetta aika lailla ja on ehkä parempi kun näkee siinävaiheessa minkälaista se on. Kun avioero tilastot ovat nykyään aika suuret, osa syy on varmasti juuri siinä, että lapset tehdään vasta avioliitossa ja parisuhde ei kestäkään sitä.

En halua moittia ketään. Jokainen tekee niinkuin tahtoo ja molemmissa on hyvät ja huonot puolet, mutta toinpa nyt vaan yhden näkökulman asiaan.

[Piki]

Täällä on ensimmäinen tehnyt ennen päätöstä naimisiin menosta ja toinen on suunnitteilla sitten häiden jälkeen. Tämä vaan oli meille luonnollinen ratkaisu ja myös monet ystävämme ovat näin toimineet.

[jomppa78]

Meillä on 2 lasta 4 ja 2 vuotiaat, emmekä ole naimisissa. Ensi kesänä olemme menossa. Olen halunnut lapsia tosi kauan, naimisiin menoa vasta lasten syntymien jälkeen. En ole kohdannut oikeastaan mitään erikoisuutta siinä ettemme ole naimisissa. Kun ostimme asunnin, vaihdoimme edunsaajiksi toisemme. Yhteiseloakin meilolä on takana jo kymmenen vuotta joten naimisiin meno ei varmasti eloa miksikään muuta.

Olen ajatellut myös positiivisia puolia siitä, että lapset tehdään ennen avioliittoa. Lapsi/ lapset muuttaa parisuhdetta aika lailla ja on ehkä parempi kun näkee siinävaiheessa minkälaista se on. Kun avioero tilastot ovat nykyään aika suuret, osa syy on varmasti juuri siinä, että lapset tehdään vasta avioliitossa ja parisuhde ei kestäkään sitä.

En halua moittia ketään. Jokainen tekee niinkuin tahtoo ja molemmissa on hyvät ja huonot puolet, mutta toinpa nyt vaan yhden näkökulman asiaan.

Näin myös meillä. Lapset kohta 7 ja 4v ja yhteiseloa tulee kesällä 13v. Lapsia haluttiin heti kun koulusta päästiin ja ei ollut naimattomuus ongelma siinä. Tosiaan, paljon on nähty ja koettu tässä ajassa Naimisiin mennään nyt kesällä.

[Magie]

Me ollaan taas sitten perinteisellä linjalla eli ensin naimisiin ja sitten lapsia. En voisi kuvitella saavani lapsia nyt kun oma elämä on vielä "rakennusvaiheessa". Kaikki aikanaan, kun ei toi ikäkään vielä niin pahasti paina.

[Guest pampulakorva]

Jep meillä myös, ENSIN HÄÄT ja sitten toivottavasti LAPSET Ei asiasta tarvinnut miehen kanssa edes keskustella, molemmille ollut aina selvää...

[onnenapila]

Meillä sama juttu, eli ensin häät ja sitten myöhemmin lapset. Näkemys perustuu varmasti myös ihan perinteisiin, mutta myöskään elämäntilanteemme ei välttämättä ole kovin otollinen lapsien saamiseen.. Kunnes on opiskelut opiskeltu ja oikea työ plakkarissa, voi lapsiakin alkaa harkita

[Jokupa]

.

Edited December 9, 2014 by Marru55

[Emzu]

Meidän lapselle tulee vuosi täyteen pari päivää häiden jälkeen

[Laretzkii]

Meillekin tulee ensin häät ja sitten lapset, mutta ihan vain siitä syystä että näinpäin sopii paremmin. Jos olisi ollut toisenlainen elämän tilanne tavatessa, niin tiedä vaikka olisi mennyt toisinpäin...

Tämänkin on niitä asioita joilla ei enää nykyään ole niin väliä, kukin toimii miten sattuu elämään sopimaan.

[Mai2010]

Oon aina ollut omalta kohdaltani sitä mieltä, että haluan lapset avioliittoon. Haluan sitoutuneen vakaan suhteen, johon yhteisestä päätöksestä halutaan ja toivotaan lapsia. Mieheni oli kuitenkin pitkään kovasti vastaan koko ajatusta avioliitosta. Jouduin todella miettimään, mitä haluan ja miksi avioliitto on minulle niin tärkeä. Huomasin myös, että mies voi lykätä lasten toivomista (en halua sanoa hankintaa, sillä mielestäni lapsia ei tehdä vaan saadaan) viivyttämällä avioitumista. Perusteluni järkisyillä (ikä, lainpykälät, periminen ym.) eivät tuntuneet auttavan.

Kun ehkäisy päätettiin lopettaa, alkoi kuitenkin tapahtua. Olemme menossa naimisiin. On mahdollista, että olen häissäni raskaana, vaikka en alunperin tätä olisi toivonut. Armoton elämää hallinnut vauvakuumeeni on kuitenkin hellittänyt naimisiin meno päätöksen myötä. Ja jos meille lapsia joskus tulee, tulevat ne avioliittoon, sillä se solmitaan melko pian.

[Guest Lilla My]

Meillä(kin) olen minä sitä mieltä, että lapset tulevat vasta kun olemme menneet naimisiin. Ei minua haittaisi, jos tulisin raskaaksi vaikka emme ole naimisissa, mutta jos suunnitella yhtään pystyy niin lapset vasta häiden jälkeen.

Ystävät naureskelee, että tällä asialla saan häät nopeammin, koska miehelläni on vauvakuume.

[miumiu]

Meidän lapsi oli 6kk, kun menimme naimisiin. Hääpäivän olimme päättäneet jo 1,5v ennen häitä ja lapsi päätti

tulla siinä välissä! Itselle ei silti tullut mieleen, että lapsen takia aikaistettaisiin hääpäivää, että oltaisiin naimisissa

kun hän syntyy. Meille ei ollut mitään merkitystä, että onko lapsia jo ennen häitä vai vasta sen jälkeen. Lapset tulee silloin,

kun aika on siihen sopiva ja jos se on ennen häitä, niin sitten se on näin..

Edited January 25, 2010 by miumiu

[Sesilia88]

Taidetaan meilläkin ajatella perinteiseen tapaan

[minskupinsku]

Itse olen ehkä vähän vanhanaikainen, haluaisin lapsia vasta avioliittossa. Minulla on kuitenkin huonommat mahdollisuudet(vrt.normaaliin) saada lapsia ja senpä takia viime syksynä jätettiin pillerit poissa. Häät syksyllä 2010. Eli lapsi olisi voinut tulla ennen häitä tai voin olla raskaana häiden aikaan. Ainakaan vielä ei ole tulossa. Tulee kun on tullakseen jos on tullakseen! Toivottavasti joskus