Charlene

Vanhempien reaktio hääuutisiin

479 posts in this topic

Omat sekä miehen vanhemmat ovat ottaneet uutisen vastaan oikein hyvällä mielellä. Äitini kommentti oli ehkä paras: "Se tulee olemaan mun elämäni hirvein päivä!" :D Tosin tarkoitti siis että siksi hirveä kun se on niin hirveän ihana asia ja hän itkee varmasti onnesta niin että silmät irtoavat päästä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Omien vanhempien reaktio yllättävän hyvä, vaikka eivät yleensä olekaan avioliiton kannattajia, mukavaa kuitenkin kun hyväksyvät meidän halun virallistaa suhde :) Isäni reaktio oli odotettua vaisumpi, kun hän yleensä on hyvin puhelias, mutta ehkä hänkin tässä vuoden aikana tottuu ajatukseen :) Miehen vanhemmat olivat arvanneet, kun huomasivat mökille tuomamme skumppapullon kylmässä. Yllätykseksi tuleva appi oli asiasta kaikista innostunein ja se ainoa asia, johon osattiin heti pyytää apua eli bändin hankkimininen, oli kahta päivää myöhemmin lyötynä lukkoon :D Tosin samainen appi on ensimmäisen kerran ruvennut minua tenttamaan lapsenlapsista alle vuoden seurustelun jälkeen, joten kaipa tuo oli odotettavissa :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en itseasiassa tiedä miten kummankaan suku reagoi uutisen ensimmäisen kerran kuullessaan, mä olin nimittäin viimeinen, jolle kerrottiin :grin:

Mieheni oli kertonut molemmille suvuille aikeistaan jo muutamaa viikkoa ennen kuin minua kosi. Me kun ollaan puhuttu, että jos mennään kihloihin, niin sitten mennään vuoden sisään naimisiinkin.(Paitsi että alkuperäinen hääpäivä, joka olisi ollut puoli vuotta kihlauksesta, siirtyikin vuodella taloudellisista syistä.) Toki näin jälkikäteen huomattanu, olivat kaikki jatkuvasti hymyileväisiä kun minut näkivät, joten olisi pitänyt jotain aavistaa. Hyvää fiilistä kysyessä, oli kuulemma vain "hyvä päivä ollut."

Kosimisen jälkeen sitten sateli onnentoivotuksia joka puolelta ja suurin yllättäjä mulle henkilökohtaisesti taisi olla anoppini jonka kanssa välit ei ole ollut pitkään aikaan kovin lämpöiset. Hän oli tokaissut poikansa kertoessaan aikeensa, että "Vihdoinkin!". :)

 

Kovin äitini on mukana suunnittelussa ja pohditaan yhdessä paljon käytännön järjestelyjä. Isä nyt on oma juro itsensä, eikä ota kantaa, mutta tiedän hänenkin olevan innoissaan kun saa saattaa viimeisen tyttärensäkin vihdoin avioliittoon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minua suorastaan jännittää kertoa läheisille ihmisille hääaikeista! Olen halunnut siskoani pyytää kaasoksi jo aikoja sitten (että saisin makutuomarin hääpukujen sovitukseen), mutta en vain saa sanoja suustani :D Kiva nähdä sitten hääpäivänä, en varmaan pysty sanomaan edes "tahdon"... 

Olen muutenkin sellainen ihminen, että en kerro asioitani edes perheelleni. Taisin seurustella nykyisen mieheni kanssa kolme kuukautta, ennen kuin kerroin äidille, että seurustelen. Kihloistakin vanhemmat saivat lukea vasta lehdestä :D

 

Vähäsen pelottaa miten vanhemmat ja sisko reagoivat uutiseen. Isä nyt ei varmaan hirveästi tuuleta (ei ole sen luonteinen), mutta toivoisin että äiti ja sisko olisivat järjestelyissä jotenkin mukana tai että olisivat edes iloisia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun vanhemmat tietää, anoppi saa tietää vasta kun saa kutsun. :) Mun vanhemmat vaan halas ja äiti totes et "et vissiin kaks vuotta sitte uskonu et alat suunnittelemaan omia häitäs.."

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tänään sitten kerrottiin sulhon vanhemmille asiasta. Voin kertoa, että kyllä minua jännitti, mutta niin jännitti myös vähän sulhoanikin. Hänen vanhempansa olivat selkeästi vähän yllättyneitä (jos ollaan oltu kihloissa yli puoli vuotta niin miksi hääuutiset yllättää??) mutta ei mennyt kuin minuutti kun sulhon isä rupesi laskemaan asiasta leikkiä, siis positiivisesti. Sulhon äiti oli enemmän hämmentynyt, mutta kyllä hänkin kyseli juhlapaikastamme ja rupesi muistelemaan omia häitään. Olisihan tuo huonomminkin voinut mennä :P

 

Sitten seuraavaksi pitäisi kertoa minun vanhemmille... Iik :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä vastaanotto oli omassa perheessäni ihmeen neutraali. Äiti arvasi, että on tulossa jokin ilmoitus, kun on oikein kakkukin pöydässä. Oli hän iloinen, ja totesi, että osasi kyllä odottaakin jo. Vaikka yhteiseloa oli silloin takana vasta 1,5 vuotta. Isälle tuli vissiin ikäkriisi, koska hääuutinen johti elämän katoavaisuuden ja vuosien vierimisen pohdintaan. Isä tajusi, että tyttö on nyt niin vanha, että avioon menee. Miten minä nyt sisäistän tämän asian, tuntui ajattelevan. Oli hänkin iloinen, mutta ne onnittelun sanat tulivat vasta kuukausi myöhemmin. Sanoi, ettei voisi parempaa vävyä olla jne...

 

En vain voi käsittää tätä suomalaisten juroutta, sitä, että moniin asioihin suhtaudutaan ensin tosi laimeasti. Sitten piilossa tirautetaan joku kyynel ja itsekseen mietitään niitä kivoja asioita, jotka voisi myös sanoa ääneen. Kyllä itse olisin todella onnellinen lapsen puolesta ja myös näyttäisin sen. Mutta ihmiset ovat todella erilaisia jopa perheen sisällä.

 

Sulhasen perheessä olikin sitten onneksi kontrastina TODELLA lämmin vastaanotto tyyliin praise the lord riemutanssilla ja kyyneleillä :D Ihanaa, kun on vihdoin saatu ikuinen poikamies naimisiin :) Hekin osasivat jo odottaa hääuutista, mutta eivät uskaltaneet toivoa, että ihan näin pian.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mie ajattelin että kerron kaikille (suku ja ystävät) kutsukortilla. Jos nyt maltan pitää "salaisuutta" niin pitkään.. Jännää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Otin itseäni niskasta kiinni ja kerroin tänään äidilleni ensi kesän häistämme. Täytyy sanoa, että odotin hieman innostuneempaa ja iloisempaa reaktiota. Äiti oli enemmänkin hämmentynyt ja yllättynyt :( Lopulta hän kysyi kuinka suuret häät meillä tulee olemaan ja missä me niitä juhlimme.

 

Tulin tässä miettineeksi niitä reaktioita mitä olemme saaneet kun olemme hääuutisen ilmoittaneet ja valitettavasti kukaan ei ole ollut heti iloinen... :o En tiedä missä vika, vai olinko itse niin pilvilinnossani ajatellut että kaikki hyppivät ilosta.

 

Nyt on sitten kaikille niille kerrottu, keille tarvitsee ennen kutsun lähettämistä. Meillä on lauantaina kavereiden kanssa bileilta, eli houkutus kertoa häistä tulee olemaan suuri. Tosin jos näitä jo tulleita reaktioita miettii, niin parempi olla kertomatta ettei taas pety.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Omat vanhempani ovat molemmat jo kuolleet, mutta miehekkeen vanhemmat olivat tiedosta iloisia ja onnittelivat. (mä oon aina ollu se suosikki miniäkokelas kun miehekkeen veljen eukko on hieman erilainen persoona )

Share this post


Link to post
Share on other sites

Äitini oikeastaan oli jo aijemmin arvannut, että jotain on tapahtumassa. Sitten kerroin kihlauksessa ja siinä samalla paljastettiin häiden aika =). Anopille ja appiukolle + muulle suvulle kerrotaan vasta save the date korteilla, sillä emme jaksa kuunnella sitä "liian aikasin, liian nuorena, liian nopeasti" valitusta. Eniten jännitän sitä, miten sulhasen suku tulee suhtautumaan siihen että häissäni ei tule olemaan muita kuin isäpuoleni (toivottavasti) saattamassa alttarille. "Missä isä?" vastauksiin olen aina vastannut, ettei mulla oo kun äiti ja että oon "puoliorpo"  :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kerroimme molemmille vanhemmillemme kihlautumisesta ja häiden ajankohdasta heti, kun näimme heidät. Puhelimessa emme halunneet kertoa tällaista uutista emmekä myöskään turhaan halunneet pantata asiaa, jossa ei ole mitään salattavaa  :) Vanhempani suhtautuivat tosi kivasti, olivat innoissaan ja olivat varmasti myös ounastelleet jotakin tällaista. Sulhon vanhempien reaktioon puolestani vähän petyin, he kun eivät reagoineet oikein mitenkään. Taisivatko peräti sanoa "vai niin". Nyt he ovat myös ilmaisseet, etteivät aio osallistua häiden järjestelyihin. Vähän harmittaa, mutta onkohan sitä vain itse niin innoissaan ja työn touhussa, ettei tajua, etteivät kaikki jaksa hössöttää  :girl_sigh: Mutta hyviin käytöstapoihin kuitenkin kuuluisi edes esittää innostunutta..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei olla kerrottu etukäteen, saavat tiedon sitten kun muillekin menee kutsut :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juuri viikonloppuna kerroimme vanhemmilleni. Kummaltakaan ei tullut minkäänlaista kommenttia asiaan! Isä otti kahvin ja meni olohuoneeseen, äiti vain istui eikä sanonut mitään. Tuli vähän surkea fiilis kun kumpikaan ei sanonut mitään :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juuri viikonloppuna kerroimme vanhemmilleni. Kummaltakaan ei tullut minkäänlaista kommenttia asiaan! Isä otti kahvin ja meni olohuoneeseen, äiti vain istui eikä sanonut mitään. Tuli vähän surkea fiilis kun kumpikaan ei sanonut mitään :(

 Siis naimisiinmenon pitäisi olla iloinen asia, tympii kun ihmiset käyttäytyy tuolla lailla :skilletgirl: 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niinpä :/ Nyt kun ovat sulatelleet asiaa, niin isä sitten kysyi "ootteko ihan tosissaan menossa naimisiin". Ei kun sanoin muuten vaan... Huoh. Osaa ne vanhemmat kyllä olla kummallisia :D Meidän hääsuunnitelmat ovat muutenkin jo ihan hyvällä mallilla, niin vanhemmat ihmettelivät että kirkko ja hääpaikkakin on jo varattu :D Mutta nyt näyttäis siltä, että ovat suht innoissaan. Miehen vanhemmille ei olla vielä kerrottu, mitähän siitäkin tulee. Vaikka kesällä yksissä juhlissa puhuttiinkin meidän naimisiin menosta niiden kanssa, niin ei vielä sillon tiedetty että häät ovat jo näin pian :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä itse asiassa vähän petyin mun vanhempiin ja se tuli vähän puskista, aattelin että eihän tämä aihe kyllä minuun liity mitenkään. Mutta molemmat ottivat asian jotenkin todella hillitysti, eivät edes tainneet onnitella sinällään. Jäi jotenkin sellainen tosi väljähtänyt maku koko hommasta. Isältä kysyin lopulta että "No kai sä nyt olet onnellinen mun puolesta" niin se vastas jotain tyylillä "juu, tottakai, alkohan se jo vähän huolestuttaa kun nainen on jo hyvinkin yli 30 vuotias eikä vielä ole naimisissa". Eli vähän leikiks heitti koko homman. Mutta kai se siitä kun tottuvat asiaan. Olisin vaan odottanut että olisivat olleet vähän edes innoissaan asiasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Palaan vielä aiheeseen; Nyt on ilmotettu sulhon perheelle ja tuli vähän parempi mieli, ainakin tuleva anoppi oli aivan innoissaan. Ihanaa!  :-X

 

Edit: Ja selvisi että äidin reaktio oli vaisu koska hänellä oli niin paljon hampaankolossa minua vastaan muutenkin. Joten nyt ollaan ilmiriidoissa..

Edited by kinuskimansikka

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt on kerrottu miehen vanhemmillekin ja muille läheisille ihmisille, kukaan ei sanonut sanaakaan! Kaverit tietysti olivat innoissaan (melkein kaikki), mutta muut olivat niin kuin ei olisivat kuulleetkaan. Ei mitään kommenttia asiaan! Ärsyttää. Nyt omat vanhemmat näyttäisi olevan suht innoissaan häistä, mutta kukaan muu juurikaan ei.

 

En ymmärrä, onko niin vaikeata ilmaista tunteensa / ajatuksensa näin isoon asiaan?? Tai että miettisivät edes miltä meistä tuntuu kun eivät sano mitään. Onko kellään muulla ollut näin nihkeää?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä uskon, että joidenkin vanhempien on hankala päästää irti lapsistaan tai "hyväksyä" että omat lapset kasvavat ja itse sitä vain vanhenee. Voihan ensireaktio olla aika tyhjä ihan senkin vuoksi, että uutinen yllätti ja jotenkin mykistikin, ja vanhempi tarvitsee oman aikansa sulatellakseen uutista. Tietysti taustalla voi aina olla muutakin, mutta nämä mulle nyt ensimmäiseksi tulee mieleen.

 

Me kihlauduimme ja kun kihlauksesta kerrottiin lähipiirille, tehtiin samalla selväksi että kihlauksemme on tapahtunut nimenomaan kosinnan yhteydessä = ihmisille tuli selväksi, että aikeissa on mennä naimisiin. Aika pian kihlauksen jälkeen päätettiin, minä vuonna häät pidetään, ja siitäkin kerrottiin sukulaisille ennen kuin varsinaista hääpäivää oli edes päätetty. Kun taas saimme hääpäivän päätettyä, kerroimme siitä vanhemmillemme.

 

Reaktiot olivat iloisia, innostuneita, kiinnostuneita. Isäni - joka on joskus hieman hidas lämpenemään - on yllätyksekseni osoittanut sellaista kiinnostusta häitämme kohtaan, että en olisi sitä uskonut aiemmin. Tosin vävykin on ollut hänelle hyvin mieluinen, että ehkäpä silläkin on oma vaikutuksensa asiaan :) Anoppi on osallistunut suunnitteluihin innokkaasti - välillä ehkä turhankin innokkaasti, hyvää tarkoittaen kylläkin... Helpompaa taitaa nyt vain olla sanoa, että itse asiassa kukaan ei ole reagoinut negatiivisesti uutisiimme. Sukulaisista tätini huomautti, että ei tarvitse pitää kiirettä, mutta on nyt ollut ihan hyvillä mielin kun on hoksannut että meille tämä tahti sopii erinomaisesti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Molempien vanhemmat olivat tosi onnellisia ja olivat odottaneetkin tätä, salaa toivoneet jo pidemmän. Minun äitihän oli irti kaikista henkseleistään, kun kerroin :DD

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän vanhemmat saivat tietää kihlautumisestamme facebookin kautta. Sulhasen äiti soitti samantien ja kyseli miksei hänelle ole kerrottu etukäteen, ihan innoissaan tietysti. Kyllähän sieltä suunnalta jo oli vihjauksiakin tullut, kun joulukorttiin molemmille oltiin laitettu sulhasen sukunimi :D Sulhasen isä taas oli muutenkin tulossa kylään ja toi oikein kukkasia lahjaksi. Minun äiti taas laittoi sulholle tekstiviestin: "Onnea kihlaparille t. Anoppi." Isäni ei ole kihlautumisestamme kuullut vielä, koska emme ole tänäpäivänä ihan kauheasti tekemisissä. Uskon kuitenkin, että hän vasta innostuukin. Olen oikeasti positiivisesti yllättynyt vanhempien reaktioista!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me olemme jo vanhempien reaktiot saaneet, mutta nyt kun ollaan kavereille lähetetty hääkutsut, niin ainoastaan yksi kaveri minun puoleltani on reagoinut tyyliin "jee, häät, onnea jo etukäteen!". Muut ovat olleet ihan :o ja melkein vältelleet aihetta ja yksi on suhtautunut sillä tavalla, että jos hänelle ei tule parempaa tekemistä hääpäiväksemme, niin sitten hän tulee häihin. En kummastelisi, jos nämä kaverini olisivat miehiä, mutta kaikki ovat naisia...

Odotin vähän iloisempia reaktioita!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä vanhemmat ovat olleet onnellisia ja innoissaan. Isäni ei aluksi reagoinut oikein mitenkään, kun soitin uutiset hänelle. Kun sitten menimme kylään, hän kysyi ensimmäisenä, että saako hän nyt jo käyttää vävy-titteliä puhuessaan tulevasta miehestäni. Eli onnellinen oli ja näytti sen omalla tavallaan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yllätettiin kummankin vanhemmat jo näin aikaisella kihlauksella (1,5v seurusteltu ja 23v molemmat), mutta reaktiot on ollut vaan positiivisia. Meillä vanhemmat on muutenkin tykänny lapsensa seurustelukumppanista (vähintään pitänyt fiksuna ja mukavana tyyppinä), joten onnellisia ovat meidän puolesta. Soitin myös mun isän äidille ja äidin isälle uutiset, kun kerrottiin vanhemmillekin ja ne meni kyllä aika shokkiin. Onnittelivat kyllä ja arvostivat, että soitin henkilökohtaisesti ja kumpikin kuulemma soitti mun äidille sen jälkeen :D Ekan kerran nähtiin äidin kanssa kihlauksen jälkeen eilen vappulounaalla ja halusi nähdä sormuksen ja tuttava perheen pariskunta pisti äitini pitämään pienen maljapuheen skumpan kanssa. Kaveritkin on fb kautta vähintään tykännyt meidän parisuhdestatuksen muutoksesta suurimmalta osin.

 

Mä itse asiassa oon vähän hämillänikin ollut siitä kuinka iso numero kihlauksesta on noussut. Isä siis ilmoitti, että kihlajaiset on pidettävä ja miehen äiti tahtoo antaa meille jotain hyödyllistä lahjaksi (tyyliin lakanoita/pyyhkeitä), äiti laittoi mun tilille lahjarahan mitään ilmoittamatta ja isän tuntien tulee varmaan sitten kihlajaisissa vähintään rahakuori. Mä kosintaa odotellessa mietin ite vaan ite kosinnan ajankohtaa ja millaiset sormukset hankitaan enkä että kihlaustakin juhlittaisiin jo tällä tasolla. Mehän kerrotiinkin vasta ihmisille, kun saatiin sormukset kaiverruksineen sormiin eli 1,5vk oltiin ihan hiljaakin asiasta eikä aiottu järjestää mitään erityisiä kihlajaisia. Nyt menee sitten kihlajaiset toivottavasti tuparien yhteydessä kesällä. Niin ja mun sylikummini sanoi äidille äidin asiasta kertoessa, että sen kautta saa sitten bändin suhteilla (mahdollisesti edullisemmin tai häälahjana voi tulla, kun kummieno soittaa itse kanssa tanssilavoilla).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now