Jump to content
Naimisiin.info

Miksi naimisiin?


Guest Marienne

Recommended Posts

  • Replies 232
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Meillä minä pidän asiaa tärkeämpänä ja mulle se on sitä että Jumalan ja ihmisten edessä ihan julkisesti ja virallisesti ollaan yhdessä eikä vaan haahuilla. Se on sellainen ultimaattinen lupaus siitä että tässä ollaan tosissaan ja että sit kun tulee vaikeita aikoja ei vaan tosta noin vaan lähetä vaan yritetään noudattaa niitä vihkilupauksia loppuun asti. Ja okei, olen aina halunnu ne häät ;D Toisaalta, avioituminen ei mitenkään muuta suhdettamme. Varmasti olemme ihan yhtä sitoutuneita näin avoparinakin. Mies ei siksi juuri oikein voinut ymmärtää miksi mennä naimisiin, että mihin sitä tarvitsee. Nämä meidän erilaiset halut ratkesi sitten käytännön pakosta kun minulle on tulevassa työssäni etua siitä että olen naimisissa. Eli järkisyyt vaikutti siihen että mies suostui mutta eipä häntä avioliitto haittaakaan koska on jo sitoutunut minuun loppuiäkseen silleen "epävirallisesti".

Link to comment
Share on other sites

Mä haluan naimisiin vakinaistaakseni suhteen Jumalan silmien edessä ja muutenkin. Tulevaisuus ja yhteinen omaisuuskin vaikuttavat asiaan. Siis se juridinen puoli..... Toiseksikin Miksi ei menisi naimisiin jos kuitenkin asutaan saman katon alla ja eletään samanlaista elämää, kun naimisissa oltaisiin. Tavallaan on jotenkin varmempaa sit kun ollaan naimisissa... niin tietenkin menen naimisiin myös siksi että rakastan.

Link to comment
Share on other sites

Meillä avioliitto-päätökseemme eivät vaikuttaneet sukunimet, lait, juhlat, sukulaiset tms. Ainoastaan se rakkaus. Kaikki muu ollaan meidän elämässä järjestetty yleensä aina "järjellä ajatellen", mutta tämä on asia joka halutaan pitää vain ja ainoastaan rakkauden osoituksena, ei minään muuna.

Tietenkään emme siis ole mitenkään "lakien ulkopuolella", mutta päätökseen mennä naimisiin vaikutti meillä vain rakkaus  :-X.

Link to comment
Share on other sites

Siksi naimisiin, että se ei periaatteessa muuta mitään. Ollaan sitouduttu toisiimme jo aikoja sitten, ja tuntee toisen jo ihan läpikotaisin hyvine ja huonoine puolineen ja tietää että haluaa olla toisen kanssa koko loppuelämänsä. Emme mene naimisiin sen takia, että saisimme sidottua toisen entistä lujemmin toiseen, vaan siksi että TAHDOMME rakastaa toisiamme, aina. Ja onhan sitä myös kiva juhlistaa rakkaiden ihmisten kanssa, tätä meidän rakkautta. Siksi. Näin mä ajattelen. Rakkaus on mun mielestä hyvin pitkälti myös tahdon asia, elämä on valintoja, ja ihminen on itse viime kädessä itse vastuussa siitä mitä niillä valinnoillaan tekee.  :-X :-X :-X

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Rakkaudesta mennään naimisiin, tottakai.

Ja osaksi olen samaa mieltä tuossa, että rakkaus ei avioliittoa tarvitse...mutta toisaalta kun mulle avioliitto on niin itsestään selvä askel kun on löytänyt sen elämänkumppanin, etten pysty ymmärtämään, miksi ei silloin voisi mennä myös naimisiin? Mitä siinä pelkää kun ei voi sitoutua "loppuun asti" tai mistä siinä voi olla kyse? Joku saa kertoa mulle jos haluaa, kun en ymmärrä :)

Jos mun mies olisi ilmoittanut mulle suhteen alkupuolella, ettei välttämättä halua koskaan naimisiin niin en tiedä olisinko halunnut jatkaa suhdetta...en tarkoita, että naimisiin meno on joku itseisarvo, mutta se on se elämänmuoto, millä tavalla tahdon rakkaani kanssa elää ihan välttämättä. Eli kyllä avioliitto on merkityksellinen ja yhdistää kaksi ihmistä aivan erityisellä tavalla, vaikka usein kuulee tätä että sehän on vain nimi paperissa. Mulle se ei ole vain sitä.

Link to comment
Share on other sites

Hauskaa muuten että osa menee naimisiin siksi että se ei muuta mitään, en olisi nimittäin itse osannut ajatella sitä noin - sillä mä menen naimisiin sitten kun menen siksi että se muuttaa kaiken! En voisi kuvitellakaan että häideni jälkeinen aamu olisi jotain minkä olisin jo kokenut... Eli ehkä tästä arvaakin että yhdessä ei asuta eikä sänkyillä ennen avioliittoa. Meille avioliitto on meidän yhteiselomme alku, se hetki jolloin sitoudumme toisiimme, se hetki jolloin meistä tulee yhtä. Mutta siis kukin tyylillään :D.

Link to comment
Share on other sites

Niinkuin laulussa lauletaan "oisitko elämäni viimeinen elämäni rakkaus"

Tässä on ihminen jonka viereltä haluan herätä loppuelämäni aamut.  Olla läsnä jokaisessa päivässä.

Ja juu haluan kuuluttaa koko maailmalle, että olen rakastunut ja että minua rakastetaan.

Link to comment
Share on other sites

Niinkuin laulussa lauletaan "oisitko elämäni viimeinen elämäni rakkaus"

Tässä on ihminen jonka viereltä haluan herätä loppuelämäni aamut.  Olla läsnä jokaisessa päivässä.

Ja juu haluan kuuluttaa koko maailmalle, että olen rakastunut ja että minua rakastetaan.

 :'( Alkoi ihan itkettämään sanasi.Niin kaunista   :'( :'( :'( :-X :-X :-X

Link to comment
Share on other sites

Rakastamme toisiamme. Haluamme elää yhdessä, haluamme jakaa elämämme ja arkemme. Haluaisimme myös lapsia tulevaisuudessa; meille molemmille on tärkeää että koko perheellä on sama nimi.

Haluamme olla toistemme lähimmät omaiset.

Link to comment
Share on other sites

Haluaisin tuoda keskusteluun erään puolen, joka on tyystin unohdettu. En halua näkemyksilläni tuomita ketään, vaan kertoa, että asioissa on muitakin näkökulmia.  :)

Olen miettinyt, miksi ihmiset nykypäivänä menevät naimisiin, jos elämä ennen häitä on käytännössä samanlaista kuin juhlien jälkeenkin. Onhan häät ikimuistoinen juhla morsiushörhelöineen, mutta onko siinä kaikki? Omalla kohdallani naimisiin meno tulee olemaan suurimpia muutoksia elämässäni, ja ohessa on ajatuksiani sekä raamatullista perspektiiviä avioliiton solmimisesta..

Raamatun mukaan avioliitto on pyhä, Jumalan luoma ainutlaatuinen fyysinen, henkinen ja hengellinen side miehen ja naisen välillä. Tämä side on Raamatun mukaan elinikäinen ja kunnioitettava. Avioliitolle on muutamia tärkeitä syitä, joita lentoyhtiön vapaaliput eivät kyllä ole! ::)

Ensinnäkin, on tuo juridinen puoli, joka onkin tässä keskustelussa jo mainittu. Avioliitto on tarkoitettu yhteisen kodin ja perheen perustamiseksi. Kun mietitään parin mahdollisia tulevia lapsia, mikä olisikaan parempi lähtökohta turvalliselle kasvuympäristölle kuin rakastava, vakaa koti, jonka mahdollistaa kaksi toisiinsa sitoutunutta vanhempaa? Tokihan tämä olisi periaatteessa mahdollista myös avoliitossa, mutta siinä tapauksessa herää kysymys, että miksi vanhemmat eivät halua sitoutua toisiinsa. Koti on "avonainen" ja sen purkaminen on suhteellisen helppoa. Naimisiin mennessään pari virallistaa suhteensa, ja kuuluttaa koko maailmalle rakkauttaan!

Tietenkin on myös koteja, joissa vanhemmat ovat naimisissa, mutta joista puuttuu rakkaus ja lämpö. Rakastaminen on avioliiton tasolla tahdon asia, eikä rakkauden mittarina voi käyttää ainoastaan tunnetta ja huumaa. Suhdetta pitää hoitaa ja vaalia, se kuuluu mielestäni avioliiton kunnioitukseen.

Tulehtuneet ja kipeät perhesuhteet kertovat usein, että jotain on vialla. Omasta mielestäni perustelu "minkä Jumala yhdistää, sitä älköön ihminen erottako" ei sovi kaikkiin tapauksiin, joissa koti on tuohoutunut ja ilman rakkautta. Voidaan miettiä, onko Jumala alun perinkään tarkoittanut yhteen sellaisia ihmisiä, jotka eivät sovi toisilleen ja tuottavat toisilleen vain kipua.

Yleisluonteisesti ihmiset eroavat nykyään aivan liian helposti. Ehkä se kertoo heppoisista naimisiin menon perusteista tai siitä, että tuleviin pahoihin päiviin ja vastoinkäymisiin ei oltukaan varauduttu. Ja taas, todellinen rakkaus on sitoutumista, rakastamista joskus ilman tunnettakin, lujaa tahtoa olla yhdessä.

Toiseksi, raamatullisen avioliittokäsityksen mukaan seksi kuuluu vain avioliittoon. Tämä on itselleni tällä hetkellä polttavimpia syitä mennä naimisiin. Olemme sopineet tulevan mieheni kanssa jo aivan suhteen alussa, että jätämme seksin suosiolla avioon. Olemme seurustelleet kohta kolme vuotta, ja häät ovat parin vuoden päästä sen takia, että olemme molemmat nuoria, vasta äskettäin täysi-ikäistyneitä. Aiomme muuttaa yhteen vasta aviopuolisoina.

Olemme molemmat tulleet uskoon muutama vuosi sitten, ja ymmärrän, että ilman suhdetta elävään Jumalaan ajatukseni kuulostavat varmasti vierailta. Ennen uskoon tuloani suhtautumiseni seksiin oli kuten valtaosalla suomalaisista, eli "sänkyyn vaan sitten kun siltä tuntuu".

Voin sanoa, että seksistä pidättäytyminen on hyvin vaikeaa ja kiusauksia tulee jatkuvasti. Mitä paremmin tuntee toista ihmistä ja rakastuu, sitä enemmän haluaisi luonnollisestikin osoittaa tunteensa fyysisesti seksin muodossa. Olen kuitenkin valtavan iloinen, että olimme seurustelun alussa näin järkeviä. Seksin sijaan käytämme yhteistä aikaamme toisiimme tutustuen, eri asioita yhdessä tehden ja rukoillen. Olemme toisillemme ennen kaikkea ystäviä, mutta toki halailemme ja suukottelemme, tiettyyn rajaan asti. Haaveilemme hääyöstä, ensimmäisestä yhteisestä yöstämme ja odotamme sitä paljon.  :-X Mielestäni seksin säästäminen avioliittoon on mitä romanttisinta ja kauneinta. Uskon, että seksi on parhainta silloin, kun osapuolet tuntevat toisensa hyvin ja kummalakaan ei ole hylätyksi tulemisen pelkoa. Seksi ei ole syntiä vaan suuri lahja Jumalalta, kunhan se tapahtuu avioliiton sisällä.

Eikä Jumala ole varmastikaan säätänyt kyseistä asiaa näin ihan vaan ihmisiä kiusatakseen: uskon, että ihmiset ovat oikeasti onnellisimpia ollessaan terveitä fyysisesti ja henkisesti, ilman sukupuolitauteja ja rikkinäisten ihmissuhteiden ja hylätyksi tulemisen jättämiä haavoja.

Tarkoitukseni ei ole loukata ketään tällä kirjoituksella. Toivon jokaiselle häitään suunnittelevalle oikein ilontäytteistä aikaa ennen häitä, ikimuistoisia juhlia ja onnellista yhteistä elämää tulevan puolison kanssa!  :D

Link to comment
Share on other sites

Entä jos avopuolisoista toinen vajoaa kuukausiksi koomaan! Et saa mitään tietoa, elleivät puolison omaiset (äiti, isä) halua jotain asiasta valottaa. Entä jos nämä omaiset jostakin kamalasta syystä pitävä sinua syyllisenä tilanteeseen, ja kieltävät sinulta täysin kaiken yhteydenpidon omaan avopuolisoosi. Hirveä tilanne!

Apua, onko todella näin? Entä jos mies on ilmoittanut minut lähiomaisekseen jonnekin? Vai olenko mieheni lähiomainen (esim. poliisille ja sairaalassa) vasta kun pappi on aamenen sanonut?

Link to comment
Share on other sites

Kanervatar, aikas ihanasti kirjoitettu. Hyvin pitkälle samalla linjalla täällä, paitsi että me jätämme suukotkin myöhemmäksi. Tiedän, tiedän, ollaan ihan hulluja... Mutta se on minulle paras rakkauden osoitus että mies pidättäytyy toteuttamasta "himojaan" kanssani, sillä ei rakkaan pussaaminen ole vaikeaa vaan se pussaamatta jättäminen ;). Ja tällä hetkellä meille molemmille on parasta että emme pussaa. Lisäksi se tuo luottamusta siihen että hän pystyy hillitsemään itsensä myös toisten naisten seurassa (mikä ei tietenkään tarkoita etteikö pettämistä voisi tapahtua, sitä vastaan on taisteltava aktiivisesti ja puhumalla asiat ääneen) (niin ja nyt tietty jotkut sanoo että sittenhän se vasta pussaakin muita kun kerta omaa naikkostakaan ei saa suukottaa... mutta eipä kaikki miehet ole eläimiä :D).

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...

×
×
  • Create New...