Guest Mary-Lydia

Häiden jälkeinen masennus ;)

171 posts in this topic

Meidän häipäivämme oli kertakaikkisen onnistunut ja mahtava, joten seuraavina päivinä tuntui hieman tyhjältä - ehkä jopa hieman masentavalta. Päivä prinsessana meni ihan liian nopeesti ohi... :lol: Mahtava fiilis kuitenkin jatkui, kun lähdettiin muutaman päivän jälkeen häistä matkalle Malesiaan. Suosittelen kyllä häämatkaa heti häiden jälkeen, niin sellainen "juhlafiilis" pysyy pitempään. Varsinkin kun meillä oli talvihäät, niin lämpimään oli ihanaa lähteä. Pari viikkoa kun oltiin reissussa, niin oli sitten ihan mukavaa tulla kotiin arkeen. Nyt tuntuu hassulta katsella hääkuvia, tuntuu että niistä ois "ikuisuus", vaikka vaan 3 kk.. Kyllä sitä hommaa on kiitoskorteissa ja kuvissa aika paljon häiden jälkeen. Lisäksi itse oon ajatellut sellaisen kuvakirjan häistä ja häämatkasta, jonka pystyy netissä aika edullisesti tekemään. Mukavaa sitte katsella myöhemmin ja muistella :)

Olen samaa mieltä. Häämatka heti häiden perään todella 'pitkittää' juhlan tuntua. Olen kuullut niin monilta, että oli suorastaan virhe mennä suoraan töihin viikonlopun jälkeen tai vain makoilla kotona lomailemassa häiden perään, että olemme päättäneet häämatkan olevan olennainen osa meidän häitä. Muutenkin kun tykätään reissata ja sitä innolla tehdään! Joten meillä edessä siis neljän viikon matka Aasiassa kolmantena päivänä häiden jälkeen. Eli ei mitään arkea meille heti juhlan perään! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mischa - ihan samat tunnelmat taalla!

Meilla oli myos haat 12.7. ja palasimme viime ke yolla haamatkalta. Haamatka meni oikein ihanasti muuten paitsi etta itse sita 6kk suunnitelleena mulla oli ehka tarkemmat kuvitelmat milta siella pitaisi nayttaa ja siten suuremmat odotukset puitteilta, mutta muuten oli oikein ihanaa.

Ajattelimme molemmat etta oikeastaan kiva tulla kotiin rauhoittumaan vihdoin (asumme Englannissa joten haita edeltava viikkokin meni Suomessa "lomalla" eli haiden eteen tyoskennellessa) ja viimein vaikka ihanaa on ollutkin, ja nyt sitten kun olenkin taas toissa ja kotona ei oikein mikaan jaksaisi innostaa. Toivoin jotenkin etta tata threadia lukiessa tulisi semmoinen olo etta muillekin kay nain mutta masentaa entisestaan etta suurimmalla osalla on tosi auvoisa olo - ihan kuin jotenkin olisin "epaonnistunut" tassa tuoreessa vaimon roolissani kun ei ole semmonen ruusuinen olo!

Ei siis miehessa mitaan vikaa mutta jotenkin muuten on vaan masentunut ja tylsistynyt olo, ehka johtuu siita etta se on kaikki nyt tehty ja ohi, mutta myoskin varmaan jonkinlainen identitettikriisi etta olenkin nyt rouva ja vaimo - mina joka tasan 2v. sitten en kuvitellut KOSKAAN loytavani ketaan saati sitten menevani naimisiin! Lisaksi tuntuu oudolta lisata miehen nimi oman nimen peraan, kun en halunnut suomalaisuudestani luopua (muutenkin olen jo miehen maassa ja useimmat ihmiset luulevat minua takalaiseksi). Ehka tahan tottuu pikkuhiljaa...

Tavallaan viimeisen vuoden olen tuijottanut vain yhta deadlinea kuin projektipaallikko pystymatta nakemaan (ja suostumatta katsomaan) sen pidemmalle, koska siinakin oli ihan tarpeeksi kaiken muun hulinan lisaksi, ja nyt tuntuu etta no mitas nyt sitten tehdaan... Vauvaa en todellakaan halua viela, ei ole sen aika enka ole siihen itsekaan missaan maarin valmis, eika asuntoa olla ostamassa koska taalla hinnat laskemassa kovaa vauhtia ja muutenkin pakko antaa rahatilanteen kohentua haiden jalkeen - ei siis mitaan vastaavaa pesanrakennusta tiedossa kuin muilla naikkareilla!

Samaan hassakkaan osui myos opintojen saattaminen paatokseen joten nyt ei todellakaan ole mitaan projektia enaa - suunnittelenkin siis josko alkaisi jonkun uuden kielen (kiinan) opettelemisen nyt syksylla mutta siihenkin on viela pari kuukautta...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Häät ovat vasta edessä, mutta sulhanen on jo nyt satavarma, että minä vähintään tylsistyn kuoliaaksi, kun ei ole enää speksattavaa. Tietää, mistä puhuu, koska on vuoden sisällä nähnyt minun irtisanoutuvan vakituisesta työstä, etsivän uuden työpaikan, muuttavan ulkomailta Suomeen ja nyt sitten järjestävän näitä häitä. Onneksi lähdetään häämatkalle heti H-hetken jälkeen, koska paluu räntäiseen/loskaiseen/harmaaseen tammiarkeen olisikin varma masennuksen paikka.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tietynlainen haikeus iski, kun tajusi, että nyt ne häät on oikeesti ohi. Niitä oli kuitenkin niin antaumuksella vuoden päivät suunnitellu. Mutta toisaalta on mukavaa, kun kaikki se häähössötys on nyt onnellisesti takana :-X Vasta näin jälkeenpäin tajusin, kuinka stressaantunu ihan oikeesti olinkaan ennen häitä... En kyllä askartele enää mitään :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Tietynlainen haikeus iski, kun tajusi, että nyt ne häät on oikeesti ohi. Niitä oli kuitenkin niin antaumuksella vuoden päivät suunnitellu. Mutta toisaalta on mukavaa, kun kaikki se häähössötys on nyt onnellisesti takana :-X Vasta näin jälkeenpäin tajusin, kuinka stressaantunu ihan oikeesti olinkaan ennen häitä... En kyllä askartele enää mitään :lol:

Nimenomaan juuri näin!!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

xiphias ja Mischa samoilla linjoilla täällä..

Mulle tuli ainaki jotenki tyhjä ja epätodellinen olo että tässäkö tää oli,että en enää ikinä vietä omia häitä. Päivä oli onnistunut,meni vaan IHAN liian äkkiä. Tosiaan jos kuvia ei olis ni en varmaan uskois että meijän häät on jo ohi. Mies on tyytyväinen että ne on ohi se jännitti,mutta mua ei jännittänyt enkä paljon edes ressannu. Ei voi muuta sanoa kun että päivästä pitää nauttia täysin rinnoin ja kuvaajassa ei kannata säästää voi ainaki jälkeenpäin muistella!!! Meillä häistä jo yli 2kk ja kattelen kuvia lähes päivittäin vieläki..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta tuntuu haikealta että se päivä on ohi, mutta olen kyllä onnellinen että se kaikki höösääminen on ohi. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä luulen kanssa, että jonkinlainen masennus iskee jälkikäteen. ei siksi ettenkö haluais ollanaimissia. Mulla vaan on tapana olla "fiiliksissä" sillon kun on jotain mitä odottaa. Häiden järjestelyjen kanssa kun on ollut kivaa, niin mitäs sen jälkee? Tulee varmaan aika tyhjä olo ja vähän sellanen et tässäkö tää nyt oli. Mitäs nyt?...Ennen kuin taas keksii uuden "projektin" :P Mies sano, että hän on ainakin onnellinen porsas kotona, kun on oma koti oman vaimon kanssa. Ihanan hellyttävää ja niin ihana asenne. Tarttis itsekin osata ilman noita ikuisia projekteja ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

4 viikkoa häistä, ja sen päivän kokisin kyllä erittäin mielelläni uudestaan ja uudestaan. Hirveetä ettei enää voi keimailla siinä valkoisessa unelmapuvussa jota teetettiin ja soviteltiin kuukausia. Ei millään tavalla tunnu tyhjältä, mutta on vain vaikea päässä hää-moodista pois, esim. tulee edelleen hengailtua tällä sivustolla, ja tuntuu oudolta kun ei olekaan enää yksi häitään suunnittelevista morsiamista, vaan ah-niin-kaikki-tietävä-ja-kokenut-rouva. Mutta mikäs oisikaan parempi merkki onnistuneista häistä, kuin se, että kokisi kaiken yhä uudelleen ja uudellen. Ja nyt ei enää voi seistä muiden häissä innokkaana yrittämässä ottaa koppia kun morsian heittää kimppua. Onneksi vielä suuri osa tuttavapiiristä on naimattomia, joten rakastamiani häitä on vielä edessä. Vieraana on melkeen yhtä hyvä olla kuin morsiamena :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
xiphias ja Mischa samoilla linjoilla täällä..

Mulle tuli ainaki jotenki tyhjä ja epätodellinen olo että tässäkö tää oli,että en enää ikinä vietä omia häitä. Päivä oli onnistunut,meni vaan IHAN liian äkkiä. Tosiaan jos kuvia ei olis ni en varmaan uskois että meijän häät on jo ohi. Mies on tyytyväinen että ne on ohi se jännitti,mutta mua ei jännittänyt enkä paljon edes ressannu. Ei voi muuta sanoa kun että päivästä pitää nauttia täysin rinnoin ja kuvaajassa ei kannata säästää voi ainaki jälkeenpäin muistella!!! Meillä häistä jo yli 2kk ja kattelen kuvia lähes päivittäin vieläki..

Harmi kun teillä on tuollainen fiilis. Ehkä otitte koko päivän vähän liian vakavasti? Mä olen ajatellut sen yhtenä kauniina päivänä elämässäni joka loppui siihen kun mentiin nukkumaan. Ei pidä takertua prinsessa-fiiliksiin, koska siitä tulee juuri tuollainen morkkis. Toivottavasti ne nyt kumminkin pääsette eroon tuosta fiiliksestä ja nauttisitte miehestänne täysin voimin. Loppujen lopuksi samoja ihmisiä te olette, nyt teillä on vain sormukset ja yhteinen sukunimi :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites
4 viikkoa häistä, ja sen päivän kokisin kyllä erittäin mielelläni uudestaan ja uudestaan. Hirveetä ettei enää voi keimailla siinä valkoisessa unelmapuvussa jota teetettiin ja soviteltiin kuukausia.

Miksi et voi? Puku päälle vaan ja Trash The Dress kuvauksiin. Selailes näitä kuvaajia täällä, jotkut niistä tekevät tuollaisia kuvauksia täällä Suomessakin. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Harmi kun teillä on tuollainen fiilis. Ehkä otitte koko päivän vähän liian vakavasti? Mä olen ajatellut sen yhtenä kauniina päivänä elämässäni joka loppui siihen kun mentiin nukkumaan. Ei pidä takertua prinsessa-fiiliksiin, koska siitä tulee juuri tuollainen morkkis. Toivottavasti ne nyt kumminkin pääsette eroon tuosta fiiliksestä ja nauttisitte miehestänne täysin voimin. Loppujen lopuksi samoja ihmisiä te olette, nyt teillä on vain sormukset ja yhteinen sukunimi :lol:

Joo no voin kertoo että SE päivä on ollu mulle tärkein päivä mun elämäs. En ajatellu mennä ihan äkkiä uudestaa naimisiin. Ei mun elämä tosiaan paljon ole siitä muuttunut mut kumminki siihen oli nähty vaivaa ja järjestetty. Meil ei ollu mitään prinsessahäitä enkä ees pahemmin stressannu enkä jännittäny mulle se kirkonkäytävää pitkin kävely oli tosi ihana tunne! Tärkein ei ollu että onko kaikki just oikeeta sävyä tai kiiltääkö nenä mut harmittaa kun se meni niin hiton äkkiä ohi ja tosiaan omia häitä en enää ikinä juhli.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Joo no voin kertoo että SE päivä on ollu mulle tärkein päivä mun elämäs. En ajatellu mennä ihan äkkiä uudestaa naimisiin. Ei mun elämä tosiaan paljon ole siitä muuttunut mut kumminki siihen oli nähty vaivaa ja järjestetty. Meil ei ollu mitään prinsessahäitä enkä ees pahemmin stressannu enkä jännittäny mulle se kirkonkäytävää pitkin kävely oli tosi ihana tunne! Tärkein ei ollu että onko kaikki just oikeeta sävyä tai kiiltääkö nenä mut harmittaa kun se meni niin hiton äkkiä ohi ja tosiaan omia häitä en enää ikinä juhli.

Niinpä, ihmiset on erilaisia. Mulle ei todellakaan hääpäivä ollut elämän ykköspäivä! :) Mun mielestä sitä ei voi itse valita edes mikä se olisi.. Hääpäivä on yksi onnellinen päivä elämässä ja meidän parisuhteessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Niinpä, ihmiset on erilaisia. Mulle ei todellakaan hääpäivä ollut elämän ykköspäivä! :) Mun mielestä sitä ei voi itse valita edes mikä se olisi.. Hääpäivä on yksi onnellinen päivä elämässä ja meidän parisuhteessa.

Hääpäivä ei ole todellakaan mitään verrattuna siihen päivään kun oma lapsi syntyy tähän maailmaan. Siinä vasta onnellisin päivä! ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nii ihmiset on erilaisia ja tuntee eritavalla. Ja nulla ei ole lapsia eli ei kokemusta siitä päivästä kun ne syntyy.

Edited by LILJA1406

Share this post


Link to post
Share on other sites
Hääpäivä ei ole todellakaan mitään verrattuna siihen päivään kun oma lapsi syntyy tähän maailmaan. Siinä vasta onnellisin päivä! ;)

Totta! Kyllä se hetki, kun se oma lapsi nostetaan rinnelle syntymän jälkeen,on jotain mitä ei ikinä unohda.

Mulla on aina sellanen blue-fiilis, kun joku "projekti" on ohi, niin kuin aikaisemmi kirjoitinkin. Sama oli kun oli ostettu uus asunto ja kaikki tavarat oli paikallaan. Sit piti ruveta sisustaan kauheasti utta kotia. No, sitä projektia saa jatkaa häiden jälkeen :P

Onhan se hääpäivä tärkeä, mutta ei se saa ylimaallisiin suhteisiiin paisua. Mutta vähän haikeaahan se varmaan on.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä mullakin oli vähän outo olo heti häiden jälkeen. Ei missään nimessä masentunut eikä surullinen, mutta outo. Käytännössä mikään ei muuttunut, vain tunne miestä. Ja alan kyllästyä siihen, että kaikki kyselee häistä ja "Ootko nyt onnellinen?". Tietenkin oon, ja oon ollut tähän astikin, en kai olisi mennyt naimisiin, jos en olisi onnellinen mieheni kanssa. :blink:

Mutta on ihanaa sanoa miestäni miehekseni eikä enää poikakaveriksi ym. :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hääpäivä tuntuu kuin unelta, niin ihana se oli. En varmasti ole ikinä ollut niin pohjaan asti onnellinen. Pari päivää häiden jälkeen katson sormusta aamulla ku herään ja tajuan, että tosiaan häät on pidetty ja naimisissa ollaan. Ihanaa se on, mutta myönnän pienen haikeuden. Kyllä häät ovat kaunis ja ihana juttu. Onneksi pääsee toisten häihin vielä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehkä vähän haikeutta kyllä, mutta ei mitään sellaista masentavaa arkea, kuin itsekin ajattelin. Häitä on niin kiva muistella, ja vastahan tässä ollaan aloittamassa avioelämää. Jännää tämäkin!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei ehkä masennus, mutta hääkrapula... :) Vähän tyhjä olo oli, mutta on jo helpottunut..

Share this post


Link to post
Share on other sites

meillä on häät vasta vuoden päässä... onnittelut kaikille avioliittoon astuneille !! :rolleyes:

joillekin häät on ehkä tärkein päivä mutta me ollaan ukon kans ajateltu, että ne on yhdet isot ja hyvät bileet ja aamulla totuus on se että on kamala kankkunen ja juhlapaikka on siivottava ja sit huomataan kuitenkin että rahat on loppu eikä ole varaa edes kankkus pizzaan... no kaaso lainaa rahaa... kai. mitä sitä suremaan jos kaikki ei nole ruusuista juhlien jälkeen, ei se arki ole sen hienompaa kuin ennen avioitumistakaan.. vai elääkö joku siinä haaveessa, että kun häät on ollut niin joka päivä o auvoista onnen huumaa ? höpö höpö. samanlaista se elämä on niin kuin ennen häitäkin. ja jäähän valokuvat muistoksi. hyvä niin. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla aivan valtava helpotus ja onnentunne päällä häiden jälkeen. Ei masiksesta tietoakaan, täysin päinvastoin. Hommaa oli niin paljon ja koko häitä edeltävän vuoden ollut joka päivä enemmän tai vähemmän hääpäivä mielessä, niin mahtava fiilishän se on kun juhlat saatiin superonnistuneesti juhlittua.

Minusta tähän vaikuttaa myös paljon se kuinka itse on asennoitunut siihen hääpäivään. Masennus iskee varmasti jos eteenpäin mennään asenteella, että häiden jälkeen mikään ei enää tunnu miltään ja että se on se ELÄMÄN PARAS PÄIVÄ. Minusta se on yksi ihana päivä monien muiden joukossa. Toki toivon ja uskonkin, että ihan yhtä ihania päiviä tulee vastaan elämässä vielä useitakin. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä molemmilla on ollut jonkin sortin post-wedding blues. Ja sitä on kestänyt sen reilu kaksi kuukautta, eli häistä alkaen. Jotenkin paluu arkeen oli niin nopeaa, ehdittiin jo päätyä sanaharkkaan ennen kuin lähdettiin häämatkalle viikon päästä häistä. Eilen puhuttiin, että molemmilla on ollut todella huono syksy, mikään ei innosta eikä kiinnosta, tekisi mieli vain olla kotona peiton alla pimeässä. Ja sitä me ollaan tehtykin, oikein mitään ekstraa ei jaksa. Mies ei käy treeneissä, jotka ovat hänelle olleet aina tosi tärkeät, mä vähensin töiden tekoa koska ei vaan kiinnosta ja opiskelut takkuilee pahemman kerran. Ihan uskomaton fiilis vuoden puristuksen jälkeen, molemmat teki hirveästi ylimääräisiä töitä kerätäksemme rahaa ja mulla opinnot luisti viime vuonna ihan uskomattomaan tapaan. Nyt vaan joku on ihan hullusti. Pakko sen on johtua jotenkin tästä naimisiinmenosta. Tietäisi vaan, miten pääsisi eroon tästä masis-olotilasta. Vaikea piristää toista kun itseäkin jurppii ihan liikaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Varmaan vaikuttaa se paljon, miten häihin suhtautuu, jos ne ovat kaikenkattava pitkään kestävä projekti, niin varmasti jotain tyhjyyden tunnetta tulee häiden jälkeen. Itselläni en todellakaan usko, että käy näin, koska olemme olleet yli kahdeksan vuotta yhdessä ja aina suhtautuneet naimisiinmenoon jotenkin kivana "ekstrana". Niin suhtaudun järjestelyihin. Lisäksi minusta tuntuu, että järjestelyt hoituvat melkein itsestään. Ei ollenkaan sellaista kuin etukäteen pelkäsin ja monet kuvailevat, että hirveän paljon töitä teettää ja stressaa. Helppo homma, sanon minä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Meillä oli juuri se, ettei oikein edes odotettu päivältä mitään suuria, enemmän itsekin odtin häämatkaa ihan vain rentoutumisen kannalta. Loppuun asti mietittiin vain, että toivottavasti ihmisillä on mukavaa ja ruoka hyvää, siinä se. Kuitenkin sinä päivänä kaikki löi meidän ällikällä, kaikki oli niin paljon ihanampaa kuin olisimme edes voineet kuvitella. Vaikka häihin panostettiin rahallisesti ja ajallisesti (itse roikuin täälläkin keräämässä ideoita aktiivisesti yli puoli vuotta ennen häitä), niin suuria ei odotettu. Yhdessä mekin ollaan oltu vuosia, joten eipä se oikein siihenkään liity.

Voisin sanoa, että tätä on mahdotonta tietää etukäteen. Seuraavan päivän fiilis oli niin ennenkokematon niin fyysisesti kuin henkisesti, etten olisi ikinä uskonut. Jokainen reagoi tavallaan, vaikka tosin ne odotukset vaikuttaa varmasti paljon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now