pörriäinen

Mitä mieltä avioehdosta

575 posts in this topic

Kai te pienituloiset naiset, jotka pidätte avioehtoa hyvänä, olette jotenkin turvanneet omankin selustanne? Eihän ole oikeudenmukaista, että toisella on isot tulot ja iso varallisuus ja toinen jää taloudellisiin vaikeuksiin. Minusta oikeudenmukaista noissa isoissa tulo- ja varallisuuserotilanteissa nimenomaan on, että isompi tuloinen tukee pienempituloista. Naiset vaan ei aina oikein ymmärrä pitää puoliaan ja miehet vaan kirjoituttaa nimiä alle. Esim. on aikamoinen riski jäädä lasta hoitamaan kotiin hoitovapaalle tms., jos on laaja avioehto ja suurin osa tuloista ja omaisuudesta on työssäkäyvällä. Ymmärrän kyllä nuo rajatut avioehdot hyvin eli joku määrätty perintö halutaan pitää suvulla, mutta  se, että isompi tuloinen tai omaisuuksinen pitää kaiken on kyllä erittäin epäoikeudenmukaista ja itsekästä siltä osapuolelta pienempi tuloista kohtaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^No, en mä nyt tiedä. Jos lääkärimieheni raataa niska limassa kuuden päivän päivystysputkia, ja minä opiskelen tässä vähän vasemmalla kädellä ja pienillä tuloilla, niin en koe mitenkään itsestäänselvästi itseäni oikeutetuksi hänen tuloihinsa. En myöskään mahdollisen avioeron sattuessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse kysymykseen, pidän avioehtoa itsestäänselvyytenä. Merkitseväksi asiaksi avioehto suhteessa muuttuu vasta, jos ero sattuu tulemaan. Näin ollen se ei ehjälle ja pysyvälle avioliitolle ole mikään uhka.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin se on tosi jännä juttu, miksi naiset ovat usein tässä niin vaatimattomia eivätkä ollenkaan pidä sen isompi tuloisen tai varallisuuksisen toimintaa itsekkäänä. Mutta voihan toki varallisuuden jakaa  oikeudenmukaisesti silloinkin, kun on avioehto, ei siinä mitään. Esim. eräs tuttava rouva ilmoitti, että menee töihin pitkän kotona olon jälkeen juuri siitä syystä, että tiedosti vasta sen, kuinka taloudellisesti epävarmaan asemaan oli itsensä saattanut. Mies oli vastaan, kun tykkäsi siitä, että kotihommat on hoidettu jne. Kompromissi löytyi siitä, että mies siirsi vaimonsa nimiin osan yrityksensä osakkeista, jolloin tilanteesta tuli taas tasapainoinen ja oikeudenmukainen taloudellisesti vaimonkin kannalta ja pystyi jatkamaan kotona ilman, että itse uhrautui.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^En minä itse toisaalta myöskään suostuisi elättämään rennosti ottavaa miestä omasta selkänahastani revityllä rahalla. Eri asia tietenkin sitten, jos itse vaatisin jäämään häntä kotiin. Tällöin luonnollisesti minun pitäisi huomioida hänen ansion- ja tulevaisuudenturvansa menetys, mikäli hän vaatimukseeni suostuisi.

Mutta esim. kouluikäisten, terveiden lasten "kotiäitiä", joka omasta halustaan on yhä kotona, ei mielestäni miehellä ole mitään velvollisuutta elättää. Ei eron jälkeenkään. Eikä mielestäni myöskään töistä kieltäytyvää tai opintojaan iloisesti venyttävää kumppania, oli sitten mies tai nainen. Jos haluaa, niin mikäs siinä, mutta mikään itsestäänselvä velvollisuus se ei mielestäni ole.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin onhan se ihan totta, etät jos säilyttää ihan oikeasti taloudellisen riippumattomuuden, niin silloin sillä toisellakaan ei ole varaa esim. patistella töihin tai äkkiä valmistumaan niinkuin ehkä siinä tilanteessa voisi olla, jos hän elättäisi. Säilyy vapaus. Ongelmia tulee esim. sosiaaliturvan suhteen, kun siinä kuitenkin lähdetään ajatuksesta, että puoliso elättää eli omaa rahaa ei tule sitten mistään, jos puoliso ei elätäkään. Ja kai verotuksessakin on vielä joitain kohtia, jossa tällä on vaikutusta. En tiedä onko Suomessa näin, mutta ainakin joissain maissa avioeron sattuessa, vaikka olisi ollut avioehto, oman uransa "uhranneelle" voidaan maksaa jotain. Eli tyyliin, jos on ollut vaikka puolisoilla samantasoinen koulutus, mutta toinen (eli yleensä nainen) on ollut kotona lasten hoidossa, eikä ole pystynyt kartuttamaan varallisuuttaan eikä palkkatasoaan siten, kuin olisi silloin pystynyt, jos olisi mennyt samantien töihin, niin hänelle on sitten maksettu jotain hvyitystä. Mutta onhan nämä vaikeita kysymyksiä, kun riippuu niin paljon juuri siitä "työkeskeisyydestä", miten näitä asioita ajattelee. Eli onko vain kodin ulkopuolella tehty työ sitä työtä, josta maksetaan vai olisiko te koti- ja lastenhoitotyökin "palkan" arvoista. Silloin se "palkan" maksaja on vain se mies. Ja tämä kai on ollut alunperin sen avio-oikeuden lain säätämisen takana, että turvataan sitä osapuolta, joka tekee arvokasta, mutta yleensä palkatonta syötä enemmän eli naista. Toki roolit voivat olla toisinkin päin ja silloin nainen olisi maksumiehenä. Mutta tärkeintä siis minusta on, että jos tehdään laaja avioehto, tämä tulo- ja varallisuusero otetaan sitten jotenkin muuten huomioon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä avioliiton aikana kertynyt omaisuus tullaan erotilanteessa jakamaan avioliittolain mukaan. Avioehtomme koskee vain ja ainoastaan avioliittoa edeltävää omaisuutta (miehen pyyntö) sekä mahdollista perintöä (minun pyyntöni, en haluaisi esimerkiksi suvun tilaa jaettavaksi ja myydyksi avioeron vuoksi)...

Avioehtomme astuu voimaan ainoastaan avioerotilanteessa eli toisen kuollessa avioehto EI astu voimaan. Tämä kannattaa myös ottaa huomioon, koska avioehto astuu voimaan myös toisen kuollessa, ellei sitä erikseen mainita!! Kaikista oikeuksistaan ei kannata minun mielestäni kummankaan osapuolen luopua. Esimerkiksi minä en suostuisi allekirjoittamaan sellaista sopimusta, jossa myös avioliiton aikana hankittu omaisuus kuuluisi avioehdon piiriin!! En suostuisi myöskään allekirjoittamaan sellaista sopimusta, jossa avioliiton päättyessä toisen kuolemaan, avioliittoa ennen hankittu omaisuus kuuluisi avioehdon piiriin. Tai sitten me emme hankkisi lapsia (tai mies jäisi lasten kanssa kotiin, kun minä luon uraa - meillä, kun on samantasoinen koulutus molemmilla  ;)). Olemme päässeet avioehdosta hyvin sopimukseen, koska meillä molemmilla on siinä omat toiveemme  ;D.

Avioehdosta riippumatta aviopuolisoilla on lain mukaan elatusvelvollisuus ja avioliiton aikana omaisuus on yhteistä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aika itsestäänselvää että ehto on tehtävä, koska molemmilla on lapsia ennestään, ja haluamme että lapset perivät oman vanhempansa 100%.

Siis kuolemanvaralle tarvitaan, se kun tulee jokatapauksessa - eli muistakaapa että kaikki avioliitot päättyy, tavalla tai toisella.

Voi tosin olla, että jos saadaan elää vanhaksi, niin jossain vaiheessa tulee tehtyä testamenttia jolla voidaan siirtää perintöä vaikkapa suoraan lastenlapsille, siis jos sellaisia tulee.. jää nähtäväksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillekin tulee avioehto, yhteistä on se mitä yhdessä ostetaan mutta toisen omaisuuteen tai tulevaan perintöön ei ole asiaa.

Ei se tarkoita sitä ettei luota toiseen ja tekeväthän vanhemmat pariskunnatkin paljon nykyaikana avioehtoja.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Meillekin tulee avioehto, yhteistä on se mitä yhdessä ostetaan mutta toisen omaisuuteen tai tulevaan perintöön ei ole asiaa.

Näin myös meillä, eikä asiasta ole tarvinnut edes keskustella, kun se oli alunperinkin molemmille selvä juttu.

En voi kyllä muuta kuin ihmetellen päätäni pyöritellä näille "avioehto on epäluottamuslause" ja "kun me ei IKINÄ tulla eroamaan niin ei me sellaista tarvita" -jutuille. Jokainenhan toki tekee kuten parhaaksi näkee, mutta oletteko tulleet koskaan ajatelleeksi, että varmasti valtaosa eroavista - joita on btw. Suomessa PALJON vuosittain, ei nyt ihan 50% kylläkään, mutta paljon kumminkin - lienee myös ajatellut juuri näin? Että me menemme naimisiin  :-X IKIAJOIKSI :-X? Puhumattakaan sitten siitä, että - kaikella kunnioituksella - MILLÄÄN ei voi etukäteen tietää/aavistaa, miten puoliso erotilanteessa käyttäytyisi (viittaan tällä siis näihin "jos nyt ero tulisi, niin kyllä me pystyttäisiin jakamaan omaisuus sovussa" -kommentteihin).

Olen tämän jo parissa ketjussa aikaisemminkin sanonut: kyynikoksi ei ole tarvis kenenkään ryhtyä, mutta terve realismi sen sijaan on suositeltavaa ihan jokaiselle sen onnenhuumankin keskellä. Ettei sitten tule itkua ja hammastenkiristystä joskus myöhemmin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mutta kyllä mun mielestä kiskuriavioehto onkin epäluottamuslause. Olen siis avioehdon kannalla, mutta vain reilun avioehdon kannalla. Jos varallisuus ja tulot ovat hyvin eri suuruiset, tulee parempi tuloisen/varallisuuksisen pitää huoli, että ei ole ahne ja että pitää jollakin taloudellisella järjestelyllä huolen siitä, että köyhempi ei joudu taloudellisiin vaikeuksiin eron tullessa. En siis lainkaan ihmettele, että köyhät kotiäidit eivät oikein innostu mistään riistoavioehdoista, jos se tarkoittaa heille taloudellista katastrofia ja täysin puille paljaille jäämistä. Avioehdon voi tehdä myös reilusti ja oikeudenmukaisesti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Jep, tarkoitin siis toki fiksua avioehtoa, jolla suljetaan pois esim. perinnöt, toisen osapuolen yritys, ennen avioliittoa hankittu isompi omaisuus kuten omistusasunto jne.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen sellaisen avioehdon kannalla, joka on oikeudenmukainen molemmille (tai kaikille, jos kuviossa on vielä lapsiakin). Järkevää on mielestäni suojata sukutilat/mökit ym. jutut, joiden joutuminen "vieraan" ihmisen käsiin eron sattuessa olisi kiusallista.

Kotiäitejä sortavat ym. epäreilut avioehdot saisivat jäädä tekemättä. Erityisen tärkeää on se, että molemmat osapuolet todella ymmärtävät avioehdon sisällön, eivätkä allekirjoita sitä "sokkona". Vaikka se sisältö sitten väännettäisiin rautalangasta kauhuskenaarioilla höystettynä.

Olen puhunut mieheni kanssa aika paljon avioehtoasiasta, nimittäin hänen suvussaan on ikäviä esimerkkejä siitä, kun avioehtoa EI ole. Me varmaankin teemme sitten tulevaisuudessa avioehdon, joka rajaa perinnön pois avioerotapauksessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tässä ollaan vähän kahden vaiheilla avioehdon tekemisen kanssa. Tuntuu toki hassulta tehdä avioehto, kun itse olen yhä opiskelija eikä meillä ole merkittävää omaisuutta. Tuskinpa mies alkaisi eron sattuessa vaatimaan puolta vaatteistani ja käsilaukuistani tai minä hänen levykokoelmaansa  :P

Mutta tiedossa olevat perinnöt muuttavat asian täysin. Itse tulen saamaan kaksi erittäin merkittävää perintöä, joista toisen testamentissa lukee, ettei mahdollisella puolisolla ole avio-oikeutta perintöön.

Vaikka nyt ajattelee, että rakastamme toisiamme ikuisesti ymym, mutta elämä tuo eteen ihmeellisiä asioita. Esimerkiksi mikäli mieheni löytäisi kahdenkymmenen vuoden kuluttua "nuoremman ja paremman", en missään tapauksessa tahtoisi heille maksaa sellaisia summia. Tällaisiakin asioita on ihan hyvä miettiä.

Mies itse alunperin ehdotti avioehdon tekemistä, sillä hän on tietoinen tulevista perinnöistä ja sukulaisteni varallisuudesta, joten hänestä tuntui, että meiltä odotetaan sen vuoksi avioehdon tekemistä. Hän siis tahtoisi todistaa avioehdolla kaikille, ettei tässä nyt rahasta avioliittoa solmita.

Minusta vaan tuntuu siltä, että haluamalla avioehdon annan epäluottamuslauseen miehelleni. Mies olisi täysin suostuvainen avioehdon tekoon, mutta minä jahkailen asiaa  :-/

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mutta voihan miehellekin tulla perintöä joskus, vaikka siitä ei vielä tällä hetkellä mitään tietäisikään, ja toisinpäin; ei voi 100% varmasti tietää, että itse saa aikanaan ison perinnön, vaikka vanehmmilla paljon varallisuutta olisikin. Testamentteja voi muuttaa ja ihmisten arvot muuttua ja päättävätkin antaa kaiken vaikka hyväntekeväisyyteen tai jotain. Esim. itse kuulin, että olen saamassa vissiin jotain perintöä (suuruudesta en tiedä) siksi, että jo edesmenneen mummoni kaveri oli hänelle testamentannut. Äitini on kuollut ja seuraavana jonossa olemme me veljeni kanssa. Että ikinä ei voi tietää ja siksi kannatan avioehdon tekemistä, mutta reilulla tavalla :).

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Totta. Tämän takia avioehdon teko kuulostaisi ihan hyvältä, sillä tilanteet muuttuvat. Kaikkea voi sattua jnejne. Ja mikäli me eroamme,  ero olisi erittäin riitaisa. Ehkäpä jo siitäkin syystä, että mitä meitä molempia yhtään tunnen, niin eroon tarvittaisiin sitten jo vaikka ja mitä ja aivan kamala umpikuja suhteessamme. Emme siis missään tapauksessa pystyisi hoitamaan asiaa sopuisasti  :P

Ja mistä sitä tietää, vaikka itse voittaisin heti heinäkuussa 2007 lotossa ja mies ottaisi eron ensin petettyään kaikkien ystävieni kanssa kuukausi sen jälkeen eikä avioehtoa olisi ;D

Ja minäkö katsonut telkkaria liikaa?  ::)

Share this post


Link to post
Share on other sites
^Totta. Tämän takia avioehdon teko kuulostaisi ihan hyvältä, sillä tilanteet muuttuvat. Kaikkea voi sattua jnejne. Ja mikäli me eroamme,  ero olisi erittäin riitaisa. Ehkäpä jo siitäkin syystä, että mitä meitä molempia yhtään tunnen, niin eroon tarvittaisiin sitten jo vaikka ja mitä ja aivan kamala umpikuja suhteessamme. Emme siis missään tapauksessa pystyisi hoitamaan asiaa sopuisasti  :P

Olen vähän samaa mieltä. En voi kuvitella ollenkaan sellaista tilannetta, että eroaisimme. Eli jos sellainen joskus eteen tulisi, olisi varmaan syynä aivan ennalta-arvaamattomia kriisejä ja katastrofeja. En voi luvata, että käyttäytyisin täysin aikuismaisesti sellaisessa tilanteessa (jos minua olisi vaikkapa petetty).

Share this post


Link to post
Share on other sites
ja avioliiton aikana omaisuus on yhteistä.

Oma käsitys asiaan on kyllä täysin päinvastainen. Eli avioliiton aikana omaisuus ei ole yhteistä. Verottajakin on kiinnostunutta että kenen rahoilla on ostettu. Eli omaisuus muuttuu yhteiseksi vasta  avieron saattuessa. Jolloin astuu voimaan myös avioehto.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Eli avioliiton aikana omaisuus ei ole yhteistä. Verottajakin on kiinnostunutta että kenen rahoilla on ostettu.

Lain silmissä toki näin onkin, mutta luulisinpa (en jaksanut selata ketjua taaksepäin, jotan pahoittelen, jos veikkaus meni pieleen), että Saaruskainen tarkoitti, että avioliiton aikana omaisuus mielletään yhteiseksi ts. vaikka nyt minä tämän kahvinkeittimen ostankin ja sinä taas digiboksin, niin kyllä se ovat silti meidän yhteisiämme molemmat, ja yhdessä niitä käytetään.

Btw. ei kai se omaisuus yhteiseksi erotilanteessakaan muutu? Ymmärtääkseni tällöin syntyy avio-oikeus toisen puolison omaisuuteen, mikä taas on ihan eri asia, kuin omaisuuden yhteiseksi muuttuminen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei se kaiken kattava avioehtokaan mun mielestä mikään mörkö ole. Nykyäänhän useimmat naisita pystyvät elättämään itsensä ihan omilla tuloilla. Monesti rahaa jää myös säästöön, kun kaikki ei kulu jokapäiväiseen elämiseen. Sellaisessa tilanteessa on mun mielestä ihan reilua, että kumpikin pitää erotessa omat säästönsä. Pahimmillan tilanne voi olla sellainen, että toinen on sijoittanut omat ylimääräiset rahansa tuottavasti ja toinen käyttänyt mukavaan elämään kuten kalliisiin vaatteisiin, kosmetiikkaan sun muuhun. Erotessa miestä ei varmaan huulipunat lämmitä mutta vaimoa osakerahastot sitäkin enemmän. Ja tällainen tilanne voi syntyä vaikka molemmat osapuolet maksaisivat yhteisestä arjesta saman verran.

Lisäksi erotessa se ratkaisee kenen nimissä omaisuus on. Eli on ihan mahdollista, että lapsia kotona hoitava puoliso maksaa hankinnoista vähemmän tai ei lainkaan ja silti hankinnat laitetaan molempien nimin.

Saatoin vähän kärjistää mutta musta tuntuu oudolta, että yhä edelleen niin helposti ajatellaan, että nainen on se huonommin tienaava, kotiin jäävä ja muutenkin vähän suojelusta tarvitseva heikompi astia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juu minunkin mielestä on muuten hyvä olla omat erilliset rahat juuri tuon takia, että jos toinen haluaa tuhlailla ja toinen säästää, niin tuhlaileva ei pääse nauttimaan säästävän säästäväisyydestä avioeron sattuessa ilmaiseksi. Ongelmaksi asian tekee se, että jos silloin, kun nainen niitä lapsia hoitelee kotona niitä hankintoja ei laitetakaan kummankin nimiin, niin silloin se äiti joutuu hankalaan tilanteeseen. Ajattelen suunnilleen niin, että on kai aika sama, miten se kotona oloaika otetaan taloudellisesti huomioon, pääasia, että otetaan, ettei nainen joudu yhteisten lasten ja ehkä jopa kodin hoidon takia taloudellisesti vaikeaan tilanteeseen. Jos rahaa riittää, mieshän voi antaa muutenkin, siis ilman mitään eroa, jonkun ison potin rahaa vaimolle, jolloin tällä on omaa rahaa, ja silloin vaimokin voi turvallisesti tehdä täyden avioehdon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä tahtoisin avioehdon, mutta en tiedä mitä tuo sulhanen on mieltä. Tavallaan jo keskusteltiin aihe ja sovittiin että ei oteta (hän on sitä vastaan). Mutta, mutta... luettuani tätä ketjua on mielestäni erittäin järkevää se ottaa! Molemmille todennäköisesti perintöä tulossa, ainakin minulle ja tahdon todellakin että se pysyy vanhempieni suvussa!

Sulhaseni vain aiemmin sanoi, että jos joskus eroamme, on hän niin rikki ja elämänhaluton sen jälkeen ettei välitä vaikka veisin tuhkatkin pesästä!  ;D Ei, mutta ihan tosi, miten esittää hänelle asia niin ettei ajattele sen olevan epäluottamusta?!  :-?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en vielä edes ymmärrä mitä avioehto oikein käsittää. Pitää etsiä lisätietoa. Mutta mikäli olen asian ymmärtänyt niin avioehdolla ei ole merkitystä jos kummallakaan ei ole eikä todennäköisesti tule muuta omaisuutta kuin korkeintaan yhteinen asunto tai auto. Perintöäkään ei ole tulossa kuin yksi ikivanha mökki. En näe siis tarpeellisena ja tuo perintökin mikä saadaan niin myydään joskus jos mökistä jotain jäljellä ja jaamme rahat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tulee avioehto,yhdessä näin päätettiin.Koskaanhan emme aio erota ;D :-X Mutta jos näin käy niin paljon selkeempää ja helpompaa jakaa omaisuus kun on avioehdossa määritelty ehdot.Meillä esim.talo on yksinomaan mieheni rakennuttama ja maksama ennenkuin ruvettiin seurustelemaan joten oikeudenmukaista on että hän saa sen pitää,kuin myös yritys ja ennen meidän yhteistä taivalta hommattu omaisuus.Kaikki mikä on yhdessä hommattu ennen avioliittoa ja avioliiton aikana tullaan jakamaan puoliksi ja nämä ei kuulu avioehdon piiriin.Avioerot muutenkin raastavia ja riitaisia tilanteita joten on hyvä että on mustaavalkoisella kaikesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei ole avioehtoa eikä tule. Minusta koko avioliiton idea on se, että kaikki on entinen, nykyinen ja tuleva on yhteistä ja jos ja kun aika jättää jommasta kummasta, niin sitten se kaikki yhteinen siirtyy toiselle. Erota emme siis aio. Meillä on takana pitkä avoliitto ja yksi suurimpia syitä avioitumiseen oli juuri se, että jos jotain ikävää sattuu, tulee toisen asema turvatummaksi. Miksi kummassa sitten sitä turvaa rikkoa avioehdolla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now