pörriäinen

Mitä mieltä avioehdosta

575 posts in this topic

^Onko tosiaan näin? Haluaisin juuri nimenomaan, että perintö, jonka tulen saamaan vanhemmiltani menisi ennemmin sisaruksilleni kuin tulevalle miehelleni, jos meillä ei olisi lapsia. Luulin, että kyseisen kaltaisella avioehdolla tämä onnistuisi... Eli minun pitäisi siis laatia vielä erikseen testamentti, josta tämä kävisi ilmi?

Kiitos -Muurain- neuvosta! Olen kyllä menossa lakimiehen juttusille vielä ennen häitä.

Muoks. Näinhän se juuri menee eli minun on laadittava testamenttikin, josta tämä toive käy ilmi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ohje tulee lakimieheltä.

Ihmiset eivät usein hahmota sitä, että avioehto vaikuttaa vain ja ainoastaan siihen, miten ositus tehdään joko avioeron tai kuolen johdosta. Se kuka perii ja mitä taas tulee perintökaaresta ja perimykseen ei avioehto vaikuta.

Laitan pari esimerkkiä. Kaikissa sama lähtötilanne puolisoilla ei ole lapsia. A omistaa 100.000 € ja B 40.000 €.

1. Puolisoilla on avioehto. Tulee ero. Molemmat pitävät oman omaisuutensa.

2. Puolisoilla on avioehto. Puoliso A kuolee. B perii perintökaaren nojalla puolisonsa.

3. Puolisoilla ei ole avioehtoa. Tulee ero. Omaisuuden säästö 140.000 € A maksaa tasinkoa 30.000 €

4. Puolisoilla ei ole avioehtoa. Puoliso A kuolee. Omaisuuden säästö 140.000 €. A saa tasinkona (verovapaasti) 30.000 € ja perii 40.000 €.

On ehdottoman tärkeää muistaa, että kuoleman johdosta tehtävässä osituksessa ja sen jälkeen tehtävässä omaisuuden jaossa on huomioitava perintökaaren määräykset.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tulee avioehto...Mies on ostanut aikoinaan isovanhemmiltaan maatilan ja kauppakirjaan on tehty ehto, että naimisiin mennessä pitää sopimus tehdä, ettei erotilanteessa farmi lähde perheeltä pois. En edes tiennyt asiasta ennenkuin rupesin asiasta itse puhumaan, että sellainen olisi varmaan paikallaan. Minulla ei omaisuutta ole kertynyt, joten mielestäni se oli itsestään selvyys :) Mies huokaisi helpotuksesta, kun oli miettinyt miten ottaa asia puheeksi ja asia hoituikin sitten melkein itsestään :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aion ehdottaa miehelle avioehtoa. Hän kun tulee perimään joskus jotain ja minulle ei taas ole tulossa punaista puupenniä. Ajattelin tuota avioehtoa ihan vaan mahdollisen avioeron kannalta, ettei tule sitten mitään ylimääräisiä sotkuja jo valmiiksi epämiellyttävään tilanteeseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Laitan pari esimerkkiä. Kaikissa sama lähtötilanne puolisoilla ei ole lapsia. A omistaa 100.000 € ja B 40.000 €.

1. Puolisoilla on avioehto. Tulee ero. Molemmat pitävät oman omaisuutensa.

2. Puolisoilla on avioehto. Puoliso A kuolee. B perii perintökaaren nojalla puolisonsa.

3. Puolisoilla ei ole avioehtoa. Tulee ero. Omaisuuden säästö 140.000 € A maksaa tasinkoa 30.000 €

4. Puolisoilla ei ole avioehtoa. Puoliso A kuolee. Omaisuuden säästö 140.000 €. A saa tasinkona (verovapaasti) 30.000 € ja perii 40.000 €.

Ymmärsinkö mä nyt oikein, eli jos on kaiken poissulkeva avioehto, niin esim. mun kuollessa lapsettomana mies perii mut joutuen maksamaan koko perintösummasta verot? Ja jos aviooehtoa ei ole, maksaa verot vaan siitä osasta mitä ei saa tasinkona?

Mulla oli äärimmäisen surkea lakimies jonka luona olin laatimassa avioehtoa, ei tuntunut keskiittyvän ollenkaan mun puheisiin. Ilmoitti heti että  avioehtoa ei voi tehdä koskemaan vain avioerotilannetta. Lisäksi ilmoitti että jos haluan miehen perivän mut niin testamentti täytyy tehdä, muuten hän ei peri yhtään mitään vaan kaikki menee mun toissijaisille perillisille eli vanhemmille, veljelle tai veljen lapsille. Eli puhuiko tämä laikimies kaikenlisäksi paskaa? Siis vaikuttaako toi avioehto sittenkin ensisijaisesti siihen miten paljon mies joutuu maksamaan peritöveroa jos mä kuolen ensin? Ja olisko sen avioehdon tosiaan saanut laadittua niin että se koskee vain avioerotilannetta? T:vihaiseen puhelinsoittoon lakimiehelle valmistautuva

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ilmoitti heti että  avioehtoa ei voi tehdä koskemaan vain avioerotilannetta.

Tää nyt ainakin on heti alkuunsa väärää tietoa, kyllä se voi koskea pelkkää avioeroa..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miehellä maatila, joten avioehto tehdään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Alkuperäiseen otsikkoon viitaten, lyhyesti ja ytimekkäästi (vaikka aiheesta josta voisi kirjoittaa kilometrin verran):

Hemmetin hyvä juttu, itse en vihille ilman sitä suostu. Syynä ei todellakaan ole epäluottamuslause meidän liitolle vaan yksinkertaisesti järki. Rakkautta ja rahaa ei pidä koskaan sekoittaa.  :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites
Minä en suostu avioitumaan ilman avioehtoa. En sano tätä loukatakseni, mutta vaikuttaa hieman naiivilta sanoa avioehdon olevan "epäluottamuslause" ja että "me ei ainakaan aiota erota". Mielestäni myös se, että avioliiton solmimishetkellä ei suurta omaisuutta ole, vaikuttaa aika hataralta syyltä olla tekemättä avioehtoa. Se ei kuitenkaan niin iso vaiva ole.

Sellaista ihmistä ei olekaan, joka pystyisi elämän kulkua etukäteen ennustamaan. Elämässä voi sattua ihan mitä tahansa, jopa sellaisia asioita, joita kaikkein vähiten odottaisi tapahtuvan.

Ja eikö juuri avioehto ole hyvä tae siitä, ettei naimisiin mennä rahan takia? Eikös se, jos mikä ole luottamuslause toista kohtaan?

Elämänkulkua ei tosiaankaan voi ennustaa, vaikka olisi avioituessaan 100% varma ettei koskaan eroa (niinkuin nyt varmaan kaikki morsiot ja sulhot on). Loppukaneetti loistava.

Share this post


Link to post
Share on other sites

...jälleen kerran pakko huomauttaa, että avioehdon tekemättäjättäminenkin saattaa olla todella hyvää taloussuunnittelua ja tähdätä siihen, että mahdollisen avioeron yhteydessä omaisuuden jako tapahtuisi oikeudenmukaisella tavalla. Jokainen tapaus on syytä miettiä aina avoimesti erikseen - myös avioehto saattaa johtaa todella kohtuuttomiin tilanteisiin eron yhteydessä.

Muoks. kirjoitusvirheet

Share this post


Link to post
Share on other sites
...jälleen kerran pakko huomauttaa, että avioehdon tekemättäjättäminenkin saattaa olla todella hyvää taloussuunnittelua ja tähdätä siihen, että mahdollisen avioeron yhteydessä omaisuuden jako tapahtuisi oikeudenmukaisella tavalla. Jokainen tapaus on syytä miettiä aina avoimesti erikseen - myös avioehto saattaa johtaa todella kohtuuttomiin tilanteisiin eron yhteydessä.

Muoks. kirjoitusvirheet

Antaisitko esimerkin? Uteliaisuuteni heräsi. Tarkoitatko tilannetta, jossa nainen on ollut kotona + vastannut siitä ja mies töissä tienaamassa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esimerkkejä voi olla vaikka kuinka paljon. Yksi ilmeinen on tietysti juuri se, että nainen on useamman vuoden kotona ja hoitaa lapsia, minä aikana mies etenee uralla ja palkka paranee ja eläke karttuu. Nainen jää ilman palkankorotuksia ja eläkkeen nousua, eikä saa kuitenkaan mitään etua miehen suuremmasta omaisuudesta erotilanteessa, kun omaisuus vain erotellaan, ei ositeta.

Toinen esimerkki liittyy verotukseen. Jos puolisoilla on poissulkeva avioehto, ei lapsia eikä testamenttia kenenkään toisen kuin lesken hyväksi (aika tyypillistä monella tuntemallani nuorella pariskunnalla), ja enemmän omistama puoliso kuolee, perii leski puolisonsa, mutta joutuu maksamaan perintöveron koko omaisuudesta. Avio-oikeuden kautta verotettava osuus voi olla huomattavastikin pienempi, jos leskellä ei ole omaa omaisuutta. Tässä asiassa onneksi nykyään ratkaisu on tehdä avioehto vain erotilanteen varalta.

No sitten esimerkki erotilanteesta: Vaikka perheen kotitalo olisi yksin esimerkiksi vaimon nimissä ja pariskunnalla avioehto, voi oikeus määrätä, että se puoliso, joka tarvitsee enemmän asuntoa, saa jäädä asumaan vanhaan kotiin. Jos sattuisikin niin, että mies on ollut koti-isä ja myös lapset jäävät erossa asumaan enimmäkseen hänen luokseen, voi isä saada oikeuden jatkaa asumista kotitalossa. Niinpä voidaan olla tilanteessa, että nainen omistaa yksin talon, ei voi myydä sitä, ei voi asua siinä - sen sijaan siinä asuu ex-mies lasten ja mahdollisen uuden kumppaninsa kanssa. Reilua naisen kannalta? Jos talo olisi avio-oikeuden alainen, se voitaisiin osittaa niin, että myös mies omistaa osan. Tällöin vaimo voisi halutessaan hakea yhteisomistuksen purkamista, mikä avaa enemmän ratkaisuja tilanteen selvittämiseksi.

Poissulkeva avioehto voi olla epäreilu myös lasten kannalta. Ajatellaan tyyppitilanne: mies löytää hemaisevan misun, tulee ero ja parin lapset jäävät asumaan äidin kanssa. Avioehto takaa, että enemmän omistava mies saa perheen mökin, auton, tv:n, stereot ja puolet asunnosta ja vielä aikoinaan hankkimansa, lapsien rakkaan Puppe-koiran. Mies häipyy perheen elämästä hempukkansa kanssa. Yksin jäänyt äiti joutuu ottamaan lainaa lunastaakseen puolet asunnosta itselleen. Uusien stereoiden ja tv:n hankinta tekee tiukkaa. Äiti ei pysty enää rahoittamaan auton hankintaa (perheen vanha auto kun lähti miehen matkaan), joten poikaa ei voi enää viedä jääkiekkoharrastukseen eikä tyttöä pianotunnille. Eikä äidillä toisaalta olisi varaakaan maksaa niitä standardielastusavulla, kun lainanlyhennykset asunnosta kaatuvat päälle. Lisäksi lapset eivät pääse enää kesäisin rakkaalle mökilleen, kun isä pisti sen rahoiksi ilman että kukaan pääsi väliin. Ja Puppe-koiraa vasta ikävä onkin! Siinä ei lapsia paljoa lohduta se, että sentään perheen astiat ja useimmat huonekalut jäivät äidille.

Esimerkkejä voisi keksiä loputtamasti. Nämä olivat nopeasti keksittyjä ääriesimerkkejä, mutta toivottavasti antavat vähän makua siitä, mitä ajan takaa - eli että avioehto ei ole mikään yksiselitteinen tie selkeään ja oikeudenmukaiseen tilanteeseen. Elämän- ja varallisuustilanteita on niin paljon, että kannattaa aina miettiä tarkkaan, millaisen avioehdon tekee. Hyvä juristi osaa esittää erilaisia tilanteita ja vaihtoehtoisia ratkaisuja! Avioehtoa kannattaa myös muistaa tarvittaessa päivittää avioliiton aikana. Ja aina sitä ei kannata tehdä ollenkaan, sanovatpa "avioehtopuritaanit" mitä tahansa!   ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ai niin, se vielä piti sanoa äskeisessä, täysin ylipitkässä viestissäni, että avioehtosopimuksen menestyksekäs sovittelu käräjäoikeudessa on todellakin suhteellisen harvinaista. Oikeus lähtee siitä, että kahden aikuisen, täysjärkisen ihmisen vapaaehtoisesti tekemä sopimus on pätevä ja pysyvä, eikä oikeus voi lähteä sitä jälkikäteen muuttelemaan. Kenekään ei siten kannata liikoja tuudittautua ajatukseen avioehdon sovittelusta! Sopimusten pysyvyys on yksi keskeisimpiä oikeusperiaatteita, ja siitä poikkeaminen täysin poikkeuksellista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielenkiintoisia esimerkkejä, kiitos niistä!

Tuon ensimmäisen antamasi esimerkin olen useasti kuullutkin ja myös eräänlaisen ratkaisumallin siihen, eli että kotona lapsia hoitavalle puolisolle otetaan vapaaehtoinen eläkevakuutus. Mikään vakuutus ei tietystikään korvaa urakehitystä ja ammattitaidon kohenemista, mutta usein kyse on myös ihan vapaaehtoisesta valinnasta olla lastensa kanssa - vaikka sitten urakehityksen kustannuksella.

Muissa kertomissasi esimerkeissä sen sijaan nousi esille minullekin ennestään tuntemattomia kiemuroita ja kieltämättä sai pohtimaan asiaa tarkemmin, vaikka edelleen avioehdon puolestapuhuja olenkin. Onko muihin antamiisi esimerkkeihin olemassa eläkevakuutuksen kaltaisia takaportteja vai meneekö tilanne useinkin niin "lohduttomaksi" kuin annoit ymmärtää (vaikka noteerasin kyllä, että puhuit nimenomaan ääritapauksista)?

Lisäksi minusta tuntuu siltä (kun sanoit avioehdon tekemättä jättämisen olevan joissain tapauksessa eräänlaista taloussuunnittelua sekin), että avioehdon tekemättä jättäminen sisältää silti enemmän riskejä kuin sen tekeminen...

Share this post


Link to post
Share on other sites
No sitten esimerkki erotilanteesta: Vaikka perheen kotitalo olisi yksin esimerkiksi vaimon nimissä ja pariskunnalla avioehto, voi oikeus määrätä, että se puoliso, joka tarvitsee enemmän asuntoa, saa jäädä asumaan vanhaan kotiin. Jos sattuisikin niin, että mies on ollut koti-isä ja myös lapset jäävät erossa asumaan enimmäkseen hänen luokseen, voi isä saada oikeuden jatkaa asumista kotitalossa. Niinpä voidaan olla tilanteessa, että nainen omistaa yksin talon, ei voi myydä sitä, ei voi asua siinä - sen sijaan siinä asuu ex-mies lasten ja mahdollisen uuden kumppaninsa kanssa. Reilua naisen kannalta? Jos talo olisi avio-oikeuden alainen, se voitaisiin osittaa niin, että myös mies omistaa osan. Tällöin vaimo voisi halutessaan hakea yhteisomistuksen purkamista, mikä avaa enemmän ratkaisuja tilanteen selvittämiseksi.

Tästä olen vähän eri mieltä. Avioliittolain mukaan tosiaan voidaan antaa toiselle puolisolle lupa asua puolisoiden yhteisessä kodisaa riippumatta omistuksesta. Mutta, päätös raukeaa, jos ositus tai omaisuuden erottelu suoritetaan ja se saa lainvoiman. Edelleen päätös raukeaa viimeistään kahden vuoden päästä.

Eli tilannetta ei muuta se onko vai eikö puolisoilla ole avioehtoa. Jos avioehto on ja omistaja velvoitetaan muuttamaan saa hän kuitenkin omaisuuden erottelussa omansa ja asumista koskeva päätös raukeaa.

Mutta hyvä kirjoitus ja osoittaa todella sen, että avioehtosopimuksen vaikutuksia pitkässä juoksussa todella kannattaa harkita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta on aina jotenkin ristiriitaista kuulla että pariskunnalla, jolla on kummallakin omat tilit ja omat rahat ja jotka ovat sopineet että kaikki kulut jaetaan puoliksi, ei ole avioehtoa... Tiedän muutaman tällaisen tapauksen, joiden mielestä avioehto on epäluottamuslause, mutta perheen rahavarojen erillisyys sen sijaan ei. Sama pätee myös perheen auton käyttöön: Mies saa ajaa perheen kalliimpaa ykkösautoa, mutta vaimo ei. Näitä esimerkkejä tosielämän epäluottamuslauseista löytyy pilvin pimein, silti avioehtoa pidetään jostain syystä niistä pahimpana, kummallista. ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille otettiin aviehto mikä oli molemmille itsestäänselvyys. Ukolla on tullut perintöä. mun eräs sukulaiseni suhtautuivat asiaan yllätävästi sanoen kumman idean tämmöinen on? Kun sehän huonontaa mun olotilaa. Miehenhän omaisuutta tuo on ja mun mielestä ei kuulu missään tilanteessa mulle!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tehtiin avioehto jossa kaikki oma (jo nyt omistama ja tuleva, peritty omaisuus) on omaa ja yhteinen yhteistä. isännällä on jo perittyä ja tulevaa perintöä, vene, auto ym ym. minulla ennakkoperittyä, vene, auto ym ym. yhteistä talo.

-  se mikä meidän pitää vain muistaa että jos jotain ostaa yhteisenä, on siinä oltava molempien nimi omistussuhteessa, muuten se jää toiselle mahdollisessa erossa.

kuolemantapauksen varalta tein testamentin, jossa minun ennakkoperitty kotitilani säilyy meidän suvussa. muu perintö menee sitten ihan kaiken lakikaavojen mukaan.

mielestäni reilua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä avioehdon tarpeellisuus riippuu siitä, millainen käsitys kullakin pariskunnalla on omaisuudesta ja sen oikeudenmukaisesta jakautumisesta. On hyvä miettiä erilaiset mahdolliset eteentulevat tilanteet (jomman kumman kuolema, molempien kuolema ja avioero sekä tilanteessa, että lapsia on ja tilanteessa, että lapsia ei ole), ja se, mitä omasta mielestä omaisuudelle oikeudenmukaisesti tulisi kussakin tilanteessa tapahtua. Sitten mahdollisilla avioehdoilla, testamenteilla ja muilla järjestelyillä hoidetaan, että oikeudenmukaisuus tapahtuu.

Mä elän avioliitossa, jossa katsomme kaiken omaisuuden olevan yhteistä. Myös sellaisen, joka mahdollisesti tulee perheeseemme perinnön kautta. Näin ollen avioehtoa ei meillä tarvita, koska meidän mielestä on oikeudenmukaista, että kaikki menee osituksessa tasan. Muilla ihmisillä on erilaisia käsityksiä omistuksesta, jolloin heille avioehto voi olla oikea ratkaisu. Ongelmia tietysti seuraa, jos pariskunta on keskenään kovin eri mieltä omaisuusasioista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Avioehto tulee, tein itse sen selväksi jo ennen kuin naimisiin menosta alettiin puhumaan.

Meillä jo avoliiton aikana tehty isommista (auto/mökki/koti/yms. hankinnat) paperit, jossa määritellään arvot ja omistus- sekä lunastusoikeudet, koska kokemuksesta tiedän, että erotilanteessa riitaa saadaan pahimmillaan aikaiseksi jopa puurokauhasta.

Asiat on helppo puhua ja sopia, kun pariskunnalla kaikki on ok.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me olemme molemmat juristeja, mutta emme tee avioehtoa (synti ja häpeä ;D) Tämä johtuu siitä, että meillä ei tällä hetkellä ole kummallakaan sellaista omaisuutta joka ei olisi jo testamentilla / lahjakirjalla suljettu avio-oikeuden ulkopuolelle, olemme koko lailla samalla tulotasolla ja samankaltaisessa työssä, ja ennen kaikkea, toinen meistä joutuu ainakin jossain määrin "uhraamaan" uransa koska haluamme perustaa perheen. Koska tiedän että tämä toinen tulen olemaan minä, en suostunut tekemään avioehtoa vaikka mieheni sitä ehdottikin. Yhteisen elämän aikana toisteme tuella hankittu omaisuus tulee olemaan yhteistä, kaikki muu (perinnöt, lahjat etc.) suljetaan toki sitten avio-oikeuden ulkopuolelle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan ajateltu tehdä avioehto. Omaisuutta ei ole mitenkään mainittavia määriä, mutta eihän sitä koskaan tiedä jos rikastuu!  ;D meillä on aina ollu molemmilla omat tilit ja omat säästötilit, joten olemme aika tarkkoja rahoistamme, molemmat. vielä ei olla mietitty avioehtomme sisältöä senkummemmin, koska tarvitsemme ehdottomasti neuvoa siihen. ja kaikista eniten.. tietääkö joku mitä avioehdon laatiminen maksaa? ollaanko liian köyhiä laatimaan sellaista paperia vielä köyhemmästä omaisuudestamme.  ;D ;D ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tällä hetkellä elämme "vasta" avoliitossa, mutta avioehdon tekemisestä on jo sovittu. Kuten joku sanoikin, niin se on mielestäni paras luottamuslause ettei avioliittoon ainakaan rahan takia mennä. Tosin sitä raha on kummallakin nyt tasapuolisesti yhtä vähän, mutta miehelle voi joskus jotain perintöä tulla. Tämä perintö on erittäin suuri "tunnearvoltaan", joten tiedän että vaikka mieheni vanhemmat minusta tykkäävätkin, niin eivät haluaisi minun pääsevän siihen erotilanteessa osalliseksi- enkä haluaisikaan.

Tällä hetkellä olemme kumpikin tehneet testamentin jossa määrätään meidän yhdessä omistamamme asunnon kohtalosta. Asunto omistetaan puoliksi; mies on testamentannut puolikkaansa eräälle henkilölle suvussaan, minä sisarelleni ja veljelleni. Hallintaoikeus testamentattiin kumpikin toisellemme. Ollaan sovittu että jos/kun kävisi niin että saamme yhteisiä lapsia, niin katsotaan sitten testamentin sisältö uudelleen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tulee avioehto ehdottomasti. Minulla on selkeästi enemmän omaisuutta ja sulhonkin mielestä ajatus hyvä. Uskon, että liittomme tulee kestämään, mutta ei koskaan voi sanoa, että ajattelen näin myös 40 vuoden päästä. Mitä tahansa voi tapahtua. Kauhulla odotan kun appivanhemmat kuulevat asiasta (jos joskus kuulevat) tuntuvat ajattelevan että avioehto on naurettava ja niitä solmivat vain ihmiset, jotka eivät aio naimisissa pysyäkään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now