pörriäinen

Mitä mieltä avioehdosta

576 posts in this topic

Vaikka meillä on avioehto, niin se ei voi ohittaa minun lakiosuuttani, jos puolisoni kuolee esimerkiksi tapaturmaisesti. Kyseessä ei siis ole avioero. Tässä tapauksessa avioehto tarkoittaa sitä, että kun minä joskus kuolla kupsahdan, niin puolisoltani perimiä rahoja ja muuta omaisuutta ei jaeta minun sukulaisten kesken, vaan kyseiset omaisuudet "palaavat" edesmenneen puolisoni suvulle. Mielestäni varsin loogista.

Palaan uudelleen avioehtokeskusteluun. Eli yllä oleva lainaus tarkoittaa siis juuri sitä, mihin me sulhasen kanssa (tai oikeammin sulhasen vanhemmat) tähtäämme. Me teemme avioehdon, jotta suvun omaisuus (sijoitusasunnot) pysyy oikealla suvulla. Teemme siis täydellisen avioehdon, joka koskee myös kuolemantapausta. Nyt pari asiaa on vielä minulle epäselvää.

1. En ymmärrä täysin, miksi jotkut tekevät osittaisen avioehdon, joka koskee vain erotapausta. Eikö puolison kuollessa ole osittaisessa avioehdossa juuri vaarana se, että suvun omaisuus siirtyy toiseen sukuun, jos leski menee uusiin naimisiin ja saa uudessa liitossa lisää lapsia?

2. Sulhaselle on tärkeää, että minun taloudellinen asemani tulee turvattua, jos hän kuolee ja minä jään yksin kolmen pienen lapsen kanssa (hypoteettisesti). Täydellisessä avioehdossa sulhon oma omaisuus (vanhemmiltaan perimä) periytyy lapsillemme, mutta minun kauttani avio-oikeuden nojalla. Tätäkö nimimerkin Lakiako yo. lainaus tarkoittaa? Eli avioehdon sisällöstä riippumatta noudatetaan avio-oikeutta. Tällöin sulhon omaisuus periytyisi hänen kuollessaan minulle, mutta minun kuollessani avioehdon nojalla meidän yhteisille lapsillemme (eli palautuu sukuun) EIKÄ vaikka uudelle miehelleni ja uusille lapsilleni. Tai, jos meillä ei ole lapsia, niin minun kuollessani sulhon omaisuus palautuu sulhon toissijaisille perillisille eli sulhasen veljelle, eikä esim. minun vanhemmilleni tai veljelleni. Eikö niin? Mutta mitä hyötyä avioehdosta on sulhasen suvulle (veljelle) jälkimmäisessä tapauksessa, jossa meillä ei ole lapsia? Jos olen näet oikein ymmärtänyt, veli perii sulhon omaisuuden vasta sitten kun minusta aika jättää. Tällöinhän minä olen kuitenkin saanut nauttia koko ikäni sulhon perinnöistä, vaikka meillä on ollutkin avioehto, ja voinut tehdä perinnölle mitä lystään, vaikka myydä asunnot. Vai?

3. Miten minun taloudellinen asemani voidaan turvata, jos meillä on täydellinen avioehto ja sulho kuolee? Keskinäisellä testamentillahan voidaan kumota täydellinen avioehto, mutta tällöinkin ongelmana on vaara omaisuuden siirtymisestä pois sulhon suvusta. Tämä kai ei siis tule kysymykseen? Jos lapsemme perivät sulhon (vai perinkö sittenkin minä avio-oikeuden nojalla, vaiko sekä minä että lapsemme, tästä olen vielä vähän pihalla), onko minulla automaattisesti elinikäinen hallinta- ja nautintaoikeus (tai lasten täytettyä 18, johon asti olen heidän edunvalvojansa), sulholta perittyyn omaisuuteen ja sen tuottoon (siis esim. sijoitusasuntoihin), vaikka lapset ovatkin omistajia? Entä kun lapset ovat alaikäisiä, voinko käyttää heidän perimästään omaisuudesta saatuja tuottoja (esim. vuokratuloja) sulhon ja minun yhteisen asuntomme lainojen maksuun edunvalvojan ominaisuudessa, tai miten muutoin tykkään? Entä miten voin estää sen, että lapsemme ryyppäävät perintörahat täytettyään 18, jos minulla ei ole omistusosaa perintöön? Tämä kaikki siis hypoteettisessa tapauksessa, että sulho kuolee ja meillä on yhteisiä lapsia.

Ihme jos joku jaksoi lukea tänne asti :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Emme ota avioehtoa. Mielestäni siinä jo varaudutaan avioeroon, joka on tosi epäromanttista, ainakin sellaiselle parille, joka tietää ja lupautuu  :-X rakastamaan :-X ja  :-X tukemaan  :-X puolisoaan koko loppuelämäksi :(

Miksi luvata olla yhdessä koko elämänsä, mutta varautua eroon?

Emme me ainakaan varaudu eroon vaikka meillä onkin avioehto, vaan sulhasen vanhempien toiveesta pidämme siitä huolen, että heidän omaisuutensa pysyy suvussa. Voihan mieheni vaikka kuolla ja minä mennä uusiin naimisiin ja saada tämän kanssa lapsia, jolloin edesmenneen sulhaseni vanhempien omaisuus periytyy ilman avioehtoa pois suvusta.

Tavallaan avioehdolla takaamme lastemme aseman - vanhempien perintö on meillä vain 'lainassa' ja kuuluu itse asiassa jo nyt syntymättömille lapsillemme.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tästä avioehdosta näyttää olevan hirvittävän paljon epäselvyyksiä, joten yritän taas selkeyttää paria perusjuttua. Tärkeintä on, että avio-oikeutta ja puolison perintöoikeutta ei sotketa keskenään, koska avioehto ei vaikuta omaisuuden perimiseen millään tavoin!

Jos kuolleella puolisolla ei ole lapsia, leski perii tämän, oli sitten avioehto tai ei. Leski perii siis aina lapsettoman puolisonsa! Ainoa, millä tästä puolison perintöoikeudesta voidaan poiketa, on testamentti. Toisin kuin joku aiemmin väitti, puolisolla ei ole mitään lakiosaoikeutta, joten halutessaan vainaja voi tehdä testamentin jonkun muun kuin puolisonsa hyväksi.

Mikäli vainajalla sitten on lapsia (vaikka au-lapsi toisen naisen kanssa tai sitten yhteinen lapsi aviopuolisonsa kanssa), nämä lapset perivät vainajan. Puoliso ei siis tällöin peri yhtään mitään ja tähän ei avioehto vaikuta. Ainoa millä tästä voidaan poiketa, on jälleen kerran testamentti, mutta tässä tapauksessa lapset voivat vaatia lakiosaansa ja sen myös saavat. Laikosa on puolet siitä, mitä lapsi ilman testamenttia olisi perinyt.

Sitten avio-oikeuteen. Kun avioliitto päättyy (joko avioeroon tai toisen puolison kuolemaan), tehdään aina aluksi omaisuuden ositus tai erottelu, jotta saadaan selville, mitä kummalekin puolelle kuuluu.

Mikäli puolisoilla on avioehto, tehdään ainoastaan omaisuuden erottelu eli molemmille puolille jää se omaisuus, joka hänen nimissään on. Jos kyseessä on kuolintapaus, tämän jälkeen vasta katsotaan, kuka perii. Vainajan kaikki omaisuus menee perintönä vainajan lapsille ja ainoastaan siinä tapauksessa, että lapsia ei ole, puoliso perii tämän omaisuuden. Puoliso maksaa perimästään omaisuudesta aivan normaalin perintöveron (max 16 %) eikä tähän veroon todellakaan vaikuta se, onko omaisuus ollut avio-oikeuden alaista vai ei.

Jos puolisoilla ei ole avioehtoa, tehdään omaisuuden ositus. Siinä puolisoiden omaisuus lasketaan yhteen ja velat huomioidaan. Saatu summa puolitetaan. Se puolisko, jolla on enemmän omaisuutta, joutuu antamaan toiselle puoliskolle tasinkona sen verran omaisuutta, että molemmat päätyvät samaan asemaan. Kun ositus on tehty, kuolintapauksessa vainajalle jääneen puoliskon perivät tämän lapset. Ja jälleen kerran, ainoastaan mikäli lapsia ei ole, puoliso perii. Taas puoliso maksaa perimästään omaisuudesta normaalin perintöveron.

Se omaisuus, minkä leski mahdollisesti saa avio-oikeutensa nojalla tasinkona, on verovapaata, koska kyse ei ole perinnöstä vaan nimenomaan osituksessa saadusta omaisuudesta.  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yritän vielä vastailla Sopulin kysymyksiin vähän lyhyemmin. Äskeisestä tekstistä tuli vähän pitkä, mutta kun lempiaiheestaan pääsee vauhtiin, niin on vaikea lopettaa...

1. Edelliseen viestiin viitaten, avioehto ei tähän perimiseen vaikuta. Puolisolta peritty omaisuus palaa lapsettoman pariskunnan tapauksessa lesken kuoltua aina takaisin ensin kuolleen sukuun. (Tosin tästäkin voidaan poiketa molempien puolisoiden yhteisellä testamentilla.) Avio-oikeus vaikuttaa ainoastaan siihen, kuinka suuret osuudet kummankin sukuhaara saa. En tiedä, tarkoititko osittaisella avioehdolla sellaista, joka on voimassa vain avioeron varalta? Oletan kuitenkin niin. Tällaisen avioehdon etu tulee parhaiten esille sellaisessa tapauksessa, että esim. toisella puolisolla on suuri omaisuus ja toisella ei mitään.

Oletetaan, että toisella on vaikka 1 milj. euroa ja toisella 0. Miljoonan omistava kuolee, ei lapsia. Jos avioehto olisi edelleen voimassa, ei toinen saisi avio-oikeutensa nojalla tasinkona mitään (eli verottomasti), vaan perisi suoraan koko 1 milj. euroa ja maksaisi tästä verot. Nyt kun avio-oikeus kuitenkin on olemassa kuolintapauksessa, saa leski tasinkona 500 t euroa (verottomasti) ja perii toisen 500 t ja maksaa vain tästä puolikkaasta verot.

Jos puolisoilla olisi yksi lapsi, olisi perintöverotuksen progression takia edullisempaa, että avio-oikeus olisi voimassa. Lapsi perisi ensin kuolleen jälkeen vain tuon 500 t euroa (toinen 500 t menisi leskelle tasinkona). Vasta leskenkin kuoltua lapsi perisi tuon toisen 500 t euroa. Kokonaisvero olisi pienempi kuin jos avio-oikeus olisi poissuljettu, leski ei saisi mitään ja lapsi maksaisi heti koko miljoonasta verot.

Jos puolisoilla on tasan yhtä paljon omaisuutta, ei sillä ole merkitystä, onko avioehto voimassa vai ei.

2. Jos teillä on puolisosi kanssa täysin poissulkeva avioehto ja kolme lasta, sinä et peri yhtään mitään. Et saa omaisuutta myöskään avio-oikeuden kautta (koska se on nimenomaan poissuljettu). Koko puolisosi omaisuus menee siis lapsille ja heidän kuoltuaan heidän lapsilleen jne... Ainoa oikeus, mikä sinulla on, on pitää yhteinen kotinne hallinnassasi elämäsi loppuun asti.

Jos teillä taas ei olisi lapsia, perisit miehesi koko omaisuuden. Kuolemasi jälkeen sinun omaisuutesi menisi omille perillisillesi ja miehesi omaisuus hänen sukuhaaralleen. Tähän ei vaikuta avio-oikeus mitenkään muuten kuin siihen, miten kummallekin sukuhaaralle menevät osuudet määritetään. Ja kyllä, puolisolta perittyä omaisuutta saisit käyttää elinaikanasi normaalisti, et kuitenkaan esim. lahjoittaa sitä tai testamentata sitä.

3. Jos teillä nyt olisi se avioehto ja puolisosi kuollessa lapsenne olisivat alaikäisiä, he perisivät puolisosi koko omaisuuden. Alaikäisten lasten perintöjä valvoo maistraatti. Et siis voisi käyttää lastesi omaisuuden tuottoa omien lainojesi lyhennyksiin. Automaattisestihan sinulla ei mitään tuotto-oikeutta olisi.

Keino, jolla leskeä usein suojataan ja verotuksellisesti edullisesti, on hallintaoikeustestamentti. Keskinäisellä hallintaoikeustestamentilla saisit hallita kaikkea omaisuutta (käyttää siis myös tuoton) elämäsi loppuun asti, vaikka omistusoikeus olisikin lapsilla. Perintövero tulisi lapsille, mutta he saisivat tähän ns. hallintaoikeusvähennyksen.

Omistusoikeustestamenttien avulla omaisuus voidaan kieltämättä siirtää toisen suvusta toisen sukuun. Tämä vaatii testamenttiin erityisen toissijaismääräyksen: "toisen kuoltua omaisuus toiselle ja molempien kuoltua koko omaisuus vaimon siskolle". Tälläisen testamentin ollessa kyseessä miehen suku ei saisi mitään. Jos testamentti on kuitenkin muotoa: "toisen kuoltua toiselle" eikä toissijaismääräystä ole, jaetaan omaisuus molempien kuoltua takaisin molempiin sukuihin. Nämä siis ainoastaan siinä tapauksessa, että puolisoilla ei ole lapsia! Nimittäin pitää kuitenkin muistaa, että jos puolisoilla on lapsia, haluavat vanhemmat yleensä, että omaisuus menee heille. Vaikka testamentissa ei tällöin mitään toissijaismääräystä olisikaan, menee omaisuus tietysti puolisoiden lapsille, eikä mihinkään eri sukuhaaroihin.

Ai niin. Jos lapset olisivat yli 18-vuotiaita, et voisi laillisin keinoin tehdä mitään, jos he päättäisivät ryypätä perintönsä, jollet olisi erikseen saanut testamentilla omaisuuteen hallintaoikeutta.

Joopa joo, lyhyestipä tuli selitettyä ;) Ehkä joku sentään jaksoi lukea ja vastailen kyllä, jos tuli lisää kysymyksiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tipuin jo kärryiltä... ::)

Meille ei tule avioehtoa. Kummallakaan ei ole isoa omaisuutta, eikä mitään suurempia perintöjäkään ole tiedossa. Olemme molemmat sellaisia ihmisiä, joilla raha-asiat eivät ole tärkeyslistan kärkipäässä, joten uskon että erotilanteessakin pystyisimme sellaisista sopimaan. Jos taas kuolen, ja mies menee naimisiin ja saa lapsia, ei minua haittaa, että omaisuuttani/perintöäni menee ihmisille, jotka ovat rakkaimmalleni hyvin tärkeitä.

Ymmärrän toki, että nämä asiat ovat monimutkaisempia maalla, jossa on sukutiloja yms. Vuosisatoja suvussa ollut tila on tunnetasolla vähän eri asia kuin rivitalon pätkä Vantaalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tulee, lähinnä siitä syystä, että kumpikin tulemme perimään maata. Vanhempani ovat testamentillaan pitäneet huolen, ettei minun ja sisarusteni puolisoilla ole sananvaltaa perintöömme, mutta sulhon suvussa samaa ei ole tehty.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olemme jonkin verran kihlattuni kanssa pohtineet tätä avioehtoasiaa. Mitään lopullista emme kuitenkaan vielä ole päättäneet. Luulisin, että teemme avioehdon perintöjen varalle. Muulle omaisuudelle avioehtoa ei mielestäni kannata tehdä. Meillä ei tällä hetkellä kummallakaan ole suurta omaisuutta. Toivomme myös lapsia ja haluaisimme heidän voivan kasvaa kotona. Tämä tarkoittaisi sitä, että jompi kumpi meistä tulisi työskentelemään kotivanhempana (luultavimmin minä), jolloin omat tuloni ovat lähes nolla. Avioero ei tietystikään kuulu suunnitelmiini, mutta pelkään, että jos niin kävisi, avioehto jättäisi minut puille paljaille, vaikka olisin käyttänyt monta vuotta lastemme kotihoitoon.

Lisäksi avioehto sopii hieman huonosti sellaiseen, että kaikki rahat olisivat yhteisiä. Tähän tosin kihlattuni ei ole vielä täysin myöntynyt, mutta vanhemmillaini tämä sujui hyvin.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Toivomme myös lapsia ja haluaisimme heidän voivan kasvaa kotona. Tämä tarkoittaisi sitä, että jompi kumpi meistä tulisi työskentelemään kotivanhempana (luultavimmin minä), jolloin omat tuloni ovat lähes nolla. Avioero ei tietystikään kuulu suunnitelmiini, mutta pelkään, että jos niin kävisi, avioehto jättäisi minut puille paljaille, vaikka olisin käyttänyt monta vuotta lastemme kotihoitoon.

Juuri tämän takia meille tuli osittainen avioehto, ei täydellinen. Meillä avioehto koskee vain ennen avioliittoa hankittua ja perittyä omaisuutta eli kaikki avioliitossa hankittu omaisuus pistetään puoliksi eron sattuessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen miettinyt pitkään sitä että tuleeko avio-ehtoa. Tällä hetkellä kallistun enemmän siihen että emme tekisi avio-ehtoa, koska meillä on suunilleen saman verran omaisuutta mennessämme naimisiin. Luultavasti kun saamme lapsia, minä olen se joka jää kotiin ja silloinhan minulla ei ole samoja mahdollisuuksia luoda uraani.

Tietenkin tiedän että avio-eron mahdollisuutta ei voi sulkea pois (koko sukuni eronnut), mutta haluan uskoa että jos ero tulee, voimme hoitaa sen jokseenkin kauniisti. Samalla sulhoni vanhemmat ovat sitä mieltä että tänä päivänä molemmat varjelevat omaisuuttaan hinnalla millä tahansa ja sitä ei opi jakamaan. Ja olen heidän kanssaan samaa mieltä. Jonkun verran täytyy myös luottaa toisiinsa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen aina ollut sitä mieltä, että en halua tehdä avioehtoa. Mielestäni olisi kummallista varautua eroon jo ennen kuin on edes naimisiin mennyt. Tosin meillä kummallakaan ei ole tällä hetkellä suurempaa omaisuutta, eikä näillä näkymin isompia perintöjäkään ole luvassa. Tulevaisuudessa hyvinkin todennäköisesti minä tienaan enemmän kuin sulhaseni, mutta luulenpa, että raha, jonka laitan yhteiseen elämään ei ole hukkaan heitettyä eron mahdollsesti tullessakaan.

Luin jostain, että avioehdon voi tehdä milloin vain, joten jos joskus herään naiiveista uskomuksistani, niin voin sitten harkita sitä! ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä avioehto ei ole tarpeen, jos kummallakaan ei ole mitään ihmeempää omaisuutta.  

Jos omaisuutta on, kannattaa avioehto tehdä, vaikka se tuntuisikin tylsältä tekovaiheessa. Kukaanhan ei tietenkään avioituessa halua ajatella avioeroa, mutta avioehdolla voitaisiin välttyä monelta murheelta myöhemmin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tulee avio-ehto ja samalla tehdään testamentit. Minusta nyky-päivänä avio-ehdon laatiminen on asiallista ja normaalia toimintaa!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä avioehto kuvastaa epäluottamusta puolisoa/tulevaa puolisoa kohtaan. Tietysti riippuu myös siitä, mitä se kullakin koskee. Koska sernhän taas voi määrittää itse... Mutta kaiken kaikkiaan se on mun mielestä tarpeeton. Meille sitä ei tule...  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta naisen/miehen jolla on omaisuutta, tulisi olla myös sen verran järkeä päässä että tekee avioehdon. Minulla on omasta elämästäni kokemuksia siitä että: IKINÄ EI TIEDÄ MITÄ VOI TAPAHTUA!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Avioehtosopimuksen laadin ehdottomasti. Senhän pitäisi olla merkityksetön paperi optimisesti ajatellen, koska eroa ei tule  ;)  :-X Ajat ovat kuitenkin kovin muuttuvaisia, koska tässä maailmassa ei olla kahdestaan muuttumattomassa ympäristössä, onneksi  ;D

Avioehtosopimuksen voi kirjoittaa muuten itsekin. Tarvitaan vaan tietyt lauseet ja 2 todistajaa sekä laillistaa (rekisteröidä) paperi maistraatissa (45 e). http://www.maistraatti.fi/ -> avioehtosopimus Tulee halvemmaksi kuin asianajaja ja sama teho.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille on ollut selvää, että avioehto tulee, ennenkuin oltiin edes hääpäivää sovittu! Ukko on minua jonkin verran vanhempi ja hän on ehtinyt kerätä itselleen jo jonkin verran omaisuutta (omistusasunto, vaikka ei olekaan kokonaan maksettu). Lisäksi kummallekin meistä on jossain vaiheessa tulossa perintöä ja kummallakin on useita sisaruksia. Sukumökkejä ei olisi todellakaan kovinkaan mukavaa jakaa melko tuntemattomien ihmisten kanssa, enkä voisi kuvitellakaan, että ukon maksamasta asunnosta kuuluisi puolet mulle!

En TODELLAKAAN ole ikinä pitänyt avioehtoa epäluottamuslauseena. Olemme ukkoni kanssa sen verran vanhanaikaisia, että ero ei tule kysymykseen kuin viimeisessä hädässä, siihen mennessä ollaan luultavammin kahlattu kaikki parisuhdeterapiat läpi.. Ei eroa edes pysty kuvittelemaan nyt. Toivottavasti sitä ei tarvitse ikinä kokea. KUITENKIN ihmiset muuttuvat ja olen nähnyt avioparien muuttavan yltiörakastuneista katkeroituneiksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kannatan. Myöskään minun mielestäni avioehto ei missään nimessä ole osoitus mistään epäluottamuksesta tai riittämättömästä rakkaudesta toista kohtaan!

Maksanhan kaikennäköisiä vakuutusmaksujakin, esim. pankin takaisinturvamaksua vakavan sairauden tai työttymyyden varalta  - ja kyllä tässä silti on vakaa tarkoitus sinnitellä työelämässä tai olla sairastumatta.

Vakuutukset ovat niin kauan turhia kunnes jotain tapahtuu - samoin on avioehtokin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me tehdään avioehtosopimus kullan kesämökistä, jonka hän on jo aiemmin luvannut lapsilleen. On sitten selkeästi poissa perinnönjaosta sitten joskus..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan kanssa puhuttu avioehdosta. Onhan se ikävää miettiä, että jos joskus tulee ero, samaan aikaan kun suunnitellaan häitä ja yhteistä tuleivaisuutta :-/

Mutta totta on, että ikinä ei tiedä mitä tapahtuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensin oltiin sitä mieltä, että ei tehdä, nyt kuitenkin ollaan kallistuttu sille kantille, että tehdään.

Sulhon perhe on varakas, heillä on hyvin menestyvä perheyritys. Joten musta itsestä ainakin tuntuu siltä, että voin ihan hyvin tehdä avioehdon, siksi, että "todella rakastan häntä". Ja eihän me minnekään olla eroamassa...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Joten musta itsestä ainakin tuntuu siltä, että voin ihan hyvin tehdä avioehdon, siksi, että "todella rakastan häntä". Ja eihän me minnekään olla eroamassa...

Eikä avioehto tarkoita, ettetkö voisi nauttia mahdollisista perinnöistä/lahjuksista jne. kun olette yhdessä!  :DEhtohan vaikuttaa vasta eron sattuessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Avioehto on mielestäni nimenomaan luottamuksen osoitus kumppanilleen, eikä mitään epäluottamusta, niinkuin edellä on mainittu. Avioehto on omalta osaltaan osoitus siitä, että rakkaudestahan tässä naimisiin mennään eikä havitella toisen rahoja / perintöjä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sulho vaan ei ole kovin innokas tekemään avioehtoa  ??? En tiedä, pitääkö se "pakottaa" siihen vaiko antaa asian olla...

Sille yksi sen työkaveri jo sanoi, että kannattaa sitten tehdä se avioehto... Eli jos ei tehdä, oonko sitten se "ovela nainen, joka sai varakkaa miehen ilman avioehtoa"... :-/

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille ei tullut avioehtoa, vaikka syytä (ehkä) olisi ollut, sillä olemme varallisuusasteeltamme hyvin eri tasoilla. Mies ei ehtoa missään nimessä halunnut (hänestä "avioehto" kuulostaa samalta kuin "avioero") enkä muutaman kerran jälkeen sen tekemisestä enää maininnut.

Täällä kun ollaan monessakin viestissä puhuttu vanhempien omaisuuden siirtymisestä mahdollisessa puolison kuoleman tapauksessa leskelle ja sitä kautta potentiaalisten sukuriitojen syntymisestä, niin toteaisin tähän vain, että on muitakin tapoja estää omaisuuden joutuminen "väärään sukuun". Myös testamenttiin voi tehdä ehtolausekkeen, jossa määrätään, ettei perillisen aviopuolisolla ole oikeutta ko. perintöön (tarkoitan tässä siis vanhempien testamenttia). Isäni testamentissa oli ko. lauseke ja näin esim. miehelläni tai veljeni vaimolla ei ole avio-oikeutta isäni jättämään perintöön.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvä asia jos kummallakin/jommalla kummalla jo omaisuutta naimisiin mennessä tai jos tiedossa on isoja perintöjä.

Teemme mieheni kanssa avioehdon ennen naimisiin menoa koska kummallakin jo aika lailla omaisuutta. Toisaalta teemme samalla istumalla myös keskinäisen testamentin jotta kuolemantapauksen sattuessa avioehto ei jätä eloonjäänyttä puille paljaille.

Ainakin vielä pari vuotta sitten avioero joka rajattiin koskemaan vain eroa (eikä kuolemaa) ei ollut aina pätevä (ts. siitä ei ollut korkeimman oikeuden päätöstä). Emme uskalla ottaa riskiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now