Uuno Turhapuro

Otan naisen sukunimen-olenko tossun alla?

83 posts in this topic

Mä haluaisin, että sulhanen ottaisi minun nimeni. Meitä on Suomessa vain 11 ja nimi on mielestäni aina ollut aivan ihana. Voisin ottaa miehen nimen jos mies ottaisi nimekseen isoäitinsä tyttönimen... Siinäkin ihana ja kaunis sukunimi. Eipä mua tosin haittaisi jos kumpikin pidettäisiin oma nimemme.

JOS kuitenkin mieheni ottaisi minun nimeni sukunimekseen, niin hänen sukunsa järkyttyisi ja isäni suorastaan v******isi miehelleni. Kaverini aukoisivat amatsooni- ja justiina- ja tossun alla-läppää, samoin miehen kaverit.  >:( Uskon kyllä että parhaimmat kaverini ovat niin emansipoituneita ( ;D) että asia olisi heille yhdentekevä eikä mitään em. läppää heitettäisi.

Mulle on aivan sama kumman nimen ihmiset ottavat naimisiin mennessään. Itselleni nimi on identiteettikysymys, joten luultavasti pidän omani. Mies saa päättää itse mitä tekee. (Kunhan päättää oikein! Ei vais.  ;) ;D)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kahden viikon kuluttua meidät tunnetaan yhteisellä sukunimellä, joka on minun tyttönimeni. Ihmiset ovat vaihtelevasti ottaneet tiedon miehen nimenmuutoksesta, tosin henkilölle jota asia luultavasti eniten liikuttaa (sulhon isä) ei ole kerrottu mitään. JA SELVYYDEN VUOKSI MIES EI OLE TOSSUN ALLA (ja vaikka olisi, se ei vaikuttaisi tähän sukunimiasiaan...)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies otti minun nimeni ja eipä voi sanoa, että kumpikaan olisi tossun alla. Molemmilla oli harvinaiset sukunimet (18 kpl / 33 kpl) jo entuudestaan, mutta minun sukunimeni on helpompi ulkomailla ja jopa kotimaassa, miehen sukunimessä oli ääkkösiä. Sitä paitsi miehellä oli ennen samana vuonna syntynyt saman niminen pikkuserkku, joka aiheutti aika ajoin sekaannuksia. Lisäksi miehen etunimi + mun sukunimi -yhdistelmää ei ole kellään, mut mun etunimi + miehen sukunimi on jo olemassa.

Mun puolesta molemmat olis voineet pitää oman nimensä, mutta mies nimenomaan halusi näin.  ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei tossun alla olemisella ja sukunimen valinnalla ole mitään tekemistä keskenään. Sanoihan jo vanha kansa että ei nimi miestä pahenna... Valitettavasti uskon kyllä, että vaimon sukunimen ottamista voi joutua muutamaan otteeseen vanhemmille sukulaisille selittelemään, mutta kyllähän tosimies sen kestää.  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies ottaa minun sukunimen. Tossun alla - hehehee - ei todellakaan. Kukaan suvustakaan ei meidän "raavasta rekkamiestä" kehtaisi tossun alla olevaksi sanoa. Miehelle sukunimi on vain yhdentekevä asia ja koska minä ilmoitin jo 6 vuotta sitten, että hautakivessä tulee btw tämä nimi olemaan niin tuumasi siihen, että samapa tuo - otetaan se sitten joskus yhteiseksi jos sinne asti päästään.  Esikkokin laitettiin suoraan minun nimelleni, eipä tarvitse venkslata nimeä sen kummemmin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minun miesparka se taitaa olla kokonaisen tossutehtaan alla, kun otti anopin nimen  ;D.

Vaihdettiin siis mun äitini tyttönimeen molemmat. Itse asiassa mies itse oli innokkaampi nimeä vaihtamaan, ja mahdollisia vaihtoehtoja kun pohdittiin, niin halusi mieluiten tuon.

Kyllähän tuosta on vähän kommenttia kuultu, tosin ensireaktio oli juhlaväen keskuuteen laskeutunut syvä hiljaisuus  :).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies otti minun sukunimeni naimisiin mennessä. Olin päättänyt jo pienenä, etten vaihda nimeäni ja mies halusi yhteisen nimen, päätti siis ihan itse ottaa minun nimeni. Minun sukunimeäni kantaa reilut sata ihmistä ja miehen entistä sukunimeä tuhansia.

Ennen häitä mies kertoi asiasta perheelleen ja ottivat jutun ihan asiallisesti. Sukunimi oli heidänkin suvussaan ollut vasta 4 sukupolvea siinä missä minulla 400 vuotta. Suurin osa sukulaisista ei tiennyt nimivalinnasta ja sai tietää vasta häissä kun pappi sanoi "Herra ja rouva XX". Kuvanauhalta kuuluu kevyt kohahdus ja kuulemma tosi moni oli kysellyt lähimmiltä sukulaisilta että kuuliko oikein. Kukaan ei oikeastaan edes ihmetellyt asiaa.

Oma mies tuntuu välillä olevan jopa aika ylpeä omasta ratkaisustaan. En koe, että hän on tossun alla vaan itsetuntoa on ihan riittävästi että ei tarvitse pitää kiinni 60 vuotta kestäneestä perinteestä että vaimo ottaa miehen nimen. Minulle oma sukunimi oli tärkeä ja miehelle ei, tämä oli siis paras ratkaisu.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mies pitäköön nimensä, kyllähän se nyt on melkoisen neitimäistä ottaa naisen nimi, vaikka se olisi kuinka erikoinen. Mielipiteeseeni varmasti vaikuttaa se, että kaikissa tuntemissani tapauksissa, joissa mies on ottanut naisen nimen, mies ihan oikeasti on ihan nyhverö ja täysin tossun alla. Tää on näitä asioita, jotka vaan ON, kun ne ovat aina olleet. Vähän niin kuin vaikka häävalssi, harva sen kyseenalaistaa, ja jos sitä ei ole, kohoaa hirvittävä kalabaliikki, että miksi ei. ::)

Itse asiassa tämä ei ole kovinkaan vanha perinne, muistaakseni vain jostain 1800-luvulta asti näin on tehty EDIT: ja yleinen käytäntö/tapa se on ollut vielä vähemmän aikaa. Että se siitä "näin on AINA ollut"-perusteesta ;)

Minulle on tasan se ja sama, minkä nimen mies ottaa kun avioidumme. Itse aion joka tapauksessa oman nimeni säilyttää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ajattelin nyt aiheeseen kommentoida, kun omaan nilkkaan ns. osui. Eli meillä mies ilmoitti jo pian seurustelun alkamisen jälkeen että jos/kun joskus naimisiin mentäisiin, hän ottaisi minun sukunimeni. Ihmettelin asiaa, sillä oma sukunimeni on suhteellisen yleinen, kun taas mieheni sukunimellä varustettuja ei ole edes puolta sataa. Syy sukunimen vaihdokseen löytyy sen sijaan perhesuhteista: kun isästä ja isän puolen suvusta on vieraannuttu, ei isältä perittyä sukunimeä välitetä säilyttää. Mielessä on käynyt myös miehen äidin tyttönimen käyttöön ottaminen... Eli meillä ei olla tossun alla (no ehkä minä, ihan vähän vaan?  :P) eikä sukunimen harvinaisuuskaan ole perusteena.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mieheni piti ottaa minun sukunimi (minulla harvinainen, hänellä yleinen), mutta kun miehen isä nosti asiassa ison mekkalan ja uhosi ettei hänellä enää poikaa ole sen jälkeen, niin mieheni sitten piti oman nimensä ja minä omani. Syy miehen isän hepuleihin oli, että hän tahtoo joskus lapsenlapsia hänen nimellään. Jep, niitäpä ei koskaan tule, koska suomessa lapsi saa äitinsä nimen (nimilaki).

Well, ristiäisten jälkeen sukset meni anopin kanssa ristiin (minulla, muista syistä) ja kun appi alkoi pojalleen uhoamaan minusta (olen onnenonkija, suhteemme ei voi toimia jne.), mieheni minua puolusti, niin välit meni siten sitten lopullisesti poikki heidän kanssaan, niin nyt harmittaa ettei hän vaihtanut nimeään.

Joten pidähän Uuno pääsi ja ota morsiamesi nimi, jos niin tahdot. Kyse on teidän perheestä, ei entisestä perheestäsi.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Jep, niitäpä ei koskaan tule, koska suomessa lapsi saa äitinsä nimen (nimilaki).

Niin, lapsi saa äitinsä nimen, jos vanhemmat eivät muuta päätä. Lapsi voi siis saada myös isänsä nimen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Päätettiin siten että tyttö pitää omansa ja minä otan kaksoisnimen.säilyypi sopu isäpapan kanssa sillä keinolla.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Niin, lapsi saa äitinsä nimen, jos vanhemmat eivät muuta päätä. Lapsi voi siis saada myös isänsä nimen.

Niinpä eli jos vanhemmat muuta päättävät, mutta automaattisesti sen kummempia kyselemättä lapsi saa äidin nimen ellei muusta ole sovittu.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Niin, lapsi saa äitinsä nimen, jos vanhemmat eivät muuta päätä. Lapsi voi siis saada myös isänsä nimen.
Niinpä eli jos vanhemmat muuta päättävät, mutta automaattisesti sen kummempia kyselemättä lapsi saa äidin nimen ellei muusta ole sovittu.

Siinäpä se sama asia tuli nyt moneen kertaan sanottua. :)

Pointtini oli vain korostaa sitä, että Suomessa lapsen ei ole pakko saada äitinsä nimeä vaan tämä voi saada myös isän nimen näin sovittaessa. Jotta kenellekään asiaa pohdikelevalle ei olisi jäänyt väärä kuva asiasta.

Useinhan lapselle annetaankin isän nimi, jos vanhemmilla on eri nimet, jotta isä ei tuntisi itseään ulkopuoliseksi koko perheestä (koska ei ole raskaana, synnytä, imetä, ei yleensä ole lapsen ensimmäisen kiintymyssuhteen kohde eikä yleensä ole lapsen kotihoitaja), tai jos vanhemmat eivät ole vielä naimisissa mutta aikovat mennä ja ottaa perheen yhteiseksi nimeksi miehen nimen. Tämä isän mukaan nimeäminen siis onnistuu ja käy pelkällä ilmoituksella.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Päätettiin siten että tyttö pitää omansa ja minä otan kaksoisnimen.säilyypi sopu isäpapan kanssa sillä keinolla.

Rohkea tosimiehen valinta! Onnea!  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle miehet jotka ottavat naisen sukunimen edustavat rohkeita ja itsensä tuntevia miehiä. He nimenomaan eivät tarvitse mitään oman sukunimen pitämistä todistaakseen olevansa Miehiä. Musta on uskomatonta että 2000-luvulla on naisia joiden mielestä mies joka ottaa naisen nimen on tossun alla  :o Mitä sitten tulee näihin tapauksiin jossa toisten mielestä niin tosssun alla oleva kuin olla ja voi, on ottanut naisen sukunimen niin enpä tiedä ovatko he niin tossun alla. Monesti näille miehille moni asia vaan on yksi ja sama. Eivät he jaksa kaikesta kinastella/olla eri mieltä. Heille nyt vaan on moni asia ihan sama miten se on. Mutta niissäkin perheissä vaimot ovat oppineet että kun nämä "tossun alla" olevat jotain haluavat, he myös niin tekevät. Nalkutti vaimo kuinka paljon tahansa  :) Itse en tiedä yhtään tossun alla olevaa joka on ottanut  vaimonsa nimen mutta pari todella kilttiä miestä tiedän. Mutta tosiaan, kun he jotain päättävät niin päätöksessä he pysyvät. Tosin tätä tapahtuu harvoin  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on tullut vastaan ihan lähiaikoina pari miestä, jotka ottaneet yhdysnimen sekä pari vaimon nimen ottanutta. Nämä ovat minua hymyilyttäneet, olen ajatellut että onpas siinä nykyaikainen mies!

Meillä mies olisi voinut ottaa minun nimeni, jos olisin sitä halunnut.

Mutta halusin mielummin hänen nimensä. Tärkeintä minulle oli vain, että meille tulee sama nimi (olen tässä asiassa vanhanaikainen  ;))

Jopa miehen 80-vuotias paappa kyseli että "pysyykö nimi suvussa vai otatteko Cassandran sukunimen?" eli jopa hänellekin olisi ollut suht. luonnollista että voidaan ottaa myös minun nimi (mieheni paappa on muuten tosi vanhanaikainen mies).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mieheni otti juuri lauantaina minun sukunimeni. Yhteinen päätös tämä oli, mutta enemmän tietenkin miehestä lähtöisin. Minulle olisi käynyt aivan yhtä hyvin myöskin hänen nimensä, eipä siinä mitään, ainoastaan molemmat halusimme että perheellä on sama nimi. Hän sitten itse teki lopullisen päätöksen ja "kysyi" isältäni saako päästä sukuumme  :). Minusta ja isästäni se oli kaunis ele. (Meillä siis harvinainen ja suljettu sukunimi.)

Muutamia v---uilijoita sukunimivaihdoksen takia on tullut vastaan, miehelle siis joko leikillään tai puolitosissaan kommentoineet tätä päätöstä. Onneksi miehen itsetunto kestää täysin nämä lapsellisetkin kommentit ja luulen ettei mene montakaan viikkoa kun "kohu" laimenee  :). Jotenkin tuntuu kyllä naurettavalta että asiasta tehdään moinen numero.

Share this post


Link to post
Share on other sites
(Meillä siis harvinainen ja suljettu sukunimi.)

Nykyäänhän kaikki nimet ovat suljettuja, eli nimekseen ei saa ottaa olemassa olevaa sukunimeä, jos se ei ole omassa suvussa edellisissä polvissa ollut käytössä. Aiemmin olikin noita suojattuja sukunimiä, nykyään kaikki nimet on suojattu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Tämä onkin hyvä tietää. Olen vaihtamanssa sukunimeäni, ja sukulaiset sanoivat sen olevan suojattu, mutta kun suvussa (äidin käytössä olevana nimenä) on, niin tuskin tuskin tulee mitään ihmeempiä kommervenkkejä vastaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ahaa, en tiennytkään että nykyään kaikki sukunimet ovat "suljettuja". Olen vaan aina kuullut kerrottavan tarinaa että suvun vanhimmalta jäseneltä oli vuosia sitten muutamia kertoja kysytty saako joku "ulkopuolinen" henkilö ottaa sukunimemme, mutta oli aina vastannut kieltävästi.

Nykyään ei siis voi tulla eteen vastaavaa tilannetta?

Share this post


Link to post
Share on other sites
Päätettiin siten että tyttö pitää omansa ja minä otan kaksoisnimen.säilyypi sopu isäpapan kanssa sillä keinolla.

Hieno päätös! Yhdysnimeä olisin miekin ehottanu! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ahaa, en tiennytkään että nykyään kaikki sukunimet ovat "suljettuja". Olen vaan aina kuullut kerrottavan tarinaa että suvun vanhimmalta jäseneltä oli vuosia sitten muutamia kertoja kysytty saako joku "ulkopuolinen" henkilö ottaa sukunimemme, mutta oli aina vastannut kieltävästi.

Nykyään ei siis voi tulla eteen vastaavaa tilannetta?

Ei voi. Jos joku saa nimen avioliiton kautta tai haluaa vaihtaa suvussa aiemmin esiintyneeseen nimeen (tietyin ehdoin), niin kukaan ei voi sitä estää. Vastaavasti sellaista nimeä, johon ei ole "mitään oikeutta", ei voi saada millään luvalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Työkaveri otti vaimonsa nimen joskus pari-kolme vuotta sitten.

Ei sitä kukaan tuntunut ihmettelevän. Kyseessä on vieläpä mies, joka työskentelee äärimmäisen miesvaltaisella alalla.

Hän vain lähetti sähköpostitse tiedotteen, jossa kertoi menneesä naimisiin ja ottaneensa uuden nimen.

Vaihtoi melko tavallisen suomenkielisen nimen napakkaan skandinaavi-nimeen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua suorastaan ärsyttää tää ns. sotku kun mies ottaa naisen nimen on meillä sitä on nyt pohdittu ja jauhettu että, onko mies tossun alla ja olisiko mies vaihtanut, jos mä olisin ottanut miehen nimen (eihä sitä olis sillo ees mietitty!!!). voi,voi kun ollaan nyt pettyneitä ja sitä ja tätä varsinkin miehen veli veti totaaliset herneet... ja kun vielä nyt uskotaan että minä olen pakottanut sulhasen tähän ratkaisuun.... Just....Kuka määrää että mun pitäis vaihtaa nimeä ja vielä semmosen nimen joka on harvinainen (12kpl) ja olen ylpeä siitä. Mun puolesta olisin voinu ottaa kaksois nimen tai kumpiki olis ollu omallaan, mutt sulhaselle se oli tärkeää, joten tottakai se on mun vika!!!!! Ja miten niin mies on tossun alla... enemmänkin tasaarvoinen!!! naisen on pitäny miehennimi ottaa että kaikki olis tienny kenen omaisuutta on!!!

anteeks tää purnaus mut mua sapettaa!!!!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now