Guest Vieras_syysmorsian_*

Kumpi yleisempää; isä saattaa vai sulhon kanssa yhdessä?

344 posts in this topic

Luettuani tätäkeskustelua muutin mieleni :) päätin siis että kävelemme yhdessä alttarille. osasyy on sulhasen esiintymishaluttomuus ja toinen se etten tunne olevani isäni kanssa kovinkaan läheinen vaikka välit ovat hyvät. enkä oikein tiedä haluasiko hän edes tehdä sitä samasta syystä. ja onhan se kivampaa mennä yhdessä rakkaan kanssa samaa matkaa jo sinnekin päin :gpari:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiva lukea muidenkin ajatuksia morsiammen saattamisesta. Olen itse miettinyt asiaa ja pohtinut, että onko jotenkin epäkorrektia astella sulhasen kanssa alttarille. Olen ollut vain sellaisissa häissä, joissa isä in saattanut morsiammen.

Olemme isäni kanssa hyvissä väleissä ja ollut aina isin tyttö, mutta jotenkin luentevammalta tuntuu kävellä yhdessä sulhasen kanssa. Jo siitäkin syystä, että olen asunut muualla jo lähes 15 vuotta ja tulevan miehenikin kanssa ollaan oltu yhdessä jo 12 vuotta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sulho on myös minun vierelläni koko kirkollisen osuuden ajan - ja toki myös tämän jälkeenkin :girl_wink: .

En näe toimintatavassa mitään epäkorrektia. Jokainen pariskunta tekee kuitenkin omat ratkaisunsa ja toimii niin kuin itsestä parhaalta tuntuu.

Edited by *Jutta*

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mieluisin vaihtoehto minulle olisi se että äitini luovuttaa minut. Minä olen äitin tyttö!

Isän kanssa on saikattu aika rajustikin, siihen aikaan kun äiti ja isä olivat eroamassa, nyt vasta yli parikymppisenä on saatu suhde sille mallille, etten ole jatkuvasti varautunut isän seurassa. Mutta en tahdo pahoittaa isän mieltä asiassa, joten ainakin kysyn haluaako hän luovuttaa minut, se on luultavasti hänelle suurempi juttu, kuin minulle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mietin siis, että kumpi on Suomessa yleisempää; se, että isä saattaa morsiamen alttarille, vai että hääpari tulee yhtaikaa yhtä matkaa? Itse olen ollut vain häissä, joissa hääpari on astellut yhdessä, mutta kaikissa televisio-ohjelmissa näyttää isä aina saattavan..:) Mietin tässä vain, että kumpi olisi meille parempi vaihtoehto. Ehkä isä voisi saattaa, kun olen ollut semmoinen isän tyttö.:)

Miten teillä muilla?

Me menemme naimisiin 19.6. 2010 ja minun 18v. poikani saattaa minut alttarille. Isäni on kuollut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En ole isääni nähnyt viimeiseen noin 10 vuoteen, mutta laitoimme kutsun kuitenkin hänelle. Mitään ei ole kuitenkaan sieltä suunnalta kuulunut- enkä muutenkaan usko että haluaisin hänet minua alttarille saattamaan. Joten tämä morsian kulkee alttarille yksin sulhasen tykö.

Oletteko miettineet, että kävelisitte kuitenkin yhdessä? Minusta olisi jokseenkin outoa, jos morsian yksin kävelisi kirkon läpi ja mies vain odottelisi edessä. Mutta toki niin saa tehdä, ei kai siinä mitään.

Kiva lukea muidenkin ajatuksia morsiammen saattamisesta. Olen itse miettinyt asiaa ja pohtinut, että onko jotenkin epäkorrektia astella sulhasen kanssa alttarille. Olen ollut vain sellaisissa häissä, joissa isä in saattanut morsiammen.

Miksi se olisi epäkorrektia? Tehän olette menossa naimisiin. Epäkorrektia olisi mielestäni jos vaikka ex-mies saattaisi. :grin:

Ja omasta puolestani vastaan, että isäni saattaa minut. Se on aina ollut minulle selviö, koska olemme isän kanssa hyvissä väleissä ja olen pikkuisen isin tyttö edelleen. :girl_smile: Ajattelen tätä myös enemmän nimenomaan saattamisena, en luovuttamisena.

Edited by MariéeMaria

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ajattelen tätä myös enemmän nimenomaan saattamisena, en luovuttamisena.

Valkeni! Mietin miksi minun oli hankala kirjoittaa omaa viestiäni, lueskelin sen monta kertaa läpi, enkä keksinyt mikä siinä tökki joten postasin vain. Puhuin tosiaan luovuttamisesta, en saattamisesta ja olen todellakin sitä mieltä, että minua ei luovuteta henkilöltä toiselle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oletteko lukeneet viime aikoina lehdistä, kun prinsessa Victoria haluaa että isä saattaa hänet alttarille, ja kirkko on alkanut vastustaa sitä, koska se ei ole ruotsalainen perinne ja halventaa naista!? Nyt sitten iltalehdessä lukee ettei se ole suomalainenkaan perinne vaan omittu Jenkeistä.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010052411724872_uu.shtml

Oon ihan yllättynyt, mä luulin että tottakai on perinne, että isä saattaa alttarille, mutta nyt tuli ihan tyhmä olo. Meillä isä saattoi mut, koska ajattelin että se on sille tärkeää. Vähän kyllä itseä häiritsi se symboliikka, että isä "luovuttaa" mut, mutta toisaalta perinteet on niin mukavia. Nyt sitten harmittaa jos se onkin joku amerikkalainen hölmöily eikä edes meidän omaa perinnettä. :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Jos luit uutisen kokonaan, niin siitä lopussa mainittiin, että Suomessa on käytetty molempia tapoja (isä saattaa alttarille tai kävellään sulhasen kanssa yhdessä) koko 1900-luvun ajan. Jos tapaa on noudatettu jo sata vuotta niin kyllä se mun mielestä on silloin perinne täälläkin. Suuri osa perinteistä on tullut alunperin jostain muualta, joten sillä nyt ei ole mitään väliä. Alkuperästä ei ole niin suurta varmuutta, mutta vaikka tapa olisikin amerikkalainen niin miksi se olisi hölmöilyä? Miksi nimen omaan Amerikasta tulleet vaikutteet ovat aina typeriä, mutta muualta tulleet ei?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä isäni saattaa minut. Ollaan sulhon kanssa oltu jo vuosia yhdessä ja yhteinen lapsikin löytyy, mutta silti ainoa oikea ratkaisu sekä mulle että isälleni tuntui olevan tuo, että hän saattaa minut. Oli tämä nyt sitten perinne tai ei ja muiden mielipide mikä vaan niin näin mennään meillä, koska se tuntui meille parhaalta vaihtoehdolta. Kummallisista asioista ihmiset tääläkin viitsii väitellä. :girl_wink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyväksytty kosinta vahvistettiin kihlauksella (betrothal), jota seurasi naittamistilaisuus ja morsiamen luovutus. Tämän jälkeen järjestettiin varsinainen hääjuhla, joka huipentui vuoteeseen johdattamiseen (bedding). Pariskunta siis paneutui julkisesti vuoteeseen saman peitteen alle, jotta juhlaväki saattoi todistaa avioliiton täytäntöönpanoa. Vasta yhteinen avioyö vahvisti liiton lopullisesti. "

'

Onneks sentään kaikkia perinteitä ei enää noudateta :girl_impossible:

^Mun mielestä tää on ihan mielenkiintoinen asia keskustella, kun kuitenkin häihin liittyy paljon perinteitä niin on niistä ihan kiva tietää mistä ne ovat peräisin. Ehkä vähän ylireagoin tohon Iltalehden juttuun, joka selvästikin oli osittain väärässä. Ja voihan tietysti Suomessa ja Ruotsissa olla ihan erilaiset hääperinteet, jos sitten morsiamen saattaminen ei Ruotsissa olekaan ollut tapana. En sitten tiedä...

Sitä en silti mielestäni väittänyt, että kaikki amerikkalaiset tavat on hölmöityä ja muualta tulleet tavat ei ole :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Et toki. :girl_haha: Silti tekstistä oli helppo saada se käsitys, että kun selvisi tavan olevan peräisin Amerikasta niin se on heti hölmöilyä eikä kaunis perinne. Ja kyllähän Suomessa sellaista amerikkalaisvastaisuutta on havaittavissa. :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kanssa aiotaan yhdessä astella alttarille. Tuntuu vain että osa sukulaisista kyseenalaistaa tämän päätöksen, vaikkei se varsinaisesti suomalainen perinne kai olekaan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yhdessä mennään, ihan jo siitäkin syystä ettei isäni ole juurikaan ollut läsnä elämässäni. Muuten voisi harkitakin sitä että isä saattaa, mutta ehkä tuo yhdessä käveleminen tuntuu muutenkin paremmalta vaihtoehdolta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En nyt muista että oonko tänne jo vastannu, mutta meillä siis isä saattaa minut. Tämä oli meille aika itsestäänselvä päätös. Minusta molemmat tavat on hyvät, pääasia että hääpari on tyytyväisiä ratkaisuun. Ei muilla ole mielestäni oikeutta arvostella parin valintaa. Jokainen tekee miten parhaaksi tuntee :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle on aina ollut selvää, että kävelen alttarille mieheni kanssa. Tuntuisi hassulta, että isäni luovuttaisi minut, joka olen asunut pois kotoa 13 vuotta ja kun välimme eivät ole mitkään erityisen läheiset (siis ei mitään vihamielisyyksiä kuitenkaan). Isäni olisi valmis saattamaan minut, jos haluaisin, mutta erityisesti nyt, kun meidät vihitään kahdestaan maistraatissa ja siunataan kirkossa eli olemme jo aviopari, niin tuntuu luontevammalta näin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän vihkikirkko on ristin muotoinen, joten n. puolessa välissä "pää"käytävää on kahden käytävän risteys. Isäni saattaa minut tähän risteykseen saakka, johon sulhoni (on alussa alttarilla odottamassa) kävelee meitä vastaan ja isäni luovuttaa minut hänelle.

Näin mukavasti yhdistyy kaksi asiaa, isäni saa saattaa minut ja voimme yhdessä sulhon kanssa kävellä alttarille. Tämä on ihan yleinen käytäntö täälläpäin, ainakin kyseisessä kirkossa. Muutoinkin täällä taitaa olla paljon noita ristin mallisia kirkkoja, joten luulisin tavan olevan mahdollinen niissäkin kirkoissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen taas ollut häissä missä isä saattaa tyttärensä alttarille...ka yksissä missä morsian tuli yksin...

Omissa häissäni isäni on luvannut saattaa minut kunnia-asianaan :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän häissämme isäni saattaa minut alttarille.

Olen aina ollut isän tyttö, joten se tulee varmasti olemaan herkkä paikka kummallekin: isälle sekä erityisesti minulle.

Tosin isä ei saata aivan loppuun asti, sulho tulee vastaan ja loppumatka mennään yhdessä. ^_^

Edited by Tähtisilmä

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidät vihitään maistraatissa vain kahden todistajan läsnäollessa joten eipä ole isä tai vanhemmat ylipäänsä edes paikalla :) Jos meillä olisi maistraatissa vanhemmat ja muuta yleisöä jonka edessä vihkijän eteen asteltaisiin niin ehdottomasti mentäisiin yhdessä sulhasen kanssa. En sitten tippaakaan arvosta sitä patriarkaalista ja epätasa-arvoista symboliikkaa mitä morsiamen "luovuttaminen" isältä sulhaselle sisältää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en oikeen tiijä mitä tekis. Toisaalta yhdessä olisi niin täydellistä kävellä alttarille. Ja voin vaan kuvitella kuinka sulhoa ahdistas seistä siellä eessä yksin odottelemassa morsion saapumista.

Toisaalta olis jotenkin ihana kun isä luovuttas. Vaikka isän kanssa on välillä ollu vaikeaa, se on silti mun isä :D Saa nähä mitä isä ite sanoo.

Sulhon isä sano toissavuonna kun sulhon sisko meni naimisiin, että hän on jo kerran sinne alttarille astellu ja se riitti :DD Hih, mutta eipä se sulhon sisko pahana sitä ottanu, halus vaan kysyä muodon vuoksi (oli siis aikeissakin jo mennä sulhon kans kaksin)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tulee siviilivihkiminen juhlapaikalle ja ollaan päädytty siihen, että isäni luovuttaa minut. Mun mielestä tämä on mukava perinne, jolla saadaan siviilivihkimiseen pientä lisää, mutta mieheni mielestä luovuttaminen on hieman vanhanaikaista.. Isälleni on kuitenkin ilmeisen tärkeää saada luovuttaa ainoa tyttärensä, joten mikä ettei :girl_wink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

En muista jos olen jo vastannut tänne, mutta me kävelemme ehdottomasti yhdessä. Itse en halua että minua luovutetaan, en missään nimessä. Me menemme sulhaseni kanssa naimisiin yhdessä ja samanvertaisina, enkä halua kokea olevani "luovutettava". Lisäksi sulhanenkin on jo heti alussa sanonut että haluaisi kävellä yhdessä eikä odotella alttarilla.

Sitten täytyy vielä sanoa, että usein tuo luovuttaminen on näyttänyt hieman kömpelöltä. Sulhanen unohtaa kätellä saattavaa isää, tai kukaan ei oikein tiedä miten päin pitäisi olla, että kummasta kädestä pitäisi ottaa kiinni jne.. Senkin vuoksi on mielestäni helpompaa vaan tulla yhtä matkaa koko ajan :).

Edit: Niin, tarkoitan siis tietenkin sitä, että omasta mielestäni luovuttaminen tuntuu vanhanaikaiselta ja epätasa-arvoiselta. En siis sano, että tämä on absoluuttinen totuus ;).

Edited by Diora

Share this post


Link to post
Share on other sites

Iskä saattoi.

Itse asiassa en taida koskaan olla ollut häissä, jossa näin ei oltaisi menetelty (jos isä tai isäpuoli on ollut elossa).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now