Guest Mina

Miehen sormuskammo

133 posts in this topic

Avioliitolla on juridista merkitystä (siis muutakin kuin taloudellista), sormuksilla ei. On täysin absurdia vertailla näitä edes toisiinsa...

Just noin.

Hyvin todennäköisesti ei oltais menty naimisiin muuten, mutta tällä lailla varmistetaan että toinen perii kaiken. Muuten menis sukulaisille. Ja on siinä sekin, että nyt ollaan virallisesti toistemme lähiomaiset. Muussa tapauksessa olis vanhemmat, ja mieheni ei ole eikä halua olla tekemisissä äitinsä kanssa, eivät ole nähneet yli 20 vuoteen erinäisistä syistä johtuen. Olispa tosi kiva, jos se nainen oliskin yht' äkkiä se lähin omainen jos jotain käy. Niin ja se mutsi perisi kaiken muuten...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä menen myöskin naimisiin siksi, että avioliitto on esimerkiksi taloudellisesti kannattavampi tila kuin pelkkä avoliitto. Kuitenkin avioliitto aina päättyy (joko eroon tai kuolemaan) ja uskon sen olevan tarpeeksi raskas asia ilman ylimääräistä asioiden järjestelyäkin. Lisäksi avioliiton myötä olemme myös virallisesti pari. Sen merkkinä kannan mielelläni sormusta, toisin kuin kihlauksen, joka ei käytännössä merkitse yhtään mitään ja on vain pakollinen välietappi matkan varrella.

Pointtini onkin, että miksi perinteitä arvostavia täällä pitää niin kauheasti kritisoida?

Minusta tämä kommentti oli aika huvittava henkilöltä, joka pitää sormuksettomien perusteluita kannalleen p**kapuheena.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heh, vielä sen verran pitää sanoa että toisilla ei luetun ymmärtäminen ole oikein hanskassa :D . Tähän mennessä aika moni sanomani asia on haluttu ymmärtää väärin, kuten pisti tuossa todisti..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minun miehelläni oli ihan hirveä sormuskammo ennen. Tai oikeastaan, ihan yleinen korukammo. Ei todellakaan halunnut käyttää mitään "ylimääräistä" kuten rannekelloa, riipuksia tms, eikä myöskään tykännyt niiden kosketuksesta ihollaan. Itse olen aina käyttänyt melko vähäisesti koruja, mutta joskus kyllä esim. kaulakorua, ja huomasin kyllä että miehestä se tuntui ikävältä jos koru vaikka roikkui hänen ihoaan vasten sohvalla köllötellessä. :rolleyes: Kyllä tätä yhdessä ihmeteltiin ja mietittiin että mistä lie lapsuuden traumasta moinen voisi johtua, mutta vastausta ei keksitty. Arvelin myös että kosintaa olisi turha odottaa, koska sormukset saattaisivat muodostua liian suureksi ongelmaksi miehelle.

No kosituksi kuitenkin tulin, ja sormuksia mentiin ostamaan. Ehdotin miehelle jotain ihan edullista hopeasormusta tms, ja mietin ääneen että eihän sitä esim. töissä varmaan kannata sormessa pitääkään... Mies sovitteli erilaisia sormuksia ensin vähän vaikeana, sitten yhtäkkiä löysi sellaisen mistä tykkäsi, mikä hänen mielestään näytti ja ennenkaikkea tuntui hyvältä sormessa, tuntui ns. omalta. Hinta oli minun mielestäni ihan järkyttävä, häkellyin ihan täysin kun mies ilmoitti että tämä se taitaa olla. :lol: Enpä siinä sitten ruvennut vastaan hankaamaan. Mies sai mieleisensä sormuksen. Pari päivää siihen totutteli tyytyväisenä virnuillen, sen jälkeen ei ole halunnut ottaa pois ollenkaan - ei edes siellä töissä. Yllättäen myös sormuksen symboliikka ja ns. tunnearvo iskivät miehelle aika voimakkaasti. :-X

Näinkin voi siis käydä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

meillä vähän sama homma,miehellä sormus on joo...mutta sillon kun se treenaa =pari kertaa päivässä+paikalla on kireitä naisia hui kauhistus,ei hän sitä pidä ja syystä että ihan oikeesti sormus on vaarallinen monissa urheilulajeissa+se voi naarmuuntua ja taittua turhaan (nyt siis puhutaan kamppailulajeista) ja mua ei haittaa pätkääkään,eikä ois hitannu jos hän ei sitä käyttäs ikinä. kyllä sen jokainen oman siippansa katseesta tietää rakastaako se vai ei.

ja btw entisenä baarityöntekijänä olin huomioivani yökerhoissa sellaista, että sormuksellisissa miehissä ne pahimmat vampit roikkuu;)

tän mustasukkaisuus katsantokannan otan siksi etten voi käsittää muuta syytä "sormuspakolle" kuin mustasukkaisuuden ja se että sormus sitä mustisolemista estäisi on mielestäni absurdi. ei pahalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites
tän mustasukkaisuus katsantokannan otan siksi etten voi käsittää muuta syytä "sormuspakolle" kuin mustasukkaisuuden ja se että sormus sitä mustisolemista estäisi on mielestäni absurdi. ei pahalla.

Mua pistä vihaks tää asioitten mustavalkoistaminen. Kaikki naiset jotka sormukset haluaa on juu tietty mustiksia, ja sit niitten miehistä vielä huomaa baarissa kuinka ne on niitä pahimpia pettäjiä. Ei pahalla mut aika kapee katsantokanta, ei tää varmaan kuitenkan kata ihan kaikkia maailman ihmisiä :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä aina ennen ajattelin ehdottomasti haluavani sormuksen, mutta kuinkas kävikään. Kihlasormusta ei ole tullut eikä tule. Vihkisormukset ehkä hankitaan, mutta nekin todennäköisesti jäävät kaappiin pölyttymään. Itselläni syynä työ ja harrastukset, joissa sormusta on hankala käyttää. Ja mies on ilmoittanut alusta asti, että hän ei sormusta halua, sillä hänen sormensa turpoavat usein ja paljon, joten silloin sormus ahdistaisi. Jotenkin en vaan enää sitä rinkulaa sormeeni kaipaa. Oli symboliikkaa tahi ei.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulle on tärkeää että mies käyttää kihlasormusta. Melkein isompi juttu kuin oma sormus. Näin meillä ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Avioliittohan periaatteessa on suhteen (..yritän nyt valita sanani oikein että ette ymmärtäisi väärin) "huippuhetki", oli käytännön toteutus sitten suuressa rakkauden huumassa satojen ihmisten todistaessa tai koruttomasti maistraatissa lakiasioita varten.

OT: :rolleyes: Aha. Itse olen maistraatissa vihille mennyt ja nuo lakiasiat olivat ehkä viimeinen asia mielessä sillä hetkellä. Ei voi mitään, ärsyttää se ajattelutapa, että kirkkohäät on suuret ja mahtavat ja siviilivihkiminen tarkoittaa jotain toimistohäitä :angry: OT päättyi tähän, jatketaan keskustelua otsikon mukaisesta aiheesta :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
sormuksen pitämistä vaativat ottakaa huomioon myös miehenne työ.

minun mieheni vihkisormi meinasi mennä kokonaan sormuksen myötä. sormi jäi puristuksiin sormuksesta työtapaturmassa ja onni onnettomuudessa että jänteitä tms ei mennyt poikki jotta voi kuitenkin työskennellä jatkossakin. sormus kaivettiin sormen sisästä ja katkaistiin että saatiin sormi säästettyä. sormusta hän ei kyllä enää koskaan pidä, eikä ole pakkokaan. mieluummin pidän miehen sormineen! elinikäinen arpi sormessa kuitenkin on, eikä niin kovin kauniskaan.

ja on olemassa muuten sellaisia työpaikkoja jossa sormuksen ym korujen pito on kielletty ihan työturvallisuuden vuoksi.

Tässä on meillä nimenomainen syy siihen, että mies ei sormusta voi pitää. Myös vapaa-ajan harrastukset ovat samankaltaisia, joten myöskään vapaa-ajalla ei tuota sormusta yksinkertaisesti voi sormen vahingoittumisen takia pitää. Ja vapaa-ajalla se menisi jatkuvaksi sormeen - pois -pyörittämiseksi, joten ei kannata. Alkuun mies yritti sitten sormusta muistaa laittaa juhliin tms. mutta eihän sitä sitten enää muistettu kumpikaan. Ja nyt tuo sormus on jo varmaan liian pieni, kun on nivelet turvonneet hieman iän myötä. Vuosikausiin sitä ei ole edes kokeiltu, lojuu korurasiassa muiden korujen kanssa.

Ja sitten siihen, mitä mieltä olen tuosta asiasta... alkuun pohdin kyllä, että häiritseekö se minua, ja jos häiritsee, niin kuinka paljon. Siis se ei todellakaan häiritse ettei pidä töissä tai harrastuksissa, koska se on ihan oikea vaara tilanne ja töissä jopa kielletty. Mutta pohdin noita juhlia ja muita, mutta vuosiin en ole edes muistanut koko asiaa. Toisaalta, tilanne on ehkä eri kuin alkuperäisellä kirjoittajalla, koska meillä tilanne on pakon sanelemaa, eikä niinkään miehen halusta johtuvaa. Ja ehkä kyllä myös siitä, että itsekkään en pidä sormuksia / muitakaan koruja kotona ollessani.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Isälläni on kihlasormus, jonka olen jossain laatikossa nähnyt pyörivän, en koskaan ole nähnyt isäni käyttävän sitä sormusta. Tästä syystä en pidä mitenkää ihmeellisenä sitä, ettei miehellä ole sormusta, vaikka tämä olisi kihloissa/naimisissa. Äitini pitää sekä kihla- että vihkisormusta. En ole koskaan kuullut äidiltäni, että isän sormuksettomuus olisi joku ongelma hänelle.

Itse en ole vielä kihloissa, mutta kun se ihana päivä koittaa, että mies kosii, en todellakaan pistä pahakseni, jos ei mies halua kihlasormusta tai hankittua sormusta myöhemmin käyttää, esim. siksi ettei tykkäisi pitää sormusta.

Olemmehan jo varattuja nyt, ennen kihlaustakin, eikä meillä ole mitään merkkejä siitä kertomassa. :girl_wink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jäin miettimään, minkä takia nykyään ei haluta enää käyttää kihlaksen tai avioliiton julkista symbolia, jolla on perinteisesti osoitettu lupautumista jollekin toiselle ihmiselle. (Tämä ei nyt koske työstä, allergiasta tms. johtuvaa käyttämättömyyttä, vaan sitä "en vain tahdo"-vastustusta.)

Niitä, jotka sormusta haluavat sormukset avioliiton tai sen lupauksen symboliksi, syytellään näköjään paljon mustasukkaisuudesta, itsekkyydestä. Mielestäni yhtälailla voisi syytellä sormusta karttavia esim. siitä, ettei haluta kihlauksesta tai avioliitosta julkista, jotta sitten mahdollisen eron tullen on vähemmän ihmeteltävää muilla, tai vaikkapa sinkkuuden kaipuudesta, kun ei halua näkyvää sitoutumisen merkkiä jne.

Asia ei tietystikään ole näin mustavalkoinen, ja senpä vuoksi ei voi sanoa, että jompikumpi -sormukset tai sormuksettomuus- on oikein tai väärin.

Minusta kuitenkaan kihla- tai vihkisormusten haluamisessa ei ole mitään pahaa. Jos se on jollekin tärkeä symboli, niin miksi sen vuoksi pitää syytellä heti itsekkääksi tai mustasukkaiseksi. Ja koska sormusperinteet ovat Suomessa vielä tällä hetkellä aika vahvat, on minusta sormusten käyttäminen enemmän itsestään selvää kuin niiden käyttämättä jättäminen.

Se on tietysti harmillista, jos pariskunnan näkemykset eroavat kovasti toisistaan sormusten käytön suhteen. Minusta se, jos fyysisesti ei voi käyttää sormusta, on ihan ok. Mutta jos ei henkisesti pysty käyttämään sormusta, niin se pistäisi kyllä mietityttämään syitä. Itse ajattelen näin siksi, että meillä molemmilla on sama käsitys sormuksen symboliikasta, eli tavallaan suhteen julkinen virallistaminen. Niiden pariskuntien, joiden mielestä sormukseen ei liity tällaista symboliikkaa, voi toki olla vaikea nähdä asian toista puolta. (Ja tyyli oli ehkä surkein selitys, joka näissä viesteissä tuli esille..)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lisäyksenä vielä, että me emme ole sormuksia vielä hankkineet, koska emme ole halunneet "julkistaa" vielä asiaa. Voimme siis ihan yhteisymmärryksessä elää ilman sormuksia, vaikka naimisiin menosta on sovittu. Mustasukkaisuuden vähyyteen tai paljouteen en usko sormuksilla olevan tulevaisuudessa juurikaan vaikutusta.

Itse kyllä tosin pidän ajatuksesta, että baarissa saisin helpommin hätisteltyä kärkylle tulevat miehet, sillä moni mies ainakin tuntuu vielä nykyäänkin olettavan, että sormukseton nainen ei ole nykyisessä suhteessa a) itse tosissaan tai B) miehen kanssa, joka olisi tosissaan, kun ei ole saanut/halunnut sormusta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse kyllä tahtoisin miehen pitävän sormustaan ainakin vapaa-ajalla useimmiten edes ellemme olisi salaa kihlautuneet. Ei tietenkään töissä tai harrastuksissa voi pitää, mutta eihän silloin tarvitsekaan. Miehellä on se, että hän ei ole tottunut sormuksiin ja sanoikin yksi päivä, että ei uskoisi osaavansa pitää. Emme siis ole vielä kihloissa. Ymmärrän sen, mutta toisaalta kyllähän siihen sormukseenkin tottuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vieras_Ötökkä_*: Ihanan asiallinen kirjoitus! :girl_smile:

Oon joskus aiemminki kirjotellu tänne (avo)mieheni sormuskammosta. Tai mikä se nyt onkaan. Asian tullessa ilmi pettymys ja yllätys oli suuri ja asian ymmärtäminen vei hetken aikaa. Tällä hetkellä olemme edelleen sormuksettomassa tilanteessa vaikka kosinta on tapahtunut jo helmikuussa. Tänä aikana ainoastaan yksi ystävä on todennut heti tilanteemme kuultuaan, että "Niin eli olette siis kihloissa. Onneksi olkoon!" Tilannetta ei ole siis mitenkään yritetty salata. Selkeästi se sormus tuntuu olevan todella iso osa kihlausta monien ihmisten mielestä. Itsehän me kyllä tiedämme suhteemme tilan ja yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat, mutta muille se sormus on yleensä merkkinä siitä. Näin siis tunnutaan ajattelevan.

Itse haluaisin sormuksen, mutta vielä olen asian antanut olla. Välillä on puhuttu, että jos sormukset laitetaan sitten kun menemme naimisiin, mutta sekin on vielä epävarmaa. Jotenkin tuntuu silti oudolta ajatukselta, jos meistä vain toisella olisi sormus. Mietin ehkä liikaa myös sitä mitä muut ajattelevat, koska kysymyksiä ja ihmettelyä se varmasti meidän läheisissä herättäisi. Uskon silti, että mieskin lämpenee sormuksille jossain vaiheessa. Mutta pakottaa en halua eikä se rakkauttani yhtään vähennä, jos hän ei sitä loppujen lopuksi halua. Varmasti viimeistään naimisiin mennessä haluan kuitenkin ainakin itselleni sormuksen tai pari :girl_wink:

Useissa viesteissä on puhuttu ikävään sävyyn luottamuksen puutteesta ja mustasukkaisuudesta yms. Aihe on aika arka ja varmasti moni on mielensä pahoittanut sekä miehen takia, että näiden kirjoitusten. Olisi toivonut asiallista keskustelua aiheesta alusta asti eikä toisten suhteiden vähättelyä moisilla väitteillä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei kumpikaan ollut tottunut käyttämään sormuksia mutta ne kuitenkin haluttiin. Yhdessä sitten kärvisteltiin, kun totuttauduttiin sormuksen käyttämiseen, se kiristi, puristi, kutitti ja nipisti niin kauan, kunnes ihokarvat kuluivat sormuksen alta pois. Tuon tottumattomuuden takia meille tuli myös aika ohuet sormukset, itselleni vielä kapeampi, jottei olisi vihkin kanssa liian massiivinen yhdistelmä pidettäväksi näissä nakkisormissa. Nyt molemmat olemme niin tottuneita sormuksiin, että ilman on suorastaan alaston olo.

Tältä pohjalta kuvittelisin, että osalla voi olla ihan ennakkoluulojakin sormukseen tottumisessa. Itsekin mietin, että tuleekohan siitä sormuksen pitämisestä mitään. Ja varmaan vuoden verran räpläsin sormuksia aina välillä. Tosin teen sitä vielä nykyäänkin silloin tällöin. Mutta itse kyllä loukkaantuisin todella pahasti, jos mies ahdistuisi henkisellä tasolla sormuksen pitämisestä. Eli jotenkin siitä, että nyt kaikki näkevät, että on pallo nilkassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli lähes sama tilanne kuin WG:llä! Eli emme kumpikaan juuri ole sormus tai edes koruihmisiä, lisäksi harrastuksiin sen joutuu usein riisumaan epäkäytännöllisyyden vuoksi. Aluksi kihla tuntuikin raskaalta ja massiiviselta painolta vasemmassa nimettömässä. En uskaltanut käsiäni edes heilutella, kun huomioni oli niin kiinnittynyt tuohon "kehooni kuulumattomaan" kapistukseen, joka oli vallannut sormeni. Samoin oli myös miehellä. Nyt neljän kuukauden jälkeen tunnen oloni vajavaiseksi ilman sormusta. Minulle se on tavallaan pala puolisoani, jonka saan ja haluan pitää lähelläni, koska joudumme muuten olemaan aika paljon erossa toisistamme. Miehelle sormus ei merkitse samalla tavalla minun jatketta, mutta tärkeä ja rakas esine siitä hänellekin on tullut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oon tänne tosiaan pariinki kertaan kirjoitellu miehen sormuskammosta.

Nyt tilanne on se, että hankimme vihdoin tällä viikolla sormukset ja kuinka ollakkaan mies on aivan mielissään! Ota nuista oikeasti selvää! :)

Meillä tuntui paljon merkitsevän se, että mies sai ihan rauhassa ja ajan kanssa valita mieleisensä sormuksen. Siinä vaiheessa kun mukavia malleja alkoi löytymään muuttui ääni kellossa. Alkuun se oli "aivan sama" minkälainen sormus hänelle tulee, mutta loppupeleissä se oli jopa tarkempaa kuin minulla :)

Sanoin miehelle etten todellakaan suutu, jos hän ei sormusta aina halua käyttää, että käyttää kun käyttää. Mitään mustasukkaisuus kohtausta siitä ei aikaan saada. Nyt on kuitenki aivan täysin vapaaehtoisesti pitänyt sormusta lähes koko ajan paitsi nukkuessaan. Loppupeleissä tuntuu olevan miehellekkin iso ja tärkeä juttu. Se vaan otti aikansa hänellä tajuta asian hienous.

Tsemppiä kaikille saman asian kanssa painiville! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

meillä ei nyt varsinaista sormuskammoa ollut kummallakaan mutta tiesin jo hyvissä ajoin että haluan mahdollisimman kapean sormuksen koska semmosta on helpompi pitää kuin leveää. Alussa molemmilla oli sormukset koko ajan sormessa mut sitten allergia paheni käsissä semmoseksi että sormusta en juuri pitänyt puoleen vuoteen. miehellä sormus roikkuu kotioloissa vessan oven naulassa mutta töissä se on tunnollisesti sormessa (kesällä erilaisissa töissä ei taas ollut yhtenäkään päivänä...) meillä sormus ei ole sitoutumisen mittari. alunperinkin oltiin eka kuukausi "salakihloissa" kun ei ollut mitään kiirettä sormusostoksille.

ajatus että olisi vain yksin kihloissa jos vain toisella on sormus, tuntuu hyvin vieraalta. kyllähän siitä sormuksesta yleensä päätellään että on jonkun kanssa eikö?

ja meillä luultavasti tulee vain mulle vihkisormus. jos miehen luullaan olevan "vain" kihloissa jos on vaan se yks sama sormus niin luulkoot sitten. luulenpa et se papin edessä käyminen on niin pysäyttävä kokemus miehellekin ettei se varmaan itse unohda olevansa naimisissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minun mieheni kuuluu sormuskammoisiin. Eikä ainoastaan sormus, vaan kaikki muutkin korut ovat hänelle kauhistus, rannekello mukaanluettuna. Töissä emme kumpikaan voi sormuksiamme käyttää. Minä hygieniasyistä ja mies turvallisuussyistä.

Molemmille ostimme kyllä sormukset, mutta mies käyttää omaansa vain tietyissä tilanteissa. Silloinkin lähinnä minun mielikseni. Yleensä (yhteisestä sopimuksesta) minä ilmoitankin, että tämä on "sormus sormeen" -juttu. Enkä käytä tätä komentoa liian usein. Minä käytän omaa sormustani vapaapäivinä ja ihan yksin yleensä. Kumpikin tiedämme olevamme toistemme kanssa kihloissa ja saimme oikein hyvin sovittua järjestelyn, jossa kumpikin joustaa kannastaan.

Haluan ensisijaisesti olla tuon ihmisen kanssa kihloissa ja aikanaan aviossa. Sormus on vain näkyvä merkki sitoumuksesta, jonka kuitenkin me (ja kaikki meille tärkeät ihmiset) muutenkin tiedämme.

Share this post


Link to post
Share on other sites

.

Edited by nemesia

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joskus kauan sitten kun kihloista kyselin niin mies sanoi, ettei halua kihloihin, sillä hänen täytyy tottua ajatukseen sormuksesta, jota ei sitten otetakaan pois kun se hiertää tai muuta. Kun mentiin sitten kihloihin ja kysyin, että miltäs se sormus nyt siinä sormessa tuntuu niin hän vastasi ettei hän halua koskaan ottaa sitä pois :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kihlasormus miehilla on pohjois maalainen tapa taysin. Muualla vasta miehelle hankitaan vihki ja useammalla vanhemmalla miehella, kuten omalla apella ei ole sormusta ollenkaan, mutta se ei vain ollut kaytanto heidan nuoruudessaan.

Mieheni luuli aluksi, etta monet ystavani olivat naimisissa Suomessa, kun heilla oli kihlat siis miehet :) Ja samoin hanesta on outoa, etta "kaikki" ovat kihloissa, mutta naimisiin ei ole valttamatta tarkoitus menna. Kun kositaan vihkipaiva myos paatetaan samalla, hanen mukaansa. Maassa maan tavalla :girl_haha:

Edited by London

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ja samoin hanesta on outoa, etta "kaikki" ovat kihloissa, mutta naimisiin ei ole valttamatta tarkoitus menna.

Outoahan se onkin :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now