Janelle

Mistä tietää, että puku on just THE PUKU?

200 posts in this topic

Amayah: sekoittaakseen pakkaa... Itellä kävi niin että se THE puku ei oikeestaan ollu yhtään semmonen mitä olin ajatellut.. toki edelleen yksinkertainen ja moderni ilman pitsiä jne..  Mutta ennen tätä kun sovitin niitä pukuja joita kuvien perusteella oletin olevan The, ei ne päällä herättänytkään odotettuja tunteita, toki ne pari jotka oli hyviä ennen sitä THE pukua olisi myös olleet varmasti ihan kivat ja kauniin jollei toi olisi löytynyt... sitä vaan tässä yritän että ei se "kestosuosikki" välttämättä olekkaan se oikea..

Suosittelen että vaikka ostaisin puvun netistä, käy sovittelemassa eri mallisia pukuja niin se voi tarkentaa sitä mitä oikeesti haluut ja mikä sulle sopii! Aikaa sulla hyvin että äläpähän vielä stressaa :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ komppailen, puvut näyttävät aivan erilaisilta mallien kuin tavisten päällä (aivan eri vartalotyypit ja kuvat photoshopattu).. joten kannattaa vähintään etsiä netistä kuvia "oikeiden" ihmisten (mielellään saman mallisten kuin sinä) päällä, jos löydät jonkun tietyn mallin, josta pidät. (Ainakin amerikkalaisilla hääfoorumeilta löytyy paljon kuvia, joissa on puvun koko nimi kuvan yhteydessä.)

Sovittamallahan se loppujen lopuksi selviää 100%:sti.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Enitenhän tässä pelottaa se, että jos sitä WOW fiilistä ei tule minkään puvun kohdalla  :girl_cray:

Nou hätä, ei siihen kuole :-X Jos WOW-fiilistä ei tule, mun mielestä pukuja ei joko ole sovitettu tarpeeksi/on kokeiltu vain tietynlaista tyyliä (joka jostain syystä ei sovi) tai morsiamelle ei vain sellaista WOW-fiilistä tule, vaikka oikea puku löytyisikin  :girl_sigh:

  

Eli kannattaa katsoa vähän tilanteen mukaan. Mulle ei mitään uskomattomia fiiliksiä koskaan tullut, mutta löysin täydellisen puvun silti. Monille tulee kyynel silmään, kun oikea puku löytyy, mutta joillekin vain ei. Ja se puku on silti ihan yhtä hyvä valinta, vaikka maailmaa mullistavia reaktioita ei kuuluisikaan. 

  

Tärkeintä musta on se, että puvun ostaa vasta sitten, kun on siitä varma. Virheostoksiakin voi tulla tehtyä, jos ei kuuntele itseään. Eli jos epäilyttää, kannattaa nukkua yön yli ja palata sovittamaan uudestaan. Ja omaa vaatimustasoaan kannattaa laskea sen verran, että antaa asiantuntevan myyjän myös ehdottaa pukuja! Mä en olisi koskaan löytänyt omaani, jos en olisi luopunut mielikuvasta "täydellisestä puvusta" ja kokeillut erilaisia juttuja. Usein kun käy juuri niin, että ne alkuperäiset lempparijutut eivät näytäkään hyvältä ja The Puku onkin ihan toisenlainen, kun oli ajatellut ^_^

Komppaan Daliyan kommenttia. Itselleni ei tullut mitaan tajunnan rajayttavaa WOW-fiilista, ei itkua eika suu auki hiljaa vieressa ihailevaa yleisoa ( :girl_haha:), mutta ihanan puvun loysin kuitenkin. :-X Hieman tuli kylla kyyneleet silmiin siina vaiheessa, kun maksoin puvun tilaushinnan, jotenkin siina kohtaa taas haat ja avioliitto konkretisoituivat paremmin  :-X  

 

Minulla oli se tilanne, etta kaytannon syista halusin saada puvun ostettua parin sovittelukierroksen sisalla, kun olin kaymassa Suomessa ja siis haapaikkakunnallani, ja kaasokin satui olemaan paikan paalla. En halunnut ostaa pukua asuinmaastani, koska en halunnut joutua kuljettamaan sita Suomeen. Tietenkaan en olisi ostanut pukua, josta en pitaisi tai johon olisin ollut vain puolittain tyytvainen, mutta uskon etta lahdin liikkeelle vahan eri asenteella, kuin etta pukuja voi etsia ja kokeilla loputtomiin.  :) En olisi muutenkaan ehka jaksanut sita sovittelua kovin montaa kertaa, vaikka se ihan hauskaa onkin, niin on se vahan rasittavaakin mielestani  :lol:

 

Joka tapauksessa, lahdin siis sovitteluista pois tuo puku mielessani, mutten ollut yhtaan varma kaiken sen sovittelun jalkeen (sovitin varmaan 15 eri pukua n. 3 tunnin sisalla). Halusin sulatella asiaa. Menimme kaason kanssa terassille katselemaan kuvia, ja kuvista nain, etta puku sopi minulle oikeasti tosi hyvin ja tykastyin siihen entisestaan. Lahdimme sitten seuraavana paivana juhannuksen viettoon, ja viikonlopun aikana muistaakseni nain jopa unta, etta minulla oli tuo kyseinen puku, joten taisi se sen verran pyoria mielessa. Seuraavana arkipaivana menin sovittamaan sita uudelleen aitini ja kaason kanssa, ja sitten tuntuikin silta, etta kylla se on tama, taman mina valitsen.  :tender:

 

Suosittelen siis muistamaan, etta kaikki ei aina mene ihan niin kuin elokuvissa, muttei se tarkoita etta jossakin on jotain vikaa ;)

 

Edit. ja mainittakoon viela, etta minunkin morsiuspukuni on nyt sitten ihan erilainen kuin mita olin alunperin ajatellut!Runsas tyllihelma vaihtui merenneito-malliseen pitsipukuun. Ok, on siina helmassa etupuolella nakyvissa tyllia, mutta ihan eri tyylinen ja mallinen puku kuitenkin. Todella siis suosittelen kaymaan kokeilemassa eri malleja, vaikka aikoisi tilata netista puvun. Silla se mita ajattelee itselleen, ei valttamatta tosiaan olekaan se oikeanlainen. 

Edited by Roslin

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tässäpä minun tarinani hääpukuni löytymisestä. Ennen hääpukujen sovittelua olin kuvitellut haluavani olkaimettoman sydänpääntiellä varustetun hääpuvun. Materiaalista ja helman mallista minulla ei ollut etukäteen vahvaa mielikuvaa, vaan halusin olla niiden suhteen avoin kaikelle. Kävin sovittamassa pukuja kahdessa eri liikkeessä. Ensimmäisessä liikkeessä sovitin noin viittä eri pukua, mutta yksikään ei saanut aikaan minkäänlaista wow-fiilistä, enkä muistanut nukutun yön yli yhtäkään sovittamistani puvuista. Seuraavana päivänä menin toiseen liikkeeseen. Sovitin sielläkin ensin haaveilemiani olkaimettomia mekkoja, mutta mikään ei iskenyt. Äitini tarjosi minulle yhtä pukua sovitettavaksi, mutta tuomitsin sen, koska siinä oli mielestäni kummallisen näköinen yksi olkain. Hetken kuluttua liikkeeseen tuli myös siskokaasoni makutuomariksi ja käytyään pukurekin läpi hänkin tarjosi minulle sovitettavaksi tuota samaista yksiolkaimista pukua, jonka olin äitini tarjoamana torjunut. Lupauduin lopulta testaamaan pukua ja kuinkas kävikään. Puku sai hymyn huulilleni, se istui kuin valettu ja tuntui heti omalta. Olo oli kuin kuningattarella. Kyyneleitä tai suurta wow-tunnetta en kokenut, mutta jollakin selittämättömällä tavalla tunsin, että puku oli THE PUKU juuri minulle. :-X Ostin pukuni jo viime kesänä ja se on ollut siitä asti säilytettävänä liikkeessä. Kävin nyt helmikuussa sovittamassa sitä pitkästä aikaa hankkimieni tykötarpeiden kera ja hyvä tunne valtasi minut jälleen, kun sain puvun päälleni. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Onko muille tullut epävarmuus puvun suhteen vaikka sillon saikin Wow fiiliksen?? Mulla on semmonen jännitys vatsanpohjalla että onko se kuitenkaan sitten niin täydellinen... katson harvasenpäivä kuvia minusta puku päällä, ja koitan psyykata itseäni siitä että pakko sen on olla hyvä kun ilme oli niin tyytyväinen se päällä :blush: ...pitänee mennä uudelleen sovittamaan että pääsen tästä epävarmuudesta eroon. Ei siis todellakaan kannata katsoa mitään kuvia muista puvuista ja ohjelmia kuten "hulluna häämekkoihin"..

(Ehkä mun ongelma on se että en yleensä osaa tehdä päätöksiä varsinkaan nopeita.. ja puvun kanssa päätös tehtiin heti.. että epäilen itseäni siitä osasinko varmasti päättää oikein kun en pidempään ajatellut)

 

Mullakin kävi näin, mun lopulta ostamani puku oli ensimmäinen, jota sovitin (sovitin kyllä muitakin), ja olin heti täysin rakastunut ja mikään muu puku ei enää näyttänyt miltään. Kaikki muutkin seurueesta olivat täysin samaa mieltä. Mutta pari asiaa, minkä takia jälkikäteen on tullut hieman epävarma olo: 1. ostin puvun todella ajoissa (loka-marraskuussa) ja häät ovat vasta elokuussa, ja jälkeenpäin olen miettinyt, että olisiko pitänyt odottaa uuden kauden pukuja... Ja messuilla ja hääohjelmissa olen nähnyt niin upeita pukuja, mutta olen vain yrittänyt olla kauheasti vilkuilematta niitä ja miettinyt vaan sitä, että vaikka ne olisivat upean näköisiä jonkun muun päällä, niin ne eivät välttämättä lainkaan sopisi mulle, olinhan alunperinkin ajatellut toisen tyylistä pukua itselleni, mutta sen tyyliset eivät sitten sopineetkaan mulle ja 2. olen laihtunut viisi kiloa ensimmäisestä sovituksesta ja vaikka myyjät ovat vakuuttaneet, että pienennys onnistuu, niin silti hieman pelottaa, ettei puku enää näytäkään niin hyvältä kuin silloin ensimmäisessä sovituksessa (kävin vähä aika sitten sovittamassa uudestaan, ja se ei kyllä näyttänyt enää niin hyvältä, mutta toivon, että pienentämällä saataisiin siitä yhtä upea kuin aluksi). Mut kai tää on vähän sama kuin se naimisiinmeno: sit kun on yhteen pukuun/mieheen sitouduttu, niin ei sitä sitten enää vaihdeta ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei mullakaan mitään huimaavaa WOW-fiilistä tullut,mutta tuli vähän sellainen jännä fiilis kun ekan kerran sovitin tulevaa pukuani.Tykkäsin kovasti,sovittelin muitakin mutta koko ajan SE puku pyöri mielessä ja vertailin muita siihen.Lopulta jäi kaksi pukua joiden välillä valitsin,molempia sovitin siinä toiseen kertaan.Toisella kertaa kun sain sen puvun päälleni olin jo aika varma että tämä se on.Sitten kun tein päätökseni ja puin puvun vielä kerran ylleni,henki melkein salpautui kun jotenkin vaan iski tajuntaan että tässä se nyt tosiaan on,tämä on juuri SE puku jossa astelen alttarille.Eikä ainakaan vielä ole valinta kaduttanut vaikka menee pari kuukautta ennenkun oma puku tulee tehtaalta.Lopetin kyllä samantien häämekko-ohjelmien katsomisen :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä voin niin samaistua näihin kommentteihin!!! Välillä olen niin varma puvusta ja taas välillä haluaisin tehdä vielä uuden kokeilukierroksen.  Hätiköityä päätöstä ei tullut tehtyä, löysin pukuni neljännestä liikkeestä ja olin kokeillut varmaankin jo 20 pukua ennen sitä. Sitä suurta WAU fiilista ei tullut, mutta puku oli ehdottomasti paras näistä mitä kokeilin!  Onneksi minulla on  kuitenkin kuvia puvusta itseni päällä (niitä kuva on tullut selattua useammankin kerran :girl_cleanglasses: ) .On hieman realistisempi mielikuva kuin, että tuijottaa kuvaa mallin päällä!  Suosittelen kaikille, että kun olette tehneet ostopäätöksen niin ottakaa useampi kuva puvusta päällänne. Riippuen tietty liikkeestä, joissakin voi ottaa kuvat vain siitä minkä ostaa, jossaikin ilmeisesti myös muista "kokeilupuvuista."

Nyt vain odotan sitä päivää kun puku tulee liikkeeseen ja saan sitä kokeilla. Ja pääsen sitten toteamaan että Tämä se on"!!!!Tulen kyllä kertomaan Liikkeessä omat epävarmat fiilikset.....

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle tuli pukua sovittaessa tosi hämmentynyt tunne, kun se oli  niin eri, mitä oli ajatellut. Mutta siitä tuli sellainen olo, että jännitti mennä näyttämään isosiskolle ja kaasolle ja toivoi vaan, että ne tykkäisi ja paljon. Olen lähes varma, että se on SE puku, ja aina kun epäilyttää niin vilkaisen sitten kuvaa sovituksesta. Onhan se aika ihana. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä tunnen tyylini niin hyvin, että osaan luottaa siihen. Mulla ei ollut makutuomaria mukana kummallakaan kerralla, vaan kävin yksin. Löysin ekalla kierroksella pari hyvää, joita kumpaakin olin katsellut etukäteen. Toista ei ollut sovitettavissa, joten jätin sen. Päätöksen tehtyä oli ihanan kevyt olo (yhtä kevyt kuin pukuni :D) enkä todellakaan usko että haluan pukua vaihtaa vaikka häihin on yli vuosi aikaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen persoonaltani sellainen, etten oikein koskaan tee ostospäätöksiä tunteen pohjalta vaan ajattelen enemmän järjellä. Siksi olin etukäteen ajatellut, etten varmaankaan saa sitä "wow"-tunnetta mistään puvusta. Sitä paitsi olin etukäteen ajatellut pitäytyä tiukasti 800 e ehdottomassa ylärajassa.

 

No, kävin sitten sovittamassa muutamaa pukua, jotka olivat ihan kivoja ja vastasivat kuvaa siitä, millainen ajattelin pukuni olevan: pitsinen, mutta kuitenkin yksinkertainen ja aika kapeahelmainen. Eräässä liikkeessä olin jo sovittanut muitakin pukuja, kun myyjä toi erään puvun, jonka valitsemisen rekistä en muistanut ollenkaan. Katsoin kuitenkin heti, että se oli hyvin kaunis. Kun sain sen päälleni yllätyin itsekin siitä, että sain ihanan lämpimän ja onnellisen tunteen. Kun kävelin suuren peilin ääreen sain kuin sainkin suuren "wow"-tunteen! Tunsin itseni prinsessaksi, mitä en ollut tuntenut muissa puvuissa. Makutuomarinikin reagoivat aivan eri tavoin tähän pukuun, ja kaasoni kertoikin jälkeenpäin, että olin tässä puvussa hehkunut aivan erilailla kuin muissa. 

 

Puku oli hieman erilainen mitä olin ajatellut valitsevani. Siinä oli pitsiä, mutta se oli a-linjainen ja enemmän "prinsessamainen". Mutta kuitenkin se tuntui vain niin vahvasti minun puvultani. Ainoa asia mitä mietitytti oli hinta, 1099 e. Tästä syystä jäin vielä miettimään yön yli ja menin vielä sovittamaan pukuja toiseen paikkaan. Siellä oli kauniita pukuja, mutta koko ajan vertasin niitä jo löytämääni pukuun eikä ne tuntunut miltään. 

 

Mietin sitten muutaman päivän ja puku pysyi mielessäni jatkuvasti. Puhuinkin siitä kaikkien kanssa, jotka vain jaksoivat kuunnella, olin varsinainen bridezilla. :D  Katsoin loputtomasti toinen toistaan upeampia pukuja netistä, mutta mikään niistä ei tuntunut yhtä oikealta. Lopulta isäni sanoi, että minun pitää nyt vain valita se puku, joka tuntuu omalta, ja hän voi osallistua hintaan. Isäni on aina hyvin säästäväinen vaatteiden suhteen, joten tämä ratkaisi asian. Palasin liikkeeseen ja sovitin sitä ja heti samassa sekunnissa kuin sain sen uudestaan päälleni tiesin, että se on pukuni. Joten tilasin sen ja saan sen noin 5 kk päästä (liikkeessä oleva puku oli hieman liian pieni). Minulla ei ole pienintäkään pelkoa siitä, että tulen katumaan valintaani. Puku on niin uusi, ettei siitä ole kuvia vielä missään netissä, mutta liike (Niinatar) on laittanut sen näyteikkunaan ja voin ihailla sitä joka päivä työmatkalla. :) <3

 

Neuvoni on, että kannattaa tunnustella millainen olo on eri puvuissa. Puku voi olla kaunis, mutta ei tunnu omalta tai siinä ei tunne itseään mukavaksi. Makutuomarien kannattaa tarkastella sitä, millaiselta morsian vaikuttaa eri puvuissa. Huomasinkin eri pukuja sovitellessani, että kun muut makutuomarit katselivat vain pukua ja antoivat mielipiteensä siitä, ihana kaasoni taas pysyi hiljaa ja tarkkaili minun reaktioitani. Hän yritti löytää sen kauniimman puvun sijaan juuri minun oikean pukuni. <3 

Edited by bride_of_june_14

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli alunperin haaveissa ja suunnitelmissa kokonaan pitsinen, merenneitohelmainen, pienillä hihoilla varustettu mekko, josta hyvänä esimerkkinä Maggie Sotteron Carolina. Kuitenkin kävin eilen sovittamassa pukua jonka bongasin Facebookin kirppikseltä, ja se vaan kolahti. En tosin alkanut itkeä tai mitään, mutta tykkään todella, todella paljon :)
Pukuni on nyt sitten a-linjainen, olkaimeton, jossa melko vähän pitsiä. Mutta silti ihan "mun näköinen", ja tunnen itseni kauniiksi se päällä :) Sain halvalla, ja tähän sopii melkein mitkä tahansa kengät ja korut, joten olen tyytyväinen. Nyt yritän olla katsomatta muita kirppareita ym. etten vaan löydä jotain VIELÄ hienompaa ja VIELÄ halvempaa. Tai varsinkaan Maggie Sotteron Carolinaa minun koossani käytettynä! :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kirjoitan myös tänne oman kokemukseni, jotta se ehkä helpottaisi jotakuta puvun valinnan suhteen. Uskon, että liikkeessä koettu "wow-fiilis" saattaa vaihtua liiallisen valinnanvaran takia "entä jos sittenkin"-fiilikseen. Tai wow-oloa ei tule juuri siksi, kun tietää mitä kaikkea muutakin on tarjolla. Hääpukumuoti on myös helposti se tietty formaatti. Jollet tunne siinä oloasi kotoisaksi, niin ei ehkä tule wow´ta. Kaikki ihmiset eivät myöskään koe wau-elämyksiä, ei varsinkaan jos on paine kokea sellainen. Luulen, ettei entisaikojen morsiamet murehtineet tällaisia asioita olleenkaan näissä mittasuhteissa kuin nykyään :) Puku tehtiin, ja se oli sitten sillä hyvä ja kaunis.

 

Mulla meinasi mennä sormusten kanssa överiksi, joten olen todella tyytyväinen, että hääpukuostos tapahtui tosi yksinkertaisesti ilman paineita. Ei tullut suoranaista wow-oloa, koska en vain koe oloani kovin kotoisaksi ja omaksi itsekseni vitivalkoisessa hääpuvussa. Mutta hei, siihen tottuu! Tähän kompromissiin päädyttiin, koska alkuperäinen pukusuunnitelma kariutui. Vanha ihana puku olisi pitänyt laittaa kokonaan palasiksi, eikä samoja kankaita ollut enää saatavilla. Ja siinä kohtaa kävi ilmi, että sulhasta hieman vaivasi, jollen näyttäisi perinteiseltä valkoiselta morsiolta :) Tästä voi olla monta mieltä, mutta minulle oli tärkeää kunnioittaa sulhasen toivetta etenkin, kun itselleni asialla ei ollut niin suurta väliä.

 

Lopulta mentiin sitten katselemaan muuten vain, mitä on tarjolla. Jonkin verran olin jo netistä katsonut hääpukuja, ja odotukset olivat todella matalalla, koska valtaosa puvuista näytti omissa silmissäni joltain bilehilehäämekoilta tai sitten vain niin tylsän samankaltaisilta. Missä menneen ajan glamour ja laadukkaat materiaalit? Teettämistä en uskaltanut kuitenkaan harkita. Eli pessimismi pois ja tyllejä hipelöimään :) 

 

Olin jotenkin huvittunut liikkeessä, koska minusta oli niin absurdia, että juuri minä etsin HÄÄPUKUA!? Samalla se oli romanttista ja hauskaa. Tiesin, ettei juuri sellaista pukua löydy alta kolmen tonnin, jollaisen olisin voinut haluta, niinpä päätin avoimesti plärätä läpi alepuvut. Ja sieltä löytyi heti ehdokas, joka sai sulhasen kyynelkanavat aukeamaan. Koska puku oli (ja on) vartaloa nuoleva, naureskelin peilin edessä ja hyppelin eteenpäin kuin barbie. En ollut voinut kuvitellakaan huntua itselleni (kun en häitäkään osannut odottaa), mutta päätimme kokeilla, miltä puku näytti hunnun kanssa. Onneksi nykyään on pitsikoristeisia vanhan tyylisiä huntuja. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan huntua pukuun, koska puvusta tulee heti eri tyylinen ja omalla kohdallani se toi pukuun herkkyyttä ja juuri kaipaamaani vintage-henkeä.

 

Itse puku oli poikkeus muista hääpuvuista kyseisessä myymälässä, sillä siinä oli hihat paksulla brokardipitsillä ja kangasmateriaali tuntui todella laadukkaalta "perushääpukuun" nähden. Ja mikä tärkeintä, ei yhtään bling blingiä. Koko juuri mun koko, ainoa mallinsa edustaja rekissä, puoleen hintaan. Myyjä vielä kertoi, että tällaisia pukuja on ylipäätään todella vähän, ja kyseinen malli ainoa laatuaan. Ei asioitu kotikaupungissamme, joten aloin jo miettiä, että uskaltaakohan tätä pukua jättää tänne. Sitten kun huomasin, että myös naapurikopin morsiamen arvioraati seurasi pukua ylläni ihaillen, siinä kohtaa mulle oli ihan sama tuleeko itselleni wow-oloa. Kun muille selvästi tuli! Kaikille morsiamille lohduksi, että oli pukuvalinta mikä hyvänsä, se on varmasti täydellinen hääpäivän onnen keskellä! Ja vinkki, ei todellakaan kannata katsella enää muita vaihtoehtoja sitten, kun valinta on jo tehty.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä bongasin netistä puvun joka oli täydellinen WOW ... laitoin parille kaverille että mä rrrrakastuin ja ne oli kans ihan wow ja että täydellisesti mun näkönen puku. Laittelin sit kuvia toisita kivoista mekoista mutta ne sai täyden tyrmäyksen muilta. Aina vedottiin siihen että se eka oli niin mun näkönen... no niinhän se olikin. Elikkä mä luulen että se on se puku.

 

Kävin testaan normaalia hääpukua liikkeessä ja se oli mun mielestä pliisu, mutta ihastuin kyllä hiuskoruihin ja niitten kanssa tuli sellanen "oi että ihania " -olo.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä kävin tänään ensimmäistä kertaa sovittamassa hääpukuja. Sovitin jotain kuutta pukua muistaakseni. Sovitus aloitettiin yksinkertaisimmasta ja "pliisuimmasta" puvusta ja edettiin sitten vaihe vaiheelta blingbling-pukuun. Pari ekaa pukua olivat suoranaisia pettymyksiä. Olihan ne kauniita, mutta liian simppeleitä. Sen jälkeen tuli neljä pukua, joita sitten pystyin jo todellakin ihastelemaan. Mikään puvuista ei kuitenkaan synnyttänyt minussa über wow -fiilistä. Pitääkö tässä nyt sitten koluta toisiakin liikkeitä että löytää sen wow-puvun...?

Share this post


Link to post
Share on other sites
Komppaan MimiCassandraa tuon viimeisen lauseen osalta eli " ei todellakaan kannata katsella enää muita vaihtoehtoja sitten, kun valinta on jo tehty."

Niin, ei kannattaisi!!! Oma mekkoni on kyllä kaunis ja se näytti hyvältä minun päällän, niin silti  olen mennyt  tekemän sen "virheen",  että  olen katsellut  hääpukuja (ja katselen jostain syystä edelleen ).  Ja aina sitä muka löytää paremman vaihtoehdon (ehkä jopa halvemman ) :girl_cray2:.   Mutta, mutta! Mutta olen varma siitä, että kun hääpäivä koittaa ja me morsiamet ollaan täydessä tälligissä niin olemme kyllä kauniita ja  mekkokin näyttää hyvältä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä katselen aika paljonkin pukuja vielä, vaikka oma on ostettu toukokuun lopulla. Mulla se toimii just toisin päin. Mitä enemmän näen muita, sitä enemmän vahvistuu se oma valinta. Mikään ei vaan näytä samalta itseäni ajatellen kuin se, mikä mulla nyt on.

 

En mä nyt sanoisi, että pitäisin muita pukuja "rumina", mutta jotenkin katson niitä enemmän niin, että tuosta asiasta en pidä, tuo ei toimisi minulla, tuon kangas on väärä. Menikö sekavaksi? Pystyn siis katsomaa, että wow mikä puku vaikka jollekin muulle, mutta mulle? Juu ei!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin katselen pukuja, vaikka oma THE puku onkin löytynyt ja odottelee häitä äidin kaapissa. Olen samoilla linjoilla kuin iiinez, mitä enemmän katselen kuvia lehdistä, netistä taikka sitten tv:stä niin sitä varmempi ole omasta puvustani ja siitä että se on juuri oikea minulle.

 

Sitä wow-kokemusta en oikeastaan koskaan tuntenut, en vaan ole sen tyylinen ihminen että vaate tai asuste saisi minut aivan sekaisin (muut asia kyllä ^^).

Ihastuin pukuuni alunperin lehdessä, sitten vahingossa löysin netistä kuvan (siis pukuliikkeen sivuilta) ja ihastuin lisää pukuun. Kun menin pukua sovittamaan tuntui vieläkin paremmalta puvun suhteen ja kun sovitin pukua viimeksi niin mietin kuinka kaunis se on ja juuri sellainen kun tahdoin. Ei itkua, ei riemun kiljahduksia tai muitakaan suuria sydämen tykytyksiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen aina tykännyt katsella hääpukuja netistä ja kun olen telkusta katsonut kaiken maailman hääpukuohjelmia joissa morsian on ruvennut the puku päällä itkemään, myös minullakin on kotisohvalla silmät kostuneet :D No, nyt kun kuuden puvun verran katselin itseäni peilistä niin eipä niitä onnen kyyneleitä tullut, vaikka etukäteen jopa pelkäsin (herkkä kun olen) että itkua pitää pidätellä.

Ajattelin vielä käydä parissa liikkeessä jos sattuisi se wow fiilis tulla. Ja nyt kun kerrankin saa sovittaa hääpukuja, niin pitäähän sitä koluta toisia liikkeitäkin!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oon samoilla linjoilla Auren ja iiinezin kanssa, mitä enemmän pukuja oon kattellu omani hankinnan jälkeen, sitä varmempi olen puvustani, että se on juuri se oikea. Löysin puvun netistä ja mitä enemmän löysin puvusta kuvia, sitä varmempi olin siitä, että se on minun pukuni. Kävin sovittamassa pukua eikä siinä useampaa tarvinnut kokeilla. Puku tuli hankittua saman tien, ilman itkuja tai muuta ihmeellistä. Puku vain tuntui oikealta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Minulle on tullut ihan eri fiilikset eilisen sovituskerran jälkeen. Tuntuu kovasti siltä, että siitä parhaimmastakin puvusta puuttui se jokin. Sitä jotain nyt sitten lähden huomenna etsimään toisesta hääpukuliikkeestä. Onneksi en vielä eilen ostanut sitä parhainta pukua... :D

 

Tänään käyty toistamiseen sovittamassa pukuja. Tässä liikkeessä oli enemmän sellaista mitä haen, kuutta pukua kokeilin joista yksi erottui yli muiden. Kuitenkin jäi tuntumaan siltä, että edelleen se jokin puuttui puvusta. Olenko minä liian vaativa... vai eikö se oikea puku vain ole tullut vastaan..?

Edited by maarit87

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä näin tämän: https://www.etsy.com/listing/56035577/black-tutu-skirt-adult-sizes-tutu-skirts?ref=sr_gallery_6&ga_search_query=black+tutu&ga_order=most_relevant&ga_ship_to=FI&ga_search_type=all&ga_view_type=gallery ja rakastuin siihen. En tosiaankaan ole kovinkaan mustiin pukeutuvaa tyyppiä joten tilasin tuosta näytepalan kermanvärisenä, mutta jostain syystä olen nyt ihan sitä mieltä, että mun häämekkohan on tuommoinen tutu :D Olen koko ajan ollut vähän hukassa hääpuvun kanssa, enkä ole oikein innostunut mistään, mutta tuo vaan iski syvälle. Yläosa voi mun puolesta olla, niinkuin noissa linkin kuvissakin tosi yksinkertainen, ja meidän rustiikkisen teeman puitteissa meinasinkin juuttikankaista vyötä. Mutta tosiaan, en tiedä mikä tuossa nyt sitten iski niin kovaa. En ole kovinkaan naisellinen nainen: aina farkuissa, ei koskaan mekkoa tai hametta.. Mutta nyt sitten tutu. Hyvinkin todennäköisesti tulen tuon tilaamaan. Ja tykkään nimenomaan tosta, että se on vähän tommonen suttaisen oloinen, ei niin siloiteltu. Siinä on ilmeisesti n. 550 metriä tuota tyllikangasta :) Ja koska hinta on tommonen, voin hyvinkin kuvitella, että pidämme häiden jälkeen myös trash the dress-kuvauksen holi-värijauheen tai muun hauskan ja värikkään aineen kanssa :D Tekee koko ajan mieli laittaa tilaus menemään, mutta odottelen nyt ensin sitä näytepalaa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Luulenpa, että se 600 jaardia tylliä on vitsi. (tai sitten siinä on virhe, ja pitäisi lukea että tuumaa, koska silloin määrä on noin 15m, joka on jo ihan looginen) Koska 550m tylliä on aivan hemmetin paljon. Siitä tekisi useita vastaavanlaisia hameita :D Mun silmiin näyttää, että tuo on tehty ainakin osittain suikaleista, eli siihen 550metriin saatetaan päästä jos lasketaan suikaleiden pituudet yhteen. ;)

Edited by franny

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mullakin oli alunperin mielessä pitsinen merenneitomallinen puku siroilla olkaimilla, mutta jo ensimmäisessä liikkeessä sovittaessa muuttui mieli. Pitsipuvut olikin jotenkin tönkköjä ja raskaita... Huomasinkin, että haen enemmän kapealinjaista, kevyttä pukua, mikä on ylhäältä lanteille asti tyköistyvä ja hiukan levenevä helmasta. Ongelmana on se, että kaikki puvut on liian isoja ja pitkiä, eikä näe miten se oikeasti istuisi oikean kokoisena.

 

Nyt viime viikolla luulin jo löytäneeni "the puvun", mutta tänään sovitin taas - eri liikkeessä tosin - sitä pukua ja paria muutakin saman tyylistä. Muutenhan asialla ei olisi mikään kiire, kun häät on vasta ensi kesänä, mutta kun "ehkä the puku" on ale-puku...  :girl_cray2:

Mä oon muutenkin huono tekemään päätöksiä, niin ihan kamalaa ,jos sitä pukua ei saakaan enää mistään. Pitää varmaan pyytää sisko mukaan sovitukseen, sen makuun luotan, kun aiemmin oon käynyt vaan yksin, kun luulin tietäväni tasan tarkkaan mitä haluan. Olenpas varmaan tosi ärsyttävä asiakas. :grin: Ja eikun kolmannen kerran samaan liikkeeseen...

 

edit. kirotushäröt

Edited by Sannuli22

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en oo vielä pukuni kanssa alttarille päässyt kun eilen vasta kaupat puvusta sovin, mutta kerronpa silti mun kokemuksen :)

 

Menin siis häämessuille kaason ominaisuudssa siskoni kanssa. Kierreltiin ja katseltiin pukuja ja käveltiin Revelationsin pisteen ohi, katselin jo tässä vaiheessa yhtä mekkoa, joka oli erityisen hieno mun silmään. Jatkettiin matkaa ja sitten palattiin vähän takaisin päin. Katsoin kauempaa tota samaa pukua ja silloin mulle iski salamarakastuminen :D Mä en ikinä oo mitään asiaa, esinettä tai vaatetta kohtaan saanu sellasta tunnelatausta noin nopeesti kun tuohon. Kävelin takasin pisteelle ja aloin kysellä puvusta ja sen hinnasta (joka ylitti mun budjetin moninkertaisesti), ja hoin vain koko ajan miten mä rakastuin tohon pukuun. Mentiin sit kahvilla käymään ja mä lähes tulkoon hyperventiloin ja tärisin (tää ei ole liioittelua, menin ihan oikeasti sekasin). Samoin mun sisko :D Mietin et voinko mä sovittaa sitä kun se on niin älyttömän kallis, mut sit päätin et en mä voi jättää kokeilematta, koska se voi olla mun unelmien puku. No menin takaisin ja ompelija tuli kanssani sovittamaan sitä minulle. Kun puku oli saatu päälle ja nyörit kireälle, mä meinasin alkaa itkemään, samoin ompelija ja siskoni: Se oli upea! Se fiilis oli vain sellanen, että siitä tiesi tämän olevan nyt SE puku, jossa mä kävelen alttarille. Niin moni muukin asia tuossa tilanteessa loksahti täydellisesti paikalleen. Se oli lähinnä taianomainen fiilis.

 

Ei tota tunnetta voi selittää, mutta kyllä sen todellakin vain tiesi et nyt tää on tässä. Ton tunnepurkauksen jälkeen puhti oli aivan poissa :D Joku voi pitää naiivina, mutta mä en jaksa uskoa et mä muuttasin mieltäni vaikka se oli eka puku jota kokeilin. Siinä vaan yhdistyi kaikki mitä mä oon pukuuni koskaan toivonut. Kaikki samassa puvussa.

 

Varmasti kaikille ei käy näin hyvä tuuri puvun kanssa, vaikka toivoisin, että kaikki muutkin morsiamet voisivat tuon saman fiiliksen tuntea joskus :girl_in_love:  Kaikki muu tuossa oli täydellistä paitsi se, et mun pukubudjetti, öö... Taisi kolminkertaistua..? :rolleyes:

Edited by Elflady

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin äitini kanssa katselemassa pukuja, emme varsinaisesti edes ajatelleet, että puku nyt löytyisi, mutta halusin vähän saada ideaa, että mitä kaupoista löytyy.

 

Ensimmäisessä liikkeessä en sovittanut mitään, katselin vain, ja ihastuinkin yhteen lyhyeen pukuun, mutta koska sitä oli vain hyvin pienessä koossa, en viitsinyt sitä sovittaa. Seuraavassa liikkeessä oli vain muutamia hääpukuja, mutta koska pari niistä näytti kivalta, päätin sovittaa.

 

Ensimmäinen sovittamani oli todella kaunis, malliltaan lyhyt puku, joka kuitenkin oli minulle kokoa liian iso, joten se ei istunut aivan täydellisesti. Toinen puku oli ihan ok, mutta ei mitään verrattuna edelliseen. Ekana sovittamastani puvusta oli kaupassa myös pienempi koko, mutta pitkällä helmalla, joten päätin kokeilla sitä. Heti kun sain puvun päälle, niin se tuntui istuvan todella hyvin, tuntui mukavalta päällä, ja ennen kaikkea tunsin oloni todella kauniiksi! Puku imarteli mun vartaloa, ja näytin mielestäni hoikalta ja hehkeältä maailmannaiselta. ;) Vaikka olin ajatellut lyhyttä pukua, niin tämä pitkä versio tuntui aivan ihanalta, eikä liian prinsessamaiselta, ja äitini mielipide vaikutti myös, sillä hänen mielestään tämä pitkä malli oli upeampi. Laitoin vielä korkkarit jalkaan ja kävelin peilin edessä, ja sekä minä että äitini (ja myyjä tietysti, heh) oltiin aivan ihastuneita tähän pukuun, jotenkin se oli niin mun tyylinen! Kokeilin myös istumista puku päällä, ja edelleen tuntui mukavalta, joten tuli sellainen fiilis, että tästä ei puku parane. 

 

Koska hääni ovat vasta ensi syksynä, niin myyjä alkoi siinä kertomaan tilausaikoja, ja milloin pitäisi tulla viimeistään tilaamaan ja sovittamaan uudestaan. Äiti (tyttärensä tuntien) tässä vaiheessa puuttui peliin, ja kysyi multa että "no luuletko, että jaksat vielä etsiä pukuja, kun sopiva kerran löytyi jo?" johon vastasin, että tuskinpa, eiköhän tämä ole tässä. :D Äiti lupautui maksamaan varausmaksun, ja puku tilattiin jo nyt. Olo oli kyllä niin onnellinen ja vähän hämmentynyt, minäkö muka morsian, ja puku ostettu?! 

 

Jos puku olisi ollut kaupassa minun koossani lyhyenä, olisin varmaankin ostanut sen, mutta onneksi kävi näin, olen aivan ihastunut tähän pitkään pukuun, ja kiva että mieskin sitten alttarilla yllättyy, kun olen koko ajan puhunut, että lyhyt puku tulee! ;) Ja oli kyllä tosi kiva ja ikimuistoinen äiti-tytär -kokemus, josta varmasti puhutaan vielä monta kertaa jälkeenpäin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now