fennec

Kirkkohäät vaikka toinen ei kuulu kirkkoon / on ateisti?

87 posts in this topic

Tuleva (ulkomaalainen) mieheni ei kuulu kirkkoon, mutta minä kuulun.

Käsittääkseni kirkkovihkiminen on silti mahdollinen, mutta sitä ei suoriteta samalla tavalla,

kuin jos me molemmat kuuluisimme kirkkoon..

Tietääkö kukaan millä tavalla vihkimiskaava eroaa, kun toinen ei kuulu kirkkoon ?  :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kirkkovihkiminen voidaan suorittaa vain, jos molemmat kuuluvat kirkkoon tai toinen kuuluu kirkkoon ja toinen johonkin muuhun kristilliseen yhteisöön, kuten esimerkiksi vapaakirkkoon. Avioliiton siunaus on kuitenkin mahdollinen myös silloin, jos toinen hääparista ei kuulu kirkkoon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me olemme myos menossa kirkossa naimisiin, vaikka mieheni on ateisti. Taustaaltaan han on kuitenkin katolinen. Katolisesta kirkosta ei periaatteessa voi erota (he eivat maksa kirkollisveroa jne.) ja hanet on konfirmoitu. Jos miehesi on eronnut kirkosta, tai ei ole koskaan kirkkoon kuulunutkaan, teita ei tulla vihkimaan luterilaisessa kirkossa mutta siunauksen kylla saatte, kuten Mesimarja tuossa jo sanoikin.

Siunaus kulkee muistaakseni suurinpiirtein samaa linjaa kuin vihkiminen. Siis, haamarssi, papin puhe, valat. Kesto on kai kuitenkin lyhyempi. Tosin eihan lyhyella kaavalla vihkiminenkaan kesta pariakymmenta minuuttia kauempaa.  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei,

meillä sulhoni on ateisti, eikä kuulu kirkkoon. Meitä ei voida vihkiä kirkossa, mutta siunauksen saamme. Kaavassa on vain pieniä eroja sanamuodoissa, muuten on aika vastaava. Aviopuolisoiksi julistaminen puuttuu, mutta "tahdon" pääsee kuitenkin sanomaan. Kysymys kuuluu jotenkin näin "tahdotko sinä X avioliitossasi, jonka olet solminut Y:n kanssa rakastaa ja olla hänelle uskollinen myötä- ja vastamäessä?". Meillä pappi sanoi, että sormusvala ja sormuksen antaminenkin voidaan nykyisin tehdä kirkossa avioliiton siunaustilaisuudessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eikös se ole vähän ristiriitaista, että ei kuulu kirkkoon mutta haluaa kuitenkin siunauksen avioliittoonsa kirkollisessa toimituksessa kirkon tiloissa? Naimisiin mentäessä halutaan sanoa "tahdon" alttarilla, lapsen päätä halutaan valella vedellä "nimiäisissä", vainajan hautausta varten omaiset järjestävät ateistille kirkollisen siunaustilaisuuden jne. Minusta tämä kaikki on hieman kyseenalaista eklektismiä. Miten joku joka vapaan valintansa mukaan ei halua kuulua kirkkoon haluaa kuitenkin osallistua kirkollisiin toimituksiin? Eikö se ole silloin periaatteessa vakaumuksen vastaista?  :-?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me päädyimme siunaukseen kompromissina. Minä halusin kirkkohäät ja sulhoni siviilihäät. Näin siis päädyimme molempia tyydyttävään ratkaisuun. Minä kuitenkin kuulun kirkkoon ja olen oikeutettu saamaan avioliitollemme siunauksen, vaikka menenkin ateistin kanssa naimisiin!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja lisäksi nämä vakaumusasiat ovat hyvin monimutkaisia... Kullakin on omat perusteensa niille.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Eikös se ole vähän ristiriitaista, että ei kuulu kirkkoon mutta haluaa kuitenkin siunauksen avioliittoonsa kirkollisessa toimituksessa kirkon tiloissa? Eikö se ole silloin periaatteessa vakaumuksen vastaista?  :-?

On myös henkilöitä, jotka uskovat, mutta eivät kuulu/"usko kirkkoon". Joten mielestäni ei ole mitenkään outoa pyytää siunausta avioliitolle, vaikka ei kirkkoon kuulukaan tai siihen usko.

Share this post


Link to post
Share on other sites
On myös henkilöitä, jotka uskovat, mutta eivät kuulu/"usko kirkkoon". Joten mielestäni ei ole mitenkään outoa pyytää siunausta avioliitolle, vaikka ei kirkkoon kuulukaan tai siihen usko.

Musta on todella hienoa, että ihmiset haluavat pyytää Jumalan siunausta avioliitolle. Mutta tosiaankin jos vihittävä on ateisti eli ei usko Jumalaan, on siunauksen pyytäminen väärin molempia osapuolia kohtaan. Mutta eiköhän nämä asiat selviä papin kanssa juttelemalla ja tietysti paras ratkaisuhan on sellainen, jossa molemmat vihittävät saisivat haluamansa vihkimyksen.  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Musta on todella hienoa, että ihmiset haluavat pyytää Jumalan siunausta avioliitolle. Mutta tosiaankin jos vihittävä on ateisti eli ei usko Jumalaan, on siunauksen pyytäminen väärin molempia osapuolia kohtaan. Mutta eiköhän nämä asiat selviä papin kanssa juttelemalla ja tietysti paras ratkaisuhan on sellainen, jossa molemmat vihittävät saisivat haluamansa vihkimyksen.  :)

Tuon voi sanoa, jos ei tiedä taustoja. Olen siis ihan sitä mieltä, että siunauksen voi pyytää kuka tahansa, kenelle se tuo henkistä rauhaa ja onnea. Ei kirkkoon kuulumisella ole merkitystä uskonnossa. Siunaaminen on kaunis tilaisuus ja siihen osallistumalla kunniotat myös sinulle tärkeitä ihmisiä, ketkä uskovat. =)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kysynpä tätä täällä, koska liippaa läheltä meidän tilannetta.

Eli me molemmat olemme vielä kirkkoon kuuluvia ateisteja. Avokkini kuitenkin haluaa perinteisesti hoitaa vihkimisen kirkossa, paikan sopivuuden, helppouden ja vieraiden tähden.

Kysymykseni liittyy vihkikaavan/siunauksen muotoon. Onko mahdollista tulla vihityksi kirkossa siten, että jätetään rukoukset, virret jne pois, eikä papin puheessa käytetä uskonnollisia viitteitä lainkaan? Eli toimitus muuten samana.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kysynpä tätä täällä, koska liippaa läheltä meidän tilannetta.

Onko mahdollista tulla vihityksi kirkossa siten, että jätetään rukoukset, virret jne pois, eikä papin puheessa käytetä uskonnollisia viitteitä lainkaan? Eli toimitus muuten samana.

Eikö yhtä hyvin voisi mennä vihille moskeijaan, ja pyytää jättämään pois kaikki Allahiin viittaava?

Share this post


Link to post
Share on other sites
Eikö yhtä hyvin voisi mennä vihille moskeijaan, ja pyytää jättämään pois kaikki Allahiin viittaava?

Ja kuinkakohan se mahdollisesti olisi sama asia minulle ja avokilleni? Tai meidän suomalaisille, luterilaisille vieraillemme? (ehkä verrattavissa muslimiin joka on menettänyt uskonsa mutta haluaa mennä perinteisesti naimisiin, mutta yhtäläisyydet päättyvät siihen)

Suomalaisessa kulttuurissa kirkko on yleisin vihkimispaikka. En ymmärrä, miten sitä voisi verrata moskeijaan. Ei ainoastaan arkkitehtuurisesti mutta seremoniallisesti asia on aivan eri.

Haluamme häistämme oman näköisemme kunnioittaen vieraitamme. Nyt minua kiinnostaisi tietää, onko se mahdollista toivomallamme tavalla. Osaako joku antaa tähän vastausta?  

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kysymykseni liittyy vihkikaavan/siunauksen muotoon. Onko mahdollista tulla vihityksi kirkossa siten, että jätetään rukoukset, virret jne pois, eikä papin puheessa käytetä uskonnollisia viitteitä lainkaan? Eli toimitus muuten samana.

Ei ole mahdollista. Kirkko ei ole mikä tahansa seremoniasali, vaan kirkollinen vihkiminen on pieni jumalanpalvelus ja toimitetaan kirkkokäsikirjan mukaan. Uskonnottoman tilaisuuden saa siviilivihkijältä, muualla kuin kirkossa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
...Avokkini kuitenkin haluaa perinteisesti hoitaa vihkimisen kirkossa, paikan sopivuuden, helppouden ja vieraiden tähden...Onko mahdollista tulla vihityksi kirkossa siten, että jätetään rukoukset, virret jne pois, eikä papin puheessa käytetä uskonnollisia viitteitä lainkaan?

Miksi sitten kirkkoon ollenkaan  :o? Sopivia, helppoja ja vieraita miellyttäviä paikkoja löytyy varmasti ilman kristillistä "painolastiakin"?!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuten joku sanoi edellä, nämä ovat asiat ovat monimutkaisia.. itse en ole harjoittava uskovainen, mutta minulla on oma henkilökohtainen uskoni ja siunaamisen saaminen avioliitollemme tuntuu tärkeältä. tuleva puolisoni ei kuulu kirkkoon ja häntä mietityttää millainen tilanne kirkossa tulee olemaan. siinä vaiheessa meidät on jo vihitty maistraatissa. olen kiinnostunut kuulemaan onko seremoniassa paljon saarnaa ja "paatoksellisuutta", onko polvistuttava rukoukseen jne. Hän miettii tuleeko siinä sellainen olo, että on väärässä paikassa. Ketään tuomitsematta kysäisen miltä seremonia tuntui teistä "ateisteista"? Luulisi meinaan että siinä saattaisi tulla tekopyhä tai teennäinen fiilis jos ei vakaumuksessaan usko kirkon teeseihin ja rukoileekin vain näön vuoksi. Eikö ateismikin ole tavallaan usko ja eikö kirkkovihkimisen vastaanottaminen olisi sen uskon vastaista?

Mutta ymmärrän myös sen, että luterilaisuus on osa kulttuuriamme, siihen on synnytty ja kirkkovihkiminen on traditio vaikkei Jumalaan uskottaisikaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mina olen ihan tavisluterialinen, kulta kastettiin anglikaanisen seurakunnan jaseneksi mutta teini-ikaisena paatti jattaa konfirmaation valiin ja on nyttemmin ateisti. Alunperin suunnittelimme, etta kulta liittyisi kirkkoon ihan siksi, etta paasisimme kirkossa naimisiin. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, ja menemme nyt siviilisti naimisiin. Taytyy myontaa, etta nyt on jotenkin parempi olo koko touhusta - kulta ei joudu tunnustamaan uskoa, jota ei tunne omakseen ja vaikka kirkot ovat toki kauniita, olemme saaneet jarjestettya viela nayttavamman ja hienon vihkipaikan siviiliseremoniaamme varten. Minulle uskonnollisella seremonialla ei ole oikein sen suurempaa painoarvoa kuin siviilillakaan, enka koe oman uskoni horjuvan, vaikkei meidan haissa aamenta sanotakaan.

Luulen, etta monilla on melkein pakkomielle kirkkohaihin - uskosta riippumatta - juuri noiden juhlatilojen vuoksi. Haiden kuuluu olla hieno, juhlallinen, romanttinen tilaisuus, ja Suomessa sellaisen tilaisuuden on tottunut saamaan vain kirkossa aikaiseksi. Siviilihaita ei mielleta "oikeiksi" haiksi, vaan monilla mielen sopukoissa pyorii perjantai-iltapaivan maistraattivisiitti, morsian maha pystyssa ja sulhanen kelloa vilkuillen, etta koskas se lounastauko paattyykaan. Monet tuntuvat jopa ajattelevan, etteivat ole "kunnolla" naimisissa ennen siunaustilaisuutta, jos siis syysta tai toisesta "joutuvat" siviilisti vihkiytymaan ensin.

Itse siviilihaita jarjestavana tama tuntuu vahan ikavalta. Minunkin vanhemmat tuntuivat saalivan minua ensi alkuun, kun en raukkaparka saa "kunnon" haita - sanoivat jopa, etta eihan siina se uskonnollisuus mitaan merkitse, kirkossa vain kuuluu menna naimisiin. En kuitenkaan halua, etta kultani lupaisi rakastaa ja kunnioittaa minua hanen kannaltaan mielikuvitusolennon nimissa. Siviilisti saamme juuri sellaisen seremonian kuin itse haluamme, ja lupaudumme toisillemme oman itsemme tahden, kaikilla niilla valtuuksilla jotka meilla omaan itseemme on. Kauniimpaa, todempaa ja merkityksellisempaa kuin yhden paivan ajan muka-uskominen.

Kirkkovihkimistraditio ei tietenkaan ole pahaksi, jos molemmat vihittavat ovat uskovaisia tai edes tapakristittyja, mutta kun jompikumpi tai molemmat ei usko tai edes halua leikkia uskovansa, on minun mielesta rehellisempaa ja aidompaa menna siviilisti naimisiin. Siviiliseremoniasta saa aivan yhta vaikuttavan kuni uskonnollisestakin, ja nyt voi pyytaa vihkijaa jo pois sielta kuntakeskuksen toimitilasta vaikka lahikartanoon, majakkaan tai jokiristeilylle.

Tutkikaa siviilivihkimisvaihtoehtoja, jos jompikumpi tai molemmat teista eivat ole uskovaisia. Siviiliseremoniassa on paljon enemman vapautta, eika vaadi teeskentelya keneltakaan. Siviilivihkikaavaan voi lisailla aivan omia mieltymyksiaan helpommin kuin kirkkoseremoniaan. Vihkimisesta saa paremmin omannakoisen, ja vaikka ehka olisikin helpompaa antaa vain papin valita joku sopiva patka raamatusta luettavaksi, niin siviilivihkimisessa saa laittaa jo itseaan enemman likoon. Katsoisin jopa joissain tapauksissa siviilivihkimisen tarkoittavan enemman kuin kirkkovastaavan - kun pari saa iste suunnitella lupauksensa, eika vain toistaa niita samoja vuorosanoja, mitka taytyy sanoa, on tuloksena aidompi ja rehellisempi avioliittovala.

___

Lisattakoon tahan siis, etta en missaan nimessa vastusta kirkkohaita, jos ne ihan oikeasti tuntuvat "omilta". Ainoa, mika minusta on jo parin itsensa kannalta saali on se, etta toinen tai molemmat joutuvat teeskentelemaan uskoa. Ei minusta Jumalan silmien edessa tehty lupaus merkitse mitaan, jos ei usko koko Jumalaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tätä ei ole suunnattun henk.koht. kellekään tähän ketjuun kirjoittaneelle, mutta muistetaanhan nyt kuitenkin, että se, ettei ihminen kuulu luterilaiseen (tai johonkin muuhun kristilliseen) kirkkoon, ei vielä välttämättä tee hänestä ateistia. http://fi.wikipedia.org/wiki/Ateisti

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän tapauksessa sulhanen kuuluu kirkkoon ja minä olen ateisti. Itse haluaisin pelkän siviilivihkimisen, mutta sulhon takia on myös kirkon siunaus. Sulhasen suku on hyvin uskonnollista ja myös sulhanen itse johonkin uskoo, mihinkä sitten lie. Pappi on sulhasen vanha uskonnon opettaja ja sama pappi on vihkinyt koko kaveriporukan kundit, tai siis ne jotka ovat avioliiton solmineet.

Naimisiin on menossa kaksi ihmistä ja kummankin mielipiteet ja vakaumukset pitäisi jotenkin huomioida. Itse en koe ongelmana siunausta. En rukoile alttarilla ja tuskin laulan virsiäkään. Kukaan yleisöstä ei tätä huomaa. Emme ole vielä papin kanssa puhuneet, eli lopullinen muotohan määräytyy sitä kautta. Toivomuksena on, että mahdollisimman lyhyesti siunaustilaisuus. Jos tässä puolen vuoden aikana tulee ongelmia tämän siunauksen kanssa ja joutuisin tekemään alttarilla jotain joka tuntuu väärältä, niin silloin siviilivihkiminen on ainoa vaihtoehto.

Kun varasin kirkkoa siunausta varten, kirkkovirastosta ehdotettiin moneen kertaan, että tässähän on vielä hyvin aikaa liittyä kirkkoon. Mielestäni se on hyvin arveluttavaa, että liittytään kirkkoon vain häiden takia. Häiden jälkeen erotaan kirkosta. Siunaus on kuitenkin aika rehellinen tapa saada uskonnollista tuntua vihkimiseen.

Itse odotan innolla siviilivihkimistä, se on niin ihanaa urbaania.... =) 70-lukulaista romatiikkaa, ruokatunnilla naimisiin!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos Disaronno  ;D! Tätä minä olen yrittänyt muutamassa ketjussa jo sanoa, että hääthän ovat KAHDEN ihmisen yhteinen tilaisuus ja molempien vakaumusta pitäisi kunnioittaa! Meillä siis tulee siviilivihkiminen ja kirkollinen siunaus. Sulhasta ei tarvitse kirkkoon väkisin raahata, vaan suostui ihan mukisematta, kuten minäkin sitä edeltävään siviilivihkimiseen. Minusta tämä on juuri MEILLE sopiva tapa!

Lisäksi täällä niin kovasti perustellaan, että on väärin, jos ateisti tai muuten vaan kirkkoon kuulumaton saa palvelua kirkolta, koska ei maksa kirkollisveroa. MUTTA MUTTA entäs sitten, kun MINÄ kuulun kirkkoon ja MAKSAN kirkollisveroa, joten mielestäni minulle kuuluvat aivan samat palvelut kuin muillekin "maksaville asiakkaille", eikä minua tulisi rangaista sulhoni kirkkoon kuulumattomuudesta. Sehän olisi todella epäreilua minua kohtaan, jos meiltä evättäisiin kirkollinen toimitus. Enpä tosin ollut asiaa edes ajatellut tältä kannalta ennen kuin täällä siitä kovasti keskustelua luin... Kirkollinen siunaus on minulle tärkeää ja olen todella onnellinen, että se on mahdollista  :-X.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ilman muuta olet oikeutettu, siinä missä muutkin. En ymmärrä mistä ihmiset nyt noin provosoituivat, joskin minustakin tuo yksi ääriesimerkki kirkollisesta vihkimisestä josta kaikki kirkollinen on riisuttu, tuntui suoraan sanottuna hölmöltä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Musta on todella hienoa, että ihmiset haluavat pyytää Jumalan siunausta avioliitolle. Mutta tosiaankin jos vihittävä on ateisti eli ei usko Jumalaan, on siunauksen pyytäminen väärin molempia osapuolia kohtaan. Mutta eiköhän nämä asiat selviä papin kanssa juttelemalla ja tietysti paras ratkaisuhan on sellainen, jossa molemmat vihittävät saisivat haluamansa vihkimyksen.  :)

Niin siis henkilö joka ei kuulu kirkkoon, EI ole välttämättä ateisti! Kuten aiemmin sanoin, voi olla kuulumatta kirkkoon, mutta silti uskoa Jumalaan. Tässä mm. yksi syy, miksi avioliiton siunaamisessa ei ole mitään "väärää" ketään kohtaan. Enkä oikeestaan edes ymmärrä miten toiset kehtaa puuttua näinkin henkilökohtaiseen asiaan ja päätää mikä on väärin ja mikä ei..

Share this post


Link to post
Share on other sites
Tätä ei ole suunnattun henk.koht. kellekään tähän ketjuun kirjoittaneelle, mutta muistetaanhan nyt kuitenkin, että se, ettei ihminen kuulu luterilaiseen (tai johonkin muuhun kristilliseen) kirkkoon, ei vielä välttämättä tee hänestä ateistia. http://fi.wikipedia.org/wiki/Ateisti

Aamen!  ;D

Asia koskettaa minua siinä määrin, että olen itse syntyperäinen ateisti. En siis koskaan ole kuulunut mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan (=minua ei siis ole kastettu, konfirmoitu tms.).

Sulhaseni taas on ev.lut. seurakunnan jäsen.

Meidät vihitään siviilimenoin. En voisi ikinä kuvitellakaaan, että ottaisin aktiivisesti osaa uskonnolliseen toimitukseen. Eli voin siis olla kristillisissä (tai muslimi- tai hindu-) hautajaisissa tai häissä vieraana, mutta vain seuraamassa. Eli virsiä en laula, en osallistu rukouksiin yms. Miksi osallistuisinkaan?

Eli tästä syystä en todellakaan halua seremoniaa, jossa on elementtejä, joita pidän epäuskottavina. Siunauksessahan on käsittääkseni rukous, virsiä ja muuta uskonnollista - ei kai se muuten siunaus olisikaan! Sulhanenkaan ei varmasti haluaisi siunaustilaisuutta, jossa morsian istuisi hiljaa penkissä ja katselisi kattoa!  ;)

Sama juttu kun kävin asepalveluksen. En olisi ikinä voinut osallistua sotilasvalaan (tein juhlallisen vakuutuksen), sillä en olisi voinut vannoa jotakin sellaisen nimeen, johon en usko.

Jokainen tietysti tekee omat ratkaisunsa, mutta epäilenpä, ettei kovinkaan moni oikeasti ateisti halua uskonnollista seremoniaa. Ei häihin eikä hautajaisiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pitääkö kirkkoa varatessa muuten ilmoittaa, tuleeko siunaus vai vihkiminen? Entä onko outoa, jos isä saattaa alttarille, vaikka oltaisiin jo naimisissa? Meillä asiat on toisinpäin kuin otsikossa, eli itse en kuulu kirkkoon vakaumuksellisista syistä, mutta sulhanen kuuluu ja sulhasen sukua tässä rauhoitellaan. Halutaan siunausseremonia niin, ettei sulhasen uskonnollinen suku välttämättä erota, että ollaan jo naimisissa.  ;) Tai kyllähän tarkkakorvainen erottaa, mutta jos vaikka ne vanhimmat uskismummot + anoppi ei huomais...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä kirkkoa varatessa pitää ilmoittaa, mitä tilaisuutta varten kirkko varataan - en ymmärrä miksi sitä ei voisi sinne virastoon ilmoittaa? Eiväthän ne sieltä kuuluta sitä teidän sukulaisille. Heillä se tieto pitää olla esim. tilastointia varten.

Kaava voi muuten olla suunnilleen sama, mutta kysymykset vähän erilaiset: "Tahdotko sinä NN avioliitossasi, jonka olet solminut MM:n kanssa osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä ja vastoinkäymisissä."

Kun vihkimisessä kysymys kuuluu: "Tahdotko sinä NN ottaa MM:n aviomieheksesi ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä ja vastoinkäymisissä"

Olen ainakin nähnyt isän luovuttavan morsiamen myös avioliiton siunauksessa, eikä se musta ainakaan tunnu mitenkään kummalliselta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now