Ella

Sukunimivalintanne (yhdistetty)


291 posts in this topic

Meillä onkin sellainen tilanne, että mie muutan sukunimeni ennen häitä. Eli otan isäni sukunimen ja naimisiin mentäessä sulhanen ottaa sitten mun sukunimen. Eli meillä meillä molemmilla menee sukunimi uusiksi. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ ^ Rii'alla on hyvä kompromissi sukunimien suhteen. ;)

sprsilly: Voi olla että tulen muutaman kerran pääni sisällä kiroamaan, kun kolmesti tavaamani sukunimi on sitten edelleen väärin.... :girl_mad: Mutta, mitä sitä ei miehensä puolesta tekisi, ja minulle on kuitenkin tärkeää että olemme sitten molemmat samalla sukunimellä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä onkin sellainen tilanne, että mie muutan sukunimeni ennen häitä. Eli otan isäni sukunimen ja naimisiin mentäessä sulhanen ottaa sitten mun sukunimen. Eli meillä meillä molemmilla menee sukunimi uusiksi. :)

Hei siistiä! Kiva kuulla muunkinlaisista nimipäätöksistä.

Kuten olen tuolla nimipuolella maininnutkin (köhtämäkinkeskusteluolisivoitusielläkäydäköh) otan miehen sukunimen omani jatkoksi. Oma nimi on minulla niin iso osa identiteettiä, etten voisi kuvitellakaan siitä luopuvani. Mutta koska tässä ollaan ikään kuin kääntämässä uutta lehteä elämässä, halusin ottaa miehen nimen toiseksi sukunimeksi osoittamaan, että olemme yhtä perhettä. Tästä nyt sitten seuraa, ettei kukaan osaa kirjoittaa enää koskaan minun nimeäni oikein ilman tavaamista, nimi kun tulee olemaan mallia Hannamaikki Rönttönen - Luuta-akka. :jere:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ ^ Rii'alla on hyvä kompromissi sukunimien suhteen. ;)

sprsilly: Voi olla että tulen muutaman kerran pääni sisällä kiroamaan, kun kolmesti tavaamani sukunimi on sitten edelleen väärin.... :girl_mad: Mutta, mitä sitä ei miehensä puolesta tekisi, ja minulle on kuitenkin tärkeää että olemme sitten molemmat samalla sukunimellä.

Just eilen taas törmäsin tähän mun sukunimen vaikeuteen, ku juttelin puhelimessa mun työpaikan työvuorojen tekijän kanssa ja se tavas mun sukunimee kymmenen kertaa :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ niin ja mulla on siis ihan suomalainen sukunimi, ei äätä tai öötä tai ååta, mutta silti vaan joillekin ihmisille vaikee kirjottaa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tulee miehen sukunimi. Itse olen varmaankin vain niin perinteinen, että ajattelen 'näin sen kuuluu mennä' :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä tykkään paljon mun sukunimestä, mutt olen päättänyt silti luopua siitä. Miehellä tosin on valta nyt päättää että mikä sukunnimeksi tulee. Hänen sukunimi on ihan jees, mutta ei kauheen hyvin sovi mun nimeen. Hänen äidillään taas on alunperin ruotsalainen tyttönimi jonka hän on kääntänyt suomalaiseksi (sen jälkeen kun erosi mieheni isästä), ja on tosi kaunis nimi. Ainoa suomessa kyseistä sukunimeä kantava henkilö. Olenkin ehdottanut että jos ottaisimmekin sen nimen yhteiseksi nimeksi. Se sopisi molempien etunimeenkin hyvin.

Saa nyt nähdä, miehellä vähän fiilis että oma nimi kuitnekin pitäsi pitää.

Mä olen onnellinen molempien kanssa. Hassua miten aikaisemmin aina ajttelin että minähän en sukunimeäni vaihda, mutta nyt olenkin luopumassa siitä aika helposti :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä onkin sellainen tilanne, että mie muutan sukunimeni ennen häitä. Eli otan isäni sukunimen ja naimisiin mentäessä sulhanen ottaa sitten mun sukunimen. Eli meillä meillä molemmilla menee sukunimi uusiksi. :)

Meillä tämä ehdotus tuli enemmän mieheni, kun mun puolelta. Kun olen koko seurustelun ja kihlojenkin ajan sanonut, että en ota sulhon sukuniemeä, koska se on myös miesten yleinen etunimi. Esimerkkinä, vaikka Jaakko Lauri, eli tän tyylinen. Ja kuinka hullulta se sitten, kuullostaisi mun etunimen jälkeen se miesten etunimenäkin käytetty sukunimi. Minä sitten ehdotin, että ottaisimme sulhon äitin sukunimen, joka on ihan kivan kuuloinen. Mutta sulho taas ei sitä halua, koska se on verrattain yleinen. Sitten taas minun äitini sukunimi mikä myös minulla on käytössä (mun vanhemmat eivät ole koskaan menneet naimisiin, vaikka yhdessä edelleen ovat), on yksi suomen yleisempiä sukunimiä, varsinkin Savon suunnalla. Sen vuoksi mie en taas sitten sitä halua. Sitten sulho ehdotti, että mites isäni harvinaisempi sukunimi, että eiköhän otettas se yhdessä. Siihen on siis päädytty jo vuosia sitten. Tottakai haluan myös isältä kysyä, että tämä on ok, vaikka tuskin hänellä on siihen mitään valitettavaa. :) Mutta periaatteesta haluan sen kysyä. Ja näin sitten myös isäni sukunimi jatkuu, koska se ois meidän suvussa katkennut meidän isään, jos mie en sitä ottais. Senkin vuoksi hieno valinta. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä ollaan aivan fifty-sixty fiiliksissä tämän suhteen vielä. Olen aina ajatellut etten nimestäni koskaan luovu, mutta nyt kun häitä on alettu suunnitella ja ne lähestyvät, niin joku olio minun sisälläni herää ja jatkuvasti kuiskuttaa korvaan, että kyllähän perheellä pitää yhteinen nimi olla. No, mies ei halua vaihtaa omaa nimeään, eikä haluta "lahtinen-virtanen" tyylistä ratkaisua, niin tämä jää minun päätettäväkseni. Mies on sanonut alunalkaen että hänen puolestaan on ok jos pidän oman nimeni. Nyt en vaan yksinkertaisesti tiedä vielä mitä tulen tukemään. Puolet minusta haluaa pitää oman nimensä, ja puolet minusta haluaa perheelle yhteisen nimen. Öäöäöääöä hirveän hankalaa :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä myös perinteisesti otan mieheni nimen. Asia oli minulle ihan selvä alusta lähtien. Toisaalta ihan piirun verran harmittaa, koska olen tähän mennessä ollut nimeni puolesta täysin uniikki :) Nykyistä sukunimeäni on vain reilulla 20 sukulaisellani. Toki olen aika kyllästynyt joka kerta tavaamaan sukunimeäni ja vaikka erilaisiin vahvistuksiin olen kirjoittanut sukunimeäni, se on silti saattanut olla väärin väännetty :grin: Meillä myös miehelle oli ehdotonta, että kannan hänen nimeään joka on huomattavasti helpompi lausua :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itsekin haluaisin tulevalle perheelleemme yhteisen sukunimen, mutta miehen sukunimi on niiiiin tavallinen. Tässä onkin nyt puolen vuoden käännytysprojekti edessä, jos mies suostuisi vaihtamaan sukunimensä ;). Muilla samoja tavoitteita :D?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä päädyin perinteisenä vaihtamaan sukunimeni miehen omaan, sitten kun naimisiin asti pääsemme. Harmittaahan se, että oma, harvinaisempi sukunimi (omaa nimeäni on 31:llä naisella ja sulhon nimeä taas liki 9000:lla...) sitten pistetään sivuun, mutta toisaalta en koskaan tykännyt siitä kuitenkaan. :D

Edited by Silwe

Share this post


Link to post
Share on other sites

No minäkin kyllä perinteiden mukaan haluaisin ottaa miehen sukunimen, mutta ei vaan pysty :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä otan itselleni miehen sukunimen. Minulle on tärkeää, että kaikilla perheenjäsenillä on yhteinen sukunimi ja miehelle on todella tärkeää, että hän saa pitää oman sukunimensä. Helppo valinta oli siis meillä tämä sukunimiasia :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies olisi varmasti ollut valmis ottamaan minunkin sukunimeni, mutta minun aloitteestani otetaan miehen oma. Tykkään omastakin sukunimestäni paljon, mutta mielestäni on kivampi näin. Ehdottomasti haluttiin molemmille kuitenkin sama sukunimi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Otan mieheni sukunimen. On ollut jotenkin selvää jo alusta alkaen. Hän on ottanut itse oman isänsä sukunimen vasta muutama vuosi sitten ja heitä on vain 43 Suomessa. Mummu oli kuolinvuoteellaan pyytänyt tätä. Oma sukunimeni ei ole myöskään ihan tavallisempia, ainakun sanon sen, kysytään olenko sukua eräälle "julkikselle"? Joo olen :girl_haha: Meitä on kumminkin yli 800. Yleensä se vielä väännetään jotenkin väärin. Ja nyt nimeni lyhenee jonkin verran. Se on kaunis nimi, kyllä siihen tottuu varmaan todella pian :girl_in_love:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pidämme kummatkin omat sukunimenne, vaikka mieheni sukunimi on minusta ihan hauska ja omani on taas tosi yleinen ja tavallinen. Valinta on ollut selvä alusta alkaen. Siihen vaikuttavat periaatteeni sekä se, että oma sukunimeni on Suomessa paljon helpompi kuin miehen (ihan luettelointiasioista alkaen). En paheksu sukunimeään vaihtavia naisia ja ymmärrän, että siihen on monia hyviä syitä, mutta toivoisin, että yleinen trendi - siis yhden yksilön valinnoista riippumatta - olisi tasavertainen sillä tavoin, että kaikki vaihtoehdot olisivat aihdosti vaihtoehtoja ja ettei esimerkiksi sukunimeään vaihtavia miehiä kummeksuttaisi niin kuin joissakin piireissä yhä tapahtuu.

Sukunimeni pitämiseen vaikuttaa paljon myös se, että mieheni kotimaassa juuri kukaan nainen ei vaihda sukunimeään naimisiin mennessään. Pääsen siis helpolla, kun kuljen virran mukana. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itsekin haluaisin tulevalle perheelleemme yhteisen sukunimen, mutta miehen sukunimi on niiiiin tavallinen. Tässä onkin nyt puolen vuoden käännytysprojekti edessä, jos mies suostuisi vaihtamaan sukunimensä ;). Muilla samoja tavoitteita :D?

Mä luulen, että mulla on tämän tyylinen tavoite edessä, tai että otettaisiin mun tuffan vanha sukunimi, kun omani on tylsä ja miehen sukunimeä en periaatteesta halua :D Mutta luulen, että meillä tuo pehmitys-projekti on aika helppo, mieheni kun on yleensä suostuvainen kaikkeen, mitä ehdotan. Tietty joillekin sukunimi on hirveän tärkeä asia, mutta katsotaan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse en jotenkin osaa ajatella esim. ajokorttiini miehen sukunimeä :D Mutta oma sukunimeni kuuluu niihin Suomen yleisimpiin, ja vaikkei mieheni sukunimi nyt kovin ihmeellisesti taivukaan oman nimeni kanssa, niin sepä tulee ensi kesän jälkeen passissa ja muissa papereissa lukemaan. Yritin ehdottaa sitäkin, että sulautettaisiin meidän sukunimistä uusi sukunimi, mutta paras mihin päästiin oli 'Kosla', joten... :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pindemonium:

Toi Kosla olisi ainakin varsin omaperäinen sukunimi..... :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nojuu, olisi :D Mutta siihen verrattuna miehenkin omaan nimeeni huonosti sointuva sukunimi kuulostaa todella hyvälle :D Joskin Kosla menisi hyvin autoharrastuksemme kanssa. En ehkä hautaa ideaa vielä... :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mollamallan kanssa samanlainen tilanne. Koen "ahdistusta" siitä, että pitäisi luopua omasta nimestä ja vaihtaa se vielä kaikenlisäksi sellaiseen sukunimeen, mitä en koe omakseni. Meillä lapsiakin jo kaksi miehen nimellä, mutta en silti koe, etteikö oltaisi perhe vaikka äiti olisikin eri nimellä. Mies taasen on sanonut, että mitään järkeä ei ole edes mennä naimisiin, jollen nimeäni vaihda.... huoh...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now