Häästressi/paniikki häihin liittyen (yhdistetty ketjuja)

[Milla-]

Mullakin pelottaa se, että kukaan ei tanssi meidän häissä Viimeksi nähdyssä Satuhäiden jaksossa kävi niin, ja olin aivan kauhuissani, että meidän häissä on aivan varmasti sama meininki! Toisaalta, bändithän soittavat monenlaista musiikkia, joten eiköhän siinä kaikille löydy jotain. Monelle on kynnys mennä tanssimaan selvin päin, joten alkoholitarjoilu kannattaa aloittaa ennen takssia (jos alkoholia siis on tarjolla).

Mä oon miettiny vaihtoehtona (ei siis varmaa), että lähetän kutsut A ja kutsut B Se tarkoittaa siis käytännössä sitä, että kutsun 120 ihmistä häihimme (nämä ovat niitä A-ihmisiä). Jos peruutuksia tulee niin, että ihmisiä on tulossa alle 100, lähetän kutsuja B. Aika moni varmasti kritisoi minua tästä suunnitelmasta, sillä eihän kukaan halua olla B-kutsuttu. Tämä toimiikin vain sillä tavalla, että B-kutsutut ovat sellaisia kutsuttavia, että he eivät saa tietää, että ovat B-kutsuttuja ;D Pitää vielä miettiä tätä asiaa..

Koristelussa kannattaa pyytää vinkkejä usealta eri ihmiseltä. Heillä saattaa olla ratkaisu ongelmaan pöytäkoristeiden suhteen. Minusta valkoiset pöytäliinat, hienosti katetut astiat ja hienot servetit ovat jo "hyvä koristelu". Jos haluaa vielä jotain muuta, niin erilaisia tuikkujuttuja tai kukkia maljakossa pöytään.

Tässäpä voisi olla muutamia rauhoittavia asioita Tosin en itse ole vielä päässyt naimisiin asti, joten näitä juttuja ei ehkä kannata ottaa niin vakavasti, en tiedä nimittäin, mistä puhun x)

[a-nu]

meillä on kans tasan 4kk päästä häät!

mut älä huoli,et oo ainut joka on nähny painajaisia!yhessä unessa bestman hävitti sormuksen just ennen häitä,hääpäivänä en kerinny käymään kampaajalla enkä meikissä enkä kerinny laittaa edes hääpukua päälle!

kaasoilla on myös ollu ihan kauheet mekot päällä yhessä unessa.monia muitakin kauhu-unia häistä on jo nähty mut yritän luottaa siihen että häät menee hyvin ja onneks mulla on ihanat kaasot tukemassa ja mieskin on ihan hyvin hääsuunnitteluissa mukana

[alphabetty]

Täällä myös yksi joka pelkää kaiken menevän myttyyn. Painajaisia on nähty jo useampi kuukaus. Ja häihin on sentäs aikaa 6 kk Painajaisia on tosiaan ollut monta, tässä muutama esimerkki: yhdessä painajaisessa en ehtinyt kampaajalle, enkä ehtinyt pukeutua hääpukuun. Yhdessä häät peruuntuivat. Yhdessä kuollut äitini tuli häihin.

Onneksi tuo mies on rauhotellut muo ja pitää vaan koittaa ajatella, että tärkeintää on naimisiin meno eikä se kaikki muu ylimääräinen hössötys.

Tsemppiä kaikille muille asian kanssa painiskeleville!

[My_Dream_Wedding]

Olen itsekin nähnyt painajaisia, jossa sulhasella on arkivaatteet päällä, tai kanttori ei soitakaan sovittuja marsseja kirkossa ym...

Myös sellainen uni, jossa joudun lähtemään kirkkoon katsomatta edes peiliin, on kovin yleinen !

Oikea pelko on myös jostain syystä se, että kutsutut vieraat eivät pääse tulemaan.

Mä teenkin varmaan vielä B-listan, jos ei ilmoittautumisia ala tulla.. Se vaan, että miten myöhään B-kutsut voi lähettää ilman, että vieraat tajuavat olevansa B-listalaisia?!?

[Hannna87]

Tai mitä jos jäät bussin alle häitä edeltävänä päivänä?

Hmm. Okei, rouvana on helppo tulla kommentoimaan tätä, kun kaikki tuollaiset paniikit on jo takanapäin. Jokainen teistä itse saa päättää sen vieraslistan, kutsukaa sellaisia ihmisiä, jotka eivät jäisi mistään hinnasta häistänne pois, eli siis vain ne läheisimmät! Tottakai joillain on joskus jotain menoja, aiemmin varattuja matkoja tms., mutta eiköhän suurin osa niistä kutsutuista kuitenkin halua paikalle, häät kun kuitenkin on aika kiva juhla!

Matkalla alttarille ei voi kompastua, jos mekkosi on oikean mittainen. Kannattaa selvittää, onko kirkossa esim paksu matto ja kertoa se sille joka lyhentää helmaa. Ja jos nyt kuitenkin onnistut kompastumaan, mitä sitten? Tuskin siellä kirkossa kukaan repeää nauramaan sinulle, voithan itse naurahtaa ja sanoa, et oli niin kiire alttarille, et meni jalat solmuun.

Tanssiminen riippuu sitten ihan bändistä ja vieraista. Jos bändi soittaa vaan jotain humppaa, niin ei sitä ehkä nykyään tanssi kuin muutamat vanhemmat. Tai jos tiedät, että vieraasi ei ole kovin tanssivaa sorttia, ei sen illan ohjelman ehkä kannata koostua pelkästä tanssimisesta.

Tommonen ylimääräinen paniikki ja hermoilu on ihan turhaa! Asioilla on tapana järjestyä, ja pieniä kommelluksia voi sattua, mutta mitä sitten. Se hääpäivä on kuitenkin yksi elämän onnellisimmista päivistä, älkää antako minkään pilata sitä. Hymyä! Sillä selviää monesta!

[MEM]

^ Näin on!

Vaikka minullakin häät vasta edessä, en minä ole tajunnutkaan tuollaisia asioita ressata?! Hääjärjestelyt on aloitettu hyvissä ajoin ja kaikki on tähän mennessä sujunut suunnitelmien mukaan.

Tärkein siinä päivässä on se, että ylipäätänsä naimisiin pääsee, kompastu kirkossa tai ei.

Tuollaisia on todellakin ihan turha huolehtia, keskittykää nyt vaan pääsemään naimisiin ja hääpäivänä, nauttikaa, niin minäkin aijon tehdä

[Arby]

Tanssiminen riippuu sitten ihan bändistä ja vieraista. Jos bändi soittaa vaan jotain humppaa, niin ei sitä ehkä nykyään tanssi kuin muutamat vanhemmat. Tai jos tiedät, että vieraasi ei ole kovin tanssivaa sorttia, ei sen illan ohjelman ehkä kannata koostua pelkästä tanssimisesta.

Tähän liittyen sellainen vinkki, että bändin kanssa voi yleensä etukäteen sopia biisit, joita soittavat. Meidän bändi lähetti etukäteen listan heidän biisivalikoimastaan, josta valitsimme mieleisemme biisit. Näitä sitten soittivat häissä ja jengi tanssi mukana loppuun asti.

[Milla-]

Oikea pelko on myös jostain syystä se, että kutsutut vieraat eivät pääse tulemaan.

Mä teenkin varmaan vielä B-listan, jos ei ilmoittautumisia ala tulla.. Se vaan, että miten myöhään B-kutsut voi lähettää ilman, että vieraat tajuavat olevansa B-listalaisia?!?

Mä lähettäisin varmaan 6 viikkoa - kuukausi ennen häitä ne B-kutsut. Ja tosiaan niiden B-kutsuttujen ei kannata olla sukulaisia (tyyliin toinen äidin sisko on A-kutsuttu ja toinen sisko on B-kutsuttu).

[Aliina**]

Häihin aikaa reilu viisi kuukautta, ja hermostuneisuus kasvaa koko ajan. Pari kertaa viikossa tulee nähtyä kummallisia unia häistä, edellisessä meille olikin järjestetty häät yllätyksenä aiemmin kuin mitä omien suunnitelmien mukaan piti olla unessa ei kyllä juuri naurattanut..

Eniten huolestuttaa onko sittenkin varattu liian pieni tila/ollaanko kutsumassa liikaa ihmisiä. Muuten paikka olisi aivan täydellinen meille, mutta kun vieraslistaakaan en haluaisi karsia enempää.

Ehkä pitäisi vaan rauhottua, asioilla kun kuitenkin on tapana järjestyä (itsekin sen olen viimeisin muutaman vuoden sisään todennut monesti muissa jutuissa)

[-neeze-]

mä en mielestäni stressaa häistä näin valveilla ollessani ollenkaan, sillä meillä on kaikki niin hyvällä mallilla ja ajoissa tehtynä että kovin paljoa ei enää puutu..MUTTA unissa mä en muista että olen menossa naimisiin ja yhtäkkiä mulle tullaan sanomaan että "sun pitäis olla jo kirkossa" , sulhanen on kännissä ja bestaman joutuu toimimaan hänen tilallaan, alttarilla mä huomaan että mä en ole edes kammannut tukkaa ja mietin että mitä se kampaaja ajattelee kun en mennytkään sinne. sekavia on unet kyllä mutta tämä muistamattomuus omasta hääpäivästä toistuu aina.. välillä vaan unohtuu eri asiat esim. koristeet, ilmoitus pitopalvelulle, kuulutukset yms ja itse olen näissä unissa aina ihan pihalla, kuin kännissä mutten horju.. outoa,mistä kummasta tää tosiaan johtuu..

mä en ole muuten ees miettinyt että jos ihmiset ei pääsekään tulemaan häihin.. (varmaan ens yönä nään sitten tästä unta ) mutta toisaalta, ainahan se on meille kaikki kotiin päin jos ei kaikki kutsutut (n.80) pääse paikalle mutta jos oikeesti kutsuttavia on se 80 ja paikalle pääsee vaan se 20 niin (voi miksi mä aloinkaan tätä miettimään...)

meillä siis vajaa 4 kuukautta h-hetkeen

[_sinna_]

Sama stressi täälläkin iski, kun tajusin et alle 3kk häihin! Mua pelottaa, että pudotan miehen sormuksen alttarilla. Kerroin tästä pelosta miehelle ja harjoteltiin sitten et miten mä otan sen ettei se pääse putoamaan Samoin stressaan sitä suudelmaa kaiken kansan edessä, et millanen se on ja miten onnistuu. Täytyy sitäkin harjoitella ennen häitä Eniten mua jännittää yleisesti ottaen alttarille käveleminen ja se, näytänkö kauniilta hääpuvussani... en tiedä miksi epäilen sitä mutta pelkään että puku ei istu tai en löydä hyvää boleroa mistään, tai meikki/kampaus menee pieleen. Hirveää olla muutenkin huomion keskipisteenä!

No toivon kyllä että kaikki menee hyvin ja päivästä tulee hauska.

Välillä olen salaa toivonut, et olis pitänyt sittenkin mennä maistraatissa naimisiin niin ei tarttis tämmöstäkään jännittää.

[_sinna_]

Niin ja kutsut meillä laitettiin menemään 4kk ennen häitä, ja 20 ilmottautumista on jo tullut eli puolet kutsutuista Ja perhe/sisarukset eivät vielä edes ole ilmottautuneet eli taitaa olla kaikki tulossa Älkää sitä stressatko Laittakaa kutsut vaan ajoissa menemään!

[mamsika]

Näen unia häistämme joihin kyllä vieraat pääsevät, mutta minä en! Jotenki unessa ei "huvitakkaan" juhlia häitä ja vieraat ovat hermona että huonot häät kun ei ole edes morsianta. Kuukausi häihin ja kyllähän tässä paniikki on jo hereilläkin. Vielä liian paljon hoidettavaa ja ties mitä unohdan hoitaa! Jospa kuitenkin oikeasti viitsisin ilmaantua itse häihini.

[My_Dream_Wedding]

Hih, alkoipa hymyilyttää, kerrotte ihan mun tarinaa !

Mä näen myös unia, missä ihmiset kirkossa on arkivaatteissa, sortsit ja sandaalit appiukolla ja sulholla huppari ja farkut!

Kanttori ei soitakaan sovittuja kappaleita, ja olen alttarilla raivon partaalla! Arvatkaa onko ihana herätä näistä unista

Ehkä me laitetaan hieman aikaisemmin kutsut postiin.. Ensin ajattelimme tasan 2 kk ennen häitä, koska niin kaikki neuvovat. Mutta jospa kuitenkin 3... Niin ehtii ihmiset varautua .

[Zenyy]

Kaikki kuulostaa samalta mitä mun unissa Pari yötä sitten näin unta, jossa kello oli 16.15, meillä siis vihkiminen klo 15, ja en ollu kampaajalla käynyt ollenkaan saati kirkossa! Kauheessa paniikissa aloin huutamaan mun kaasolle, että se laittaa mun tukan ja tottakai(!) sain sen itkemään ja juoksemaan pois! Onneks siinä vaiheessa heräsin sydän jyskyttäen. Ja mitä lähemmäs The Day tulee, niin sitä enemmän nään tän kaltasia unia. Vaikka meilläkin on järjestelyt hyvällä mallilla, niin silti panikoittaa! Mäkin kun inhoan tota keskipisteenä oloa... Välillä ollut samoja ajatuksia _Sinna_:n kanssa....

[MiinaVi]

Kaikki kuulostaa samalta mitä mun unissa Pari yötä sitten näin unta, jossa kello oli 16.15, meillä siis vihkiminen klo 15, ja en ollu kampaajalla käynyt ollenkaan saati kirkossa! Kauheessa paniikissa aloin huutamaan mun kaasolle, että se laittaa mun tukan ja tottakai(!) sain sen itkemään ja juoksemaan pois! Onneks siinä vaiheessa heräsin sydän jyskyttäen. Ja mitä lähemmäs The Day tulee, niin sitä enemmän nään tän kaltasia unia. Vaikka meilläkin on järjestelyt hyvällä mallilla, niin silti panikoittaa! Mäkin kun inhoan tota keskipisteenä oloa... Välillä ollut samoja ajatuksia _Sinna_:n kanssa....

Kuulostaapa tutulta

[InLove<3]

Mä luulen että 95% morsiammille tulee tuollainen paniikki jossain vaiheessa

Itse oon nähny jo unia että hääkuvat on jo otettu, mutta sitten huomaankin että ei oo ollu huntua eikä tiaraa päässä.

Toinen uni oli että huomasin hääpäivänä pukuni olevankin punaraidallinen ja siinä oli toosi isot ja muhkeat hihat.

Kolmas uni on ollut se että hääpäivänä huomaan että en ole ehtinyt ostaa kaikkia koristeita ja vieraat haukkuivat mut pystyyn.

Mutta kaikkien unien jälkeen olen henkäissyt syvään ja sanonut "Tämä on minun ja mieheni välinen asia. Ihan sama muusta, kunhan olemme yhdessä ja rakastamme toisiamme." Ja näin pitääkin ajatell aina kun häästressi käy ylivoimaiseksi

[Miiuska123]

Häihin on 3kk ja 22 päivää ja painajaisia nähdään täälläkin Jotenki pelottaa se että päivä lähestyy.. vaikka odotankin sitä aivan hulluna!

[Kaylie]

Onneksi täällä on tällainenkin palsta, josta saa vertaistukea. Ei kukaan muu ymmärrä morsianta paremmin kuin toinen morsian! On tuntunut tosi hyvälle lukea kaikkien teidän morsianten tekstejä täällä.

Mun vanhemmat myös salailivat liittoaan aikanaan, eivätkä kertoneet kellekään naimisiin menostaan, eivät edes häiden jälkeen! Itse menen ensi vuonna naimisiin ja isäni mielestä asiasta ei saa puhua kellekään ainakaan tämän vuoden aikana ja pitkälle ensi vuoteenkin voi kyllä odottaa. En näe mitään syytä salailla tällaista asiaa. Olen onnellinen ja haluan jakaa tällaisen ihanan ilouutisen rakkaiden ystävien kanssa ja myös perheeni. Olisi vissiin pitänyt jättää ilmoittaminen omalle isälle pitkälle ensi vuoteen ja katsoa sitten kuinka tyytyväinen se on sellaseen päätökseen. Nyt sentään kerroin aikeistamme jo hyvissä ajoin! Tosi kiittämätöntä minusta.

Isälläni on myös riittää sanomista joka ikiseen asiaan, josta kerromme. Kutsujen suunnittelu on ihan väärä, vierasmäärä on väärä, paikka on väärä, koristelu on turhamaista, ei saa olla buffetti vaan pitää olla pöytiin tarjoilu ja perinteistä suomalaista ruokaa, lihapullia ja muussia. Isälläni myös riittää sanomista siihen, etten kuulu kirkkoon. Sillä uskonto kuuluu jokaisen elämään ja ilman sitä ei ole elämää ollenkaan. Suoraan sanoen v*tuttaa tuollanen käytös! Joudun koko ajan häpeilemään omaa isääni ja sen sanomisia ja odotan, milloin seuraava päätöksemme on taas väärä.

Minäkään en ole tuominnut ja arvostellut sitä julkisesti sukulaisten läsnäollessa siitä, miten hän meni aikoinaan naimisiin tai miten on elänyt ja mihin uskontoon kuuluu. Miksi sen pitää tuomita mut!? Tosi röyhkeää, halventavaa käytöstä. Miksi turhaan kerron sille yhtään mitään meidän häistä, kun siltä ei saa minkäännököstä rakentavaa tai kannustavaa kommenttia aiheesta ja joka kerran vaan pahoitan mieleni. Parempi on näköjään vaan salata omatkin asiat, niinku sekin teki aikanaan. Eipähän tuu paha mieli!

Kiitos.

[Lynx]

^ On kyllä ikävää tuo isäsi reagointi. Herää vain kysymys, miksi edes puhut noista jutuista isällesi/vanhemmillesi, jos suhtautuminen on tuollaista? Kannattaisiko ottaa vähän etäisyyttää ja jakaa hääjutut iloineen ja ongelmineen jonkun ihan muun kanssa? Olisi varmaan teillekin vähemmän stressaavaa kuin joutua jatkuvasti puolustelemaan omia valintojaan.

[harley84]

Onpa kyllä kurjaa suhtautumista Kaylie! Mut ehkä tosiaan kannattaisi tehdä kuten Lynx ehdottaa, että puhua valmisteluista sitten aivan jonkun muun kanssa. Vaikka tietysti sitä haluaisi jakaa asiat oman perheen kanssa. Itsellä vähän samoja kokemuksia, kun olen yrittänyt jotain varovasti sanoa äidille tai anopille, niin jo on tullut hieman erikoista kommenttia. Mutta ei kuitenkaan mitenkään pahalla, ja ainakin oma äitini on useasti sanonut, että teidän juhlannehan ne ovat. Anoppi oli jossain vaiheessa saanut omituisen käsityksen, että haluaisin jotain hempeitä prinsessahäitä, mutta taivun mieheni tahdosta erilaisiin.. En ymmärrä, mistä tämmöinen ajatus oli tullut, mahtaakohan edelleen luulla, että mieheni päättää kaikesta. Oikeastaan asia taitaa olla niin, että minä päätän kaiken, eikä miestä liiemmin kiinnosta osallistua suunnitteluun.. Mutta olen tehnyt ratkaisun, että en ole ainakaan anopille hirveästi meidän häistä puhunutkaan, koska hänellä on hieman tapana sekaantua. Ei ole mitenkään pahantahtoinen ihminen, mutta eipä sitä oikein jaksa kuunnella semmoista hienotunteistakaan vihjailua.. Ainakin heti alkuun, kun häistä alettiin puhumaan, niin tuli selväksi, että hän ei halua ns. tanssihäitä. Eli ilmeisesti hänen mielestään ei mitään bändiäkään saa olla. No, itse ainakin olen ottanut asenteen, että en välitä pahemmin hänen mielipiteistään. Me haluamme oman näköiset juhlat ilman mitään omantunnontuskia. Anopilla on jännä tapa yrittää "aivopestä" ja jotenkin hienotunteisesti vihjailla, jos hän haluaisi asioiden menevän tietyllä tavalla, mutta ei voi kuitenkaan suoraan sanoa. Joskus kyllä ärsyttää ja vähän naurattaakin nuo hänen yrityksensä vaikuttaa. Kun menimme kihloihin, hän vaatimalla vaati, että pidetään kihlajaisjuhlat anoppilassa. Tuosta ajasta ennen juhlia muodostui kyllä yksi stressaavimmista ajanjaksoista. Silloin jo päätin, että anopin neuvot saavat hääjärjestelyissä jäädä vähän vähemmälle. Ja tietysti tässä ajan kuluessa on vähän paremmin oppinut tuntemaankin, että ei ehkä niin raskaasti ota enää näitä vihjailuja ja sekaantumisia.

Mutta mikä ärsyttää eniten! Miksi kaikki on niin kallista! Hermot menee! Häitä olen enemmän tai vähemmän suunnitellut jo kihlautumisesta lähtien ja pariin kertaan jo sanonutkin, että mitään häitä ei tule, kun kaikki maksaa niin tolkuttomasti. Tyhmää! Noh, nyt olen luopunut sitten muutamasta ajatuksesta ja päättänyt, että häät järjestetään ehkä kotiseudulla. Juhlapaikan ja ruuan hinta pompsahti heti yli tonnilla alaspäin. Hääkaakkua ei tosin ole laskettu tähän edullisempaan vaihtoehtoon, mutta eikai sekään sentään tonnia maksa. Ja olen pohtinut sitäkin, että kaakun ja muut herkut voisi väsätä itsekin. Suvussa on mainioita leipojia.

Tuntuu kyllä, että tästä häätouhusta on tehty kunnon rahastusbisnes. Plääh. Hinnat vaan nousee vuosi toisensa jälkeen. Järkyttäviä hintoja pyydetään ja pelkän juhlatilan hintakin on usein monta sataa euroa, jos ei jopa tonnia!

Tietysti jos ei rahasta olisi pulaa, niin mielelläänhän sitä omiin häihinsä panostaisi enemmänkin, mutta eipä tuo raha puussa kasva, kun on asuntolainakin mitä lyhentää ja muut menot päälle.

Edited September 7, 2011 by harley84

[Kaylie]

Mun vanhemmat haluavat auttaa tuntuvalla summalla häissä, vaikkemme ole apua pyytäneet, joten kunnioituksesta haluan pitää heidät ajan tasalla häiden järjestelystä ja periaatteessa siitä, mihin rahat käytämme. Juuri nyt tuntuu sille, etten halua penniäkään isältäni kun asenne on tuommoinen. Mutta ahne on ahne. Ihan kuten Harley84 sanoit, häät ovat nykypäivänä rahastusta ja jos haluamme pitää sellaiset häät, joista olemme mieheni kanssa unelmoineet, kaikki apu (myös vanhempieni) tulee tarpeeseen...

Ja Lynx, päätin tänään, etten kerro isälleni enää enempää järjestelyistä vapaaehtoisesti. Kaikki hyvä loppuu aikanaa, myös mun hermot!

[Lynx]

Joo, en tosiaan vastatessani tullut ajatelleeksi, että vanhemmat saattavat maksaa häänne/osan niistä. Silloin tilanne on varmasti vähemmän yksinkertainen, vaikka toki soisi vanhempien maksavan siitä, että saavat lapselleen mieluisat juhlat, eikä siitä, että pääsevät itse päättämään. Sitten kai pitää vain yrittää löytää se tasapaino niin että kaikki ovat mahdollisimman tyytyväisiä...

Oletko yrittänyt ihan suoraan ja rauhallisesti sanoa sun isälle, että jatkuva kritisointi tuntuu ikävältä ja lannistavalta? Jotkut ihmiset on sellaisia, ettei ne oikein edes tiedosta millä tavalla niiden puheet ja käyttäytyminen vaikuttaa, kun siitä kritisoinnista ja negatiivisesta asenteesta on tullut enemmän tapa ja tyyli kuin mitään muuta.

[harley84]

No meillä kans molemmat vanhemmat haluaa osallistua kustannuksiin. Ja myös melko tuntuvalla summalla, vaikka emme mekään ole apua pyytäneet. Mutta kyllä se silti vähän tuntuu kurjalta, jos haluaa liikaa sekaantua ja olla päättämässä. Eilen taas puhuin äitini kanssa puhelimessa ja heti alkoi hitusen ärsyttää. Hän on nähkääs sitä mieltä, ettei häissä saisi tarjoilla alkoholia. Okei, en minäkään halua, että häistä mitään ryyppybileitä tulee, mutta itse pidän viinistä, ja olisi ihan mukavaa, jos sitä olisi edes ruoan kanssa tarjolla. Ymmärrän kyllä siinä mielessä hänenkin kantansa, kun ei käytä itse alkoholia ja vetosi vielä siihenkin, että jolle kulle alkoholin tarjoilu saattaa olla ongelma. Aika usein häissä kuitenkin mielestäni tarjoillaan ainakin viiniä ruoan kanssa? Äitini mielestä näin ei ole, vaan ruokajuomana on kotikaljaa, maitoa ja vettä. No, paljon mahdollista sekin. Voisin vaikka vannoa, että anoppi on tässä asiassa samalla linjalla kuin äitini.

Jostain syystä mulla on näissä hääasioissa tosi lyhyt pinna. Heti taas tuntui, että hermot menee ja en jaksaisi kuunnella mitään alkoholivalistusta, aikuisia ihmisiä kuitenkin ollaan! Ainakaan tällä tietoa ei häihin olla kutsumassa ketään alkoholistia, että viinin tarjoilu ei siinä mielessä pitäisi olla mikään ongelma kenellekään muille kuin uskovaisille vanhemmillemme. Ääh. Toisaalta haluaisi tietysti kunnioittaa heidänkin arvojaan, kun vielä haluavat rahallisesti meitä auttaa. Voihan kiukku!

Sympatiat täältä Kaylielle, toivottavasti pääsette tasapainoon, ja ehkä kritiikistä nätisti sanominen voisi tosiaan auttaa tilanteeseen, ellet sitten ole jo yrittänyt asiasta puhua suoraan.

[Absinthe]

Mua ärsyttää se, että olen ihminen, joka reagoi stressiin unettomuudella. Aamuvuorossa on tunnelmaa, kun on nukkunut edellisenä yönä 3h sen takia, että miettii jotain oksiin ripustettavia helminauhoja. Ja ärsyttää, kun rahat menee niin tiukille. Rahat kyllä varmaan riittää, mutta aika hilkulle menee. Ja ärsyttää sekin, kun en tiedä miten suvun vanhimmat reagoi siviilihäihin, osaan viitata tämmöisille jutuille yleensä kintaalla, mutta silti se välillä rasittaa. Kun en kestä nalkuttavia ihmisiä, jotka puuttuu muiden asioihin.