Jump to content
Naimisiin.info

Vanhempien reaktio hääuutisiin


Charlene

Recommended Posts

  • Replies 480
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Yleisesti ottaen aika monien vanhemmat ovat ilmeisesti ilahtuneet naimisiinmenouutisista, se onkin hienoa :wub:

Menimme kihloihin 2 vuotta aiemmin kuin menimme vihille. Eivät vanhempamme varmasti vielä silloin ajatelleet, että se oli sitten merkki siitä, että olemme toisillemme vannoutuneet ja hääkellot soivat jossain vaiheessa elämäämme. Naimisiin todellakin sitten mentiin aikaisemmin kuin olimme itsekään ehkä tuolloin kihlautuessa ajatelleet menevämme. Mutta päätös oli yhteinen, tarkkaan harkittu ja mielestämme ajankohtainen.

Miehen vanhemmat tietysti onnittelivat ja halailivat meitä kun kerroimme aikeistamme B) Oli ihana fiilis, ihan tuli sellainen letkeä olo, kun sai todettua että on ihan tervetullut sukuun. Omat vanhempani olivat todella yllättyneitä, ehkä he hieman aluksi olivat kauhusta kankeita kun ehtivät jo ajatella sitä rahamenoa (perinteisestihän morsiamen vanhemmat järjestävät/maksavat häät), mutta olimme kyllä suunnitelleet että pyrimme maksamaan suurimman osan häistä itse ja sitten vanhemmat voivat osallistua sen vertta kun haluavat. Kaikki olivat kuitenkin erittäin onnellisia puolestamme :-X

Link to comment
Share on other sites

Kerroin ensin isälleni, kun nähtiin. Hän oli kuin puulla päähän lyöty, ei sanonut aluksi mitään, mutta onnitteli sitten. Seuraavana päivänä tosin kuulin hänen iloisena kertovat uutista sukulaisille, joten ilmeisesti uutinen vain tuli yllätyksenä (näin reilun viiden vuoden seurustelun jälkeen...). Isän nykyinen vaimo sen sijaan onnitteli heti spontaanin iloisena. Äitini kanssa en ole läheinen, joten ilmoitus hoitui tekstiviestillä, johon kirjoitin, että tiedoksi, että ollaan kihloissa. Äiti vastasi, että onnea ja seuraako tästä jotain jatkotoimenpiteitä, johon sitten vastasin, koska häiden on tarkoitus olla. Sittemmin tosin tavattiin äitini ja pitihän hänen sitten murjaista miehelleni, että edelsikö päätöstä pitkä väsytys puoleltani :rolleyes:.

Miehen vanhemmat eivät vielä tiedä, koska miehellä ei ole tapana tällaisia asioita "huudella" ;). Saavat sitten itse huomata sormukset, kunhan tuossa kesällä nähdään. Tai viimeistään sitten hääkutsuista huomaavat... Uskon kyllä, että heidän puolelta tulee ihan iloinen vastaanotto :).

Link to comment
Share on other sites

Miehen vanhemmat tiesivätkin jo hieman jotain tulevista suunnitelmista, mutta kun kävimme kertomassa, että nyt on sormukset hankittu ja kihlaus "virallista", olivat molemmat oikein onnellisia. Sulhasen äiti on aina ollut minua kohtaan aivan ihana, iloitsee siitä, että hänen poikansa on löytänyt juuri hänelle sopivan toisen puoliskon, ja olen heille "se puuttuva tytär".

Omille vanhemmilleni (jotka ovat eronneet yli 10 vuotta sitten) ilmoitin puhelimitse. Äidin kommentit olivat koskettavia: "Ihan sydämessä läikähti, olipa iloisia uutisia!" Ja sitten loppukevennyksenä: "Olihan sitä jo odotettukin, mutta kun ei olla viitsitty kysellä..." Isäni oli tavoilleen uskollisena maltillisen ilahtunut, onnitteli meitä kuitenkin ja kuulosti ihan vilpittömältä. Jos hän olisi reagoinut yhtään suuremmin, olisinkin varmaan kellahtanut kumoon hämmästyksestä. Isä nyt on sellainen perusjäyhä...

Link to comment
Share on other sites

Nyt olen sitten omille vanhemmilleni kertonut, isäni ei reagoinut mitenkään ihmeellisesti, en kyllä odottanutkaan. On tyytyväinen ratkaisuun, vaikka onkin itse aika skeptinen avioliiton suhteen. Tavoilleen uskollisena välkäytti että kyllä sitäkin kannattaa kokeilla :D on tässä muutkin kokeillut ja kaikki eronnut :D

Äitini oli varsin iloinen kyseli missä häät pidetään kun kuitenkin asutaan ulkomailla. Oli kuitenkin todella innoissaan asialla. Varmasti auttaa kaikessa mahdollisessa sitten kun ollaan vähän lähempänä häitä että jotain voidaan tehdäkin.

Sulhasen vanhemmat ei kaiketi vielä tiedä, ja sulhanen saa heille kyllä ihan itse kertoa, sillä he eivät voi sietää minua ja osaan jo arvata heidän vähemmän innostuneen asenteensa.

Link to comment
Share on other sites

Me ollaan seurusteltu kuusi ja puol vuotta ja mun isovanhemmat totesivat että "on tätä jo odotettukin". Äiti oli myös kovin innoissaan. Miehen vanhemmille kun kerrottiin niiltä lähtiessä niin jäivät vaan pöytään istuskeleen, mutta illalla sit soittivat etteivät tajunneet että oltiin tosissaan ja olivat oikein onnellisia :rolleyes: Isältä en ole onnitteluja saanut (vaikka tiedän, että hän tietää) ja tuskin tulee häihin, kun ei ole muihinkaan juhliini tullut... :unsure:

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Miehen vanhemmat ja oma isäni eivät vielä tiedä. Kunhan asiasta kerrotaan, isä varmaan kommentoi _enmi_:n isän tyyliin "kaikkea pitää kokeilla kerran". Miehen vanhemmat tavoilleen uskollisena kommentoivat luultavasti "ahaa, onnea". Eikä mitään hirveitä riemunkiljahduksia tai mitään. Tulen myöhemmin kertomaan arvasinko oikein.

Äidille kerroin eilen. Pelkäsin hieman reaktiota kun olemme suhteessa edenneet aika vauhdilla. Yllätyksekseni äiti ilmoitti että "jaahas pitää alkaa säästämään juhliin ja tulen sitten mukaan hääjuttuja katselemaan"

Link to comment
Share on other sites

Meillä tuli molempien vanhemmilta alkuun aika nihkeä vastaus, tyyliin, että "aijaa!".

Odotin jotain suurempaa, innosta hyppimistä..ja olinkin sitten vähän monttu auki alkuun, että mitä? eikös tän pitäny olla ilouutinen?!?! latisti omaakin innostusta! :/

Mutta nyt kun ensi-ilmoituksesta on kulunut jo jonkin aikaan ni oma äitini suunnittelee kaikkea jo tosi innoissaan. Sanokin, että on näistä häistä enemmän innoissaan kun omistaan pari vuosikymmentä sitten :) isä on myös osallistunut joihinkin juttuihin kivasti, isämaiseen tyyliin. musta tuntuukin, että olivat sillon alkuun vaan niin hämillään, etteivät osanneet sanoa mitään. nyt ovat todella iloisia asiasta! :)

Sulhasen vanhemmat eivät ole paljon kommentoineet vieläkään mitään, lähinnä anoppi miettii mitä laittaa päälleen..se on hänelle tärkeintä?! ja ihmetteli kuinka halvan hääpuvun olen hankkinut (900e), hmm..mutta mulle on kyllä tärkeintä omien vanhempien panostus ja innostus!

Link to comment
Share on other sites

Anoppi ja äitini itkivät vuolaasti onnesta ja välittömästi kun oltiin heidän molempien kanssa puhelimessa puhuttu olivat soittaneet toisilleen ja itkeneet ilosta... :P Isi oli aluksi aika outo, sanoi vaan että olettehan tuota olleet jo pari vuotta yhdessä (miltei 4 kun kosinta tapahtui) ja että olisi eri asia jos oltaisiin teinejä niin heti kieltäisi mutta nyt ei enää voi kieltää... :unsure: Lopulta kävi ilmi että oli vain hämmentynyt, kun seuraavan kerran puhuttiin niin onnitteli iloisena ja tarjoutui suunnittelu-/maksuavuksi. Isi ei muutenkaan tykkää oikein yllätyksistä... :D Appiukko kirosi ja nauroi, onnitteli kovasti. Kihlajaisissa sain kunnon rutistuksen (appiukko ei ole pahemmin minua halaillut) ja puheen jossa kertoi olevansa onnellinen saadessaan minut poikansa rinnalle.

Link to comment
Share on other sites

meillä minä kerroin ensin omille vanhemmilleni hääaikeistamme, ja äiti riemastui totaalisesti. iskä vähän järkyttyi, mut kyllä sekin asian kuitenkin hyvin mielin hyväksyi. kai vähän kirpaisi kuulla, että "pikkutyttö" aikoo avioon :rolleyes: mieheni vanhemmat taas.. hmmh.. ei oikein mitään reaktiota, mistä petyin kyllä. mieheni ei kyllä ole pahemmin edes väleissä vanhempiinsa, mikä vaivaa minua vaikken siitä numeroa teekään. kai hekin sitten innostuvat kun hääpäivä lähestyy, hope so :)

Link to comment
Share on other sites

Ensijärkytys taitaa olla aika mykistävä useille vanhemmille. Hiljaisuus. "Jaa.." *mutinaa*. Ja seuraava puheenaihe.

Soitimme uutisen heti kihlauksen jälkeen molempien lapsuudenkoteihin.. Minun isäni jatkoi juttelua autonrenkaista, sulhasen äiti kertoili muistaakseni säistä. Asia valkeni varmaan hiljalleen, sillä kun parin päivän jälkeen kerroin sormusostoksista, äitini oli yhtä yllättynyt uudelleen.

Molempien vanhemmat suhtautuvat lähestyviin häihin kuitenkin lämpöisesti. Kotijoukoilta tulee pieniä, kannustavia "piiloviestejä" koko ajan. Ovat selvästi miettineet juhlapaikkavaihtoehtoja ja äiti jo vähän pukuakin. Se tuntuu kivalta.

Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

Meidän äiti myös tuon tyylinen kuin avauksessakin eli luulenpa, että hän ohittaa sen ihan vaan sivulauseena ;) , sillä ainakin näin on tehnyt joka kerta, kun olemme kertoneet tulevista lapsenlapsista yms., mutta muiden luulen (ja voi äitikin "yllättää") sanovan, että jo oli aikakin tms., sillä olemme olleet häiden aikaan liki 16 vuotta yhdessä eli luulenpa, että odotettu tuota päivää on jo tovi :lol: !

Silti voi hyvinkin olla, että vasta kutsusta huomaavat vanhempammekin, että vihdoin ne menee naimisiin..me kun itse kustannamme häät niin ei ole tarvetta senkään puolesta paljon aikaisemmin kertoa, että tarttis vanhempien ruveta säästämään sukan varteen ;) !

Link to comment
Share on other sites

Meillä kerroin ensin äidille, varovasti tiedustelin saisimmeko käyttää kesällä hänen maatilaansa juhlapaikkana. Äiti hieman siinä katseli ja sitten varovaisesti kyseli, että Miiitkäs juhlat ne ois? Monelle tarvitaan varata tilaa? =) No siinä oli lähinnä se ensi reaktio, ei sen kummempaa, päässä tuntui käyvän kova raksutus. Siskoni tuli sitten kylään seuraavana päivänä niin äiti alkoi hihkumaan, että meillä on ensi kesänä häät! Yllätyin tästä reaktiosta, yleensä äiti aika tyyni. Taisi siis olla mieleen :)

Mummulle vuorostaan samana iltana kerroimme tv:n iltaohjelmia katsoessa, että meillä olisi kivat juhlat ensi kesänä tiedossa. Mummu tietenkin, siihen että ai, juhlat, millaiset juhlat?Sanoin sitten, että yhdet häät... Vieläkään ei älynnyt :) Alkoi vain muistella omaa nuoruuttaa ja kesähäitä yleensä. Piti sit vielä avittaa, että siis meidän häät. Sittenkään ei vielä älynny, jatkoi vain kiikkustuolissa keinumista.. (mummu siis jo 85 vuotias, ajatus tulee hieman jäljessä jo.. ) Meni noin pari kymmentä sekuntia kun hän älysi ja hyppäs oikein ylös ja suoraan sulhon kaulaan. Nauratti kyllä kaikkia :)

Anopille ilmoitimme hääaikeemme miehen siskon eli kälyn salahäissä. Anoppi oli kovin tuohtunut, kun ei saanut suunnitella ja hössöttää ainoan tyttärensä häitä. Käly siinä sitten patisti, että kerro jo hyvä ihminen se teidän uutinen. Rauhoittui anoppikin ja oli loppu illan hyvin iloinen, ei enää marmattanut sitä kun meni tytön häät ohi :) Kaikki siis onnellisia ja iloisia.

Link to comment
Share on other sites

Soitin vanhemmilleni melkein samantien kosinnan jälkeen. Puhuin äitini kanssa puhelimessa ja kuuntelin tarinaa sisarusteni lasten teinihirviöongelmista. Möläytin siihen väliin meidän suunnittelmista ja äitipä pillahti itkuun :rolleyes: Kuulemma vihdoinkin välillä jotain ihania uutisia. Sisko toitotti samantien koko Etelä-Suomen läpi :D

Sulhon puolella ei sitten mennytkään ihan niin nappiin. Anoppi, jonka kanssa en mielestäni tule kovinkaan hyvin toimeen tosin onnitteli heti ja oli jopa innoissaan ja kyseli hääsuunnitelmista. Appiukko sitten ei reagoinut yhtään mitenkään! Tarvii kuulemma tottua ajatukseen (sanoi sulho). Tosiaan joo, tottua. Mehän nyt ei ollakaan oltu yhdessä ku VASTA yhdeksän vuotta. Eli kerrankin meni "pisteet" anopille...

Link to comment
Share on other sites

Meillä kertominen meni jotenkin näin.

Puuhastelin pikkuleipiä yhtiä juhlia varten. Taikinaa jäi yli ja hienon hääpikkuleipäidean saatuani aloin kuumeisesti etsimään sydänmuottia. Mamma sitten kyseli, mihin sitä tarvin ja minä tietenkin laukaisin suorasukaiseen tapaani, että "hääpikkuleipien testaamista varten!". Mamma sitten hetken kuluttua kyseli, joko häiden ajankohta on selvillä. Tunnustin näin olevan. Miehekkeen kanssa pähkäiltiin hetki ja kerrottiin sitten kahden kuukauden tarkkuudella ajankohta. Pidetään niitä vähän jännityksessä päivämäärän suhteen vielä, kun ei olla edes kihloissa ;)

Uutinen ei ollut kovinkaan suuri yllätys, mutta mielissään tuntuivat olevan. Tänään mamma tunnusti, ettei olisi kaksi vuotta sitten voinut kuvitellakaan, että menen lähivuosina naimisiin. Miehekkeen kotona ei vielä tiedetä mitään, se kertominen saa odottaa vielä hetken. Kai sieltä samantyylistä palautetta tulee. Toivottavasti ainakin...

Link to comment
Share on other sites

Kerroin äidille keskiviikkoiltana,sen jälkeen kun oltiin käyty miehen kanssa katsomassa mahdollista häidenviettopaikkaa ja kävin sitten vielä illalla äidin luona keräämässä pihalta raparperia ja piipahdin sitten sisälle ja alettiin jutella ja pakko oli sitten möläyttää että käytiin vähän katsomassa yhtä paikkaa ja äiti sitten tajusi jo oikeastaan siitä.Oli ihan iloinen ja sanoi,että ei tullut mitenkään erityisesti yllätyksenä,että oli osannut jo ajatella kyseistä asiaa vähän aikaa.Sitten puhuttiin siitä,että nuorena jaksaa kaikenlaista ja että lapsetkin olisi hyvä tehdä mahdollisimman nuorena.Tästä aiheesta äiti vasta innostuikin ja sanoi aika suoraan huumorin kautta mutta kuitenkin,että niitä lapsenlapsia hän vasta odottaakin,että häät toissijainen seikka.Tiesin tästä äidin mummoutumiskuumeesta,on ostellut jo pitkän aikaa vauvanvaatteita varastoon ja yrittänyt meille vauvansänkyä ja muuta vauvatarviketta raahata(joka on kyllä hieman alkanut jo ärsyttää varsinkin poikaystävääni..)Puhuttiin sitten siitä kun olen aikomassa lähteä kouluni kautta vaihtoon Afrikkaan sitten häiden jälkeen syksyllä jos se suinkaan onnistuu ja äiti heitti hyvää läppää,että "sähän pyöräytät sen vauvan ennen sitä ja tuot sen mulle siks aikaa hoitoon".Naurettiin tolle jutulle sitten yhdessä :P Oli ihan hauska juttutuokio.Vielä pitäis mahdollisimman pian miehen vanhemmille käydä juttelemassa..se jännittää selvästi enemmän kun uskon,että sieltä tulee enemmän "älkää nyt vielä" ja "miks nyt näin pian"-kommenttia..

Link to comment
Share on other sites

Meillä mies ilmoitti esikoisemme ristiäisissä kaikkien vieraiden olevan tervetulleita seuraaviin juhliimme, sitten syksymmällä kun menemme naimisiin.

Oma äitini on innoissaan. Miehen äiti alusta lähtien ollut hiljaa. Miehen siskon ensireaktio: "enpä ois aatellu, että näin pian...!"

Nyt häihin aikaa 2kk, toinenkin lapsi ilmoittanut tulostaan ja tuleva anoppi juuri hiljattain lausui ääneen toiveensa: "Ettekö te voisi perua niitä häitä?"

Link to comment
Share on other sites

Me kerroimme jokin aika sitten vanhemmilleni naima-aikeista. "Jaahas" taisi olla ensimmäinen sana molempien suusta ja sen jälkeen äiti aloitti kovan tenttaamisen pitopalvelusta, paikoista jne jen. Eli ihan mielissään olivat uutisesta ja tarjosivat apuaan, jos vain tarvitsemme. Ja ainahan sitä tarvitaan ;)

Link to comment
Share on other sites

Ihan äitini tuntien jätämme häistä kertomisen aika viime tinkaan. Eli kutsuihin :lol: . Ei äiti varmasti pahalla tarkoita, mutta sen ensi reaktio on monesti jotenkin "etkö sinä lapsiparka ole mitään oppinut" -tyylinen <_< . Siksi on hyvä, että ei kerrota nyt, kun ollaan vielä aika lyhyellä yhdessä olemisella päätetty mennä naimisiin, saavat ihan rauhassa nukkua yönsä. Todennäköisesti äidin ensi kommentti on jotain "onnea nyt sitten -kai" -tyylistä, mutta varmasti ilostyy kyllä myös. Anoppi todennäköisesti ratkeaa riemusta.

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...

×
×
  • Create New...