Lehma

Onko toista kertaa avioituvia?

195 posts in this topic

Mä uskon, että jos ei pientä epäilyksen ääntä missään vaiheessa ennen häitä ole, niin silloin sitä asiaa ei oo prosessoinu tarpeeksi ja miettiny loppuun saakka.

Ei ole normaalia tehdä loppuelämää koskevaa päätöstä niin, että sitä ei edes hitusen joskus epäilisi, silloin ei ole antanut tavallaan itselleen missään vaiheessa sitä mahdollisuutta, että "mitä jos peruisinkin koko touhun - ei, haluan tätä kyllä oikeasti".

Joka tapauksessa, hienoa että olette tekin löytäneet sen ihmisen, jonka kanssa nauraa ja tuntee itsensä arvostetuksia ja rakastetuksi.  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä vaan voi olla normaalia (ihminen kun ei yksin voi päättää mikä on normaalia ja mikä ei, saati asettaa yleistä normia oman mielipiteensä pohjalta) tehdä päätöksiä koko loppuelämästään tuntematta että tekee virheen!

Epäilevällä äänellä tarkoitin suoranaista hälytinääntä vilkkuvien valojen ja "don´t go there!" -kyltin kera. Eli en ole missään vaiheessa sanonut ettei missään suhteessa jossakin vaiheessa miettisi: onko tämä ihminen minulle oikea?

Mulla se "pieni epäilevä ääni" huusi koko ajan että "teet virheen, teet virheen" ekassa liitossa.

Nykyinen suhde on ollut alusta asti yhteinen sopimus siitä että vanhetaan yhdessä. Tosin olin ihmisen tiennyt siinä vaiheessa lähemmäs 18 vuotta...

Epäilyn tunteet siitä haluaako viettää tämän ihmisen kanssa ovat olleet suhteellisen pieniä ja ne on käsitelty aikoja sitten. Päällimmäisenä tunteena on koko seurustelun ajan ollut tunne että on tullut kotiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Munkin mielestä on hassua sanoa, että haluaa häät "kun nyt vasta löytyi se oikea". Luulisi, että kaikki ovat silloin alussa olleet niitä oikeita. Olemme menossa ensimmäistä kertaa naimisiin ja hän on minulle se oikea, mutta jos meille käy joskus niin kuin puolelle solmituista liitoista ja eroamme, löydän aika varmasti toisenkin "sen oikean". Uskon nimittäin, että maailma on pullollaan hyviä miehiä, joiden kanssa voisin solmia avioliiton ja pitkäaikaisen suhteen, olen vain sattunut kohtaamaan nykyiseni nimenomaan sattuman kautta ja häntä rakastan. Mies saattaisi kuitenkin olla joku toinen, mikäli elämäni valinnat eivät olisi antaneet häntä kohdata ja saattaisin aivan hyvin olla yhtä onnellinen. Eli en siis kummastele lainkaan jo aikaisemmin naimisissa olleiden uusia häitä, lähinnä vain puhetyyliä "nyt kun löysin sen oikean", sillä miten koskaan on suostunut menemään naimisiin muusta kuin rakkaudesta oikeaan mieheen..  

Share this post


Link to post
Share on other sites
Eli en siis kummastele lainkaan jo aikaisemmin naimisissa olleiden uusia häitä, lähinnä vain puhetyyliä "nyt kun löysin sen oikean", sillä miten koskaan on suostunut menemään naimisiin muusta kuin rakkaudesta oikeaan mieheen..

...koska oli nuori ja kokematon eikä tiennyt paremmasta ja oli yhteinen lapsi ja se oli seuraava järkevä askel monen vuoden seurustelun jälkeen? En pitänyt ensimmäistä miestä "sinä oikeana" mutta herra "tarpeeksi lähellä oikeana". Sitä paitsi jos toinen niin kovasti tykkää niin tuntee itsensä jotenkin velvolliseksi jatkamaan jo tehtyjä suunnitelmia vaikka kuinka epäilisikin tekevänsä virheen.

Maailma on pullollaan avioliittoja joita ei ole solmittu täydestä rakkaudesta.

Sitä paitsi tämä ketjussahan kyseltiin toista kertaa avioituvien tunnelmia, ensimmäistä kertaa aviotuva ei voi tietää miltä se tuntuu koska ei ole oma/henkilökohtaista  vertailupohjaa. Siksi kyseinen oudolta kuulostava lause saattaa toisen sellaisen ihmisen, joka on myös toisella kierroksella, korvissa kuulostaa täysin järkeenkäyvältä. Siihen on helpompi samaistua kun on kokenut sen itsekin. Ehkä sanotaan että löysi "sen oikean vihdoinkin" siksi että kun ekalla kertaa harjoiteltiin niin nyt tietää tarkemmin mitä ei missään nimessä halua ja mitä taas haluaa, siksi toka kierros tuntuukin siltä että nyt se oikea vihdoin löytyi.

Muoks. alkuperäisessä viestissähän siis haluttiin kaikkien mielipiteitä joten korjaan. Mikäpä siinä. Kaikki vaan ei ole aina niin musta-valkoista, harmaan sävytkin on olemassa. Onneksi on erilaisuutta eikä kaikkien häiden tarvitse mennä samalla kaavalla eikä kukaan voi määrätä mikä on ainoa oikea tapa mennä naimisiin ja millä tunnelmalla. Eli mennään kaikki omalla tyylillämme!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Komeampi puolisko on ollut aiemmin naimisissa, minä en. 

Edited by RoosMoos

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä ilmoittautuu toista kertaa avioon menevä morsian.Ensimmäiset hääni vietin 1994 parikymppisenä ja nyt v.2008 vietän toiset hääni.Häät tulevat olemaan aivan erilaiset.Nyt on enemmän aikaa paneutua häiden järjestämiseen.Ensimmäisten häiden aikaan olin raskaana ja juhlat menivät vähän "ohi".

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olen menossa ensimmäistä kertaa naimisiin ja mies toista. Koska mulle nämä häät ovat esimmäiset (ja toivottavasti viimeiset ), niin haluan ns.koko hoidon. Eli perinteisen hääpuvun jne. Miehelle se on sopinut vallan mainiosti. Viraita tulee noin 50, koska haluttiin kutsua vaan ne ihmiset jotka oikeasti ovat läsnä meidän elämässä, eikä ainoastaan häissä ja hautajaisissa.  Itse häihin on vielä aikaa,mutta kiva on suunnitella ja miettiä minkälaisen sormuksen ja puvun haluaa. Mukavaa kun saa rauhassa tunnustella mikä tuntuu omalta jutulta.  

Entisistä häistä en tiedä kuin hääpaikan. Eikä oiokeastaan edes kiinnosta, koska se on mennyttä ja nyt eletään tätä päivää. Sitä paitsi minä olen tulevaa ja entinen on todellakin mennyttä

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ompa hyvinkin! Itselleni tämä on toinen kerta ja miehelleni eka kerta ja kuulema myös viimeinen. Edellisestä liitosta minulla on kaksi ihanaa lasta. Juhlat meinataan juhlia kunnolla ja nauttia siitä, kun olemme löytäneet toisemme. Tulevat appivanhemmat ovat ottaneet avosylin minut ja lapseni vastaan. Samoin omat vanhempani ovat tulevasta sulhostani oikein mielissään!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täältä löytyy myös toisella kierroksella oleva.

Molemmilla on takana pitkä suhde, joka päätyi naimisiinmenoon miltei vain sen takia, että naimisiin piti mennä. Taustamme on ollut yllättävän samanlainen, sillä kumpikin on tuntenut, että jotain tärkeää edellisestä suhteesta puuttui. Ja nyt se joku on löytynyt! On aivan uskomatonta, kun on löytänyt vihdoin sen oman puoliskonsa, sen oikean!

Päätimme viime viikonloppuna, että menemme naimisiin ja häät ovat helmikuussa. Kiire siis tulee, mutta häät eivät ole isot, vain noin 40 vierasta. Vain lähimmät ihmiset ja intiimi, iloinen ja ennenkaikkea rento juhla. Kaikki tehdään nyt siten kuten haluamme, edelliset sadan vieraan kirkkohäät tuntuivat liian teennäisiltä molempien mielestä.  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Löytyyhän täältä toista kertaa naimisiin meneviä vaikka kuinka. En siis olekaan kamala poikkeustapaus.  

Ensimmäinen liitto loppui ennen ensimmäistä hääpäivää, mies vaan muutti toisen naisen kanssa saman katon alle eräänä viikonloppuna. Onneksi juhlatkin oli pienet, ei mennyt isot rahat harakoille. Kotona pappi vihki ja juhlittiin pienen porukan kanssa.

Tuntuisi hassulta luvata papin edessä rakastaa elämänsä loppuun asti, joten tällä kertaa siviilivihkiminen. Muutenkin panostetaan siihen, että meillä ja vierailla tulee olemaan hauskaa ja muisto säilyy aina ainutlaatuisena. Siispä vihkiminen tapahtuu ulkomailla ja juhlia vietetään muutama viikko reissun jälkeen.

Ei ollut valkoista pukua ensimmäisellä kerralla, eikä tule nytkään. Tosin näyttävämpi puku nyt, koska enää koskaan en aio naimisiin tämän jälkeen mennä. Pitää ottaa häähumusta kaikki irti.  

Ihmisten puheista en aio välittää, kutsutaan vain kavereita, jotka varmasti on onnellisia meidän puolesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä myös toista kertaa alttarille astuva ilmoittautuu! Sekä minä, että tuleva aviomieheni ollaan toista kertaa jo liikenteessä. Hänen ensimmäisistä häistään mulla ei olekaan hajua :huh:

Mutta minun ekat hääni olivat hyvin siistit, srk-kodilla tanssittiin ja kakkua syötiin. Olin 18...

Tulevat häämme ovat kunnon pippalot. Noin 60 vierasta - niitä kaikkein lähimpiä. Meidän näköiset häät. Minun pukuni on lähes valkoinen, osa oranssia. Kirkossa vihitään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä myös toisella kierroksella, mies ekalla.

Lueskelin tässä vähän vanhempiakin kirjoituksia tästä topicista ja mietin että ajatteleekohan mun mies joskus, että ahdistaa kun mä olen ollut jo kerran aviossa. Ei ole koskaan sellaista vihjaillut mutta..noh, pitänee kysäistä.

Ekoista häistäni on yli 10v kun me menemme naimisiin. Liitto kesti muutamia vuosia mutta oli kyllä pitkään kuollut ja kuopattu, mies oli reissuhommissa ja minun oma juttuni oli oma perhe. Perheeni oli siis lapseni, mies oli enemmänkin satunnainen yövieras.

Lopulta kuvioihin tuli ensin päihteet ja sitten väkivalta. Mies jätti työnsä ja piti minua vankina kodissa.

Häät oli pienet, vaatimattomat. Minä raskaana yksinkertaisessa puvussa ja vain lähimmät paikalla, miehen suvusta vain vanhemmat ja veli, ei kaasoa tai bestmania. Kaikenkaikkiaan noin 20 henkeä.

Kirkkoon, syömään ja sitten käytiin pelaamassa pelihallissa Sega-rallia hääpuvut päällä..ja kotiin nukkumaan. Olihan se ihan hauskaa, en valita. Olimme vielä kovin nuoria, minä 18 ja mies 21. Ja itseasiassa, minä olin tuon miehen toinen morsian :rolleyes:

Nykyisen mieheni kanssa ollaan aikuisten oikeesti rakastuneita ja meillä on loistava parisuhde.

Kaikki tällainen on minulle kovin uutta..kuin olisi ekalla kierroksella. Lapsetkin ovat kuin meidän yhteiset (bio-isä ei ole lasten elämään osallistunut eron jälkeen). Miehellä lisäksi kaksi lasta avoliitosta ja he käyvät meillä aktiivisesti.

Tällä kertaa häihin kutsuttavia on jo 70, vaikka jälleen vain lähimmät sukulaiset ja ystävät perheineen :)

Meidät vihitään kesän lopulla tunnelmallisessa kappelissa, juhlitaan vanhassa kartanossa, viihteenä pari muusikkoa (kitara ja sello) sekä tulennielentää yms..

Puvun perässä tässä juostaan, josko oikea malli löytyisi että voisi kiikuttaa kankaat ompelijalle.

Ja mikä parasta. Miestä kiinnostaa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heissan!

Täällä myös toista kertaa alttarille matkalla oleva naikkonen :) Miehellä kerta on ensimmäinen.

Ensimmäisen liiton solmimisen aikaan olin 18-vuotias. Muutama vuosi oltiin oltu yhdessä ja uskoin tuntevani hänet, vaan kappas kun pappi sanoi aamen niin johan muuttui tavat herralla; sitä tavallista suomalaista tarinaa, alkoa ja väkivaltaa, henkistä ja fyysistä. Yritin opiskella siihen aikaan, mikä vaikeutui huomattavasti hänen seikkailujensa takia, tuli keskellä yötä porukan kanssa kotiin ja joi ja mekasti...aikani sitä katseltuani sain ystäväni erosta kimmokkeen ja päätin, että nyt tämä saa luvan riittää, odotin että mies tulee kotiin ja kerroin mitä olen päättänyt. Ja voi sitä helpotuksen tunnetta kun sen tajusin, että nyt mä olen VAPAA!!!!!!!

Nyt vuosien jälkeen koen, että olen nyt tavannut ihmisen, jonka kanssa voisin kuvitella olevani lopun ikäni. Olemme seurustelleet lähes neljä vuotta ja asuneet yhdessä melkein kolme. Olemme tasavertaisia, se on mulle ollut outoa, aina kun olen ollut altavastaaja.

Ensimmäiset häät olivat pienet, parikymmentä vierasta ja ei ollenkaan mun näköiset juhlat. Nyt toisella kerralla panostamme tulevan mieheni kanssa jotta saamme juhlat, jotka ovat juuri sellaiset kuin ne meidän päässämme parhaimmillaan voivat olla; vieraita sellainen alle 80, ruokaa, juomaa, musiikkia ja rentoa seurustelua, hyvät bileet :) Valkoista ei tule mihinkään muualle kuin hääautoon, se on molempien tahto.

Innolla odotamme molemmat, aikaa on enää reilu kuukausi h-hetkeen!

Onnea kaikille onnensa löytäneille!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä toista kertaa ja mies ekaa. Ekat oli ihan perinteiset häät ja sellaiset näyttää tulevan näistä toisistakin.

En halua pitää mitään matalaa profiilia, koska koen sen epäreiluna miestäni kohtaan. Hän haluaa pitää kunnon kermakakkuhäät, niin saamansa pitää, hih. Pukeudun valkoiseen, isä saattaa alttarille jne. Miehen puolen suku ei edes tiedä että olen ollut naimisissa aiemmin, joten mitäpä sitä asiaa tuulettamaan. Ollutta ja mennyttä. Teemme häistämme siis itsemme näköiset ja juhlimme kunnolla, suurin osa häävieraista onkin kavereitamme.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin toista kertaa astelemassa avioon. Ekat häät olivat pienimuotoinen tapahtuma, kirkko jne. Nyt olisi tarkoitus EHKÄ käydä maistraatissa ja pitää sitten myöhemmin siunaus+juhlat suvun väelle (pieni määrä lähimpiä ihmisiä) ja kavereille. Siunaus tapahtuisi luonnon helmassa, vaaran päällä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä on myös toista kertaa avioituva 26.vuotias neiti !

Ensimmäisellä kerralla menin salaa naimisiin.

( juuri 18.vuotta täyttäneenä, seurustelua oli kestänyt vuoden )

3 kk jälkeenpäin vietettiin "häitä" , suuret sukujuhlat pukuineen ja kakkuineen. Liitto kesti vuoden.

En siis suosittele kenenkään menevän naimisiin alle 20.vuotiaana. :blink: Huumorii !!!!

Tämä toinen kerta on hyvin erilainen.. pienet ja tyylikkäät juhlat ystäväporukalle ja vanhemmille ;)

Ollaan seurusteltu 4 vuotta ja tunnetaan toisemme läpikotaisin, täydellinen mies mulle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies toista kertaa, minä ekaa.

Miehellä oli ekalla kerralla sotilashäät. Minusta ne olisivat ihanat, mutta en tiedä onko etiketin mukaista pitää ne toista kertaa? Miehelle se kävisi kyllä. Suunnitellaan ja pohditaan. Taidetaan päätyä pikapyrähdykseen ruokiksella..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä toista kertaa menossa naimisiin, mies ensimmäistä.

Ensimmäiset hääni olivat pienet kirkkohäät, vieraita oli kolmisenkymmentä. Tämän entisen mieheni olin tuntenut hyvin vähän aikaa. Liitto kesti vajaa viisi vuotta. En usko että kiirehtimisellä kuitenkaan oli osuutta eroon, ainakaan kovin paljoa.

Näistä toisista häistä sitten taitaakin tulla aika paljon suuremmat vaikkakin kummankin suku on pieni. Ja kirkkohäät niistäkin taitaa tulla, tulevan miehen vanhemmat muuten voivat "seota" jos ainoa poika ei mene kunnon perinteiden mukaan naimisiin. :P Tulevan mieheni olen tuntenut jo kahdeksan vuotta, eli siis olemme olleet monen vuoden ajan hyviä ystäviä ennen seurustelua.

Ja tällä kertaa teen kyllä sen, että ravaan jokaikisen morsiuspukuliikkeen läpi pukuja katselemassa ja sovittamassa. Kadutti meinaan välillä niiin vietävästi kun en sitä enn ensimmäiseen avioliittoon astumista tehnyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olen toista kertaa asialla, Rokki ekaa. Edellisiä häitäni en halua muistella enää. Nämä häät ovat meidän kahden ensimmäiset, ja ensimmäistä kertaa menen naimisiin suuren rakkauteni kanssa. Rokki on minun elämäni mies, enkä malta odottaa että saan tahtoa hänet.

Vaikken ensimmäistä liittoani kadukaan (siitä syntyi kaksi ihanaa lasta ja olihan meillä hyvätkin hetkemme), joskus silti tuntuu että ei ole reilua, etten saa kokea kaikkea tätä ensimmäistä kertaa juurikin Rokin kanssa. Eniten harmittaa, etteivät läheiseni pysty suhtautumaan tähän avioliittoon samalla pieteetillä kuin ensimmäiseeni, ja että minusta tuntuu välillä kohtuuttomalta pyytää heiltä (taas) apua järjestelyissä ja odottaa vielä polttareitakin. Mutta kun minä haluan sen kaiken, minusta tuntuu monessa kohtaa kuin olisin asialla ensimmäistä kertaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä vielä yksi, joka jo toista kertaa asialla. Ensimmäisellä kerralla 18-vuotiaana karkasin vihille maistraatissa ilman ketään omaista. Ei liitto kestänyt, ei. Tällä kertaa tulee kunnolliset ruoka- ja tanssihäät kirkkoineen päivineen. Sulholla ensimmäinen avioliitto kyseessä ja minulla ensimmäiset HÄÄT. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

molemmat ollaan oltu naimisissa aikasemmin..syyskuussa tärkeä päivä sitten jolloin sanomme tahdon tampereen maistraatissa perheen läsnäollessa,ja vihkimisen jälkeen menemme ravintolaan syömään, lauantaina on sitten kavereille pippalot, kutsuttu on n.40.tarjottavat tehdään ite, ei siis mitään perinteistä hää ateriaa, vaan ihan jotain suolasta purtavaa, toki hääkakku tulee..me ei haluta mitään isoja sukujuhlia, vaan ihan meidän näköset juhlat, kaverit tekee siitä päivästä ikimuistoisen :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Molemmat olemme menossa toisella kierroksella.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä kans tokakertalainen!

Nyt aloin miettiä, että olenko jo joskus vastannut tällaiseen ketjuun?!? No, mitäpä tuon väliä :)

Eli mulla toinen kerta, miehellä ensimmäinen. Ollaan oltu yhdessä nyt kolme vuotta ja häät on vasta kaukainen haave -> luultavasti loppukesällä 2009 tai jopa 2010. Voipi olla että siirtyy jopa tonne 2010, koska meidän suunnitelmana on pitää häät kotona. Asutaan nyt rivarissa, mutta ollaan ostamssa omakotitaloa ja siellä pihassa haluttaisiin mennä naimisiin. Me ollaan molemmat tällaisia kotirottia että se sopisi meille tosi hyvin :)

Mun ensimmäiset häät oli sitä perussettiä..vähän vajaa sata vierasta hääkarkkeineen päivineen. Mitään hääleikkejä sielläkään ei sentään leikitty, yäk :)

Nyt kun häät on vasta kaukainen haave, ollaan ajateltu että keräillään rauhassa ideoita ja pidetään tuo ajatus tuolla takaraivossa. Ekojen häiden jälkeen mulla oli monta juttua mikä ei mennyt niinkuin olisin halunnut. Juhlat oli siis ihanat ja kivaa oli ja vieläkin tykkään niitä muistella, mutta itseä harmitti kun en esim. saanut kampaajalle sanottua että en pidä kampauksestani.

Nyt sanoin tuolle tulevalle sulhaselle, että mustaa tulee oikein bridezilla ja aion saada kaiken mitä haluan ja olla päivän prinsessana :) Ei vaiskaan, kohtuuden rajoissa mennään ja häistä tulee pienet (vain lähimmät n. 30 hlö), mutta siis spektaakkelimaiset :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Nyt sanoin tuolle tulevalle sulhaselle, että mustaa tulee oikein bridezilla ja aion saada kaiken mitä haluan ja olla päivän prinsessana :) Ei vaiskaan, kohtuuden rajoissa mennään ja häistä tulee pienet (vain lähimmät n. 30 hlö), mutta siis spektaakkelimaiset :)

Minä en oo menossa naimisiin, kunhan mielenkiinnolla lueskelen kun eronnut olen ja toiveissa on kuitenkin vielä joku päivä mennä naimisiin. (Toki se on kaukainen haave, kun ei sulhoakaan ole, eikä edes ketään siihen viittaavaa.. kunhan lueskelen)

Mutta siis, minä luulen että sikäli kun jos joskus minä vielä saan omia häitäni järjestää, niin miustakin tulee bridezilla. Ekat häät oli omanlaisensa, ja silloin tuntui siltä, mutta jos toka kerta tulee, aion saada kaiken just eikä melkein. :D :D :D Että spektaakkkeli täälläkin mielessä ;) !

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ollaan molemmat toisella kierroksella. Kummallakin oli aika perinteiset häät ne ensimmäiset, ja ikää pikkuisen päälle 20. Emme me nytkään aio himmailla, tätä on todellakin syytä juhlia! Mutta vähän pienemmällä kaavalla ja yksinkertaistetulla sapluunalla mennään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now