Lehma

Onko toista kertaa avioituvia?

195 posts in this topic

Löysinpäs tämän ketjun, johon olin kirjottanut viime kesänä. Eli tilanne on jo ahdistumiseni kannalta aivan toinen, se on kaikonnut. :-* en edes tiedä missä vaiheessa, mutta vasta huomasin, että en enää ole jaksanut murehtia sulhon edellistä liittoa ja heidän häitään vaan olen antautunut täysin ja kokonaan meidän häiden suunnittelulle. Viis siitä, mitä niissä on ollut, nämä on nyt se mitä me halutaan. :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Taallakin toista kertaa naimisiin menossa (ulkomailla, siita aakkosten puute) ja mieheni ensimmaista. Tuntuisi kamalalta ajatella, etta tata avioliittoa pitaisi juhlia jotenkin salavihkaisen pienesti, ikaankuin olisin jotenkin pilattu - tosin sulhasen puoli ei lahisukua lukuunottamatta tieda, etta olen eronnut, eika tarvitsekaan tietaa. Lapsia ensimmaisesta avioliitosta ei siunaantunut.

Haat pidetaan Romaniassa mieheni kotipaikkakunnalla, ja vieraita tulee ainakin 500! Ystavien, sukulaisten ja kylanmiesten voimalla syodaan, juodaan ja tanssitaan aamuun asti. Elamamme on ollut liikkuvaista, joten vieraat tulevat viidesta maasta ja tayttavat koko pikkukaupungin hotellit. Sulhaseni perhe huolehtii osasta ruokaa lahjoittamalla pitopalvelulle aineksia viljelyksiltaan, kaiken muun maksamme itse.

Ja minustakin tuntuu, etta naista tulee ensimmaiset 'oikeat' haani, kymmenen vuotta ensimmaisten jalkeen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heipsan! Vihdoinkin aateltiin sanoa TAHON. Toisella kierroksella molemmat. Nyt pitäis vaan päättää millon, miten ja ketä kutsuu vai kutsuuko ketään. Kummankin erosta reilusti yli kymmenen vuotta ja yhteistä taivalta kymmenen vuotta. Seurustelun alettua mentiin aika pian kihloihin (siis lupaus liitosta annettiin), mutta tämä hää souvi on sitten vähän venähtänyt. Molempien tenavat on ehtineet kasvaa täysi-ikäisiksi tuossa tuumailu tauolla. Jänskättää kun teiniä ainakin, eikä oikeen osaa tarttua toimeen suunnitelmien eteenpäin viemiseksi. Täältähän näitä vinkkejä ja virikkeitä onneksi voipi käydä kattelemassa B) .

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä toista ja mies ensimmäistä kertaa naimisissa..

Halusimme pienet häät. Ei sen takia, että olisimme mitenkään hävenneet tms. vaan koska halusimme niistä intiimit ja molemmilla oli suvuissaan ihmisiä (tädit) joita emme halunneet kutsua häihin mutta jotka olisi "etiketin" mukaan kuulunut kutsua. Toisaalta naimisiin menoon liittyi minun osaltani aikamoinen tunnemyräkkä. Ei sen takia että ensimmäinen liittoni oli päättynyt vaan sen takia, miten se oli päättynyt (ensimmäinen mieheni tappoi itsensä)..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensi vuonna olisi tarkoitus mennä naimisiin, minä toisella kierroksella ja miehelle ensimmäinen. Exän kanssa häät olivat suuret ja olin nuori, muiden johdateltavissa. Ne häät eivät olleet yhtään omanlaisemme. Nyt teemme näistä juhlista meidän juhlat, meidän näköiset sekä haluamme mukaan vain lähimmät sukulaiset ja ystävät.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toista kertaa naimisiin ja tällä kertaa saan pitää "oikeat" häät. Ensimmäisellä kerralla naimisiin mentiin maistraatissa ja tällä kertaa meillä on pappi vihkimässä :). Nyt saa pitää yhteisen juhlan sukulaisten ja ystävien kanssa, kun viimeksi käytiin syömässä perheen kesken ja sitten pidettiin kutsut kavereille seuraavana päivänä (ei niissäkään mitään vikaa ollut, suku vain ei saanut juhliin kutsua). Tällä kertaa mennään naimisiin avoimemmin ja iloisemmissa tunnelmissa :lol: .

Share this post


Link to post
Share on other sites

olipas mielenkiintoista löytää tämä ketju ja lukea teidän kaikkien mietteitä ja pohdintoja.

Itse olen eronnut ja liittoa kesti vain n. 1 1/2v. Sitä ennen seurusteltiin ja asuttiin yhdessä niin että yhteiseloa tuli kaiken kaikkiaan vietettyä n. 8 vuotta. Naimisiin mennessäni olin vain jotenkin päättänyt, että tämä on sitten se seuraava askel kun itse olin myös saanut miehen 'kosimaan' karkauspäivänä. Tuntui, että jotenkin suhteemme ei etenisi millään muulla tavoin - olisihan se pitänyt tietää, että suhteessa oli jo silloin lopun alkua, ei olisi pitänyt sanoa tahdon vaan sanoa tahdon erota...

Häät olivat minun yksin suunnittelemat, sulhanen oli aikalailla sitä mieltä että hänellä ei ole mielipidettä mihinkään ja kaikki mitä ehdotin hän hyväksyi ilman mitään omaa panosta sen kummemmin. Vieraita oli vajaa 200 ja vihkiminen ja juhlat olivat kauniit ja viihtyisät. Minulla oli päällä itse suunnittelemani puku ja olin väsännyt pieteetillä kaikki kutsuista ja paikkakorteista lähtien. Halusin että nämä elämäni ainoat häät olisivat vuosisadan juhla ja monien vieraiden mielestä ne olivatkin.

Sekä vanhempani että exän vanhemmat olivat suurinpiirtein karanneet naimisiin ja kutsuivat nyt myös sellaisen määrän vieraita, että kaikki jotka olisivat olleet heidän häissään olivat paikalla. Häissä oloni oli tietysti kaunis ja juhlat olivat hienot, mutta koko ajan mietin vain että kaikki sujuu ja näyttää hienolta --- en osannut rentoutua ja pistin kaiken sen piikkiin, että enhän minä voi tuntea oloani rakastuneeksi, kun olemme olleet yhdessä jo niin kauan. Erosimme ystävinä ja yhteisestä päätöksestä. Valitettavasti ystävyyttä kesti vain niin kauan kunnes exän uusi muutti asumaan hänen kanssaan ja ryhtyi sanelemaan marssijärjestystä. Hän mm. istutti exän päähän ajatuksia että haluan hänet takaisin ja että roikun vanhassa suhteessani. Olin tähän mennessä tavannut nykyisen avomieheni ja muuttanut hänen kanssaan yhteen, joten olin aivan ällikällä moisista syytöksistä. Nykyäänkään en kuitenkaan pysty ajattelemaan häitäni negatiivisesti, ne olivat tavallaan yhden elämänvaiheeni loppumisjuhlat, tämän tietysti keksin ajatella vasta jälkikäteen.

Nyt olen eroni jälkeen olen siis löytänyt uuden rakkauden ja elämä hymyilee. Tai siis ei elämä nyt niin hirveästi hymyile (tässä sitä ollaan kaksi tutkintoa tehtynä, mutta ei hajuakaan töistä ;)), mutta ainakin aurinko paistaa meidän suhteellemme - tuntuu kuin olisin vihdoinkin löytänyt sellaisen ihmisen joka minun oli tarkoitus löytääkin. Itsepäisyyteni sai minut pysymään edellisessä suhteessa kun se oli jo kuollut ja kuopattu, en vain osannut päästää irti.

Nyt olen jotenkin ihan ällistynyt siitä miten voi haluta niin voimakkaasti viettää toisen kanssa loppuelämänsä ja miten haluaa juosta ympäri katuja huutamassa miten onnellnen on - ei minulla ole koskaan ollut tällaisia tunteita. Olen jopa valmis hankkimaan nykyisen avokin kanssa lapsia - ennen en edes halunnut keskustella aiheesta :D

Olemme jo pari kertaa keskustelleet mahdollisesta naimisiinmenosta - avokkini ei ole koskaan ollut naimisissa ja kun meillä ei ole lapsia edellisistä suhteista on meillä aika vapaat kädet kaiken suhteen. Jossain vaiheessa tulee siis päättää missä häät pidetään ja millaisessa muodossa - itselläni hieman pakittaa pitää suuria häitä, mutta haluan että tulevalle sulholle kaikki on sellaista kun hän haluaa, ettei hän jää mistään paitsi. Teemme yhdessä juuri sellaist häät jotka me kummatkin haluamme.

Itse olen aikalailla hävennyt eroani, koen sen aika kamalana asiana, mutta olen tietysti onnellinen siitä, että sen kautta olen juuri nyt tässä tilanteessa jossa olen.

Anteeksi kamalan pitkä sepustukseni, joskus tuntuu että tämä asioista puhuminen selvittää aina parhaiten päätäni... :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä kans yks toisella kierroksella oleva, miehelle 1.kerta. Ekalla kerralla ei häitä, pappi vihki kotona, ei edes hääpukua. Hassua että oikeastaan se oli se eka kerta kun "häpesin" ja halusin tehdä kaiken matalalla profiililla. (ok, ehkä johtui siitä että sulhanenkaan ei ollut oikein edustava, eikä olisi koskaan osannut käyttäytyä isoissa häissä) Nyt tulossa isot häät ja kutsun suvustani tasan ne ihmiset joiden kanssa ollaan oltu tekemisissä. Luotan heidän omaan arvostelukykyynsä, jos ahdistaa ajatus minun 2. häistä, tajuavat varmasti itse jäädä kotiin asiaa murehtimaan... Taisinpa mainita kihlajaiskutsussakin jotakin tyyliin "vihdoinkin onnen ja ihanan miehen löytämisestä" ja "kerran vielä itsensä likoon laittamisesta" Ja viesti ilmeisesti meni perille kun JOKAINEN kutsuttu tuli kihlajaisiin ja tuntui olevan vilpittömästi onnellinen...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Täällä kans yks toisella kierroksella oleva, miehelle 1.kerta. Ekalla kerralla ei häitä, pappi vihki kotona, ei edes hääpukua. Hassua että oikeastaan se oli se eka kerta kun "häpesin" ja halusin tehdä kaiken matalalla profiililla.

Hassua lukea omia ajatuksiaan toisen kirjoittamana :) Ja ollaan vielä samaa vuosimalliakin..! Itselle on välillä aika iso peikko kertoa että olen eronnut. (tosin nykyisin voi jo sanoa että olen naimisissa, eikä tarvitse keskustella sukunimestä "tunnetko sen ja sen XXXsen sieltä suunnalta?")

Meidän tuleva häävalssi varmaan kertoo aika paljon fiiliksista myös.. "There were times I ran to hide, afraid to show the other side, alone in the night without you. But now I know just who you are, and I know you hold my heart. Finally, this is where I belong. It is you I have loved all along"

Share this post


Link to post
Share on other sites

"There were times I ran to hide, afraid to show the other side, alone in the night without you. But now I know just who you are, and I know you hold my heart. Finally, this is where I belong. It is you I have loved all along"

Sin, mikä toi biisi on?? On kyllä just sopivat sanat... Kiva huomata ettei olekaan ainut ihminen maailmassa, joka on tämän ikäisenä ehtinyt jo tehdä törkeitä virhearviointeja,(minä kun ehdin tehdä jo lapsenkin exän kanssa...) välillä on kyllä tuntunut siltä... Ja samoin minä olen hävennyt ja välttänyt kertomasta asiaa ns. uusille kavereille. Joku tuolla toisessa ketjussa kritisoi ettei saisi sanoa että "nyt kun olen oikeasti rakastunut", mutta näin se vain on, nyt kaikki tuntuu niin oikealta. "this is where I belong" :-X

Edited by tinde81

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä kans toisella kierroksella molemmat. Ekat häät oli perinteiset maalaishäät, vieraita 250.

Nyt tulossa pienet häät, jossa on sellaisia yksityiskohtia joita ei silloin ekoissa ollut. Eli voisi sano, että mitä oli ekalla kiekalla ei ole nyt ja pänvastoin.

Nyt menen ammattilaisen meikkiin, puku, korut, yms. jutut mietitty harkiten, sormus erityinen, kimppu ja hiukset jne. Nyt nautitaan täysin siemauksin tulevasta :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä ollaan molemmat menossa naimisiin toista kertaa. On kyllä aika lailla erilaiset ajatukset itse elämästä, mutta myös häistä. Tärkeintä ei ole enää kaikenlainen pieni näpertely ja järjestely, vaan nyt keskitymme vain pääasioihin (paikka, ruoka, puvut, musiikki). Tärkeintä on itse naimisiinmeno ja se, että sen saa jakaa lähimpien ystävien ja perheen kanssa. :-X Kaikki muu hössötys saa nyt jäädä väliin (hääauto, karkit, askartelu yms.)!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä menossa toista kertaa naimisiin ja mies ensimmäistä. Ekat häät oli mulla maitraatti häät ja kahvitus myöhemmin osalle sukulaisia. Näin jälkikäteen ajateltuna oon ihmetellyt kuinka ihmeessä menin ekalla kerralla naimisiin ja vielä salassa. Nyt olisi tarkoitus pitää isot häät. :)..ei malttaisi odotella..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulle tämä on toinen kerta miehelle vasta ensimmäinen. Ensimmäisen kerran meni naimisiin aika hepposin perustein 10 vuotta sitten just 18v täyttäneenä. Nyt ollaan seurusteltu jo 8v joten jotain kyllä opin ekasta kerrasta :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toista kertaa täälläkin kumpikin ollaan naimisiin menossa ja toivon mukaan viimeistä. Näinhän sitä oletettiin ensimmäisenkin avioliiton aikaan, mutta toisin kävi. Ekalla kertaa menin maistraatissa naimisiin ja kirkossa siunaus, mies vihitty ohimennen srk-talolla. Nyt mennään "aikuisten oikeesti" naimisiin ja lapsiakin on yhteisiä tullut jo kolme. Myötä ja vastoinkäymisiäkin on jo ehtinyt olemaan ja nyt halutaan virallistaa asia. Tällä kertaa menen ensimmäistä kertaa kirkossa naimisiin ja periaatteessa mieskin : ). Juhlat omanlaiset, ei mitään leikkejä, hyvää ruokaa ja juomaa ja ohjelmaa. :rolleyes:

mjcffd1.png

Edited by morsian40

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, toinen kerta toden sanoo! :girl_wink:

Päivä pyritään muokkaamaan sellaiseksi että me, hääpari, saamme siitä ihanan, ikimuistettavan ja omannäköisen juhlapäivän. Päätarkoitus ei ole hauskuuttaa tai kestitä mahdollisimman laajaa tuttavapiiriä tms. Kaunis, romanttinen, intiimi päivä toiveissa. :kiss3:

Niin, ja häpeilyyn siitä että kerta on toinen en todellakaan suostu alentumaan! Tosissaan yleensä ollaan kun alttarille astutaan... Tuskin kukaan suunnittelee olevansa vain jonkin määräajan naimisissa mutta valitettavasti virhearviointejakin sattuu - ja joskus eroaminen on parempi vaihtoehto kuin olla eroamatta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen menossa toista kertaa naimisiin, eikä yhtään pienemmällä profiililla kuin ensimmäisellä. Ainoastaan puku ei tule olemaan kirkkaan valkoinen enkä ota huntua. Mutta tämä johtuu ainoastaa iästä :flirt: Ensimmäisten häiden jälkeen ajattelin, että jos menisin joskus uudelleen niin menisin maistraatissa ja sitten koko rahalle kuukaudeksi honey moonille :girl_haha: Aikaa on kulunut ja ihana järjestää ja juhlia tätä suurta ja "kypsempää" tapahtumaa kunnolla. Stressin jätän tällä kertaa pois sekä leikit ym hössötykset. Hyvä bändi, ruokaa ja juomaa sekä kaikki ihanat ystävät ja sukulaiset jotka ovat onnellisia puolestamme mukaan :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kommentteja? Oonko ihan hakoteillä? Mielestäni en.

No et todellakaan. Toi hommahan on ihan perseestä. Ja syvältä, vieläpä.

Sorry vaan, mutta ihmettelen todella mitä morsiosi päässä liikkuu kun moista meinaa. Etkai meinaa moiseen suostua?

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kommentteja? Oonko ihan hakoteillä? Mielestäni en.

No et todellakaan. Toi hommahan on ihan perseestä. Ja syvältä, vieläpä.

Sorry vaan, mutta ihmettelen todella mitä morsiosi päässä liikkuu kun moista meinaa. Etkai meinaa moiseen suostua?

No en todellakaan...ja uskoisin että hiukan funtsittuaan asiaa hän päätyy kans samaan tulokseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Nyt sanoin tuolle tulevalle sulhaselle, että mustaa tulee oikein bridezilla ja aion saada kaiken mitä haluan ja olla päivän prinsessana :) Ei vaiskaan, kohtuuden rajoissa mennään ja häistä tulee pienet (vain lähimmät n. 30 hlö), mutta siis spektaakkelimaiset :)

Minä en oo menossa naimisiin, kunhan mielenkiinnolla lueskelen kun eronnut olen ja toiveissa on kuitenkin vielä joku päivä mennä naimisiin. (Toki se on kaukainen haave, kun ei sulhoakaan ole, eikä edes ketään siihen viittaavaa.. kunhan lueskelen)

Mutta siis, minä luulen että sikäli kun jos joskus minä vielä saan omia häitäni järjestää, niin miustakin tulee bridezilla. Ekat häät oli omanlaisensa, ja silloin tuntui siltä, mutta jos toka kerta tulee, aion saada kaiken just eikä melkein. :D :D :D Että spektaakkkeli täälläkin mielessä ;) !

Oujee.. Tilannepäivitystä :D !

Nyt on sulhokki olemassa, ja kun minä sitä kuukausi sitten kosasin, niin se suostui. Hääpäivä on kyllä vieläkin kaukainen haave, mutta pääni sisällä pikkuhiljaa rakentelen päivän runkoa ja kulkua, enemmänkin kyllä sillai fiilispohjalta. Ja nyt todellakin aion saada kaiken just enkä suostu kompromisseihin paitsi ehkä sulkkini pyynnöstä. Säästäminen on jo aloitettu, spektaakkelia kohti siis!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ilmoittaudun toiskierroslaiseksi myos. Paiva on selva, mutta suunnitelmat ei niinkaan. Edelliset pippalot ei vaikuta naiden suunnitteluun, pienella kaavalla mennaan ihan vaan koska iso ei kiinnosta, ja ulkomailta pikkasen hankala jarjestaakkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ilmoittaudun toiskierroslaiseksi myos.

Ihanaa! Siekin uskalsit kun miekin uskalsin?! ;):D

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ilmoittaudun toiskierroslaiseksi myos.

Ihanaa! Siekin uskalsit kun miekin uskalsin?! ;):D

Tarvis vahan rohkaisua :lol:

Elokuussa sitten.. nyt on aikakin paljastettu.. tickeria en kylla allekirjotukseen paa ^_^

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ilmoittaudun toiskierroslaiseksi myos.

Ihanaa! Siekin uskalsit kun miekin uskalsin?! ;):D

Tarvis vahan rohkaisua :lol:

Elokuussa sitten.. nyt on aikakin paljastettu.. tickeria en kylla allekirjotukseen paa ^_^

[miten hitossa mie saan tuon monilainauksen pois?]

Hih! Elokuu on hyvä kuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä myös ollaan menossa toista kertaa naimisiin. Edellisestä kerrasta tulee kuluneeksi 13 vuotta. Ensimmäinen kerta oli kirkkohäät noin sadalla vieraalla. Tällä kertaa meillä on siviilivihkiminen joko juhlapaikalla, jos se onnistuu, tai sitten edellisenä päivänä maistraatissa.

Vierasmäärä tulee olemaan nyt pienempi, 40-50 vierasta. Niitä lähimpiä. lähinnä kavereita. Luultavasti karsitaan kaikki hääkarkit, heittokimput, sukkanauhat yms. pois. Tarkoitus olisi syödä hyvin, juoda hyvin, tanssia, laulaa karaokea sekä saunoa. Halutaan rennot, meidänoloiset juhlat. Pitäisi vain löytää sopiva paikka, jossa olisi yöpymismahdollisuuskin.

Ensi vuoden toukokuussa vasta olisi tarkoitus avioitua, joten kiirettä ei vielä ole. Onpahan vaan ihana alkaa suunnitella varsinkin kun ei enää stressaa siitä, miten asiat PITÄISI tehdä. Perkule, meidän häät, meidän päivä, meidän tavat. Nih.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now