Jump to content
Naimisiin.info

kuinka selvitä itkemättä


sohvetti

Recommended Posts

Tätä ongelmaa olen miettinyt useaan otteeseen. Herkistyn jo muiden häissä niin mites sitten ne omat.. En tosiaankaan halua "pilata" vihkimistä vollotuksella ja saada pandansilmiä tuntien ehostuksen jälkeen. Ei hieman kostunut silmäkulma mitään haittaisi, mutta itseni tuntien jos alahuuli alkaa väpättämään niin sitten se on menoa. Hirvein esimerkki tuttavapiiristä oli vihkiminen, joissa pappi alkoi puhumaan siitä, mitä sitten kun puoliso kuolee.. Aivan järkkyä. Siinä morsian tosiaan itki kuin niagara.. Mielestäni tahditonta käytöstä papilta. Kun aika koittaa aion kyllä tarkkaan tentata ja vahdata mitä pappi aikoo puhua, ettei tällaisia ylläreitä tule.. Diapameja tai muuta rauhoittavia en kenellekään suosittele, lasia kuplivaa, hyvää drinkkiä tai terävää snapsia kyllä.  :D

Link to comment
Share on other sites

Taidan minäkin kokeilla jo etukäteen, että millaisen määrän tarvisin rohkaisuryyppyä :)

Sitten kun saan tämän runon:

Minä sinua rakastan, tiedän sen

Se ei ole vain hetken huumaa

Se on nuotion hehku hiljainen

ja roihua polttavan kuumaa.

jne...

lausuttua kokonaan ilman, että alan pillittää, on se sopiva määrä ryyppyjä :) Joudun harjoittelemaan sitä kullaltani salaa, sillä haluaisin lausua sen hänelle hääjuhlassa. Saa nähdä pystynkö siihen.

Olen tosi herkkis ja eniten pelottaa se, että repeän jo siinä vaiheessa, kun isäni kanssa tulen käytävän päähän, mistä pitäisi selvitä alttarille saakka.  Kirkossa, missä meidät vihitään, tuo käytävä ei olekaan ihan lyhyt...

Link to comment
Share on other sites

myös minä olen miettinyt kovasti miten selviän. itkin naamani punaiseksi, räät poskille ja silmät turvoksiin jo kirkkoa varatessani! samoin aina häitä suunnitellessa, marsseja ym kuunnellessa, kihlauksesta kertoessa....... äiti ja isä ovat ihan kauhuissaan että mitä siitä nyt tulee kun ne tod tietää minun itkuherkkyyden. itkin koko päivän kun isä tappoi hiiren mökillä viime kesänä! aion käydä lääkäriltä hakemassa jonkinlaisia lieviä rauhoittavia tai jotain tai otan ainaki ryypyn tai pari ennen alttarille kävelyä.ei siinä herkistelyssä muuten mitään pahaa ole mutta en halua punaisia, turvonneita ja meikittömiä kasvoja loppupäiväksi!

Link to comment
Share on other sites

  • 2 months later...
Tässä onkin minua koskeva dilemma.

Itkin jo sitäkin kun lähdin kesätyöpaikastani ja kiitin työkavereita.  :-[

Et ole ainoa,minulla on tuo sama aikoinaan. Ja myös itken aina kun kotomaasta lâhden takaisin Belgiaan,niin melkein koko lentomatka 2.35 h.on yhtä niiskutusta. :'( :-X

Link to comment
Share on other sites

Moi kaikki

Minullakin on tämä sama pulma, taipumus herkistellä aikaan ja paikkaan katsomatta!  Omissa häissäni aion luottaa Kanebon 38:n,  mutta toisaalta myös siihen, että saan itkeä. Siis onhan häät elämäni ehkä tunnepitoisin kokemus! Yritän asennoitua niin, että jos itkenkin, niin siitä selvitään, ja sulho varmaan tarjoaa olkapäätään. Nenäliinoja siis hänen taskuun..

Maria

Link to comment
Share on other sites

Moikka!

Itse olen myös aika itkuherkkää tyyppiä. Eihän se muutama onnenkyynel mitään haitaa, mutta sitten jos hanat kunnolla aukeaa, niin voi olla vaikeaa lopettaa.

Olen valmistatunut tunneherkkiin tianteisiin etukäteen käymällä läpi tunteita ja asioita, jotka itkun laukaisevat. Siskoni häät on kahden viikon kuluttua, ja niihin olen valmistautunut esim. kuuntelemalla häämarssia ym. musiikkeja etukäteen. Tällöin voin jo "fiilistellä" asioita ennakkoon, eikä tunnemyrsky ole niin suuri.

Eilisessä Satuhäät -jaksossa sulhanen vetisteli enemmän kuin morsian. Varmasti harvemmin se menee näin päin. Minun sulhoni sanoi, että ei "aio" itkeä alttarilla, mutta katsotaan sitten tosipaikan tullen  ;)

Tunnelmallisia hääjuhlia kaikille!

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Minua kansa pelottaa tää, jos alan itkeen. Varsinkin kaikki puheet ja runot, joita esitetään niin alkaa itkettää. Muidenkin häissä on alkanut itkettää, mutta olen ajatellut kaikkee muuta ja osa puheista on mennyt sitten ihan ohi.. Ja mulla tulee samanlainen "naamareaktio" kuin edelliselläk irjoittajalla .Tarvitaan aika hyvä meikki ja pullollinen silmätippoja jos aiotaan mun häissä saada kauniita kuvia itkujen jälkeen.. Tai sitten hommaan korvatulpat ja jonkun videoimaan häät, voin sitten kotona rauhassa katsoa puheet ja seremoniat ja itkeä rauhassa::ei vaan!

Link to comment
Share on other sites

  • 9 months later...

tämän takia minä en voi lukea mitään missään tilaisuudessa...

itken jo kun mietin sitä kun liihotan alttarille... miltä mies näyttää ja hänen ilmeensä...yhyy..niisk!

välillä on tosi "vahva" olo, että "jos NYT olis häät niin pystysin mihin vaan"

mutta tosipaikan tullen itken!!

Link to comment
Share on other sites

Tässäpä todellakin taas yksi hyvä syy, miksi mennä valokuvaan ennen vihkimistä. Mä olen nuorempana aina ihmetellyt, miten äiti aina vetistelee kaiken maailman juhlissa, mutta musta on tullut (ja edelleen tulossa) aina vaan enemmän tällanen vollottelija. Kavereiden häissäkin on alkanut kyyneleet valua viimeistään silloin, kun sisääntulomarssi alkaa soida. Toisaalta mä elättelen toiveita, että kävisi niin kuin äidille aikanaan, että ainoat häät, joissa hän ei ole itkenyt ovat olleet omat häät. Mutta sehän nähdään sitten syksyllä.

Link to comment
Share on other sites

Tässä vuosien kuluessa on tullut tavaksi tirauttaa pikkusen, yhtä lailla ilosta kuin surusta. Varmasti hääpäivänä itkettää monta kertaa; erityinen tilanne ja jo pelkästään urkumusiikki saa herkistymään, enkä kestä nähdä muiden pyyhkivän silmiään vaan takuulla liityn joukkoon. Luultavasti puheet yms. saa myös nyyhkimään, tietysti stressin laukeaminen vielä pahentaa asiaa. Eli se päivä tulee olemaan yhtä silmien pyyhkimistä :grin:

Link to comment
Share on other sites

Yksi vinkki siihen ettei itke (jos se oikeesti onnistuis, itellä ainakin tulis ainakin kauhia naurukohtaus sen jälkeen), että kun kävelee sinne alttarille niin ajattelee kaikki vieraat alushoususilleen :D heh..sitä rupiais kyllä aivan hermona nauramaan, mutta kuvista ainakin tulee hauskempia ku morsiammella hymy ulottuu korviin asti :)

Link to comment
Share on other sites

Jatkan vielä...toisaalta en tiedä tulenko itse itkemään. Voihan tuota herkistyä kun muutenkin satun olemaan todella pillittelijä. Mutta koita ainakin ite tuota mielikuvakuvittelua. Ite ainakin märisin aivan himona kun lainasin kirjastosta hääcd:n jossa on prinsessa ruusunen-häämarssi...kuuntelin sen varmaan 10 kertaa putkeen ja märisin yhä kovemmin. :rolleyes:

Link to comment
Share on other sites

Samaa mäkin "pelkään", koska nyt jo tulee tippa linssiin vaikka vaan ajattelee sitä kun isä saattaa alttarille ja sulho on siellä odottamassa ja ja ja... vaikka eihän siinä ole mitään pahaa vaikka vähän itkettäiskin. Luonnollinen juttu kuitenkin. Meillä kun hääkuva otetaan todennäkösesti vasta vihkimisen jälkeen, niin onko sitten vaan ihan punaset silmät kuvissa?!?! :mellow: Nooh, onnex on vielä reilu vuosi aikaa tässä pähkäillä asioita.. :D

Link to comment
Share on other sites

Eikös ne onnenkyyneleet kuulu asiaan.

Itse en aio mitenkään häpeillä... jos itkettää, niin sitten itketään. Pitää vaan muistaa sanoa meikkaajalle, että laittaa vedenkestävää ripsaria... Ja pitää muistaa ostaa joku nätti nenäliina...

Link to comment
Share on other sites

Minä itken myös helposti, välillä kauniita ja rohkeita katsoessakin vaikka ei ole edes suosikkisarjoja ;)

Mutta häissä ei itkettänyt yhtään.. hieman oli sellainen fiilis kun kirkon käytävää asteli,

mutta vannotin itselleni etten saa katsoa ihmisiä, jotka siellä on tippalinssissä..

sillä silloin ainakin rupeaa itkemään jos katselee muita kyynelehtijöitä.

Ja kun rupesin katselemaan muualle meni itkufiiliskin ohi :blink:

Link to comment
Share on other sites

Mä itken aina häissä, heti kun häämarssi alkaa soimaan niin mä alan poraamaan :D Nyt itken jo kun vaan kuuntelen niitä kotona, tosin raskauskin voi vaikuttaa asiaan :P Mutta ois kyllä kiva selvitä sinne alttarille saakka itkemättä...todennäköisesti se on kuitenkin mahdotonta.

Link to comment
Share on other sites

Meistä itku herkempi on mies. Lapsen syntyessäkin mies itkeä vollotti, ja mulle tuli ihan semmonen olo, että täytyiskö munkin? :rolleyes: No tulihan ne ilon kyyneleet sieltä ihan itekseen. Mutta luulempa, että alttarilla rupean vetistelemään vasta kun huomaan jos (kun) mun mies itkee. On se kuitenkin vaan niin ihanaa kun mies osaa näyttää tunteensa myös noin!

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...
×
×
  • Create New...