sohvetti

kuinka selvitä itkemättä

317 posts in this topic

Minua ei omat häät pelota, siviilivihkiminen (vaikka onkin Ranskassa kaupunintalolla hieno seremonia) ei sillä lailla irrota kyyneliä.

Sitävastoin olen kaksi kk omien häiden jälkeen parhaan ystäväni kaasona, ja kun eilen illalla kuuntelin eri häämarssivaihtoehtoja niin itkuhan siitä tuli.

Taitaa tykätä kaverini kun kaaso ryystää räkäitkua alttarilla ;-)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juu, tämä on minullekin kovin mietinnänarvoinen asia, kun olen tällainen itkuherkkä romantikko tunteellinen hassu. Sulho myös, pillitetään sitten kilpaa alttarilla. :girl_sigh: En tiedä, kai sitä pitää vain psyykata itsensä jotenkin olemaan rauhallinen. Minä vain herkistyn aina kauniista sanoista, joten siksi mietin. Varmaan puheidenkin aikana tulee nenäliina tutuksi...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen parhaiden ystävättärien häissä jo itkenyt ja aivan 100-prosenttisen varma, että itken myös omissa, mutta mitäs sitten? Häät tulee olemaan meidän näköiset ja rennot, pienellä porukalla, joten itku ei varmaan haittaa mitään vaan kertoo kaikille miten tärkeä ja ihana asia on, kun on löytänyt rinnalleen sen oikean. En aio laittaa paljoa meikkiä ja itken niin paljon kun itkettää, sitten voi jälkeenpäin naureskella kuville... No niin, nyt mua alkoi itkettää jo tätä kirjoittaessa kun mietin tulevia häitä, vaikka niihin on vielä yli vuosi :blush:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin olen kova itkupilli ja pelkäsin etukäteen, että itken hallitsemattomasti sekä kirkossa että eräiden puheiden aikana itse juhlassakin. Häitä edeltävinä päivinäkin itku tuli hirveän helposti pelkästä hääpäivän ja itkemisen ajattelemisesta.

Mutta kuinkas kävikään, kirkkoon kävellessä jännitys oli ilmeisesti niin huimaavaa, etten itkenytkään, keskityin vain kuuntelemaan pappia ja miettimään, kantaako omat jalat, ja kaikki meni hyvin. Vaikka en itkenytkään lähes ollenkaan, se ei tarkoita etteikö hetki olisi ollut merkityksellinen... Olen vain tyytyväinen etten ollutkaan alttarilla nenä punaisena ja naama vääntyneenä :D

Juhlakin meni hienosti ja olen nyt jälkikäteen todella tyytyväinen kaikkeen :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minähän en julkisesti itke! Paitsi leffoissa ja silloinkin hävettää. En tiedä myöskään kuinka selviydyn alttarilla. Pitää varmaan miettiä muita juttuja ettei ala herkistelemään. En tiedä, mikä siinä nolottaa, sillä oikeasti se näyttää vain herkän suloiselta jos pari kyyneltä pääsee.

En kyllä itkenyt silloinkaan kun mies kosi. Jälkeenpäin mies totesi harmistuneena, että sä et ees itkeny kun mä kosin :D Niin. Mä olen sellainen joka itkee vain elokuvissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En selvinnyt itkemättä. :D En ollut asiasta kyllä etukäteen kovin huolissani, koska mielestäni omissa häissään saa myös liikuttua. Onneksi en sentään itkenyt vuolaasti... tai joutunut puremaan huulta etten olisi nauranut, kuten kävi pikapiipahduksellamme maistraatissa. :D Kauniit häät meillä oli, ja useimmat vieraatkin vähän kyynelöivät - joten miksi en minäkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi ei...

Nyt jo mietityttää tämä itkuasia. Mutta toisaalta nämä viestit on olleet tosi rohkaisevia myös, että morsiot, jotka ovat epäilleet itkevänsä kirkossa, niin ovat olleet niin superonnellisia ja jännittyneitä, ettei itkua ole tullut. Toivoisin itsellenikin tyyneyttä tähän tilanteeseen.

Minun ei tarvitse kuin ajatella jotain kaunista, tai olla hieman harmissani jostakin asiasta, niin että tulee kyyneleet silmiin. Mutta 110% waterproof pitää olla tän morsmaikun silmämeikki ja meikkivoide semmoista pakkelia, ettei punaisuus paista poskista kun kyyneliä tuherran. Paitsi kaikki vieraat kyllä varmasti tietää, kuinka itkuherkkä olen... KUN SILLE EI vaan voi mitään...

Ystäväni joskus mietti rauhottavan lääkkeen vaikutusta vihmisen aikana.. Onkos siinä mitään järkeä jos ihan tunnottomana ja tunteettomana tunnustaa rakkauttaan? whaaat? :girl_sad:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mie oon miettinyt joudunko vaihtamaan häävalssiksi ajateltua kappaletta kun vollotan aina kun sitä kuuntelen..kun siinä on vielä sellainen sanoitus jossa viitataan hieman siihen, että molempien äidit ovat kuolleet melko nuorina :( . Ja kun ei mitään jos vain pari kyyneltä se biisi aiheuttaisi, mutta kun kyseessä on kunnon itketyskappale.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä itkin ja kunnolla :girl_haha:

Luulin, etten itkisi jännityksen takia, mutta kun näin sulhaseni (mieheni) alttarilla ja hänen leveän hymynsä, tuli itku. Vieraat sanoivat, että siihen saakka hekin osasivat olla itkemättä, mutta kun näkivät minun kyyneleeni, se tarttui... Mutta hei, mitäs sitten jos itkee? Sehän on niin kaunis ja herkkä tilanne, että mun mielestä ihan turhaan huolehtii sitä itkua. Mä otin puvun etumuksen sisään nenäliinan, johon sitten huomaamatta alttarilla pyyhin pahimmat itkun jämät.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en varmaan edes yritä estellä liikutuksen kyyneliä. Ei tietenkään olisi suotavaa porata tällä tyylillä: :girl_cray2::lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä itkin ja kunnolla :girl_haha: Mä otin puvun etumuksen sisään nenäliinan, johon sitten huomaamatta alttarilla pyyhin pahimmat itkun jämät.

Tämä onkin hyvä idea jonka minäkin taidan aikanani toteuttaa.Sillä tiedän, että mulla tulee kyyneleet kyllä valumaan aivan 100% varmasti. :blush:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä toivon et tilanne alttarille mennessä on niin jännä että ei itku kerkiä tulemaan!Nyt kun ajattelenkin kävelyä tulevevan mieheni vierelle alttarille niin itku tulee kurkkuun.Olen itkenyt ja kunnolla kaikissa häissä joissa olen ollut vaikka hääpari olisi ollut vähän vieraampikin....tosin itken kaikissa kissan ristiäisissä ja elokuvat ovat pahimpia....Mutta jaksan tosiaan toivoa että jotain ihmeellistä tapahtuu ja itku pysyy ainakin siedettävän rajoilla,ettei se vie nautintoa hetkestä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itselläni on tuo itkuasia vahvasti mielessä myös... Jos ne parikin kyyneltä erehtyy päästämään, sitten on nopeasti hirveä äänekäs tyrskiminen käynnissä (ja jo tätä kirjoittaessa täytyy pidätellä kyyneleitä). Kun ajattelenkin tulevia häitä, saattaa tulla kyyneleet silmiin ja usein tuleekin. Sulhoni on myös herkästi liikuttuvaa tyyppiä, enkä usko siinä olevan mitään kaunista jos morsiuspari tyrskii ja pärskii alttarilla niin ettei puhumaan kykene. Ja vaikka jonkun mielestä kaunista olisikin, minua ainakin nolottaisi se hyvin paljon. Liikutun muutenkin herkästi kaikesta: elokuvista, musiikista, kauniista sanoista...

En millään haluaisi itkeä alttarilla enkä juhlissa, koska en pysty pitämään itkua sillä tasolla että pitäisi vain vähän taputella nenäliinan kulmalla silmänurkkia, vaan itken aina kovaan ääneen tyrskimällä, jos itken. :huh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se on niin varma että itku tulee, mutta ei se haittaa! Sehän on ihana asia että voi itkeä onnesta. Isäni on yksi herkimmistä ihmisistä ketä tunnen, joten voi olla aika niiskutusta alttarille saattaminen. :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin pelkään oikein kunnon räkäitkua.

Kuuntelin just tänään kaikkia romanttisia kappaleita ja itkuhan siinä tuli kun mietti et ne soi sitten häissä :)

Sulho ei ole ihan niin tunteellinen kun minä joten onneksi hän ei sitten yllytä mua itkemään herkistymällä itse.

Tosin mummoni ja äitini varmasti itkee joten ei parane katella siihen suuntaan missä ne istuu en vaan haluis että kalliit häämeikit menee pilalle jo ensi hetkillä :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mie oon miettinyt joudunko vaihtamaan häävalssiksi ajateltua kappaletta kun vollotan aina kun sitä kuuntelen..kun siinä on vielä sellainen sanoitus jossa viitataan hieman siihen, että molempien äidit ovat kuolleet melko nuorina :( . Ja kun ei mitään jos vain pari kyyneltä se biisi aiheuttaisi, mutta kun kyseessä on kunnon itketyskappale.

Tarkoitatkohan Stellan Häävalssia? mulle tuli heti se mieleen, "toiset nuorena nukkuu..." Se on kyllä tosi kaunis ja itkettävä kappale!

Ja vaikka jonkun mielestä kaunista olisikin, minua ainakin nolottaisi se hyvin paljon. Liikutun muutenkin herkästi kaikesta: elokuvista, musiikista, kauniista sanoista...

Minä oon ihan samanlainen kuin sinä Nobilis, liikutun hirveän herkästi, esim. kaunista musiikkia (esim. orkesteri) kuunnellessa tai vaikka joulukirkossa Maa on niin kaunis - niiskuti niisk! vähänkö noloa... :blush:

Ja samalla lailla mullakin, jos itku tulee niin se tulee kunnon vollotuksena, ei vaan pysty nyyhkimään "sivistyneesti" silmänurkkiinsa. Nolostuisin siis, jos itku tulee.

Katsotaan miten käy! Vähän pelottaa miten vihkimyksessä pystyn omin sanoin sormusvalan sanomaan, kun nyt jo ajatus itkettää hymyilevästä (tai vielä pahempaa: jos hänkin itkee) miehestä mun edessäni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi ei, minä itken jo pelkästään siitä, että luen noita teidän tekstejä! :girl_haha:

Meillä tilanteen tekee vielä vaikeammaksi se, että isäni hautajaiset olivat kesällä samassa kirkossa ja aiomme sytyttää kynttilän hänen muistolleen alttarilla... :girl_sigh: siitä ei kyllä selviä ilman itkua, eikä se minua haittaakaan kunhan se ei mene ihan överiksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidät vihittiin eilen maistraatissa, ja melkein selvisin itkemättä :) Olin niiiiiin onnellinen siinä tilanteessa, että suurimmaksi osaksi hymyilin leveästi, vähän piti alkuun purra huulta kun meille luettiin rakkausruno ennen vihkikaavaa. Mutta sitten lausuimme omin sanoin sormusvalat, omalla vuorollani tunteet vain tuli pintaan ja hieman kyynelehdin, mutta sain sen melko sopivasti ympättyä siihen mitä olin juuri sanomassa (puhuin onnesta itkemisestä). Ja sain sanottua "asiani" loppuun! :-X

En muistanut etukäteen mietitystä valasta yhtään mitään, vaan pää löi täysin tyhjää, joten oon ihan tyytyväinen että sain edes sanotuksi mitään :) eikä tarvinnutkaan sen enempää sitten nyyhkiä. Mutta morsiamen kyyneleethän kuuluu asiaan! :gpari:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä hämmästelin itseäni jälkeenpäin, kun en lainkaan kyynelehtinyt. Asiaan varmaan vaikutti se, että olin niin iloinen ja onnellinen naimisiin pääsemisestä ja juhlista ja niin varma, että tämä on hyvä juttu. Muistan myös jopa useita kohtia papin puheesta kirkossa sekä isäni puheesta juhlassa! Kirkossa minulla oli nenäliina kimpun ympäri käteni sisällä, jonka sitten jätin käteni sisään. Enkä tarvinnut nenäliinaa. Maistraatissa edellisenä päivänä en myöskään tarvinnut. Olin niin älyttömän onnellinen, että virne naamalla vaan menin!

Tähän ketjuun läheisesti voisi liittyä ehkä myös nauru ja hilpeys? Meillä kirkossa jos olisi kovasti alkanut itkettämään, olisi alttarin takana olevasti ikkunasta ulos katselu voinut auttaa. Kirkko on rannalla ja vettä näkyy. Meidän tilaisuuden aikana siellä harjoiteltiin vesihiihtoa! Itse en onneksi nähnyt, mutta kaverini jälkikäteen kertoi, että hän oli meinannut rukouksen aikana purskahtaa kunnolla nauramaan, kun vesihiihtäjä oli kaatunut oikein näyttävästi! Onneksi en tosiaan itse tuota nähnyt...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pelkäsin etukäteen että en saa koottua itseäni ja itken kirkossa niin että meikit on ihan poskella ennenkun pääsen alttarille.

Häiden aattona oli kirkkoharjoitukset ja viulistit tulivat myös koeajamaan häämarssin. Muistan kun seisoimme isäni kanssa asemissamme ja viulut aloittivat pachelbelin canonin, lähdimme pikkuhiljaa kävelemään kohti alttaria ja kuvittelin mielessäni seuraavaa päivää. Kyyneleet alkoi tulla kun kappale pääsi "vauhtiin" ja kun sulho lähti kävelemään kohti niin itkin jo valtoimenaan :)

Luulen, että juuri tuo kirkkoharjoitus, häämarssin kuuleminen etukäteen ja tunteitten ulospäästäminen aattona oli avain siihen että itse hääpäivänä kun sitten oikeasti viulut aloittivat ja ovet aukesivat koin vain suurta onnellisuutta ja hymyilin onnesta koko matkan alttarille :)

Nauttikaa morsiot hääpäivästänne! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua pelotti tää ihan kauheesti että vollotan koko aika ihan valtoimenaan. Toinen vaihtoehto oli sitte ihan ääripää, eli "jäädytän" itteni kokonaan enkä tunne mittän koko aikana.

No ku alko marssi soimaan ja lähdettiin isän kanssa kävelemään niin heti kun katsoin pikuuisenkaan vieraita tai sulhoa niin itkuhan siinä tuli. Loppu matkan kävelin pää alaspäin painettuna ja kokosin itteeni. Muutama muukin kohta oli missä itku tuli mutta hyvin sain kasattua itteni takas. Vaikeinta oli sormusvalojen aikaan kun itellä ääni petti, mutta hyvin kaikki sitte meni kuitenki :girl_smile: Ei kai se mittää haittaa vaikka itkeeki, kunhan vaan on onnellinen :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

On ollut hauska lueskella muittenkin herkkisten kertomuksia. Olen ollut monissa häissä, ja jokaisissa olen itkenyt. Siskoni kaasona ollessa, piti kävellä sisäänmemomarssi - itkin koko sen matkan! Sisko ei onneksi itkenyt siinä laisinkaan. Pisteet mulle :/ Nooh, nyt kun tässä kuussa on omat häät, menin valikoimaan jousikvartetin soittamaan Pachelbenin kaanonin sisäänmarssiksi. En pysty kuuntelemaan sitä itkemättä. Koesoitossa ollessani itkussa oli pidättelemistä ja hampaita piti purra yhteen jatkuvasti. Mutta olen nyt asennoitunut niin, että LUULTAVIMMIN itken koko sisäänmenomarssin ajan, mutten jaksa sitä murehtia. Odotan toki innolla sitäkin vaihtoehtoa, että mietin vain kävelyä ja kompastumattomuutta niin kovassa jännityksessä, että unohdan itkeä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä myös yksi herkkis morsio.tender.gif Mä herkistyn ja liikutun myös todella helposti oli paikka sitten mikä hyvänsä. Häämarsseja ym häämusiikkia kuunnellessa ja valittaessa mä itkeä tirautan välissä kuin välissä, kun on koskettavat sanat, melodia tai tunnelma. girl_cray3.gif

Aluksi mietin kovasti juuri tuota itkemistä, että mitä sen asian suhteen teen. Mutta niinkuin täälläkin moni on laittanut, et nauttii ja keskittyy ihanaanm tärkeään ja onnelliseen päivään ja itkee sitten jos itkettää, eikä sure sitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä itkin jo tätä ketjua lukiessa :girl_haha: Kaikien kaverien häissä olen itkenyt. Enkä osaa itkeä sellaisella Hollywood-tavalla että silmäkulmasta valuisi pieni kyynel, vaan olen ihan punainen ja naama menee ihan ruttuun :D Olen yksin kotona ollessa koittanu sellasta mielikuvaharjoitusta, että pistän silmät kiinni, rentoudun ja koitan kuvitella sitä alttarillekävelyä, ja itkemiseksihän sekin on menny :D Tiedän että itken vuolaasti kun mennään katsomaan kirkkoa, puhumaan papin kanssa, harjoittelemaan vihkimisen kulkua, kuuntelemaan erilaisia vihkimarsseja, ja viimeistään kuulutuksia kuunnellessa pato murtuu ihan varmasti. Ja ihan saletisti kun laitan hääpuvun ekaa kertaa päälle sovituksessa, niin taas itken. Pelottaa jo että viikonloppuna itken siellä häämessuillakin :D

Rakas ystäväni on onneksi samanlainen, ja ollaankin vitsailtu että kirkon ovella jaetaan vieraille ohjelma sekä rantaleluja, koska vedenpaisumus on luvassa. Aattelin sanoa sitten papille, että pitää puheensa joko niin, että mukana on vähän huumoria että nauran aina välillä, tai sitten vastaavasti niin tunteikkaan etten varmasti ole ainoa joka itkee. Ja tiedän varmaksi että sulhanen itkee myös.. jos muuten saan pidettyä itteni kurissa niin siipan itkemistä en kyllä kestä :D

Tuolla ekalla sivulla oleva papintuijotusvinkki oli muuten hyvä! sitä varmaan tarvii kokeilla.. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now