Sign in to follow this  
Followers 0
Ei

Kaduttaako miehen nimen ottaminen?

130 posts in this topic

Ei kaduta, sukunimi on koko perheellä nyt sama. Totutteleminen vaatii kylläkin oman aikansa

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yhtään ei kaduta! Päinvastoin olen suorastaan ylpeä. Totuttelua kyllä vaatii, kun huomenna tulee vasta 10 päivää häistä

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nimen vaihtaminen ei kaduta. Ja parissa kuukaudessa tottuu allekirjoittamaan kaikki paperit uudella nimellä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ainakaan näin kolme päivää häiden jälkeen ei kaduta. Itse asiassa ärsyttää, kun ei pääse äkkiä vaihtamaan nimeä joka paikkaan. Tuskin se on vielä edes päivittynyt Väestörekisteriin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta. Vieroksuttaa vähäsen, vielä, muttei kaduta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on täysin ristiriitaiset mielipiteet... Tavallaan on kiva että olen rouva **** mutta samalla niin mun entinen nimi oli niin erikoinen että on pikkasen ikävä sitä... mutta vaan vähän...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eipä kaduta ei. ainoostaan vaan joskus sieppaa, kun saa toistaa nimen aina muutamaan otteeseen ennekuin se menee kuulijalle perille. on senverran erikoinen ja lyhyen ytimekäs.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta, vaikkakin täytyy sanoa etten ole vaihtanut sitä mihinkään viralliseen vielä. Hmm, ehkäpä pitäisi jo.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta, pidin omani. Vaikken menisi vannomaan etten joskus myöhempinä vuosina vaihda sitä miehen nimeen. Pitkä tarina...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta. Miehen nimi kaunis ja hieman erikoinen. Nyt puolen vuoden "sisäänajon" jälkeen tuntuu enemmän omalta, kuin vanha nimeni

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pidin oman nimeni, mutta tiedän, että jos olisin ottanut miehen nimen, kaduttaisi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta yhtään ja olen tyytyväinen

Harmittavaahan on se, että joutuu kortit vaihtamaan(ja se odotus....), mutta ainoapa mikä rahaa vei 40€uron verran oli ajokortti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta! Vanhaan nimeen ei liittynyt koskaan mitään sen suurempia intohimoja, se on tylsä ja yleinen (enkä ole niin sukurakas että loppuikäni haluaisin ehdottomasti kaikkien tietävän että juuri tähän sukuun synnyin). Lisäksi on ollut varsin mukavaa puhua "tyttönimestä" ja "nykyisestä nimestä" Olen kyllä tyytyväinen valintaani, eikä sitä juuri tarvinnut pohtia.

Pikkulisäys: Avioliiton kautta saatu nimeni on pohjoissuomalainen sukunimi, mutta ei erikoisimmasta päästä. Jos miehelläni sen sijaan olisi käytössä vaikkapa äitinsä tyttönimi, joka on selkeä saamelaisnimi, olisin halunnut kaksoisnimen, koska siinä vaiheessa olisin halunnut näkyviin myös omat karjalaiset sukujuureni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei ollenkaan, en olisi mistään hinnasta halunnut pitää tyttönimeäni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jep, kaduttaa. Oma vanha nimi on todella harvinainen ja näin jälkikäteen ajateltuna hyvin kauniskin. Olisin sittenkin halunnut yhdysnimen, vaikka se olisikon ollut sitten viisitoista merkkiä pitkä. Haluaisin vaihtaa, mutta en kehtaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei sinänsä kaduta, sen verran perinteinen olen, että olisin joka tapauksessa ottanut miehen nimen.

Se, mikä harmittaa, on se, että miehen nimi on hankala. Se on periaatteessa ihan suomalainen (karjalaisperäinen) -nen-päätteinen nimi, mutta tosi vaikea artikuloida, ja olenkin jo törmännyt ties miten monta kertaa 3 viikon aikana siihen, että nimi kuullaan väärin. Hauskin yllätys oli, kun tulimme häämatkalta, ja huoltomies oli vaihtanut postilaatikkoon ja oveen nimen väärin (vaikka oli tarkoitus vain ottaa minun nimeni pois). Yksi vokaali nimestä vääristyy ja mitä enemmän maistelen nimeä, sitä paremmin ymmärrän miksi se kuullaan väärin. Hankala loppuelämä siis edessä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihan hyvin kehtaa! Ja kannattaakin jos harmittaa. Veljeni vaimo lisäsi myös sukunimensä kaksiosaiseksi häiden jälkeen eikä kukaan sitä ihmetellyt. Päinvastoin vähän jälkeen häiden se onkin helpoin tehdä jos ei alunperin kaksoisnimeä ota.

Jep, kaduttaa. Oma vanha nimi on todella harvinainen ja näin jälkikäteen ajateltuna hyvin kauniskin. Olisin sittenkin halunnut yhdysnimen, vaikka se olisikon ollut sitten viisitoista merkkiä pitkä. Haluaisin vaihtaa, mutta en kehtaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta yhtään. Uusi nimeni on suojeltu sukunimi ja suomessa on 50 henkilöä joilla on kyseinen nimi. Joten en kadu päivääkään päätöstäni vaikka äitini ei päätöksestäni pitänytkään.  

Share this post


Link to post
Share on other sites
Uusi nimeni on suojeltu sukunimi

Toistan itseäni ties kuinka monennen kerran: kaikki, siis kaikki sukunimet on nykyään suojattuja = kukaan sukuun kuulumaton ei sitä voi itselleen ottaa.

Miten se voi olla niin vaikea ymmärtää?

Share this post


Link to post
Share on other sites
Toistan itseäni ties kuinka monennen kerran: kaikki, siis kaikki sukunimet on nykyään suojattuja = kukaan sukuun kuulumaton ei sitä voi itselleen ottaa.

Miten se voi olla niin vaikea ymmärtää?

Minäkin olen huomannut saman jutun.

Nimi on tod näk ollut suojattu silloinkin, kun kaikki nimet eivät ole olleet --> tuolloin ilmoituksella "tämä nimi on suojattu" on ollut jotain informaatioarvoa, eivätkä kaikki ehkä ajattele, ettei nykyään näitä suojaamattomia nimiä edes ole.  

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Moni mies perustelee oman sukunimensä pitämisellä perheen nimenä juuri tuolla suojatullanimellä. Jostain syystä heitä ei ole kiinnostanut tieto, että nykyään kaikki sukunimet ovat suojattuja  

Share this post


Link to post
Share on other sites

.

Edited by Naanukka

Share this post


Link to post
Share on other sites

Halusin kaiken aikaa yhdysnimen. Tapahtui kuitenki yhtä sun toista ja lopputulos oli se, että otin vain mieheni nimen ja nyt koen vakavaa vierotusoiretta vanhasta OMASTA nimestäni. Luulen kovasti, että vanha nimeni tulee aina olemaan se OIKEA nimeni ja tämä uusi, jopa suht harvinainen nimi vain sellainen "otettu nimi". Elin kuitenkin noin 30 vuotta sen vanhan nimen kanssa ja hyvin se minulle kelpasi. Totutteluvaihe siis menossa - pitäkää peukkuja!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta.

Minulla ei ole ollut tyttönimeeni mitään erikoista "tunnesidettä" tai vastaavaa. Päinvastoin se on ollut minulle aina hyvin selvää että naimisiin mennessäni otan miehen nimen (jollei se ole mikään kamala).

Yhdysnimeä en harkinnut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta tippaakaan kun vaihdoin nimeni mieheni sukunimeen.  

Mullekin on ollut aina itsestään selvää, että jos joskus meen naimisiin, niin otan miehen sukunimen!  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0