Jump to content
Naimisiin.info

Ärsyttää!!!


Guest

Recommended Posts

No meillä on siviilivihkiminen ja pienet juhlat, mutta näillä ei ole mitään yhteyttä toisiinsa. Asiasta kerrottaessa reaktio on siviilivihkiminen=tottakai pienet juhlat. Täälläkin on käynyt kiukuspäissään mielessä, että olisi oivaa järjestää megahäät kera siviilivihkimisen. Sehän tuntuu olevan monille täysin käsittämätön yhtälö.

Mäkin käsitin viirun tarkoittavan ihan hyvällä juuri sitä, että jos näiden kahden välillä jotain palvelumaksullista (jos ei lähdetä sinne verorahoitteisuuden puolelle, maistraattikin on valtion hallintoyksikkö/viranomainen) eroa on niin siviilivihkiminen on se joka voi kalliimmaksi tulla.

Muokattu: , käyttäjä: Miu
Link to comment
Share on other sites

  • Replies 192
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Ja sitten alkoi hirveä riehunta siitä, että oletko jo eronnut kirkostakin??? (Kuulun edelleen, koska en ole ihan niin periaatteen ihminen, että jaksaisin erota).

Sori OT, mutta tiesithän, että kirkosta voi erota melko helposti täälä: http://www.eroakirkosta.fi/. Siellä voi myös laskea, paljonko kirkollisveroa maksaa...

Link to comment
Share on other sites

Meillä tuleva anoppi kysäisi, miksi ei mennä kirkossa naimisiin. Ei toki pahalla, mutta huomasin pettymyksen loistavan hänen kasvoiltaan. Ja yhä yrittää kuulemma sulhaselle vihjata, että ei tuo pappi maksaisi mitään. Ihan kuin se olisi siitä kiinni.. Olen kertonut monesti, etten usko jumalaan ja se olisi nimenomaan loukkaus uskovia kohtaan mielestäni, jos leikkisin toisin. Usko on todella henkilökohtainen asia ja kunnioitan sitä. En menisi pääsiäispupun tai joulupukin läsnäollessa/kaikkinäkevien silmien edessä naimisiin, kuten en mene jumalankaan. En aio aloittaa avioliittoani valheella.

Link to comment
Share on other sites

Meillä on kutsuttavat entuudestaan tietoisia mun periaatteesta eli siitä, että en kirkossa (tai yleensäkään papin edessä) suostu naimisiin menemään. Usein sitä olen joutunut myös perustelemaan ja vakuuttelemaan, ettei siviilivihkiminen ole kirkollista huonompi. Papin aamen ei tee liitosta paremmin onnistuvaa tai onnellisempaa, vaan nuo asiat riippuvat aina liiton osapuolien valinnoista. Suhteen eteen täytyy tehdä ihan samalla tavalla töitä, oli sitten siviilivihkiminen, kirkollinen vihkiminen tai ei naimisissa ollenkaan. Iäkkäämpien erityisesti on sitä vaikeampi ymmärtää.

Monet odottaa kaikkien toimivan kuten muutkin, kuten on yleensä toimittu. Mutta onneksi nykyään yhä useammat uskaltavat toimia oman mielensä mukaan ja järjestää itsensä näköisiä häitä. Siviilivihkiminenkin voi olla tunnelmallinen ja herkkäkin tilaisuus, jopa kauniimpi kuin kirkollinen. Sehän on ihan järjestäjistä kiinni.

*lisäystä* Mun käsittääkseni siviilivihkiminen paikan päällä ei kustanna muuta kuin matkakulut, mikäli tapahtuu virka-aikana. Niin käsitin maistraatin nettisivuilla olleesta tekstistä. Meinaan kyllä tarkistaa vielä asian soittamalla maistraattiin.

Muokattu: , käyttäjä: NorthernLight
Link to comment
Share on other sites

nelliellä todella samanlaisia ajatuksia kuin täällä. Mustakin olisi yksinkertaisesti falskia avioitua uskonnollisin seremonioin. Se juridinen puoli hoituu sekä kirkossa, että maistraatissa mutta jotenkin ei olisi niin todellista tahtoa sellaisten kasvojen edessä joiden olemassaoloon ei usko. Öh, saiko tästä selvää. Itsekin kunnioitan muiden uskoa enkä suinkaan pidä ev.lut kirkkoa minään seremonia-toimistona.

Meillä anopin ensimmäiset sanat hänen kuullessaan, että meidät vihitään siviilimenoin: "Eihän ne sitten ole mitkään oikeat häät!". Tämä on niin syöpynyt mieleeni :rolleyes: Tuskin maltan odottaa esim. miehen mummon kommentteja.

Link to comment
Share on other sites

Meillä ihan lähipiirissä onneksi maistraattivihkiminen ei tullut yllätyksenä. Miehen vanhemmat ovat ateisteja (isovanhemmat siltä puolelta eivät ole elossa), mun äiti uskoo Jumalaan, mutta on jo luovuttanut minun suhteeni ;) Mummoni taas on kutsuttu häihin, mutta en suoraan tiedä mitä hän ajattelee ja käsittääkö hän edes, että vihkiminen ei ole kirkossa/papin suorittama. Näillä näkymin mummu ei ole tulossa häihin - joskin syyt ovat puhtaasti terveydelliset.

Kaukaisempien sukulaisten tiedän ajattelevan häitämme "epäaitoina". Osin siitäkin syystä päädyimme pieniin juhliin. En olisi halunnut, että juhliamme olisi tultu pällistelemään vain siksi, että halutaan nähdä millaiset "leikkihäät" pidämme :rolleyes:

Tämä on muuten seikka, jossa "uskonnollisesti tasa-arvoisella" Suomella (sic!) olisi jälleen parantamisen varaa. Todellista tasa-arvoa ei uskontojen välillä ole niin kauan, kun yhden uskonnon edustaja saa tehdä jotakin, mitä toisen uskonnon edustaja ei saa - vihkiä virallisesti.

Avioliiton siunaus ym. tilaisuudet ovat asia erikseen. Niillä ei ole juridiikan kanssa mitään tekemistä.

Link to comment
Share on other sites

Oikeat häät? Musta sellaiset häät ei ole oikeat, jossa teeskennellään olevansa jotain mitä ei olla.

Mä kutsun mielelläni ihmiset todistaan, kuinka siviilihäät hakkaa kirkkohäät mennen tullen. :grin: Puolueellinen? En kai. :lol: Ei, oikeasti myös kirkkohäät ovat todella kauniit, mutta todella ne ei ole mun juttuni. Onneksi on vaihtoehtoja.

Ja mullehan tulee kaikki muu vimpan päälle aina karkkibuffasta isoon kermaleivospukuun. Mistään en tingi siviilivihkimisen vuoksi. Ainoastaan riisisade saa jäädä väliin, mutta onko se sitten huono jos ei tarvii illalla keräillä lattialta kampauksen seasta tulleita jyviä..? :) Joita on alusvaatteissa asti.

Link to comment
Share on other sites

Tässä keskustelussa on nostettu tosi hyviä poitteja. Itekään en pysty sanomaan tahdon seurakunnan edessä, kun en usko siihen mitä se edustaa. Eikä tosiaan tämä maa ole tasa-arvoinen uskonnonkaan osalta, ei vielä aikoihin. Mitä uskonvapautta se on, jos edes siviilivihkimistä ei pidetä "aitona"? Hyviä esimerkkejä tulikin aikaisemmissa kommenteissa kääntymisiin liittyen. Ihmiset vaan ei tunnu tajuavan sitä sillä tavalla, että on epäaitoa olla noudattamatta omaa vakaumustaan.

Mun puolesta jokainen saa uskoa siihen minkä kokee itselleen oikeaksi ja tehdä valintansa oman tyylisen ja perinteisen välillä (mikäli ne siis ovat kaksi eri asiaa). Toivoisin vastaavaa kunnioitusta myös itseni suuntaan, mutta joidenkin kohdalla se on liikaa pyydetty. Toiset isovanhempani olen onnistunut nykyaikaistamaan monien asioiden osalta, mutta nuo uskontoon liittyvät ovat edelleen tabu. Enkä edes oleta heidän ymmärtävän, toivon vain kunnioitusta omaa vakaumustani kohtaan. Yleensä kuitenkaan ne iäkkäät ihmiset eivät ole niitä pahimpia vaan ne, jotka tahtoisivat tehdä toisin, mutta uskalluksen puutteessa tyytyvät valitsemaan perinteisen tavan. Kateus ja katkeruus on myrkyttänyt monta mun tuntemaa ihmistä. Surullista.

Link to comment
Share on other sites

Toiset isovanhempani olen onnistunut nykyaikaistamaan monien asioiden osalta, mutta nuo uskontoon liittyvät ovat edelleen tabu. Enkä edes oleta heidän ymmärtävän, toivon vain kunnioitusta omaa vakaumustani kohtaan.

Isovanhemman (mummu) minäkin hiukan siloitan tietä, enkä tuo kokonaisuudessaan vakaumustani esiin (jo omalle ikäpolvelleni satanismi on vaikea käsite, saatika mummulleni...). Hän tietää, etten kuulu kirkkoon, mutta lapseni kastamattomuus oli hänelle erityisen kova pala.

Ymmärrän mummua. Hänen ikäpolvensa on kasvatettu uskonasioihin tyystin toisin kuin seuraavat sukupolvet. Hänen lapsuus/nuoruusaikoinaan etenkin syrjäisillä kylillä uskonnollinen yhteisö oli paljon tiukempi ja se ote oli todella rautainen. Olit hylkiö, jos olit pakana (=kirkkoon kuulumaton / kristinuskonnoton).

Uskonnollinen tasa-arvo on meillä vielä tosiaan kaukana. Sitä ei varmaan kaikessa kokonaisuudessaan edes huomaa ne, jotka menevät "valmiin kaavan" mukaan (enkä puhu nyt vain vihkikaavasta). Tietysti olen iloinen niistä edistysaskelista, joita uskonnollisen/uskonnottoman tasa-arvon suhteen on jo tapahtunut :) Matkaa silti riittää ;)

Link to comment
Share on other sites

No niin, tässä ilmoittautuu myös ihan oikea morsian, joka on ihan oikeasti solmimassa avioliiton ja pitää ihan oikeat häät, vihkiminen tapahtuu maistraatissa. Aluksi oli tarkoitus mennä naimisiin kirkossa, kun sain miehen suostuteltua seremoniaan, mutta ajan kanssa huomasin itsekin, että tuntuisi hyvin oudolta ja falskilta mennä "Jumalan kasvojen eteen", kun ei kumpikaan kovin uskonnollisia olla. Kuulutaan kyllä kirkkoon, mutta siihen se sitten jääkin. Halusimme kuitenkin pitää hääjuhlan, joten vihkiminen tapahtuu maistraatissa vanhempien todistaessa ja sen jälkeen on tiedossa juhlat 80 hengelle. Miksi ihmeessä emme saisi pitää sellaista hääjuhlaa, jonka haluamme, vaikka vihkiminen tapahtuukin siviilisti? Mulle tulee valkoinen puku, huntu ja tiara, hääkimppu ja sininen sukkanauha. Saavumme vihkimisestä juhlapaikalle hääautolla ja vieraat pääsevät heittämään riisiä, kun kipitämme autolta sisään juhlapaikkaan. Täydellistä :-X

Kutsut olivat eilen perillä, joten odotanpa innolla millaisia kommentteja tämä järisyttävän kummallinen järjestelymme aiheuttaakaan. Tähän mennessä miehen kaveri kysyi, että onko ne ihan sellaiset häät mihin laitetaan puvut päälle. Ööh.. painetussa kutsussa puhutaan hääjuhlasta... No, pitäähän se toki varmistaa. Yksi oma kaverini kysyi, miten oikein päädyitte maistraattivihkimiseen. Kuinka monelta kysytään, kuinka oikein päädyitte kirkkovihkimiseen, vaikka kysymys olisi huomattavasti aiheellisempi ottaen huomioon ihmisten uskonnollisuuden ja muun kirkossa käyntitiheyden. ;) Muuten en ole joutunut selittelemään kenellekään, omatkin vanhempani on vihitty maistraatissa aikoinaan. Tosin, vasta muutama on häihin ilmoittautunut, joten luvassa voi olla vielä vaikka mitä.

Link to comment
Share on other sites

Heitetäänpäs hiukan uskovaisen näkökulmaa tänne pakanakeskusteluun :) Ensinnäkin, mä oon ihan äimän käkenä siitä et joku oikeasti pitää siviilivihittyä paria jotenkin vähemmän naimisissa olevana. Protestanttisissa kirkoissa (joihin luterilainenkin kuuluu) avioliittoon vihkiminen ei ole sakramentti. Avioliitto on parin julkinen sitoutuminen toisiinsa. Perinteisessä kristinuskossa se on myös edellytys seksielämän aloittamiselle. Kirkollisessa vihkimisessä ei tapahdu mitään erityisen jumalallista, sen enempää kuin jos siviilivihitty pari rukoilisi vapaamuotoisesti siunausta liitolleen. Jos siviilivihitty pari tulee uskoon, heidän ei tarvitse käydä läpi mitään lisäseremonioita saadakseen uskonnollisen pätevyyden liitolleen. Eikä vaikka hindulaisesti vihitty parikaan. Lyhyesti sanottuna, jos kaksi ihmistä on ympäröivän yhteiskunnan silmissä naimisissa, he ovat sitä myös Jumalan silmissä. Jos joku uskonnollisilla perusteilla muuta väittää, hänen käsityksensä ei ole Suomen evankelisluterilaisen kirkon eikä minkään sen sisäisen ryhmittymän oppien mukainen. Katolilaiset ja ortodoksit ovat oma lukunsa.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että Ranskan, Saksan, Belgian ja monen muun maan malli on ihan hyvä. Keski-Euroopassahan kaikki siviilivihitään, eikä millään uskonnollisella toimituksella ole mitään juridista asemaa. Sopisi minulle ihan hyvin. Olisi tasapuolista. Kirkollinen vihkioikeus taitaa olla vähän historiallinen juttu.

Sitten virlä tällainen pointti: Kirkollinen vihkiminen, vaikka olisi ihan pienimuotoinen visiitti kirkkoherranvirastossa toimistotädit todistajina, ei ole koskaan pelkkä nimet paperiin -tilaisuus. Ne virret ja rukoukset tulevat aina. Jos joku haluaa hoitaa vihkimisensä mahdollisimman vähillä muodollisilla seremonioilla, maistraatti on ainoa paikka. Lieneekö siviilivihkimisen maine koruttomana tästä peräisin?

Minusta on tosi mukavaa, että te kaikki kunioitatte uskonnollista vakaumustani niin paljon, ettette halua kristillistä seremoniaa, kun ette usko Jumalaan. Minulle tietyt asiat, kuten kaste, ehtoollinen, rukous ja Jumalan edessä lupaaminen ovat TODELLA pyhiä. Konfirmaatiossa tuhannet nuoret valehtelevat joka vuosi, ja käyvät ehtoollisella tavan vuoksi. Jotkut jopa kastetaan aikuisena kirkkohäiden takia. Ja niin edelleen. Minusta ei tunnu lainkaan hyvältä tällainen pyhillä asioilla leikittely ties minkä motiivien ajamana. Kunnioitan suuresti sitä, joka ei halua lähteä tähän mukaan vaan toimii aidosti oman vakaumuksensa pohjalta. Rehellisyys on tärkeä juttu.

Link to comment
Share on other sites

Anskutin, totta joka sana.

Vähän tuota sivuten. Muistan (varmaankin täältä lukeneeni) erään uskossa olleen morsiamen kommentin liittyen vihkimiseen. Heidät vihittiin ihan vapaaehtoisesta valinnasta maistraatissa, en muista miksi, mieskin oli mielestäni uskossa. Tämä henkilö sanoi, että hän uskoo jumalan löytävän tiensä myös sinne maistraatin seinien sisälle. He kokivat jumalan olevan läsnä kun heidät vihittiin, vaikkei se kirkossa tapahtunutkaan.

Mua ihan vilpittömästi ilahdutti kuulla myös tälläinen katsanto aiheeseen, se on jäänyt hyvin mieleen :)

Oli vähän ot.

Link to comment
Share on other sites

Guest CorpseBride

Satuin kaksi päivää vanhassa työpaikassani samaan lounaspöytään uuden työkaverin kanssa. Tuli sitten puhetta häistä ja mainitsin että meille tulee siviilivihkiminen. En tosiaan ehtinyt muuta sanomaan kun tämä henkilö kertoi minulle ettei ole uskovainen mutta hänen mielestään ainoa oikea tapa mennä naimisiin on kirkossa. Ei kuulema esim. menisi ystävänsä vihkimiseen maistraattiin, ei yksinkertaisesti haluaisi todistaa moista (olis varmaan entinen ystävä jos ei sen verran voi toista kunnioittaa). Olin ihan äimänä kun ei ikinä ole tullut vastaavaa kuultua. Hän sitten tarkensi vielä vastaustaan sillä että toki mielellään todistaisi vihkimistä juhlapaikalla. En ole tainnut epäjohdonmukaisempaa ihmistä ennen tavata; ei usko mutta ehdottomasti kirkkohäät, ei maistraattia mutta muuten siviili ok... :blink:

Meille tulee nimenomaan vihkiminen juhlapaikalla ja kunnon juhlat perään. Näistä en sitten enää kyseislle henkilölle puhunut mitään. Onneksi ei tarvitse puhua mitään muutakaan kun ollaan ihan eri tiimeissä.

Olen tullut siihen tulokseen että tämä ihminen on ihan imbesilli muutenkin. Haluaisin kirjoittaa tähän kaikki mahdolliset solvaukset mutta en viitsi kun on niin fiksuja kirjoituksia edellä...

Link to comment
Share on other sites

Anskutin, totta joka sana.

Vähän tuota sivuten. Muistan (varmaankin täältä lukeneeni) erään uskossa olleen morsiamen kommentin liittyen vihkimiseen. Heidät vihittiin ihan vapaaehtoisesta valinnasta maistraatissa, en muista miksi, mieskin oli mielestäni uskossa. Tämä henkilö sanoi, että hän uskoo jumalan löytävän tiensä myös sinne maistraatin seinien sisälle. He kokivat jumalan olevan läsnä kun heidät vihittiin, vaikkei se kirkossa tapahtunutkaan.

Mua ihan vilpittömästi ilahdutti kuulla myös tälläinen katsanto aiheeseen, se on jäänyt hyvin mieleen :)

Oli vähän ot.

Ehkä vähän ot, mutta liittyy ainakin meillä siihen miksi valitsimme siviilivihkimisen. Mieheni on kai lähinnä agnostikko, eikä ollut alunperinkään innostunut kirkkovihkimisestä.. Itselläni on aina usko ollut, mutta varsinkin viime vuosina olen alkanut tutkailla asioita tarkemmin sekä huomannut, että kristinuskossa minulla on vaikeuksia sulattaa tiettyjä asioita.. Jotenkin löydän kaikista uskonnoista jotain, mikä tuntuu oikealta ja usko korkeampaan voimaan, jonkinlaiseen Jumalaan minulla ehdottomasti on. Olen lukenut viime aikoina Paulo Coelhon kirjoja ja hänen uskonsa ja näkemyksensä "kolahti" minuun heti, tuntui että joku muotoili sanoiksi sen, mitä sydämessäni tunnen.

Asiaan, siispä päädyimme siviilivihkimiseen, ja minä tiedän ja uskon, että Jumalani tulee takuulla juhlapaikallemme ja siunaa avioliittomme, vaikkei vihkiminen tapahdukaan kirkossa. Lähipiirissä valintaamme ei ole kukaan ihmetellyt, useat ovat tosin olettaneet että kirkossa meidät vihitään, puhutaan automaattisesti käytävällä kävelemisestä ja alttarista :rolleyes: En tiedä mitä vanhemmat sukulaiset asiasta ajattelevat (vanhoillislestadiolaisten sukulaisteni mielestäni olen tuhon oma muutenkin), eikä kyllä voisi vähempää kiinnostakaan...

En tiedä menikö tämäkin nyt ihan ot :)

Link to comment
Share on other sites

Minusta on tosi mukavaa, että te kaikki kunioitatte uskonnollista vakaumustani niin paljon, ettette halua kristillistä seremoniaa, kun ette usko Jumalaan. Minulle tietyt asiat, kuten kaste, ehtoollinen, rukous ja Jumalan edessä lupaaminen ovat TODELLA pyhiä. Konfirmaatiossa tuhannet nuoret valehtelevat joka vuosi, ja käyvät ehtoollisella tavan vuoksi. Jotkut jopa kastetaan aikuisena kirkkohäiden takia. Ja niin edelleen. Minusta ei tunnu lainkaan hyvältä tällainen pyhillä asioilla leikittely ties minkä motiivien ajamana. Kunnioitan suuresti sitä, joka ei halua lähteä tähän mukaan vaan toimii aidosti oman vakaumuksensa pohjalta. Rehellisyys on tärkeä juttu.

Tähän mun on pakko kommentoida.

Tunnustan. Kävin rippikoulun ihan vaan siksi, että siihen aikaan kuvittelin haluavani kirkkohäät. Konfirmaatiossa en lukenut uskontunnustusta ääneen, koska en sitä tarkoittanut. Tiesin siis jo silloin olevani pakana. Myöhemmin muutin mieleni kirkollisen vihkimisen suhteen ja syy on juuri tuo mainitsemasi. Koska en usko jumalaan, en tunne oikeaksi mennä naimisiin seurakunnan edessä. Se olisi lähinnä kiusallinen tilanne polvistua papin eteen sanomaan tahdon, joten myös oman mukavuuteni takia siviilivihkiminen on mulle ainoa oikea valinta.

En kuitenkaan ole vielä eronnut kirkosta, enkä toisestakaan syystä kuulu kunnioittamaasi porukkaan. Olen nimittäin aina halunnut kummilapsen ja kirkkoon kuuluvista kummeista tuntuu nykyisin olevan pulaa. Periaatteeni ei salli kirkkoon liittymistä ilman uskoa, joten pysyn seurakunnan jäsenenä kummiksi pääsemiseen asti. En siis toimi täysin vakaumukseni mukaan, mutta tarkoitukseni on hyvä. Tiedän muutamia kirkosta eronneita, jotka liittyvät hetkellisesti kummiuden takia. Tilanteessa, jossa kastettavan lapsen vanhemmat ovat pulassa, kun kirkkoon kuuluvia kummiehdokkaita ei lähipiirissä yksinkertaisesti ole. Asia on siis ristiriitainen.

En moralisoi kenenkään valintoja puoleen tai toiseen. Monestihan toinen puolisoista välttämättä haluaa kirkollisen vihkimisen ja toisen on sitten liityttävä seurakuntaan ainakin hetkellisesti. Jos toiselle on todella tärkeää saada oman uskonsa takia kirkollinen vihkiminen, ymmärrän sen täysin. Syy voi olla myös suvun miellyttäminen, perinteiden kunnioitus / noudattaminen tms. Tärkeintä on se, että hääpäivä on niin morsiammelle kuin sulhasellekin mahdollisimman mieleinen.

Ymmärrän myös seurakuntaan liittymisen kummiuden vuoksi, onhan se kunniatehtävä. Varmasti se monista uskovista tuntuu loukkaavalta ja ymmärrän senkin. Se ei kuitenkaan ole keneltäkään pois, vaikka kirkkoon liittymisen motiivi olisikin muu kuin usko. Tärkeintä lienee se, että on läheisensä tukena tärkeällä hetkellä / tärkeässä tilanteessa.

Rehellisyys on tärkeä juttu. :)

*Muoks* Ihmettelen miten siviilivihkiminen MUKA olisi kirkollista huonompi, epävirallisempi tai muuten vajavaisempi. Eihän käytännössä eroa ole kuin se, että siviilisessä jää pois papin aamen ja vihkijällä on eri titteli. Avioliitto ja usko ovat kaksi erillistä asiaa, vaikka joissakin tapauksissa kulkevatkin käsikkäin. Samaa mieltä edellisten kanssa olen myös siinä, että löytää se jumala tarvittaessa sinne maistraattiinkin.

Muokattu: , käyttäjä: NorthernLight
Link to comment
Share on other sites

Tätä lueskeltua tuli mieleeni, olisiko tosiaan hyvä idea jättää kokonaan kertomatta suvulle ja jopa vanhemmille, että kyseessä ei ole kristilliset häät? Minun sukuni on käsittääkseni jossain määrin kristillistä ja vanhan aikaista.

Mites muuten, onko teillä ollut sellaista perinnettä käytössä, että vanhemmat kustantavat juhlat? Miten halukkaita nämä ovat olleet?

Link to comment
Share on other sites

NorthernLight: Vaikka tämä on niin ot kuin ikinä voi olla, haluaisin kuitenkin kysyä yhtä juttua: Minkä miellät olevan kummin tehtävä? Tämä seurakunnallinen käsitys on nimittäin, että kummi auttaa vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa. Jos kuuluu kirkkoon kummiuden takia ilman omaa vakaumusta, puhumattakaan liittymisestä, en oikein tiedä miten hän voi hoitaa kristillistä kasvatusta, jos ei itse usko. Tietenkään se ei estä olemasta tärkeä henkilö lapsen elämässä. Mutta nyt tullaan taas tähän: kummiuskin on ihmisten mielessä jotain muuta kuin kirkon asiakirjoissa. Kirkkoa käytetään omiin tarkoitusperiin. Moni kummi ei mitenkään miellä kristillistä kasvatusta omaksi tehtäväkseen. Kuitenkaan kummius ei ole mikään Raamatussa esiintyvä asia, vaan myöhemmän kirkon luoma, se ei ole samalla tavalla pyhä kuin vaikka ehtoollinen tai kaste.

Link to comment
Share on other sites

Tätä lueskeltua tuli mieleeni, olisiko tosiaan hyvä idea jättää kokonaan kertomatta suvulle ja jopa vanhemmille, että kyseessä ei ole kristilliset häät? Minun sukuni on käsittääkseni jossain määrin kristillistä ja vanhan aikaista.

Minusta on aivan turhaa tehdä asiasta numeroa. Miksi edes pitäisi mainita erikseen, että kyseessä on siviilivihkiminen? Häät mitkä häät! Ja sitten vielä ihmetellään, miksi jotkut pitävät siviilivihkimistä jotenkin poikkeavana tai erilaisena... <_<

Link to comment
Share on other sites

^Ei kai siitä numeroa tarvitse tehdäkään, mutta jos joku tuttu tai sukulainen kysyy, että missä kirkossa teidät vihitään, niin mitäs muutakaan siihen vastaa kuin että ei missään vaan maistraatissa, jos se siis on se vihkipaikka? Siviiliseremonian voi varmaan hoitaa huomaamattomasti, jos vihkiminen tapahtuu juhlapaikalla, jolloin vieraat voivat rauhassa luulla, että vihkijä on pappi (tai huomata vasta tilaisuudessa, että pappi se ei taida ollakaan). Toinen vastaava mahdollisuus on, jos vieraat kutsutaan vasta kirkossa tapahtuvaan siunaamiseen, jolloin he saattavat kuvitella, että pari vihitään avioliittoon vasta siellä. Mutta esim. meidän tapauksessamme kirkkoa ei ole mukana kuvioissa lainkaan (eli ei siunausta) ja vihkiminen tapahtuu maistraatissa eikä juhlapaikalla, joten pakostahan tuo tulee esille jo etukäteen asiasta puhuessa, ei mahda mitään.

Muokattu: , käyttäjä: Ella
Link to comment
Share on other sites

Minusta maistraattivihkimisen mainitsematta jättäminen olisi myös jonkinlainen merkki sen häpeämisestä. Varmasti kirkossa vihittävä pari kertoo missä kirkossa heidät vihitään (tai kuka pappi vihkii tai mitä virsiä lauletaan jne.), niin miksi maistraattivihkimistä pitäisi salailla muiden reaktion perusteella. Jos kaikki lähtisivät tuohon salailukierteeseen, niin siviilivihkimisestä ei ikinä tule "normaalia".

Siviilivihkimisestä ei tarvitse tehdä sen enempää numeroa kuin kirkkovihkimisestäkään. Kumpaakaan ei pidä joutua häpeilemään tai salailemaan.

Link to comment
Share on other sites

^^ Ilmaisin itseäni ehkä hieman epäselvästi.

Tarkoitin siis sitä, että miksi pitää mainita, että on SIVIILIvihkiminen. Eiväthän kirkossakaan naimisiin menevät laita kutsuun, että vihkiminen on kirkollinen. Tottakai maistraatti voi ja pitää mainita, jos sinne vieraat kutsuu - ihan siis vain paikkana. Eli siis "tervetuloa Helsingin maistraattiin klo 14.00" tai vastaavasti "tervetuloa Helsingin tuomiokirkkoon klo 14.00". Eli tottahan toki vieraille kerrotaan paikka, jossa vihkiminen tapahtuu. Oli se sitten maistraatti tai kirkko tai joku muu. Mutta mielestäni vieraat voivat ihan itse päätellä, että kyseessä on siviilivihkiminen, mikäli heidät on kutsuttu maistraattiin. Samalla tavoin kirkkoon kutsututkaan tuskin olettavat, että siellä on joku muu kuin pappi vihkimässä.

Olen vain nähnyt omin silmin kutsun, jossa lopussa luki, että kysessä on siviilivihkiminen. Ja se oli aivan irrallinen lause, jolla mielestäni ei ollut mitään merkitystä. Siitä tuli vain enemmän mieleen, että nyt häpeillään omia häitä, kun pitää varoittaa vieraita, etteivät olekaan tulossa seuraamaan uskonnollista seremoniaa vaan jotakin ihan muuta.

Ja siis tottakai kuuluukin kertoa, jos joku kysyy, että missä vihitään. Kyllä itsekin kerroin, että menemme Helsingin maistraatissa naimisiin. Mutta kerroin sen samalla tavalla kuin olisin voinut kertoa, että menemme siinä ja siinä kirkossa naimisiin. Se ei siis ollut että "noooo... meillä nyt on vaan siviilivihkiminen maistraatissa...".

Tarkoitin siis tuolla aiemmalla kirjoituksellani sitä, että ei vieraita tarvitse "varoittaa" mitenkään siviilivihkimisestä etukäteen. Se on vihkiminen siinä missä kirkollinenkin. Ainoastaan vihkimisen suorittaa eri henkilö. Tottakai sen voi mainita kutsussa, mikäli se jotenkin tuntuu siihen ehdottomasti sopivan tai kuuluvan. Tuo vastaukseni tuli vain joistakin kommenteista saamastani mielikuvasta, että siviilivihkiminen on jotenkin mummoja järkyttävä operaatio, johon pitää valmistella vieraita.

Link to comment
Share on other sites

^Fröken Strand, juu, eipä tulisi mielenkään kutsussa tai muutenkaan mainita mitenkään erityisesti, että kyseessä on siviilivihkiminen. Hassulta tuntuu koko ajatuskin. Samaa mieltä olen sekä Morren että Fröken Strandin kanssa: mitään vihkitapaa ei pitäisi hävetä eikä sen mukaisesti joko piilotella tai korostaa/selitellä. Häät mitkä häät. Jos joku vihkipaikkaa kysyy, se on maistraatti, samoin kutsussa maistraatti mainitaan paikkana samaan tapaan kuin kirkko. Esim. "Tervetuloa todistamaan, kun sanomme toisillemme Tahdon Turun maistraatissa pvm...". Näin minä olen ainakin kutsua hahmotellut. Jos taas vihkiminen järjestettäisiin juhlapaikalla, voisin kuvitella muotoilevani sen kutsuun jotenkin niin, että Tervetuloa todistamaan, kun sanomme toisillemme Tahdon Takahikiän Työväentalolla silloin ja silloin ... ja viettämään sen jälkeen kanssamme hääjuhlaa samassa paikassa." tai tilaisuus jatkuu hääjuhlan merkeissä, tms. Siis juhlapaikalla vihkimistapauksessa ei siviiliseremoniasta mainittaisi mitään, mutta jos joku kysyisi, toki sanoisin, että kyseessä on/oli siviiliseremonia. En näe mitään syytä, miksi mummoja tai ketään muutakaan pitäisi ko. seremoniaan mitenkään valmistella.

Muokattu: , käyttäjä: Ella
Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...

×
×
  • Create New...