-TB-

Ärsyttää!!!

193 posts in this topic

Juu, eipä ole tullut kuulutettua siviilivihkimistä missään. Olen vastannut kun on kysytty. Olen itse asiassa aika ylpeä siitä että meidät vihkii käräjäoikeuden tuomari. Minusta se on arvokasta. En enää kuulu kirkkoon mutta suurimman osan elämästäni tapauskovaisena eläneenä, voin sanoa että en arvostaisi papin vihkimistä yhtä paljon. Siis itseni kohdalla.

Kunnioitan muiden vakaumusta ja ymmärrän että joku on yhtä ylpeä kirkkohäistään kuin minä omasta valinnastani.

Edellinen kommenttini oli hieman suutuspäissään kirjoitettu joten haluan lisätä että ymmärrän myös niitä jotka haluavat syystä tai toisesta kirkkohäät vaikka ei niin vakaumuksellinen olisikaan.

edit. Jos menisin itse kirkossa naimisiin, kokisin loukkaavani ko. uskontoa.

Edited by CorpseBride

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tää on varmaan tätä häitä edeltävää herkkyyttä mutta mulle tulee paha mieli kun joku sanoo vihkimistämme arkiseksi tms. Siis miten arkinen? Jollain tavoin jokapäiväinenkö? Onko henkilöllä itsellään tapana mennä useinkin naimisiin maitraatissa, sitten hieman harvemmin kirkossa jolloin se on juhlallista?? Mulle itselleni on arkista käydä vaikkapa ruokakaupassa, naimisiinmeno taas kaikkea muuta. Tiedän erittäin hyvin, että kenenkään muun mielipiteellä ei pitäisi olla tässä mitään väliä. Jos jonkun mielestä meidän avioitumisrituaalit ovat yhtä juhlalliset kuin vessassa käynti niin ok, eihän se pitäisi mua mitenkään liikuttaa. Silti vaan on vähän mennyt mieli maahan tässä lähiaikoina joistain kommenteista :mellow: Ihanat ja älykkäät ihmiset osaavat olla joskus todella hölmöjä.

Meillä on ystäväpiirissä henkilöitä, jotka aivan suoraan ovat sanoneet valinneensa kirkollisen vihkimisen kauniin tilan tms. vuoksi. On ollut puhetta, että se "jeesustelu" ei kiinnosta mutta pakko kai sekin on kestää jne. Vihkimisen jälkeen juhlapaikalla papin puheille on naureskeltu. Nyt tälläisiin tapauksiin vedoten meitä yritetään syyllistää omasta valinnastamme. "Olisitte tekin ny voineet", "se on niin hienoa", "ei x:ää ja x:ääkään haitannut", "virasto on niin ankee", "vanhojen sukulaisten takia". Ystävät ovat mulle rakkaita enkä halua tällä viestillä arvostella heidän valintojaan, mutta ovat nämä piintyneet käsitykset vaan kovin merkillisiä. Ja tuntuvat elävän kaikissa sukupolvissa.

Loppuun: miehen isä sanoi, että mehän voidaan mennä maistraatin jälkeen aseman ravintolaan juomaan maljat. Se kuulemma vähän niinkuin kuuluu kuvaan :angry:

En keksinyt muuta väylää avautua niin tungin tänne.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miu: No voi hyvää päivää mitä suhtautumista :rolleyes: Jaan kyllä täsmälleen samat ajatukset kanssasi tuosta siviilivihkimisen ja kirkkovihkimisen vastakkainasettelusta. Vedin herneet nenään jo tuolla yleisessä hääkeskustelussa (Miksi haluat kirkkovihkimisen?), jossa joku koki maistraattivihkimisen häpeälliseksi :rolleyes: Olkoonkin, että kokee sitä vain omalta kohdaltaan, mutta kyllä se antaa kuvan suhtautumisesta ylipäätään maistraattivihkimiseen.

Joskus pöyristyttää kyllä kovastikin ihmisten kapeakatseinen suhtautuminen...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miu - niin tutun kuuloista... huh.gif

Monesti kun joku oudompi kuulee että meillä oli siviilivihkiminen, ovat kommentit juuri tuota "arkinen", "epäromanttinen" jne. Tekis mieli seuraavan kerran kommentoijalle sanoa, että odotappa, minä tuon huomenna mukanani meidän häävideon.

Edited by elope

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse luulin, ennen kuin aloin omia häitä järjestelmään ja täällä pyörimään, että siviilivihkiminen on arkinen ja karu tilaisuus kauheassa betonisessa virastotalossa, jossa käydään pikaisesti arkivaatteissa ruokatunnilla :blush: Täällä olen sitten saanut huomata, että mielikuvani on ollut täysin väärä. Kun lukee teidän kirjoituksia siviilivihkimisistä (esim. elopen kuumailmapallo vihkiminen jne), niin olen huomannut että siviilivihkimisestä saa kauniin, romanttisen ja persoonallisen tilaisuuden, jos vain haluaa. Uskon, että osalla siviilivihkimisen arvostelijoista tilanne on sama kuin itselläni aikaisemmin. Kun ei ole kokemusta ja tietoa, niin mielikuva ei välttämättä ole sieltä positiivisimmasta päästä.

Mutta älkää antako arvostelijoiden pahoittaa mieltänne, vaikka se ei ole helppo. Se on teidän päätös ja pitää toimia sen mukaan mikä itselle tuntuu luonnollisimmalta ja parhaalta. Kyseessä on kuitenkin teidän suuri päivä :)

Edited by safira86

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eipä ole asenne aina niin häävi maistraateissakaan. Ainakin eräässä eteläsavolaisessa virastossa oletettiin automaattisesti, että maistraattivihkiminen tarkoittaa sitä, että ollaan karkaamassa kahdestaan. Lisäksi ajan varaaminen tuntuu olevan vaikeeta, kun ei vieläkään osata sanoa sopiiko tietty aika tiettynä kesäkuisena perjantaina. Kävin kuitenkin helmikuussa ensimmäisen kerran kysymässä, mutta lupasivat sentään ilmoitella toukokuun puolella varmistukset. Jotenkin ei ole uponnut vielä siellä päässä, että ihmiset järjestävät ihan yhtä isoja hääjuhlia, vaikka haluavatkin vihkimisen maistraatissa ja olisi kiva lyödä näinkin oleellinen osa naimisiin menemistä lukkoon ajoissa.

Sulhasen vanhemmat ovat molemmat ei-uskonnollisia, omilleni taas siviilivihkiminen oli hiukan kova paikka. Meni aika kauan, ennenkuin meille selvisi vastahakoisuuden perimmäinen syy, luulivat että eivät pääse vihkimistä todistamaan. Kun onnistuin vääntämään rautalangasta, että me halutaan perheet paikalle todistajiksi, lakkasivat puhumasta tutun papin kutsumisesta paikalle. Ja maksavat koko lystin maistraattivihkimisestä huolimatta, seuraavana päivänä kun on perinteinen hääjuhla. Meille tuli kutsuun maininta, että meidät vihitään lähimpien todistaessa maistraatissa perjantaina ja vieraat kutsutaan hääjuhlaan. Ei sitten tule kenellekään yllätyksenä, ettei mitään seremoniaa olekaan juhlan alussa.

Meille pääsyy olla menemättä Jumalan kasvojen eteen, oli se, ettei meistä kumpikan usko ko. olennon olemassaoloon. Mä kuulun kirkkoon vielä, koska seurakunnat on mun alalla potentiaalisia työnantajia. Eikä me haluttu, että meidän häissä lyödään vetoa siitä, leimahtaako sulhanen tai morsian liekkeihin kirkkoon astuessaan. Lisäksi mä olen itse ollut uskossa nuorempana ja kunnioitan toisten ihmisten uskoa niin, että en halua halventaa heidän pyhäksi kokemiaan asioita. Tärkeä syy oli myös se, että menemällä maistraatissa perjantai-iltapäivänä naimisiin säästytään turhalta pönöttämiseltä ja voidaan perustella se, ettei haluta koko juhlakansaa tuijottamaan tapahtumaa. Etenkin sulhaselle tämä oli erittäin tärkeää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kunnioitan ehdottomasti teitä, joilla on "munaa" tehdä niin kuin itse haluaa. Itse en uskonut selviäväni juuri yllä kuvatuista tilanteista ja liityin häitä varten kirkkoon :(. Nyt sitten kauheissa omantunnontuskissa pitäisi erota kirkosta, koska se ei todellakaan ole minun juttu. Alunperin ideana tosiaan oli mennä maistraattiin aluksi, koska minä en kuulunut kirkkoon ja oltaisiin saatu tietty päivämäärä, joka oli arkipäivä. Minut tosin useammalta taholta puhuttiin ympäri ja liityin kirkkoon. Juuri nämä "mitä mummukin ajattelee"-kysymykset, huoh. Niin, ja ei sitten ollut edes kumpikaan mummuista häissä! :D Että näin tällä kertaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tulin tämän Ärsyttää!!!-otsikon myötä tänne siviilivihkimisen puolelle, vaikka itse olemmekin menossa kirkossa naimisiin. En lukenut tätä muuta kuin täältä viimeisimmistä viesteistä ja heti samastuin tähän aiheeseen, sillä itse koen tämän kokonaisvaltaisempana ongelmana.

Tuntuu niin uskomattomalta, ettei -varsinkaan nykypäivänä!- saisi tehdä ihan niin kuin itse parhaimmaksi ajattelee. "Häiden tulee näyttää juuri hääparilta", kuuluu ylevä pääsääntö, mutta sitten kun tekee juuri niin kuin haluaa häitään juhlittavan, tulee eri suunnilta niin monen moista sääntöä ja ohjetta, jotka tuntuvat ennemminkin määräyksiltä. Häissä pitää olla sitä ja tätä ja missään nimessä ei saa tehdä näin... AAARRRGGGHH!!!

Siviilivihkimisestä saa juuri niin juhlavan kuin haluaa ja kirkkovihkimisestä juuri niin koruttoman kuin haluaa. Siviilivihkimisen voi valita, vaikka onkin harras uskovainen ja kirkkovihkimisen voi valita, vaikka olisikin vain tapauskovainen. Uskonnollisen vihkimisen saa, vaikkei kirkossa menisikään naimisiin. Minä en ymmärrä näitä kaikenmaailman sääntöjä, niin vihkimisen, pukeutumisen ja juhlan järjestämisen suhteen.

En tiedä, että oliko tämä nyt ihan oikea paikka avautua, mutta--. Minua turhauttaa tällä hetkellä kovasti koko häät. Ei siis naimisiin meno, vaan häät. Ja häätkin vain siltä osin, että kuulen niin paljon erilaisia sääntöjä ja saan olla koko ajan melkein puolustelemassa omia valintojani ja häitäni. Niin, omia häitäni -koska tuntuu, että nykypäivänä ei saa järjestää ihan täysin perinteisiä, vanhaan suomalaiseen tapaan järjestettyjä maalaishäitä (omia juttuja lisättynä), kun pitäisi olla erikoisia ruokia ja ohjelmanumeroita ja viimeisimmän trendin mukaan hääpuku ja kampaus&meikkaus huippukauneussalongista ja...ja...ja. Ärsyttää.

Jokainen viettäköön hääjuhlansa juuri niin kuin haluaa ja mikä itselleen tuntuu parhaimmalta tavalta juhlia naimisiin menoaan. Siviilivihkiminen ja seremonia ovat ihan yhtä hyviä ja juhlallisia kuin kirkkovihkiminen. Ja paljon parempiakin, jos se tuntuu itsestä sopivimmalta vaihtoehdolta.

Anteeksi avautuminen. Kiitän, kumarran ja poistun.

Share this post


Link to post
Share on other sites
NorthernLight: Vaikka tämä on niin ot kuin ikinä voi olla, haluaisin kuitenkin kysyä yhtä juttua: Minkä miellät olevan kummin tehtävä? Tämä seurakunnallinen käsitys on nimittäin, että kummi auttaa vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa. Jos kuuluu kirkkoon kummiuden takia ilman omaa vakaumusta, puhumattakaan liittymisestä, en oikein tiedä miten hän voi hoitaa kristillistä kasvatusta, jos ei itse usko. Tietenkään se ei estä olemasta tärkeä henkilö lapsen elämässä. Mutta nyt tullaan taas tähän: kummiuskin on ihmisten mielessä jotain muuta kuin kirkon asiakirjoissa. Kirkkoa käytetään omiin tarkoitusperiin. Moni kummi ei mitenkään miellä kristillistä kasvatusta omaksi tehtäväkseen. Kuitenkaan kummius ei ole mikään Raamatussa esiintyvä asia, vaan myöhemmän kirkon luoma, se ei ole samalla tavalla pyhä kuin vaikka ehtoollinen tai kaste.

Kummin tehtävä on perinteisesti ajateltuna se uskontoon kasvattaminen, mutta nykyäänhän se ajattelutapa on jo aika häilyväinen. Enemmänkin kyse on "luottoaikuisista" tms, jotka tukevat vanhempien kasvatustehtävää. Monillakaan lapsensa kirkkoon kastavilla ei ole toiveena kummeja kohtaan se uskonnollinen kasvatus. Mielestäni jokaisen olisi hyvä keskustella tulevien kummien kanssa odotuksista ja toiveista heitä kohtaan kastettiin lapsi tai ei. (Oma poikani ei kuulu kirkkoon, mutta hänelle valittiin "kummit". Heille myös on kerrottu, että toivomme heidän jättävän kristillisen kasvatuksen väliin ja halutessaan puhuvan lapselle uskonnollisista asioista neutraalisti yleisellä tasolla.) Itse sitten joskus, jos/kun kummin tehtävään kysytään, teen selväksi etten pysty perinteisessä muodossa sitä hoitamaan. Kaikki tuttuni tosin entuudestaan sen tietävätkin, joten tuskin tulee ongelmaa sen osalta.

Toki olen miettinyt kirkkoon kuulumistani tuonkin asian osalta, kun se on ristiriidassa vakaumukseni kanssa. Kummeja valitseville vanhemmille kuitenkin on helpompi, jos osa ehdokkaista edes kuuluu kirkkoon oli vakaumus mikä tahansa. Tavallaan siis syyni on perusteltu ja epäitsekäs. En koe kuitenkaan uhrautuvani enkä tule tuntemaan tarvetta kiitollisuuteen. Kysehän on puhtaasti omasta valinnastani, joka perustuu asioiden yksinkertaistamiseen.

Onhan tuo kysymys ot, mutta hyvä silti. :) Hyvinhän tuo keskustelu aiheen alla tuntuu pysyvän, vaikka pieniä poikkeamisia välillä tuleekin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei sillä, että musta olisi kivaa kuulla muitakin kohdeltavan kaltoin mutta on ihanaa kun en ole ainoa asian kanssa nyyhkivä morsian.

Olin eilen mukavassa hengessä anopilla kylässä ja juteltiin häistä yms. Hänelle tuli siinä sitten puhelu ja sanoi soittajalle, että joo tässä keskimmäisen pojan morsiamen kanssa vietetään iltaa. Toinen henkilö kuului kysyvän, että missä kirkossa vihkiminen on. Tähän anoppi:

-ei kun se on vaan maistraatissa, nää on ihan vaan tälläset. Niin, ihan tälläset vaan, ei tässä mitään ihmeellistä.

Okei, viikko ennen häitä niin tottahan minä pahoitin TAAS mieleni :rolleyes: Luulin, että anoppi oli jo jotenkin päässyt asian yli mutta se äänensävy ja vähättely kyllä kertoi kaiken. Miten voi vähätellä meidän tärkeää päivää :(

Nunnukka oli ihan oikeessa kirjoittaessaan tuosta maistraattien henkilökunnan omasta asenteesta. Kun soittelin varatakseni vihkiaikaa niin toisessa päässä olevan henkilön kommentit olivat sangen erikoisia. Hän kysyi, että MUISTANKO sulhasen sukunimeä ja esteidentutkinnasta totesi, että viikko pitää sitten jaksaa odotella ennen vihkimistä. <_< Lienee tarpeetonta sanoa, että olin varailemassa aikaa hyvissä ajoin.

Mutta joo, tämä ketju on ihana tuki ja henkireikä kun oikein sieppaa :-*

Share this post


Link to post
Share on other sites

Espoon maistraattia pitää kehua sillä vähällä kokemuksella mikä mulla on. Siis olen vain varannut ajan vihkimiseen. Todella ystävällistä palvelua; kysyttiin siis sopivaa kellonaikaa, haluammeko ihan vain vihkimisen vai onko jotain toiveita runojen tms. suhteen, onko tilaisuuteen tulossa paljon vieraita jne. Ystävällisesti kerrottiin myös, että samalla on mahdollista tehdä lapsen sukunimenmuutos mikäli se on tarpeen jne.

Miun puolesta kyllä harmittaa :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Samoin on kehuttava Tampereen maistraattia. Tiedustelin nimittäin (sähköpostitse) vihkiaikaa helmikuulle 2008 lähes vuosi ennen häitä, ja tuolloin minulle vastattiin, että varaus onnistunee elo-syyskuussa 2007, kun saavat vuoden 2008 varauskalenterin. En edes itse ehtinyt vielä uudestaan kysellä vihkiaikaa, kun minuun otettiin yhteyttä ja kerrottiin, että vuoden 2008 vihkiajat ovat varattavissa. Soitin silloin saman tien ja sain meille mieluisan päivän ja kellonajan. :)

Esteidentutkintapyynnönkin kävimme jättämässä hyvissä ajoin, ja tuolloinkin palvelu oli oikein kohteliasta ja ystävällistä. Meille kerrottiin lyhyesti, kuinka varsinaisena vihkipäivänä tulisi toimia, ja saimme mukaamme esitteet avioliittolaista ja nimiasioista. Myös hääpäivänä kaikki sujui oikein mukavasti: maistraatissa oli kaunis tila vihkimisiä varten eikä kukaan katsonut kieroon, vaikka me ja perheenjäsenemme olimme virastossa täydessä tällingissä. :D

Vihkikaava oli se lyhyt ja ytimekäs, mutta sisälsi mielestäni kaiken oleellisen. Vihkiminen ei myöskään tuntunut lainkaan arkiselta, vaan pikemminkin hyvin juhlalliselta tapahtumalta. Kaiken lisäksi saimme vihkijältä vihkitodistuksen, joka tuntui ainakin minusta paljon "painavammalta" asiakirjalta kuin kirkollisissa vihkimisissä annettava vihkiraamattu. :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ei ole mitään ongelmaa kertoo kummipojalleni kristinuskosta ja opettaa vaikka joulun merkityksen yms. Kun hieman kasvaa, voin kertoa oman kantani kun ymmärtää paremmin. Lapsen vanhemmat tietää mun kannan, joten he ovat ottaneet mut "tästäkin huolimatta". Kun itse olin pieni, olisin toivonut ympärilleni ateisti-ihmisiä, sillä aina on uskonto tuntunut järjen vastaiselta ja olisi ollut mahtavaa saada tuohon "omituisuuteeni" edes hieman vahvistusta.

Ja takaisin aiheeseen :D : mä yritän kovasti olla ajattelematta, mitä muut ajattelee meidän siviilivihkimisestä, eihän se niille kuulu(ja jos vielä häiden jälkeenkin on vähättelemässä niin sittenpähän on..). Anoppi osaa nykyään kätkeä pettymyksensä ja kovasti innoissaan kyselee kaiken suunnittelun etenemistä. Toivottavasti muillakin kääntyy mielipiteet plussan puolelle.

Maistraatin kohtelusta en osaa vielä sanoa kun en ole kokenut, kaikki tuo on vielä edessäpäin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Laitan ilman nimimerkkiä, kun en halua tulla tunnistetuksi.

Me jouduimme selittelemään maistraativihkimistä moneen kertaan. Keltään kirkossa vihittävältä ei kysellä perusteluja samalla tavalla. Meillä oli vihkiminen maistraatissa ja sen jälkeen pienimuotoinen juhla. Se miten naimisiinmenoamme arvostettiin, näkyi vieraiden pukeutumisessa: suurin osa tuli arkivaatteissa (minä pukeudun töihinkin paremmin). Me itse olimme juhlavaatteissa ja vieraat tiesivät tämän etukäteen. En usko, että kukaan olisi iljennyt tulla kirkkovihkimiseen niin arkisena.

Ihmiset ajattelevat vielä nykyäänkin, että maistraattivihkiminen halutaan siksi, että morsian on raskaana tai siksi että jompikumpi tai molemmat ovat menossa uudelleen naimisiin ja että sen takia ei kehdata pitää kirkkohäitä. Itselleni naimisiinmeno oli merkittävä asia ja se päivä oli suurimpia juhlapäiviä tähän astisessa elämässäni. Siksi tuntui ikävältä, kun joku vähätteli asiaa ilmaisulla "vain maistraatissa" tai tuli paikalle sen näköisenä kuin olisi lähtenyt käymään lähikaupassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ihmettelen kyllä tuollaista käyttäytymistä ja ajattelutapaa. Tässä yhtenä päivänä juttelin työkaverini kanssa ja hän mainitsi, että juhannuksena on hänen sukulaistyttönsä häät, mutta "ne on vaan sellaset"-kommentti särähti korvaani. Kysyin, että niin miten 'vaan sellaset'. "No ei ole edes kirkkoa..." No sen puolesta ymmärrän kyllä, että ajattelee, että "vaan sellaiset", koska kyseisessä tapauksessa vihkiminen tapahtuu maistraatissa, jonne ei mene muut kuin ihan lähiomaiset, joten itse vihkimistä ei siis ole juhlassa. Mutta silti, kyseessä ON juhlat ja vieläpä HÄÄT -tottakai pitäisi pukeutumisella arvostaa toisten juhlaa!!

..."vaan sellaiset"... *puhisee*

Share this post


Link to post
Share on other sites

No voi himputin himputti :)

Itse ajattelin myös vähän siihen tapaan, että maistraattivihkiminen ei ole riittävän juhlallista, jotta sitä itselleni haluaisin, mutta toisin kävi.

Saimme edellispäivä tietää, että perheemme koko kasvaa. Häitä on suunniteltu vuodelle 2009, mutta vauvan vuoksi emme pysty rahaa säästämään..kaikki mikä tulee, menee vauvaan. Niin paljon tarvitaan hankintoja. Olemme jo jonkun aikaa vauvaa yrittäneet ja koska haluan mahtua pukuuni varmasti, ei tarkkaa hääpäivää oltu päätetty.

Eilen sitten keksin, että mitäpä jos järkätään häät ennen vauvaa! Heinäkuussa meillä molemmilla on loma ja silloin vielä mahdun pukuuni. Rahaa ei juuri ole, mutta väliäkös sillä. Tingin sormuksesta, saan sitten joskus tulevaisuudessa sen, minkä halusin alunperin :)

Kävimme tänään maistraatissa ja virkailija oli todella mukava. Hääpäiväksemme päätettiin 4.7.2008 perjantai. Vihkitila oli todella kaunis ja istumapaikkoja oli 20 vieraalle. Muutama vieras joutuu siis seisomaan, mutta tuskin sekään ketään haittaa.

Me mennään "perinteisellä kaavalla" eli mies näkee minut ensimmäistä kertaa puvussani vasta vihkihetkellä. Minä ja muksu odotellaan takahuoneessa, jotta kaikki saapuvat paikoilleen. Tilaisuus alkaa siten, että kaaso toimii dj:nä ja paukauttaa finlanderssin "oikeesti" biisin soimaan. Sitten pikkuprinsessa lähtee takahuoneesta kävelemään morsiusneidon tehtävissään kohti etuosaa ja menee istumaan sovitulle paikalle. Tämän jälkeen on minun vuoroni näyttäytyä juhlakansalle, sekä tulevalle aviomiehelleni upeassa hääpuvussani, joka on maailman kaunein. Kappale jää taustalle soimaan hiljalleen koko toimituksen ajaksi.

Jaa etteikö muka kaunista, romanttista ja juhlallista? :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pakko vielä avautua, kävin taas kotopuolessa poiketessani Mikkelin maistraatissa kysymässä tuosta vihkimisestä. Kuulemma saavat lomalistat tällä viikolla ja sitten ilmoittaa vihkijän (oli kyllä jo tiedossa, koska toinen henkikirjoittajista on lomalla sen viikon). Pyysin myös päästä katsomaan niiden vihkitilaa, kun keväämmällä sanoivat sen ehkä olevan rempassa kesällä. Siitä oli sitten väännetty jonkun toimisto "kun meillä ei muuten ole tilaa, kun yksi toimipisteistä lakkautettiin ja henkilöstä siirrettiin tänne". Muuten tila oli kyllä valoisa ja hieno, seinällä oli ryijy ja pöydällä kynttilöitä.

Onpa todella juhlallista mennä naimisiin jonkun työpöydän edessä, kun huoneen nurkassa on epämääräinen huonekalukasa. Meillä on vielä tulossa 11 henkeä todistamaan, joten siellä ollaan kuin sillit suolassa toimistotarvikkeiden keskellä. Meinasi tulla tippa linssiin siinä, vaikka muuten en niin puitteiden perään olekaan. Mutta eipä tässä ole enää aikaa tai viitsimistäkään ruveta mitään muutakaan järjestämään. Harkitsen kyllä, josko vihkijää voisi pyytää vihkimään meidät virka-ajalla johonkin muuallekin, tosin en tiedä minne. Houkuttaisi melkein maksaa 200 euroa siitä ilosta, ettei tarvitsisi katsella jonkun työpöytää. Olisi pitänyt vaan hoitaa tuo seremonia jossain maalikylillä, jossa ymmärretään, että kaikki eivät halua mennä kirkossa enää naimisiin tai maksaa mansikoita vihkijälle juhlapaikalla tapahtuvasta vihkimisestä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me mentiin maistraatissa ja pidetään juhlat ensikuussa. Ilman mitään seremoniota ja siunauksia, ne ei vaan tunnu meiltä.

Silti juhliin ilmoittautuneilta on useasti tullut että "jaa, teillä on varmasti siunaus kirkossa?" johon sitten että No eipä ole.. "No varmasti jokin seremonia/siunaus juhlapaikalla?" No kun ei ole.. Miksi pitäisi olla? Eikö me sitten voida olla naimisissa ilman että on jokin seremonia tai papin siunaus??

Täytyykin kattella vierailta että tiirailevatko mahan kokoa jos miettivät miksi sitä nyt oikein maistraatissa piti mennä.. ;) No, puku kyllä tyrmää sen ajatuksen hyvin nopeasti :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onpas täällä karuja kirjoituksia. Hyvä tulla päästeleen höyryjä kun keittää.

Meidän valinta on siviilivihkiminen koska ei uskota jumalaan eikä koeta että meillä olisi kristinuskon kanssa mitään suhdetta. Pidetään juhlallinen ja arvokas siviilivihkiminen hääjuhlan aluksi luonnon helmassa juhlaväen ollessa paikalla. Tai voiko se olla arvokas jos soitetaan Rocky leffan biisi "marssina"... no aivan meidän näköinen tilaisuus siis.

Mies ei ole ikinä kuulunut kirkkoon. Minut on lapsena kastettu ja kävin rippikoulun, ja on mulla kummipoikakin, mutta eipä noilla ollut hirveästi mitään uskonnollista merkitystä mulle ikinä. En ymmärrä miksi pitäisi tavan takia tai muiden mielipiteiden takia mennä "jumalan silmien alla" avioon kirkossa. Avioliittohan on vain kahden ihmisen välinen asia (tai kai se jumalakin siihen jotenkin liittyy jos siunataan kirkossa...?). Omat vanhempani kuuluivat molemmat ennen kirkkoon, mutta heilläkin oli "vain" vihkiminen maistraatissa, jota mummo jaksoi päivitellä vuosikymmeniä, että kun ei ole edes hääkuvaa. Ajat muuttuu, uskon.

Jos olisin Miu niin varmaan sanoisin anopille suoraan asiasta, että loukkaannut hänen kommenteistaan ja tulee paha mieli, että arvostus on tuolla tasolla. Kai ihmiset päästelevät tuollaisia suustaan ajattelemattomuuttaan - harva kai haluaa varta vasten loukata.

Tsemppiä kaikille - pikku avautuminen on aina paikallaan! :lol:

Edited by Serene

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkin tulossa siviilivihkiminen ensi helmikuussa - eri päivänä maistraatissa tai sitten, toivoakseni, juhlapaikalla. Hieman sapettaa, että meitä uskonnottomia sorsitaan käytännön järjestelyissä. Itse en ole koskaan kirkkoon kuulunut ja mies erosi kirkosta noin vuosi sitten. Tuntuisi erittäin teennäiseltä liittyä kirkkoon vain vihkimistä varten, sitä vaihtoehtoa ei oikeastaan meille ole olemassakaan. On ollut mielestäni kummallista olla kavereiden häissä, joissa kirkon uskonnolliselle sanomalle on lähinnä naureskeltu, mutta silti se vihkiminen on ollut joku pakko kirkossa toimittaa..ehkä olen jotenkin tiukkis, mutta en käsitä moista!

Muuten paitsi tuon vihkijän paikallesaamisen osalta siviilivihkiminen miellyttää itseäni enemmän kuin perinteinen kirkollinen juuri vapaamuotoisuutensa vuoksi. Musiikki on meille hyvin tärkeää ja on hienoa, että saadaan valita biisit ja tyyli ihan miten lystätään. Vieraillekin voi olla ihan jännää nähdä välillä erilainen seremonia, kun ei tuttavapiirissä muilla ole siv-häitä ollut. Joku kaunis puhekin varmaan koitetaan saada mukaan, omia elämänarvoja eikä siis kirkollisia kuvasteleva.

Mukavia ja menestyksekkäitä valmisteluita kaikille siviilivihittäville :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olenkohan mä sitten jotenkin omituinen, kun mulle ei tulisi mieleenkään miettiä mitä muut mahdollisesti ajattelee meidän vihkimisestä. Tosin kenellekään ei varmaan tule siviilivihkiminen mitenkään yllätyksenä, sillä mä en ole kuulunut kirkkoon koskaan eikä mieskään enää vuosiin :P . Kyllä mun uskonnoton vakaumukseni on ihan yhtä arvokas kuin jonkun toisen uskonnollinen, ei siihen liene kenelläkään mitään nokan koputtamista.

Sitä paitsi, siviilivihkimisen seremoniaan voi itse vaikuttaa paljon enemmän kuin kirkkovihkimiseen, joka on aina jumalanpalvelus ja tietyn kaavan mukainen. Me saadaan juuri meidän näköinen paikka, musiikki ja tekstit. Järjestelyähän tämä tuntuu hieman enemmän vaativan, mutta ei anneta sen häiritä ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei kai kukaan lähtökohtaisesti mietikään sitä, mitä muut ajattelevat. Mutta jos kohtaa suoranaista vähättelyä ym., niin tottahan sitä silloin tulee ajatelleeksi!

Ja varmasti ajatus tulee mieleen silloin, jos oma suku tai ystäväpiiri on vanhoillista tai/ja uskonnollista tai jos kyseessä on lähipiirin ensimmäinen siviilivihkiminen. Olisihan suorastaan outoa, jos tuossa tilanteessa ei pälkähtäisi mieleen se, mitä muut ajattelevat asiasta.

Eri asia on tietty se, että antaako muiden ajattelun vaikuttaa vihkimiseen ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen sitten ilmeisesti tosiaan omituinen, kun mulle ei edes tule mieleen ajatella mitä muut mahtavat ajatella meidän naimisiinmenotavasta. No, toisaalta omat vanhemmat on myös menneet maistraatissa naimisiin ja kavereille olisi varmasti suurempi järkytys, jos ilmoittaisin meneväni kirkossa naimisiin. Varmaan myös paikkakunnasta on kiinni se miten avarakatseisesti ihmiset suhtautuu asioihin.

Jos joltain tulisi jotain ikävää kommenttia, niin antaisin kyllä samalla mitalla takaisin. Eiköhän koko juhlakansa vain iloitse tästä kauniista ja onnellisesta tapahtumasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä mä tunnustan paljonkin ajatelleeni sitä, mitä muut mahdollisesti ajattelevat siviilivihkimisestä ja omasta seremoniastamme.

Lähipiirissä kaikki on vihitty kirkossa. Tiedän toki, että varsinkin ystävät olisivat olleet äimistyneitä, jos olisimme valinneet kirkkovihkimisen, mutta se ei estänyt minua pohtimasta sitä, mitä he ajattelevat maistraatista.

Emme missään nimessä ole muutamassa vihkimisestämme/seremoniastamme mitään sen pelossa mitä toiset ajattelevat.

Kukaan ei myöskään ole kommentoinut mitään negatiivista.

Pointtina (kaiken tämän selittelyn jälkeen) on se, että kun joku ajattelee sitä, mitä toiset hänen ratkaisustaan ajattelevat, ei se ole aina pelkoa tai muuta negatiivista tunnetta. Ajatus voi olla uteliaan hykerryttäväkin; "Mitähän ne ajattelevat kun vihkimisessä lausutaan tämä runo! :-X Äiti ehkä tirauttaa kyyneleen..."

Share this post


Link to post
Share on other sites

Huh, tutunkuuloisia tuntemuksia teillä kanssamorsiamilla...

Meidän suvussa onneksi on jo yksi pariskunta mennyt vihille maistraatissa, joten emme siis ole ainakaan ensimmäisiä. Meillä tosin tarkoituksena on saada vihkijä juhlapaikalle, mutta luulen että likinäköiset mummelit eivät erota varatuomaria papista, ja ovat muutenkin niin liikuttuneessa tilassa etteivät ehkä edes huomaa hengellisen matskun puuttumista vihkikaavasta. Toivottavasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now