-TB-

Ärsyttää!!!

193 posts in this topic

Anteeksi, mutta pieni nitpick minussa ei voi olla hiljaa. Suomessa ei ole ollut valtionkirkkoa sitten vuoden 1869, vaan Suomessa on voimassa kirkkolaki.

"Kirkon näkökulmasta valtion ja kirkon suhde perustuu Lutherin niin sanottuun kahden regimentin oppiin, jonka mukaan maallinen ja hengellinen hallintavalta on pidettävä erossa toisistaan. Evankelisluterilaisella kirkolla on Suomen ortodoksisen kirkon ohella erityisasema, johon kuuluu oma laki (kirkkolaki), julkisoikeudellinen asema ja oikeus kerätä kirkollisveroa kirkkoon kuuluvilta jäseniltään.

Kirkolta on 1990-luvun alkupuolella poistettu oma oikeus kerätä yhteisöveroa. Tällä hetkellä valtio kerää kaiken yhteisö- ja yritysveron itselleen, mutta tilittää vuosittain erikseen tehtävällä eduskunnan päätöksellä osan yhteisöveron tuotosta kunnille sekä kirkolle. Hautaustoimilaissa valtio on säätänyt kirkon velvollisuudeksi pitää yllä yleisiä hautausmaita."

wikipediahan ei ole maailman luotettavin tietolähde, mutta tuossa nyt pähkinänkuoressa. lisää voi lukea täältä: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993...a%5D=kirkkolaki

Share this post


Link to post
Share on other sites

Usea varmasti tietää, että Suomessa ei tosiaan ole valtionkirkkoa virallisesti, vaan se kierretään kutsumalla sitä ns. kansankirkoksi. Käytännössä se on kuitenkin lähes sama kuin valtionkirkko, mikä näkyy jo esim. tuossa ev.lut. ja ord. kirkkojen erityisasemassa ja uskonnonopetuksessa kouluissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miten en ole ikinä kertonut tänne miten meidän "vain" siviilivihkimisen kanssa meni. :o

Isä saattoi minut alttarille kitaramusiikin tahtiin (valitettavasti vain levyltä). Mies odotti minua vihkijän kanssa. Vihkijän eteen olimme asettaneet pöydän jolla oli valkoinen perintöliina, jo edesmenneen vaarini ostamat kynttilänjalat joissa paloi käsintehdyt kynttilät, kimppu kukkia ja ruusunterälehtiä. Meillä oli myös vihkiryijyn sijaan tätini käsinpainama "matto" jonka päällä seisoimme seremonian ajan. Vanhemmat vieraat istuivat ja muut seisoivat ympärillämme ikäänkuin piirissä. Tunnelma oli uskomaton, kuin he olisivat suojelleet meitä. Emme lisänneet vihkikaavaan kuin itse kirjoittamamme valat (tosin kaksikielisyydestä johtuen seremonia oli tupla pitkä). Monella oli kyyneliä silmissä kun sanoimme valamme. Kun meidät oli julistettu aviopariksi suudelmaamme siivittivät raikuvat aplodit. "Poistumismusiikki" oli menevää tukkaglamourheviä ja ihmiset nauroivat. :D Tunnelma oli kaikkea muutakuin jäykkä. Lämmin, tunnelmallinen ja hauska. Yhtään kritiikkiä en kuullut jälkeenpäin siitä että oli "vain siviilivihkiminen". Omasta mielestäni vihkimisemme oli paljon tunnelmallisempi ja lämpimämpi kuin useimmat kirkkkohäät joissa olen ollut. Ja vieraat olivat samaa mieltä! ;) Toivottavasti seuraavan kerran kun kuulevat "vain" siviilivihkimisestä sanovat jotain.

Olen muuten Morren kanssa ihan samaa mieltä tuosta muka-ei-valtionkirkosta.

Edited by Tinker_Bell

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä sitä on saanut melkein jokaisen kanssa vängätä tuosta kirkosta. Ensin äidin ja sitten isän. Ja he menivät molemmat maistraatissa naimisiin eikä kumpikaan ole mitenkään uskossa. :huh: Anoppi todennäköisesti vähättelee mielessään, kun muut perheen pojat on kuitenkin vihitty kirkossa. Samapa tuo, vähättely kuuluu hänen perusluonteeseensa. :D

Itselläni ja miehelläni jokaisen kirkkovihkimisen jälkeen on vaan vahvistunut tunne siitä, että kirkossa meitä ei vihitä. Etenkin kun katsoo tapakristittyjen kiemurtelua papin edessä kiusaantuneena oman vihkimisensä aikana - ei kiitos. Sitä se olisi meilläkin.

Kutsuun kirjoitetaan "Vihkiminen suoritetaan juhlapaikalla klo xx.xx." Mielestäni tuo ei kuulosta ollenkaan arkiselta tai epäjuhlalliselta. Kyllä aika pahasti järkytyn, jos joku häitä vähättelee kirkon (ja valkoisen hääpuvun) puuttuessa.

PS. Olen mä kyllä nähnyt ihmisiä arkivaatteissa kirkko-juhannushäissäkin. Jotkut ei vaan osaa etikettejä..

Share this post


Link to post
Share on other sites
PS. Olen mä kyllä nähnyt ihmisiä arkivaatteissa kirkko-juhannushäissäkin. Jotkut ei vaan osaa etikettejä..

Siis vieraita vai hääparin? Kyllähän kirkon saa varata kesälauantaille kuinka pieniin häihin tahansa. Kirkkoetiketti ei sano, että kirkkohäissä pitäisi olla kalliit ja näyttävät juhlavaatteet päällä. Kirkossa pääsee naimisiin myös arkivaatteissa, jos joku niin haluaa. Sellainen tilaisuus ei edellytä maistraattia eikä edes kirkkoherranvirastoa virka-aikaan. Sen sijaan kirkkoetiketillä saattaa olla huomauttamista, jos morsion puku näyttää kymmenen senttiä tissivakoa ilman kumartumista. Tällainen ilmestys oli päästetty kirkkoon menemään naimisiin, ilmeisesti pukuasiasta ei ollut puhuttu aiemmin... (Vaikka en ylipäätään tajua, miksi hääpuvussa kenelläkään olisi niin tyrkyn näköinen yläosa, oma kultahan on jo sentään löytynytkin :) )

Sen sijaan on selvä etikettivirhe, jos pitäisi olla tumma puku tai jopa frakki, ja onkin farkut. Siis vieraalla. Tästä ei oikein käynyt ilmi, mikä tilanne on kysymyksessä.

Ja tietenkään siviilivihkimisessä ei ole sinänsä mitään arkista ja epäjuhlavaa.

Valtionkirkkoasiaan vielä sen verran kommentoin, että valtionkirkko on sellainen kirkko, jonka sisäiset asiat päättää valtio. Suomessa näin ei ole. Ev-lut kirkko saa päättää opeistaan jä käytännöistään aivan itse, kuten vapaakirkko ja kristiyhteisökin, eikä mikään valtiollinen elin saa tulla sanomaan, että noin ette opeta. Ja hyvä niin. Esim. Kiinassa valtiovalta määrää, mitä kirkossa saa julistaa, ja kristityt ovatkin joskus siellä aikamoisessa pulassa - ei se kristinusko niin hyvin loksahda ateistiseen markkinasosialismiin tai mikä se aate nyt siellä onkaan. Oma kristillinen vakaumukseni ei millään tavalla vaadi kirkolle verotusoikeutta, yhtä hyvin maksaisin sen jäsenmaksu-nimellä tai vaikka kirkon ovella messun pääsymaksuna. Haudatakin minut saisi kunnan ylläpitämälle hautausmaalle, kai sen papin sinnekin saisi jos sellainen olisi tapa, ja ristin hautakiveen. Kirkkolain ei tarvitsisi olla lain asemassa, vaan yhdistyksen sääntöjen. Lainsäädäntöä sen verran, että kirkolle toimintavapaus ja esim papin rippisalaisuus laskettaisi (kuten nytkin) tuomioistuimessa vaitiolovelvollisuudeksi, ym, kello on niin paljon etten saa lisää esimerkkejä mieleeni. Mutta kirkon asema ei ole uskonnollinen juttu siis lainkaan, jäänne menneestä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pulmana valtionkirkko -nimityksessä onkin se, että sen tarkka sisältö on määrittelemätön. Kukaan ei voi kieltää sitä, etteikö ev.lut. ja ord. kirkoilla olisi Suomessa erityisasema myös poliittisesti. Ja mm. presidentti Halonenhan suorastaan painostettiin aikanaan liittymään kirkkoon (ja menemään myös naimisiin). Kirkon mielipide painaa myös aika paljon päätösten teossa (mm. parisuhteen rekisteröinti aikanaan, nyt mm. samaa sukupuolta olevien oikeus adoptointiin).

Uskonnollisesti tasa-arvoisesta Suomesta voidaan puhua sitten vasta, kun meillä oikeasti eri uskonnoilla on tasa-arvoinen asema myös lain edessä. Ja minusta myös silloin, kun uskontojen opettaminen kouluissa (valtion laitoksissa) lopetetaan - koska kaikkien uskontojen tasa-arvoista asemaa ei voida taata nykyäänkään. Kiistaahan on myös paljon siitä, mikä hyväksytään uskonnoksi ja mikä ei. Asiasta näkyvämmin lienee tapellut wiccalaisuus.

Uskonnon opetushan pitäisi nykyään olla myös tunnuksetonta, mutta paskat! Perehtykääpä vaikka Majakka -oppikirjasarjaan. Kaikkea muuta kuin tunnuksetonta :rolleyes: Olen aika paljon tehnyt uskonnonopettajien sijaisuuksia ja saanut oikoa kirjojen virheellisiä väittämiä mm. omasta uskostani (mm. WSOY:lle lähetin aiheesta melkoisen tiukkaa palautetta).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli alunperin suunnitelmana käydä maistraatissa vihittävänä ja pitää avioliiton siunaustilaisuus kirkossa. Itse kuulun kirkkoon,mutta mieheni ei. Kerroin vanhemmilleni suunnitelmistamme. Silloin ei juuri kommentteja kuulunut mutta ei kyllä minkäänlaista osallistumistakaan suunnitteluun saatikka tarjouksia avustaa rahallisesti.

Sulhanen sitten päätyi liittymään kirkkoon ihan omasta halustaan - mulle se sopi mutta en tätä siihen painostanut. Kerroin sitten vanhemmilleni että siunaustilaisuuden sijaan tulee vihkiminen kirkossa. Tällöin vanhemmat riemastuivat: " "kyllä tämä on oikea tapa mennä naimisiin" " nyt saadaan oikeat häät" jne. kommentteja. Valkeni että ne, vanhat pintauskovaiset eivät varmaankaan edes tajunneet mitä siunaustilaisuus kirkossa tarkoittaa. Tätä olin kuitenkin selittänyt ja kertonut vierasmäärät ym.

Heidän asenteensa loukkasi minua, sillä itse olin nimenomaan halunnut maistraatin lisäksi siunauksen, sillä koin sen itselleni tärkeäksi. Ja nyt sitten sanottiin ettei se mikään oikea tilaisuus olisi ollutkaan. Eihän se minusta ollut kiinni, olisiko meitä vihitty kirkossa vai ei.

Nyt sitten vanhemmat tarjosivat maksamaan noin tuhat euroa häistä.

Anoppi on kaikessa hiljaisuudessa kertonut osallistuvansa parilla tuhannella, eikä ole mitään kommenttia kuulunut seremonian oikeellisuudesta siunauksen taikka vihkimisen paikan tai laadun suhteen.

Osin häpeän vanhempiani ja tekisi mieli sanoa että pitäkää rahanne. Toisaalta ymmärrän heitä: he ovat tyypillisiä koti, uskonto ja isänmaa -ajan kasvattteja, joilla ei juurikaan ole mitään suvaitsevaisuutta mitään valtaväestöstä poikkeavaa taikka perinteistä muutettua kohtaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Anskutin: siis ylipäänsä tarkoitin, että jotkut vieraat tulivat häihin arkivaatteissa, vaikka kyllä kaikilla muilla oli oikein hienot juhlavaatteet päällä. Etiketeistä nyt en ole paras puhumaan, mutta kyllä sanomattakin on yleensä selvää, että häihin pukeudutaan juhlavaatteisiin, ei farkkuihin ja oranssiin pikeepaitaan. Ellei asiasta (arkisemmasta pukeutumisesta) ole erikseen mainittu. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä anoppi möläytti ensimmäisen kerran parisen viikkoa sitten.

Totesi, että hänhän voi sitten sinne maistraatiin tulle ihan vaan pellavaisessa housupuvussa eikä appiukollakaan tarvitse mitään pukua olla, kun eihän se ole mikään niin hieno tilaisuus. :huh:

En taas osannut tähän nieleskellessäni mitään heti sanoa, mutta miehelle avauduin illalla senkin edestä, että on se h**tti, että meidän avioliittoon vihkiminen ei ole vanhempiensa mielestä yhtään tärkeä tapahtuma, ja olin peruuttamassa koko siunaustilaisuuden :angry:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Taitaa olla kaikin puolin uusi ilmiö, että maistraatissa pidettävät häät voivat olla yhtä näyttävät ja juhlavat kuin kirkkohäätkin. Ainakin valtaosa keski-ikäisistä on sitä mieltä, että maistraatti ei ole juhlava. Tosiaan oma äitini meni maistraatissa naimisiin sinisessä villahameessa ja jossain kauluspaidan tapaisessa silloin 70-luvulla, joten monet varmasti edelleen luulevat, että maistraattihäät pidetään, koska halutaan pitää matalaa profiilia. Todella monille tulee yllätyksenä myöskin se, että siviilivihkimisen voi pitää myös muualla kuin maistraatissa. Nämä asiat eivät vaan ole ihmisille tuttuja.

Lienee enemmänkin valistuksen kuin herneenvetojen paikka. Itse ainakin näistä tarinoista oppineena aion keskustella sekä omien että sulhasten vanhempien kanssa häiden luonteesta hyvissä ajoin. Heiltähän monet muutkin tulevat kysymään häihin liittyviä asioita, on hyvä että ovat sitten selvillä, että ykköset niskaan ja juhlitaan aamuun asti. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites
Tähän mennessä ainoa kommentti siviilivihkimiseen on tullut ystävältäni, että enkö muka ole haaveillut pikku-tytöstä lähtien kirkonkäytävää pitkin kävelystä urkujen soidessa. No, en ole. Pitäisikö olla  :o  

No, en ottanut siitä edes pientä hernettä nenääni. Minusta se oli lähinnä huvittava kommentti. Joskus ihmiset eivät vain osaa erottaa omia unelmiaan toisten unelmista. --

En halua edes pukeutua valkoiseen mekkoon, ja minua lähinnä ahdistaisi ajatus, että joutuisin kävelemään sitä kirkon käytävää pitkin valkoisessa unelmassa urkujen soidessa. Onneksi ei tarvitse tehdä sitä  :)

Tuo oli kyllä kaikki aivan kuin omasta suustani :lol:

Minkä ihmeen takia oletetaan, että kaikki olisivat jollain lailla "haaveilleet" kirkkohäistä..? :huh:

Todella mielenkiintoinen ketju muutenkin!

Edited by Rosetta

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ärsyttävintä, mitä itse olen siviilivihkimisestä kuullut, on kommentit maistraatissa vihityiltä, joiden häät olivat "pienimuotoiset" ja jotenkin vaan tällaiset vaatimattomat. Tällainen asenne siviilivihityltä mielestäni laskee koko siviilivihkimisen arvoa monen kuulijan silmissä. Meidät vihitään maistraatissa ja avioliittomme siunataan kirkossa, ja vaikka vieraita tulee 11, häämme eivät ole millään tapaa pienimuotoiset tai vähäpätöiset, vaan vieraita on vain vähemmän kuin on tavanomaista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Musta tuo taas kuulostaa jo pilkunviilaamiselta. "Pienimuotoiset" ei minusta ole sama kuin vähäpätöiset (tai muutenkaan mitään negatiivista). Minusta pienimuotoisesti juhliminen tarkoittaa juurikin esim. tavanomaista vähäisempää vierasmäärää. Se ei kerro kuitenkaan mitään siitä, paljonko häihin on noin muuten panostettu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Saatan olla pilkunviilaaja, mutta kyllä mua silti ärsyttää, kun ihminen puhuu omista häistään vaan pienimuotoisina, koska vihkiminen on maistraatissa. Omasta mielestäni pienimuotoinen on jonkinlaista vähättelyä eikä niinkään tarkoita vierasmäärää tms. Tämä ihana äidinkielemme on kuitenkin tulkittavissa monella tavalla, joten en lähde sanan merkityksestä kiistelemään enempää :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sanakirjan mukaan (Gummeruksen)

pienimuotoinen joka on muodoltaan pieni, vähäinen Pienimuotoista liiketoimintaa. Pienimuotoinen sävellys.

Tunnustan oikeastaan itse olevani pilkunviilaaja ;) Jo työni/opintojeni tiimoilta. Näin ollen siis ainakaan sanakirjaan ei ole merkitty negatiivista mielleyhtymää ko. sanan yhteyteen. Tietysti silloin, jos sanotaan "vaan pienimuotoisesti", niin merkitys on vähättelevä tuosta 'vaan' sanasta johtuen (josta on sanakirjassakin maininta negatiivisuudesta).

Tiedän, pidän semantiikasta kovasti ja sanat ovat tärkeitä :P . Otan pilkunviilaussyytöksen takaisin ja kohdistan sen itseeni :D Ja juhlin pienimuotoisesti häitämme ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ei kuuluta kirkkoon eikä haluta mitää hi*on papin aamenta kuulla niin suurena päivänä kun hääpäivä on.

Eilen serkku laittoi viestiä että heillä kun on kirkkohäät tulossa niin hommaa riittää yötä myöten että hää ei voi kellekkään suositella kirkkohäitä.. Olin vähä et justiisa.. Kirjottelin sit takas et millasta touhua ja menoa meillä ollut kun oli "vain" maistraattivihkiminen.. Ei tullu mitää viestiä takas. Joskus pakko näpäyttää kun veeetuttaa.

Ja miehen äiti ei ollu maistraatissa olleskaan.. kirkkoon ois tullu. Mut se on hänen henkilökohtainen päätöksensä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllähän mäkin olen saanut osakseni näitä "automaattisia" missä-kirkossa-vihitään ja millainen-pappi-tulee, mutta kyse on onneksi ollut enemmän ajattelemattomuudesta eikä mistään tarkoituksellisesta vähättelystä. Siis esimerkiksi veljeni melkein pyysi anteeksi ja piti itseään aivan hölmönä, kun ei ollut älynnyt ajatella muuta kuin kirkkohäitä. Ja kaiken lisäksi ymmärrän häntä oikein hyvin, koska meillä on laaja suku, jossa ei ole koskaan mitään muuta ollutkaan ja jopa itse olisin vielä pari vuotta sitten painellut alttarille niin kuin kaikki muutkin ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä muutamat kaverit ja myös jotkut sukulaiset antavat rivien välistä ymmärtää ettei meidän vihkiminen siviilisti ollut "iso" juttu.

Tietenkin voi olla etteivät ihmiset vaan osaa näyttää kiinnostustaan niin paljon kun eivät olleet paikalla todistamassa, mutta ei se silti ole kiva kuulla esim yhden sinkkukaverin möläyttävän, että hän ainakin menee kirkossa naimisiin, muu ei kelpaa.

Siinä tulee vähän sellainen fiilis, että oma avioliitto on vähempiarvoinen kuin muiden.

Niin ja superärsytyksenä voisin mainita miehen mummun jonka mielestä meidän vain siviilivihkiminen ilman vieraita meinasi sitä, että minä olen raskaana. Siksi se tulikin taputtelemaan mua mahalle ja onnittelemaan "siitä toisesta asiasta" eikä suinkaan avioliitosta <_<

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei ole kivaa lukea viestejänne, joiden perusteella ihmiset ympäri Suomen ovat paitsi vanhoillisia, myös ahdasmielisiä. Eivät tietenkään kaikki!

Ihmeellisten freudilaislipsahdusten kautta kuitenkin selkeästi huomaa, että mummot ja mammat - ja joskus jopa itseä nuoremmat - pitävät siviilivihkimisen valitsemista jotenkin kummallisena.

Huh, onneksi omalla suvulla ei ole nokan koputtamista - vaikka on isä ja äiti aikanaan kirkossa vihitty, ei tainnut 70-luvulla paljon vaihtoehtoa Pohjois-Suomessa olla. Kirkkoon kuuluminen omilla vanhemmilla lie perinnekysymys, ja mielestäni se on vähän tekopyhää - olla jäsen srk:ssa vain siksi, että saa sitten hautajaiset, kastajaiset, häät kirkossa. Vaikka kehitystä on tapahtunut, turhan usein törmää tapauksiin, jotka väkisin kirkkoon haluavat, vaikkeivät uskoisi Jumalaan. Se on mulle aina ollut suuri kysymysmerkki, miten paljon ihmisen täytyy valehdella itselleen ja suvulleen tuollaisissa tilanteissa, mutta miksi ihmeessä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oikeastaan harmittaa jo, että olemme avoimesti kertoneet naimisiinmenosta ennen kutsuja. Taas sai viikonloppuna selitellä yhdelle kaverille:

- Niin, mites ne teidän häät? Ei ollut kirkossa?

- Juu ei, juhlapaikalla vihitään.

- Aha, siis se ei oo oikea vihkiminen?

- Kyllä se on, maistraatista tulee ihan oikea vihkijä paikanpäälle.mad0009.gif

Oonkohan mäkin ollut noin daiju ennen kuin omia häitä olen alkanut järjestelemään..?

Edited by SorbusHorror

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla nousi kyllä savu korvista kun kaverini kahteen kertaan nimitti meidän häitä toimistohäiksi :mad: Mikään ei anna oikeutta nimitellä meille tärkeää ja herkkää tilaisuutta toimistohäiksi! :ph34r:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tulee siviilivihkiminen, koska sulhanen on ulkomaalainen eikä hän eikä perheensä -tai koko sukunsa itse asiassa- ei ole tippakaan uskonnollinen. Sulhanen on onnekseni suoustunut mulle tärkeään kirkolliseen siunaukseen myöskin, mutta mua jännittää miehen sukulaisten reaktiot. Tiedän, etteivät he ole juuri kirkkoon koskaan astuneet ja heillä on hyvinkin kapeakatseinen kuva uskonnollisista menoista ja uskosta. Ateismi on se oikea juttu ja kaikki vihkimiset on tapahtuneet 'kunnantaloilla' jo vuosikymmenet. Pelkäänpä, että he katsovat minua ja perhettäni hiukan vinoon.. Tiedän jo joutuvani selittelemään ja puolustelemaan haluamaani kirkollista siunausta.. :( Ymmärrän teidän ärtymyksen Suomessa esiintyvistä asenteista. Ulkomailla saa taas usein puolustella päinvastoin eli juuri sitä miksi kirkossa mennä naimisiin kun kaikki on ateisteja ja ainoat uskovat ovat sellaisia hardcore -kristittyjä. Miten sitten selitätä, että on tällainen välimuotokin? Plääh..

Share this post


Link to post
Share on other sites

anoppi kehoitti mua menemään rippikouluun kun kuuli, ettei tulekaan pappia vihkimään :huh:

Kyllä on rippikoulut käyty, mutta ei mua silti pappi tule vihkimään.. Enkä kyllä kirkkoonkaan kuulu. Kiukutelkoot keskenään :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä ja tuleva mieheni haluamme ehdottomasti siviivivihkimisen hääpaikalla. Mielestäni on hienoa, että perhe ja ystävät ovat paikalla näkemässä ja jakamassa tärkeän hetken.

Itse olen eronnut aiemmin kirkosta usean vuoden harkinnan jälkeen. Tuleva mieheni ei ole koskaan kuulunut kirkkoon.

Muutamia kommentteja ja kysymyksiä on tullut miksi siviilihäät. Ehdottiin myös sitä, että menisimme edellisenä päivänä maistraatissa naimisiin ja sitten hääpaikalla olisi kirkollinen siunaus ja, että minun pitäisi liittyä takaisin kirkkoon... Alkoi mennä jo painostuksen puolelle.. Ajattelen kommenttien johtuvan vain kysyjän tietämättömyydestä ja kapeakatseisuudesta - naimisiin voi mennä niin monella tavalla ja tärkeintä mennä siten kun tuntuu oikealta. Tästä keskustelusta viistuneena totesin, että joidenkin kanssa on aiheesta edes turha puhua, kun haluavat vain nähdä oman näkökulmansa, eivätkä arvostaa toisen ajattelutapaa.

Mielestäni kukin saa uskoa tai olla uskomatta en tuomitse ja annan kommenttien mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Se siitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mulla nousi kyllä savu korvista kun kaverini kahteen kertaan nimitti meidän häitä toimistohäiksi :mad: Mikään ei anna oikeutta nimitellä meille tärkeää ja herkkää tilaisuutta toimistohäiksi! :ph34r:

Kiinnostaa tietää mitä vastasit kaverillesi? Mä olisin varmaan pamauttanut ettei tarvi sit osallistua (jos siis häät olis ollut edessäpäin).

Tietämättömät mutta vilpittömästi kyselevät ihmiset ovat vaan ärsyttäviä, mutta suoranaista v*****lua en kyllä kuuntele.

Tuleepas tänään äkäisiä viestejä, pahoittelen. B)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now