Guest Anna(Guest)

Vanha sormus

167 posts in this topic

Voisin hyvinkin ostaa. Etenkin jonkin upean antiikkisormuksen.

Oikeastaan olisi ihanaa kanta korua, jolla olisi oma historiansa kerrottavana.

Tuleva vihkini ei ole vintagea, mutta sen hankintaan liittyy oma tarinansa. Voisin kuvitella antavani sen myöhemmin lapseni tyttärelle tai minijälle ja näin tarina jatkaisi matkaansa.

Oletteko koskaan ajatelleet, että liikkeestä uutena ostamanne sormus voi olla myös kertaalleen "käytetty".

Eihän sulhanen läheskään aina osu oikeaan surmuksen suhteen, moni morsian käyttää kihlaansa hetken ja toteaa, ettei se ollut hänen näköisensä ja käy vaihtamassa sen liikkeessä mieleiseen. Voihan myös olla, että ennenkuin vihkisormusta edes ehditään kaiverruttaa, pari eroaa ja sormus palautetaan!! Näin siis jonkun toisen käyttämä sormus saattaa päätyä sinun sormeesi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Todellakin! Minä olen ollut todella skeptinen sormusten suhteen, kihlatkin on halvat hopeat, koska en ole ikinä nähnyt mitään mielenkiintoa siinä, että maksaisin satoja, jopa tuhansia euroja sormuksesta! :o Muutenkaan silmiini ei ole sattunut sormusta joka sykähdyttäisi minua kovasti... kunnes nyt! Helsingin pantin verkkokaupasta löysin UPEAN, ihanan vintage kultasormuksen 12 pienellä timantilla, ja rakastuin siihen heti, hintakin alle 100 euroa. Hopeisen kihlan kanssa sitä ei varmaankaan voi käyttää, mutta hankitaan sitten vaikka uusi kihla keltakultaisena :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en ostaisi, mutta mieheni äiti sanoi kun kerrottiin hänelle kihlauksesta ja häistä että tuollahan on ne mieheni mummon kihla- ja vihkisormukset tallessa. Ne on kuitenkin sukukoruja ja mä olin tosi otettu että hän sanoi että ne voisi ottaa käyttöön. En ole vielä nähnyt niitä mutta niistähän voi teettää vaikka vihkisromuksen. Mä kuitenkin arvostan tuollasia asoita ja oon aina surkutellu kun mun suvussa ei ole sukukoruja ja nyt ois tilaisuus saada sellaset.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ostaisin ja näillä näppäimillä ostankin varaamani Art Deco-kihlasormuksen. Mulla on ensisijaisena tavoitteena löytää myös vihki käytettynä ja mielellään samalta aikakaudelta. Jos siinä tehtävässä en onnistu kahden vuoden sisään niin sitten haluan teettää. Mulle sormus on paljon arvokkaampi jos sen takana on jo tarinoita. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ostin. ^_^ Olen ihan mielettömän tyytyväinen ostokseeni enkä malta odottaa että saan vihkisormukseni käteeni hääpäivänämme! :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

En kyllä hankkisi, en vihki- enkä kihlasormukseksi. Eri asia olisi, jos olisi esim. mummin tai mamman vanha vihkisormus kyseessä, jolloin sormuksella olisi myös tunnearvoa ja siirtyisi näin suvussa eteenpäin, mutta vieraalta en ostaisi käytettyä. Mummin/mamman sormuksen hyväksyisin vaikka olisivat eronneetkin, mielestäni sillä ei olisi merkitystä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En kyllä hankkisi, en vihki- enkä kihlasormukseksi. Eri asia olisi, jos olisi esim. mummin tai mamman vanha vihkisormus kyseessä, jolloin sormuksella olisi myös tunnearvoa ja siirtyisi näin suvussa eteenpäin, mutta vieraalta en ostaisi käytettyä.

Sama juttu. Mielestäni on kaunis ajatus käyttää esim. mummolta perittyä vihkisormusta itsellä, mutta itse en koskaan ostaisi käytettyä vihkisormusta vieraalta ihmiseltä. Tuntuisi oudolta ostaa sormus, minkä tarinaa et tiedä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voitko ajaa käytetyllä autolla? Voitko ostaa kirpparilta vaatteita? Miksi kaiken pitää olla uutta? Kullan ja timanttien kaivaminen on suorastaan ekokatastrofi, jos ajattelee, miten paljon se saastuttaa. Silti ihmisten pitää saada uutta, vaikka jo ennestään tehtyyn tavaraan hukutaan.

Sormus voi ihan hyvin olla myös käytetty, jos kaiverrukset poistetaan ja sormus kiillotetaan. Esim uutena 1000eur maksavan kotimaisen valkokultasormuksen saa nettihuutokaupasta alle 200euron. Sormus on vain esine, avioliitto on ihan muuta.

Tv yli 10v naimisissa ollut, palstaa välillä seuraileva vieras.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voisin ehkä ostaa joltain täysin ventovieraalta ihmiseltä sormuksen, jota käyttäisin itse. Mutta enhän itse ostaisi itselleni kihlaa tai vihkiä, nehän tulevat sitten puolisolta. Enkä toisaalta ostaisi miehelle kihlasormusta käytettynä, olkoon sitten kuinka epäekologista tahansa. Enkä huolisi mieheltä hänen exänsä sormusta, vaikka mies olisi kuinka huonoissa rahavaroissa.

Minusta uusiosormus on muuhun käyttöön, kuin parisuhteen merkiksi sopiva.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hmph,ehdottomasti voisin ostaa ainakin muuten vain-käyttöön, mutta kihla- / vihkisormuksesksi en ostaisi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voisin kyllä ostaakin, vaikka ihan vieraalta. Muutaman kerran selailinkin Huutonetin korupalstaa sillä silmällä, mutta mitään sopivaa ei tullut vastaan. Yhtenä vaihtoehtona harkittiin mulle myös anopin vihkisormusta, jos ei olisi parempaa tullut vastaan niin olisin ottanut sen, eikä mua mitenkään olisi haitannut että on eronneen ihmisen sormus. Kuitenkin lopulta päädyttiin muokkaamaan mulle vihkisormus sulhon vanhasta kihlasta, kun se meni vaihtoon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En. Haluan oman ihan uuden. En pidä ajatuksesta, että sormus olisi ollut kenelläkään muulla! :girl_mad:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voitko ajaa käytetyllä autolla? Voitko ostaa kirpparilta vaatteita? Miksi kaiken pitää olla uutta? Kullan ja timanttien kaivaminen on suorastaan ekokatastrofi, jos ajattelee, miten paljon se saastuttaa. Silti ihmisten pitää saada uutta, vaikka jo ennestään tehtyyn tavaraan hukutaan.

Sormus voi ihan hyvin olla myös käytetty, jos kaiverrukset poistetaan ja sormus kiillotetaan. Esim uutena 1000eur maksavan kotimaisen valkokultasormuksen saa nettihuutokaupasta alle 200euron. Sormus on vain esine, avioliitto on ihan muuta.

Tv yli 10v naimisissa ollut, palstaa välillä seuraileva vieras.

Autoon tai vaatteisiin ei mielestäni kukaan ihminen tee sellaista tunnesidettä kuin sormukseen. Vaikka sormus on materiaalia siinä missä auto tai vaatekin, on se tunnearvoltaan ihan eriarvoinen.

Itse en pystyisi pitämään toisen vihkinä tai kihlana toisen ihmisen sormusta. Ehkä olen pinnallinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Melkein ostin jo käytetyn sormuksen mutta päädyinkin ostamaan timantit erikseen ja teettämään. Kivet olisivat hyvin voineet olla jossain aiemmissa koruissa jo käytössä mutta sattuvat olemaan uusia.

Ihan normaaleja kultajousen tai timanttisten sormuksia en käytettynä lähtisi ostamaan mutta harvinaisempia yksilöitä kylläkin. Löytyvät useimmiten kansainvälisten / pohjoismaisten huutokauppojen kautta. Silloin sormuksen historia ei häiritse vaan korussa pitää tärkeämpänä ennemmin sitä että se on erilainen ja mahdollisimman yksilöllinen :) Etuna on myös se että huutokaupoissa todella näyttäviä sormuksia voi saada kohtuulliseen hintaan ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämän otsikon nähtyäni rupesin itsekkin selailemaan nettiä ja etsimään käytettyä sormusta. Löysin monta mieluista, suomalaista 1960-luvulta olevaa sormusta joista pidin heti. Olen selaillut netistä ja kaynyt liikkeissä etsimässä itselleni vihkiä, mutta mikään ei ole tähän mennessä miellyttänyt, lukuunottamatta yhtä.

Yhteenvetona: Ihan hyvin voisin ostaa itselleni käytetyn vihkin! Uskon liitossani minuun ja mieheeni, en (sormus) taikauskoon. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sukulaisen/ystävän/tuttavan vanhan voisin ottaakin, mutten ventovieraan.

En tiedä mistä johtuu, mutta ajatus vieraan ihmisen vanhasta sormuksesta tuntuu likaiselta, mitä lie känsiä kädet täynnä.

En myöskään osta vaatteitani käytettynä, ne vaan tuntuvat likaisilta, vaikka tiedän ettei kaikki kirpparikama ole huonoa. Joku ruuvi on vinksahtanut päässä niin, etten voi kuvitella laittavani toisen vanhaa ihoani vasten, kun en tiedä mistä se tavara on lähtöisin.

Tosi hankala selittää mitä tarkoitan, ole todellakin sitä mieltä että kierrättäminen on hyvä juttu ja mielelläni itsekin käyttäisin, jos pystyisin, oli kyseessä sitten vaatteet tai korut, mutta kun ei pysty.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En ostaisi. Mummon/äidin tai muun lähisukulaisen sormus on toki eri asia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En huolisi käytettyä sormusta vihki/kihlasormuksekseni (paitsi ehkä äidin tai isoäidin sormuksen), mutta voisin hyvin käyttää jonkun vanhaa kihlaa/vihkiä "tavallisena" sormuksena jossain muussa sormessa. Erityisesti joku vintageihanuus kelpaisi hyvin B)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Todellakin! Kävin juuri tänään ostamassa vihkisormuksen Helsingin Pantin vintagemyymälästä. Bongasin jo verkkokaupasta kyseisen sormuksen ja siellähän se oli. Sormus on valkokultainen ja timantteja on viisi (4 x 0.03 ct ja 1 x 0.04 ct). Ajattelin, että en helkatissa maksa sormuksesta maltaita, joten tuosta maksoin tasan 200 euroa ja sillä hyvä. Se täytyy vaan sitten myöhemmin rodinoida, pienentää 15,25 -> 15 ja tietysti kaiverruttaa. Minusta ei ole mitään merkitystä sillä, vaikka se olisikin ollut joskus toisella käytössä ja liitto olisi päättynyt eroon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehdottomasti ostaisin! Itsellä on jo vanha sormus, tosin sukulaiselta peritty, mutta ihan hyvin voisin vieraankin ostaa. Olisi aika mukavaakin antaa tavaralle uusi tarina, varsinkin jos edellinen käyttäjä olisi kokenut sitä käyttäessään suruja ja murheita :)

Jännää, että monet ihmiset eivät halua käyttää jonkun vanhoja (pestyjä ja puhtaita) vaatteita, mutta uskaltavat kuitenkin syödä ja juoda kahviloissa ja ravintoloissa muiden miljoona kertaa käyttämistä astioista. Puhumattakaan uusien vaatteiden (varsinkin hääpukujen) sovittelusta kaupassa, nehän ne vasta niljakkaita on! :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mikäettei, jos rinkulat ovat kauniit ja hyväkuntoiset, hinta hyvä, en näkisi mitään estettä mokoman käytölle.

Minusta se olisi vain jännittävä tietää että sormus on saattanut kulkea sellaisissa maailman kolkissa missä en tule esimerkiksi itse koskaan käymään.

Mutta totta kai, jälleenmyyntihinnan olisi oltava melkoisen matala jos kyseessä on ihan perinteiset Kultajousi-sormukset. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voisin hyvinkin.Olisi itseasiassa aika hauskaa, että sormuksella olisi tarina. Ei olisi niin persoonaton, kuin perusrinkula kaupasta. Meillä kun on tuskin varaa mihinkään tosi erikoiseen (ja aitoon!), niin tuo voisikin olla ihan kiva idea saada erikoisempi sormus. Mitään zirkoneita kun en halua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kanssa harkitsen käytetyn sormuksen ostamista. Bongasin Helsingin pantin vintage-myymälässä kotimaisen timantti-ihanuuden, johon ei uutena olisi mitenkään varaa, mutta käytettynä kyllä. Häihin on vielä vuosi, mutta jos en saa rinkulaa mielestäni, niin pakkohan se on mennä ostamaan :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now