Charlene

Vanhempien reaktio hääuutisiin

479 posts in this topic

Meillä taisi mennä niin ihanasti että molempien vanhemmat olivat aidosti onnellisia. Ehkä saatoin astia äidissäni jotain "näinkö pian"-tyyppistä juttua, mutta se kyllä meni nopeasti ohi ja oli pian onnesta litteänä kanssamme miettimässä hääjärjestelyjä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me mentiin varta vasten vanhempieni luokse käymään, ja roikaleet olivat lähteneet mökille! Jouduimme siis ajamaan ylimääräiset 100 km, jotta pääsimme kertomaan uutiset kasvokkain. Mökillä olikin sitten myös serkkuni ja hänen miehensä, jolla sattui videokamera pyörimään, kun kerroimme. :) Äitini riemastui ikihyväksi ja mörökölli-isänikin myhähteli tyytyväisenä. Kuoharia ei ollut, mutta kilistimme kossupaukut (sulhasen appiukolle tuomasta kossupullosta), jonka jälkeen miehet menivät kalaan ja minä ja äitini jäimme höpisemään häistä.

Sulhasen vanhemmille kerroimme (tai siis sulhanen kertoi) puhelimessa. Appi: "No olikin jo aika!", anoppi: "Annatte sitten ainakin parin kuukauden varoituksen!" :rolleyes: Anoppi oli kuulemma vähän herkistynyt, koska ensimmäistä kertaa on saattelemassa lastansa avioliittoon ja sai jonkinlaisen ikäkriisin... Nyt on jo hyvin menossa mukana ja järkkää meille kihlajaisia, kunhan sinne puolen maailmaa ehdimme!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihanaa kuulla noista kaikista vanhempien iloisista reaktioista. Itse valitettavasti kuulun siihen vähemmistöön, jonka vanhemmat eivät kovin innostuneet meidän tulevista häistä :( Alkaa olla niin paha mieli, että pakko on kirjoittaa tänne ja purkaa sydäntä...

Hiukan taustaa: Meillä on sulhasen kanssa jo ikioma koti, ja yhdessä taivallettu kohta 8 vuotta, mutta silti tuntuu, että erouutinen olisi vanhemmilleni ollut paljon mieluisampaa kuultavaa. Syynä tähän on luultavasti se, että suhteen alkuvuosina erosimme sulhasen kanssa kertaalleen, mutta palasimme piakkoin takaisin yhteen, ja päätimme jatkaa elämää yhdessä. Siitä asti vuotemme ovat olleet onnea täynnä, ja molemmat ovat satavarmoja siitä, että toisen kanssa vietetään koko loppuelämä. Yksi ero oli jo liikaa, ja se opetti, ettemme voi elää ilman toisiamme.

Vanhempani olivat kovasti yhteenpaluutamme vastaan, äitini jopa katkaisi välimme kuukausiksi yhteenpaluumme jälkeen. Totta on, että olin aika hajalla eromme aikana, ja äitini syytti pahasta olostani ainoastaan sulhasta. Yhteenpaluumme oli siksi hänelle silkkaa myrkkyä. No, vuodet ovat häntä jonkin verran lepyttäneet, mutta silti tiedän, ettei hän sulhaseni ole sellainen, jota hän on minulle "toivonut".

Kihloihin menosta kerrottuamme ja hääpäivän sanottuamme vanhempani olivat vain hiljaa. Onnittelut tulivat, mutta hyvin väkinäisesti. Sen jälkeen (kohta 2 kuukautta) he eivät ole maininneet häistä sanaakaan, eivät kyselleet mitään, eivät olleet innoissaan mistään. Jos minä jotenkin edes viittaan häihin, ilmapiiri jähmettyy ja puheenaihe vaihtuu. Puhevälit ovat vielä kunnossa, ihme kyllä. Mutta sulhasesta äitini puhuu taas inhottavasti tiuskien, kuten teki yhteenpaluumme jälkeenkin.

Tuntuu että en vaan jaksa tätä enää, sulhasen vanhemmat olivat onnesta soikeina kun ilmoitimme hääpäivän. Sulhasen äiti oli sen jälkeen soitellut koko suvun läpi ja kertonut ilouutisen, eikä häähössötyksellä tunnu olevan muutenkaan rajoja :)

Minun vanhempani eivät ole tähän mennessä maininneet häistemme kenellekään. Tuntuu pahalta vain koettaa esittää, ettei heidän välinpitämättömyytensä satuttaisi minua kun olen heidän kanssaan tekemisissä. En tiedä, pitäisikö vaan jättää yhteydenpito vähemmälle, kun koskee liikaa. Muut sukulaiseni, mm. sisarukseni ja kaikki ystäväni, ovat häistämme kyllä todella innoissaan.

Joten olkaa todella onnellisia kilteistä ja ihanista vanhemmista, jotka jaksavat iloita teidän puolestanne.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilla vanhemmat saivat tietaa vasta jalkikateen, omat vanhempani samana iltana (iloisia silla olivat onneksi tavanneet mieheni useamman kerran ja pitaneet vaikka ei yhteista kielta ole) ja toisen puolen vanhemmat myohemmin. Kummatkin vanhemmat aistivat etta olemme paljon onnellisempia yhdessa kuin erillaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

minun vanhemmilleni kerrottiin, niin eivät tajunneet edes onnitella, äiti vaan alko heti innoissaan kyselee et kertokaa nyt se päivä, voisitteko jo paljastaa? :) isä oli sitten äitiltä kysyny että mitä ne sitten lahjaksi haluaa? vähän olivat yllättyneitä kun kihloja ei ole eikä tule "virallisesti" ennen kun hääpäivänä kirkon ovella.. anopille ja apille on tarkoitus huomenna paljastaa, saas nähdä millasia reaktioita tulee.. luulen ja toivon että hekin innoissaan kun ensimmäinen poika astelee avioon.. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kihlajaisuutisia kun kerrottiin, niin tuleva anoppi oli tyylilleen uskollisena hillitty, mutta selvästi iloinen. Taisi ihan halatakin, kestohymy sille ainakin jäi loppuillaksi. Tuleva appiukko taas oli aivan täpinöissään, halasi minua ja onnitteli ja kertoi, miten hieno juttu tämä on. Siitä kun jatkettiin mun vanhempieni luo, niin mun äitini oli kuulemma jo odottanutkin hieman, ja isä ihan juoksi halaamaan! Olen eläissäni nähnyt isän juoksevan kaksi kertaa, joten oli kyllä innoissaan. Oli kuulemma jo aikakin (olimme silloin olleet yhdessä ~6vuotta, ikää 21 ja 22 :grin: )!!

Meillä äiti ja isä heti tietenkin kyselivät, että no mitäs sitten seuraavaksi, joten kerrottiin hääaikeista heti, vaikka oltiin aluksi suunniteltu, että odotetaan vielä hetki. Mun vanhemmat ovat ihan innoissaan suunnittelemassa kaikkea, ja tuntuvat olevan aidosti hyvillään naima-aikeista. Mutta miehen vanhemmat kun eivät mitään silloin kyselleet, niin he itseasiassa saivat tiedon mun äidiltäni... Miehen äiti sitten jutteli pojallensa seuraavan kerran kun näkivät, että mitäs juhlia sitä sitten seuraavaksi onkaan luvassa. Mies ehti kertoa ajan ja paikan, eikä äitiään kiinnostanut tietää siinä vaiheessa mitään muuta. Ei hänen kuulemma tarvitse. Eipä hän toisaalta mikään hössöttäjätyyppi olekaan, että en olisi uskonutkaan, että vuotta ennen on miettimässä lautasliinojen taittelua tms.

Mutta siis, miehen vanhempien kanssa ei ole vieläkään puhuttu mitään häistä. En ole edes varma, tietääkö tuleva appiukko olevansa tuleva appiukko :( Todennäköisesti, koska vaikka ei aihetta ole oikeastaan edes sivuttu, niin jotenkin he suhtautuvat minuun eri tavalla kuin aiemmin, jotenkin enemmän niinkuin perheenjäsenenä, että kai he sitten hyväksyvät asian. Miehen äiti on kyllä miehen kanssa jotain hääjuttuja jutellut myöhemmin, että ehkä he sitten eivät vain osaa ottaa asiaa minun kanssa puheeksi tai jotain. Kuten sanoin, niin eivät ole sellaista hössö-tyyppiä, eivätkä muutenkaan kovin monisanaisia...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Murusina, koita jaksaa. Täällä juuri sama tilanne, mutta ilman sitä lyhyttä eroa. Joskus tuntuu ettei jaksa, mutta ei kai tässä muu auta. Ja tämän piti olla ilon juhla.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Meillä taisi mennä niin ihanasti että molempien vanhemmat olivat aidosti onnellisia. Ehkä saatoin astia äidissäni jotain "näinkö pian"-tyyppistä juttua, mutta se kyllä meni nopeasti ohi ja oli pian onnesta litteänä kanssamme miettimässä hääjärjestelyjä.

Hihii, meillä taas reaktio molemmissa leireissä oli tyyliin "jo tätä on odotettukin!" ;) Ollaan seurusteltu vajaat 9 vuotta ja oltu kihloissa 5 vuotta ja näiden vuosien varrella on jatkuvasti saatu väistellä kysymyksiä "milloin ne häät on?". No, nyt ei enää tarvitse. Kerrottiin ensi kesän hääsuunnitelmista muutama viikko sitten minun synttärikahveilla ja heti alkoi iloinen pulputus ja kysymystulva. Äidit ja anopit!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä olitii ihan onnesta soikeana. Sillon kun oltiin hääpäivä sovittu oli häihin reilu vuosi. Isä sitten totes siihen, että niinko kauan joudutaan odottaan :P Selvitin sitten hieman asiaa, että nykyään joutuu varaukset tekeen kovin aikaisin, että oli eri asia mennä maalla naimisiin 45 vuotta sitten :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Molemmat on ihan innoissaan ja isä yrittää jopa neuvoa miten asiat pitää tehdä mm kortit, vaikka ei oikeesti tajua niistä mitään! Miehen vanhemmat ei tiedä vielä mitään...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Omat vanhemmat eivät kamalasti innostuneet. Kauan piti vakuutella että tosissani olen. Kun uskoivat niin vähän jo innostuivat. Miehen äiti hössöttää jo täyttä päätä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua vähän jännittää kertominen omille vanhemmille, ottivat nimittäin aika raskaasti jo sen kun alettiin seurustelemaan... Lohduttavaa lukea täältä muiden vaihtelevia kokemuksia. ;) Appivanhempien tiedän olevan aivan riemuissaan, ovat jo häitä odotelleet. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ehdittiin olla yhdessä 10vuotta ennen kosintaa ja miehen suuntaan 'painostusta' kihloihin menosta on tullut noh tietty ehkä eniten multa,mutta myös mun suku on aina joka sukujuhlassa asiaa kysellyt.Nyt myös tänä keväänä miehen puolelta oli tullut kyselyitä.. :)

Mä tiedän,että mun äiti oli odottanut tuota kihloihin menoa,kun kuuta nousevaa.On mulla kaksi vanhempaa siskoa,mutta jotenkin molemmat ovat sen oloisi,että eivät aivan hevillä naimisiin ole menossa.Sen johdosta jopa äitinikin on sanonut,että mä olen hänen ainut toivo häiden suhteen. Halusin porukoille kertoa kasvotusten kihloihin menosta ja sattuikin sopivasti,että kihloihin menon jälkeen olimme juuri viikonlopuksi menossa molempien vanhempien luokse.Meidän vanhemmat asuu toisistaan semmotteen 800metrin päässä,joten ensin käytiin miehen vanhempien luona ja luvattiin tulla heidän kanssa juomaan kuohuvat seuraavana päivänä.He suhtautuivat oikein mukavasti.Menimme sitten minun vanhempien luokse ja mun vanhemmat oli takapihalla.Mentiin sitten miehen kanssa pihalle ja sanoin kuohuvia esitellessä,että meillä on syytä juhlaan.Äitin naama venähti,ensin ehkä kauhusta/epätietoisuudesta,mutta sai puristettua kysymyksen,että mitä.Kun kerroin asian niin hetihän tuli vuolaasti onnitteluita.Isä hämäläiseen tapaan tyytyi kättelemään ja äiti sanoikin,että olisit nyt voinut edes tytärtäs halata. :) Äiti sitten tuosta kuitenkin "lamaantui" n.2tunniksi istumaan sohvan nurkkaan ja juomaan kuohuvaa.Ehkä kävi prosessia mielessään läpi ja oli varmaan sitten sen verran "iso" uutinen kuitenkin. :) Toipui sitten siinä illan mittaan asian tiimoilta ja juteltiin sitten kaikenlaista. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sain vihdoinkin eilen kerrottua puhelimessa äidille, ja eihän se mitenkään järkyttynyt ollut. Tunnustin vielä, että olin jännittänyt kertomista paljon. Ei se ihmetellyt naimisiinmenoa vaan lähinnä ajankohtaa. Ehkä oli kuvitellut, että haluamme välttämättä kesähäät ja paljon vieraita. Itsekin aluksi luulin että kesä on ehdoton, mutta niin se mieli muuttuu :) ei hän itsekään ollut kuin muutaman vuoden vanhempi mennessään naimisiin. Saa nähdä millainen keskustelu tulee kun näemme viikonloppuna...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse jännitin kaikista eniten isälle kertomista, mutta hyvinhän se asian otti, ja kanssa sanoi että johan sitä on jo odotettukin. Äidille ja sulhasen vanhemmille kerrottiin yhdessä, tai sulhanen oikeastaan, ja iloisia olivat hekin uutisesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Piti sen verran tulla vielä asiaan kommentoimaan, että musta on niin kumma asia se jos vanhemmat on kauhean vastakarvaan lapsensa naimisiin menosta. Oli syy sitten itse siinä tulevassa puolisoossa tai sitten. Itsellenhän se lapsi sitä puolisoa valitsee eikä vanhemmille. Ja jokainen muutenkin elää sitä omaa elämää ja sitä rakentaa.

Mutta ainahan asiat ei mene niin kuin järjellä ajattelee :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kerroin puhelimitse, joten en pystynyt näkemään reaktioita... Äiti pillahti itkuun (ja siinä samalla tämä neiti myös), iskä hämmentyi "jaa, ai semmosta meinasitte. Tarkottaako tää että ootte kihloissa" (ei siis olla oltu kihloissa, seurusteltu 4,5v). Sen jälkeen se oli hetken hiljaa, liikuttuiko, en tiedä. Pikkusisko kiljui täyttä kurkkua ja oli niin iloinen:D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mein äiti sano, että: "Ei. Siirtäkää ees viikolla. Oon menossa Suomi-Ruotsi yleisurheilumaaotteluun sillon." :lol:

Loput onnitteli.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä sitten taas näin:

Päätettiin että kerrotaan itte omille vanhemmillemme - olin mökillä perheeni kanssa ja kerroin äitille saunassa. Yllätyin sen neutraalista reaktiosta.. Oikeestaan olisin odottanu et se olis joko tosi vihanen tai sit tosi innoissaan, mut ei kumpaakaan - rupes siinä sitten vaan kyselee et missä meinattiin pitää ja kuinkahan suuria häitä ollaan järjestämässä.. Isä vaan ilmotti et mun miehen pitää voittaa se rinnallevedossa - ei tuu tapahtumaan :D (isä entinen huippu-urheilija ja mies tossa kysy tästä kuullessaan et mitä hittoa on rinnalleveto :D)

Toi mies sen sijaan oli (omien sanojensa mukaan) kertonu äidilleen, eikä muka mitään reaktiota (anoppi on sellanen et se innostuu kaikesta! olisitte nähny sen ku mentiin kihloihin :D) ja nyt sitten tossa viikko sitten se väitti ettei mun mies oo sille mitään sanonu vaan tän mun miehen kaksoissisko o.O ja mies silti kivenkovaan väittää kertoneensa :D mutta, mutta :) ihan ilonen silti vaikuttais olevan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sulhasen äidistä "IHANAA!!"

Sulhasen isästä "Tuemme teitä kaikissa päätöksissänne."

Morsiamen äidistä "Oi vitsi! Ai että! Kivaa!! Voi että!!!!"

Morsiamen isästä "Jaa. Et kai sukunimeäsi ainakaan vaihda."

:girl_blum:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kerroimme molempien äideille puhelimitse, ja kumpikin onnitteli ja heti perään kumpikin omaan tyyliinsä uteli olenko raskaana.. No en ollut, ihan rakkaudesta toisiamme kohtaan haluamme liiton virallistaa.

Innostus on ollut jonkin asteista vaikka itse koitan vielä toppuutella kun häihin on vajaa 2 vuotta vielä aikaa. Anoppi oli miettinyt kaiken valmiiksi ja tuntui kuin jyrä olisi päältä ajanut kun kysyin häneltä häihin liittyvää asiaa jonka jälkeen hän uskalsi asiasta puhua. Luetteli vieraslistan ja -määrän, missä kannattaa järjestää ja ettei sitten tarvi mitään kallista järjestää... Äitini tuttuun tyyliinsä ei tuputa koska tietää etten halua että he meidän asioihimme puuttuvat mutta olemme asiasta muutaman kerran jutelleet. Kummankin perheet ja jotkut ystävätkin tuntuivat odottavan kihlajaisia ja ihmettelivät miksemme järjestä niitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olin aina ajatellut, että järjestäisin hääni äitini ja siskoni kanssa. No, niihin suunnitelmiin tuli muutos, kun kerroin tulevista häistä. Ketään ei voisi vähempää kiinnostaa. Toisaalta lohduttavaa, mutta myös surullista lukea täältä, etten ole ainoa.

Kaikki ystävät ja kaverit on onnitelleet (ja jopa miespuoliset kaverit halanneet :flirt: ) mutta ei omat vanhemmat. On ollut aikamoinen itsetutkiskelunkin paikka ja yritän löytää itsestänikin syytä moiseen reaktioon. Itse oon kuitenkin aina yrittänyt olla apuna kaikkia juhlia järjestämässä :hysteric:

En tietenkään odota, että ihmiset jaksaisi toisen juhlista välttämättä flipata tai alkaa suunnittelemaan vuotta ennen. Ainoa mitä haluaisin olisi kiinnostus aiheeseen. Edes yksi kysymys. Sitä vielä odotellessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Omat vanhempani eivät myöskään reagoineet asiaan kertomisen hetkelle lainkaan, eivät he oikein sisäistäneet. Mutta parin pv:n päästä tuli soittoa äidiltä & isältä jossa soittivat ja halusivat varmistaa että olemmahan oikiasti menossa naimisiin ja sitten kun asia "varmistui" heillekkin niin tulihan sieltä iloinen vastaanotto :)

Kihlatun vanhemmilla asia on mennyt siten että anoppi otti asian iloisesti vastaan ja alkoi heti omia ajatuksiaan kertoa miten häät voisi järjestää & yms, mutta vielä en ole sitten appiukolta saanut ainakaan itse minkään näköistä kommenttia asiaan... Pitääpä tiedustella onko vieläkään tullut kommenttia tuolle paremmalle puoliskolle appiukolta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tieto otettiin kummankin perheessä ilolla vastaan. Uutinen tosin oli odotettavissa kun ollaan jo niin kauan yhdessä kuljettu... Kihalauduttiin 10 v. päivänä, mutta miehen ostama sormus oli liian iso. Sopivaa täytyi odotella pari viikkoa ja tuona aikana ei vielä kerrottu. Luulen, että tuon takia onnistuttiin jopa vähän yllättämään :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oma äiti oli ihan innoissaan ja liikuttunut kun hänelle kerrottiin, on alkanut kutsua minua "morsiammeksi"... "Mites meidän morsian... salaperäinen morsian... jne." Mikä on todella rasittavaa! Muutama kuukausi ollaan nyt oltu kihloissa ja nyt olen alkanut etsimään paikkaa häille ja muuta häihin liittyvää. Messuillakin oltiin siskon kanssa nyt viime viikonloppuna. Ja nyt mutsi on ihan jo sekaisin... Ilmeisesti haluaisi itse enemmän suunnitella näitä juhlia. Pelkään, että alkaa sopimaan asioita mun selän takana! Näin kävi siskolleni (mm. saattajan ja puheen pitäjän kanssa).

Tulevat appivanhemmat otti uutisen hyvin vastaan. Osasivat sitä kuulemma odottaakin. Enemmän taitavat harmitella sitä, jos "joutuvat" oman osansa panostamaan häihin ja miettimään mitä laittavat päälle...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now