Alya

Hymyilitkö matkalla alttarille?

402 viestiä aiheessa

Sama juttu kuin MissPiggyllä: itse hymyilin kuin naantalin aurinko ja nautin joka solullani, kaikki kaverit taas itkivät

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

rupesin itkemään ja vollottamaan. en omasta mielestäni hymyillyt, mutta sulhanen kerto, että hymyilin tosi leveesti aluks ja sit se sekottu onnen kyyneeliin

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hymyilin alusta loppuun saakka.

Nyt vasta jälkeen päin tulee tippa linssiin kun katselee kuvia ja videoita.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mulla taisi olla sellainen jähmettynyt kestohymy kasvoilla alttarille kävellessä.  

Koko ajan meinasi kuitenkin itku tulla, kun näin vieraat ja sitten sulhasen. Tuntui, että suupielet väpätti koko ajan hirmuisesti, kun yritin pitää hymyn kasvoilla, mutta kai sitä hymyksi voisi kutsua.

Videolta ja kuvista sen kai pian pääsee näkemään...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Aluks mä keskityin niin siihen kävelyyn, että ilmeestä ei mitään tietoo, hiljaa sanoin välillä pikkuveljelle (joka siis saatto mut), että pitää kävellä hiljempaa jne. Sitten jossain vaiheessa tuli yhtäkkiä mieleen, että voi perhana, mun pitäs varmaan hymyillä ja taisin siinä sittne hymyntapaista naamalle laittaa. Kuvaajan ottamissa kuvissa oon kyllä tippa linssissä ihan sen näkösenä, että kohta alan poraan ihan tosissaan.  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kyllä, koko matkan. En voinut olla hymyilemättä, kun näin kaikki rakkaat ihmiset sivuillani ja mieheni käytävän päässä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kyllä hymyilin. Vihkimisen jälkeen kaveri sanoi, ettei edes tiennyt että minusta irtoaa niin leveä hymy!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luulin että hymyilin, mutta nyt kun ollaan katsottu kuvia, oon lähinnä jännittyneen näköinen. Matkalla alttarilta pois hymyiltiin sitten kyllä sitäkin enemmän.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä oli siviilivihkiminen, mutta juhlatilassa oli pieni matka käveltävänä vihkipöydän ääreen. Olin etukäteen luullut itkeväni, mutta ei itkettänyt lainkaan.

Hymy tuli luonnostaan, mutta myös tarkoituksella halusin tervehtiä hymyllä paikalla olleita sukulaisia ja ystäviä. Luulen, että heitä jännitti vähintään yhtä paljon kuin minuakin, sillä meikäläisen häitä alettiin pitää jo "ihmeenä" - monet eivät olleet koskaan ajatelleen minua morsimena ja vaimona vaan enemmänkin jonkinlaisena itsepäisenä uranaisena. Hymyilytti näyttää "todelliset kasvonsa"; tulevan vaimon kasvot  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kyllä hymyilin ja leveesti. Häämarssi sai myös vähän kyyneleitä silmiin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kyllä hymyilin. Etukäteen pelkäsin liikuttuvani, kun arvasin niin monen läheisen itkevän jo siinä vaiheessa, mutta siinä tilanteessa olin vain niin onnellinen, että hymyilytti  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hymyilytti niin mahdottomasti alttarille mennessä ja poistuessa mutta mulla se johtui täysin hillittömästä jännityksestä! Onneksi jännitys mulla näkyy tällä tavalla

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Jännitin alttarille astumista niin paljon, että hymy taisi unohtua..ainakin kuvista päätellen:)

Alttarilta pois lähtiessä oli jo hymy leveä, kun jännitys laukesi.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

minä hymyilin tosi leveästi ja onnellisesti. kun kirkon ovet avattiin nousi kasvoilleni loiste joka ei hyytynyt ennenkuin nukkumaan mennessä. kirkon käytävä tuntui vain liian lyhyeltä (vaikka maailman suurin puukirkko olikin) kun en ehtinyt ihan kaikkia katsoa matakalla.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hymyilin ja leveästi.. Hieman jopa pelotti että näytän "voitonriemuiselta hyeenalta", mutta toivottavasti sentään en. Harmittaa kun en ole yhtään kuvaa nähnyt itsestäni kirkon käytävällä alttaria kohti kävelemässä.. No, vähän lohduttaa että on kuva siitä kun isäni luovutti minut kullalleni..

Itkeviä sukulaisia oli kiva "kiusata" katsomalla hymyillen silmiin.. Äiti ja sisko eivät ainakaan kestäneet katsettani.. (Herää kysymys, miksi äitini itki niin kovasti)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hymyilin minäkin! Muiden häissä tulee aina tippa silmään, kun kirkon ovet avataan ja hääpari astelee kirkkoon. Omassa vihkimisessä ei ollut tietoakaan kyyneleistä. Olin yhtä hymyä!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hymyilin koko matkan ja toimituksenkin ajan. Muistan kun ajattelin matkalla alttarille, että huh kun poskiin sattuu... jo siinä vaiheessa. Videolta on hauska kattoa, kun mies ei hymyile yhtään ja minä loistan koko ajan. heh :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hymyilin ja jännitin kamalasti. Ehkä turhan nopeaan sinne alttarille harpoin. Nopeasti taisin vilkaista häävieraitakin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kuvien ja puheiden perusteella hymyilin :rolleyes:

Itselläni ei ole ihan selkeää muistikuvaa tilanteesta, koska jännitys ja tunnekuohu oli valtaisa :-X

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Hymyilin ja leveästi.. Hieman jopa pelotti että näytän "voitonriemuiselta hyeenalta", mutta toivottavasti sentään en.

Ajattelin kirjoittaa, että hymyilin kuin hangon keksi, mutta kyllä tuo "voitonriemuinen hyeena" varmaan oli lähempänä totuutta... :rolleyes:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään