heko Posted March 28, 2008 Report Share Posted March 28, 2008 Tuossa vaiheessa muisti kyllä hymyillä vielä.. mutta sitten se häävalssi :D Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Ariam Posted April 8, 2008 Report Share Posted April 8, 2008 (edited) Me naurettiin molemmat. Sitä ei voinut hymyilyksi kutsua, sillä molemmat kikatti kuin pahaiset kakarat. Kiitos tästä kuuluu toki parille vieraallemme. (Meillä oli yllättävä ohjelmanumero vihkipaikalle saapumisen ajan. No lähtipä jännitysainakin, kun vatsat kippuralla autossa naurettiin) Ja sitten se nauru ei millään ottanut loppuakseen... Nauru tarttui pappiin ja vieraisiinkin. Edited April 8, 2008 by Snowdrop Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Minki Posted April 14, 2008 Report Share Posted April 14, 2008 Mulla alkoi hihitys autossa matkalla kirkkoon, jatkui koko matkan alttarille (ja tarttui ainakin anoppiin), lakkasi vihkimisen ajaksi ja alkoi taas kun kävelimme alttarilta pois. Eli aika hysteerinen olo oli! Mutta onnellinen. Muistan jopa kaiken! Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Jiisa Posted April 30, 2008 Report Share Posted April 30, 2008 Matka alttarille sujui sihteellisen pokerilla naamalla, jännitys vaivasi aika lailla. Asia kuitenkin muttui alttarilla ollessamme. Huomasin mieheni hikoilevan huomattavasti ja helmeilevät hikikarpalot yhdistettynä jännitykseen laikaisivat hirveän tarpeen hihitellä hermostuneesti. Pappiakin alkoi hymyilyttää. Parhaiten ilmeilyni näkee häävideolta. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
pionitar Posted June 24, 2008 Report Share Posted June 24, 2008 Olin pelkkää hymyä alttarille astellessani isän saattamana. Oli ihanaa päästä oman kullan luo. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
paulakristiina Posted July 29, 2008 Report Share Posted July 29, 2008 Olin itkenyt jo edellisen vuoden peläten hääpäivän olevan yhtä nyyhkyleffaa, mutta yllättäen en itkenyt koko päivänä vaan nautin täysin siemauksia! Kun kirkon oven aukesivat niin meinasi tulla itku kun vilkaisin itkeviä vieraita, mutta päätin kohdistaa katseeni vain sulhoon jolloin olin yhtä hymyä ja sitä jatkui koko loppupäivän! Monet vieraat sanoivat, että nämä olivat ekat häät joissa sulho itki enemmän kuin morsian:) Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Rosse Posted July 30, 2008 Report Share Posted July 30, 2008 Sisääntulon aikana hymyilin, mutta kun tajusin minne isäni on minua viemässä (tulevan aviomieheni luokse) ja että siinä on sali täynnä rakkaita ihmisiä todistamassa mahtavinta hetkeä elämässämme, meinasin alkaa itkemään ja jouduin muutaman metrin purra huulta aika lujaa... Sitten taas muistin hymyillä ja loppumatka + isästä eroaminen sujui ilman kummempia tunteellisuuksia Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
rouvajo8 Posted July 30, 2008 Report Share Posted July 30, 2008 Hymyilin ja itkin, koko piiitkän käytävän yritin pitää hurjaa tunne kuohua poissa, ei onnistunut. itkin onnesta. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
NicoleS Posted August 2, 2008 Report Share Posted August 2, 2008 hymyilin, vaikka alux nieleskelin pari kertaa etten ala kyynelehtimään...jännitys katosi heti, kun urut alko soimaan. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
kullannuppu2364 Posted August 8, 2008 Report Share Posted August 8, 2008 Hymyilin hillittömästi koko matkan Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Kimuli Posted August 8, 2008 Report Share Posted August 8, 2008 Nieleskelin, kunnes näin mieheni koulukaverin kunniavartiossa uudessa hellepuvussa (kokovalkoinen univormu kenkiä myöten.) Alkoi naurattaa, ja nieleskely helpotti! Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Chardonnay Posted August 9, 2008 Report Share Posted August 9, 2008 Hymyilin ja jopa nauroin alttarilla. Ihana päivä!! Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Sea Breeze Posted August 10, 2008 Report Share Posted August 10, 2008 Yritin hymyillä mutta kyllä meni nieleskelyksi. Joistakin kuvista kyllä näkee, että ainakin jonkin verran hymyilin. Sulhanen ei! Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Fungus Posted August 10, 2008 Report Share Posted August 10, 2008 Taisin hymyillä Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Brassi Posted August 11, 2008 Report Share Posted August 11, 2008 virnistelin kuin vähäjärkinen ihan sumussa koko kävelyosuus muuten Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Lap-81 Posted August 12, 2008 Report Share Posted August 12, 2008 ei siinä voinut olla hymyilemättä olihan siellä oma rakas (tuleva) aviomies vastassa :-X Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Ejuwa Posted August 13, 2008 Report Share Posted August 13, 2008 Taisin hymyillä, ihan tarkkaan en kyllä muista. Itkuun meinasin tirahtaa kun näin sulkin kävelevän alttarilta mua kohti. Oli niin ihanaa ja herkkää Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
MMW Posted August 14, 2008 Report Share Posted August 14, 2008 Omat mielikuvat on lähinnä jännitystärinästä ja keskittymisestä siihen, etten kompastu hameeseeni, mutta ystävien mukaan mun ilme oli ovesta astuessa niin aurinkoinen ja onnea loistava että ei (kuulemma) montaa kuivaa silmää näkynyt. Mä en kyllä muista kirkkotilanteessa nähneeni ketään tuttua, tai siis en kai ole uskaltanut penkkeihin katsoa, mutta taas huhu kertoo että olen katsellut kaikkia ja säteillyt hymyä. No, totuus nähdään kun saan kuvat. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
mansikka06 Posted August 16, 2008 Report Share Posted August 16, 2008 Taisin olla koko matkan aika vakavana, tuijotin kuin lasipatsas alttarille päin kun en pystynyt ketään katsomaan..! Vasta kun mies tuli mua ja isääni vastaan, sain miestäni katsottua ennen kun jatkettiin matkaa alttarille.. Pois lähtiessä taisi kyllä olla jo kasvoilla jotain ilmettäkin!! Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
projekti08 Posted August 19, 2008 Report Share Posted August 19, 2008 TODELLAKIN! Koko päivä meni hymyssä suin. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Petraka Posted August 26, 2008 Report Share Posted August 26, 2008 Enpä pystynyt, jos olisin katsonut ketä tahansa silmiin, olisin purskahtanut itkuun.. en tiedä miksi, varmaan tilanne vaan oli niin ainutkertainen. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
rockmydress Posted August 28, 2008 Report Share Posted August 28, 2008 Hymyilin paljon ja leveästi. Yritin ehtiä nähdä mahdollisimman paljon rakkaita ihmisiä. Huomasin sulhasenkin vasta kun isä pysähtyi keskikäytävälle ja sulhanen jo olikin siinä. Mie olisin varmaan vaan hurmiossa kävellyt suoraan alttarille ohi sulhasen ja sitten ihmetellyt, missässenyo? Olin vaan niin innoissani kaikista ihanista ihmisistä, jotka hymyili minulle. Vihkiminen oli ihana. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Poppis-78 Posted September 1, 2008 Report Share Posted September 1, 2008 Hymyilin! Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
LadyPink Posted September 1, 2008 Report Share Posted September 1, 2008 Kuvista päätellen hymyilin, itselläni ei ole minkäänlaista muistikuvaa koko alttarille kävelemisestä. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Vieras_annaH_* Posted September 8, 2008 Report Share Posted September 8, 2008 Hymyilin ja paljon Luulin olevani varsinainen itkupilli, mutta toisin kävi. Myös jännitys hävisi kirkon käytävän päähän astuessa. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Recommended Posts
Join the conversation
You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.