Jump to content
Naimisiin.info

Oliko haikeaa luopua tyttönimestä?


Ei

Recommended Posts

  • Replies 195
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

  • 1 month later...
Guest marianna

Oli todella haikeaa ja vaati pitkät keskustelut. Mutta päädyin ratkaisuun nimen vaihtamisesta, ja nyt reilu vuoden jälkeen olen täysin tottunut uuteen nimeeni. Jos jossain törmää vanhaan, se ei jotenkin enää edes sovi... :)

Alussa paperisota oli melkoinen, ja aika tavalla yllättää kun äkkiä saattaa törmätä siihen vieläkin. Menin vaihtamaan matkakorttini tyyppiä, ja sinne en ollutkaan muistanut nimenvaihdoksesta ilmoittaa. Onneksi lompakosta löytyi vieläkin (!) vihkitodistus ja asia hoitui... Oli vain hassu tilanne, ja kun aloin selittää sekosin sanoissani ja kuulostin varmasti tosi epäilyttävältä.... ;D

Link to comment
Share on other sites

Sukunimen vaihtumiseen on vielä muutama kuukausi aikaa, mutta nyt jo tuntuu hieman haikealta. Sukunimeni on harvinainen ja sen kuultuaan ihmiset ovat aina osanneet yhdistää minut tiettyyn sukuun, joka on minulle hyvin rakas. Toisaalta taas ne, joille nimeni oli tuntematon, kuulivat sen usein väärin ja kirjoittivat sen väärin. Sen takia on ihan mukavaa saada ihan tavis sukunimi, jonka kaikki varmasti ymmärtää.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Nimeni on aidosti suomalainen, lyhyt, jämäkkä 1600-luvulta peräisin oleva nimi. Heti kun oli mahdollista, luovuin kaksoisnimestä. Mieheni olisi  kannattanut ottaa nimeni, koska omansa on top 20 :ssa eikä sukuperinteitä ole.

Muuten kukaan ulkomalainenkaan ei ole kirjoittanut nimeä väärin juuri lyhyyden ja jäpäkkyyden takia.

Link to comment
Share on other sites

Ei kovinkaan haikeaa. Olen hyvin tottunut uuteen sukunimeeni. :)

Sama juttu (uusi nimi ollut käytössä reilut puoli vuotta). Esim. sähköpostissa olevat vanhat viestit entisellä nimellä näyttävät lähinnä oudoilta.  

Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...
  • 1 month later...

Päätin lisätä oman kommenttini, koska ketjussa ei mielestäni ollut toista samanlaista mielipidettä.

Eli odotin nimenvaihtoa innolla. ajattelin että on kivaa vaihtaa vaikea ruotsinkielinen nimeni yksinkertaiseen nimeen, jota ei tarvitse tavata koskaan (Suomessa). Harjoittelin uutta allekirjoitustani lukemattomia kertoja.

Nyt kun kuitenkin olen rouva K, vanhasta nimestä luopuminen on herättänyt SUURTA haikeutta.  Esittäydyn jatkuvasti vahingossa vanhalla nimellä ja haluaisin olla sama MINÄ (tiedän kyllä etten ole persoonana muuttunut, mutta identiteettini kärsii).  Tämä pienimuotoinen kriisi ilmenee myös siten, että puhuttelen koiraani tyttönimelläni (siis tyyliin: "Tulehan syömään, Musti Korhonen"). Mieheni vähän kärsii tästä, ei ymmärrä oikein miksi teen niin, enkä kyllä itsekään ymmärrä miksi se on niin vaikeaa. Minun täytyy ehkä selittää tuntemuksiani miesparalle.

Olisi ehkä pitänyt uskoa  äitiäni, joka sanoi ettei nimeään kannata vaihtaa, kun edellisen sukupolven naiset ovat taistelleet meille oikeuden pitää oma nimi! No, en kuitenkaan aio uudestaan ryhtyä tähän nimenvaihtopelleisyyn, mutta kehotan muita morsiamia harkitsemaan tarkkaan.

Sofi

P.S. Naimisissa olo on ihanaa, älkää käsittäkö väärin.

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Ei ollut haikeaa vaikka liki 40 vuotta nimeä kannoinkin. Vaikeaa sensijaan joskus on tämän uuden nimen kanssa, lähinnä siksi että jo kaksi kertaa olen ajatuksissani kirjoittanut pankkikorttikuittiin vanhan nimeni ;D Ja aina pitää muistaa miettiä mitä puhelimeen vastaa. No, häistä on vasta kuukausi aikaa joten kai tuohon tottuu. Nimessä ei siis ole mitään vikaa, päinvastoin, mutta hatara pää ei tahdo aina muistaa sitä oikeaa nimeä ::)

Link to comment
Share on other sites

Pidin oman nimeni. Meillä on molemmilla harvinaiset nimet, tosin omassani on lisäksi "asennetta". Nimeni on ihan normaali suomenkielen sana, jossa ei pitäisi olla mitään hankalaa, mutta tuntuu, että aina sen saa toistaa ja silti se on välillä väärin. Tosin miehen nimi varsinkin on lähes aina kirjoitettu pieleen vaikka kuinka tavaa, on se Å vaan niin vaikea kirjain. Jos oma nimeni olisi tyyliin virtanen, niin olisin varmaankin ottanut miehen nimen.

Link to comment
Share on other sites

Minulle omasta sukunimestä luopuminen oli aika kova paikka. Olin kuitenkin reilut 26 vuotta kulkenu sillä nimellä. Siksi halusinkin luopua siitä oikein näyttävästi: vanha sukunimi kirjoitettiin paperilapulle ja lappu laitettiin pulloon, jonka sitten heitin juhlapaikalla järveen.

Uuteen sukunimeen tottuminen vie aikansa. Olen ollut vasta kolme viikkoa rouvana ja uuden nimen kirjoittamiseen pitää oikein keskittyä ;D

Jos jotain positiivista hakee nimen vaihdoksesta, niin minun nimeni ainakin lyhentyi huomattavasti ;)

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...

×
×
  • Create New...