Megis Posted November 11, 2005 Report Share Posted November 11, 2005 Haikeaa se oli, sillä olen vanhempieni ainokainen ( adoptoitu ) lapsi.Tunsin, että nimenvaihdos avioliiton jälkeen on kaikkein lähimpänä napanuoran katkaisemista, kuin mikään muu.Ikäänkuin asiat avioliiton myötä mihinkään muuttuisivat, omiin vanhempiin nähden . Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
TurSu Posted November 15, 2005 Report Share Posted November 15, 2005 Heh.. Ei tarvinnut pähkäillä. Kummallakin sama sukunimi jo muutenkin. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Vanilja79 Posted November 17, 2005 Report Share Posted November 17, 2005 olihan se vähän haikeaa vaikka hyvän nimen sainkin Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Pumppis Posted November 22, 2005 Report Share Posted November 22, 2005 (edited) . Edited April 23, 2020 by Pumppis Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Sirpakka Posted June 19, 2006 Report Share Posted June 19, 2006 Eipä toi hirveän kauhealta tuntunut. :-) Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Muruli Posted June 20, 2006 Report Share Posted June 20, 2006 Eipä ollut haikeaa, päinvastoin. Uuteen nimeeni on todella tyytyväinen; on sama kuin miehellä ja aika vaikea kirjoittaa väärin, kuten tyttönimeni kirjoittaminen tuotti jatkuvasti vaikeuksia osalle ihmisiä. Olin todella kyllästynyt luettelemaan kirjaimia... > Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest minä vaan..(Guest) Posted June 21, 2006 Report Share Posted June 21, 2006 Mä itkin jo etukäteen vaihtamista sulholle, kun mun sukunimellisiä on 28... en vaan sitten pystynyt vaihtaan nimeä, kun mun nimi on mun koko identiteetin vankka peruskivi ;D ja suuri ylpeyden aihe... nyt oon onnellinen yhdistelmä sukunimen käyttäjä ja en oo sitä katunut!! meillähän on silti myös SE yhteinen sukunimi... ja veljen kolme villiä poikaa takaa sukunimen jatkumisen.. miksei tietysti tytötkin meidän tulevista lapsista tulee sit miehen sukunimen jatkajia (tietysti salaa toivon, että aikuisina vaihtaisivat äidin sukunimelle : *hih* ...muutama sukulainen on muuten tehnyt niin...) Varmaan oon joitain järkyttänytkin valinnalla, mut yleisesti siihen on suhtauduttu kannustavasti... kuten mun äiti... ja isovanhemmat... Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Taapelo Posted July 12, 2006 Report Share Posted July 12, 2006 eihän se nyt tuskaa aiheuttanut, mutta vähän hassu olo. Toisaalta eipä tuo sukunimen identiteetti paljon muuttunut. Lintusukunimi edelleen. [smiley=lolk.gif] Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Katjuska76 Posted November 9, 2006 Report Share Posted November 9, 2006 Oli TODELLA haikeaa. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Meba Posted November 10, 2006 Report Share Posted November 10, 2006 Vähän se tietysti kirpaisi... enemmän varmaankin siskoani... Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
marrasmorsian Posted November 10, 2006 Report Share Posted November 10, 2006 Vaihdoin nimeni vajaa viikko ennen häitä, ei tuntunut missään. Mies otti sitten uuden nimeni itselleen. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Citronella Posted November 10, 2006 Report Share Posted November 10, 2006 Oli haikeaa luopua omasta sukunimestä. Mulla oli erikoinen ruotsinkielinen sukunimi, joka sopi etunimen (sekään ei suomenkielinen) kanssa täydellisesti ja vaihdoin sen tavalliseen suomenkieliseen. Halusin kuitenkin, että ollaan samannimisiä ja vierastin ajatusta, että mies olisi ottanut minun nimen. On tämä vähän ollut sellaista uuden identiteetin hakemista, kun Nyt musta vähän niin kuin tuli suomenkielinen. Uusi sukunimi on kuitenkin kivan lyhyt ja helppo eikä sitä tarvitse tavata niin kuin tyttönimeä. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Modesty Posted November 12, 2006 Report Share Posted November 12, 2006 Eipä ollut kovin haikeaa, vaikka nimestäni pidinkin. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Samikki Posted November 14, 2006 Report Share Posted November 14, 2006 Vähän oli haikeaa. Toisaalta oli ihana ottaa käyttöön uusi sukunimi. Vaikka häistä on 3 kuukautta, niin saatan vahingossa vastata puhelimeen vanhalla sukunimellä, esim. jos olen kiireinen ja teen yhtäaikaa jotain muuta ja vastaan puhelimeen. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Rouvana Posted November 14, 2006 Report Share Posted November 14, 2006 Ei kovinkaan haikeaa. En tuntenut tai varsinaisesti tunne vieläkään mitään vahvoja yhteenkuuluvaisuudentunteita sukuuni, joten siltä kannalta ihan sama vaikka nimi muuttuikin. Lisäksi tyttönimeni oli aika ruma (tai ehkä tylsä mieluummin...) Olisivat vain pitäneet sen sinä edeltäjänään (jostain keskiajalta...) niin asia olisi voinut ollakin ihan eri. Aika yleinenkin se oli ja tylsä -nen-päätteinen. Kaimoja oli vaikka joka sormelle, kun etunimenikin on "aika" yleinen. Uusi sen sijaan on lyhyt, harvinaisempi (sain viimein tyylikkään [email protected]äätteisen spostin sen kaamean [email protected] sijaan ) eli ihan jo tuollaisten ulkonaisten syiden perusteella päädyin mieheni nimeen ihan iloisesti. Ja sitten päälle kaikki tunne-ja me-henki ja lastennimi- ja kaikki muut sellaiset syyt niin tyytyväinenhän minä olen. En kuitenkaan vihannut entistä nimeäni tai varsinaisesti laskenut päiviä päästäkseni eroon siitä, siksi päädyin lopulta hiukan neutraalimpaan vaihtoehtoon. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Faunastic Posted December 13, 2006 Report Share Posted December 13, 2006 Halusin omasta nimestäni äkkiä eroon En voi sanoa, että olisin vihannut sitä, mutta en tykännyt kun joka paikassa jouduin tavaamaan sen kirjain kirjaimelta ja selittämään onko siitä yksinkertainen vai tupla v... > Vaikka nyt uusi nimeni onkin yhtä harvinainen, saa ihmiset paremmin siitä selvää.. Tosin välillä joutuu sanomaan miten monta uuta ja peetä siinä on : Mutta itse olen tyytyväinen, että sain yksitavuisen sukunimen vaihdettua tuplasti pidempään ;D Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Angelika Posted January 12, 2007 Report Share Posted January 12, 2007 Haikeaa oli! Jo ennen häitä vaihdoin joka päivä päätöstäni oman nimen ja sulhon nimen välillä. Sitten kun se piti ilmoittaa, päädyin sulhon sukunimeen. Kummallakin on kohtuu harvinainen ja kaunis sukunimi, mutta siihen omaan on vaan niin kiintynyt kun siihen on tottunut. Sulholla ei ollut mielipidettä nimiasiaan, halusi kuitenkin itse pitää omansa ja joka tapauksessa lapset (jos niitä joskus siunaantuu) tulisivat hänen sukunimelle. Päädyin tosiaan vaihtamaan, koska ehkä se on sitten myöhemmin kätevämpää, niin että koko perhe on samalla nimellä, ja toisaalta tiesin, että sulho vähän toivoi minun vaihtavan (vaikkei hän sitä myöntänytkään suoraan). Seuraavana aamuna tuli hirveä kriisi nimenvaihdosta, enkä edes itse ymmärrä miksi kun uusi nimi on tosiaan todella kaunis... Nyt olen 2 kk yrittänyt totutella vaihtelevalla menestyksellä. Ehkä sitten jonainain päivänä olen sinut tämän uuden nimeni kanssa! ;D Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Posted January 12, 2007 Report Share Posted January 12, 2007 Ei. Kaikki oli vain siistiä. Uusi nimmari. Uusi yhteinen nimi. Uusi ajokortti (sain vihdoin sen pienen pankkikorttimallisen)... ihanaa olla Rouva Söderman. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
peppiina07 Posted January 12, 2007 Report Share Posted January 12, 2007 Ei kovinkaan haikeaa. Kyllä olin siihen jo valmistautunut. Ja vanhanaikainen kun olen...Nyt 1,5 v naimisissa ollut....naikkarissa viimeksi reilu vuosi sitten. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
jossu Posted January 13, 2007 Report Share Posted January 13, 2007 Ei ollut todellakaan vaikeaa luopua, koska en voinut sietää tyttönimeäni. se oli aina joka paikassa kirjoitettu väärin, nyt se on todella paljon helpompi. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Katajanmarja80 Posted May 27, 2009 Report Share Posted May 27, 2009 Ei sitten tippaakaan! Olen innolla odottanut sitä päivää, kun pääsen tyttönimestäni eroon. Ei ole kovin läheiset välit sukuun, joten eipä haittaa tippaakaan luopua tuon suvun nimestä. Lisäksi lapsilla oli jo isänsä sukunimi, joten mä olin perheen ainut eri nimellä. Nyt on kaikilla sama. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Moona- Posted May 31, 2009 Report Share Posted May 31, 2009 Ei ollut. Minusta on vain mukavaa saada yhteinen nimi. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
netta Posted June 1, 2009 Report Share Posted June 1, 2009 Ei lainkaan. Mä en tykänny yhtään tyttönimestäni. Nyt mulla on tosi kiva nimi!! Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Sumu Posted June 10, 2009 Report Share Posted June 10, 2009 Kyllähän se oli haikeaa. Tykkäsin omasta tyttönimestä ja nykyiseen sukunimeen ei ole vielä suhdetta. Sitäpaitsi se on kauhean yleinen nimi. Pelkästään netin kautta löysin täyskaimoja 30 kpl! Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
twinkle. Posted June 10, 2009 Report Share Posted June 10, 2009 Kyllä nimenvaihto voi vähän haikealta tuntuakin. Enää muutama viikko, niin se on edessä. Mutta toisaalta pidän kyllä tulevasta nimestäni, joten en ainakaan huonompaan vaihda. Ihanaa saada yhteinen sukunimi. Lisäksi uusi nimeni on puolet nykyistä lyhyempi, mikä on hyvä juttu. Nimmarin kirjoittaminen käy nopeammin. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Recommended Posts
Join the conversation
You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.